Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Tuo kynsilakktapaus kuulostaa erikoiselta ylilyönniltä. Vl-perheissä yleensä ymmärretään, että jo teini-ikäisillä usko perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietysti jos asuu vanhempien luona niin vanhemmilla ois oikeus määritellä isommat suuntaviivat käytökseen, kynsilakka, meikkaus tai muu vastaava ei pitäisi olla ongelma vanhemmille. 

yhdistät tässä kynsilakan uskonasioihin itse. Juurihan tällä vl:t on vakuuttaneet, että ulkonäköasiat on vain tapakulttuuria eikä liity syntiin tai siihen, kuka on uskovainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kynsilakktapaus kuulostaa erikoiselta ylilyönniltä. Vl-perheissä yleensä ymmärretään, että jo teini-ikäisillä usko perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietysti jos asuu vanhempien luona niin vanhemmilla ois oikeus määritellä isommat suuntaviivat käytökseen, kynsilakka, meikkaus tai muu vastaava ei pitäisi olla ongelma vanhemmille. 

yhdistät tässä kynsilakan uskonasioihin itse. Juurihan tällä vl:t on vakuuttaneet, että ulkonäköasiat on vain tapakulttuuria eikä liity syntiin tai siihen, kuka on uskovainen. 

Kun sitä syntilistaa ei voi myöntää, niin on keksitty väittää että kyseessä olisi "tapakulttuuri". Ei ole, sen todistaa jo se, että liikkeestä eron jälkeen tämä tapakulttuuri loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kynsilakktapaus kuulostaa erikoiselta ylilyönniltä. Vl-perheissä yleensä ymmärretään, että jo teini-ikäisillä usko perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietysti jos asuu vanhempien luona niin vanhemmilla ois oikeus määritellä isommat suuntaviivat käytökseen, kynsilakka, meikkaus tai muu vastaava ei pitäisi olla ongelma vanhemmille. 

yhdistät tässä kynsilakan uskonasioihin itse. Juurihan tällä vl:t on vakuuttaneet, että ulkonäköasiat on vain tapakulttuuria eikä liity syntiin tai siihen, kuka on uskovainen. 

Kun sitä syntilistaa ei voi myöntää, niin on keksitty väittää että kyseessä olisi "tapakulttuuri". Ei ole, sen todistaa jo se, että liikkeestä eron jälkeen tämä tapakulttuuri loppuu.

Itse aloin käymään elokuvissa ja konserteissa jätettyäni lestadiolaisuuden. Mukana ollessani katsoin vain lyhyitä aivottomia nettivideoita kissavideoista pornoon. Nykyään enemmän painottuu siis hömpän sijasta sellaisiin, joissa on jokin tarina. Paljon järkevämpää, kuin YouTube tai TikTok videoiden jatkuva selaaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Ilman syyttävän osapuolen perusteluja keskustelu muuttuu helposti kuulusteluksi: “Todista, ettet usko näin.” Se ei ole kovin hedelmällinen asetelma, koska yleensä väitteen esittäjän tehtävä on ensin osoittaa, miksi väite pitäisi ottaa vakavasti. Lisäksi oman uskon sisältöä kuvaamaan on yleensä paras lähde se henkilö itse tai kyseisen yhteisön viralliset opetukset, ei ulkopuolisten oletukset siitä, mitä hän muka uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Pitkä viesti täysin ilman ajatusta. Mutta mieti, miksi hän tarvitsee puolustajia siihen, että hänen vääristely ja manipulointi voittaisi? Hän ei ole täällä kertomassa uskostaan tai perustelemssa mitään. Jos vähänkään ketjua olet lukenut, niin tajuat että hänelle tärkeintä on vääristellä asioita, ja suoranaisesti valehdella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Ilman syyttävän osapuolen perusteluja keskustelu muuttuu helposti kuulusteluksi: “Todista, ettet usko näin.” Se ei ole kovin hedelmällinen asetelma, koska yleensä väitteen esittäjän tehtävä on ensin osoittaa, miksi väite pitäisi ottaa vakavasti. Lisäksi oman uskon sisältöä kuvaamaan on yleensä paras lähde se henkilö itse tai kyseisen yhteisön viralliset opetukset, ei ulkopuolisten oletukset siitä, mitä hän muka uskoo.

Juuri tämä on näiden ketjujen suurin ongelma:

keskustelu muuttuu helposti kuulusteluksi: “Todista, ettet usko näin.” Tai ”Todista että uskot näin”

Se ei ole kovin hedelmällinen asetelma, koska yleensä väitteen esittäjän tehtävä on ensin osoittaa, miksi väite pitäisi ottaa vakavasti. Lisäksi oman uskon sisältöä kuvaamaan on yleensä paras lähde se henkilö itse tai kyseisen yhteisön viralliset opetukset, ei ulkopuolisten oletukset siitä, mitä hän muka uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Pitkä viesti täysin ilman ajatusta. Mutta mieti, miksi hän tarvitsee puolustajia siihen, että hänen vääristely ja manipulointi voittaisi? Hän ei ole täällä kertomassa uskostaan tai perustelemssa mitään. Jos vähänkään ketjua olet lukenut, niin tajuat että hänelle tärkeintä on vääristellä asioita, ja suoranaisesti valehdella. 

Asiallinen keskustelu edellyttää keskittymistä itse asiaan. Toistuva nimittely, pilkkaaminen ja vähättely eivät tue totuuden etsimistä eivätkä edistä ymmärrystä. Jos haluat keskustella aiheesta, perustele oma näkemyksesi ja käsittele esitettyjä argumentteja, älä keskustelukumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Ilman syyttävän osapuolen perusteluja keskustelu muuttuu helposti kuulusteluksi: “Todista, ettet usko näin.” Se ei ole kovin hedelmällinen asetelma, koska yleensä väitteen esittäjän tehtävä on ensin osoittaa, miksi väite pitäisi ottaa vakavasti. Lisäksi oman uskon sisältöä kuvaamaan on yleensä paras lähde se henkilö itse tai kyseisen yhteisön viralliset opetukset, ei ulkopuolisten oletukset siitä, mitä hän muka uskoo.

Syyttävä osapuoli🤣

Jälleen joku, joka ei ketjua ole lukenut? 

Miten ne ex-uskovien kokemukset? Ovatko ne täyttä roskaa aina ja kokonaan ja riippumatta siitä mistä yhteisöstä kyseinen henkilö on lähtenyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Pitkä viesti täysin ilman ajatusta. Mutta mieti, miksi hän tarvitsee puolustajia siihen, että hänen vääristely ja manipulointi voittaisi? Hän ei ole täällä kertomassa uskostaan tai perustelemssa mitään. Jos vähänkään ketjua olet lukenut, niin tajuat että hänelle tärkeintä on vääristellä asioita, ja suoranaisesti valehdella. 

Asiallinen keskustelu edellyttää keskittymistä itse asiaan. Toistuva nimittely, pilkkaaminen ja vähättely eivät tue totuuden etsimistä eivätkä edistä ymmärrystä. Jos haluat keskustella aiheesta, perustele oma näkemyksesi ja käsittele esitettyjä argumentteja, älä keskustelukumppania.

Silloinkin kun viesti on pelkästään itsensä kehumista ja toisten haukkumista toisen nimimerkin takaa, niin silti täytyisi perustella oma näkemys jotenkin muuten kuin kommentoimalla hänen toimintaa? 

Jos hän itse on sen nostanut aiheeksi, silti sitä ei saisi kommentoida? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Pitkä viesti täysin ilman ajatusta. Mutta mieti, miksi hän tarvitsee puolustajia siihen, että hänen vääristely ja manipulointi voittaisi? Hän ei ole täällä kertomassa uskostaan tai perustelemssa mitään. Jos vähänkään ketjua olet lukenut, niin tajuat että hänelle tärkeintä on vääristellä asioita, ja suoranaisesti valehdella. 

Asiallinen keskustelu edellyttää keskittymistä itse asiaan. Toistuva nimittely, pilkkaaminen ja vähättely eivät tue totuuden etsimistä eivätkä edistä ymmärrystä. Jos haluat keskustella aiheesta, perustele oma näkemyksesi ja käsittele esitettyjä argumentteja, älä keskustelukumppania.

Silloinkin kun viesti on pelkästään itsensä kehumista ja toisten haukkumista toisen nimimerkin takaa, niin silti täytyisi perustella oma näkemys jotenkin muuten kuin kommentoimalla hänen toimintaa? 

Jos hän itse on sen nostanut aiheeksi, silti sitä ei saisi kommentoida? 

En lukiessani löytänyt yhtään viestiä jossa vl haukkuu muita keskustelijoita. 
Sinä ilmeisesti löysit, ole ystävällinen ja kerää ne näkyville, että me muutkin näemme.

Vierailija kirjoitti:

Miten ne ex-uskovien kokemukset? Ovatko ne täyttä roskaa aina ja kokonaan ja riippumatta siitä mistä yhteisöstä kyseinen henkilö on lähtenyt? 

Vain jos on eX vl, muut on totta. Ainakin, jos uskomme nimimerkkiä vl🥴 

Niin, olis jännä tietää, miten vlliikkeessä oleva suhtautuu vaikka ex- hellareiden tai ex- jehovien kertomuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Pitkä viesti täysin ilman ajatusta. Mutta mieti, miksi hän tarvitsee puolustajia siihen, että hänen vääristely ja manipulointi voittaisi? Hän ei ole täällä kertomassa uskostaan tai perustelemssa mitään. Jos vähänkään ketjua olet lukenut, niin tajuat että hänelle tärkeintä on vääristellä asioita, ja suoranaisesti valehdella. 

Asiallinen keskustelu edellyttää keskittymistä itse asiaan. Toistuva nimittely, pilkkaaminen ja vähättely eivät tue totuuden etsimistä eivätkä edistä ymmärrystä. Jos haluat keskustella aiheesta, perustele oma näkemyksesi ja käsittele esitettyjä argumentteja, älä keskustelukumppania.

Silloinkin kun viesti on pelkästään itsensä kehumista ja toisten haukkumista toisen nimimerkin takaa, niin silti täytyisi perustella oma näkemys jotenkin muuten kuin kommentoimalla hänen toimintaa? 

Jos hän itse on sen nostanut aiheeksi, silti sitä ei saisi kommentoida? 

En lukiessani löytänyt yhtään viestiä jossa vl haukkuu muita keskustelijoita. 
Sinä ilmeisesti löysit, ole ystävällinen ja kerää ne näkyville, että me muutkin näemme.

Se viesti missä syytettiin kiivaudesta vastauksena viestiin, joka sisälsi vain kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Pitkä viesti täysin ilman ajatusta. Mutta mieti, miksi hän tarvitsee puolustajia siihen, että hänen vääristely ja manipulointi voittaisi? Hän ei ole täällä kertomassa uskostaan tai perustelemssa mitään. Jos vähänkään ketjua olet lukenut, niin tajuat että hänelle tärkeintä on vääristellä asioita, ja suoranaisesti valehdella. 

Asiallinen keskustelu edellyttää keskittymistä itse asiaan. Toistuva nimittely, pilkkaaminen ja vähättely eivät tue totuuden etsimistä eivätkä edistä ymmärrystä. Jos haluat keskustella aiheesta, perustele oma näkemyksesi ja käsittele esitettyjä argumentteja, älä keskustelukumppania.

Silloinkin kun viesti on pelkästään itsensä kehumista ja toisten haukkumista toisen nimimerkin takaa, niin silti täytyisi perustella oma näkemys jotenkin muuten kuin kommentoimalla hänen toimintaa? 

Jos hän itse on sen nostanut aiheeksi, silti sitä ei saisi kommentoida? 

En lukiessani löytänyt yhtään viestiä jossa vl haukkuu muita keskustelijoita. 
Sinä ilmeisesti löysit, ole ystävällinen ja kerää ne näkyville, että me muutkin näemme.

Eiköhän tämä jo riitä, sinä olet kohta 10 muita keskustelijoita haukkuvaa viestiä. Ja samalla kertonut palstan ongelman olevan keskustelu toisista kirjoittajista. 

No ennen näitä viestejäsi se ei ollut🤦

Vierailija kirjoitti:

Niin, olis jännä tietää, miten vlliikkeessä oleva suhtautuu vaikka ex- hellareiden tai ex- jehovien kertomuksiin. 

Suhtautumisesta kertoo ainakin se, että käyttävät näitä kertomiksia kertoakseen mikä näissä liikkeissä on pielessä. Silloin tuntuu oikealta viitata näihin kokemuksiin.

Ex vl kokemuksiset taas on aina epäluotettavia.

Vl tuskin tätä myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Pitkä viesti täysin ilman ajatusta. Mutta mieti, miksi hän tarvitsee puolustajia siihen, että hänen vääristely ja manipulointi voittaisi? Hän ei ole täällä kertomassa uskostaan tai perustelemssa mitään. Jos vähänkään ketjua olet lukenut, niin tajuat että hänelle tärkeintä on vääristellä asioita, ja suoranaisesti valehdella. 

Asiallinen keskustelu edellyttää keskittymistä itse asiaan. Toistuva nimittely, pilkkaaminen ja vähättely eivät tue totuuden etsimistä eivätkä edistä ymmärrystä. Jos haluat keskustella aiheesta, perustele oma näkemyksesi ja käsittele esitettyjä argumentteja, älä keskustelukumppania.

Silloinkin kun viesti on pelkästään itsensä kehumista ja toisten haukkumista toisen nimimerkin takaa, niin silti täytyisi perustella oma näkemys jotenkin muuten kuin kommentoimalla hänen toimintaa? 

Jos hän itse on sen nostanut aiheeksi, silti sitä ei saisi kommentoida? 

En lukiessani löytänyt yhtään viestiä jossa vl haukkuu muita keskustelijoita. 
Sinä ilmeisesti löysit, ole ystävällinen ja kerää ne näkyville, että me muutkin näemme.

Lue omat viimeiset viestisi, niin löydät😉

Veeällät uhriutuvat hyvin helposti ja sitten he vääntelevät asoita . Srk-lestadiolaisuus on maallikkojen hallitsema liike. Srk-n mukaan maan päällä on kilvoitteleva seurakunta, taivaassa riemuitseva seurakunta. Kun pysyt kilvoittelevan seurakunnan yhteydessä, pääset kuoltuasi riemuitsevaan seurakuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä rakas ystävä, joka olet ehkä etsivällä mielellä ja ihmettelet tätä hyökkäävää viestintää ketjussa:

Kehotan sinua tutustumaan uskovaisiin oikeasti, kuuntelemaan seurapuheita ja vaikka lukemaan Päivämiestä. Sillä tavalla saat oikean kuvan uskovaisista. 
Täällä jaetaan katkerien ex-lestadiolaisten blogeja ja pidetään niitä totuutena. Älä sorru niihin, vaan tutustu itse asiaan.

Tervetuloa seuroihin ja kuulolle kesäseuraradioon. Usko vain omia havaintojasi, sitä mitä itse puheissa kuulet <3

Jeesus opettaa tästä selvästi:

“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valheellisesti puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

 

Matt. 5:11–12

Antaisiko saman neuvon mihin tahansa uskonnolliseen yhteisöön tutustumassa olevalle ihmiselle, että älä vain tutustu mitä kyseisen yhteisön entiset jäsenet kertovat? Vaiko vain hänelle, joka harkitsee tutustua vanhoillislestadiolaisuuteen?

Olen eri. Ihmettelen minäkim tätä kiivautta viesteissänne. Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.

Itse kysymukseen: kyllä. Ehdottomasti kannustaisin luottamaan omiin havainttoihin ja kokemuksiin. En toisen käden tietoon ja kuulopuheisiin.

Tähän viestiin on vastattu, mutta yksi puoli on jäänyt kommentoimatta. 

 

Eli tämä/  'Ja sitä ettei omia heittoja tarvitse millään perustella.'

 

Erikoinen kommentti, kun juuri vl on se joka ei perustele mitään väitteitään. Aina riittää joka asian kumoamiseen oma väite tyyliin, en ole kuullut. Eli ei voi pitää paikkansa, täyttä roskaa(ajatus on tämä).

Ei ole uskottavaa, että häntä puolustamaan nousee aina joku yllätystodistaja, kun hän on mennyt maan alle. Eli aina kun tarvitsee apuja.

Ja aina tämä viesti alkaa, että en ole vl, olen eri, tai jotenkin muuten korostaen että hän on ulkopuolinen ja puolueeton. Joten hänen näkemyksensä keskustelusta on neutraali ja oikea.

Itse kirjoitin jo aiemmin, ettei hän ole eri, vaan sama. Ikävä kyllä jokin tarve on toimia epärehellisesti, ja se näkyy myös muutenkin tavassa puolustautua.

Millaista on ”keskustelu” jossa toinen osapuoli tarvitsee sinun omien sanojesi mukaan puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan?

 

Jos henkilö tarvitsee puolustajaa kertoessaan omasta uskostaan, se viittaa yleensä siihen, ettei kyse ole tasavertaisesta ja turvallisesta keskustelusta.

Sellaisessa tilanteessa keskustelussa voi esiintyä esimerkiksi:

Toisen osapuolen jatkuvaa vähättelyä tai pilkkaa.

Henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä itse asian sijaan.

Painostamista, uhkailua tai ryhmäpainetta.

Tilannetta, jossa uskovan ei anneta puhua loppuun tai perustella kantaansa.

Epätasapainoa vallankäytössä, esimerkiksi kun yksi ihminen joutuu puolustautumaan useita vastaan.

Normaalissa keskustelussa osapuolet voivat esittää kriittisiäkin kysymyksiä ilman, että kumpikaan tarvitsee puolustajaa. Puolustajan tarve syntyy usein silloin, kun henkilöä ei kohdella oikeudenmukaisesti tai ettei hän pysty yksin turvaamaan oikeuttaan tulla kuulluksi.

Myös Raamatussa kristittyjä kehotetaan olemaan valmiita puolustamaan uskoaan, mutta samalla keskustelun tulisi tapahtua kunnioittavasti: “olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teiltä sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja kunnioituksella” (1. Piet. 3:15).

Siksi voidaan sanoa, että jos omasta uskosta kertova ihminen tarvitsee paikalle erillisen puolustajan voidakseen tulla kohdelluksi asiallisesti, keskustelukulttuurissa on todennäköisesti ongelmia. Tasavertaisessa vuoropuhelussa jokaisen pitäisi voida esittää vakaumuksensa ilman pelkoa pilkasta, leimaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta.

Ilman syyttävän osapuolen perusteluja keskustelu muuttuu helposti kuulusteluksi: “Todista, ettet usko näin.” Se ei ole kovin hedelmällinen asetelma, koska yleensä väitteen esittäjän tehtävä on ensin osoittaa, miksi väite pitäisi ottaa vakavasti. Lisäksi oman uskon sisältöä kuvaamaan on yleensä paras lähde se henkilö itse tai kyseisen yhteisön viralliset opetukset, ei ulkopuolisten oletukset siitä, mitä hän muka uskoo.

Juuri tämä on näiden ketjujen suurin ongelma:

keskustelu muuttuu helposti kuulusteluksi: “Todista, ettet usko näin.” Tai ”Todista että uskot näin”

Se ei ole kovin hedelmällinen asetelma, koska yleensä väitteen esittäjän tehtävä on ensin osoittaa, miksi väite pitäisi ottaa vakavasti. Lisäksi oman uskon sisältöä kuvaamaan on yleensä paras lähde se henkilö itse tai kyseisen yhteisön viralliset opetukset, ei ulkopuolisten oletukset siitä, mitä hän muka uskoo.

Ai henkilö itse on paras kertomaan uskontonsa sisällöstä? Täällä on kerta toisensa jälkeen käynyt ilmi, ettei monikaan tunne uskontonsa sisältöä ja opetuksia. Kiistetään asioita, jotka omaan uskontoon kuuluu tai väitetään, ettei tiedä jotain opetetun tai saarnatun.