Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (10035)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa vlväki tekin entisen Oulun piispan Samuel Salmen tuoreehko kirja " Piispan synnit". Salmi ei ole vl ja kertoo kirjassaan mm siitä, miten ikävästi vlväki häntä, siis " vääräuskoista" piispaa, kohteli. Ja tämä siis 2000 luvun alussa, ei ole muinaishistoriaa.
Vai keksiikö piispakin omia juttujaa ja ihan kirjaksi asti?
”Piispan synnit” on syyskuussa 2026 julkaistu tietokirja ja elämäkerta, jossa Oulun hiippakunnan emerituspiispa Samuel Salmi avaa työuraansa ja kirkon murroskohtia. Kirjan on kirjoittanut tietokirjailija Leena Hirvonen ja sen on julkaissut Atena.
Keskeiset teemat kirjassa
Uudistukset ja arvot: Salmi on toiminut näkyvänä kirkollisena uudistajana, joka on ajanut muun muassa naispappeutta, saamelaisten oikeuksia, ekumeniaa (kirkkokuntien yhteistyötä), ympäristövastuuta ja yhteiskuntavastuuta.
Kipeät kokemukset ja uupumus: Kirjassa Salmi kertoo avoimesti uransa alkuvaiheiden vastustuksesta, henkisestä väkivallasta, kiusaamisesta ja niiden seurauksena koetusta vakavasta uupumuksesta.
Vanhoillislestadiolaisuus: Salmi käsittelee vaikeaa suhdettaan vanhoillislestadiolaisuuteen ja kritisoi liikkeen ulossulkevaa opetusta sekä ihmisten jakamista eriarvoiseen asemaan.
Vanhoillislestadiolaisella liikkeellä ja sen johdolla (SRK) on erittäin suuri ja suora osuus Samuel Salmen kokemiin ristiriitoihin, uupumukseen ja kipeisiin kokemuksiin. Vaikka Salmi toimi Oulun hiippakunnan piispana (2001–2018) alueella, jossa liike on poikkeuksellisen vahva, hänen suhteensa herätysliikkeeseen oli täynnä syvää hankausta ja molemminpuolista riitaisuutta.
Rooli ja tapahtuma kirjassa
Kuvaus ja vaikutus Salmen uupumukseen
Suviseurojen tyrmäys (2010)
Salmen haave herätysliikkeen ja kirkon lähentymisestä mureni dramaattisesti Pudasjärven Suviseuroissa vuonna 2010. Salmi julisti saarnassaan syntejä anteeksi lestadiolaisen perinteen mukaisesti, mutta liikkeen johto tyrmäsi tämän julkisesti toteamalla, ettei ”ulkopuolisen” piispan synninpäästö ollut pätevä. Tämä oli Salmelle suuri henkilökohtainen ja julkinen nöyryytys.
Valtapeli tuomiokapitulissa
Salmi koki jääneensä alakynteen suhteessaan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtoon. Kun SRK:n johto saapui tuomiokapituliin neuvottelemaan, he eivät tulleet piispan nuhdeltaviksi, vaan pitämään piispalle opillista oppituntia. Salmi koki joutuneensa vaikenemaan ja mukautumaan säilyttääkseen kirkon sisäisen rauhan.
Opetuksen kova kritiikki
Kirjassa Salmi kritisoi suoraan vanhoillislestadiolaisuuden virallista opillista linjaa, joka hänen mukaansa eristää ihmisiä ja jakaa heitä eriarvoiseen asemaan. Hän pitää liikkeen seurakuntaoppia (ajatusta siitä, että vain heidän liikkeensä kautta voi pelastua) luterilaisen tunnustuksen vastaisena.
Henkinen uupumus ja paine
Jatkuva tasapainottelu, kirkon sisäisen sodan pelko ja herätysliikkeen suunnalta tullut tiukka hengellinen sekä poliittinen vastustus aiheuttivat Salmelle vakavaa henkistä väsymystä ja uupumusta. Salmi koki, että hänen vilpitön pyrkimyksensä toimia ”sillanrakentajana” ja tulla hyväksytyksi torjuttiin liikkeen sääntöjen vuoksi.
Salmen synkkä ennuste liikkeen tulevaisuudesta
Kirjassa ja sen julkaisun yhteydessä antamissaan haastatteluissa Salmi esittää rajun arvion: vanhoillislestadiolainen liike voi tulevaisuudessa kuihtua ja sammua omaan mahdottomuuteensa, ellei se kykene avautumaan ja uudistumaan.
Hän perustelee tätä sillä, että perhekoot pienentyvät ja nuorempi sukupolvi tunnistaa liikkeen ongelmat. Salmen mukaan nykynuoret eivät enää suostu siihen, että yhteisö määrittää tiukasti heidän puolestaan sen, mihin he uskovat tai miten he elävät.
Teoksessa Piispan synnit perattavat opilliset erot kiteytyvät kahteen suureen teemaan: synninpäästöön ja naispappeuteen. Nämä eivät olleet pelkkää teoreettista teologista väittelyä, vaan ne määrittivät suoraan sen, miten vanhoillislestadiolainen liike kohteli piispa Samuel Salmea ihmisenä ja kirkollisena johtajana.Opilliset ristiriidat ja niiden vaikutukset on kuvattu tarkemmin alla olevassa taulukossa:
Opillinen kriisipiste
Liikkeen kanta ja peruste
Salmen kanta ja kirjan kritiikki
Vaikutus kuilun syvenemiseen
Synninpäästön pätevyys
Yksinoikeus pelastukseen. Liikkeen virallisen opin mukaan synnit voi julistaa anteeksi vain toinen vanhoillislestadiolainen (niin sanottu uskovainen). Ulkopuolisen tai ”vääräuskoisen” lausuma synninpäästö ei ole pätevä.
Luterilaisen tunnustuksen vastaisuus. Salmi katsoo luterilaisen opin mukaisesti, että synninpäästön voima tulee Kristukselta ja sanasta, ei siitä, kuka sen sanoo. Hän pitää liikkeen oppia eristävänä ja kirkon tunnustuksen vastaisena.
Täydellinen välirikko julkisuudessa. Kun Salmi toimi liturgina Pudasjärven Suviseuroissa vuonna 2013 ja julisti synnit anteeksi, SRK:n johto ilmoitti julkisesti, ettei se vastannut heidän käsitystään synninpäästöstä. Salmi koki tämän syvänä nöyryytyksenä.
Naispappeus
Vain miehille. Liike vastustaa virallisesti naispappeutta ja pitää sitä Raamatun vastaisena. Monissa paikallisissa rauhanyhdistyksissä naispappeja ei edelleenkään hyväksytä puhujiksi tai toimijoiksi.
Tasa-arvon ja kirkon linjan puolustus. Salmi oli piispanvirassaan näkyvä naispappeuden edistäjä ja puolustaja. Hän ajoi naisten täysiä oikeuksia toimia pappeina koko Oulun hiippakunnan alueella.
Jatkuva käytännön valtapeli. Oulun hiippakunnassa naispappeus oli jatkuva kiistanaihe seurakunnissa, joissa lestadiolaisilla oli vahva edustus. Salmi joutui piispana jatkuvasti puuttumaan tilanteisiin, joissa naispappeja syrjittiin tai heidän työtään vaikeutettiin liikkeen jäsenten toimesta.
Miksi erot johtivat kiusaamiseen ja uupumukseen?
Salmen uupumuksen taustalla oli se, että nämä opilliset seinät tekivät hänen pyrkimyksistään ”sillanrakentajana” mahdottomia. Koska liike katsoi omistavansa oikean opin ja pitävänsä piispaa kirkollisesta virasta huolimatta ”ulkopuolisena” (joka erään liikkeen pastorin julkisen arvion mukaan oli jopa ”menossa helvettiin” ilman parannusta), Salmea ei kohdeltu hengellisenä esimiehenä.
Tämä johti tilanteisiin, joissa tuomiokapituliin neuvottelemaan tulleet liikkeen johtajat pitivät piispalle puhutteluja opista, sen sijaan että olisivat kuunnelleet piispan ohjausta. Salmi kuvaa kirjassa kokeneensa, että hänen oli pakko sietää tätä henkistä painetta ja jopa vaieta, jotta pohjoisen seurakuntiin ei olisi syttynyt täysimittaista kirkollista sotaa. Jatkuva kahden tulen välissä eläminen ja oman hengellisyyden mitätöinti johtivat lopulta vakavaan henkiseen väsymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa Salmi todella rohkea ryhtyessään piispaksi moiseen " Leijonan luolaan". Ja siis luin tuon kirjan myös. Aivan ala- arvoista käytöstä kuvaa hän, jos puoletkaan on totta. Kuin koulukiusaajia alkaen tervehtimättä jättämisestä. Ei kyllä anna hyvää kuvaa liikkeestä.
Mutta kiitos Salmelle myös rohkeudesta kirjoittaa kirja. Ehkä tosiaan nyt paremmin uskotaan myös muiden vastaavia kokemuksia. Jos piispaa kohdellaan noin, niin mitähän se muiden, tavisten, kohtelu voikaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Olipa Salmi todella rohkea ryhtyessään piispaksi moiseen " Leijonan luolaan". Ja siis luin tuon kirjan myös. Aivan ala- arvoista käytöstä kuvaa hän, jos puoletkaan on totta. Kuin koulukiusaajia alkaen tervehtimättä jättämisestä. Ei kyllä anna hyvää kuvaa liikkeestä.
Mutta kiitos Salmelle myös rohkeudesta kirjoittaa kirja. Ehkä tosiaan nyt paremmin uskotaan myös muiden vastaavia kokemuksia. Jos piispaa kohdellaan noin, niin mitähän se muiden, tavisten, kohtelu voikaan olla.
Salmi on itse pyytänyt, ettei hänen kokemuksiaan yleistetä koskemaan koko liikettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa Salmi todella rohkea ryhtyessään piispaksi moiseen " Leijonan luolaan". Ja siis luin tuon kirjan myös. Aivan ala- arvoista käytöstä kuvaa hän, jos puoletkaan on totta. Kuin koulukiusaajia alkaen tervehtimättä jättämisestä. Ei kyllä anna hyvää kuvaa liikkeestä.
Mutta kiitos Salmelle myös rohkeudesta kirjoittaa kirja. Ehkä tosiaan nyt paremmin uskotaan myös muiden vastaavia kokemuksia. Jos piispaa kohdellaan noin, niin mitähän se muiden, tavisten, kohtelu voikaan olla.
Salmi on itse pyytänyt, ettei hänen kokemuksiaan yleistetä koskemaan koko liikettä.
Missä? Ja no joo, pitäähän hänen noin sanoa.
Totta ne hänen kokemuksensa silti ovat ja jostain ne kertovat. Mistä, sinun mielestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa Salmi todella rohkea ryhtyessään piispaksi moiseen " Leijonan luolaan". Ja siis luin tuon kirjan myös. Aivan ala- arvoista käytöstä kuvaa hän, jos puoletkaan on totta. Kuin koulukiusaajia alkaen tervehtimättä jättämisestä. Ei kyllä anna hyvää kuvaa liikkeestä.
Mutta kiitos Salmelle myös rohkeudesta kirjoittaa kirja. Ehkä tosiaan nyt paremmin uskotaan myös muiden vastaavia kokemuksia. Jos piispaa kohdellaan noin, niin mitähän se muiden, tavisten, kohtelu voikaan olla.
Salmi on itse pyytänyt, ettei hänen kokemuksiaan yleistetä koskemaan koko liikettä.
Missä? Ja no joo, pitäähän hänen noin sanoa.
Totta ne hänen kokemuksensa silti ovat ja jostain ne kertovat. Mistä, sinun mielestäsi?
Anna mä arvaan: ihan vaan yksittäistapauksia ja kertoo vain juuri niistä ihmisistä...:-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota Salmen kirjaan muuten kantaa mutta siinä on yksi räikeä virhe, jota pyynnöistä huolimatta ei ole korjattu. Kun Salmi valittiin piispaksi, vastaehdokkaana oli Keijo Nissilä. Äänet jakautuivat Salmen hyväksi 416-328 eli ero oli 88 ääntä. Salmen kirjassa sen sijaan todetaan, että Nissilä sai vain 88 ääntä. Jotkut julkisuuden henkilötkin ovat jakaneet tämän tiedon totena omilla ig-tileillään: Nissilä sai vain 88 ääntä. Toivottavasti asia korjataan mahdolliseen toiseen painokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään kriitikon kommentista: ”Lestadiolaisuuden arvosteluun ei tarvita rohkeutta. Mitä enemmän arvostelet, sitä enemmän saat klikkauksia ja tykkäyksiä.”
Vierailija kirjoitti:
Erään kriitikon kommentista: ”Lestadiolaisuuden arvosteluun ei tarvita rohkeutta. Mitä enemmän arvostelet, sitä enemmän saat klikkauksia ja tykkäyksiä.”
Eikö kokemuksistaan saa kertoa? Edes piispa? Ja tekevätkö klikkaukset ja tykkäykset ne kokemukset ja kertomukset jotenkin vähemmän tärkeiksi ja epätosiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa Salmi todella rohkea ryhtyessään piispaksi moiseen " Leijonan luolaan". Ja siis luin tuon kirjan myös. Aivan ala- arvoista käytöstä kuvaa hän, jos puoletkaan on totta. Kuin koulukiusaajia alkaen tervehtimättä jättämisestä. Ei kyllä anna hyvää kuvaa liikkeestä.
Mutta kiitos Salmelle myös rohkeudesta kirjoittaa kirja. Ehkä tosiaan nyt paremmin uskotaan myös muiden vastaavia kokemuksia. Jos piispaa kohdellaan noin, niin mitähän se muiden, tavisten, kohtelu voikaan olla.
Salmi on itse pyytänyt, ettei hänen kokemuksiaan yleistetä koskemaan koko liikettä.
Missä? Ja no joo, pitäähän hänen noin sanoa.
Totta ne hänen kokemuksensa silti ovat ja jostain ne kertovat. Mistä, sinun mielestäsi?
Vastausta ootan.
Vierailija kirjoitti:
Erään kriitikon kommentista: ”Lestadiolaisuuden arvosteluun ei tarvita rohkeutta. Mitä enemmän arvostelet, sitä enemmän saat klikkauksia ja tykkäyksiä.”
Laitatko vielä linkin tähän kommenttiin, kun kerran laitoit oikein lainausmerkit suoran sitaatin merkiksi. Ketä oikein siteeraat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään kriitikon kommentista: ”Lestadiolaisuuden arvosteluun ei tarvita rohkeutta. Mitä enemmän arvostelet, sitä enemmän saat klikkauksia ja tykkäyksiä.”
Eikö kokemuksistaan saa kertoa? Edes piispa? Ja tekevätkö klikkaukset ja tykkäykset ne kokemukset ja kertomukset jotenkin vähemmän tärkeiksi ja epätosiksi?
Ei siitä ollut tässä ymmärtääkseni kysymys vaan siitä, että jos ihminen kertoo julkisuudessa jotain negatiivista lestadiolaisuudesta, häntä kiitetään erityisen rohkeaksi. Siihen kai tuo kritiikki viittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään kriitikon kommentista: ”Lestadiolaisuuden arvosteluun ei tarvita rohkeutta. Mitä enemmän arvostelet, sitä enemmän saat klikkauksia ja tykkäyksiä.”
Eikö kokemuksistaan saa kertoa? Edes piispa? Ja tekevätkö klikkaukset ja tykkäykset ne kokemukset ja kertomukset jotenkin vähemmän tärkeiksi ja epätosiksi?
Ei siitä ollut tässä ymmärtääkseni kysymys vaan siitä, että jos ihminen kertoo julkisuudessa jotain negatiivista lestadiolaisuudesta, häntä kiitetään erityisen rohkeaksi. Siihen kai tuo kritiikki viittaa.
Sitähän hän onkin. Rohkea on jokainen, joka ihan omalla nimellään ja naamallaan tuo epäkohtia esille.
Tosin paljon kertoo se, että Salmenkin piti odottaa eläköitymistään, ennen kuin uskalsi suunsa julkisesti avata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään kriitikon kommentista: ”Lestadiolaisuuden arvosteluun ei tarvita rohkeutta. Mitä enemmän arvostelet, sitä enemmän saat klikkauksia ja tykkäyksiä.”
Eikö kokemuksistaan saa kertoa? Edes piispa? Ja tekevätkö klikkaukset ja tykkäykset ne kokemukset ja kertomukset jotenkin vähemmän tärkeiksi ja epätosiksi?
Ei siitä ollut tässä ymmärtääkseni kysymys vaan siitä, että jos ihminen kertoo julkisuudessa jotain negatiivista lestadiolaisuudesta, häntä kiitetään erityisen rohkeaksi. Siihen kai tuo kritiikki viittaa.
Voisiko nyt rohkeasti antaa kunnian sitaatista sille, jolle se kuuluu? Tai vaihtoehtoisesti itse kertoa omin sanoin oman näkemyksensä asiasta?
Rooli ja tapahtuma kirjassa
Kuvaus ja vaikutus Salmen uupumukseen
Suviseurojen tyrmäys (2010)
Salmen haave herätysliikkeen ja kirkon lähentymisestä mureni dramaattisesti Pudasjärven Suviseuroissa vuonna 2010. Salmi julisti saarnassaan syntejä anteeksi lestadiolaisen perinteen mukaisesti, mutta liikkeen johto tyrmäsi tämän julkisesti toteamalla, ettei ”ulkopuolisen” piispan synninpäästö ollut pätevä. Tämä oli Salmelle suuri henkilökohtainen ja julkinen nöyryytys.
Valtapeli tuomiokapitulissa
Salmi koki jääneensä alakynteen suhteessaan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtoon. Kun SRK:n johto saapui tuomiokapituliin neuvottelemaan, he eivät tulleet piispan nuhdeltaviksi, vaan pitämään piispalle opillista oppituntia. Salmi koki joutuneensa vaikenemaan ja mukautumaan säilyttääkseen kirkon sisäisen rauhan.
Opetuksen kova kritiikki
Kirjassa Salmi kritisoi suoraan vanhoillislestadiolaisuuden virallista opillista linjaa, joka hänen mukaansa eristää ihmisiä ja jakaa heitä eriarvoiseen asemaan. Hän pitää liikkeen seurakuntaoppia (ajatusta siitä, että vain heidän liikkeensä kautta voi pelastua) luterilaisen tunnustuksen vastaisena.
Henkinen uupumus ja paine
Jatkuva tasapainottelu, kirkon sisäisen sodan pelko ja herätysliikkeen suunnalta tullut tiukka hengellinen sekä poliittinen vastustus aiheuttivat Salmelle vakavaa henkistä väsymystä ja uupumusta. Salmi koki, että hänen vilpitön pyrkimyksensä toimia ”sillanrakentajana” ja tulla hyväksytyksi torjuttiin liikkeen sääntöjen vuoksi.
Salmen synkkä ennuste liikkeen tulevaisuudesta
Kirjassa ja sen julkaisun yhteydessä antamissaan haastatteluissa Salmi esittää rajun arvion: vanhoillislestadiolainen liike voi tulevaisuudessa kuihtua ja sammua omaan mahdottomuuteensa, ellei se kykene avautumaan ja uudistumaan.
Hän perustelee tätä sillä, että perhekoot pienentyvät ja nuorempi sukupolvi tunnistaa liikkeen ongelmat. Salmen mukaan nykynuoret eivät enää suostu siihen, että yhteisö määrittää tiukasti heidän puolestaan sen, mihin he uskovat tai miten he elävät.