Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Nyt on Olle ja Eeva antaneet haastattelun jonnekin  Uusi Tie lehteen. Kovasti haluavat julkisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta ev.lut. äitinä kommentoin. Kaikki uskonto/uskonnollisuus ei ole traumatisoivaa. Minä olen saanut lapsuuskodissani (perus ev.lut.) terveen mallin: Jumalalla ei ole koskaan peloteltu, helvetillä ei ole uhkailtu tms. Minulle on jäänyt lämmin jumalakuva ja usko on yhä myönteinen voimavara elämässä. Samaa logiikkaa olen soveltanut oman jälkikasvun kanssa. Meillä ei uskonnon varjolla pelotella, vaan usko on myönteinen, turvaa tuova asia. 4-vuotiaammekin osaa sanoa, että kuoleman jälkeen ollaan taivaassa Jumalan luona. Meillä puhutaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Lapsi lähtee mielellään kirkkoon. Joka ilta luetaan iltarukous. Ja ennen kaikkea: lapsi saa kasvaa omana itsenään, eikä sanota, että Jumalalle kelvataksesi pitää olla tietynlainen. Riittää, että uskoo.

Tämä on kuin minä olisin kirjoittanut. Näin on myös minut lapsuudessani kasvatettu. -24v vl-äiti 

Paitsi, että taivaaseen pääsevät vain vlihmiset, jossain vaiheessa neluvuotiaallekin valkenee. 

Minulle ei ole koskaan opetettu että Taivaassa olisi paikka vain vl-ihmisille. On vain opetettu että ne jotka uskoo Jeesukseen, pääsee Taivaaseen. Näin on myös puhuttu omille lapsille. 

Olette varmaan Etelä-Suomesta, jos olette noin liberaaleja. Meinaan meille opetettiin täällä Oulussa (ja opetetaan kuulemma vieläkin), että vain me ollaan ainoita oikeita uskovaisia ja parhaimpia ihmisiä, ja päästään taivaaseen. Muut joutuu tulimereen, vaikka uskoisivat Jeesukseen ja Jumalaan. Se oli lapselle aika ahdistavaa, kun ajatteli että kaverit, opettajat ym. ihmiset ympäriltä joutuu kadotukseen. 

Muuten samat opit sain minäkin, mutta sillä erotuksella, että sitä korostettiin, että ei olla yhtään sen parempia kuin muutkaan ja että ainoa ero on, että meillä on synnit anteeksi ja muilla ei.

Siinä se taas tuli, suoraan sentään sanottuna. "Meillä on". 

" Muilla ei". 

Vastenmielistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta ev.lut. äitinä kommentoin. Kaikki uskonto/uskonnollisuus ei ole traumatisoivaa. Minä olen saanut lapsuuskodissani (perus ev.lut.) terveen mallin: Jumalalla ei ole koskaan peloteltu, helvetillä ei ole uhkailtu tms. Minulle on jäänyt lämmin jumalakuva ja usko on yhä myönteinen voimavara elämässä. Samaa logiikkaa olen soveltanut oman jälkikasvun kanssa. Meillä ei uskonnon varjolla pelotella, vaan usko on myönteinen, turvaa tuova asia. 4-vuotiaammekin osaa sanoa, että kuoleman jälkeen ollaan taivaassa Jumalan luona. Meillä puhutaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Lapsi lähtee mielellään kirkkoon. Joka ilta luetaan iltarukous. Ja ennen kaikkea: lapsi saa kasvaa omana itsenään, eikä sanota, että Jumalalle kelvataksesi pitää olla tietynlainen. Riittää, että uskoo.

Tämä on kuin minä olisin kirjoittanut. Näin on myös minut lapsuudessani kasvatettu. -24v vl-äiti 

Paitsi, että taivaaseen pääsevät vain vlihmiset, jossain vaiheessa neluvuotiaallekin valkenee. 

Minulle ei ole koskaan opetettu että Taivaassa olisi paikka vain vl-ihmisille. On vain opetettu että ne jotka uskoo Jeesukseen, pääsee Taivaaseen. Näin on myös puhuttu omille lapsille. 

Olette varmaan Etelä-Suomesta, jos olette noin liberaaleja. Meinaan meille opetettiin täällä Oulussa (ja opetetaan kuulemma vieläkin), että vain me ollaan ainoita oikeita uskovaisia ja parhaimpia ihmisiä, ja päästään taivaaseen. Muut joutuu tulimereen, vaikka uskoisivat Jeesukseen ja Jumalaan. Se oli lapselle aika ahdistavaa, kun ajatteli että kaverit, opettajat ym. ihmiset ympäriltä joutuu kadotukseen. 

Muuten samat opit sain minäkin, mutta sillä erotuksella, että sitä korostettiin, että ei olla yhtään sen parempia kuin muutkaan ja että ainoa ero on, että meillä on synnit anteeksi ja muilla ei.

Siinä se taas tuli, suoraan sentään sanottuna. "Meillä on". 

" Muilla ei". 

 

Vastenmielistä. 

Kyllä. Ja miten ironista, että joku voi samalla sanoa oletettavasti kirkkain silmin, että " ei olla yhtään sen parempia kuin muutkaan". Kuinka sokea voi omalle ilmaisulleen olla. 

Teologina ajattelen, että vanhoillislestadiolaisuudesta voi olla montaa mieltä. Monet opilliset asiat eivät ole ongelmallisia, mutta kyllä kynnyskysymys on tuo pelastuskäsitys. On täysin kestämätöntä ja Kristuksen itsensä opin (että seuraajani olisivat yhtä) vastaista ajatella, että oma porukka on ainoa pelastuvien joukko. Toki vanhoillislestadiolaisetKIN ovat, mutta eivät ole ainoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta ev.lut. äitinä kommentoin. Kaikki uskonto/uskonnollisuus ei ole traumatisoivaa. Minä olen saanut lapsuuskodissani (perus ev.lut.) terveen mallin: Jumalalla ei ole koskaan peloteltu, helvetillä ei ole uhkailtu tms. Minulle on jäänyt lämmin jumalakuva ja usko on yhä myönteinen voimavara elämässä. Samaa logiikkaa olen soveltanut oman jälkikasvun kanssa. Meillä ei uskonnon varjolla pelotella, vaan usko on myönteinen, turvaa tuova asia. 4-vuotiaammekin osaa sanoa, että kuoleman jälkeen ollaan taivaassa Jumalan luona. Meillä puhutaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Lapsi lähtee mielellään kirkkoon. Joka ilta luetaan iltarukous. Ja ennen kaikkea: lapsi saa kasvaa omana itsenään, eikä sanota, että Jumalalle kelvataksesi pitää olla tietynlainen. Riittää, että uskoo.

Tämä on kuin minä olisin kirjoittanut. Näin on myös minut lapsuudessani kasvatettu. -24v vl-äiti 

Paitsi, että taivaaseen pääsevät vain vlihmiset, jossain vaiheessa neluvuotiaallekin valkenee. 

Minulle ei ole koskaan opetettu että Taivaassa olisi paikka vain vl-ihmisille. On vain opetettu että ne jotka uskoo Jeesukseen, pääsee Taivaaseen. Näin on myös puhuttu omille lapsille. 

Olette varmaan Etelä-Suomesta, jos olette noin liberaaleja. Meinaan meille opetettiin täällä Oulussa (ja opetetaan kuulemma vieläkin), että vain me ollaan ainoita oikeita uskovaisia ja parhaimpia ihmisiä, ja päästään taivaaseen. Muut joutuu tulimereen, vaikka uskoisivat Jeesukseen ja Jumalaan. Se oli lapselle aika ahdistavaa, kun ajatteli että kaverit, opettajat ym. ihmiset ympäriltä joutuu kadotukseen. 

Muuten samat opit sain minäkin, mutta sillä erotuksella, että sitä korostettiin, että ei olla yhtään sen parempia kuin muutkaan ja että ainoa ero on, että meillä on synnit anteeksi ja muilla ei.

Siinä se taas tuli, suoraan sentään sanottuna. "Meillä on". 

" Muilla ei". 

 

Vastenmielistä. 

Kyllä. Ja miten ironista, että joku voi samalla sanoa oletettavasti kirkkain silmin, että " ei olla yhtään sen parempia kuin muutkaan". Kuinka sokea voi omalle ilmaisulleen olla. 

Jos olet uskova, niin mitä itse ajattelet taivaaseen pääsevistä ihmisistä? Ovatko he jotenkin parempia kuin muut? 

Lestadiolaiset saisivat perustaa oman kirkon eikä olla luterilaisten alaisuudessa. Tykkäävät, kuin pienet lapset lällätellä,  että "me päästäänkin taivaaseen, mutta te, ette pääse". Silti me muutkin luterilaiset maksamme kirkollisveroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran joka ikinen vlpuhuja on tehtävässä vastentahtoisesti ja pitkin hampain (sellaisen kuvan täällä saa), niin ehkä koko maallikkosaarnaajakulttuurista olisi syytä luopua? Ja luottaa siihen, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka paitsi ovat teologiaa opiskelleet, niin haluavat ihan mielellään puhua ihmisille, ovat ihan semmoisen ammatinkin valinneet. 

”Jos kerran joka ikinen vlpuhuja on tehtävässä vastentahtoisesti ja pitkin hampain (sellaisen kuvan täällä saa),”. Mistä/keneltä tämmöisen kuvan sait? 

Etkö ole lukenut näitä ketjuja tai jos olet, etkö ole ymmärtänyt lukemaasi? Kymmenissä vl viesteissä on korostettu, että 'kukaan' ei halua puhujaksi, mutta se on silti homma, johon on velvollisuudesta suostuttava, vaikka ei yhtään haluaisi, jos kutsu tulee.

Ja sitten niitä puheita kuulemma väännetään itku kurkussa ja pelätään, että meneekö joka sana varmasti "oikein".

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaiset saisivat perustaa oman kirkon eikä olla luterilaisten alaisuudessa. Tykkäävät, kuin pienet lapset lällätellä,  että "me päästäänkin taivaaseen, mutta te, ette pääse". Silti me muutkin luterilaiset maksamme kirkollisveroa.

No, itse näen, että verotus on tässä asiassa aika pieni tekijä. Pääasiassa muista syistä on täysin kestämätöntä, että kirkon osana on liike, jonka mielestä kirkko opettaa väärin. 

Näin toki voi ja saa ajatella, meillä on uskonnon vapaus. On paljon muita samoin ajattelevia. Helluntalaiset, Jehovan todistajat, adventistit,  Vapaa kirkko, babtistit jne. Näistä yksikään ei ole evankelisluterilaisen kirkon osa ja miksi olisikaan! 

Joskus kuulee puolustukseksi anottavan, että hyvä kun vlpappi saarnaa kirkossa, niin saarnaa " oikein" eli vlopetuksen mukaan. Ei tämäkään merivettä pidä. Tai sittenhän vlpappi voisi kysyä noilta muiltakin mainituilta liikkeiltä: sopiiko, että tulen saarnaamaan teille oikein, kun kuulema opetatte väärin? Mitäs luulette, että vastattaisiin? Miksi kirkko on tässä asiassa ovimattona, jonka päälle tallataan mennen tullen? 

Ja miksi liikkeessä ajatellaan, että näin toimiminen on moraalisesti oikein? Sehän käytännössä vain " kiristää" kirkkoa jäsenmäärällään tilanteessa, jossa kirkon jäsenmäärä laskee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta ev.lut. äitinä kommentoin. Kaikki uskonto/uskonnollisuus ei ole traumatisoivaa. Minä olen saanut lapsuuskodissani (perus ev.lut.) terveen mallin: Jumalalla ei ole koskaan peloteltu, helvetillä ei ole uhkailtu tms. Minulle on jäänyt lämmin jumalakuva ja usko on yhä myönteinen voimavara elämässä. Samaa logiikkaa olen soveltanut oman jälkikasvun kanssa. Meillä ei uskonnon varjolla pelotella, vaan usko on myönteinen, turvaa tuova asia. 4-vuotiaammekin osaa sanoa, että kuoleman jälkeen ollaan taivaassa Jumalan luona. Meillä puhutaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Lapsi lähtee mielellään kirkkoon. Joka ilta luetaan iltarukous. Ja ennen kaikkea: lapsi saa kasvaa omana itsenään, eikä sanota, että Jumalalle kelvataksesi pitää olla tietynlainen. Riittää, että uskoo.

Tämä on kuin minä olisin kirjoittanut. Näin on myös minut lapsuudessani kasvatettu. -24v vl-äiti 

Paitsi, että taivaaseen pääsevät vain vlihmiset, jossain vaiheessa neluvuotiaallekin valkenee. 

Minulle ei ole koskaan opetettu että Taivaassa olisi paikka vain vl-ihmisille. On vain opetettu että ne jotka uskoo Jeesukseen, pääsee Taivaaseen. Näin on myös puhuttu omille lapsille. 

Olette varmaan Etelä-Suomesta, jos olette noin liberaaleja. Meinaan meille opetettiin täällä Oulussa (ja opetetaan kuulemma vieläkin), että vain me ollaan ainoita oikeita uskovaisia ja parhaimpia ihmisiä, ja päästään taivaaseen. Muut joutuu tulimereen, vaikka uskoisivat Jeesukseen ja Jumalaan. Se oli lapselle aika ahdistavaa, kun ajatteli että kaverit, opettajat ym. ihmiset ympäriltä joutuu kadotukseen. 

Muuten samat opit sain minäkin, mutta sillä erotuksella, että sitä korostettiin, että ei olla yhtään sen parempia kuin muutkaan ja että ainoa ero on, että meillä on synnit anteeksi ja muilla ei.

Siinä se taas tuli, suoraan sentään sanottuna. "Meillä on". 

" Muilla ei". 

 

Vastenmielistä. 

Kyllä. Ja miten ironista, että joku voi samalla sanoa oletettavasti kirkkain silmin, että " ei olla yhtään sen parempia kuin muutkaan". Kuinka sokea voi omalle ilmaisulleen olla. 

Jos olet uskova, niin mitä itse ajattelet taivaaseen pääsevistä ihmisistä? Ovatko he jotenkin parempia kuin muut? 

Olen eri, mutta taidat nyt puhua eri kieltä. En minä ainakaan, pienenä ihmisenä, jaottele ihmisiä taivaaseen pääseviksi ja muiksi. Aivan vieras ajatus, luulen että on useimmille vlliikkeen ulkopuolisille. 

Vierailija kirjoitti:

Sivusta ev.lut. äitinä kommentoin. Kaikki uskonto/uskonnollisuus ei ole traumatisoivaa. Minä olen saanut lapsuuskodissani (perus ev.lut.) terveen mallin: Jumalalla ei ole koskaan peloteltu, helvetillä ei ole uhkailtu tms. Minulle on jäänyt lämmin jumalakuva ja usko on yhä myönteinen voimavara elämässä. Samaa logiikkaa olen soveltanut oman jälkikasvun kanssa. Meillä ei uskonnon varjolla pelotella, vaan usko on myönteinen, turvaa tuova asia. 4-vuotiaammekin osaa sanoa, että kuoleman jälkeen ollaan taivaassa Jumalan luona. Meillä puhutaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Lapsi lähtee mielellään kirkkoon. Joka ilta luetaan iltarukous. Ja ennen kaikkea: lapsi saa kasvaa omana itsenään, eikä sanota, että Jumalalle kelvataksesi pitää olla tietynlainen. Riittää, että uskoo.

Näinhän tietysti pitäisi asioiden ollakin! Raamatusta voi halutessaan löytää vihaisen, kostonhaluisen Jumalan, mutta lasten ei pitäisi joutua näitä Jumalan (mahdollisia) ominaisuuksia pohtimaan. 

Sitä vaan, että aika moni uskonnollisen kasvatuksen saava lapsi kuitenkin tahtomattaan kohtaa siinä touhussa ikätasolleen sopimattomia asioita (ehkä nykyään kuitenkin onneksi yhä harvempi kuin menneinä vuosikymmeninä). Ja tätä asianlaitaa soisi siis pidettävän myös uskonnollisissa liikkeissä esillä ja että vanhempia valistettaisiin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Olle ja Eeva antaneet haastattelun jonnekin  Uusi Tie lehteen. Kovasti haluavat julkisuuteen.

Se on viidesläisen herätysliikkeen lehti. Ei sentään esim minkään harhaoppisen esikoislestadiolaisuuden.

Haluan kutsua teitä kaikkia seuroihin! Meillä on kaikki toiminta avointa ja olemme iloisia jokaisesta uudesta kävijästä!

Jos haluatte oikeasti tietää miten me opetamme, voitte kuunnella seurapuheita. Niitä kuulee rauhanyhdistysten seuroissa sekä netin ja radiokanavien kautta kaikkialta Suomesta (ja ulkomailtakin, myös vierailla kielillä). Löydät seurapuheisiin linkkejä esim. täältä: https://www.nettiseurat.info/fi

Muuhunkin toimintaan saa vapaasti osallistua, niistä kerrotaan yleensä rauhanyhdistysten kotisivuilla ja/tai ihan sanomalehdissä. Omin korvin ja silmin voi saada erilaisen kuvan kuin tämän ketjun viesteistä.

yt. vanhoillislestadiolainen

Traumajutusta hieman. Jos koiralle soitetaan Sibeliusta ja tuotetaan joka kerta samalla kipua, koira saattaa saada traumareaktion pelkkään Sibeliuksen soittoon vuosia myöhemmin. 

Ei siinä sunnuntain puheessa ollut mitään outoa tai erikoista, hyvin tyypillinen vl-puhe. Jokin asia vaan triggeröi, koska kasvoin tässä yhteisössä oppien hyvin voimakkaan helvetin pelon. Ja ei, se ei johtunut vanhemmista vaan nimenomaan tästä yhteisöstä ja sen opetuksista. Vanhemmat antoi meille aika vapaan ja liberaalin kasvatuksen, mitä tulee uskonnollisiin asioihin. Kyllä se vaan on yksinkertaisesti väärin, että opetetaan yhteisön toimesta jo alle kymmenvuotiaat pelkäämään. Sillä ei ole tässä kohtaa merkitystä mitä hyviä puolia yhteisössä on. Lasten pelottelu pitäisi lopettaa kertakaikkiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Traumajutusta hieman. Jos koiralle soitetaan Sibeliusta ja tuotetaan joka kerta samalla kipua, koira saattaa saada traumareaktion pelkkään Sibeliuksen soittoon vuosia myöhemmin. 

Ei siinä sunnuntain puheessa ollut mitään outoa tai erikoista, hyvin tyypillinen vl-puhe. Jokin asia vaan triggeröi, koska kasvoin tässä yhteisössä oppien hyvin voimakkaan helvetin pelon. Ja ei, se ei johtunut vanhemmista vaan nimenomaan tästä yhteisöstä ja sen opetuksista. Vanhemmat antoi meille aika vapaan ja liberaalin kasvatuksen, mitä tulee uskonnollisiin asioihin. Kyllä se vaan on yksinkertaisesti väärin, että opetetaan yhteisön toimesta jo alle kymmenvuotiaat pelkäämään. Sillä ei ole tässä kohtaa merkitystä mitä hyviä puolia yhteisössä on. Lasten pelottelu pitäisi lopettaa kertakaikkiaan. 

Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta ev.lut. äitinä kommentoin. Kaikki uskonto/uskonnollisuus ei ole traumatisoivaa. Minä olen saanut lapsuuskodissani (perus ev.lut.) terveen mallin: Jumalalla ei ole koskaan peloteltu, helvetillä ei ole uhkailtu tms. Minulle on jäänyt lämmin jumalakuva ja usko on yhä myönteinen voimavara elämässä. Samaa logiikkaa olen soveltanut oman jälkikasvun kanssa. Meillä ei uskonnon varjolla pelotella, vaan usko on myönteinen, turvaa tuova asia. 4-vuotiaammekin osaa sanoa, että kuoleman jälkeen ollaan taivaassa Jumalan luona. Meillä puhutaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Lapsi lähtee mielellään kirkkoon. Joka ilta luetaan iltarukous. Ja ennen kaikkea: lapsi saa kasvaa omana itsenään, eikä sanota, että Jumalalle kelvataksesi pitää olla tietynlainen. Riittää, että uskoo.

Tämä on kuin minä olisin kirjoittanut. Näin on myös minut lapsuudessani kasvatettu. -24v vl-äiti 

Paitsi, että taivaaseen pääsevät vain vlihmiset, jossain vaiheessa neluvuotiaallekin valkenee. 

Minulle ei ole koskaan opetettu että Taivaassa olisi paikka vain vl-ihmisille. On vain opetettu että ne jotka uskoo Jeesukseen, pääsee Taivaaseen. Näin on myös puhuttu omille lapsille. 

Olette varmaan Etelä-Suomesta, jos olette noin liberaaleja. Meinaan meille opetettiin täällä Oulussa (ja opetetaan kuulemma vieläkin), että vain me ollaan ainoita oikeita uskovaisia ja parhaimpia ihmisiä, ja päästään taivaaseen. Muut joutuu tulimereen, vaikka uskoisivat Jeesukseen ja Jumalaan. Se oli lapselle aika ahdistavaa, kun ajatteli että kaverit, opettajat ym. ihmiset ympäriltä joutuu kadotukseen. 

Muuten samat opit sain minäkin, mutta sillä erotuksella, että sitä korostettiin, että ei olla yhtään sen parempia kuin muutkaan ja että ainoa ero on, että meillä on synnit anteeksi ja muilla ei.

Siinä se taas tuli, suoraan sentään sanottuna. "Meillä on". 

" Muilla ei". 

 

Vastenmielistä. 

Kyllä. Ja miten ironista, että joku voi samalla sanoa oletettavasti kirkkain silmin, että " ei olla yhtään sen parempia kuin muutkaan". Kuinka sokea voi omalle ilmaisulleen olla. 

Jos olet uskova, niin mitä itse ajattelet taivaaseen pääsevistä ihmisistä? Ovatko he jotenkin parempia kuin muut? 

Olen eri, mutta taidat nyt puhua eri kieltä. En minä ainakaan, pienenä ihmisenä, jaottele ihmisiä taivaaseen pääseviksi ja muiksi. Aivan vieras ajatus, luulen että on useimmille vlliikkeen ulkopuolisille. 

Voi olla, että puhun eri kieltä. Mutta jos uskot Jumalaan, niin uskotko taivaaseen ja helvettiin? Jos uskot, niin uskotko kenenkään joutuvan helvettiin? Vai onko helvetti ja sinne joutumisen uhka sinun uskossasi niin epäolennainen asia, että sille ei tarvitse uhrata ainoatakaan ajatusta? Siis vaikket arjessa pohtisikaan lainkaan kenenkään taivaaseen pääsemistä tai pääsemättömyyttä, niin eikö sinulla ole mitään ajatusta siitä miksi joku pääsee taivaaseen ja miksi joku ei? 

Vierailija kirjoitti:

Haluan kutsua teitä kaikkia seuroihin! Meillä on kaikki toiminta avointa ja olemme iloisia jokaisesta uudesta kävijästä!

Jos haluatte oikeasti tietää miten me opetamme, voitte kuunnella seurapuheita. Niitä kuulee rauhanyhdistysten seuroissa sekä netin ja radiokanavien kautta kaikkialta Suomesta (ja ulkomailtakin, myös vierailla kielillä). Löydät seurapuheisiin linkkejä esim. täältä: https://www.nettiseurat.info/fi

Muuhunkin toimintaan saa vapaasti osallistua, niistä kerrotaan yleensä rauhanyhdistysten kotisivuilla ja/tai ihan sanomalehdissä. Omin korvin ja silmin voi saada erilaisen kuvan kuin tämän ketjun viesteistä.

 

yt. vanhoillislestadiolainen

Mutta kun en halua kääntyä vanhoillislestadiolaiseksi. Olen tyytyväinen ev. lut. uskooni.

Vierailija kirjoitti:

Haluan kutsua teitä kaikkia seuroihin! Meillä on kaikki toiminta avointa ja olemme iloisia jokaisesta uudesta kävijästä!

Jos haluatte oikeasti tietää miten me opetamme, voitte kuunnella seurapuheita. Niitä kuulee rauhanyhdistysten seuroissa sekä netin ja radiokanavien kautta kaikkialta Suomesta (ja ulkomailtakin, myös vierailla kielillä). Löydät seurapuheisiin linkkejä esim. täältä: https://www.nettiseurat.info/fi

Muuhunkin toimintaan saa vapaasti osallistua, niistä kerrotaan yleensä rauhanyhdistysten kotisivuilla ja/tai ihan sanomalehdissä. Omin korvin ja silmin voi saada erilaisen kuvan kuin tämän ketjun viesteistä.

 

yt. vanhoillislestadiolainen

Minä olen kuunnellut suviseuroja nyt pari vuotta kesäseuraradiosta. Olen saanut kuulla olevani armosta osaton, vääräuskoinen, pelastuksen ulkopuolella jne. Vain siksi, että en usko vl-opin mukaan. Mitä minä ymmärsin seurapuheista väärin? Ihan suoraan sanottiin, että pelastus löytyy vain liikkeen joukosta ja armosta osattomien pitäisi tehdä parannus ja tulla liikkeeseen, jos mielivät pelastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran joka ikinen vlpuhuja on tehtävässä vastentahtoisesti ja pitkin hampain (sellaisen kuvan täällä saa), niin ehkä koko maallikkosaarnaajakulttuurista olisi syytä luopua? Ja luottaa siihen, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka paitsi ovat teologiaa opiskelleet, niin haluavat ihan mielellään puhua ihmisille, ovat ihan semmoisen ammatinkin valinneet. 

”Jos kerran joka ikinen vlpuhuja on tehtävässä vastentahtoisesti ja pitkin hampain (sellaisen kuvan täällä saa),”. Mistä/keneltä tämmöisen kuvan sait? 

Etkö ole lukenut näitä ketjuja tai jos olet, etkö ole ymmärtänyt lukemaasi? Kymmenissä vl viesteissä on korostettu, että 'kukaan' ei halua puhujaksi, mutta se on silti homma, johon on velvollisuudesta suostuttava, vaikka ei yhtään haluaisi, jos kutsu tulee.

Ja sitten niitä puheita kuulemma väännetään itku kurkussa ja pelätään, että meneekö joka sana varmasti "oikein".

”Kuulemma.” Tiedän muutamia ihmisiä, joita on pyydetty puhujiksi mutta jotka ovat kieltäytyneet. Kuka mistäkin syystä; esim. perhesyistä, terveydellisistä syistä tai yksinkertaisesti siitä syystä, että asianomainen kokee, ettei hänestä ole siihen tehtävään. Ei tämä yhteisö ole sellainen, että pannaan joku väkisellä puhujaksi ja sitten itketetään häntä siellä puhujanpöntössä. Sen mielikuvan sinä toki haluat antaa, mutta siitä mielikuvastahan vain sinä olet vastuussa.

Johan tässäkin ketjussa joku ilmeisesti vl heti kommentoi, että " mitä ajattelet taivaaseen menevistä"? Kun pieni lapsi kuulee tällaista, niin toki hän ajattelee, että onko se taivas  paikka, johon vanhemmat menevät ja pääseekö hän mukaan vai joutuuko hän eroon vanhemmistaan. Entä muut perheessä? Mihin he menevät, siskot ja veljet?

 Ja se on tosi pelottava ja ahdistava ajatus. Totta kai siihen maaperään sitten helposti myös uppoaa, että kun teet näin ja sanot noin ja " uskot" ( pienen lapsen ymmärryksellä) tähän, niin sitten kaikki on taas, vähäksi aikaa, hyvin. Kunnes tulee taas se seuraava saarna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan kutsua teitä kaikkia seuroihin! Meillä on kaikki toiminta avointa ja olemme iloisia jokaisesta uudesta kävijästä!

Jos haluatte oikeasti tietää miten me opetamme, voitte kuunnella seurapuheita. Niitä kuulee rauhanyhdistysten seuroissa sekä netin ja radiokanavien kautta kaikkialta Suomesta (ja ulkomailtakin, myös vierailla kielillä). Löydät seurapuheisiin linkkejä esim. täältä: https://www.nettiseurat.info/fi

Muuhunkin toimintaan saa vapaasti osallistua, niistä kerrotaan yleensä rauhanyhdistysten kotisivuilla ja/tai ihan sanomalehdissä. Omin korvin ja silmin voi saada erilaisen kuvan kuin tämän ketjun viesteistä.

 

yt. vanhoillislestadiolainen

Mutta kun en halua kääntyä vanhoillislestadiolaiseksi. Olen tyytyväinen ev. lut. uskooni.

Ihminen joutuu tekemään elämänsä eri tienhaaroissa valintoja ja jokainen vastaa vain omista valinnoistaan, ei muiden.