Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Jotenkin en jaksa uskoa sitä, että kaikki vl-äidit olisivat jotenkin samalla tavalla käyttäytyvää massaa. Olisikohan omaa mielikuvitusta mukana?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en jaksa uskoa sitä, että kaikki vl-äidit olisivat jotenkin samalla tavalla käyttäytyvää massaa. Olisikohan omaa mielikuvitusta mukana?

Aina tullaan vetoamaan siihen, että ei me kaikki veeällät olla samanlaisia. Sitten kuitenkin joissakin asioissa hoetaan, että ollaan niin samanmielisten joukko, että ei haluta tehdä asioita x, y ja z. Koittakaa jo päättää, molempia ei voi olla samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en jaksa uskoa sitä, että kaikki vl-äidit olisivat jotenkin samalla tavalla käyttäytyvää massaa. Olisikohan omaa mielikuvitusta mukana?

Aina tullaan vetoamaan siihen, että ei me kaikki veeällät olla samanlaisia. Sitten kuitenkin joissakin asioissa hoetaan, että ollaan niin samanmielisten joukko, että ei haluta tehdä asioita x, y ja z. Koittakaa jo päättää, molempia ei voi olla samaan aikaan.

No minäpä koitan päättää: uskon- ja pelastuskäsitys on meillä sama ja yhteinen mutta ihmisinä olemme kaikki erilaisia. Käytöstavat, huumorintaju, ujous/avoimuus, intro/ekstroverttius, musikaalisuus/ei- musikaalisuus, urheilullisuus/ei-urheilullisuus jne., jne. ovat ominaisuuksia, jotka jokaisella on omanlaisensa. Erottavia ominaisuuksiahan on vaikka kuinka paljon. Jos vertaan itseäni parhaimpaan ystävääni, hän on huippumusikaalinen ja muutenkin taiteellinen, minä en, hän on puhelias, minä en, minä olen lukutoukka, hän ei, koulutustaso meillä on erilainen, minä urheilen paljon, hän ei, näitähän riittää. Erilaisuudestamme huolimatta meillä molemmilla on samanlainen ymmärrys siitä, miten ihminen pelastuu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Minkälaisia/mitä juhlia järjestät? 🤔

Ei ole mielestäni olennaista tämän asian kannalta, mistä on kyse. En pyytänyt kommenttia omasta työstäni, vaan vl-äitien suhtautumisen muuttumisesta, kun ei ollakaan enää kahden kesken.

T. Aiemman viestin kirjoittanut

”Vl-äitien suhtautuminen muuttuu” tietenkin, kun ollaan niin erilaisissa tilanteissa Niin käy myös ei-vl-äitien kohdalla. Olisi aika outoa, jos joku tulisi kesken juhlien juttelemaan sinulle perheestään ym. henkilökohtaisista asioista. 😅 Ja niissä juhlissa, missä olen ollut mukana, on kyllä keittiönväkeä huomioitu ylenpalttisesti (oletan, että kohdallasi on kyse pitopalvelusta, muuta en keksi). Ja pieni vinkki yrittäjälle: ei kannata ainakaan julkisesti arvostella sitä, joka sinut palkkaa. Yrittäjänkin leipä on kiinni siitä, että on töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en jaksa uskoa sitä, että kaikki vl-äidit olisivat jotenkin samalla tavalla käyttäytyvää massaa. Olisikohan omaa mielikuvitusta mukana?

Veikkaan että on. T. usean lestadiolaisen sukulainen, tuttava, kaveri tai kummilapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Tämä. Ei kuulosta kovin ammattimaiselta toiminnalta, jos ei ymmärrä että juhlissa vieraat ja isäntäväki seurustelevat keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

🤣 no nyt on jo epätoivoinen provo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

🤣 no nyt on jo epätoivoinen provo

Oletko noin säälittävä, ettet voi ottaa tosiasioita tosiasioina? Kerro jos paremmin tiedät, mikä tuon käytöksen selittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

🤣 no nyt on jo epätoivoinen provo

Oletko noin säälittävä, ettet voi ottaa tosiasioita tosiasioina? Kerro jos paremmin tiedät, mikä tuon käytöksen selittää?

Tosiasiana 🤣🤣🤣

Moikkaan sulle isosti täältä, olen muutaman työkaverin kanssa syömässä. Heitäkin nauratti, kun kuulivat etten voi oikeasti näyttäytyä heidän seurassaan. 👋

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

Älä keksi höpöjuttuja. 🤯

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

🤣 no nyt on jo epätoivoinen provo

Oletko noin säälittävä, ettet voi ottaa tosiasioita tosiasioina? Kerro jos paremmin tiedät, mikä tuon käytöksen selittää?

Oot kyllä kunnon satutäti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

🤣 no nyt on jo epätoivoinen provo

Oletko noin säälittävä, ettet voi ottaa tosiasioita tosiasioina? Kerro jos paremmin tiedät, mikä tuon käytöksen selittää?

Oot kyllä kunnon satutäti.

Minusta tämä satutäti on psykologisessa mielessä todella kiinnostava! Millainen ihminen kehittelee tällaisia juttuja? Millainen on hänen elämänsä, kun ihminen valitsee käyttää aikaa höpöjuttujen keksimiseen ja  kokee ilmeisesti suurta ärtymystä toisten ihmisten uskosta? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

🤣 no nyt on jo epätoivoinen provo

Oletko noin säälittävä, ettet voi ottaa tosiasioita tosiasioina? Kerro jos paremmin tiedät, mikä tuon käytöksen selittää?

Oot kyllä kunnon satutäti.

Minusta tämä satutäti on psykologisessa mielessä todella kiinnostava! Millainen ihminen kehittelee tällaisia juttuja? Millainen on hänen elämänsä, kun ihminen valitsee käyttää aikaa höpöjuttujen keksimiseen ja  kokee ilmeisesti suurta ärtymystä toisten ihmisten uskosta? 🤔

Kertoo erittäin paljon sinun älynlahjoista, jos edes kuvittelet jonkun keksivän tuollaisia tarinoita. Ei ikävä kyllä tulisi edes mieleen kirjoittaa tuollaista asiaa, jollei se olisi totta. 

Mutta kertokaa, miksi käyttäytyi näin, kun se on fakta. Jokin syy sille täytyy olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

🤣 no nyt on jo epätoivoinen provo

Oletko noin säälittävä, ettet voi ottaa tosiasioita tosiasioina? Kerro jos paremmin tiedät, mikä tuon käytöksen selittää?

Oot kyllä kunnon satutäti.

Minusta tämä satutäti on psykologisessa mielessä todella kiinnostava! Millainen ihminen kehittelee tällaisia juttuja? Millainen on hänen elämänsä, kun ihminen valitsee käyttää aikaa höpöjuttujen keksimiseen ja  kokee ilmeisesti suurta ärtymystä toisten ihmisten uskosta? 🤔

Kertoo erittäin paljon sinun älynlahjoista, jos edes kuvittelet jonkun keksivän tuollaisia tarinoita. Ei ikävä kyllä tulisi edes mieleen kirjoittaa tuollaista asiaa, jollei se olisi totta. 

Mutta kertokaa, miksi käyttäytyi näin, kun se on fakta. Jokin syy sille täytyy olla.

Voi sua, ei tuo juttu enää venyttämällä parane.

Keksi joku uusi! Täällä odotellaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

🤣 no nyt on jo epätoivoinen provo

Oletko noin säälittävä, ettet voi ottaa tosiasioita tosiasioina? Kerro jos paremmin tiedät, mikä tuon käytöksen selittää?

Oot kyllä kunnon satutäti.

Minusta tämä satutäti on psykologisessa mielessä todella kiinnostava! Millainen ihminen kehittelee tällaisia juttuja? Millainen on hänen elämänsä, kun ihminen valitsee käyttää aikaa höpöjuttujen keksimiseen ja  kokee ilmeisesti suurta ärtymystä toisten ihmisten uskosta? 🤔

Kertoo erittäin paljon sinun älynlahjoista, jos edes kuvittelet jonkun keksivän tuollaisia tarinoita. Ei ikävä kyllä tulisi edes mieleen kirjoittaa tuollaista asiaa, jollei se olisi totta. 

Mutta kertokaa, miksi käyttäytyi näin, kun se on fakta. Jokin syy sille täytyy olla.

Voi sua, ei tuo juttu enää venyttämällä parane.

Keksi joku uusi! Täällä odotellaan!

Saat jatkaa yksin, ei idioottien viestejä kannata kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

🤣 no nyt on jo epätoivoinen provo

Oletko noin säälittävä, ettet voi ottaa tosiasioita tosiasioina? Kerro jos paremmin tiedät, mikä tuon käytöksen selittää?

Oot kyllä kunnon satutäti.

Minusta tämä satutäti on psykologisessa mielessä todella kiinnostava! Millainen ihminen kehittelee tällaisia juttuja? Millainen on hänen elämänsä, kun ihminen valitsee käyttää aikaa höpöjuttujen keksimiseen ja  kokee ilmeisesti suurta ärtymystä toisten ihmisten uskosta? 🤔

Kertoo erittäin paljon sinun älynlahjoista, jos edes kuvittelet jonkun keksivän tuollaisia tarinoita. Ei ikävä kyllä tulisi edes mieleen kirjoittaa tuollaista asiaa, jollei se olisi totta. 

Mutta kertokaa, miksi käyttäytyi näin, kun se on fakta. Jokin syy sille täytyy olla.

Pari tarkentavaa kysymystä sinun alkuperäiseen tarinaasi: pyörikö työkaverillasi pää niin kovasti, että et voinut olla sitä huomaamatta ja mistä tiesit, miksi hänen päänsä pyöri? Kiinnostaa kuulla, mitä näihin keksit.

Nouskoon sielumme surusta ylistykseen -nuorten teemalauluilta ti 13.10. klo 19 Oulun Tuomiokirkossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kysymys vl-ihmisille. En siis itse ole vl.

Teen juhlien parissa työtä, jossa toisinaan tapaan vl-perheitä, yleensä äitejä. Nämä äidit ovat mitä mukavimpia ihmisiä kahden kesken, kun suunnittelemme juhlia. Puhuvat minulle ystävällisesti ja paljon. Kertovat ajatuksiaan vauva-arjesta, suurperheen elämästä ja moni puhuu hyvin suoraan ajatuksistaan vl-elämään liittyen. Keskustelut ovat mielestäni hyvin antoisia ja tulemme hyvin toimeen. Huomaavat, että suhtaudun heihin myönteisesti, enkä millään tavalla tuomitse.

Kun seuraavan kerran tapaamme perheen juhlissa niin, että paikalla on myös muuta vl-perhettä ja vl-sukua, nämä aiemmin avoimet äidit sulkeutuvat. Eivät enää samalla tavalla puhu minulle, hyvä kun vaihtavat muutaman sanan. Muutun selvästi näkymättömäksi, eikä minulle olla samalla tavalla ystävällisiä. Juhlan lopuksi ei kiitetä samalla tavalla "vuolaasti" kuin ei-vl-ihmisistä iso osa kiittää, hyvä jos kiitosta muistetaan sanoa lainkaan (vaikka muuten asiakkaat ovat todella tyytyväisiä ja kiittelevät käytännössä aina). Vl-perheenäiti saattaa kuitenkin laittaa perään tekstiviestillä vielä kiitokset juhlien järjestelyistä. Kiittäminen tehdään kuin salaa.

Tämä muuttuva suhtautuminen on ihmetyttänyt minua kovasti. Miksi suhtautuminen minuun on niin erilainen kahden kesken ja silloin, kun ympärillä on paljon vl-väkeä? Eikö "omien parissa" uskalleta näyttää, että ollaan liikkeeseen kuulumattomalle ja eri arvoja edustavalle ihmiselle hyvin ystävällisiä? Pelätäänkö liikkeeseen kuuluvilta läheisiltä jotakin kommentointia? Tämä ei ole ollut kohdallani mikään kertaluonteinen juttu, vaan aivan säännönmukaista, kun olen vl-perheiden juhlia ollut järjestämässä.

Tuota noin, miksi juhlavieraiden pitäisi tulla juttelemaan juhlissa sinun kanssasi, sinähän olet siellä töissä (jos tarinasi on edes totta)? Juhlavieraathan juttelevat muiden juhlavieraiden kanssa, eikö niin? 

Hieman vastaava tarina. Itsellä oli vl työkaveri. Töissä juteltiin normaalisti, mutta tapasin sattumalta kaupassa. Keskustelimme, mutta pälyili kokoajan ympärilleen, että näkeekö joku(vl). Ja kun paikalle saapui vl, sanaakaan sanomatta poistui äkkiä paikalta, niin äkkiä että ostokset jäi kauppaan. Koskaan tästä ei keskusteltu, vaikka käytös oli todella outoa. Kai kontrolli on niin kovaa, ettei muiden kuin vl seurassa saa olla.

Kuulostaa kyllä provolta, kun ostoksetkin jäi kauppaan. Kuvitellaanpa nyt kuitenkin tilanne todelliseksi. Uskon että joku voisi noin toimiakin - ilman tuota väritettyä. Mutta mikään ohjeistus välttää ja varoa muita kuin samalla tavoin uskovia ei ole kyseessä. Raamattu toki sanoo ettei tulisi istua siellä missä pilkkaajat, mutta ymmärrän tämän niin ettei tulisi mennä maallisiin rientoihin mukaan. Seurustelihan Jeesuskin syntisten kanssa, ja syntisiä me ihmiset olemme kaikki. Itse ajattelen että minun elämäni voi myös puhutella jotakuta ja parhaassa tapauksessa joku voi kauttani saada parannuksen armon. En näe mitään estettä miksi ei voisi kaupassa jutella ihan julkisesti, tuohan on tosi töykeää ja epäkohteliasta. Olisiko kyse henkilön omasta epävarmuudesta?