Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (10041)
Jännä miten vl-ihmiset ei tunne oman liikkeensä historiaa? Näitä juttuja vasten näkyihin suhtautuminen tuntuu absurdilta jälleen.
Lestadiolaisen herätysliikkeen perustajan, Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861), elämässä ja hänen johtamassaan varhaisessa herätyksessä näy, ilmestykset ja voimakkaat hengelliset kokemukset olivat keskeisessä roolissa. Näkyjä voidaan tarkastella sekä Laestadiuksen omien kokemusten että hänen kuulijoidensa saamien ”armonmerkkien” kautta. [1, 2]
1. Laestadiuksen omat näyt ja hengelliset taistelut
Laestadius kuvasi avoimesti omia yliluonnollisia ja voimakkaita kokemuksiaan, joita hän peilasi usein uskonpuhdistaja Martti Lutherin ja Paavalin kokemuksiin: [1]
Kirkon katon liekki (1847): Jouluaattona 1847, herätyksen ollessa aluillaan, Laestadius koki matkalla kirkkoon voimakkaan ”sisällisen salaman” tai ”tuulahduksen korkeammasta maailmasta”. Hetkeä myöhemmin hän kertoi nähneensä suuren ja kirkkaan liekin nousevan Kaaresuvannon kirkon katosta kohti etelää. Samana iltana kirkkokansa näki kynttiläkruunujen ympärillä mustia hahmoja, jotka yrittivät turhaan sammuttaa kynttilöitä. [1]
Taistelut perkeleen kanssa: Laestadius kirjoitti olleensa konkreettisessa sodassa paholaista vastaan. Hän kuvasi pahuuden ilmentyneen esimerkiksi hänen vuoteensa alla makaavana karhuna, joka yritti nostaa sänkyä ilmaan. [1]
2. Seurakuntalaisten näyt ja ”armonmerkit”
Kun laestadiolainen herätys levisi 1840-luvulta alkaen voimakkaasti saamelaisen ja pohjoisen väestön keskuudessa, siihen liittyi vahvoja hurmoksellisia ilmiöitä (liikutuksia): [1]
Kristus-näyt: Voimakkaan synnintunnon ja ahdistuksen kokeneet ihmiset alkoivat nähdä niin sanottuja ”armonmerkkejä”. Näissä näyissä ihmiset saattoivat nähdä esimerkiksi Kristuksen haavoineen, mikä toi heille varmuuden syntien anteeksiannosta ja armoitetuksi tulemisesta. [1]
Kulttuurinen tausta: Laestadius tutki laajasti saamelaista mytologiaa ja ymmärsi pohjoisen ihmisten mielenmaisemaa. Tutkijat (kuten Juha Pentikäinen) ovat todenneet, että herätyksen alkuaikojen näyt ja hurmokset kytkeytyivät luontevasti Lapin ihmisten silloiseen henkiseen perintöön ja tapaan kokea hengellisyys hyvin kokonaisvaltaisesti. [1, 2]
3. Näkyjen vaikutus herätysliikkeeseen
Kaikki heränneet eivät saaneet näkyjä, mikä aiheutti osassa ihmisistä suurta hengellistä ahdistusta ja pelkoa siitä, etteivät he olleetkaan pelastuneita. Tämä ilmiö ajoi Laestadiusta ja hänen työtoveriaan Juhani Raattamaata muotoilemaan liikkeen sielunhoitoa uuteen suuntaan. Näkyjen odottamisen sijaan alettiin yhä enemmän painottaa puhuttua synninpäästöä – sitä, että ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" toisen uskovan julistamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei niin, etteikö ihminen voi uskoa ilman erityisiä ihmeitä ja näkyjä, totta kai voi. Mutta miksi kieltää asia, joka kuuluu hyvin keskeisesti kristinuskoon? Monille nuo vahvistaa uskoa.
Näin vl:na ajattelen, että kommenttiasi ei olisi tarvinut sensuroida pois.
Samaan hengenvetoon totean myös, että toisaalta vl:ien pitää saada antaa uskoa siten kuin he tekevät. Jos tällä hetkellä liikkeen kulttuuriin eivät kuulu ihmeiden ja näkyjen esille nostaminen, niin ei tarvitse ketään syytelläkään siitä, jos oma usko ei sellaisiin perustu.
Vierailija kirjoitti:
Näin vl:na ajattelen, että kommenttiasi ei olisi tarvinut sensuroida pois.
Samaan hengenvetoon totean myös, että toisaalta vl:ien pitää saada antaa uskoa siten kuin he tekevät. Jos tällä hetkellä liikkeen kulttuuriin eivät kuulu ihmeiden ja näkyjen esille nostaminen, niin ei tarvitse ketään syytelläkään siitä, jos oma usko ei sellaisiin perustu.
Ei tarvitse nostaa esille, mutta miksi mun kommentti piti piilottaa? Moni vl voisi saada uskolle vahvistusta tuostakin ”yliluonnollisesta” tapahtumasta. Minusta tuon sensurointi on erittäin outoa toimintaa, jos yhteisön on tarkoitus välittää Jumalan valtakunnan evankeliumia. Taitaa ihmismieli pyrkiä asettumaan rajaamaan Jumalan olemusta. Keskiluokkaista insinööriuskoa, kuten todettu. Uskotaan, mutta uskon pitää pysyä tietyllä järjellä rajatulla alueella. Näin se mulle näyttäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Näin vl:na ajattelen, että kommenttiasi ei olisi tarvinut sensuroida pois.
Samaan hengenvetoon totean myös, että toisaalta vl:ien pitää saada antaa uskoa siten kuin he tekevät. Jos tällä hetkellä liikkeen kulttuuriin eivät kuulu ihmeiden ja näkyjen esille nostaminen, niin ei tarvitse ketään syytelläkään siitä, jos oma usko ei sellaisiin perustu.
Suljetaan silmät kaikelta, mikä ei ole tuttua omassa maailmankuvassa? …
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin vl:na ajattelen, että kommenttiasi ei olisi tarvinut sensuroida pois.
Samaan hengenvetoon totean myös, että toisaalta vl:ien pitää saada antaa uskoa siten kuin he tekevät. Jos tällä hetkellä liikkeen kulttuuriin eivät kuulu ihmeiden ja näkyjen esille nostaminen, niin ei tarvitse ketään syytelläkään siitä, jos oma usko ei sellaisiin perustu.
Ei tarvitse nostaa esille, mutta miksi mun kommentti piti piilottaa? Moni vl voisi saada uskolle vahvistusta tuostakin ”yliluonnollisesta” tapahtumasta. Minusta tuon sensurointi on erittäin outoa toimintaa, jos yhteisön on tarkoitus välittää Jumalan valtakunnan evankeliumia. Taitaa ihmismieli pyrkiä asettumaan rajaamaan Jumalan olemusta. Keskiluokkaista insinööriuskoa, kuten todettu. Uskotaan, mutta uskon pitää pysyä tietyllä järjellä rajatulla alueella. Näin se mulle näyttäytyy.
Tuo "keskiluokkainen insinööriusko" kuvaa vl:ia tietyllä tavalla hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin vl:na ajattelen, että kommenttiasi ei olisi tarvinut sensuroida pois.
Samaan hengenvetoon totean myös, että toisaalta vl:ien pitää saada antaa uskoa siten kuin he tekevät. Jos tällä hetkellä liikkeen kulttuuriin eivät kuulu ihmeiden ja näkyjen esille nostaminen, niin ei tarvitse ketään syytelläkään siitä, jos oma usko ei sellaisiin perustu.
Ei tarvitse nostaa esille, mutta miksi mun kommentti piti piilottaa? Moni vl voisi saada uskolle vahvistusta tuostakin ”yliluonnollisesta” tapahtumasta. Minusta tuon sensurointi on erittäin outoa toimintaa, jos yhteisön on tarkoitus välittää Jumalan valtakunnan evankeliumia. Taitaa ihmismieli pyrkiä asettumaan rajaamaan Jumalan olemusta. Keskiluokkaista insinööriuskoa, kuten todettu. Uskotaan, mutta uskon pitää pysyä tietyllä järjellä rajatulla alueella. Näin se mulle näyttäytyy.
Tuo "keskiluokkainen insinööriusko" kuvaa vl:ia tietyllä tavalla hyvin
Koen, että termi kuvaa ylipäätään pohjoismaista luterilaisuutta hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten vl-ihmiset ei tunne oman liikkeensä historiaa? Näitä juttuja vasten näkyihin suhtautuminen tuntuu absurdilta jälleen.
Lestadiolaisen herätysliikkeen perustajan, Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861), elämässä ja hänen johtamassaan varhaisessa herätyksessä näy, ilmestykset ja voimakkaat hengelliset kokemukset olivat keskeisessä roolissa. Näkyjä voidaan tarkastella sekä Laestadiuksen omien kokemusten että hänen kuulijoidensa saamien ”armonmerkkien” kautta. [1, 2]1. Laestadiuksen omat näyt ja hengelliset taistelut
Laestadius kuvasi avoimesti omia yliluonnollisia ja voimakkaita kokemuksiaan, joita hän peilasi usein uskonpuhdistaja Martti Lutherin ja Paavalin kokemuksiin: [1]
Kirkon katon liekki (1847): Jouluaattona 1847, herätyksen ollessa aluillaan, Laestadius koki matkalla kirkkoon voimakkaan ”sisällisen salaman” tai ”tuulahduksen korkeammasta maailmasta”. Hetkeä myöhemmin hän kertoi nähneensä suuren ja kirkkaan liekin nousevan Kaaresuvannon kirkon katosta kohti etelää. Samana iltana kirkkokansa näki kynttiläkruunujen ympärillä mustia hahmoja, jotka yrittivät turhaan sammuttaa kynttilöitä. [1]
Taistelut perkeleen kanssa: Laestadius kirjoitti olleensa konkreettisessa sodassa paholaista vastaan. Hän kuvasi pahuuden ilmentyneen esimerkiksi hänen vuoteensa alla makaavana karhuna, joka yritti nostaa sänkyä ilmaan. [1]
2. Seurakuntalaisten näyt ja ”armonmerkit”
Kun laestadiolainen herätys levisi 1840-luvulta alkaen voimakkaasti saamelaisen ja pohjoisen väestön keskuudessa, siihen liittyi vahvoja hurmoksellisia ilmiöitä (liikutuksia): [1]
Kristus-näyt: Voimakkaan synnintunnon ja ahdistuksen kokeneet ihmiset alkoivat nähdä niin sanottuja ”armonmerkkejä”. Näissä näyissä ihmiset saattoivat nähdä esimerkiksi Kristuksen haavoineen, mikä toi heille varmuuden syntien anteeksiannosta ja armoitetuksi tulemisesta. [1]
Kulttuurinen tausta: Laestadius tutki laajasti saamelaista mytologiaa ja ymmärsi pohjoisen ihmisten mielenmaisemaa. Tutkijat (kuten Juha Pentikäinen) ovat todenneet, että herätyksen alkuaikojen näyt ja hurmokset kytkeytyivät luontevasti Lapin ihmisten silloiseen henkiseen perintöön ja tapaan kokea hengellisyys hyvin kokonaisvaltaisesti. [1, 2]
3. Näkyjen vaikutus herätysliikkeeseen
Kaikki heränneet eivät saaneet näkyjä, mikä aiheutti osassa ihmisistä suurta hengellistä ahdistusta ja pelkoa siitä, etteivät he olleetkaan pelastuneita. Tämä ilmiö ajoi Laestadiusta ja hänen työtoveriaan Juhani Raattamaata muotoilemaan liikkeen sielunhoitoa uuteen suuntaan. Näkyjen odottamisen sijaan alettiin yhä enemmän painottaa puhuttua synninpäästöä – sitä, että ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" toisen uskovan julistamana.
Lestadius oli yksi uskovainen lukemattomien uskovaisten katkeamattomassa ketjussa, joka on jatkunut aina aikojen alusta asti. Ei hän ole meidän uskomme ”perustaja” eikä sen korkeammalle arvostettu kuin muutkaan.
Maailma on vain Suomessa halunnut ryhtyä nimittämään meitä hänen mukaansa. Itse kutsumme itseämme esim. uskovaisiksi tai kristityiksi. Muut saavat kutsua meitä ja/tai itseään millä nimellä haluavat.
Niin, ei siis pahalla toi ”keskiluokkainen insinööriusko”, luin sen joskus jostain muualta. Tosiaan liittyy ehkä just enemmän tälläiseen järkiperäiseen ja kontrolloituun pohjoismaiseen elämänmenoon kaikessa. Ei olla totuttu mystiikkaan käytännön elämässä. Ehkä jopa vähän pelätään. No, pääasia että pyrkii tekemään oikein elämässä. Toisaalta sitten olen lukenut aika rohkeitakin kuvauksia mystiikkaan liittyen esim. Päivämiehen blogeista. Eli asialle ollaan tavallaan avoimia, mutta se pidetään vähän jossain kauempana nurkassa ettei liikaa nyt tule esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten vl-ihmiset ei tunne oman liikkeensä historiaa? Näitä juttuja vasten näkyihin suhtautuminen tuntuu absurdilta jälleen.
Lestadiolaisen herätysliikkeen perustajan, Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861), elämässä ja hänen johtamassaan varhaisessa herätyksessä näy, ilmestykset ja voimakkaat hengelliset kokemukset olivat keskeisessä roolissa. Näkyjä voidaan tarkastella sekä Laestadiuksen omien kokemusten että hänen kuulijoidensa saamien ”armonmerkkien” kautta. [1, 2]1. Laestadiuksen omat näyt ja hengelliset taistelut
Laestadius kuvasi avoimesti omia yliluonnollisia ja voimakkaita kokemuksiaan, joita hän peilasi usein uskonpuhdistaja Martti Lutherin ja Paavalin kokemuksiin: [1]
Kirkon katon liekki (1847): Jouluaattona 1847, herätyksen ollessa aluillaan, Laestadius koki matkalla kirkkoon voimakkaan ”sisällisen salaman” tai ”tuulahduksen korkeammasta maailmasta”. Hetkeä myöhemmin hän kertoi nähneensä suuren ja kirkkaan liekin nousevan Kaaresuvannon kirkon katosta kohti etelää. Samana iltana kirkkokansa näki kynttiläkruunujen ympärillä mustia hahmoja, jotka yrittivät turhaan sammuttaa kynttilöitä. [1]
Taistelut perkeleen kanssa: Laestadius kirjoitti olleensa konkreettisessa sodassa paholaista vastaan. Hän kuvasi pahuuden ilmentyneen esimerkiksi hänen vuoteensa alla makaavana karhuna, joka yritti nostaa sänkyä ilmaan. [1]
2. Seurakuntalaisten näyt ja ”armonmerkit”
Kun laestadiolainen herätys levisi 1840-luvulta alkaen voimakkaasti saamelaisen ja pohjoisen väestön keskuudessa, siihen liittyi vahvoja hurmoksellisia ilmiöitä (liikutuksia): [1]
Kristus-näyt: Voimakkaan synnintunnon ja ahdistuksen kokeneet ihmiset alkoivat nähdä niin sanottuja ”armonmerkkejä”. Näissä näyissä ihmiset saattoivat nähdä esimerkiksi Kristuksen haavoineen, mikä toi heille varmuuden syntien anteeksiannosta ja armoitetuksi tulemisesta. [1]
Kulttuurinen tausta: Laestadius tutki laajasti saamelaista mytologiaa ja ymmärsi pohjoisen ihmisten mielenmaisemaa. Tutkijat (kuten Juha Pentikäinen) ovat todenneet, että herätyksen alkuaikojen näyt ja hurmokset kytkeytyivät luontevasti Lapin ihmisten silloiseen henkiseen perintöön ja tapaan kokea hengellisyys hyvin kokonaisvaltaisesti. [1, 2]
3. Näkyjen vaikutus herätysliikkeeseen
Kaikki heränneet eivät saaneet näkyjä, mikä aiheutti osassa ihmisistä suurta hengellistä ahdistusta ja pelkoa siitä, etteivät he olleetkaan pelastuneita. Tämä ilmiö ajoi Laestadiusta ja hänen työtoveriaan Juhani Raattamaata muotoilemaan liikkeen sielunhoitoa uuteen suuntaan. Näkyjen odottamisen sijaan alettiin yhä enemmän painottaa puhuttua synninpäästöä – sitä, että ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" toisen uskovan julistamana.
Lestadius oli yksi uskovainen lukemattomien uskovaisten katkeamattomassa ketjussa, joka on jatkunut aina aikojen alusta asti. Ei hän ole meidän uskomme ”perustaja” eikä sen korkeammalle arvostettu kuin muutkaan.
Maailma on vain Suomessa halunnut ryhtyä nimittämään meitä hänen mukaansa. Itse kutsumme itseämme esim. uskovaisiksi tai kristityiksi. Muut saavat kutsua meitä ja/tai itseään millä nimellä haluavat.
Väitinkö jossain, että Laestadius on liikkeen perustaja? En väittänyt. Sanoin, että näyt kuuluu hyvin voimakkasti liikkeen historiaan. Mutta kun nyt otit asian esiin, kyllä Laestadiusta voidaan myös pitää tämän kristillisyyden muodon ”perustajana”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten vl-ihmiset ei tunne oman liikkeensä historiaa? Näitä juttuja vasten näkyihin suhtautuminen tuntuu absurdilta jälleen.
Lestadiolaisen herätysliikkeen perustajan, Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861), elämässä ja hänen johtamassaan varhaisessa herätyksessä näy, ilmestykset ja voimakkaat hengelliset kokemukset olivat keskeisessä roolissa. Näkyjä voidaan tarkastella sekä Laestadiuksen omien kokemusten että hänen kuulijoidensa saamien ”armonmerkkien” kautta. [1, 2]1. Laestadiuksen omat näyt ja hengelliset taistelut
Laestadius kuvasi avoimesti omia yliluonnollisia ja voimakkaita kokemuksiaan, joita hän peilasi usein uskonpuhdistaja Martti Lutherin ja Paavalin kokemuksiin: [1]
Kirkon katon liekki (1847): Jouluaattona 1847, herätyksen ollessa aluillaan, Laestadius koki matkalla kirkkoon voimakkaan ”sisällisen salaman” tai ”tuulahduksen korkeammasta maailmasta”. Hetkeä myöhemmin hän kertoi nähneensä suuren ja kirkkaan liekin nousevan Kaaresuvannon kirkon katosta kohti etelää. Samana iltana kirkkokansa näki kynttiläkruunujen ympärillä mustia hahmoja, jotka yrittivät turhaan sammuttaa kynttilöitä. [1]
Taistelut perkeleen kanssa: Laestadius kirjoitti olleensa konkreettisessa sodassa paholaista vastaan. Hän kuvasi pahuuden ilmentyneen esimerkiksi hänen vuoteensa alla makaavana karhuna, joka yritti nostaa sänkyä ilmaan. [1]
2. Seurakuntalaisten näyt ja ”armonmerkit”
Kun laestadiolainen herätys levisi 1840-luvulta alkaen voimakkaasti saamelaisen ja pohjoisen väestön keskuudessa, siihen liittyi vahvoja hurmoksellisia ilmiöitä (liikutuksia): [1]
Kristus-näyt: Voimakkaan synnintunnon ja ahdistuksen kokeneet ihmiset alkoivat nähdä niin sanottuja ”armonmerkkejä”. Näissä näyissä ihmiset saattoivat nähdä esimerkiksi Kristuksen haavoineen, mikä toi heille varmuuden syntien anteeksiannosta ja armoitetuksi tulemisesta. [1]
Kulttuurinen tausta: Laestadius tutki laajasti saamelaista mytologiaa ja ymmärsi pohjoisen ihmisten mielenmaisemaa. Tutkijat (kuten Juha Pentikäinen) ovat todenneet, että herätyksen alkuaikojen näyt ja hurmokset kytkeytyivät luontevasti Lapin ihmisten silloiseen henkiseen perintöön ja tapaan kokea hengellisyys hyvin kokonaisvaltaisesti. [1, 2]
3. Näkyjen vaikutus herätysliikkeeseen
Kaikki heränneet eivät saaneet näkyjä, mikä aiheutti osassa ihmisistä suurta hengellistä ahdistusta ja pelkoa siitä, etteivät he olleetkaan pelastuneita. Tämä ilmiö ajoi Laestadiusta ja hänen työtoveriaan Juhani Raattamaata muotoilemaan liikkeen sielunhoitoa uuteen suuntaan. Näkyjen odottamisen sijaan alettiin yhä enemmän painottaa puhuttua synninpäästöä – sitä, että ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" toisen uskovan julistamana.
Lestadius oli yksi uskovainen lukemattomien uskovaisten katkeamattomassa ketjussa, joka on jatkunut aina aikojen alusta asti. Ei hän ole meidän uskomme ”perustaja” eikä sen korkeammalle arvostettu kuin muutkaan.
Maailma on vain Suomessa halunnut ryhtyä nimittämään meitä hänen mukaansa. Itse kutsumme itseämme esim. uskovaisiksi tai kristityiksi. Muut saavat kutsua meitä ja/tai itseään millä nimellä haluavat.
Väitinkö jossain, että Laestadius on liikkeen perustaja? En väittänyt. Sanoin, että näyt kuuluu hyvin voimakkasti liikkeen historiaan. Mutta kun nyt otit asian esiin, kyllä Laestadiusta voidaan myös pitää tämän kristillisyyden muodon ”perustajana”.
Sinä voit ilman muuta pitää Lestadiusta perustajana, ei haittaa.
Me itse ajattelemme toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten vl-ihmiset ei tunne oman liikkeensä historiaa? Näitä juttuja vasten näkyihin suhtautuminen tuntuu absurdilta jälleen.
Lestadiolaisen herätysliikkeen perustajan, Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861), elämässä ja hänen johtamassaan varhaisessa herätyksessä näy, ilmestykset ja voimakkaat hengelliset kokemukset olivat keskeisessä roolissa. Näkyjä voidaan tarkastella sekä Laestadiuksen omien kokemusten että hänen kuulijoidensa saamien ”armonmerkkien” kautta. [1, 2]1. Laestadiuksen omat näyt ja hengelliset taistelut
Laestadius kuvasi avoimesti omia yliluonnollisia ja voimakkaita kokemuksiaan, joita hän peilasi usein uskonpuhdistaja Martti Lutherin ja Paavalin kokemuksiin: [1]
Kirkon katon liekki (1847): Jouluaattona 1847, herätyksen ollessa aluillaan, Laestadius koki matkalla kirkkoon voimakkaan ”sisällisen salaman” tai ”tuulahduksen korkeammasta maailmasta”. Hetkeä myöhemmin hän kertoi nähneensä suuren ja kirkkaan liekin nousevan Kaaresuvannon kirkon katosta kohti etelää. Samana iltana kirkkokansa näki kynttiläkruunujen ympärillä mustia hahmoja, jotka yrittivät turhaan sammuttaa kynttilöitä. [1]
Taistelut perkeleen kanssa: Laestadius kirjoitti olleensa konkreettisessa sodassa paholaista vastaan. Hän kuvasi pahuuden ilmentyneen esimerkiksi hänen vuoteensa alla makaavana karhuna, joka yritti nostaa sänkyä ilmaan. [1]
2. Seurakuntalaisten näyt ja ”armonmerkit”
Kun laestadiolainen herätys levisi 1840-luvulta alkaen voimakkaasti saamelaisen ja pohjoisen väestön keskuudessa, siihen liittyi vahvoja hurmoksellisia ilmiöitä (liikutuksia): [1]
Kristus-näyt: Voimakkaan synnintunnon ja ahdistuksen kokeneet ihmiset alkoivat nähdä niin sanottuja ”armonmerkkejä”. Näissä näyissä ihmiset saattoivat nähdä esimerkiksi Kristuksen haavoineen, mikä toi heille varmuuden syntien anteeksiannosta ja armoitetuksi tulemisesta. [1]
Kulttuurinen tausta: Laestadius tutki laajasti saamelaista mytologiaa ja ymmärsi pohjoisen ihmisten mielenmaisemaa. Tutkijat (kuten Juha Pentikäinen) ovat todenneet, että herätyksen alkuaikojen näyt ja hurmokset kytkeytyivät luontevasti Lapin ihmisten silloiseen henkiseen perintöön ja tapaan kokea hengellisyys hyvin kokonaisvaltaisesti. [1, 2]
3. Näkyjen vaikutus herätysliikkeeseen
Kaikki heränneet eivät saaneet näkyjä, mikä aiheutti osassa ihmisistä suurta hengellistä ahdistusta ja pelkoa siitä, etteivät he olleetkaan pelastuneita. Tämä ilmiö ajoi Laestadiusta ja hänen työtoveriaan Juhani Raattamaata muotoilemaan liikkeen sielunhoitoa uuteen suuntaan. Näkyjen odottamisen sijaan alettiin yhä enemmän painottaa puhuttua synninpäästöä – sitä, että ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" toisen uskovan julistamana.
Lestadius oli yksi uskovainen lukemattomien uskovaisten katkeamattomassa ketjussa, joka on jatkunut aina aikojen alusta asti. Ei hän ole meidän uskomme ”perustaja” eikä sen korkeammalle arvostettu kuin muutkaan.
Maailma on vain Suomessa halunnut ryhtyä nimittämään meitä hänen mukaansa. Itse kutsumme itseämme esim. uskovaisiksi tai kristityiksi. Muut saavat kutsua meitä ja/tai itseään millä nimellä haluavat.
Väitinkö jossain, että Laestadius on liikkeen perustaja? En väittänyt. Sanoin, että näyt kuuluu hyvin voimakkasti liikkeen historiaan. Mutta kun nyt otit asian esiin, kyllä Laestadiusta voidaan myös pitää tämän kristillisyyden muodon ”perustajana”.
Sinä voit ilman muuta pitää Lestadiusta perustajana, ei haittaa.
Me itse ajattelemme toisin.
Se ei ollut olennainen asia tuossa, vaan se, että hengelliset näyt kuuluu liikkeen historiaan hyvin voimakkaasti. Mutta siihen et tietenkään halunnut kommentoida mitään, koska tuli ehkä yllätyksenä… se on ihan ok. Alan tottua siihen, miten rajoittunutta ihmisten ajattelu ja asenteet on.
Olisihan se kieltämättä kaunista, jos leastadiolaisia sanottaisiin esim. Lapinmarialaiset. Tai Clemensdotterlaiset, tämäkin olisi mahdollista. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten vl-ihmiset ei tunne oman liikkeensä historiaa? Näitä juttuja vasten näkyihin suhtautuminen tuntuu absurdilta jälleen.
Lestadiolaisen herätysliikkeen perustajan, Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861), elämässä ja hänen johtamassaan varhaisessa herätyksessä näy, ilmestykset ja voimakkaat hengelliset kokemukset olivat keskeisessä roolissa. Näkyjä voidaan tarkastella sekä Laestadiuksen omien kokemusten että hänen kuulijoidensa saamien ”armonmerkkien” kautta. [1, 2]1. Laestadiuksen omat näyt ja hengelliset taistelut
Laestadius kuvasi avoimesti omia yliluonnollisia ja voimakkaita kokemuksiaan, joita hän peilasi usein uskonpuhdistaja Martti Lutherin ja Paavalin kokemuksiin: [1]
Kirkon katon liekki (1847): Jouluaattona 1847, herätyksen ollessa aluillaan, Laestadius koki matkalla kirkkoon voimakkaan ”sisällisen salaman” tai ”tuulahduksen korkeammasta maailmasta”. Hetkeä myöhemmin hän kertoi nähneensä suuren ja kirkkaan liekin nousevan Kaaresuvannon kirkon katosta kohti etelää. Samana iltana kirkkokansa näki kynttiläkruunujen ympärillä mustia hahmoja, jotka yrittivät turhaan sammuttaa kynttilöitä. [1]
Taistelut perkeleen kanssa: Laestadius kirjoitti olleensa konkreettisessa sodassa paholaista vastaan. Hän kuvasi pahuuden ilmentyneen esimerkiksi hänen vuoteensa alla makaavana karhuna, joka yritti nostaa sänkyä ilmaan. [1]
2. Seurakuntalaisten näyt ja ”armonmerkit”
Kun laestadiolainen herätys levisi 1840-luvulta alkaen voimakkaasti saamelaisen ja pohjoisen väestön keskuudessa, siihen liittyi vahvoja hurmoksellisia ilmiöitä (liikutuksia): [1]
Kristus-näyt: Voimakkaan synnintunnon ja ahdistuksen kokeneet ihmiset alkoivat nähdä niin sanottuja ”armonmerkkejä”. Näissä näyissä ihmiset saattoivat nähdä esimerkiksi Kristuksen haavoineen, mikä toi heille varmuuden syntien anteeksiannosta ja armoitetuksi tulemisesta. [1]
Kulttuurinen tausta: Laestadius tutki laajasti saamelaista mytologiaa ja ymmärsi pohjoisen ihmisten mielenmaisemaa. Tutkijat (kuten Juha Pentikäinen) ovat todenneet, että herätyksen alkuaikojen näyt ja hurmokset kytkeytyivät luontevasti Lapin ihmisten silloiseen henkiseen perintöön ja tapaan kokea hengellisyys hyvin kokonaisvaltaisesti. [1, 2]
3. Näkyjen vaikutus herätysliikkeeseen
Kaikki heränneet eivät saaneet näkyjä, mikä aiheutti osassa ihmisistä suurta hengellistä ahdistusta ja pelkoa siitä, etteivät he olleetkaan pelastuneita. Tämä ilmiö ajoi Laestadiusta ja hänen työtoveriaan Juhani Raattamaata muotoilemaan liikkeen sielunhoitoa uuteen suuntaan. Näkyjen odottamisen sijaan alettiin yhä enemmän painottaa puhuttua synninpäästöä – sitä, että ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" toisen uskovan julistamana.
Lestadius oli yksi uskovainen lukemattomien uskovaisten katkeamattomassa ketjussa, joka on jatkunut aina aikojen alusta asti. Ei hän ole meidän uskomme ”perustaja” eikä sen korkeammalle arvostettu kuin muutkaan.
Maailma on vain Suomessa halunnut ryhtyä nimittämään meitä hänen mukaansa. Itse kutsumme itseämme esim. uskovaisiksi tai kristityiksi. Muut saavat kutsua meitä ja/tai itseään millä nimellä haluavat.
Väitinkö jossain, että Laestadius on liikkeen perustaja? En väittänyt. Sanoin, että näyt kuuluu hyvin voimakkasti liikkeen historiaan. Mutta kun nyt otit asian esiin, kyllä Laestadiusta voidaan myös pitää tämän kristillisyyden muodon ”perustajana”.
Sinä voit ilman muuta pitää Lestadiusta perustajana, ei haittaa.
Me itse ajattelemme toisin.
Se ei ollut olennainen asia tuossa, vaan se, että hengelliset näyt kuuluu liikkeen historiaan hyvin voimakkaasti. Mutta siihen et tietenkään halunnut kommentoida mitään, koska tuli ehkä yllätyksenä… se on ihan ok. Alan tottua siihen, miten rajoittunutta ihmisten ajattelu ja asenteet on.
Varmasti tuossa parin tuhannen vuoden historiassa on tapahtunut monta muutakin asiaa, joista en ole tietoinen. Onneksi meidän usko ei ole historian tuntemuksesta kiinni.
Kun Laestadius on merkittävä uskonopillisten kysymyksien kanssa, häneen vedotaan hyvin suurella palolla. Kun jokin hänessä ei sovikaan nykyisen lestadiolaisuuden näkemysten kanssa yhteen, ”vain yksi mies muiden joukossa, mitä väliä”. Sama näkyy Lutherin kanssa. 😅 Miten vaan, jos haluat tuolla tavalla elää.
Vierailija kirjoitti:
Kun Laestadius on merkittävä uskonopillisten kysymyksien kanssa, häneen vedotaan hyvin suurella palolla. Kun jokin hänessä ei sovikaan nykyisen lestadiolaisuuden näkemysten kanssa yhteen, ”vain yksi mies muiden joukossa, mitä väliä”. Sama näkyy Lutherin kanssa. 😅 Miten vaan, jos haluat tuolla tavalla elää.
Tuota en ole itse tässä ketjussa huomannut, on ilmeisesti mennyt multa ohi.
Ainut auktoriteetti, johon vetoan, on Raamattu.
Olet ehkä pyörinyt eri keskusteluissa kuin minä.
Uskomatonta. Nyt sieltä poistettiin myös Leastadiuksen saarnaan liittyvä lukusuosituskommentti, ehdin nähdä kun kävin kommentoimassa uudelleen tapaus Zeitounia. Huolestuttavan kovaa on kontrolli. 😳😂 Noh, totuus ei pala tulessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Laestadius on merkittävä uskonopillisten kysymyksien kanssa, häneen vedotaan hyvin suurella palolla. Kun jokin hänessä ei sovikaan nykyisen lestadiolaisuuden näkemysten kanssa yhteen, ”vain yksi mies muiden joukossa, mitä väliä”. Sama näkyy Lutherin kanssa. 😅 Miten vaan, jos haluat tuolla tavalla elää.
Tuota en ole itse tässä ketjussa huomannut, on ilmeisesti mennyt multa ohi.
Ainut auktoriteetti, johon vetoan, on Raamattu.
Olet ehkä pyörinyt eri keskusteluissa kuin minä.
Raamattu ei ole koskaan ollut uskovaisten ainoa auktoriteetti, koska nykyistä raamattua ei edes ollut pariin sataan vuoteen alkukristityillä.😊
Paavalin koko usko perustui näkyyn, muistatko? Kyse ei ole siitä, että olisi näkyjen varassa. Muuten Laestadiuksellakin oli sisäisiä näkyjä. Kyse on siitä, että hengellinen todellisuus on myös meidän todellisuutta, ne ei ole toisistaan erillään. Ymmärrän, että nämä asiat voi pelottaa monia tai ne voidaan kokea uhkana omalla uskonkäsitykselle.