Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (10035)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.
Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.
Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.
Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.
Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin?
Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.
Kuulostaa kyllä provolta, kun ostoksetkin jäi kauppaan. Kuvitellaanpa nyt kuitenkin tilanne todelliseksi. Uskon että joku voisi noin toimiakin - ilman tuota väritettyä. Mutta mikään ohjeistus välttää ja varoa muita kuin samalla tavoin uskovia ei ole kyseessä. Raamattu toki sanoo ettei tulisi istua siellä missä pilkkaajat, mutta ymmärrän tämän niin ettei tulisi mennä maallisiin rientoihin mukaan. Seurustelihan Jeesuskin syntisten kanssa, ja syntisiä me ihmiset olemme kaikki. Itse ajattelen että minun elämäni voi myös puhutella jotakuta ja parhaassa tapauksessa joku voi kauttani saada parannuksen armon. En näe mitään estettä miksi ei voisi kaupassa jutella ihan julkisesti, tuohan on tosi töykeää ja epäkohteliasta. Olisiko kyse henkilön omasta epävarmuudesta?
Ei tarvitse kuvitella. Ilman sitä mainintaa olisi olut paljon asiallisempi vastaus kuin aiemmat(ja jopa sen kanssa). Hänen ostokset jäi kärryyn, kun tuli niin kiire häipyä. Ymmärrät varmaan ettei kassan läpi kovin nopeasti pääse kärryn kanssa.
Kahtiajako on näkynyt myös lapsuudessa, vain yhden vl:n kanssa olimme muiden kanssa tekemisissä. Tosin hänen vanhemmat ei tätä hyväksyneet, vaan ajoivat pois kun olimme heidän pojan kanssa heidän pihalla. Kertaakaan ei ole hyväksytty muita kuin vl lapsia kylään ainoassakaan vl perheessä jotka tunnen. Vl penskoja kyllä kävi meidän kotona, mutta ei olisi käynyt, jos heidän vanhemmat olisi tienneet.
Höpö höpö taas :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.
Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.
Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.
Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.
Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin?
Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.
Kuulostaa kyllä provolta, kun ostoksetkin jäi kauppaan. Kuvitellaanpa nyt kuitenkin tilanne todelliseksi. Uskon että joku voisi noin toimiakin - ilman tuota väritettyä. Mutta mikään ohjeistus välttää ja varoa muita kuin samalla tavoin uskovia ei ole kyseessä. Raamattu toki sanoo ettei tulisi istua siellä missä pilkkaajat, mutta ymmärrän tämän niin ettei tulisi mennä maallisiin rientoihin mukaan. Seurustelihan Jeesuskin syntisten kanssa, ja syntisiä me ihmiset olemme kaikki. Itse ajattelen että minun elämäni voi myös puhutella jotakuta ja parhaassa tapauksessa joku voi kauttani saada parannuksen armon. En näe mitään estettä miksi ei voisi kaupassa jutella ihan julkisesti, tuohan on tosi töykeää ja epäkohteliasta. Olisiko kyse henkilön omasta epävarmuudesta?
Ei tarvitse kuvitella. Ilman sitä mainintaa olisi olut paljon asiallisempi vastaus kuin aiemmat(ja jopa sen kanssa). Hänen ostokset jäi kärryyn, kun tuli niin kiire häipyä. Ymmärrät varmaan ettei kassan läpi kovin nopeasti pääse kärryn kanssa.
Kahtiajako on näkynyt myös lapsuudessa, vain yhden vl:n kanssa olimme muiden kanssa tekemisissä. Tosin hänen vanhemmat ei tätä hyväksyneet, vaan ajoivat pois kun olimme heidän pojan kanssa heidän pihalla. Kertaakaan ei ole hyväksytty muita kuin vl lapsia kylään ainoassakaan vl perheessä jotka tunnen. Vl penskoja kyllä kävi meidän kotona, mutta ei olisi käynyt, jos heidän vanhemmat olisi tienneet.
Sinähän et aikonut i-diooteille vastata. 😅🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.
Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.
Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.
Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.
Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin?
Sivusta huutelen: Jos juhlissa on esimerkiksi buffetpöydässä tarjoilija, niin on musta korrektia esim. tervehtiä tai kiittää ruoasta. Tai jos on juhlapaikka, jossa tarjoilut hoituvat talon puolesta, niin kyllä itselläni on tapana sanoa jotakin mukavaa hyvistä tarjoiluista henkilökunnalle. Tai jos joku vaikka soittaa tilaisuudessa pianomusiikkia, niin olen kyllä käynyt kiittämässä, kun siihen on tullut sopiva hetki. Ikävä asenne, jos ajatellaan, ettei asiakaspalvelutyössä oleville tarvitsisi puhua.
Minua häiritsee se, että jos jollakulla on negatiivinen kokemus vl-yhteisöön liittyen, tämä kokemus aina vähätellään tyhjäksi. "Keksit omiasi". "Enpä ole itse tuollaista koskaan kokenut, niin ei ole voinut tapahtua." "Eivät lestadiolaiset käyttäydy noin, miten kuvailit."
Hämmentää, miten toisen kokemusta voidaan vähätellä niin totaalisesti. Jos joku ihminen sanoo, että hänelle vl-yhteisö on ollut mukava, niin en minä mene sanomaan, että höpsis, nyt keksit omiasi ja mietipäs niitä kaikkia liikkeestä eronneita. Miksi sitä toisen kokemusta pitää yrittää selittää pois?
Se täytyy myös sanoa: liikkeeseen koko ikänsä kuuluneen voi olla vaikea käsittää, millaista kohtelua liikkeeseen kuulumaton tai liikkeestä lähtenyt voi saada osakseen. Se kohtelu ei läheskään aina ole niin rakastavaa ja ystävällistä, kuin liikkeeseen kuuluvilla on keskenään. Mutta tätä ei tietysti voi itse tietää, jos sitä ei omakohtaisesti koe eikä näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en jaksa uskoa sitä, että kaikki vl-äidit olisivat jotenkin samalla tavalla käyttäytyvää massaa. Olisikohan omaa mielikuvitusta mukana?
Aina tullaan vetoamaan siihen, että ei me kaikki veeällät olla samanlaisia. Sitten kuitenkin joissakin asioissa hoetaan, että ollaan niin samanmielisten joukko, että ei haluta tehdä asioita x, y ja z. Koittakaa jo päättää, molempia ei voi olla samaan aikaan.
Näin me uskomme , on yksi vl-hokema ja toinen tietysti on , usko on henkilökohtainen asia. Kuitenkin kytätään ihmisten pukeutumista jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkanpa vielä näistä vl-kokemuksista. Osa myös sanoo, että heidän elinpiirissään ei ole tällaista. Voi ehkä tulla yllätyksenä, mutta eri puolilla Suomea voi olla hyvin erilainen kokemus vl-ihmisistä.
Minä kasvoin 2000-luvun alussa pikkukaupungissa, jossa oli rauhanyhdistys, mutta vl-ihmiset olivat paikkakunnalla selkeä vähemmistö. Koulukavereissani oli useampi vl-tyttö. Kyllä ainakin tuolloin oli ihan selviä eroja vl-lasten ja meidän muiden suhteen, vaikka yhdessä leikittiinkin. Vl-lapset eivät saaneet kuunnella mitään maallista musiikkia, ei katsoa lastenohjelmia, lastenelokuvia tms. Ei saanut meikata, ei käyttää korviksia. Saduista kävivät ne, jotka olivat olleet alun perin kirjoja/sarjakuvia, esim. Nalle Puh ja Muumit. Jos siihen aikaan olisi ollut Ryhmä Hau, ei olisi tullut kuuloonkaan meilläpäin, että vl-lapset olisivat sitä Areenasta katselleet tai Ryhmä Hau -kirjoja lukeneet. Jos koulussa joku laittoi cd-soittimesta soimaan jonkun maallisen levyn yökoulussa, tuli opettaja sammuttamaan soittimen vl-lasten pyynnöstä. Nykyisin on varmasti erilaista, kun maallista musiikkia tulee vastaan joka paikassa somesta alkaen. Lapset eivät saaneet osallistua koulun yleisurheilukilpailuihin, vaikka olivat lahjakkaita liikunnassa ja olisivat kilpailuissa pärjänneet. Eikä tuolloin mitään hiihtokisoja vl-perheet seuranneet.
Tällä haluan sanoa sitä, että kokemukset vl-ihmisistä voivat olla todella erilaisia ja ovat yhä. Omaa taustaa vasten on hämmentänyt, kun olen nähnyt, että joissakin vl-perheissä katsotaan hyvillä mielin lastenohjelmia, kuunnellaan maallista musiikkia tai seurataan urheilukilpailuita. En silti vähättele ja mene sanomaan, että eivät nämä nykykokemukset tai aiemmat kokemukset pidä paikkaansa, jos oma kokemukseni on erilainen. Perheiden ja sukujen tavat ovat monet. Olivat ennen ja ovat nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.
Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.
Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.
Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.
Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin?
Sivusta huutelen: Jos juhlissa on esimerkiksi buffetpöydässä tarjoilija, niin on musta korrektia esim. tervehtiä tai kiittää ruoasta. Tai jos on juhlapaikka, jossa tarjoilut hoituvat talon puolesta, niin kyllä itselläni on tapana sanoa jotakin mukavaa hyvistä tarjoiluista henkilökunnalle. Tai jos joku vaikka soittaa tilaisuudessa pianomusiikkia, niin olen kyllä käynyt kiittämässä, kun siihen on tullut sopiva hetki. Ikävä asenne, jos ajatellaan, ettei asiakaspalvelutyössä oleville tarvitsisi puhua.
Nyt ei ollut kyse tuollaisista itsestäänselvyyksistä kuten tervehtymisestä ja kiittämisestä vaan henkilökohtaisista asioista juttelusta, jos luit mitä kommentoitiin. Sellaiseen ei ole juhlissa useimmiten mitään mahdollisuutta, kun jo muutaman kymmenenkin henkilön juhlissa usein ei ehdi jutella kaikkien vieraidenkaan kanssa kovinkaan syvällisesti.
Tietysti ennen juhlia on enemmän aikaa jutella pitopalvelun, muusikon tai tarjoilijan kanssa kuin itse juhlissa, jolloin tyypillisesti on paljon ihmisiä, joiden kanssa pitäisi ehtiä vaihtaa edes muutama sana. Eikä sillä töissä olevalla tyypillisesti ole aikaa sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.
Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.
Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.
Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.
Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin?
Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.
Kuulostaa kyllä provolta, kun ostoksetkin jäi kauppaan. Kuvitellaanpa nyt kuitenkin tilanne todelliseksi. Uskon että joku voisi noin toimiakin - ilman tuota väritettyä. Mutta mikään ohjeistus välttää ja varoa muita kuin samalla tavoin uskovia ei ole kyseessä. Raamattu toki sanoo ettei tulisi istua siellä missä pilkkaajat, mutta ymmärrän tämän niin ettei tulisi mennä maallisiin rientoihin mukaan. Seurustelihan Jeesuskin syntisten kanssa, ja syntisiä me ihmiset olemme kaikki. Itse ajattelen että minun elämäni voi myös puhutella jotakuta ja parhaassa tapauksessa joku voi kauttani saada parannuksen armon. En näe mitään estettä miksi ei voisi kaupassa jutella ihan julkisesti, tuohan on tosi töykeää ja epäkohteliasta. Olisiko kyse henkilön omasta epävarmuudesta?
Ei tarvitse kuvitella. Ilman sitä mainintaa olisi olut paljon asiallisempi vastaus kuin aiemmat(ja jopa sen kanssa). Hänen ostokset jäi kärryyn, kun tuli niin kiire häipyä. Ymmärrät varmaan ettei kassan läpi kovin nopeasti pääse kärryn kanssa.
Kahtiajako on näkynyt myös lapsuudessa, vain yhden vl:n kanssa olimme muiden kanssa tekemisissä. Tosin hänen vanhemmat ei tätä hyväksyneet, vaan ajoivat pois kun olimme heidän pojan kanssa heidän pihalla. Kertaakaan ei ole hyväksytty muita kuin vl lapsia kylään ainoassakaan vl perheessä jotka tunnen. Vl penskoja kyllä kävi meidän kotona, mutta ei olisi käynyt, jos heidän vanhemmat olisi tienneet.
Höpö höpö taas :)
Sinä muistutat erästä kommentoijaa, joka kirjoitteli alueemme paikallislehdessä ja kirjoitti hyvin samantapaisia mielikuvitusjuttuja kuin sinäkin. Ja kun hän sai joltakin kannustusta ja hyväksyntää juttuihinsa, mielikuvitus lähti hänellä laukkaamaan vielä korkeampiin sfääreihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en jaksa uskoa sitä, että kaikki vl-äidit olisivat jotenkin samalla tavalla käyttäytyvää massaa. Olisikohan omaa mielikuvitusta mukana?
Aina tullaan vetoamaan siihen, että ei me kaikki veeällät olla samanlaisia. Sitten kuitenkin joissakin asioissa hoetaan, että ollaan niin samanmielisten joukko, että ei haluta tehdä asioita x, y ja z. Koittakaa jo päättää, molempia ei voi olla samaan aikaan.
Näin me uskomme , on yksi vl-hokema ja toinen tietysti on , usko on henkilökohtainen asia. Kuitenkin kytätään ihmisten pukeutumista jne
”Näin me uskomme” ei ole mikään hokema vaan sen otsakkeen alle kiteytyvät uskomme perusteet. Ne löydät SRK:n sivuilta. Usko on aina henkilökohtainen, toisen ihmisen tai yhteisön usko ei ihmistä auta, tänään ei myöskään auta eilinen usko. Kuka kyttää toisten pukeutumista? Pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyvää kyttäystä ja arvostelua olen nähnyt mm. tällä palstalla ei-vl:ien taholta (tiukat trikoot, Marimekko, merkkivaatteet, korut, laihuus, harmaat hiirulaiset, muutamia mainitakseni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en jaksa uskoa sitä, että kaikki vl-äidit olisivat jotenkin samalla tavalla käyttäytyvää massaa. Olisikohan omaa mielikuvitusta mukana?
Aina tullaan vetoamaan siihen, että ei me kaikki veeällät olla samanlaisia. Sitten kuitenkin joissakin asioissa hoetaan, että ollaan niin samanmielisten joukko, että ei haluta tehdä asioita x, y ja z. Koittakaa jo päättää, molempia ei voi olla samaan aikaan.
Näin me uskomme , on yksi vl-hokema ja toinen tietysti on , usko on henkilökohtainen asia. Kuitenkin kytätään ihmisten pukeutumista jne
”Näin me uskomme” ei ole mikään hokema vaan sen otsakkeen alle kiteytyvät uskomme perusteet. Ne löydät SRK:n sivuilta. Usko on aina henkilökohtainen, toisen ihmisen tai yhteisön usko ei ihmistä auta, tänään ei myöskään auta eilinen usko. Kuka kyttää toisten pukeutumista? Pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyvää kyttäystä ja arvostelua olen nähnyt mm. tällä palstalla ei-vl:ien taholta (tiukat trikoot, Marimekko, merkkivaatteet, korut, laihuus, harmaat hiirulaiset, muutamia mainitakseni).
siis Srk-usko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.
Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.
Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.
Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.
Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin?
Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.
Kuulostaa kyllä provolta, kun ostoksetkin jäi kauppaan. Kuvitellaanpa nyt kuitenkin tilanne todelliseksi. Uskon että joku voisi noin toimiakin - ilman tuota väritettyä. Mutta mikään ohjeistus välttää ja varoa muita kuin samalla tavoin uskovia ei ole kyseessä. Raamattu toki sanoo ettei tulisi istua siellä missä pilkkaajat, mutta ymmärrän tämän niin ettei tulisi mennä maallisiin rientoihin mukaan. Seurustelihan Jeesuskin syntisten kanssa, ja syntisiä me ihmiset olemme kaikki. Itse ajattelen että minun elämäni voi myös puhutella jotakuta ja parhaassa tapauksessa joku voi kauttani saada parannuksen armon. En näe mitään estettä miksi ei voisi kaupassa jutella ihan julkisesti, tuohan on tosi töykeää ja epäkohteliasta. Olisiko kyse henkilön omasta epävarmuudesta?
Ei tarvitse kuvitella. Ilman sitä mainintaa olisi olut paljon asiallisempi vastaus kuin aiemmat(ja jopa sen kanssa). Hänen ostokset jäi kärryyn, kun tuli niin kiire häipyä. Ymmärrät varmaan ettei kassan läpi kovin nopeasti pääse kärryn kanssa.
Kahtiajako on näkynyt myös lapsuudessa, vain yhden vl:n kanssa olimme muiden kanssa tekemisissä. Tosin hänen vanhemmat ei tätä hyväksyneet, vaan ajoivat pois kun olimme heidän pojan kanssa heidän pihalla. Kertaakaan ei ole hyväksytty muita kuin vl lapsia kylään ainoassakaan vl perheessä jotka tunnen. Vl penskoja kyllä kävi meidän kotona, mutta ei olisi käynyt, jos heidän vanhemmat olisi tienneet.
Jos vakavissasi olet tästä tapahtumasta niin on kyllä ikävää toimintaa ollut. Enkä oikeasti voi ymmärtää tämmöistä käytöstä. Missään nimessä ei ole ok eikä tosiaankaan ole kehotusta mistään ”ylemmältä taholta” toimia noin. Kuulostaa todella erikoiselta ja mieleen tulee lähinnä että syyn täytyy pohjimmiltaan olla jossain muussa kuin sinussa. Voi tuntua tyhjältä puheelta mutta älä välitä. Et sinä ole syyllinen tai vastuussa kenenkään huonosta käytöksestä. Mutta totta kai tuo hämmentää, loukkaa, voi satuttaa paljonkin.
Oletko minkä ikäluokan ihminen, jos saa kysyä? Ei ole pakko vastata, mutta jäin miettimään tuota kyläilykuvausta. Joissain perheissä on ymmärtääkseni oltu melkoisen tarkkoja (mm. aikana kun itse olin lapsi) kenen kanssa vapaa-aikaa vietettiin ja kenen kanssa kyläiltiin. Itsehän en ole lapsuudesta asti ollut vl, joten en voi kokemuksesta puhua. Mutta minulla oli tällöin muutamia vl-kavereita, joiden kanssa kyläilin. Ei oltu niin läheisiä että oltais yökyläilty muutenkaan mutta uskon että tämä välttämättä ei olisi kaikille perheille ollut ok.
Mistähän tuo kahtiajako oikein johtuu tai onkohan sillä vaikutusta, miten jonkin paikkakunnan väestö on rakentunut?
Kahtiajakoa muistan myös omasta lapsuudestani, mutta erityisesti mieleen on jäänyt perhetuttujen luona kyläily pienessä kyläyhteisössä jossa uskovaisiin kohdistui nähdäkseni suoranaista vihamielisyyttä. Perhetutut eivät siis itse olleet uskovaisia, mutta uskovaisia asui paljon kyseisessä paikassa, myös ihan naapurissa. Tuntui että ”kaikki muut” olivat uskovaisia vastaan jollakin tavalla. Tämä näkyi nähdäkseni suoranaisena typeränä käytöksenä: huutelua naapurin tontille jotain nasevaa suuresta lapsimäärästä tai jostain muusta uskovaisilla monesti ulospäin näkyvästä asiasta. Tätä harrastivat myös vanhemmat, mikä oli mielestäni jo tuolloin todella käsittämätöntä, etenkin kun muuten kyseessä oli ihan korkeasti koulutetut, normaalit ihmiset. Uskovaiset oli tuolloinkin minusta aivan tavallisia ihmisiä, enkä muista että heiltä vastaavaa olisi tullut takaisin noille ihmisille.
Kyseessä ei tosiaan ollut mikään kahden perheen välinen riita tai nokittelu, vaan tätä oli oikeasti todella paljon, ns. kylän täydeltä.
Paljon olen tähän palannut ajatuksissani ja miettinyt, mikä ihme tuollaisen on aiheuttanut. En tiedä onko tilanne tuolla edelleen sama, toivottavasti ei. Sinänsä viihtyisä kylä kohtuullisella matkalla palveluiden saatavuuden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eeva taas yksin lasten kanssa. Olle koko viikon työreissulla.
Vierailija kirjoitti:
Eeva taas yksin lasten kanssa. Olle koko viikon työreissulla.
Onko se sulle joku ongelma kun pitää joka kerta mainita asiasta? Ei ole suomen ainoa perhe jossa isä tekee reissutyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni hämmentää, miksi jollekin Ollen reissutyö on ongelma. Perheet ovat erilaisia. Itselleni ei sopisi, jos meillä olisi suurperhe ja puoliso olisi pitkiä aikoja pois kotoa. Oman miehen reissutyöt ovat raskaita, vaikka ei ollakaan suurperhe. Ja eiköhän perheen tilanteessa ole vain hyvä asia, että Ollen simutyö työllistää hyvin, perhe saa enemmän tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Eeva taas yksin lasten kanssa. Olle koko viikon työreissulla.
Onpa erikoista, että ihmiset käyvät työmatkoilla. Eiköhän se ole enemmän sääntö kuin poikkeus useissa ammateissa? Minun mieheni oli armeijan palveluksessa ja oli pitkiä aikoja sotaharjoituksissa yms. mutta ei tehty siitä ongelmaa. Ja kyllä, meillä oli pieniä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Eeva taas yksin lasten kanssa. Olle koko viikon työreissulla.
Okei. No kiva jos heillä arki rullaa tuolla lailla. Aikanaan myös oma mies teki sellaista työtä että oli paljon pois kotoa ja nukkui silloin kun me valvottiin. Kaikkeen tottuu. Oli jopa jonkinlainen opettelu, kun tuo koitos päättyi ja mies palasi normaaliin päivärytmiin uuden työn merkeissä. Nykyisessä elämäntilanteessa puolison reissutyö ei onnistuisi, tai ainakin se vaatisi isoja muutoksia omiin työasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en jaksa uskoa sitä, että kaikki vl-äidit olisivat jotenkin samalla tavalla käyttäytyvää massaa. Olisikohan omaa mielikuvitusta mukana?
Aina tullaan vetoamaan siihen, että ei me kaikki veeällät olla samanlaisia. Sitten kuitenkin joissakin asioissa hoetaan, että ollaan niin samanmielisten joukko, että ei haluta tehdä asioita x, y ja z. Koittakaa jo päättää, molempia ei voi olla samaan aikaan.
Näin me uskomme , on yksi vl-hokema ja toinen tietysti on , usko on henkilökohtainen asia. Kuitenkin kytätään ihmisten pukeutumista jne
”Näin me uskomme” ei ole mikään hokema vaan sen otsakkeen alle kiteytyvät uskomme perusteet. Ne löydät SRK:n sivuilta. Usko on aina henkilökohtainen, toisen ihmisen tai yhteisön usko ei ihmistä auta, tänään ei myöskään auta eilinen usko. Kuka kyttää toisten pukeutumista? Pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyvää kyttäystä ja arvostelua olen nähnyt mm. tällä palstalla ei-vl:ien taholta (tiukat trikoot, Marimekko, merkkivaatteet, korut, laihuus, harmaat hiirulaiset, muutamia mainitakseni).
Naisten (vl) on pukeuduttava niin että miehetkin pysyvät uskomassa eikä tämä totuus poistu viestejä poistamalla. Joten totta kai vl piireissä kytätään pukeutumista ym ulkonäköasioita tietenkin.
Mikä sinulla on hätänä?
Lukekaapa vlväki tekin entisen Oulun piispan Samuel Salmen tuoreehko kirja " Piispan synnit". Salmi ei ole vl ja kertoo kirjassaan mm siitä, miten ikävästi vlväki häntä, siis " vääräuskoista" piispaa, kohteli. Ja tämä siis 2000 luvun alussa, ei ole muinaishistoriaa.
Vai keksiikö piispakin omia juttujaa ja ihan kirjaksi asti?
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa vlväki tekin entisen Oulun piispan Samuel Salmen tuoreehko kirja " Piispan synnit". Salmi ei ole vl ja kertoo kirjassaan mm siitä, miten ikävästi vlväki häntä, siis " vääräuskoista" piispaa, kohteli. Ja tämä siis 2000 luvun alussa, ei ole muinaishistoriaa.
Vai keksiikö piispakin omia juttujaa ja ihan kirjaksi asti?
”Piispan synnit” on syyskuussa 2026 julkaistu tietokirja ja elämäkerta, jossa Oulun hiippakunnan emerituspiispa Samuel Salmi avaa työuraansa ja kirkon murroskohtia. Kirjan on kirjoittanut tietokirjailija Leena Hirvonen ja sen on julkaissut Atena.
Keskeiset teemat kirjassa
Uudistukset ja arvot: Salmi on toiminut näkyvänä kirkollisena uudistajana, joka on ajanut muun muassa naispappeutta, saamelaisten oikeuksia, ekumeniaa (kirkkokuntien yhteistyötä), ympäristövastuuta ja yhteiskuntavastuuta.
Kipeät kokemukset ja uupumus: Kirjassa Salmi kertoo avoimesti uransa alkuvaiheiden vastustuksesta, henkisestä väkivallasta, kiusaamisesta ja niiden seurauksena koetusta vakavasta uupumuksesta.
Vanhoillislestadiolaisuus: Salmi käsittelee vaikeaa suhdettaan vanhoillislestadiolaisuuteen ja kritisoi liikkeen ulossulkevaa opetusta sekä ihmisten jakamista eriarvoiseen asemaan.
Vanhoillislestadiolaisella liikkeellä ja sen johdolla (SRK) on erittäin suuri ja suora osuus Samuel Salmen kokemiin ristiriitoihin, uupumukseen ja kipeisiin kokemuksiin. Vaikka Salmi toimi Oulun hiippakunnan piispana (2001–2018) alueella, jossa liike on poikkeuksellisen vahva, hänen suhteensa herätysliikkeeseen oli täynnä syvää hankausta ja molemminpuolista riitaisuutta.
Ei tarvitse kuvitella. Ilman sitä mainintaa olisi olut paljon asiallisempi vastaus kuin aiemmat(ja jopa sen kanssa). Hänen ostokset jäi kärryyn, kun tuli niin kiire häipyä. Ymmärrät varmaan ettei kassan läpi kovin nopeasti pääse kärryn kanssa.
Kahtiajako on näkynyt myös lapsuudessa, vain yhden vl:n kanssa olimme muiden kanssa tekemisissä. Tosin hänen vanhemmat ei tätä hyväksyneet, vaan ajoivat pois kun olimme heidän pojan kanssa heidän pihalla. Kertaakaan ei ole hyväksytty muita kuin vl lapsia kylään ainoassakaan vl perheessä jotka tunnen. Vl penskoja kyllä kävi meidän kotona, mutta ei olisi käynyt, jos heidän vanhemmat olisi tienneet.