Lue keskustelun säännöt.
Koira lopetettiin eilen ja olen jo sinut asian kanssa. Perhe ei
01.06.2023 |
Olenko psykopaatti. Aluksi kirpaisi, mutta hyväksyin asian. Vanha koira. Vähän itketti sen lähtö ja hyvästely, mutta jäin kotiin enkä lähtenyt eläinlääkäriin.
Jo samana iltana olin ihan ok asian suhteen eikä koko asia enää minua häiritse.
Näin tosin unta koirasta viime yönä, mutta tuntuu ihan ok:lta, että koira on poissa. Nautin jopa jo elämän helppoudesta.
Muu perhe suree koiraa vieläkin.
Minä vain toivoisin, että unohtaisivat jo pikkuhiljaa koko jutun.
Kommentit (25)
Et, olen terve aikuinen joka osaa suhtautua asioihin järjellä, ei tunteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna muiden nyt surra rauhassa kuitenkin. He selvästi tarvitsevat enemmän aikaa.
Kaipaan ihanaa kissaa, joka kohtasi kuolemansa v. 1985. Siitä huolimatta, että on ollut muita kisuja sen jälkeen.
Jos tämä(kin) ei ole taas jonkin sortin trolli niin vastaan että et ole psykopaatti. Sinä oot asian noin käsitellyt ja hyväksynyt. Ilmeisesti pidit koirasta mutta kovin tärkeä se ei sulle ollut? Mutta se joka tässä tekee susta kummallisen on tuo että et tajua toisten surevan. Oletko yleensä muissakin asioissa sitä mieltä että sun tunteet on oikein ja muidenkin pitäisi tuntea samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et välitä kovin suuresti muista, et perheesi ihmisistä etkä koirasta. Omat tunteesi ovat ykkösenä.
Se mistä tuo johtuu niin voi olla monestakin syystä.
Niin, kuin persoonallisuushäiriöistä, narsismista, autismista, muista mt ongelmista tai olet vain kylmä ihminen.
Vaikea sanoa tuosta.
Kärsivällisyyttäkään sinulla ei taida olla, se taas ei oikein sovi narsismiin eikä psykopaattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ok, että tunnet noin, mutta se ei, että toivoisit muun perheen kokevan samoin ja "unohtavan jo pikkuhiljaa"
Ehkä olet enemmän järjen kuin tunteen ihminen. Ehkä koira ei ollut sinulle niin tärkeä kuin muulle perheelle, ehkä se vain äänestettiin perheeseen vaikka et itse sitä oikeastaan halunnut. Aika monesti se menee näin.
Ei sinussa mitään vikaa ole, mutta ymmärrä että muille tuo asia on ilmeisesti paljon kovempi paikka ja anna heidän surra niin pitkään kuin on tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että et uskalla vielä kohdata surua. Mutta, kun se sitten iskee, niin se iskee voimalla. Voi mennä useampi kuukausikin, mutta sitä kovempana se tulee.
Aloitus on trolli. Älkää menkö mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat psykopaatilta et siksi että et sure koiraa vaan siksi että haluat muiden olevan samanlaisia kuin sinä ja käsittelevän surua samalla tavalla kuin sinä. Et hyväksy muiden tapoja.
Koirat on kivoja jos ne on jonku muun kun minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen samanlainen. Olen lapsuuden kasvanut maalla, ja eläimiä kuolee joskus traagisestikin, mutta itselleni kuolema on täysin luonnollista, tottakai jos joku läheinen kuolee, olen surullinen ja mitä nuorempana sen traagisempaa se on mutta eläinten kohdalla en nyt yöunia menetä.
On minulta kuollut ihania lemmikkejä joita toki olen surrut, mutta samalla tottakai, kyllähän se arki myös helpottuu kun ei ole esim koiraa koko ajan sitomassa.
En vain ole sellainen ihminen että vollottaisin lemmikin perään päivää pidempään. Järki.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen samanlainen. Olen lapsuuden kasvanut maalla, ja eläimiä kuolee joskus traagisestikin, mutta itselleni kuolema on täysin luonnollista, tottakai jos joku läheinen kuolee, olen surullinen ja mitä nuorempana sen traagisempaa se on mutta eläinten kohdalla en nyt yöunia menetä.
On minulta kuollut ihania lemmikkejä joita toki olen surrut, mutta samalla tottakai, kyllähän se arki myös helpottuu kun ei ole esim koiraa koko ajan sitomassa.
En vain ole sellainen ihminen että vollottaisin lemmikin perään päivää pidempään. Järki.
Toisin sanoen, suhtaudut eläimiin esineinä etkä elävinä olentoina, joilla on arvo itsessään?
Vierailija kirjoitti:
Et, olen terve aikuinen joka osaa suhtautua asioihin järjellä, ei tunteella.
Ei valitettavasti ole kyllä terve päästään sellainen aikuinen, joka ei mitenkään osaa asettua toisten asemaan ja tuntea edes empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen samanlainen. Olen lapsuuden kasvanut maalla, ja eläimiä kuolee joskus traagisestikin, mutta itselleni kuolema on täysin luonnollista, tottakai jos joku läheinen kuolee, olen surullinen ja mitä nuorempana sen traagisempaa se on mutta eläinten kohdalla en nyt yöunia menetä.
On minulta kuollut ihania lemmikkejä joita toki olen surrut, mutta samalla tottakai, kyllähän se arki myös helpottuu kun ei ole esim koiraa koko ajan sitomassa.
En vain ole sellainen ihminen että vollottaisin lemmikin perään päivää pidempään. Järki.Toisin sanoen, suhtaudut eläimiin esineinä etkä elävinä olentoina, joilla on arvo itsessään?
Mistä noin päättelet? Oon eri, mutta aivan hyvin voi hyväksyä kuoleman osaksi olemassaoloa, surra kun se tapahtuu ja sitten jatkaa elämää.
Vanhan eläimen kuolemaan voi liittyä ristiriitaisia tunteita. Meidän koiravanhus kuoli vuosi sitten ja tunsin lähinnä helpotusta. Oli kaikenlaista kremppaa, elämänlaatu ei ollut enää sieltä parhaasta päästä. Ja sai elää pitkän elämän. Tuntui ihan luonnolliselta että koiran oli aika mennä ja henkisesti olin kyllä valmistautunut siihen pitkän aikaa. Lapselle olo vaikeampaa koska koira on ollut meillä niin kauan kuin hän muistaa. Vähän kuin sisarus olisi kuollut. Hän suree vieläkin koiraa ja muistelee paljon, olen antanut ihan rauhassa surra.
Et sä tuskin oo psykopaatti, mutta jotenkin tunne- elämältäsi vajanainen, tosin aiheuttajaa on mahdotonta sanoa. Esimerkkinä tulee mieleen juuri masennus, traumat, autismin kirjon jutut.
Tai mahdollisesti useampi tekijä yhtä aikaan.
Psykopaatti tai narsisti tuossa tilanteessa todennäköisesti, imisi itselleen muiden säälin, käyttäisi ihmisiä hyväkseen "surussaan", käyttäisi myös törkeästi hyväkseen hajalla olevian perheen jäseniään.
Ainakin persoonallisuuhäiriöiseltä kuulostat.
Kaikki tunteesi rinnastuvat vain itseesi.