Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (7552)
Vierailija kirjoitti:
Siinä Iltalehden juttu kokonaisuudessaan, kun aiempi lyhyt viesti poistettiin.
Kaikki viestit poistatetaan, joissa on vähänkään kriittisesti käsitelty vanhoillislestadiolaisuutta.
Eli kuten aloituksessa lukee, maailman sensuroiduin aihe.
Jos tunnet lestadiolaisia, niin ymmärrät mistä johtuu. Johtuu täydellisestä kyvyttömyydestä sietää eriäviä näkemyksiä.
Siksi en suosittele keskustelemaan henkilökohtaisesti, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän viesti täältä on poistettu? Järkyttävät spämmit se ainakin aiheutti. Ihan vinkkinä spämmääjälle, tuosta iltiksen jutusta oli jo valmiiksi useita ketjuja. Myös facessa keskustelu. Miksi ne ei kelvannu?
Tässä yksi:
https://www.vauva.fi/keskustelu/6570740/anna-reetta-pakotettiin-naimisi…
Vierailija kirjoitti:
Mikähän viesti täältä on poistettu? Järkyttävät spämmit se ainakin aiheutti. Ihan vinkkinä spämmääjälle, tuosta iltiksen jutusta oli jo valmiiksi useita ketjuja. Myös facessa keskustelu. Miksi ne ei kelvannu?
Tässä yksi:
https://www.vauva.fi/keskustelu/6570740/anna-reetta-pakotettiin-naimisi…
Yksi ainoa viesti on siis jo spämmäämistä?😂
Sinäkö oikeasti luulet, että muut seuraa palstaa niin tiiviisti, kuin sinä, että tietävät kaikki ketjut mitä palstalla on?
Mitkä järkyttävät spämmit, viesti oli poistettu, enkä tiedä oliko ainoatakaan vastausta ollut. Jos oli, myös nekin on poistettu.
Vierailija kirjoitti:
Pyhä Henki on sekä hepreaksi että arameaksi feminiini, siis nainen. Jo luomiskertomuksessa ”Henki liikkui vetten päällä-” puhutaan feminiinistä! ( Ruach Elohim)
Vasta kreikan- ja latinankielisissä käännöksissä asia muuttuu, kreikaksi neutraali ja latinaksi maskuliini. Huom. käännöksissä, ei alkukielellä. Älkää antako pettää itseänne.
Mielenkiintoista ja tärkeää, mutta ei se niin yksioikoista ole että feminiinimuoto tarkoittaisi naista ja maskuliini miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän viesti täältä on poistettu? Järkyttävät spämmit se ainakin aiheutti. Ihan vinkkinä spämmääjälle, tuosta iltiksen jutusta oli jo valmiiksi useita ketjuja. Myös facessa keskustelu. Miksi ne ei kelvannu?
Tässä yksi:
https://www.vauva.fi/keskustelu/6570740/anna-reetta-pakotettiin-naimisi…
Yksi ainoa viesti on siis jo spämmäämistä?😂
Sinäkö oikeasti luulet, että muut seuraa palstaa niin tiiviisti, kuin sinä, että tietävät kaikki ketjut mitä palstalla on?
Mitkä järkyttävät spämmit, viesti oli poistettu, enkä tiedä oliko ainoatakaan vastausta ollut. Jos oli, myös nekin on poistettu.
Kutsun spämmäämiseksi toimintaa, jossa keskustelun tueksi ei pelkästään jaeta linkkiä johonkin juttuun, vaan sen koko sisältö kopioidaan sellaisenaan keskusteluketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokonaisten lehtiartikkelien kopioiminen ilman tekijän lupaa on tekijänoikeuksien vastaista ellei kyseessä ole yksityinen käyttö. Artikkelia voi siteerata ja voi linkata, mutta ei kopioida kokonaisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä Henki on sekä hepreaksi että arameaksi feminiini, siis nainen. Jo luomiskertomuksessa ”Henki liikkui vetten päällä-” puhutaan feminiinistä! ( Ruach Elohim)
Vasta kreikan- ja latinankielisissä käännöksissä asia muuttuu, kreikaksi neutraali ja latinaksi maskuliini. Huom. käännöksissä, ei alkukielellä. Älkää antako pettää itseänne.Mielenkiintoista ja tärkeää, mutta ei se niin yksioikoista ole että feminiinimuoto tarkoittaisi naista ja maskuliini miestä.
”Varhaisen kirkon historiassa ja kirkkoisillä oli hyvinkin mielenkiintoisia näkemyksiä tästä aiheesta. Varhaisessa juutalaiskristillisyydessä ja erityisesti syyrialaisessa kristillisyydessä Pyhää Henkeä kutsuttiin ja pidettiin nimenomaan äitinä. [1, 2]
Kun kristinusko levittäytyi kreikan- ja latinankieliseen maailmaan, tämä äiti-metafora jäi valtavirrassa sivuun, mutta siitä on säilynyt merkittäviä historiallisia todisteita. [1, 2]
1. Juutalaiskristilliset evankeliumit
Varhaisissa, sittemmin apokryfisiksi jääneissä teksteissä Jeesus itse puhuu Hengestä äitinään. Kirkkoisät Origenes ja Hieronymus lainaavat kirjoituksissaan kadonnutta Heprealaisten evankeliumia, jossa Jeesus sanoo: [1]
"Äitini, Pyhä Henki, tarttui minua hiuksista ja kantoi minut suurelle Taborin vuorelle." [1]
Origenes ja Hieronymus eivät pitäneet tätä lausetta harhaoppisena, vaan selittivät sen johtuvan siitä, että Henki tekee Jumalan tahdon ja on siksi Jeesuksen "äiti" vertauskuvallisesti. [1]
2. Syyrialainen kristillisyys ja "Äiti Henki"
Syyrian kielessä (joka on aramean murre) sana rūḥā on feminiini. Siksi Syyrian kirkon suuret isät käyttivät luontevasti äiti-metaforaa: []
Afraat Viisas (n. 270–345) kirjoitti suoraan perhesuhteista: "Niin kauan kuin mies ei ole ottanut vaimoa, hän rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa Isänään ja Pyhää Henkeä Äitinään, eikä hänellä ole muuta rakkautta."[1]
Efraim Syyrialainen (306–373) kuvasi Pyhän Hengen toimintaa kasteessa äidillisenä hautomisena ja hoivana, rinnastaen Hengen kyyhkysen lintuäitiin. [1]
3. Sukupuoli muissa heretologisissa ja gnostilaisissa teksteissä
Joissakin varhaisissa kristillisissä ja gnostilaisissa virtauksissa kolminaisuus nähtiin suoraan perhemallina (Isä, Äiti ja Poika). Esimerkiksi kirkkoisä Hippolytos roomalainen raportoi erään ryhmän näystä, jossa Kristus oli miespuolinen hahmo ja Pyhä Henki naispuolinen hahmo. Myös Pyhän Hengen samastaminen kreikan kielen feminiiniseen viisauteen (Sophia) oli hyvin yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Naispuolinen Viisaus eli Sophia (kreikaksi ) on yksi kiehtovimmista ja moniulotteisimmista hahmoista varhaisen kirkon teologiassa. Se toimi suorana siltana vanhatestamentillisen juutalaisuuden ja varhaisen kristinuskon välillä.
Tässä on tiivis katsaus siihen, miten Sophia ymmärrettiin ja miten se liittyi Pyhään Henkeen:
1. Tausta Vanhassa testamentissa
Ajatus Viisaudesta persoonana (niin sanottu personifioitu viisaus) on peräisin Raamatun viisauskirjallisuudesta, erityisesti Sananlaskujen kirjasta (luvut 1–9) ja apokryfisestä Viisauden kirjasta.
Hepreaksi tämä hahmo on Chokhmah (feminiini).
Teksteissä Viisaus esitetään naisena, joka huutaa toreilla ja kutsuu ihmisiä luokseen.
Erityisen tärkeä on Sananlaskujen 8. luku, jossa Viisaus kertoo olleensa Jumalan rinnalla ja rakennusmestarina jo ennen maailman luomista.
2. Sophia varhaisessa kirkossa: Henki vai Kristus?
Kun varhaiset kristityt alkoivat selittää Jeesuksen ja Pyhän Hengen suhdetta Isään Jumalaan, he käyttivät apunaan juuri Sophia-hahmoa. Kirkkoisillä oli tästä aluksi kaksi eri linjaa:
Sophia on Pyhä Henki: Erityisesti 100-luvulla eläneet kirkkoisät Irenaeus ja Theofilos Antiokialainenopettivat, että Jumalan "kaksi kättä" luomisessa olivat Hänen Sanansa (Logos) ja Hänen Viisautensa (Sophia). Tässä mallissa Logos oli poika (Jeesus) ja Sophia oli Pyhä Henki. Koska Sophia oli feminiini, Pyhä Henki sai tätä kautta vahvasti naisellisia, viisaita ja hoivaavia piirteitä.
Sophia on Kristus: Myöhemmin valtavirraksi muodostui tulkinta, jossa Sophia rinnastettiin Jeesukseen. Paavali kirjoitti Korinttilaiskirjeessä, että Kristus on "Jumalan voima ja Jumalan viisaus". Kun kreikankielinen teologia vakiintui, Sananlaskujen luomistyössä mukana ollut Viisaus nähtiin Jeesuksen esiolemassaolona (Logoksena) ennen ihmiseksi syntymistä.
3. Gnostilaisten dramaattinen Sophia-myytti
Toisella ja kolmannella vuosisadalla vaikuttaneissa gnostilaisissa liikkeissä Sophiasta tuli itsenäinen ja keskeinen taivaallinen hahmo. Gnostilaisessa mytologiassa Sophia oli alin henkimaailman (Pleroma) olennoista, joka teki virheen: hän halusi luoda jotain yksin ilman miespuolista pariaan.
Tämän seurauksena syntyi virheellinen ja sokea luojajumala, Demiurgi (jota gnostikot pitivät Vanhan testamentin Jumalana), joka loi aineellisen, pahan maailman. Sophia kuitenkin katui ja onnistui salaa puhaltamaan jumalallisen valon ja hengen kipinän ihmiseen. Gnostilaisille Sophia oli siis langennut mutta pelastava taivaallinen Äiti, joka usein samastettiin Pyhään Henkeen.
4. Jälkivaikutus: Hagia Sophia ja Sophiologia
Vaikka virallinen kirkkoisistä koostunut teologia hylkäsi gnostilaisuuden ja vakiinnutti kolminaisuusopin, Sophian perintö säilyi:
Hagia Sophia: Konstantinopolin kuuluisa suurkirkko (nyk. Istanbulissa) pyhitettiin vuonna 537 nimenomaan Pyhälle Viisaudelle (Hagia Sophia). Kirkkoa ei siis nimetty Sophia-nimisen pyhimyksen mukaan, vaan se pyhitettiin Kristukselle Jumalan Pyhänä Viisautena.
Ortodoksinen mystiikka (Sophiologia): Myöhemmin erityisesti venäläisessä uskonnonfilosofiassa (kuten Vladimir Solovjov ja Sergei Bulgakov 1800- ja 1900-luvuilla) kehitettiin oppi Sophiasta Jumalan maailman sieluna ja luovana viisautena, joka yhdistää Jumalan ja luomakunnan.”
Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatusta lähestytään hieman eri suunnasta. Siellä ei kutsuta Pyhää Henkeä äidiksi, vaan seurakunnasta puhutaan hengellisenä äitinä. Taustalla on ajatus, että Jumala on Isä, Kristus on seurakunnan pää, ja Pyhä Henki asuu seurakunnassa sekä vaikuttaa sen keskellä. Siksi seurakunta sekä ”synnyttää” uskovaiset että hoitaa heidän uskoaan samaan tapaan kuin äiti hoivaa lastaan.
Tässä mielessä voidaan nähdä eräänlainen historiallinen rinnakkaisuus: varhaisissa syyrialaisissa teksteissä äidillisyys liitettiin suoraan Pyhään Henkeen, kun taas vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa äidillisyys liitetään seurakuntaan, jossa Pyhä Henki asuu ja vaikuttaa. Painotus on erilainen, mutta molemmissa perinteissä korostuu hengellisen elämän syntyminen, ravitseminen ja hoitaminen äidillisen vertauskuvan avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatusta lähestytään hieman eri suunnasta. Siellä ei kutsuta Pyhää Henkeä äidiksi, vaan seurakunnasta puhutaan hengellisenä äitinä. Taustalla on ajatus, että Jumala on Isä, Kristus on seurakunnan pää, ja Pyhä Henki asuu seurakunnassa sekä vaikuttaa sen keskellä. Siksi seurakunta sekä ”synnyttää” uskovaiset että hoitaa heidän uskoaan samaan tapaan kuin äiti hoivaa lastaan.
Tässä mielessä voidaan nähdä eräänlainen historiallinen rinnakkaisuus: varhaisissa syyrialaisissa teksteissä äidillisyys liitettiin suoraan Pyhään Henkeen, kun taas vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa äidillisyys liitetään seurakuntaan, jossa Pyhä Henki asuu ja vaikuttaa. Painotus on erilainen, mutta molemmissa perinteissä korostuu hengellisen elämän syntyminen, ravitseminen ja hoitaminen äidillisen vertauskuvan avulla.
Ajatus ei myöskään ole vain vanhoillislestadiolainen. Tunnettu kirkkoisä Cyprianus Karthagolainen kirjoitti:
“Hänellä ei voi olla Jumalaa Isänään, jolla ei ole seurakuntaa äitinään.”
Tämä lause ei ole Raamatusta, mutta se osoittaa, että ajatus kirkosta tai seurakunnasta äitinä oli vakiintunut jo 200-luvulla.
Raamattu ei siis käytä suoraan ilmaisua “seurakunta on äiti”, mutta se kuvaa Jumalan kansaa ja taivaallista Jerusalemia äitinä, ja tästä on varhaisessa kristillisessä perinteessä johdettu oppi seurakunnasta hengellisenä äitinä. Tämä on historiallisesti hyvin vanha kristillinen tulkinta.
“Hänellä ei voi olla Jumalaa Isänään, jolla ei ole seurakuntaa äitinään.”
Tämä on yksi syy siihen, miksi elävä seurakuntayhteys nähdään niin tärkeänä vanhoillislestadiolaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Augustinus luopui äiti-metaforasta lähinnä siksi, että Jumalan sukupuolittaminen kokonaisuudessaan oli hänelle ongelma. Siitäkin huolimatta, että Jumalasta puhutaan Isänä. Jumala ei kuitenkaan ole mies.
”. Augustinus ja sukupuolittumisen ylittäminen
Läntisen teologian isä, Pyhä Augustinus (354–430), muotoili kolminaisuusoppia teoksessaan De Trinitate(Kolminaisuudesta). Hän luopui äiti-metaforan käytöstä Pyhän Hengen kohdalla, koska koko Jumalan olemuksen sukupuolittaminen oli hänelle teologinen ongelma.
Jumala ei ole mies: Vaikka Raamattu ja kirkko käyttävät Jumalasta vakiintuneesti maskuliinista nimitystä Isä, Augustinus korosti, ettei Jumala ole inhimillisellä tavalla mies. Sukupuoli kuuluu luotuun maailmaan, ei Luojan olemukseen.
Mytologioiden torjunta: Augustinus nimenomaisesti vastusti ajatusta, jossa Isä, Äiti (Henki) ja Lapsi (Poika) muodostaisivat Jumalan kuvan. Hän argumentoi, että tällainen perhemalli toisi biologisen lisääntymisen ja sukupuolisuuden liian lähelle Jumalaa, mikä hämärtäisi rajan Luojan ja luomakunnan välillä.
Psykologiset analogiat: Sukupuolitetun kuvaston sijaan Augustinus pyrki selittämään Kolminaisuutta ihmismielen rakenteen kautta. Hän kuvasi Kolminaisuutta vertauskuvilla kuten Muisti, ymmärrys ja tahtotai Rakastaja, rakastettu ja rakkaus. Tässä mallissa Pyhä Henki on Isän ja Pojan välinen side, henkinen Rakkaus (lat. Amor tai Caritas), joka ylittää kaikki sukupuolirajat.
Tämä Augustinuksen linjaus pitkälti lukitsi länsimaisen teologisen kielen: Jumalasta puhutaan maskuliinisilla pronomineilla ja termeillä (Isä, Poika), mutta samalla opetetaan virallisesti, että Jumala on täysin sukupuoleton henki. Tämä loi kuitenkin jännitteen, jossa alkukielten (heprean ja aramean) luonnollinen, feminiininen vivahde peittyi vuosisadoiksi.”
Vierailija kirjoitti:
“Hänellä ei voi olla Jumalaa Isänään, jolla ei ole seurakuntaa äitinään.”
Tämä on yksi syy siihen, miksi elävä seurakuntayhteys nähdään niin tärkeänä vanhoillislestadiolaisuudessa.
Tuo on vaan yksi syy. Yhtä todellinen syy on kontrollin tarve ja vallanhalu. Kun ihmisjoukolle hoetaan, ettei seurapolku saa ruohottua, varmistetaan että ihmiset käy yhteisön tilaisuuksissa ja kuulee saarnaa, joka aina uudelleen vahvistaa yhteisön identiteettiä ja yhdenmukaistaa ajattelua.
Raamatun mukaan jokaisella ihmisellä on kuitenkin suora yhteys Jumalaan ja Jeesuksen sanoin ”siellä missä kaksi tai kolme teistä on koolla minun nimeeni, siellä olen teidän keskellänne”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatusta lähestytään hieman eri suunnasta. Siellä ei kutsuta Pyhää Henkeä äidiksi, vaan seurakunnasta puhutaan hengellisenä äitinä. Taustalla on ajatus, että Jumala on Isä, Kristus on seurakunnan pää, ja Pyhä Henki asuu seurakunnassa sekä vaikuttaa sen keskellä. Siksi seurakunta sekä ”synnyttää” uskovaiset että hoitaa heidän uskoaan samaan tapaan kuin äiti hoivaa lastaan.
Tässä mielessä voidaan nähdä eräänlainen historiallinen rinnakkaisuus: varhaisissa syyrialaisissa teksteissä äidillisyys liitettiin suoraan Pyhään Henkeen, kun taas vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa äidillisyys liitetään seurakuntaan, jossa Pyhä Henki asuu ja vaikuttaa. Painotus on erilainen, mutta molemmissa perinteissä korostuu hengellisen elämän syntyminen, ravitseminen ja hoitaminen äidillisen vertauskuvan avulla.
Ajatus ei myöskään ole vain vanhoillislestadiolainen. Tunnettu kirkkoisä Cyprianus Karthagolainen kirjoitti:
“Hänellä ei voi olla Jumalaa Isänään, jolla ei ole seurakuntaa äitinään.”
Tämä lause ei ole Raamatusta, mutta se osoittaa, että ajatus kirkosta tai seurakunnasta äitinä oli vakiintunut jo 200-luvulla.
Raamattu ei siis käytä suoraan ilmaisua “seurakunta on äiti”, mutta se kuvaa Jumalan kansaa ja taivaallista Jerusalemia äitinä, ja tästä on varhaisessa kristillisessä perinteessä johdettu oppi seurakunnasta hengellisenä äitinä. Tämä on historiallisesti hyvin vanha kristillinen tulkinta.
Nyt puhuttiin kyllä Pyhästä Hengestä, ei seurakunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatusta lähestytään hieman eri suunnasta. Siellä ei kutsuta Pyhää Henkeä äidiksi, vaan seurakunnasta puhutaan hengellisenä äitinä. Taustalla on ajatus, että Jumala on Isä, Kristus on seurakunnan pää, ja Pyhä Henki asuu seurakunnassa sekä vaikuttaa sen keskellä. Siksi seurakunta sekä ”synnyttää” uskovaiset että hoitaa heidän uskoaan samaan tapaan kuin äiti hoivaa lastaan.
Tässä mielessä voidaan nähdä eräänlainen historiallinen rinnakkaisuus: varhaisissa syyrialaisissa teksteissä äidillisyys liitettiin suoraan Pyhään Henkeen, kun taas vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa äidillisyys liitetään seurakuntaan, jossa Pyhä Henki asuu ja vaikuttaa. Painotus on erilainen, mutta molemmissa perinteissä korostuu hengellisen elämän syntyminen, ravitseminen ja hoitaminen äidillisen vertauskuvan avulla.
Seurakunta ei synnytä uskovaisia, vaan Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa ja Pyhän Hengen kautta syntyy uusia kristittyjä. Pyhä Henki ei kuitenkaan tarvitse seurakuntaa toimiakseen, se toimii ja vaikuttaa siellä missä Jumala päättää sen toimivan ja vaikuttavan. Päätösvalta ei ole koskaan ihmisillä, ihmiset on vain välikappale.
”Kielen ja politiikan muuttava voima
Kun kristinuskon painopiste siirtyi Rooman valtakunnan myötä kreikan- ja latinankielisiin keskuksiin, kieliopillinen sukupuoli muokkasi teologiaa. Kreikan neutri pneuma muutti Hengen persoonallisen "äitiyden" enemmänkin abstraktiksi voimaksi tai lahjaksi. Latinan maskuliini spiritus taas lukitsi Pyhän Hengen osaksi kokonaan miespuolista kielikuvastoa (Isä, Poika ja Henki). Tästä huolimatta muutos ei tapahtunut hetkessä, ja itäisessä kristillisyydessä teologit joutuivat pitkään perustelemaan, miksi Jumala ylittää inhimilliset sukupuolirajat.
Makarios-homiliat ja sisäinen lohdutus
Eräs merkittävä historiallinen todiste feminiinisen kuvaston säilymisestä ovat niin sanotut Makarios-homiliat(kokoelma hengellisiä puheita 300-luvun lopulta). Niiden tuntematon kreikankielinen kirjoittaja oli selvästi saanut vaikutteita syyrialaisesta taustasta. Teksteissä Pyhä Henki rinnastetaan äitiin, joka lohduttaa lapsiaan:
"Kuten äiti tuntee syvää rakkautta lastaan kohtaan, samalla tavalla Pyhä Henki lohduttaa, ravitsee ja suojelee uskovan sielua."
Myöhempi perintö ja mystiikka
Vaikka virallinen dogmi ja kirkolliskokoukset vakiinnuttivat maskuliinisen tai sukupuolisesti neutraalin kielen, äiti-metafora ei kadonnut kokonaan. Se nousi uudelleen esiin keskiajan kristillisessä mystiikassa. Esimerkiksi Anselm Canterburylainen (1033–1109) ja Juliana Norwichilainen (1342–1416) rukoilivat Kristusta ja Pyhää Henkeä "äiteinä", jotka synnyttävät uskovan uudelleen ja ravitsevat tätä omalla olemuksellaan.
Tämä historia osoittaa, että ajatus Pyhän Hengen feminiinisyydestä ei ole moderni keksintö. Se on varhaisesta juutalaiskristillisestä kieli- ja kulttuuriperinnöstä nouseva alkuperäinen tulkintatapa, joka peittyi läntisen kirkon kielellisten käännösten alle.”
Pyhän Hengen feminiininen vivahde ei ollut aihe, josta olisi haluttu keskustella.
Raamatussa kristittyä ei kutsuta elämään uskossa yksin, vaan yhdessä muiden uskovaisten kanssa. Jeesus sanoi: “Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään.” Yksi ihminen ei ole kaksi tai kolme – seurakuntayhteydellä on siis oma merkityksensä.
Ajatus siitä, ettei “seurapolku saisi ruohottua”, ei omasta näkökulmastani tarkoita ihmisten kontrollointia, vaan kehotusta pysyä Jumalan sanan saarnan ja uskovaisten yhteydessä. Jos väitetään, että taustalla on vallanhalu, herää kysymys: kenellä olisi tarve kontrolloida ja mitä? Millä motiivilla?Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole johtajaa, joka hyötyisi siitä, vaan jokainen seurakunnan jäsen on lähtökohtaisesti samanarvoinen toisten rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Pyhän Hengen feminiininen vivahde ei ollut aihe, josta olisi haluttu keskustella.
Siitähän tässä juuri keskustellaan. Esitettiin fakta, jossa Pyhä Henki -> vaikuttaa aina Jumalan seurakunnassa -> kutsutaan vanhoillislestadiolaisuudessa seurakunta-äidiksi -> feminiininen
Eli nimeltä mainitsematon vl!