Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin ettei Lutherista ja katekismuksista saa puhua täällä, joku aloittaa heti ”loka-spämmit”. Näin käy aina, vaikka lienee kaikki kuulumme evankelisLUTERILAISEEN kirkkoon ja puhe on kirkon virallisista tunnustuskirjoista.

Uskallahan sinäkin spämmääjä lukea nuo.

Luther kirjoitti katekismuksessa, että kaste vapauttaa synnin ja perkeleen vallasta (sille joka uskoo Jumalan sanan lupaukset). Kaste. Tästä vl-liike vaikenee visusti. Siellä se lukee katekismuksessa tänäkin päivänä. 

Luther ei opettanut, että pelkkä kaste pelastaa uskosta riippumatta. Vähässä katekismuksessa hän opettaa, että kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen ja pelastaa ne, jotka uskovat Jumalan sanan lupaukset. Hän korostaa myös parannusta: kasteeseen kuuluu päivittäinen vanhan ihmisen kuoleminen synteineen ja uuden ihmisen nouseminen elämään Jumalan tahdon mukaan.

Lutherin mukaan pelastus ei perustu ihmisen tekoihin, mutta tästä ei voi päätellä, että usko ja parannus olisivat tarpeettomia. Väite, että Lutherin mielestä pelkkä kaste pelastaa, on siis harhaanjohtava. Se sivuuttaa hänen opetuksensa uskosta ja päivittäisestä parannuksesta.

Totta, mutta Lutherin piti kastetta oleellisempana kuin henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä. Ei tässä ole kahta sanaa: 

MITÄ KASTE ANTAA JA HYÖDYTTÄÄ? VASTAUS:

Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.

MITKÄ OVAT NÄMÄ JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET? VASTAUS:

Ne, jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

MITEN VEDELLÄ VOI OLLA NÄIN SUURI VAIKUTUS? VASTAUS:

Sitä ei vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma."

(Lutherin Vähä katekismus)

Lainauksesi ei osoita, että Luther olisi pitänyt kastetta henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä oleellisempana. Se osoittaa, että hän piti kastetta Jumalan sanan ja lupauksen vaikuttavana sakramenttina. Näistä asioista ei voi tehdä samaa asiaa koskevaa vertailua ilman, että osoitat Lutherin nimenomaisesti asettaneen ne vastakkain.

Luther opetti myös päivittäisestä parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta evankeliumin sanassa. Vähässä katekismuksessa hän selittää ripin yhteydessä, että synninpäästö on Jumalan itsensä antama anteeksiantamus, vaikka sen lausuu ihminen.

Missä Luther sanoo, että kaste on henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä oleellisempi? Pelkkä kasteen merkitystä käsittelevä katekismuksen kohta ei todista tätä väitettä.

Ole rehellinen ja lue nuo Lutherin tekstinpätkät ajatuksella. Siitä käy alakouluikäisellekin selväksi, että Lutherin piti KASTETTA syntien pois pesemisenä. 

Usko pois, olen lukenut nuo kohdat monta kertaa. Lutherille kaste oli todellinen syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen väline, sitä en kiistä. Mutta hän opetti myös, että kasteen merkitys toteutuu kristityn elämässä vain päivittäisen  parannuksen kautta: vanhan ihmisen tulee kuolla synteineen ja uuden ihmisen nousta elämään Jumalan tahdon mukaan. Kasteen korostaminen ei siis tarkoita, että parannus olisi tarpeeton tai että kaste yksinään, uskosta riippumatta, pelastaisi.

Älä siis luota pelkkään kasteeseen, vaan tee parannus.

Parannusta tehdään suuressa määrin esim siten että käydään säännöllisesti ehtoollisella (joka on Jumalan teko) eikä vl tyyliin ihmisteoin toisilleen sanoja hokemalla kuin käkikellot ja ehtoolliselle vaivaisesti kerran vuodessa.

Tämä lestadiolaisten vähäinen ehtoollisella käyminen on ihmetyttänyt itseäni suuresti. Itselleni (ev. lut.) on tärkeää, että pääsen säännöllisesti ehtoolliselle. Ja se säännöllisyys ei ole mikään kerran vuodessa, vaan vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Ehtoollinen on uskoa vahvistava asia ja Jeesus itsekin kehotti viettämään sitä hänen muistokseen. En siis ymmärrä, miksi monet lestadiolaiset käyvät ehtoollisella vain harvoin.

Oletko ollut esim. Oulun suurten seurojen yhteydessä näkemässä, kuinka paljon väkeä käy ehtoollisella? Itse en kyllä uskaltaisi lähteä arvostelemaan toisten ihmisten ehtoollisella käymistä, kun en ole aina näkemässä. Mutta vikojen etsiminen muista ihmisistä on vaan niin mukavaa. Tässäkin asiassa mennään helposti omavanhurskauden puolelle tekemällä ehtoollisesta autuuden ehto. Ehtoollinen on ainakin itselle henkilökohtaisesti uskoa vahvistava Jeesuksen muistoateria. Käyn ehtoollisella kyllä aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Ehtoollinen ei ole edes luterilaisille pelkkä muistoateria, siinä ajatellaan todella Kristuksen olevan läsnä, puhutaan ns. reaalipreesenssistä.

”Kristuksen todellinen läsnäolo (Reaalipreesens): Luterilaisen opin mukaan ehtoollisessa ei ole kyse pelkästään vertauskuvasta tai muistoateriasta, vaan leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Toisin kuin katolisessa kirkossa, luterilaisuus ei opeta substanssin muuttumista (transsubstantiaatiota), vaan Kristus on läsnä "leivässä, sen kanssa ja siinä alla".”

(Sivusta tämä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistä pohdiskelua aiheesta:

Omavanhurskas ihminen voi etsiä uskonvarmuutta  konkreettisista teoista ja suorituksista. Silloin ehtoollisella käymisestä voi tulla tällainen teko: ihminen saa siitä ikään kuin vakuutuksen uskolleen omien tekojensa ansiosta. 
Ehtoollisella käyminen kannattaa kuitenkin aina, en tarkoita että sitä pitäisi mitenkään vältellä. Tärkeintä on, että ehtoolliselle tullaan uskovaisella sydämellä ja luotetaan siihen, että kaikki perustuu Kristuksen armoon, ei omiin tekoihimme.

Tottakai  vl oppi on, että ihan kaikesta muusta voi tulla uskonvarmistelua omien tekojen avulla paitsi ei papukaijana syntien siunaamisesta "mennen tullen ja palatessakin". Sitähän ei toki koskaan tehdä tyhjänä hokemana vaan se poikkeuksetta aina osoittaa henkilön täydellisen hurskaan sydämen tilan. Ja vaikka sitä hokisi kuinka niin se ei koskaan ole eikä siitä koskaan voi tulla ihmisteko, toisin kuin ihan kaikesta siitä mitä kaikki muut kristityt -ei kun siis uskosta osattomat- tekevät.

Tuntuu pahalta lukea Pyhän Hengen pilkkaa. Toivottavasti ymmärtäisit tilasi.

Voit nähdä pilkkaa ihan missä haluat mutta mieluusti kuulisin selityksen sille, miksi yksikään vl ei ikinäkoskaanmilloinkaan ole huolissaan siitä, että meikkaamattomuus, korvakoruttomuus, rytmimusiikin kuuntelemattomuus, teatterissa käymättömyys ym miljoona ihmistapa-asiaa sekä jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla voisivat saada ihmisen uskonelämässä väärän aseman eli voisivat nousta ulkultaisuudeksi, omavanhurskaudeksi, 'viitan tupsuiksi', yrityksiksi ihmisteoilla vanhurskautua? Onko mitään mikä saisi vl huolestumaan tästä mahdollisuudesta?? Tai edes päästämään asian ajatuksiinsa täysin rehellisesti?

Omavanhurskaus on omiin tekoihin ja omaan kelvollisuuteen luottamista sekä oman uskon oikeellisuuden todistelua niiden avulla. Se voi näkyä myös muiden tarkkailuna, tuomitsemisena ja oman uskon mittaamisena suhteessa muihin. Myös uskovainen voi joutua omavanhurskauden tielle.

Aidosti uskovaisen elämässä näkyvät teot eivät kuitenkaan ole omavanhurskautta. Kun ihminen uskoo sydämessään, usko synnyttää hänessä halun elää Jumalan tahdon mukaan. Hän ei pyri teoillaan ansaitsemaan uskoa tai todistamaan olevansa muita parempi, vaan teot ovat uskon hedelmiä.

Sama ulkoinen teko voi syntyä joko omavanhurskaudesta tai uskosta.

Tätä on varmasti hyvä jokaisen tutkia omalla kohdallaan: luotanko omiin tekoihini ja pidänkö niiden perusteella itseäni muita parempana, vai ovatko tekoni uskon hedelmiä?

-vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistä pohdiskelua aiheesta:

Omavanhurskas ihminen voi etsiä uskonvarmuutta  konkreettisista teoista ja suorituksista. Silloin ehtoollisella käymisestä voi tulla tällainen teko: ihminen saa siitä ikään kuin vakuutuksen uskolleen omien tekojensa ansiosta. 
Ehtoollisella käyminen kannattaa kuitenkin aina, en tarkoita että sitä pitäisi mitenkään vältellä. Tärkeintä on, että ehtoolliselle tullaan uskovaisella sydämellä ja luotetaan siihen, että kaikki perustuu Kristuksen armoon, ei omiin tekoihimme.

Tottakai  vl oppi on, että ihan kaikesta muusta voi tulla uskonvarmistelua omien tekojen avulla paitsi ei papukaijana syntien siunaamisesta "mennen tullen ja palatessakin". Sitähän ei toki koskaan tehdä tyhjänä hokemana vaan se poikkeuksetta aina osoittaa henkilön täydellisen hurskaan sydämen tilan. Ja vaikka sitä hokisi kuinka niin se ei koskaan ole eikä siitä koskaan voi tulla ihmisteko, toisin kuin ihan kaikesta siitä mitä kaikki muut kristityt -ei kun siis uskosta osattomat- tekevät.

Tuntuu pahalta lukea Pyhän Hengen pilkkaa. Toivottavasti ymmärtäisit tilasi.

Voit nähdä pilkkaa ihan missä haluat mutta mieluusti kuulisin selityksen sille, miksi yksikään vl ei ikinäkoskaanmilloinkaan ole huolissaan siitä, että meikkaamattomuus, korvakoruttomuus, rytmimusiikin kuuntelemattomuus, teatterissa käymättömyys ym miljoona ihmistapa-asiaa sekä jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla voisivat saada ihmisen uskonelämässä väärän aseman eli voisivat nousta ulkultaisuudeksi, omavanhurskaudeksi, 'viitan tupsuiksi', yrityksiksi ihmisteoilla vanhurskautua? Onko mitään mikä saisi vl huolestumaan tästä mahdollisuudesta?? Tai edes päästämään asian ajatuksiinsa täysin rehellisesti?

”jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla” - tuo loukkaa, samoin kuin (ilmeisesti sinun) käkikellovertaus, kun on kuitenkin kyse yhdestä uskomme perusasioista. Sinulle se on kuitenkin irvailun ja naureskelun aihe. Se, että on saanut uskoa syntinsä anteeksi jonkun toisen ihmisen kautta, on aarre, jota en halua menettää ja jonka toivoisin mahdollisimman monen ihmisen omistavan. Ethän sinä ymmärtääkseni irvaile muidenkaan eri tavalla uskovien uskolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistä pohdiskelua aiheesta:

Omavanhurskas ihminen voi etsiä uskonvarmuutta  konkreettisista teoista ja suorituksista. Silloin ehtoollisella käymisestä voi tulla tällainen teko: ihminen saa siitä ikään kuin vakuutuksen uskolleen omien tekojensa ansiosta. 
Ehtoollisella käyminen kannattaa kuitenkin aina, en tarkoita että sitä pitäisi mitenkään vältellä. Tärkeintä on, että ehtoolliselle tullaan uskovaisella sydämellä ja luotetaan siihen, että kaikki perustuu Kristuksen armoon, ei omiin tekoihimme.

Tottakai  vl oppi on, että ihan kaikesta muusta voi tulla uskonvarmistelua omien tekojen avulla paitsi ei papukaijana syntien siunaamisesta "mennen tullen ja palatessakin". Sitähän ei toki koskaan tehdä tyhjänä hokemana vaan se poikkeuksetta aina osoittaa henkilön täydellisen hurskaan sydämen tilan. Ja vaikka sitä hokisi kuinka niin se ei koskaan ole eikä siitä koskaan voi tulla ihmisteko, toisin kuin ihan kaikesta siitä mitä kaikki muut kristityt -ei kun siis uskosta osattomat- tekevät.

Tuntuu pahalta lukea Pyhän Hengen pilkkaa. Toivottavasti ymmärtäisit tilasi.

Voit nähdä pilkkaa ihan missä haluat mutta mieluusti kuulisin selityksen sille, miksi yksikään vl ei ikinäkoskaanmilloinkaan ole huolissaan siitä, että meikkaamattomuus, korvakoruttomuus, rytmimusiikin kuuntelemattomuus, teatterissa käymättömyys ym miljoona ihmistapa-asiaa sekä jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla voisivat saada ihmisen uskonelämässä väärän aseman eli voisivat nousta ulkultaisuudeksi, omavanhurskaudeksi, 'viitan tupsuiksi', yrityksiksi ihmisteoilla vanhurskautua? Onko mitään mikä saisi vl huolestumaan tästä mahdollisuudesta?? Tai edes päästämään asian ajatuksiinsa täysin rehellisesti?

”jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla” - tuo loukkaa, samoin kuin (ilmeisesti sinun) käkikellovertaus, kun on kuitenkin kyse yhdestä uskomme perusasioista. Sinulle se on kuitenkin irvailun ja naureskelun aihe. Se, että on saanut uskoa syntinsä anteeksi jonkun toisen ihmisen kautta, on aarre, jota en halua menettää ja jonka toivoisin mahdollisimman monen ihmisen omistavan. Ethän sinä ymmärtääkseni irvaile muidenkaan eri tavalla uskovien uskolla. 

Älä suotta pahoita mieltäsi. Raamatun sanoma on hyvin selvä, siellä opetetaan antamaan anteeksi yhä uudestaan, rajattomasti.

Raamattu kuitenkaan ohita opettamaan tehtyä vahinkoa ja peittämään sitä anteeksiannolla. Tämä on vl-opissa ehkä yksi suurimmista vääristymistä.

Esim. Sakkeus lähti heti korjaamaan tekemäänsä vääryyttä. ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos keneltä olen jotakin petoksella vienyt, annan nelinkertaisesti takaisin." (Luukas 19:8)

Muissakin asioissa, jos ollaan satutettu eri tavoin toista ihmistä, kristinusko opettaa kohtaamaan totuuden. Jos teko on sen verran satuttava, että siitä tulee vaurioita ihmissuhteeseen, se pitää kohdata ja seuraukset tunnustaa. Jos esitetään ettei mitään ole tapahtunut, se on teeskentelyä ja Jeesus ei kutsunut ketään teeskentelemään vaan elämään totuudessa. Anteeksianto ei pyyhi pois tehtyä tekoa, eikä varsinkaan siitä aiheutunutta vahinkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Raamattu kuitenkaan ohita opettamaan tehtyä vahinkoa ja peittämään sitä anteeksiannolla. Tämä on vl-opissa ehkä yksi suurimmista vääristymistä.

Esim. Sakkeus lähti heti korjaamaan tekemäänsä vääryyttä. ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos keneltä olen jotakin petoksella vienyt, annan nelinkertaisesti takaisin." (Luukas 19:8)

Muissakin asioissa, jos ollaan satutettu eri tavoin toista ihmistä, kristinusko opettaa kohtaamaan totuuden. Jos teko on sen verran satuttava, että siitä tulee vaurioita ihmissuhteeseen, se pitää kohdata ja seuraukset tunnustaa. Jos esitetään ettei mitään ole tapahtunut, se on teeskentelyä ja Jeesus ei kutsunut ketään teeskentelemään vaan elämään totuudessa. Anteeksianto ei pyyhi pois tehtyä tekoa, eikä varsinkaan siitä aiheutunutta vahinkoa. 

Tulipa sekava eka lause. Siis Raamattu ei opeta ohittamaan tapahtuneita asioita  anteeksiannon varjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omavanhurskaus? Eikö se ole omia tekoja, oman uskon sitomista erilaisiin sääntöihin ja niissä kilvoittelua, oman itsen pitämistä muita parempana. Muiden tuomitsemista, tarkkailemista, muiden uskon arvioimista. Ulkoisesti oman uskon todistelua sääntöjen noudattamista. Sääntöjen jotka on vähintään mielessä jos ei kirjoitettuna. Tätä kannattaisi miettiä jokaisen omalla kohdalla. Pidänkö yllä sääntöjä jotka todistaa oman uskon oikeutta. Odotanko muilta samaa.

 

Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan (Gal.2:21).

Tulipa mieleen nämä Jeesuksen sanat:

”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

Kun Jeesus kerta käski toimia myötätunnon, uskollisuuden, oikeudenmukaisuuden ja rakkauden periaatteiden mukaan, niin kyllä esim. tuo synnytyspakko äärimmilleen vietynä on olluy juurikin ”lainopettajien ja fariseusten” kaltaista uskonnollisuuden muotoa. Näitä yhdistää sydämen kovuus ja Jumalan rakkauden lain ohittaminen ihmissäännöillä.

Olisit oikeassa, jos tuollainen pakko olisi olemassa.

Kyse on kuitenkin uskovaisella sydämellä, Jumalan voimiin luottaen, tehty valinta:

Tämänkin asian minä saan jättää Isän käsiin, Hän tietää parhaiten.

Edelleen, mun äiti oli kuolla tuon opin takia. Ihan todellinen riski useampaan kertaan. -80-luvulla oppi ja julistus asian suhteen oli hyvin ehdotonta. Ja kuten tiedetään, tällä vuosituhannella eräs ison perheen äiti kuolikin synnytykseen, koska eivät miehen sanoman mukaan uskaltaneet edes harkita ehkäisyä riskeistä huolimatta. Näin muistelisin. Joten pysytään vaan totuudessa jälleen. Eipä taida tuonkaan perheen jäsenet enää olla vl-yhteisössä, käsittääkseni. Ymmärrettävää sinänsä.

Mun mielestä siinä on usko vääristynyt, jos ollaan valmiita riskeeraamaan äidin henki ja ottamaan riski, että monta lasta jää ilman äitiä. Se usko on vääristynyt silloin niin perheen äidillä, isällä kuin koko yhteisöllä, jotka sitä kannattaa. Yhtään parempia ei ole ne, jotka on eri mieltä mutta vaikenee vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistä pohdiskelua aiheesta:

Omavanhurskas ihminen voi etsiä uskonvarmuutta  konkreettisista teoista ja suorituksista. Silloin ehtoollisella käymisestä voi tulla tällainen teko: ihminen saa siitä ikään kuin vakuutuksen uskolleen omien tekojensa ansiosta. 
Ehtoollisella käyminen kannattaa kuitenkin aina, en tarkoita että sitä pitäisi mitenkään vältellä. Tärkeintä on, että ehtoolliselle tullaan uskovaisella sydämellä ja luotetaan siihen, että kaikki perustuu Kristuksen armoon, ei omiin tekoihimme.

Tottakai  vl oppi on, että ihan kaikesta muusta voi tulla uskonvarmistelua omien tekojen avulla paitsi ei papukaijana syntien siunaamisesta "mennen tullen ja palatessakin". Sitähän ei toki koskaan tehdä tyhjänä hokemana vaan se poikkeuksetta aina osoittaa henkilön täydellisen hurskaan sydämen tilan. Ja vaikka sitä hokisi kuinka niin se ei koskaan ole eikä siitä koskaan voi tulla ihmisteko, toisin kuin ihan kaikesta siitä mitä kaikki muut kristityt -ei kun siis uskosta osattomat- tekevät.

Tuntuu pahalta lukea Pyhän Hengen pilkkaa. Toivottavasti ymmärtäisit tilasi.

Voit nähdä pilkkaa ihan missä haluat mutta mieluusti kuulisin selityksen sille, miksi yksikään vl ei ikinäkoskaanmilloinkaan ole huolissaan siitä, että meikkaamattomuus, korvakoruttomuus, rytmimusiikin kuuntelemattomuus, teatterissa käymättömyys ym miljoona ihmistapa-asiaa sekä jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla voisivat saada ihmisen uskonelämässä väärän aseman eli voisivat nousta ulkultaisuudeksi, omavanhurskaudeksi, 'viitan tupsuiksi', yrityksiksi ihmisteoilla vanhurskautua? Onko mitään mikä saisi vl huolestumaan tästä mahdollisuudesta?? Tai edes päästämään asian ajatuksiinsa täysin rehellisesti?

”jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla” - tuo loukkaa, samoin kuin (ilmeisesti sinun) käkikellovertaus, kun on kuitenkin kyse yhdestä uskomme perusasioista. Sinulle se on kuitenkin irvailun ja naureskelun aihe. Se, että on saanut uskoa syntinsä anteeksi jonkun toisen ihmisen kautta, on aarre, jota en halua menettää ja jonka toivoisin mahdollisimman monen ihmisen omistavan. Ethän sinä ymmärtääkseni irvaile muidenkaan eri tavalla uskovien uskolla. 

Jokainen kristitty on uskonut ja uskoo syntinsä anteeksi. Vl on kuitenkin tietääkseni ainoita joille syntien anteeksisanomisen sanat (ja nimenomaan vielä että se että tämä sanoja kuuluu ulkoisesti "oikeaan porukkaan") on tärkeämmässä asemassa kuin esim sakramentit. Ja minusta se on harhaoppia, jota vastaan puhun vaikka sitä kuinka väittäisit pilkaksi ja minusta tuo nimenomainen toiminta ihmissääntöineen on ihan sitä pahinta Jumalanpilkkaa ja tässä asiassa näkemyksemme siis eroavat täysin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siinä on usko vääristynyt, jos ollaan valmiita riskeeraamaan äidin henki ja ottamaan riski, että monta lasta jää ilman äitiä. Se usko on vääristynyt silloin niin perheen äidillä, isällä kuin koko yhteisöllä, jotka sitä kannattaa. Yhtään parempia ei ole ne, jotka on eri mieltä mutta vaikenee vieressä. 

Ei ole kyse viimekädessä äidin hengestä (vaikka toki hyvä että äidit saa siinä kohden edes armoa) vaan eihän tietenkään tilannetta saa päästää niin pahaksi, että äidin hengenvaara on se ainoa tilanne, jossa tätä armoa (=ehkäisy "virallisen opin mukaan hyväksyttyä) suodaan. Ihan hirveätä. Sama kuin oikeuttaisi lasten p**skaamisen sillä, että eihän siinä ole lapsen henki vaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistä pohdiskelua aiheesta:

Omavanhurskas ihminen voi etsiä uskonvarmuutta  konkreettisista teoista ja suorituksista. Silloin ehtoollisella käymisestä voi tulla tällainen teko: ihminen saa siitä ikään kuin vakuutuksen uskolleen omien tekojensa ansiosta. 
Ehtoollisella käyminen kannattaa kuitenkin aina, en tarkoita että sitä pitäisi mitenkään vältellä. Tärkeintä on, että ehtoolliselle tullaan uskovaisella sydämellä ja luotetaan siihen, että kaikki perustuu Kristuksen armoon, ei omiin tekoihimme.

Tottakai  vl oppi on, että ihan kaikesta muusta voi tulla uskonvarmistelua omien tekojen avulla paitsi ei papukaijana syntien siunaamisesta "mennen tullen ja palatessakin". Sitähän ei toki koskaan tehdä tyhjänä hokemana vaan se poikkeuksetta aina osoittaa henkilön täydellisen hurskaan sydämen tilan. Ja vaikka sitä hokisi kuinka niin se ei koskaan ole eikä siitä koskaan voi tulla ihmisteko, toisin kuin ihan kaikesta siitä mitä kaikki muut kristityt -ei kun siis uskosta osattomat- tekevät.

Tuntuu pahalta lukea Pyhän Hengen pilkkaa. Toivottavasti ymmärtäisit tilasi.

Voit nähdä pilkkaa ihan missä haluat mutta mieluusti kuulisin selityksen sille, miksi yksikään vl ei ikinäkoskaanmilloinkaan ole huolissaan siitä, että meikkaamattomuus, korvakoruttomuus, rytmimusiikin kuuntelemattomuus, teatterissa käymättömyys ym miljoona ihmistapa-asiaa sekä jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla voisivat saada ihmisen uskonelämässä väärän aseman eli voisivat nousta ulkultaisuudeksi, omavanhurskaudeksi, 'viitan tupsuiksi', yrityksiksi ihmisteoilla vanhurskautua? Onko mitään mikä saisi vl huolestumaan tästä mahdollisuudesta?? Tai edes päästämään asian ajatuksiinsa täysin rehellisesti?

”jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla” - tuo loukkaa, samoin kuin (ilmeisesti sinun) käkikellovertaus, kun on kuitenkin kyse yhdestä uskomme perusasioista. Sinulle se on kuitenkin irvailun ja naureskelun aihe. Se, että on saanut uskoa syntinsä anteeksi jonkun toisen ihmisen kautta, on aarre, jota en halua menettää ja jonka toivoisin mahdollisimman monen ihmisen omistavan. Ethän sinä ymmärtääkseni irvaile muidenkaan eri tavalla uskovien uskolla. 

Älä suotta pahoita mieltäsi. Raamatun sanoma on hyvin selvä, siellä opetetaan antamaan anteeksi yhä uudestaan, rajattomasti.

Ja siinä on tarjottimella myös "vihollinen" jota tulee siunata ja jolle tehdä hyvää. Toki hyvän tekemisen kohteeksi käy varmasti ihan kuka vaan ei vl, esim helluntaisrk ihminen tai mormoni yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistä pohdiskelua aiheesta:

Omavanhurskas ihminen voi etsiä uskonvarmuutta  konkreettisista teoista ja suorituksista. Silloin ehtoollisella käymisestä voi tulla tällainen teko: ihminen saa siitä ikään kuin vakuutuksen uskolleen omien tekojensa ansiosta. 
Ehtoollisella käyminen kannattaa kuitenkin aina, en tarkoita että sitä pitäisi mitenkään vältellä. Tärkeintä on, että ehtoolliselle tullaan uskovaisella sydämellä ja luotetaan siihen, että kaikki perustuu Kristuksen armoon, ei omiin tekoihimme.

Tottakai  vl oppi on, että ihan kaikesta muusta voi tulla uskonvarmistelua omien tekojen avulla paitsi ei papukaijana syntien siunaamisesta "mennen tullen ja palatessakin". Sitähän ei toki koskaan tehdä tyhjänä hokemana vaan se poikkeuksetta aina osoittaa henkilön täydellisen hurskaan sydämen tilan. Ja vaikka sitä hokisi kuinka niin se ei koskaan ole eikä siitä koskaan voi tulla ihmisteko, toisin kuin ihan kaikesta siitä mitä kaikki muut kristityt -ei kun siis uskosta osattomat- tekevät.

Tuntuu pahalta lukea Pyhän Hengen pilkkaa. Toivottavasti ymmärtäisit tilasi.

Voit nähdä pilkkaa ihan missä haluat mutta mieluusti kuulisin selityksen sille, miksi yksikään vl ei ikinäkoskaanmilloinkaan ole huolissaan siitä, että meikkaamattomuus, korvakoruttomuus, rytmimusiikin kuuntelemattomuus, teatterissa käymättömyys ym miljoona ihmistapa-asiaa sekä jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla voisivat saada ihmisen uskonelämässä väärän aseman eli voisivat nousta ulkultaisuudeksi, omavanhurskaudeksi, 'viitan tupsuiksi', yrityksiksi ihmisteoilla vanhurskautua? Onko mitään mikä saisi vl huolestumaan tästä mahdollisuudesta?? Tai edes päästämään asian ajatuksiinsa täysin rehellisesti?

”jatkuva syntien saarnaaminen anteeksiantoautomaatin lailla” - tuo loukkaa, samoin kuin (ilmeisesti sinun) käkikellovertaus, kun on kuitenkin kyse yhdestä uskomme perusasioista. Sinulle se on kuitenkin irvailun ja naureskelun aihe. Se, että on saanut uskoa syntinsä anteeksi jonkun toisen ihmisen kautta, on aarre, jota en halua menettää ja jonka toivoisin mahdollisimman monen ihmisen omistavan. Ethän sinä ymmärtääkseni irvaile muidenkaan eri tavalla uskovien uskolla. 

Minä saan synnit anteeksi Jumalan sanan ja sen sisältämän lupauksen kautta. Saat toki itse ripustautua asiassa ihmiseen ja ihmistekoon jos siinä on aarteesi.

Vierailija kirjoitti:

Omavanhurskaus on omiin tekoihin ja omaan kelvollisuuteen luottamista sekä oman uskon oikeellisuuden todistelua niiden avulla. Se voi näkyä myös muiden tarkkailuna, tuomitsemisena ja oman uskon mittaamisena suhteessa muihin. Myös uskovainen voi joutua omavanhurskauden tielle.

Aidosti uskovaisen elämässä näkyvät teot eivät kuitenkaan ole omavanhurskautta. Kun ihminen uskoo sydämessään, usko synnyttää hänessä halun elää Jumalan tahdon mukaan. Hän ei pyri teoillaan ansaitsemaan uskoa tai todistamaan olevansa muita parempi, vaan teot ovat uskon hedelmiä.

Sama ulkoinen teko voi syntyä joko omavanhurskaudesta tai uskosta.

Tätä on varmasti hyvä jokaisen tutkia omalla kohdallaan: luotanko omiin tekoihini ja pidänkö niiden perusteella itseäni muita parempana, vai ovatko tekoni uskon hedelmiä?

-vl

Varmasti hyvä tutkia mutta siitä pitäisi mielestäni ennen kaikkea varoittaa erittäin vakavasti ja usein eikä vaan jättää asiaa sillensä että 'hyvä jokaisen itse miettiä eikä siitä sen enempää' koska sen verran vaarallisesta ja järkälemäisestä asiasta on kyse. Näen siinä paljon pahempia vaaroja kuin monessa, monessa muussa asiassa, joista kuitenkin säännöllisesti "kannetaan huolta" ja varoitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin ettei Lutherista ja katekismuksista saa puhua täällä, joku aloittaa heti ”loka-spämmit”. Näin käy aina, vaikka lienee kaikki kuulumme evankelisLUTERILAISEEN kirkkoon ja puhe on kirkon virallisista tunnustuskirjoista.

Uskallahan sinäkin spämmääjä lukea nuo.

Luther kirjoitti katekismuksessa, että kaste vapauttaa synnin ja perkeleen vallasta (sille joka uskoo Jumalan sanan lupaukset). Kaste. Tästä vl-liike vaikenee visusti. Siellä se lukee katekismuksessa tänäkin päivänä. 

Luther ei opettanut, että pelkkä kaste pelastaa uskosta riippumatta. Vähässä katekismuksessa hän opettaa, että kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen ja pelastaa ne, jotka uskovat Jumalan sanan lupaukset. Hän korostaa myös parannusta: kasteeseen kuuluu päivittäinen vanhan ihmisen kuoleminen synteineen ja uuden ihmisen nouseminen elämään Jumalan tahdon mukaan.

Lutherin mukaan pelastus ei perustu ihmisen tekoihin, mutta tästä ei voi päätellä, että usko ja parannus olisivat tarpeettomia. Väite, että Lutherin mielestä pelkkä kaste pelastaa, on siis harhaanjohtava. Se sivuuttaa hänen opetuksensa uskosta ja päivittäisestä parannuksesta.

Totta, mutta Lutherin piti kastetta oleellisempana kuin henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä. Ei tässä ole kahta sanaa: 

MITÄ KASTE ANTAA JA HYÖDYTTÄÄ? VASTAUS:

Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.

MITKÄ OVAT NÄMÄ JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET? VASTAUS:

Ne, jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

MITEN VEDELLÄ VOI OLLA NÄIN SUURI VAIKUTUS? VASTAUS:

Sitä ei vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma."

(Lutherin Vähä katekismus)

Lainauksesi ei osoita, että Luther olisi pitänyt kastetta henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä oleellisempana. Se osoittaa, että hän piti kastetta Jumalan sanan ja lupauksen vaikuttavana sakramenttina. Näistä asioista ei voi tehdä samaa asiaa koskevaa vertailua ilman, että osoitat Lutherin nimenomaisesti asettaneen ne vastakkain.

Luther opetti myös päivittäisestä parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta evankeliumin sanassa. Vähässä katekismuksessa hän selittää ripin yhteydessä, että synninpäästö on Jumalan itsensä antama anteeksiantamus, vaikka sen lausuu ihminen.

Missä Luther sanoo, että kaste on henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä oleellisempi? Pelkkä kasteen merkitystä käsittelevä katekismuksen kohta ei todista tätä väitettä.

Ole rehellinen ja lue nuo Lutherin tekstinpätkät ajatuksella. Siitä käy alakouluikäisellekin selväksi, että Lutherin piti KASTETTA syntien pois pesemisenä. 

Usko pois, olen lukenut nuo kohdat monta kertaa. Lutherille kaste oli todellinen syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen väline, sitä en kiistä. Mutta hän opetti myös, että kasteen merkitys toteutuu kristityn elämässä vain päivittäisen  parannuksen kautta: vanhan ihmisen tulee kuolla synteineen ja uuden ihmisen nousta elämään Jumalan tahdon mukaan. Kasteen korostaminen ei siis tarkoita, että parannus olisi tarpeeton tai että kaste yksinään, uskosta riippumatta, pelastaisi.

Älä siis luota pelkkään kasteeseen, vaan tee parannus.

Parannusta tehdään suuressa määrin esim siten että käydään säännöllisesti ehtoollisella (joka on Jumalan teko) eikä vl tyyliin ihmisteoin toisilleen sanoja hokemalla kuin käkikellot ja ehtoolliselle vaivaisesti kerran vuodessa.

Tämä lestadiolaisten vähäinen ehtoollisella käyminen on ihmetyttänyt itseäni suuresti. Itselleni (ev. lut.) on tärkeää, että pääsen säännöllisesti ehtoolliselle. Ja se säännöllisyys ei ole mikään kerran vuodessa, vaan vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Ehtoollinen on uskoa vahvistava asia ja Jeesus itsekin kehotti viettämään sitä hänen muistokseen. En siis ymmärrä, miksi monet lestadiolaiset käyvät ehtoollisella vain harvoin.

Oletko ollut esim. Oulun suurten seurojen yhteydessä näkemässä, kuinka paljon väkeä käy ehtoollisella? Itse en kyllä uskaltaisi lähteä arvostelemaan toisten ihmisten ehtoollisella käymistä, kun en ole aina näkemässä. Mutta vikojen etsiminen muista ihmisistä on vaan niin mukavaa. Tässäkin asiassa mennään helposti omavanhurskauden puolelle tekemällä ehtoollisesta autuuden ehto. Ehtoollinen on ainakin itselle henkilökohtaisesti uskoa vahvistava Jeesuksen muistoateria. Käyn ehtoollisella kyllä aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Ei ole kyseessä kenenkään ehtoolliskäyntien määrän arviointi sinänsä tietenkään vaan sen myöntäminen ja tunnustaminen, että vl opin ja käytännön mukaan ehtoollinen ei ole niin tärkeässä ja säännöllisessä asemassa uskonelämän hoitamiseksi kuin mitä sen kristikunnan yleisen näkemyksen mukaan kuuluisi olla.

Yksittäinen vl voi toki kertoa, että ehtoollinen on hänelle tärkeä ja käy siellä niin usein kuin mahdollista, mutta yleisen vl näkemyksen mukaan silti seuroihin meno ja siellä syntisaarnan kuuleminen "oikeauskoiselta" olisi parempi ja enempi säännöllisyyttä vaativa vaihtoehto, jotta usko pysyisi.

Uskon pysyminen, uskomassa säilyminen tarkoittaa vl-kielessä yhtä kuin halua noudattaa vl-liikkeen elämäntapasääntöjä ja määräyksiä. 

Niissä vl-liike on Kristuksen yläpuolella, koska synninpäästöön tarvitaan aina liikkeen edustaja. Kristus itse ja hänen ruumiinsa edustaja eivät riitä. 

Uskon kohde on siis liike itse. Tästä seuraa luonnollisesti erittäin monia vakavia harhaoppeja: kirkko-oppi ja oppi molemmista sakramenteista pielessä, samoin oppi ripistä ja oppi virasta.  

Kirkkomme johto vaikenee näistä harhaopeista tietoisesti liikkeen erittäin suuren taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan vuoksi.

Terveisin ev.lut. pappi pohjoisesta

Vierailija kirjoitti:

Uskon pysyminen, uskomassa säilyminen tarkoittaa vl-kielessä yhtä kuin halua noudattaa vl-liikkeen elämäntapasääntöjä ja määräyksiä. 

 

Niissä vl-liike on Kristuksen yläpuolella, koska synninpäästöön tarvitaan aina liikkeen edustaja. Kristus itse ja hänen ruumiinsa edustaja eivät riitä. 

 

Uskon kohde on siis liike itse. Tästä seuraa luonnollisesti erittäin monia vakavia harhaoppeja: kirkko-oppi ja oppi molemmista sakramenteista pielessä, samoin oppi ripistä ja oppi virasta.  

 

Kirkkomme johto vaikenee näistä harhaopeista tietoisesti liikkeen erittäin suuren taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan vuoksi.

 

Terveisin ev.lut. pappi pohjoisesta

Papinkin kannattaa perehtyä ensin siihen, mitä lestadiolaisuudessa opetetaan pelastumisesta. Ja sitten kirjoittaa keskustelupalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin ettei Lutherista ja katekismuksista saa puhua täällä, joku aloittaa heti ”loka-spämmit”. Näin käy aina, vaikka lienee kaikki kuulumme evankelisLUTERILAISEEN kirkkoon ja puhe on kirkon virallisista tunnustuskirjoista.

Uskallahan sinäkin spämmääjä lukea nuo.

Luther kirjoitti katekismuksessa, että kaste vapauttaa synnin ja perkeleen vallasta (sille joka uskoo Jumalan sanan lupaukset). Kaste. Tästä vl-liike vaikenee visusti. Siellä se lukee katekismuksessa tänäkin päivänä. 

Luther ei opettanut, että pelkkä kaste pelastaa uskosta riippumatta. Vähässä katekismuksessa hän opettaa, että kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen ja pelastaa ne, jotka uskovat Jumalan sanan lupaukset. Hän korostaa myös parannusta: kasteeseen kuuluu päivittäinen vanhan ihmisen kuoleminen synteineen ja uuden ihmisen nouseminen elämään Jumalan tahdon mukaan.

Lutherin mukaan pelastus ei perustu ihmisen tekoihin, mutta tästä ei voi päätellä, että usko ja parannus olisivat tarpeettomia. Väite, että Lutherin mielestä pelkkä kaste pelastaa, on siis harhaanjohtava. Se sivuuttaa hänen opetuksensa uskosta ja päivittäisestä parannuksesta.

Totta, mutta Lutherin piti kastetta oleellisempana kuin henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä. Ei tässä ole kahta sanaa: 

MITÄ KASTE ANTAA JA HYÖDYTTÄÄ? VASTAUS:

Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.

MITKÄ OVAT NÄMÄ JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET? VASTAUS:

Ne, jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

MITEN VEDELLÄ VOI OLLA NÄIN SUURI VAIKUTUS? VASTAUS:

Sitä ei vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma."

(Lutherin Vähä katekismus)

Lainauksesi ei osoita, että Luther olisi pitänyt kastetta henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä oleellisempana. Se osoittaa, että hän piti kastetta Jumalan sanan ja lupauksen vaikuttavana sakramenttina. Näistä asioista ei voi tehdä samaa asiaa koskevaa vertailua ilman, että osoitat Lutherin nimenomaisesti asettaneen ne vastakkain.

Luther opetti myös päivittäisestä parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta evankeliumin sanassa. Vähässä katekismuksessa hän selittää ripin yhteydessä, että synninpäästö on Jumalan itsensä antama anteeksiantamus, vaikka sen lausuu ihminen.

Missä Luther sanoo, että kaste on henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä oleellisempi? Pelkkä kasteen merkitystä käsittelevä katekismuksen kohta ei todista tätä väitettä.

Ole rehellinen ja lue nuo Lutherin tekstinpätkät ajatuksella. Siitä käy alakouluikäisellekin selväksi, että Lutherin piti KASTETTA syntien pois pesemisenä. 

Usko pois, olen lukenut nuo kohdat monta kertaa. Lutherille kaste oli todellinen syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen väline, sitä en kiistä. Mutta hän opetti myös, että kasteen merkitys toteutuu kristityn elämässä vain päivittäisen  parannuksen kautta: vanhan ihmisen tulee kuolla synteineen ja uuden ihmisen nousta elämään Jumalan tahdon mukaan. Kasteen korostaminen ei siis tarkoita, että parannus olisi tarpeeton tai että kaste yksinään, uskosta riippumatta, pelastaisi.

Älä siis luota pelkkään kasteeseen, vaan tee parannus.

Parannusta tehdään suuressa määrin esim siten että käydään säännöllisesti ehtoollisella (joka on Jumalan teko) eikä vl tyyliin ihmisteoin toisilleen sanoja hokemalla kuin käkikellot ja ehtoolliselle vaivaisesti kerran vuodessa.

Tämä lestadiolaisten vähäinen ehtoollisella käyminen on ihmetyttänyt itseäni suuresti. Itselleni (ev. lut.) on tärkeää, että pääsen säännöllisesti ehtoolliselle. Ja se säännöllisyys ei ole mikään kerran vuodessa, vaan vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Ehtoollinen on uskoa vahvistava asia ja Jeesus itsekin kehotti viettämään sitä hänen muistokseen. En siis ymmärrä, miksi monet lestadiolaiset käyvät ehtoollisella vain harvoin.

Ehtoollinen on tarkoitettu uskovaisille uskon vahvistukseksi. Emme mitenkään halua väheksyä sen merkitystä. Itse pääsin viimeksi viime viikon sunnuntain kirkkopyhän yhteydessä ehtoolliselle.

Ehtoollista tärkeämmäksi koen omantunnon hoitamisen armoevankeliumilla. Kun saa päivittäin kuulla saarnatun evankeliumin, niin tunto pysyy kevyenä ja jaksaa uskoa.

Erityisesti juuri vl uskossa on yleisen havainnointini mukaan jotain erityisen raskasta tai vaikeaa tms kun niin säännöllisesti kuulee näitä nimenomaisesti vl ilmauksia siitä, että "jaksaa uskoa", ajatuksena ymmärtääkseni se, ettei meinaa "jaksaa"?

En tiedä mitä tässä on takana vai onko mitään mutta kuulostaa siltä miltä ei mielestäni pitäisi kuulostaa eli huolestuttavalta. Pelottaa, että vl kantaa taakkoja jotka ei kuuluisi heidän kannettavaksi ollenkaan ja ihmisiä näännytetään jaksamisen rajoille? Ja kuitenkin väitetään että usko on iloinen asia mutta jos ihminen ei meinaa jaksaa iloa (?) niin onko tässä nyt kaikki ihan kohdallaan? Outo maku piimässä niin sanoakseni.

Vierailija kirjoitti:

Uskon pysyminen, uskomassa säilyminen tarkoittaa vl-kielessä yhtä kuin halua noudattaa vl-liikkeen elämäntapasääntöjä ja määräyksiä. 

 

Niissä vl-liike on Kristuksen yläpuolella, koska synninpäästöön tarvitaan aina liikkeen edustaja. Kristus itse ja hänen ruumiinsa edustaja eivät riitä. 

 

Uskon kohde on siis liike itse. Tästä seuraa luonnollisesti erittäin monia vakavia harhaoppeja: kirkko-oppi ja oppi molemmista sakramenteista pielessä, samoin oppi ripistä ja oppi virasta.  

 

Kirkkomme johto vaikenee näistä harhaopeista tietoisesti liikkeen erittäin suuren taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan vuoksi.

 

Terveisin ev.lut. pappi pohjoisesta

Me opetamme, että lapsi on jo syntyessään Jumalan lapsi ja siihen löytyy Raamatusta vahvistus. Kirkko opettaa, että lapsesta tulee vasta kasteessa uskovainen ja sitä ennen hän on kadotuksen oma. Kumpi kuulostaa harhaopilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin ettei Lutherista ja katekismuksista saa puhua täällä, joku aloittaa heti ”loka-spämmit”. Näin käy aina, vaikka lienee kaikki kuulumme evankelisLUTERILAISEEN kirkkoon ja puhe on kirkon virallisista tunnustuskirjoista.

Uskallahan sinäkin spämmääjä lukea nuo.

Luther kirjoitti katekismuksessa, että kaste vapauttaa synnin ja perkeleen vallasta (sille joka uskoo Jumalan sanan lupaukset). Kaste. Tästä vl-liike vaikenee visusti. Siellä se lukee katekismuksessa tänäkin päivänä. 

Luther ei opettanut, että pelkkä kaste pelastaa uskosta riippumatta. Vähässä katekismuksessa hän opettaa, että kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen ja pelastaa ne, jotka uskovat Jumalan sanan lupaukset. Hän korostaa myös parannusta: kasteeseen kuuluu päivittäinen vanhan ihmisen kuoleminen synteineen ja uuden ihmisen nouseminen elämään Jumalan tahdon mukaan.

Lutherin mukaan pelastus ei perustu ihmisen tekoihin, mutta tästä ei voi päätellä, että usko ja parannus olisivat tarpeettomia. Väite, että Lutherin mielestä pelkkä kaste pelastaa, on siis harhaanjohtava. Se sivuuttaa hänen opetuksensa uskosta ja päivittäisestä parannuksesta.

Totta, mutta Lutherin piti kastetta oleellisempana kuin henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä. Ei tässä ole kahta sanaa: 

MITÄ KASTE ANTAA JA HYÖDYTTÄÄ? VASTAUS:

Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.

MITKÄ OVAT NÄMÄ JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET? VASTAUS:

Ne, jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

MITEN VEDELLÄ VOI OLLA NÄIN SUURI VAIKUTUS? VASTAUS:

Sitä ei vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma."

(Lutherin Vähä katekismus)

Lainauksesi ei osoita, että Luther olisi pitänyt kastetta henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä oleellisempana. Se osoittaa, että hän piti kastetta Jumalan sanan ja lupauksen vaikuttavana sakramenttina. Näistä asioista ei voi tehdä samaa asiaa koskevaa vertailua ilman, että osoitat Lutherin nimenomaisesti asettaneen ne vastakkain.

Luther opetti myös päivittäisestä parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta evankeliumin sanassa. Vähässä katekismuksessa hän selittää ripin yhteydessä, että synninpäästö on Jumalan itsensä antama anteeksiantamus, vaikka sen lausuu ihminen.

Missä Luther sanoo, että kaste on henkilökohtaista saarnattua synninpäästöä oleellisempi? Pelkkä kasteen merkitystä käsittelevä katekismuksen kohta ei todista tätä väitettä.

Ole rehellinen ja lue nuo Lutherin tekstinpätkät ajatuksella. Siitä käy alakouluikäisellekin selväksi, että Lutherin piti KASTETTA syntien pois pesemisenä. 

Usko pois, olen lukenut nuo kohdat monta kertaa. Lutherille kaste oli todellinen syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen väline, sitä en kiistä. Mutta hän opetti myös, että kasteen merkitys toteutuu kristityn elämässä vain päivittäisen  parannuksen kautta: vanhan ihmisen tulee kuolla synteineen ja uuden ihmisen nousta elämään Jumalan tahdon mukaan. Kasteen korostaminen ei siis tarkoita, että parannus olisi tarpeeton tai että kaste yksinään, uskosta riippumatta, pelastaisi.

Älä siis luota pelkkään kasteeseen, vaan tee parannus.

Parannusta tehdään suuressa määrin esim siten että käydään säännöllisesti ehtoollisella (joka on Jumalan teko) eikä vl tyyliin ihmisteoin toisilleen sanoja hokemalla kuin käkikellot ja ehtoolliselle vaivaisesti kerran vuodessa.

Tämä lestadiolaisten vähäinen ehtoollisella käyminen on ihmetyttänyt itseäni suuresti. Itselleni (ev. lut.) on tärkeää, että pääsen säännöllisesti ehtoolliselle. Ja se säännöllisyys ei ole mikään kerran vuodessa, vaan vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Ehtoollinen on uskoa vahvistava asia ja Jeesus itsekin kehotti viettämään sitä hänen muistokseen. En siis ymmärrä, miksi monet lestadiolaiset käyvät ehtoollisella vain harvoin.

Ehtoollinen on tarkoitettu uskovaisille uskon vahvistukseksi. Emme mitenkään halua väheksyä sen merkitystä. Itse pääsin viimeksi viime viikon sunnuntain kirkkopyhän yhteydessä ehtoolliselle.

Ehtoollista tärkeämmäksi koen omantunnon hoitamisen armoevankeliumilla. Kun saa päivittäin kuulla saarnatun evankeliumin, niin tunto pysyy kevyenä ja jaksaa uskoa.

Erityisesti juuri vl uskossa on yleisen havainnointini mukaan jotain erityisen raskasta tai vaikeaa tms kun niin säännöllisesti kuulee näitä nimenomaisesti vl ilmauksia siitä, että "jaksaa uskoa", ajatuksena ymmärtääkseni se, ettei meinaa "jaksaa"?

En tiedä mitä tässä on takana vai onko mitään mutta kuulostaa siltä miltä ei mielestäni pitäisi kuulostaa eli huolestuttavalta. Pelottaa, että vl kantaa taakkoja jotka ei kuuluisi heidän kannettavaksi ollenkaan ja ihmisiä näännytetään jaksamisen rajoille? Ja kuitenkin väitetään että usko on iloinen asia mutta jos ihminen ei meinaa jaksaa iloa (?) niin onko tässä nyt kaikki ihan kohdallaan? Outo maku piimässä niin sanoakseni.

Samaa miettinyt. Ei kukaan muu tuollaista kieltä käytä.