Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen asenne kyllä tuokin, että ev.lut.kirkon opetuksia sitten selitellään miten päin tahansa eikä olla valmiita sanomaan mitään poikkipuolista sanaa. Vaikka omat ongelmansa sielläkin. 

Ei kukaan väitä, että evlut kirkko on täydellinen. Mutta se ei julistakaan rajua eksklusiivista oppia kuten tämä tietty yhteisö. 

Minun kokemukseni mukaan moni vl nykyään keskittyy vain omaan uskoon eikä ota kantaa muiden pelastumiseen tai pelastumattomuuteen.

Luotan, että AINAKIN tällä uskolla voi pelastua.

En voi tuomita muiden uskoa, jokainen uskoo niin kuin parhaaksi näkee.

-vl

Tämäkin on ristiriidassa mitä täällä on aiemmin sanottu. Vl-kommenteissa todettiin selkeästi, että on vain yksi oikea seurakunta ja samalla tavalla uskovat ovat niitä, jotka pelastuvat. Alleviivaten. Käsittääkseni käsitys ainoasta oikeasta uskosta on vl-uskon ydintä, mutta olenko erehtynyt vai onko siitäkin eri näkemyksiä?

Minun käsittääkseni siitä on erilaisia näkemyksiä. Osa uskoo hyvinkin eksklusiivisesti tai on ainakin aiemmin uskonut. Sitten on niitä, jotka jättävät asian tavallaan auki ja keskittyvät omaan uskomiseensa. Ja sitten luultavasti niitäkin, joiden uskoon eksklusiivisuus ei kuulu.

Ja minun käsitykseni mukaan eksklusiivisuus ei ole kuulunut alunperin lestadiolaisuuteen. Sitten on ollut aika, jolloin se käsitys on ollut hyvin selvä vanhoillislestadiolaisuudessa ja nyt siinä ollaan palaamassa lähemmäs alkuperäistä käsitystä.

Jos eksklusiivisuus ei kuulu omaan uskoon, mihin tarvitaan vanhoillislestadiolaisuutta? Sen pelastuksen saa muualtakin. Vl-opin vieläpä keskeinen osa on usko siihen, että kyseessä on ainoa oikea usko. 

Hengellinen koti. Yhteisö, johon on kuulunut koko elämänsä. Jos sieltä uskoo saavansa pelastuksen niin miksi pitäisi välttämättä lähteä? 

Tämä. En pidä siitä, että täällä kannustetaan ihmisiä jättämään oma hengellinen koti. 

No, onneksi ei tarvitse jättää. 

Voisihan sitä ajatella niinkin, että pyrkii muuttamaan asioita sisältä päin.

Miksi pitäisi? Miksi ei vain saa rauhassa uskoa?

Jos uskot kuin vl, et voi rauhassa vain uskoa, kun siitä seuraa paljon muita asioita. Kuten esim. synnytyspakko/ehköisykielto. Lista on pitkä, joten vain yksi esimerkki.

Voinpas vain rauhassa uskoa. Usko tai älä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos on yhtään sydämen sivistystä ja kunnioitusta iankaikkisuusasioihin, ei ivaile tällaisella."

 

Muunnan hieman. Jos on yhtään sydämen sivistystä ja kunnioitusta iankaikkisuusasioihin, ei jaottele ihmisiä eri kategorioihin käyttämällä vain "omista" ihmisistä nimitystä "uskovainen". 

Muunnan hieman. Jos on yhtään sydämen sivistystä ja kunnioitusta iankaikkisuusasioihin, ei Nimitä toisen uskonkäsitystä jargoniksi eikä ihmisiä aivopestyiksi synnytyskoneiksi.

Nuo ovat minusta kaksi ihan eri asiaa. 

 

Jargon on jonkin alan tai yhteisön omaa kieltä, slangia. Kieltä, jota muut eivät välttämättä ymmärrä. Monelle on varmaan tuttua esimerkiksi IT-alan ihmisten jargon. Lääkäreillä on oma jargon, juristeilla omansa. Vliike käyttää kieltä tavalla, joka poikkeaa yleisestä kielenkäytöstä ja jota vain liikkeen sisällä ymmärretään. Silloin se on jargonia.  Ei siinä kenenkään uskokäsitystä arvioida. Toki jos kieli on esimerkiksi muut poissulkevaa, niin silloin se on. 

 

Tiedän mihin toisessa asiassa viittaat, mutta sellaisia nimityksiä en käytä ja semmoisia paheksun. 

Kiva jos et tarkoittanut loukata sanalla jargon. Yleensä se tarkoittaa arkikelessä tyhjän puhumista.

”Arkikielessä sanalla saatetaan viitata myös yleisemmin "tyhjänpäiväiseen" kapulakieleen tai juhlavaan sanahelinään, jolla ei tunnu olevan todellista sisältöä.”

Tyhjän puhuminen kuvaa sitä vl-jargonia kyllä hyvin, mutta vielä paremmin kuvaisi, jos kertoisi sen olevan keino väistää asiasta keskustelu.

Tuo ilmiö on osa kaksoisviestintää ja ongelmahan johtuu juuri siitä. Omien kesken puhutaan yhtä ja ulkopuolisille jotain muuta. Ja kun ulkopuoliset kuitenkin kuuntelevat ja kuulevat myös sitä, miten omien kesken ja omille puhutaan (mikä vissiin tulee joillekin yllätyksenä)  niin ymmärrettävästi syntyy ristiriita, kun itselle vastataan kuitenkin toisella tavalla.  Syntyy hämmennys: siis ettekö ajattelekaan näin, ettekö opetakaan näin? 

 

Joku on joskus verrannut tätä Perussuomalaisten kommunikointiin rasismista. Omien kesken puhutaan yhtä, mutta ulkopuolelle annettava kuva asiasta on toinen. Omille voidaan viestiä vaikka solmion kuvalla silmää iskien, mutta muille kiistetään, että mistään semmoisesta olisi kyse.  Joskus sitten voivat todelliset ajatukset tulla ihan vahingossa esiin.  Samalla tavalla voidaan saarnoissa puhua hyvinkin jyrkästi meistä ja muista ja raja on selkeä ja kirkas: tämä joukko on menossa taivaaseen ja muut eivät ja piste.  Mutta annas kun kysyt asiasta ulkopuolisena: "kukaan ei tiedä kenenkään uskosta  ja voihan joku muualla uskoa oikein ja täällä voi olla kuolleita kaloja". Onhan se turhauttavaa. Lähinnä mietityttää, että jos ihmiset_ ihan oikeasti_ ajattelevat noin, niin miksi kukaan ei nosta ääntään kuuluville ja protestoi sitä ankaraa linjaa, mitä edelleen kuitenkin saarnataan? Onko se niin, että oikeasti ei ole niin väliä, mitä sieltä pöntöstä puhutaan? Vai onko se niin, että tuo "armollisempi" tapa on enemmän naisten tapa ajatella ja naisten äänihän ei liikkeessä kuulu? Vai mistä lienee kyse. 

Ne, jotka eivät tykkää saarnan sanomasta, lähtevät yleensä liikkeestä. Mitä järkeä sitä olisikaan olla mukana sellaisessa joukossa, jonka opetuksia ei itse allekirjoita.

Ehkä niinkin. Minusta tuntuu, että aika monelle seurat ovat lähinnä sosiaalinen tapahtuma. Ainakaan oma anoppini ei kyllä varmasti osaisi yhden yhtä Raamatun kohtaa sanoa,  mutta tietää kyllä naapureiden kuulumiset...

Ette kuule usko tätä, minä epäkelpo reunalla roikkuja päädyin äsken kutsumaan toisen protestanttisen ryhmän jäseniä seuroihin, vaikka täällä kritisoinkin joitakin asioita. Varmuuden vuoksi kutsuin, olkoon asia luojan käsissä sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ette kuule usko tätä, minä epäkelpo reunalla roikkuja päädyin äsken kutsumaan toisen protestanttisen ryhmän jäseniä seuroihin, vaikka täällä kritisoinkin joitakin asioita. Varmuuden vuoksi kutsuin, olkoon asia luojan käsissä sen jälkeen. 

Hienoa, kiva kun kutsuit! Ja totta, jätä vain loput Luojan käsiin

Vierailija kirjoitti:

Ette kuule usko tätä, minä epäkelpo reunalla roikkuja päädyin äsken kutsumaan toisen protestanttisen ryhmän jäseniä seuroihin, vaikka täällä kritisoinkin joitakin asioita. Varmuuden vuoksi kutsuin, olkoon asia luojan käsissä sen jälkeen. 

Vai epäkelpo.

Kyllä olisi paljon huolestuttavampaa jos tituleeraisit itseäsi hyväksi uskovaiseksi. Kyllähän sitä monesti kokee olevansa aika epäkelpo.

Se sinapinsiemen meille riittää. Ei päästetä irti Taivaan Isän kädestä, voidaan luottaa siihen, ettei Hänkään meistä irrota.

Teit hyvin kun kutsuit.

•halaus sinulle•

Kyllä mä olen oikeasti aika epäkelpo, epäilen vähän kaikkia oppeja, en usko eksklusiiviseen seurakuntaoppiin ja muuta. Mutta tuntuu mukavalta välillä kuulla synninpäästö, näin rehellinen ollakseni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen oikeasti aika epäkelpo, epäilen vähän kaikkia oppeja, en usko eksklusiiviseen seurakuntaoppiin ja muuta. Mutta tuntuu mukavalta välillä kuulla synninpäästö, näin rehellinen ollakseni.

Sehän onkin kaiken ydin. Että saa uskoa kaikki synnit anteeksi. 

Juteltasko suviksista? 🌸

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen oikeasti aika epäkelpo, epäilen vähän kaikkia oppeja, en usko eksklusiiviseen seurakuntaoppiin ja muuta. Mutta tuntuu mukavalta välillä kuulla synninpäästö, näin rehellinen ollakseni.

Saa sitä epäilläkin - oikeastaan olen joskus kuullut neuvonkin, että epäily on ihan tervettä, koska silloin miettii uskon asioita syvällisesti ja joutuu kohtaamaan sen uskonsa ja sen vahvuuden.

Saanko jakaa tänne lempivirteni? Tämä on niin kaunis.

1.
Sä kuljet seurassa Jeesuksen,
sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo laulusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä.

2.
Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia,
se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyyden.

3.
Vaan helmen sait sinä kalleimman,
se aarre on veri Karitsan.
Hän kuoli puolesta syntisten,
nyt kuljet vaatteissa autuuden.

4.
Jo täällä riemusi Jeesus on,
maan päällä, laaksossa ahdingon.
Kun matka vaikea uuvuttaa,
hän armonlähteenä virvoittaa.

5.
Se lähde auki on kaikille,
vaan monet kulkevat ohitse.
Ei maista korskea maailma
sen voimaa, rauhaa ja riemua.

6.
Vaan kylmä, synkeä erämaa
tuon virran partailla virkoaa,
se valkoliljoiksi puhjeten
jo loistaa riemua autuuden.

7.
Ja virtain varsilla kulkijat
näin toinen toistansa auttavat:
Oi nosta pääsi ja kultaisiin
taas katso taivasten kunnaisiin!

8.
Siis riennä, ystävä, riemuiten
ja kasva armossa Jeesuksen.
Saat kerran porteista Siionin
hääriemuun astua sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen oikeasti aika epäkelpo, epäilen vähän kaikkia oppeja, en usko eksklusiiviseen seurakuntaoppiin ja muuta. Mutta tuntuu mukavalta välillä kuulla synninpäästö, näin rehellinen ollakseni.

Saa sitä epäilläkin - oikeastaan olen joskus kuullut neuvonkin, että epäily on ihan tervettä, koska silloin miettii uskon asioita syvällisesti ja joutuu kohtaamaan sen uskonsa ja sen vahvuuden.

Mun epäilykset on sillä tasolla, etten suostuisi suurperheen äidiksi vastoin tahtoani. Yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen oikeasti aika epäkelpo, epäilen vähän kaikkia oppeja, en usko eksklusiiviseen seurakuntaoppiin ja muuta. Mutta tuntuu mukavalta välillä kuulla synninpäästö, näin rehellinen ollakseni.

Saa sitä epäilläkin - oikeastaan olen joskus kuullut neuvonkin, että epäily on ihan tervettä, koska silloin miettii uskon asioita syvällisesti ja joutuu kohtaamaan sen uskonsa ja sen vahvuuden.

Mun epäilykset on sillä tasolla, etten suostuisi suurperheen äidiksi vastoin tahtoani. Yms.

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Oletko naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Juteltasko suviksista? 🌸

MItä haluaisit jutella? En keksi heti mitään jutun juurta. Tai, ainakin sää - toivotaan, että tulee hyvät säät! Se joskus harmittaa, että joudutaan pitämään tilaisuus nyt enemmän samoilla paikkakunnilla, kun aikaisemmin tuli tutustuttua suviseuramatkoilla eri paikkoihin ympäri Suomea, mutta se hyvä puoli asiassa on, että ei tule niin todennäköisesti vastaavia saviseuroja enää, kun kenttä kantaa paremmin.

Pidetäänkö av-vl:ien tapaaminen? XD Suomen lipulla sunnuntaina klo 12? Ai niin, Suomen lippu ei ole enää kovin helposti löydettävä sijainti...

Ja lämpimästi tervetuloa kaikki täällä suviseuroissa käymään, jos kiinnostaa ja aikataulu sallii! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen oikeasti aika epäkelpo, epäilen vähän kaikkia oppeja, en usko eksklusiiviseen seurakuntaoppiin ja muuta. Mutta tuntuu mukavalta välillä kuulla synninpäästö, näin rehellinen ollakseni.

Saa sitä epäilläkin - oikeastaan olen joskus kuullut neuvonkin, että epäily on ihan tervettä, koska silloin miettii uskon asioita syvällisesti ja joutuu kohtaamaan sen uskonsa ja sen vahvuuden.

Mun epäilykset on sillä tasolla, etten suostuisi suurperheen äidiksi vastoin tahtoani. Yms.

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Oletko naimisissa?

Ei väliä. Mutta mm. tuo lapsiasia aiheutti valtavaa ahdistusta sillon kun olin parikymppinen. 

Täällä on ollu välillä puhetta (ulko)lähetystyöstä. En tunne sitä itse kovin hyvin, kun ei ole ihan tuttuja puhujia reissuilla käynyt.

Löysin juuri ”Lähetystyössä”-blogin, siellä vois olla kiinnostavia juttuja.

Maria

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollu välillä puhetta (ulko)lähetystyöstä. En tunne sitä itse kovin hyvin, kun ei ole ihan tuttuja puhujia reissuilla käynyt.

Löysin juuri ”Lähetystyössä”-blogin, siellä vois olla kiinnostavia juttuja.

Maria

Linkki jäi:

https://www.paivamies.fi/nykyiset-blogit/sadekausi-6.51.27158.08af9a0640

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen oikeasti aika epäkelpo, epäilen vähän kaikkia oppeja, en usko eksklusiiviseen seurakuntaoppiin ja muuta. Mutta tuntuu mukavalta välillä kuulla synninpäästö, näin rehellinen ollakseni.

Saa sitä epäilläkin - oikeastaan olen joskus kuullut neuvonkin, että epäily on ihan tervettä, koska silloin miettii uskon asioita syvällisesti ja joutuu kohtaamaan sen uskonsa ja sen vahvuuden.

Mun epäilykset on sillä tasolla, etten suostuisi suurperheen äidiksi vastoin tahtoani. Yms.

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Oletko naimisissa?

Ei väliä. Mutta mm. tuo lapsiasia aiheutti valtavaa ahdistusta sillon kun olin parikymppinen. 

MInua ahdisti se saman ikäisenä myös. Itse löysin rauhan asian kanssa monen tekijän aiheuttamana. Yksi oli raa'an teologinen tarkastelu, ja mielestäni ehkäisykriittisyydelle on teologiset perusteet. (En ota tässä yhteydessä nyt enempää kantaa asiaan muuten kuin huomauttamalla, että tietysti myös äidin terveys on otettava huomioon ja joskus on voitu tehdä ylilyöntejä). Lisäksi olen paljon pohdittuani päätynyt tietynlaiseen "omaan" lopputulokseen, jonka avulla koen ymmärtäväni paremmin teologiaa asian taustalla.

En tiedä onko se hyvä, että uskonnollinen ryhmä asettaa niin tiukkoja ehtoja, että se estää monia uskomasta. Eiköhän nämä ole just ne ihmissäännöt, joiden opettamisesta Jeesus varoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen oikeasti aika epäkelpo, epäilen vähän kaikkia oppeja, en usko eksklusiiviseen seurakuntaoppiin ja muuta. Mutta tuntuu mukavalta välillä kuulla synninpäästö, näin rehellinen ollakseni.

Saa sitä epäilläkin - oikeastaan olen joskus kuullut neuvonkin, että epäily on ihan tervettä, koska silloin miettii uskon asioita syvällisesti ja joutuu kohtaamaan sen uskonsa ja sen vahvuuden.

Mun epäilykset on sillä tasolla, etten suostuisi suurperheen äidiksi vastoin tahtoani. Yms.

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Oletko naimisissa?

Ei väliä. Mutta mm. tuo lapsiasia aiheutti valtavaa ahdistusta sillon kun olin parikymppinen. 

MInua ahdisti se saman ikäisenä myös. Itse löysin rauhan asian kanssa monen tekijän aiheuttamana. Yksi oli raa'an teologinen tarkastelu, ja mielestäni ehkäisykriittisyydelle on teologiset perusteet. (En ota tässä yhteydessä nyt enempää kantaa asiaan muuten kuin huomauttamalla, että tietysti myös äidin terveys on otettava huomioon ja joskus on voitu tehdä ylilyöntejä). Lisäksi olen paljon pohdittuani päätynyt tietynlaiseen "omaan" lopputulokseen, jonka avulla koen ymmärtäväni paremmin teologiaa asian taustalla.

Miesten luomaa teologiaa… Naiset tuskin olisi keksineet vastaavaa orjuutuksen muotoa.