Muiden uusi onni tuntuu pahalle, en haluaisi tuntea näin

Olen vilpittömästi pahoillani, että kärsit noin. Mutta. Sinä pääset eteenpäin ja löydät arvon itsellesi vielä. Tummat pilvet väistyvät vielä. Pidä huolta itsestäsi :)

Kiitos. Toivon todella, että joskus voin tuntea toisin. Jospa joskus taas osaisin arvostaa itseäni. Nyt tuntuu mahdottomalta nousta täältä enää koskaan.

Huonon suhteen aikana katkesi lähes kaikki yhteys vanhoihin ystäviin, eikä uusia ollut aikaa eikä energiaa hankkia. Joten, nyt olen todella yksinäinen. Ja exällä on laaja kaveripiiri, jonka ylläpitoon hän käytti aikansa suhteemme aikana.

Haluan todella eroon näistä ikävistä tunteista, haluan oman, mukavan elämän missä tapahtuisi joskus jotain kivaa. Kunpa edes joku asia menisi sujuvasti. Mutta kun ei, kaikki tökkii. Kaikki menee aina vaikeimman kautta.

Sympatiaa sinulle. Olen itse myöskin käynnistelemässä eroprosessia, joten ymmärrän sinua.

Mutta tärkein asia mitä haluan sinulle sanoa, ero ei ole epäonnistuminen. Ja jos olisi, niin se ei missään nimessä olisi pelkästään sinun epäonnistumisesi. Avioliitossa on kaksi ihmistä yhdessä vastuussa liiton onnesta ja hyvinvoinnista. Yksi ihminen ei pysty yksin tekemään liitosta onnistunutta ja onnellista. 

Eropäätöksen tekeminen on suurempi ja vaikeampi päätös kuin huonon avioliiton jatkaminen. On helppo jatkaa ja pysyä liitossa, mutta vaatii suurta rohkeutta päättää liitto. Eronnut ei ole epäonnistunut eikä myöskään eronnut, joka jää liiton jälkeen yksin, ole epäonnistunut. 

Ymmärrän, että tuntuu pahalta, kun miehesi on jo löytänyt uuden. Itsellänikin otti kovasti itsetunnolle, että mies löysi jo liiton aikana toisen. Miksi se toinen nainen oli parempi, haluttavampi ja kaiken vaivannäön arvoinen. Itse en saanut liitossa enää mitään huomiota tai ihailua, vaikka itse yritin puhallella liekkiin ja huomioida häntä. Minä en kelvannut, miksi? Siihen voi olla montakin syytä. Ette vain olleet toisillenne oikeat, arki haalisti tunteet tai sitten toinen ei vain ollut riittävän kypsä pitkään suhteeseen ja kaipaa palavaa uuden suhteen liekkiä.

Nauti omasta ajastasi. Nauti siitä, ettet joudu tekemään enää elämässäsi kompromisseja, vaan saat elää juuri niin kuin haluat. Älä mieti sitä mitä hyvää tai kadehdittavaa muiden elämässä on, mieti mitä hyvää sinulla on. Ehkä et koskaan löydä uutta rakkautta, mutta se ei ole ainoa tapa elää onnellista elämää. Nauti tulevasta kesästä, nauti sen riennoista ja ajasta ystävien kanssa. Hae onni siitä, mitä sinulla on! Unohda se mitä sinulta mielestäsi puuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Huonon suhteen aikana katkesi lähes kaikki yhteys vanhoihin ystäviin, eikä uusia ollut aikaa eikä energiaa hankkia. Joten, nyt olen todella yksinäinen. Ja exällä on laaja kaveripiiri, jonka ylläpitoon hän käytti aikansa suhteemme aikana. 

Ota rohkeasti yhteyttä vanhoihin ystäviin. Useimmat ilahtuvat siitä, että joku jo kadonneeksi luultu ystävä ottaa yhteyttä. Soittele tai laita viestiä, ehdota tapaamista kahvilassa. Rohkeasti vain!

Ei ole ketään kenelle ehdottaa tapaamista kahvilassa. Ne vanhat ystävät on satojen kimometrien päässä.

Eron myötä talous on nyt huono. Paljon kaikkea pakollista hankittavaa, kuten sänkyjä jne.

Ei ole niitä ystäviä joiden kanssa viettää aikaa.

Yksinäisyyteen toki totuin jo parisuhteen aikana. Aina minä olin yksin.

Ex-miehen sanat siitä, miten ei ole rakastanut minua vuosiin, miten minun takiani oli aina vaan enemmän pois kotoa. Miten minä olin ainoa hajalla oleva asia kodissamme ja miten siellä on nyt kaikki hyvin kun minä olen pois. Ne tuntuu tosi tosi pahalle.

Varmasti asia olikin juuri näin.

Luulen, että lapsillakin on parempi isänsä kanssa. On isompi koti, piha, ja parempi taloudellinen tilanne.

Minä en niille pysty tarjoamaan mitään.

Mä en kyllä tiedä miten ikinä pääsen yli tästä epäonnistumisen tunteesta?

Varmasti olet vilpittömästi onnellinen siitä että  sinulle läheisillä ihmisillä menee hyvin? Jos oma lapsesi olisi nyt onnellisesti suhteessa, olisitko katkera ja kateellinen hänellekin, ja toivoisit heidän eroaan?  Mujista että kun sinä olet vielä ollut onnellisesti naimisissa, ja rakastunut exääsi, niin silloin on ollut muita ihmisiä lähelläsi joilla on itsellään ollut ero kesken, tulitko ajatelleeksi heitä? Niinpä. Pää pois omasta persuksesta, se on minun neuvoni. Maailma kantaa koko ajan päällään mitä karmeampia kohtaloita, niitä ei vain siellä omassa pikku kuplassaan huomaa. Minun onni, ei muusta väliä, minun epäonni, ei muusta väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ketään kenelle ehdottaa tapaamista kahvilassa. Ne vanhat ystävät on satojen kimometrien päässä.

Eron myötä talous on nyt huono. Paljon kaikkea pakollista hankittavaa, kuten sänkyjä jne.

Ei ole niitä ystäviä joiden kanssa viettää aikaa.

Yksinäisyyteen toki totuin jo parisuhteen aikana. Aina minä olin yksin.

Ex-miehen sanat siitä, miten ei ole rakastanut minua vuosiin, miten minun takiani oli aina vaan enemmän pois kotoa. Miten minä olin ainoa hajalla oleva asia kodissamme ja miten siellä on nyt kaikki hyvin kun minä olen pois. Ne tuntuu tosi tosi pahalle.

Varmasti asia olikin juuri näin.

Luulen, että lapsillakin on parempi isänsä kanssa. On isompi koti, piha, ja parempi taloudellinen tilanne.

Minä en niille pysty tarjoamaan mitään.

Mä en kyllä tiedä miten ikinä pääsen yli tästä epäonnistumisen tunteesta?

Ammattiapua ja välittömästi. Mies tekee väärin kun kiusaa lastensa äitiä noin, vaikka hänellä tuo kokemus olisikin. Sinun sen sijaan pitää nyt päästä omilla jaloillesi. Puet nyt marttyyriviittaa harteillesi, vaikak sinun pitäisi olla vihainen saamastasi kohtalosta. Nyt oikeutat se  ettei sinun tarvitse tehdä mitään asioille sillä että "muut tietävät paremmin, ja he ovat oikeassa, minä väärässä". Tuohan ei ole totta. Sinun pitää itse tehdä oma osasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonon suhteen aikana katkesi lähes kaikki yhteys vanhoihin ystäviin, eikä uusia ollut aikaa eikä energiaa hankkia. Joten, nyt olen todella yksinäinen. Ja exällä on laaja kaveripiiri, jonka ylläpitoon hän käytti aikansa suhteemme aikana. 

Ota rohkeasti yhteyttä vanhoihin ystäviin. Useimmat ilahtuvat siitä, että joku jo kadonneeksi luultu ystävä ottaa yhteyttä. Soittele tai laita viestiä, ehdota tapaamista kahvilassa. Rohkeasti vain!

Näin! Sitten muistat pitää heihin yhteyttä myös kun seuraava parisuhde alkaa, etkä heivaa ystäviä kuin roskia kun tulee parempaa seuraa tarjolle.

........ Ex-miehen sanat siitä, miten ei ole rakastanut minua vuosiin, miten minun takiani oli aina vaan enemmän pois kotoa. Miten minä olin ainoa hajalla oleva asia kodissamme ja miten siellä on nyt kaikki hyvin kun minä olen pois. Ne tuntuu tosi tosi pahalle.......

Yllä oleva lainaukseni tekstistäsi saa minut vihaiseksi. Tarpeetonta ja julmaa. Lyödään lyötyä ja halutaan aiheuttaa mahdollisimman paljon kipua. Ole kiltti, älä jää noiden sanomisien vangiksi.

Ehkä jonain päivänä ne sanat saa minutkin vihaiseksi? Tai mikä parempi, unohdan ne. Mutta nyt ne vielä sattuu tosi paljon.

Mistä voisin lähteä hakemaan ammattiapua itselleni? Mihin voisin mennä puhumaan ja purkamaan tätä todella pahaaoloani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonon suhteen aikana katkesi lähes kaikki yhteys vanhoihin ystäviin, eikä uusia ollut aikaa eikä energiaa hankkia. Joten, nyt olen todella yksinäinen. Ja exällä on laaja kaveripiiri, jonka ylläpitoon hän käytti aikansa suhteemme aikana. 

Ota rohkeasti yhteyttä vanhoihin ystäviin. Useimmat ilahtuvat siitä, että joku jo kadonneeksi luultu ystävä ottaa yhteyttä. Soittele tai laita viestiä, ehdota tapaamista kahvilassa. Rohkeasti vain!

Näin todellakin kannattaa tehdä. Arvelen Sinulla olleen ystäviä jo ennen parisuhdettasi, missä he nyt ovat, voisitko tavata heitä? Mitä harrastit ennen parisuhdettasi, voisitko palata siihen?

Puhun nyt kokemuksesta. Itselläni oli vakava harrastus ja ystäväpiiri johon mieheni "ui" sujuvasti. Se yhdisti meitä kaikkia. Nyt, 47 vuotta myöhemmin asun yksin (mies hoitokodissa) ja minulla on edelleen samat ystävät ja sama harrastus. Pidän yhteyttä ja tapaan myös mieheni ystäviä ja sukulaisia, joko me yhdessä tai minä yksin. Tapailen myös ex-miniääni isommissa "mutkissa", aikuisten lastenlasteni juhlissa jne.

Aika parantaa. Paskat ukot tekevät ja sanovat mitä tahansa saadakseen olosi ja itsetuntosi vielä huonommaksi. Mitä etäämmäs pääset hänestä ja elämääsi raivautuu tilaa hyville asioille ja itsesi hoidolle, sitä merkityksettömältä nuo hänen ilkeilynsä tuntuvat. Ne kertovat pelkästään hänestä itsestään, hänen toksisesta mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jonain päivänä ne sanat saa minutkin vihaiseksi? Tai mikä parempi, unohdan ne. Mutta nyt ne vielä sattuu tosi paljon.

Mistä voisin lähteä hakemaan ammattiapua itselleni? Mihin voisin mennä puhumaan ja purkamaan tätä todella pahaaoloani?

Onko kunnassasi kriisikeskusta tai jotain eroryhmiä joista voisi saada vertaistukea?

Ei eroon liittyvää, mutta voin samaistua katkeruuteen, kateuteen ja mitä näitä ikäviä tunteita toisten onnesta nyt on. Olen itse parhaillani tuhoamassa ihmissuhteen tämän vuoksi, kun en näköjään pysty olla aidosti iloinen toisen puolesta samoin kun hän on minun puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jonain päivänä ne sanat saa minutkin vihaiseksi? Tai mikä parempi, unohdan ne. Mutta nyt ne vielä sattuu tosi paljon.

Mistä voisin lähteä hakemaan ammattiapua itselleni? Mihin voisin mennä puhumaan ja purkamaan tätä todella pahaaoloani?

Tk, psykpoli. seurakunnan perhepalvelut, perheneuvola. Tksta tietävät mihin ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei eroon liittyvää, mutta voin samaistua katkeruuteen, kateuteen ja mitä näitä ikäviä tunteita toisten onnesta nyt on. Olen itse parhaillani tuhoamassa ihmissuhteen tämän vuoksi, kun en näköjään pysty olla aidosti iloinen toisen puolesta samoin kun hän on minun puolestani.

Harmi. Mä menetin kolme ystävää koska he olivat kateellisia ja katkeria minulle. Harmi myös heidän puolestaan, koska minä olisin tehnyt heidän vuokseen mitä tahansa. Lopputulos oli siis kaikille huono He menettivät just sen ystävän joka olisi seissyt aina rinnalla, ja minä menetin mahdollisuuden oikeisiin ystäviin jotka olisivat aina tukenani, koskoa vietin aikani näiden ystäviksi luulemieni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eroon liittyvää, mutta voin samaistua katkeruuteen, kateuteen ja mitä näitä ikäviä tunteita toisten onnesta nyt on. Olen itse parhaillani tuhoamassa ihmissuhteen tämän vuoksi, kun en näköjään pysty olla aidosti iloinen toisen puolesta samoin kun hän on minun puolestani.

Harmi. Mä menetin kolme ystävää koska he olivat kateellisia ja katkeria minulle. Harmi myös heidän puolestaan, koska minä olisin tehnyt heidän vuokseen mitä tahansa. Lopputulos oli siis kaikille huono He menettivät just sen ystävän joka olisi seissyt aina rinnalla, ja minä menetin mahdollisuuden oikeisiin ystäviin jotka olisivat aina tukenani, koskoa vietin aikani näiden ystäviksi luulemieni kanssa.

Miksi vietit aikaa kateellisten ja katkerien kanssa, siitä nyt ei voi syyttää kuin itseään. Ei kai kukaan nyt mitenkään voi ystävää tuollaisena esittää, eli mitä heissä sitten olit näkevinäsi?

Jokaisella on oikeus tuntea kaikkia mahdollisia tunteita ja ajatella kaikkia mahdollisia ajatuksia. Teot ovat eri asia. Sisäinen elämä on elämää sekin ja sitä ei saa tukahduttaa. Ei sinun ap tarvitse tuossa tilanteessa olla iloinen ja kiitollinen yhtään kenenkään toisen puolesta, ei juuri nyt. Sen aika tulee myöhemmin.

Yllättäen tällä toksisella kurapalstalla on tullut lämpimiäkin rohkaisun sanoja sekä neuvoja mistä hakea apua. Aseta ap oma jaksamisesi nyt kaiken muun edelle, kuten moni on tuossa aiemmin kehottanut. Minusta on hyvä että uskallat tuntea vihaa, katkeruutta, surua... Ja pystyt ne kirjoittamaan julkisestikin esiin. Nyt vain tarvitsisit jonkun luotettavan ammattilaisen jonka kanssa voisit turvallisesti työstää tunteitasi, ajatuksiasi ja myös kaikkea kokemaasi. Yritä jaksaa etsiä itsellesi sellainen. Ja jos huomaat että kirjoittaminen helpottaa, niin jatka sitä.

Lykkyä sen ammattilaisen löytämiseen, se oikea ei ole vielä välttämättä edes kahdeksaskaan. Moni heittääkin hanskat tiskiin vaikka toki se on helppoa ja trendikästä sanoa että hae apua. Väärän tyypin kanssa sitä menee lykyssä vaan huonompaan jamaan.

Eipä ihme, jos on nuo tunteet, kun kerran olet vasta eronnut. Itse en kyllä erosta juuri moksiskaan ollut, kun jo sitä ennen jouduin paljon olemaan yksin ja tavallaan kypsyin ajatukseen. Omaa tilannetta ei kannatakaan verrata muihin, kun kaikilla on iahn omalaisensa ero. Jollekin se on helppo, joillekin niin vaikea, että toipumisessa menee ikä ja terveys.