Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (7664)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vl vastata:
Olen kirkolla töissä sen verran pienellä paikkakunnalla, jossa tunnen ihmiset hyvin. Tiedän siis, ketkä kirkossa käyvät ja ketkä ovat vanhoillislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset käyvät mielellään omissa seuroissaan, mutta ev. lut. kirkon ehtoolliselle tulemista ei pidetä tärkeänä. Useampikin vanhoillislestadiolainen on sanonut, että seuroissa käyminen on tärkeää, mutta ehtoollista ei kaivata. Moni sanoo, että saattaa käydä ehtoollisella kerran vuodessa - Suviseuroissa. Täysi-ikäistyneen pojan kanssa jutellessani poika totesi, ettei ole käynyt ev. lut. kirkossa ja ehtoollisella kolmeen vuoteen. Edellinen kerta oli pakollinen rippikoulukäynti kotiseurakunnassa.
Tätä on ollut hämmentävä seurata, sillä ei-vanhoillislestadiolaiset, aktiiviset kirkossa kävijät sanovat, miten tärkeä säännöllinen ehtoollisella käyminen heille on hengellisen elämän kannalta. Mietin, eivätkö vanhoillislestadiolaiset samalla tavalla kaipaa ehtoollista, syntien anteeksiantamuksen ateriaa? Vai vietetäänkö ehtoollista sunnuntaisin seurojen yhteydessä?
Ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa. Syntien anteeksi saamiseen sitä ei kuitenkaan tarvita, vaan synnit saa uskoa anteeksi toisen uskovaisen saarnaamasta evankeliumista. Tuota evankeliumia ainakin meidän perheessä tarvitaan ihan joka päivä.
Vl
Olen tuo aiempi: jos ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa, miksi vanhoillislestadiolaiset eivät käy ehtoollisella useammin?
Olen eri kuin jolle vastasit, mutta: jotenkin ahdistavaa tämä tarkkailu. Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy ehtoollisella?
Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy seuroissa/värjää hiuksia/ meikkaa/harrastaa kilpaurheilua...?
Minä en ainakaan laske. EI tuollaiset asiat voisi juuri vähempää kiinnostaa. Jotkin muut ehkä, jos joku toimii oikeasti jotenkin syntisesti esimerkiksi. Pettää puolisoaan tms.
Mutta ei, en tutki ja laske kuka on seuroissa ja milloinkin ja että onkohan tuolla värjätty tukka. Ahdistavaa olisi elää vahtien toisia noin.
-vl
Taidat olla poikkeusyksilö.
Ei hän ole poikkeusyksilö, vaan ilmeisesti nainen, joka ei ole kotiseurakunnassaan missään vastuuasemassa. Menikö oikein`?
Niillä, jotka ovat niitä "vanhimpia" tai muuten vastuullisessa asemassa, on ihan toinen meininki.
Setäni on seurakuntavanhin (ei puhuja) eikä hän ole koskaan kytännyt minua. Sama pappani (puhuja) kanssa.
Vl yhdistyksillä ei ole titteliä ”seurakuntavanhin” kenelläkään. Puhutaanko tässä esikoislestadiolaisista?
Kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan usein turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta ja osalle ihmisiä on itsestään selvää, että kanssaihmisillä on oikeus turvalliseen tilaan.
Turvallise(mma)n tilan periaatteet ovat joukko toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda ympäristö, jossa jokainen voi osallistua ja tulla kuulluksi ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai vähättelystä.
Keskeisimmät kohdat:
Kunnioitus: Arvostetaan toisen henkilökohtaisia rajoja, itsemäärittelyoikeutta ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivat omista.
Oletuksista luopumin: Ei tehdä ennakko-oletuksia toisen taustasta, motiiveista, sukupuolesta tai vakaumuksesta, vaan kysytään ja kuunnellaan.
Tilan antaminen: Huolehditaan siitä, että keskustelu on tasapainoista ja jokaisella on mahdollisuus osallistua ilman jyräämistä.
Vastuullisuus: Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Virheet myönnetään, pyydetään anteeksi ja niistä opitaan.
Onko minulla vl-naisena oikeutta turvalliseen tilaan?
Käytännössä joka paikassa (paitsi siellä, missä on vain meikäläisiä) altistun kiroilulle, kaksimielisille jutuille, musiikille, joka on minulle epämiellyttävän maallista, humalaisille tai muuten päihtyneille jne. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa noita elementtejä tästä yhteiskunnasta, enkä sitä toki vaadikaan.
Tässä keskustelussa tuntuu kohtuuttomalta, että koen, että minua suorastaan syyllistetään, jos en kuuntele tietynlaista musiikkia, en käy teatterissa tai elokuvissa, en harrasta kilpaurheilua, tanssia, en meikkaa, en värjää hiuksia tmv.
Onko minulla oikeutta turvalliseen tilaan? En tuputa vakaumustani muille, enkä rajoita muiden elämää. Miksi muiden pitäisi sanella se, millaista elämää minä saan elää?
Jos turvallisemman tilan periaatteet tarkoittavat vain niiden suojelemista, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin enemmistö, ne menettävät merkityksensä. Suvaitsevaisuus punnitaan vasta silloin, kun kohdataan ihminen, jonka elämänvalinnat tuntuvat itselle vierailta. Miksi minun vakaumukseni nähdään uhkana tai syynä pilkkaan, jos minä annan muiden elää juuri niin kuin he haluavat?
Hyvä lista. Myös tärkeä on muistaa että ihminen joka haluaa olla vl mutta joka myös meikkaa tai käy elokuvissa on yhtä paljon vl kuin sinä, joka et halua tehdä niin mutta teet jotain muuta mitä tämä toinen ei. Ongelmallista on ollut se että erilaisten tapojen ja tarpeiden perusteella on aikoinaan jopa potkittu ulos laumasta ja kielletty toisen usko. Vähintään nuhdeltu vääränlaisista tavoista vaikka samaan aikaan on sanottu, että ei ole mitään sääntöjä eikä vaatimuksia vaan usko riittää. Ihmisten omat "säännöt" on nousseet tärkeämmäksi kuin anteeksiantamuksen sovitus. Näistä on puhuttava suoraan, että enää ei tapahdu samaa harhaa kun ylhäältä katsoen viedään toiselta usko tai todetaan se kelpaamattomaksi ehdonvallan asioiden perustella.
Ketään ei saa potkia ulos laumasta, eikä toisen uskoa voi kieltää. Ihminen voi itse kieltää uskonsa joko sanoillaan tai teoillaan.
Raamatussa kehotetaan rakkaudella neuvomaan uskonystävää, joka näyttää jostain syystä käyttäytyvän juuri aiemmin puhutun "laumasta pois harhailevan lampaan lailla". Ei siis ole kyttäämistä eikä nuhtelemista, jos on huolissaan toisen uskosta. Se on rakkautta. Jos minulta tulisi joku kysymään, että onko sulla kaikki hyvin, kun sua ei ole pitkään aikaan näkynyt seuroissa, niin se lämmittäisi minun mieltä. Ihana, että joku on muistanut minua ja haluaa minun pysyvän tässä laumassa.
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku palauttaa hänet, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."(Jaakob 5:19–20)
Kyse ei siis ole sääntöjen valvomisesta, vaan siitä, että välitetään toisen kuolemattomasta sielusta. Vaikeneminen olisi rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vl vastata:
Olen kirkolla töissä sen verran pienellä paikkakunnalla, jossa tunnen ihmiset hyvin. Tiedän siis, ketkä kirkossa käyvät ja ketkä ovat vanhoillislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset käyvät mielellään omissa seuroissaan, mutta ev. lut. kirkon ehtoolliselle tulemista ei pidetä tärkeänä. Useampikin vanhoillislestadiolainen on sanonut, että seuroissa käyminen on tärkeää, mutta ehtoollista ei kaivata. Moni sanoo, että saattaa käydä ehtoollisella kerran vuodessa - Suviseuroissa. Täysi-ikäistyneen pojan kanssa jutellessani poika totesi, ettei ole käynyt ev. lut. kirkossa ja ehtoollisella kolmeen vuoteen. Edellinen kerta oli pakollinen rippikoulukäynti kotiseurakunnassa.
Tätä on ollut hämmentävä seurata, sillä ei-vanhoillislestadiolaiset, aktiiviset kirkossa kävijät sanovat, miten tärkeä säännöllinen ehtoollisella käyminen heille on hengellisen elämän kannalta. Mietin, eivätkö vanhoillislestadiolaiset samalla tavalla kaipaa ehtoollista, syntien anteeksiantamuksen ateriaa? Vai vietetäänkö ehtoollista sunnuntaisin seurojen yhteydessä?
Olen siinä käsityksessä että uskottomien eli tavallisten kirkkouskovaisten kanssa ei käydä ehtoollisella koska ne uskoo väärin eikä pääse heidän mielestä taivaaseen. "Älä istu sielä missä pilkkaajat istuvat". Jotkut modernimmat saattaa käydä mutta ei he uskottomalta papilta voi saada syntejä anteeksi kun anteeksi voi antaa vain toinen vl.
Heillä on omat ehtoolliset joissa halataan ja itketään ja kadutaan kaikkia mahdollisia syntejä ja ne on myös pakko antaa anteeksi. Tosi painostava tilaisuus, kuin hautajaiset Käy joskus katsomassa.
Tämä oli kyllä ilkeä viesti, pakko myöntää. Ei arvioida sitä, miten tulisi käyttäytyä ehtoollisella, kiitos. (Jos ei häiritse ketään muita, niin saa käydä miten haluaa).
Vierailija kirjoitti:
Yhä vieläkin on ihmisiä, jotka supisee selän takana onko joku "oikein" ja "kunnolla" uskovainen vai ei. Eli noudattaako vl-tapoja. Niin kauan kuin tämmöistä on, asiasta on puhuttava. "Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."
Tuollainen selän takana supiseminen on kyllä väärin. Jos on huolissaan toisesta, pitää mennä suoraan (kahden kesken) juttelemaan.
-vl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan usein turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta ja osalle ihmisiä on itsestään selvää, että kanssaihmisillä on oikeus turvalliseen tilaan.
Turvallise(mma)n tilan periaatteet ovat joukko toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda ympäristö, jossa jokainen voi osallistua ja tulla kuulluksi ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai vähättelystä.
Keskeisimmät kohdat:
Kunnioitus: Arvostetaan toisen henkilökohtaisia rajoja, itsemäärittelyoikeutta ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivat omista.
Oletuksista luopumin: Ei tehdä ennakko-oletuksia toisen taustasta, motiiveista, sukupuolesta tai vakaumuksesta, vaan kysytään ja kuunnellaan.
Tilan antaminen: Huolehditaan siitä, että keskustelu on tasapainoista ja jokaisella on mahdollisuus osallistua ilman jyräämistä.
Vastuullisuus: Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Virheet myönnetään, pyydetään anteeksi ja niistä opitaan.
Onko minulla vl-naisena oikeutta turvalliseen tilaan?
Käytännössä joka paikassa (paitsi siellä, missä on vain meikäläisiä) altistun kiroilulle, kaksimielisille jutuille, musiikille, joka on minulle epämiellyttävän maallista, humalaisille tai muuten päihtyneille jne. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa noita elementtejä tästä yhteiskunnasta, enkä sitä toki vaadikaan.
Tässä keskustelussa tuntuu kohtuuttomalta, että koen, että minua suorastaan syyllistetään, jos en kuuntele tietynlaista musiikkia, en käy teatterissa tai elokuvissa, en harrasta kilpaurheilua, tanssia, en meikkaa, en värjää hiuksia tmv.
Onko minulla oikeutta turvalliseen tilaan? En tuputa vakaumustani muille, enkä rajoita muiden elämää. Miksi muiden pitäisi sanella se, millaista elämää minä saan elää?
Jos turvallisemman tilan periaatteet tarkoittavat vain niiden suojelemista, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin enemmistö, ne menettävät merkityksensä. Suvaitsevaisuus punnitaan vasta silloin, kun kohdataan ihminen, jonka elämänvalinnat tuntuvat itselle vierailta. Miksi minun vakaumukseni nähdään uhkana tai syynä pilkkaan, jos minä annan muiden elää juuri niin kuin he haluavat?
Hyvä lista. Myös tärkeä on muistaa että ihminen joka haluaa olla vl mutta joka myös meikkaa tai käy elokuvissa on yhtä paljon vl kuin sinä, joka et halua tehdä niin mutta teet jotain muuta mitä tämä toinen ei. Ongelmallista on ollut se että erilaisten tapojen ja tarpeiden perusteella on aikoinaan jopa potkittu ulos laumasta ja kielletty toisen usko. Vähintään nuhdeltu vääränlaisista tavoista vaikka samaan aikaan on sanottu, että ei ole mitään sääntöjä eikä vaatimuksia vaan usko riittää. Ihmisten omat "säännöt" on nousseet tärkeämmäksi kuin anteeksiantamuksen sovitus. Näistä on puhuttava suoraan, että enää ei tapahdu samaa harhaa kun ylhäältä katsoen viedään toiselta usko tai todetaan se kelpaamattomaksi ehdonvallan asioiden perustella.
Ketään ei saa potkia ulos laumasta, eikä toisen uskoa voi kieltää. Ihminen voi itse kieltää uskonsa joko sanoillaan tai teoillaan.
Raamatussa kehotetaan rakkaudella neuvomaan uskonystävää, joka näyttää jostain syystä käyttäytyvän juuri aiemmin puhutun "laumasta pois harhailevan lampaan lailla". Ei siis ole kyttäämistä eikä nuhtelemista, jos on huolissaan toisen uskosta. Se on rakkautta. Jos minulta tulisi joku kysymään, että onko sulla kaikki hyvin, kun sua ei ole pitkään aikaan näkynyt seuroissa, niin se lämmittäisi minun mieltä. Ihana, että joku on muistanut minua ja haluaa minun pysyvän tässä laumassa.
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku palauttaa hänet, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."(Jaakob 5:19–20)
Kyse ei siis ole sääntöjen valvomisesta, vaan siitä, että välitetään toisen kuolemattomasta sielusta. Vaikeneminen olisi rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Ja mitä Raamattu pitää syntinä? Ei ainakaan korvakoruja tai telkkarin katsomista. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 15. luvussa, että ihmisen saastuttaa pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok eli vlt voi kuunnella siionin lauluja ja klassista, sekä virsiä. Akustinen kitara ja panhuilu käy kanssa. Jos rytmi menee jalan alle niin siitä on joku sanontakin ettei se ole sopivaa. Tarratoimikunta ohjelmassa oli tekstipätkä että naisten olisi hyvä pukeutumisessa muistaa se että uskonveljienkin pitää päästä taivaaseen ja varmaan tämä koskee ihan tanssiliikkeitäkin. Sitten on myös ok harrastaa liikuntaa joten voi kai tanssiakin kun ottaa nuo huomioon.
Varmasti rajatut mahdollisuudet käytännössä kun tanssipaikoissa on monesti musiikkia ja muuta mutta voihan sitä ainakin kotona tanssia
Miesten taivaaseen pääsy on siis naisten vastuulla?
voiko näin sovinistista ajattelua olla missään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok eli vlt voi kuunnella siionin lauluja ja klassista, sekä virsiä. Akustinen kitara ja panhuilu käy kanssa. Jos rytmi menee jalan alle niin siitä on joku sanontakin ettei se ole sopivaa. Tarratoimikunta ohjelmassa oli tekstipätkä että naisten olisi hyvä pukeutumisessa muistaa se että uskonveljienkin pitää päästä taivaaseen ja varmaan tämä koskee ihan tanssiliikkeitäkin. Sitten on myös ok harrastaa liikuntaa joten voi kai tanssiakin kun ottaa nuo huomioon.
Varmasti rajatut mahdollisuudet käytännössä kun tanssipaikoissa on monesti musiikkia ja muuta mutta voihan sitä ainakin kotona tanssia
Miesten taivaaseen pääsy on siis naisten vastuulla?
voiko näin sovinistista ajattelua olla missään?
Ei tietenkään ole. Kuka sen tekstinpätkän oli kirjoittanut tai sanoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan usein turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta ja osalle ihmisiä on itsestään selvää, että kanssaihmisillä on oikeus turvalliseen tilaan.
Turvallise(mma)n tilan periaatteet ovat joukko toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda ympäristö, jossa jokainen voi osallistua ja tulla kuulluksi ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai vähättelystä.
Keskeisimmät kohdat:
Kunnioitus: Arvostetaan toisen henkilökohtaisia rajoja, itsemäärittelyoikeutta ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivat omista.
Oletuksista luopumin: Ei tehdä ennakko-oletuksia toisen taustasta, motiiveista, sukupuolesta tai vakaumuksesta, vaan kysytään ja kuunnellaan.
Tilan antaminen: Huolehditaan siitä, että keskustelu on tasapainoista ja jokaisella on mahdollisuus osallistua ilman jyräämistä.
Vastuullisuus: Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Virheet myönnetään, pyydetään anteeksi ja niistä opitaan.
Onko minulla vl-naisena oikeutta turvalliseen tilaan?
Käytännössä joka paikassa (paitsi siellä, missä on vain meikäläisiä) altistun kiroilulle, kaksimielisille jutuille, musiikille, joka on minulle epämiellyttävän maallista, humalaisille tai muuten päihtyneille jne. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa noita elementtejä tästä yhteiskunnasta, enkä sitä toki vaadikaan.
Tässä keskustelussa tuntuu kohtuuttomalta, että koen, että minua suorastaan syyllistetään, jos en kuuntele tietynlaista musiikkia, en käy teatterissa tai elokuvissa, en harrasta kilpaurheilua, tanssia, en meikkaa, en värjää hiuksia tmv.
Onko minulla oikeutta turvalliseen tilaan? En tuputa vakaumustani muille, enkä rajoita muiden elämää. Miksi muiden pitäisi sanella se, millaista elämää minä saan elää?
Jos turvallisemman tilan periaatteet tarkoittavat vain niiden suojelemista, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin enemmistö, ne menettävät merkityksensä. Suvaitsevaisuus punnitaan vasta silloin, kun kohdataan ihminen, jonka elämänvalinnat tuntuvat itselle vierailta. Miksi minun vakaumukseni nähdään uhkana tai syynä pilkkaan, jos minä annan muiden elää juuri niin kuin he haluavat?
Hyvä lista. Myös tärkeä on muistaa että ihminen joka haluaa olla vl mutta joka myös meikkaa tai käy elokuvissa on yhtä paljon vl kuin sinä, joka et halua tehdä niin mutta teet jotain muuta mitä tämä toinen ei. Ongelmallista on ollut se että erilaisten tapojen ja tarpeiden perusteella on aikoinaan jopa potkittu ulos laumasta ja kielletty toisen usko. Vähintään nuhdeltu vääränlaisista tavoista vaikka samaan aikaan on sanottu, että ei ole mitään sääntöjä eikä vaatimuksia vaan usko riittää. Ihmisten omat "säännöt" on nousseet tärkeämmäksi kuin anteeksiantamuksen sovitus. Näistä on puhuttava suoraan, että enää ei tapahdu samaa harhaa kun ylhäältä katsoen viedään toiselta usko tai todetaan se kelpaamattomaksi ehdonvallan asioiden perustella.
Ketään ei saa potkia ulos laumasta, eikä toisen uskoa voi kieltää. Ihminen voi itse kieltää uskonsa joko sanoillaan tai teoillaan.
Raamatussa kehotetaan rakkaudella neuvomaan uskonystävää, joka näyttää jostain syystä käyttäytyvän juuri aiemmin puhutun "laumasta pois harhailevan lampaan lailla". Ei siis ole kyttäämistä eikä nuhtelemista, jos on huolissaan toisen uskosta. Se on rakkautta. Jos minulta tulisi joku kysymään, että onko sulla kaikki hyvin, kun sua ei ole pitkään aikaan näkynyt seuroissa, niin se lämmittäisi minun mieltä. Ihana, että joku on muistanut minua ja haluaa minun pysyvän tässä laumassa.
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku palauttaa hänet, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."(Jaakob 5:19–20)
Kyse ei siis ole sääntöjen valvomisesta, vaan siitä, että välitetään toisen kuolemattomasta sielusta. Vaikeneminen olisi rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Ja mitä Raamattu pitää syntinä? Ei ainakaan korvakoruja tai telkkarin katsomista. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 15. luvussa, että ihmisen saastuttaa pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
Olet oikeassa, korvakoruja ei pidetä Raamatussa syntinä . Sen sijaan jos ulkonäkö ja koristautuminen nousee liian tärkeään asemaan ihmisellä, niin sitten se vie kauemmas Jumalasta ja on syntiä. Voi olla, että meikäläisten tapakulttuuriin korvakoruttomuus on jäänyt jo muinaisten kirkkoisien (ainakin Klemens) varoituksesta: "Ei ole myöskään oikein lävistää korviaan vastoin luontoa, jotta niihin voisi ripustaa korvarenkaita ja riipuksia. Sillä korvat on tarkoitettu kuulemaan, ei kantamaan painoja."
Mooseksen kirjasta: Jos orja rakasti isäntäänsä eikä halunnut vapaaksi, hänet vietiin oven luokse ja hänen korvansa lävistettiin naskalilla. Tämä oli merkki siitä, että hän oli isäntänsä orja ikuisesti.
Teologinen tulkinta tästä kirkkoisien (kuten Klemens) mukaan oli että korvan lävistäminen oli merkki orjuudesta. Kristitty on taas kutsuttu vapauteen. Miksi siis ottaa vapaaehtoisesti "orjan merkki" korvaansa vain koristautumisen vuoksi?
Telkkarin katsominen ei ole syntiä, jos sieltä katsoo kunnollisia ohjelmia. Sen sijaan nämä ohjelmat, joissa on huoruutta, seksiä, pettämistä, päihteidenkäyttöä jne. eivät varmasti ole hyväksi, vaan vievät nekin kauemmas Jumalasta ja siitä turvallisesta laumasta.
"Ihminen voi itse kieltää uskonsa joko sanoillaan tai teoillaan."
Toivon kuitenkin, että kynnys mennä itse arvioimaan kenenkään toisen uskon kieltämistä tai kieltämättömyyttä hänen jokapäiväisen elämänsä tekojen perusteella (liittyi tanssiseuraan, värjäsi hiuksensa jne sama vanha lista) olisi mahdollisimman korkealla.
Ehkä juuri joku selän takana supiseminen yms on sellainen teko, josta voisi jo arvellakin, että nyt on usko mennyt tai ainakin kovaa vauhtia menossa. Jos sitä on oikealla tavalla koskaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan usein turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta ja osalle ihmisiä on itsestään selvää, että kanssaihmisillä on oikeus turvalliseen tilaan.
Turvallise(mma)n tilan periaatteet ovat joukko toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda ympäristö, jossa jokainen voi osallistua ja tulla kuulluksi ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai vähättelystä.
Keskeisimmät kohdat:
Kunnioitus: Arvostetaan toisen henkilökohtaisia rajoja, itsemäärittelyoikeutta ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivat omista.
Oletuksista luopumin: Ei tehdä ennakko-oletuksia toisen taustasta, motiiveista, sukupuolesta tai vakaumuksesta, vaan kysytään ja kuunnellaan.
Tilan antaminen: Huolehditaan siitä, että keskustelu on tasapainoista ja jokaisella on mahdollisuus osallistua ilman jyräämistä.
Vastuullisuus: Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Virheet myönnetään, pyydetään anteeksi ja niistä opitaan.
Onko minulla vl-naisena oikeutta turvalliseen tilaan?
Käytännössä joka paikassa (paitsi siellä, missä on vain meikäläisiä) altistun kiroilulle, kaksimielisille jutuille, musiikille, joka on minulle epämiellyttävän maallista, humalaisille tai muuten päihtyneille jne. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa noita elementtejä tästä yhteiskunnasta, enkä sitä toki vaadikaan.
Tässä keskustelussa tuntuu kohtuuttomalta, että koen, että minua suorastaan syyllistetään, jos en kuuntele tietynlaista musiikkia, en käy teatterissa tai elokuvissa, en harrasta kilpaurheilua, tanssia, en meikkaa, en värjää hiuksia tmv.
Onko minulla oikeutta turvalliseen tilaan? En tuputa vakaumustani muille, enkä rajoita muiden elämää. Miksi muiden pitäisi sanella se, millaista elämää minä saan elää?
Jos turvallisemman tilan periaatteet tarkoittavat vain niiden suojelemista, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin enemmistö, ne menettävät merkityksensä. Suvaitsevaisuus punnitaan vasta silloin, kun kohdataan ihminen, jonka elämänvalinnat tuntuvat itselle vierailta. Miksi minun vakaumukseni nähdään uhkana tai syynä pilkkaan, jos minä annan muiden elää juuri niin kuin he haluavat?
Hyvä lista. Myös tärkeä on muistaa että ihminen joka haluaa olla vl mutta joka myös meikkaa tai käy elokuvissa on yhtä paljon vl kuin sinä, joka et halua tehdä niin mutta teet jotain muuta mitä tämä toinen ei. Ongelmallista on ollut se että erilaisten tapojen ja tarpeiden perusteella on aikoinaan jopa potkittu ulos laumasta ja kielletty toisen usko. Vähintään nuhdeltu vääränlaisista tavoista vaikka samaan aikaan on sanottu, että ei ole mitään sääntöjä eikä vaatimuksia vaan usko riittää. Ihmisten omat "säännöt" on nousseet tärkeämmäksi kuin anteeksiantamuksen sovitus. Näistä on puhuttava suoraan, että enää ei tapahdu samaa harhaa kun ylhäältä katsoen viedään toiselta usko tai todetaan se kelpaamattomaksi ehdonvallan asioiden perustella.
Ketään ei saa potkia ulos laumasta, eikä toisen uskoa voi kieltää. Ihminen voi itse kieltää uskonsa joko sanoillaan tai teoillaan.
Raamatussa kehotetaan rakkaudella neuvomaan uskonystävää, joka näyttää jostain syystä käyttäytyvän juuri aiemmin puhutun "laumasta pois harhailevan lampaan lailla". Ei siis ole kyttäämistä eikä nuhtelemista, jos on huolissaan toisen uskosta. Se on rakkautta. Jos minulta tulisi joku kysymään, että onko sulla kaikki hyvin, kun sua ei ole pitkään aikaan näkynyt seuroissa, niin se lämmittäisi minun mieltä. Ihana, että joku on muistanut minua ja haluaa minun pysyvän tässä laumassa.
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku palauttaa hänet, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."(Jaakob 5:19–20)
Kyse ei siis ole sääntöjen valvomisesta, vaan siitä, että välitetään toisen kuolemattomasta sielusta. Vaikeneminen olisi rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Ja mitä Raamattu pitää syntinä? Ei ainakaan korvakoruja tai telkkarin katsomista. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 15. luvussa, että ihmisen saastuttaa pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
Olet oikeassa, korvakoruja ei pidetä Raamatussa syntinä . Sen sijaan jos ulkonäkö ja koristautuminen nousee liian tärkeään asemaan ihmisellä, niin sitten se vie kauemmas Jumalasta ja on syntiä. Voi olla, että meikäläisten tapakulttuuriin korvakoruttomuus on jäänyt jo muinaisten kirkkoisien (ainakin Klemens) varoituksesta: "Ei ole myöskään oikein lävistää korviaan vastoin luontoa, jotta niihin voisi ripustaa korvarenkaita ja riipuksia. Sillä korvat on tarkoitettu kuulemaan, ei kantamaan painoja."
Mooseksen kirjasta: Jos orja rakasti isäntäänsä eikä halunnut vapaaksi, hänet vietiin oven luokse ja hänen korvansa lävistettiin naskalilla. Tämä oli merkki siitä, että hän oli isäntänsä orja ikuisesti.
Teologinen tulkinta tästä kirkkoisien (kuten Klemens) mukaan oli että korvan lävistäminen oli merkki orjuudesta. Kristitty on taas kutsuttu vapauteen. Miksi siis ottaa vapaaehtoisesti "orjan merkki" korvaansa vain koristautumisen vuoksi?
Telkkarin katsominen ei ole syntiä, jos sieltä katsoo kunnollisia ohjelmia. Sen sijaan nämä ohjelmat, joissa on huoruutta, seksiä, pettämistä, päihteidenkäyttöä jne. eivät varmasti ole hyväksi, vaan vievät nekin kauemmas Jumalasta ja siitä turvallisesta laumasta.
Miksi juuri meikki ja korvakorut ovat sitten merkki siitä että ulkonäkö nousee liian tärkeäksi? 1. Pietarin kirje kehottaa naisia olemaan pitämättä tärkeinä hiuslaitteita, kultakoruja ja hienoja vaatteita, jotta kauneus olisi Jumalasta, katoamatonta ja salassa olevaa. Kuitenkin kaikkien em. käyttöä pidetään lestadiolaisnaiselta ihan normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan usein turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta ja osalle ihmisiä on itsestään selvää, että kanssaihmisillä on oikeus turvalliseen tilaan.
Turvallise(mma)n tilan periaatteet ovat joukko toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda ympäristö, jossa jokainen voi osallistua ja tulla kuulluksi ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai vähättelystä.
Keskeisimmät kohdat:
Kunnioitus: Arvostetaan toisen henkilökohtaisia rajoja, itsemäärittelyoikeutta ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivat omista.
Oletuksista luopumin: Ei tehdä ennakko-oletuksia toisen taustasta, motiiveista, sukupuolesta tai vakaumuksesta, vaan kysytään ja kuunnellaan.
Tilan antaminen: Huolehditaan siitä, että keskustelu on tasapainoista ja jokaisella on mahdollisuus osallistua ilman jyräämistä.
Vastuullisuus: Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Virheet myönnetään, pyydetään anteeksi ja niistä opitaan.
Onko minulla vl-naisena oikeutta turvalliseen tilaan?
Käytännössä joka paikassa (paitsi siellä, missä on vain meikäläisiä) altistun kiroilulle, kaksimielisille jutuille, musiikille, joka on minulle epämiellyttävän maallista, humalaisille tai muuten päihtyneille jne. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa noita elementtejä tästä yhteiskunnasta, enkä sitä toki vaadikaan.
Tässä keskustelussa tuntuu kohtuuttomalta, että koen, että minua suorastaan syyllistetään, jos en kuuntele tietynlaista musiikkia, en käy teatterissa tai elokuvissa, en harrasta kilpaurheilua, tanssia, en meikkaa, en värjää hiuksia tmv.
Onko minulla oikeutta turvalliseen tilaan? En tuputa vakaumustani muille, enkä rajoita muiden elämää. Miksi muiden pitäisi sanella se, millaista elämää minä saan elää?
Jos turvallisemman tilan periaatteet tarkoittavat vain niiden suojelemista, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin enemmistö, ne menettävät merkityksensä. Suvaitsevaisuus punnitaan vasta silloin, kun kohdataan ihminen, jonka elämänvalinnat tuntuvat itselle vierailta. Miksi minun vakaumukseni nähdään uhkana tai syynä pilkkaan, jos minä annan muiden elää juuri niin kuin he haluavat?
Hyvä lista. Myös tärkeä on muistaa että ihminen joka haluaa olla vl mutta joka myös meikkaa tai käy elokuvissa on yhtä paljon vl kuin sinä, joka et halua tehdä niin mutta teet jotain muuta mitä tämä toinen ei. Ongelmallista on ollut se että erilaisten tapojen ja tarpeiden perusteella on aikoinaan jopa potkittu ulos laumasta ja kielletty toisen usko. Vähintään nuhdeltu vääränlaisista tavoista vaikka samaan aikaan on sanottu, että ei ole mitään sääntöjä eikä vaatimuksia vaan usko riittää. Ihmisten omat "säännöt" on nousseet tärkeämmäksi kuin anteeksiantamuksen sovitus. Näistä on puhuttava suoraan, että enää ei tapahdu samaa harhaa kun ylhäältä katsoen viedään toiselta usko tai todetaan se kelpaamattomaksi ehdonvallan asioiden perustella.
Ketään ei saa potkia ulos laumasta, eikä toisen uskoa voi kieltää. Ihminen voi itse kieltää uskonsa joko sanoillaan tai teoillaan.
Raamatussa kehotetaan rakkaudella neuvomaan uskonystävää, joka näyttää jostain syystä käyttäytyvän juuri aiemmin puhutun "laumasta pois harhailevan lampaan lailla". Ei siis ole kyttäämistä eikä nuhtelemista, jos on huolissaan toisen uskosta. Se on rakkautta. Jos minulta tulisi joku kysymään, että onko sulla kaikki hyvin, kun sua ei ole pitkään aikaan näkynyt seuroissa, niin se lämmittäisi minun mieltä. Ihana, että joku on muistanut minua ja haluaa minun pysyvän tässä laumassa.
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku palauttaa hänet, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."(Jaakob 5:19–20)
Kyse ei siis ole sääntöjen valvomisesta, vaan siitä, että välitetään toisen kuolemattomasta sielusta. Vaikeneminen olisi rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Ja mitä Raamattu pitää syntinä? Ei ainakaan korvakoruja tai telkkarin katsomista. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 15. luvussa, että ihmisen saastuttaa pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
Olet oikeassa, korvakoruja ei pidetä Raamatussa syntinä . Sen sijaan jos ulkonäkö ja koristautuminen nousee liian tärkeään asemaan ihmisellä, niin sitten se vie kauemmas Jumalasta ja on syntiä. Voi olla, että meikäläisten tapakulttuuriin korvakoruttomuus on jäänyt jo muinaisten kirkkoisien (ainakin Klemens) varoituksesta: "Ei ole myöskään oikein lävistää korviaan vastoin luontoa, jotta niihin voisi ripustaa korvarenkaita ja riipuksia. Sillä korvat on tarkoitettu kuulemaan, ei kantamaan painoja."
Mooseksen kirjasta: Jos orja rakasti isäntäänsä eikä halunnut vapaaksi, hänet vietiin oven luokse ja hänen korvansa lävistettiin naskalilla. Tämä oli merkki siitä, että hän oli isäntänsä orja ikuisesti.
Teologinen tulkinta tästä kirkkoisien (kuten Klemens) mukaan oli että korvan lävistäminen oli merkki orjuudesta. Kristitty on taas kutsuttu vapauteen. Miksi siis ottaa vapaaehtoisesti "orjan merkki" korvaansa vain koristautumisen vuoksi?
Telkkarin katsominen ei ole syntiä, jos sieltä katsoo kunnollisia ohjelmia. Sen sijaan nämä ohjelmat, joissa on huoruutta, seksiä, pettämistä, päihteidenkäyttöä jne. eivät varmasti ole hyväksi, vaan vievät nekin kauemmas Jumalasta ja siitä turvallisesta laumasta.
Miksi juuri meikki ja korvakorut ovat sitten merkki siitä että ulkonäkö nousee liian tärkeäksi? 1. Pietarin kirje kehottaa naisia olemaan pitämättä tärkeinä hiuslaitteita, kultakoruja ja hienoja vaatteita, jotta kauneus olisi Jumalasta, katoamatonta ja salassa olevaa. Kuitenkin kaikkien em. käyttöä pidetään lestadiolaisnaiselta ihan normaalina.
Ja harva ihminen vaikka tämän päivän Suomessa yhdistää korvakorut pahoihin ajatuksiin, rikoksiin siveettömyyteen jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan usein turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta ja osalle ihmisiä on itsestään selvää, että kanssaihmisillä on oikeus turvalliseen tilaan.
Turvallise(mma)n tilan periaatteet ovat joukko toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda ympäristö, jossa jokainen voi osallistua ja tulla kuulluksi ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai vähättelystä.
Keskeisimmät kohdat:
Kunnioitus: Arvostetaan toisen henkilökohtaisia rajoja, itsemäärittelyoikeutta ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivat omista.
Oletuksista luopumin: Ei tehdä ennakko-oletuksia toisen taustasta, motiiveista, sukupuolesta tai vakaumuksesta, vaan kysytään ja kuunnellaan.
Tilan antaminen: Huolehditaan siitä, että keskustelu on tasapainoista ja jokaisella on mahdollisuus osallistua ilman jyräämistä.
Vastuullisuus: Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Virheet myönnetään, pyydetään anteeksi ja niistä opitaan.
Onko minulla vl-naisena oikeutta turvalliseen tilaan?
Käytännössä joka paikassa (paitsi siellä, missä on vain meikäläisiä) altistun kiroilulle, kaksimielisille jutuille, musiikille, joka on minulle epämiellyttävän maallista, humalaisille tai muuten päihtyneille jne. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa noita elementtejä tästä yhteiskunnasta, enkä sitä toki vaadikaan.
Tässä keskustelussa tuntuu kohtuuttomalta, että koen, että minua suorastaan syyllistetään, jos en kuuntele tietynlaista musiikkia, en käy teatterissa tai elokuvissa, en harrasta kilpaurheilua, tanssia, en meikkaa, en värjää hiuksia tmv.
Onko minulla oikeutta turvalliseen tilaan? En tuputa vakaumustani muille, enkä rajoita muiden elämää. Miksi muiden pitäisi sanella se, millaista elämää minä saan elää?
Jos turvallisemman tilan periaatteet tarkoittavat vain niiden suojelemista, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin enemmistö, ne menettävät merkityksensä. Suvaitsevaisuus punnitaan vasta silloin, kun kohdataan ihminen, jonka elämänvalinnat tuntuvat itselle vierailta. Miksi minun vakaumukseni nähdään uhkana tai syynä pilkkaan, jos minä annan muiden elää juuri niin kuin he haluavat?
Hyvä lista. Myös tärkeä on muistaa että ihminen joka haluaa olla vl mutta joka myös meikkaa tai käy elokuvissa on yhtä paljon vl kuin sinä, joka et halua tehdä niin mutta teet jotain muuta mitä tämä toinen ei. Ongelmallista on ollut se että erilaisten tapojen ja tarpeiden perusteella on aikoinaan jopa potkittu ulos laumasta ja kielletty toisen usko. Vähintään nuhdeltu vääränlaisista tavoista vaikka samaan aikaan on sanottu, että ei ole mitään sääntöjä eikä vaatimuksia vaan usko riittää. Ihmisten omat "säännöt" on nousseet tärkeämmäksi kuin anteeksiantamuksen sovitus. Näistä on puhuttava suoraan, että enää ei tapahdu samaa harhaa kun ylhäältä katsoen viedään toiselta usko tai todetaan se kelpaamattomaksi ehdonvallan asioiden perustella.
Ketään ei saa potkia ulos laumasta, eikä toisen uskoa voi kieltää. Ihminen voi itse kieltää uskonsa joko sanoillaan tai teoillaan.
Raamatussa kehotetaan rakkaudella neuvomaan uskonystävää, joka näyttää jostain syystä käyttäytyvän juuri aiemmin puhutun "laumasta pois harhailevan lampaan lailla". Ei siis ole kyttäämistä eikä nuhtelemista, jos on huolissaan toisen uskosta. Se on rakkautta. Jos minulta tulisi joku kysymään, että onko sulla kaikki hyvin, kun sua ei ole pitkään aikaan näkynyt seuroissa, niin se lämmittäisi minun mieltä. Ihana, että joku on muistanut minua ja haluaa minun pysyvän tässä laumassa.
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku palauttaa hänet, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."(Jaakob 5:19–20)
Kyse ei siis ole sääntöjen valvomisesta, vaan siitä, että välitetään toisen kuolemattomasta sielusta. Vaikeneminen olisi rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Ja mitä Raamattu pitää syntinä? Ei ainakaan korvakoruja tai telkkarin katsomista. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 15. luvussa, että ihmisen saastuttaa pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
Olet oikeassa, korvakoruja ei pidetä Raamatussa syntinä . Sen sijaan jos ulkonäkö ja koristautuminen nousee liian tärkeään asemaan ihmisellä, niin sitten se vie kauemmas Jumalasta ja on syntiä. Voi olla, että meikäläisten tapakulttuuriin korvakoruttomuus on jäänyt jo muinaisten kirkkoisien (ainakin Klemens) varoituksesta: "Ei ole myöskään oikein lävistää korviaan vastoin luontoa, jotta niihin voisi ripustaa korvarenkaita ja riipuksia. Sillä korvat on tarkoitettu kuulemaan, ei kantamaan painoja."
Mooseksen kirjasta: Jos orja rakasti isäntäänsä eikä halunnut vapaaksi, hänet vietiin oven luokse ja hänen korvansa lävistettiin naskalilla. Tämä oli merkki siitä, että hän oli isäntänsä orja ikuisesti.
Teologinen tulkinta tästä kirkkoisien (kuten Klemens) mukaan oli että korvan lävistäminen oli merkki orjuudesta. Kristitty on taas kutsuttu vapauteen. Miksi siis ottaa vapaaehtoisesti "orjan merkki" korvaansa vain koristautumisen vuoksi?
Telkkarin katsominen ei ole syntiä, jos sieltä katsoo kunnollisia ohjelmia. Sen sijaan nämä ohjelmat, joissa on huoruutta, seksiä, pettämistä, päihteidenkäyttöä jne. eivät varmasti ole hyväksi, vaan vievät nekin kauemmas Jumalasta ja siitä turvallisesta laumasta.
Miksi juuri meikki ja korvakorut ovat sitten merkki siitä että ulkonäkö nousee liian tärkeäksi? 1. Pietarin kirje kehottaa naisia olemaan pitämättä tärkeinä hiuslaitteita, kultakoruja ja hienoja vaatteita, jotta kauneus olisi Jumalasta, katoamatonta ja salassa olevaa. Kuitenkin kaikkien em. käyttöä pidetään lestadiolaisnaiselta ihan normaalina.
En osaa kyllä varmaksi sanoa ja ei se varmaan aina olekaan niin, että juuri meikki ja/tai korvakorut olisivat se "ongelma". Esim. Venäjän uskovaisilla korvikset on varmaan hyvin monilla, kun se on heillä tapana.
Minusta tuossa meikki/korvakoru-keskustelussa on myös se aspekti, että jos on ennen ollut ilman niitä, niin muutos voi olla myös henkilön tapa "ilmoittaa" muille uskovaisille, että "minä en enää kuulu tähän porukkaan. Minä haluan olla erilainen kuin te." Tällainen kokemus ainakin minulla on ollut muutamien henkilöiden kohdalla. Eli he eivät ole oikein muuten rohjenneet asiaa ilmaista kuin tuon ulkonäkömuutoksen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok eli vlt voi kuunnella siionin lauluja ja klassista, sekä virsiä. Akustinen kitara ja panhuilu käy kanssa. Jos rytmi menee jalan alle niin siitä on joku sanontakin ettei se ole sopivaa. Tarratoimikunta ohjelmassa oli tekstipätkä että naisten olisi hyvä pukeutumisessa muistaa se että uskonveljienkin pitää päästä taivaaseen ja varmaan tämä koskee ihan tanssiliikkeitäkin. Sitten on myös ok harrastaa liikuntaa joten voi kai tanssiakin kun ottaa nuo huomioon.
Varmasti rajatut mahdollisuudet käytännössä kun tanssipaikoissa on monesti musiikkia ja muuta mutta voihan sitä ainakin kotona tanssia
Miesten taivaaseen pääsy on siis naisten vastuulla?
voiko näin sovinistista ajattelua olla missään?
Voi, tuohon ajatteluun perustuvat islamin pukeutumissäännöt naisille, hijab, niqab, ja burkha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan usein turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta ja osalle ihmisiä on itsestään selvää, että kanssaihmisillä on oikeus turvalliseen tilaan.
Turvallise(mma)n tilan periaatteet ovat joukko toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda ympäristö, jossa jokainen voi osallistua ja tulla kuulluksi ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai vähättelystä.
Keskeisimmät kohdat:
Kunnioitus: Arvostetaan toisen henkilökohtaisia rajoja, itsemäärittelyoikeutta ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivat omista.
Oletuksista luopumin: Ei tehdä ennakko-oletuksia toisen taustasta, motiiveista, sukupuolesta tai vakaumuksesta, vaan kysytään ja kuunnellaan.
Tilan antaminen: Huolehditaan siitä, että keskustelu on tasapainoista ja jokaisella on mahdollisuus osallistua ilman jyräämistä.
Vastuullisuus: Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Virheet myönnetään, pyydetään anteeksi ja niistä opitaan.
Onko minulla vl-naisena oikeutta turvalliseen tilaan?
Käytännössä joka paikassa (paitsi siellä, missä on vain meikäläisiä) altistun kiroilulle, kaksimielisille jutuille, musiikille, joka on minulle epämiellyttävän maallista, humalaisille tai muuten päihtyneille jne. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa noita elementtejä tästä yhteiskunnasta, enkä sitä toki vaadikaan.
Tässä keskustelussa tuntuu kohtuuttomalta, että koen, että minua suorastaan syyllistetään, jos en kuuntele tietynlaista musiikkia, en käy teatterissa tai elokuvissa, en harrasta kilpaurheilua, tanssia, en meikkaa, en värjää hiuksia tmv.
Onko minulla oikeutta turvalliseen tilaan? En tuputa vakaumustani muille, enkä rajoita muiden elämää. Miksi muiden pitäisi sanella se, millaista elämää minä saan elää?
Jos turvallisemman tilan periaatteet tarkoittavat vain niiden suojelemista, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin enemmistö, ne menettävät merkityksensä. Suvaitsevaisuus punnitaan vasta silloin, kun kohdataan ihminen, jonka elämänvalinnat tuntuvat itselle vierailta. Miksi minun vakaumukseni nähdään uhkana tai syynä pilkkaan, jos minä annan muiden elää juuri niin kuin he haluavat?
Hyvä lista. Myös tärkeä on muistaa että ihminen joka haluaa olla vl mutta joka myös meikkaa tai käy elokuvissa on yhtä paljon vl kuin sinä, joka et halua tehdä niin mutta teet jotain muuta mitä tämä toinen ei. Ongelmallista on ollut se että erilaisten tapojen ja tarpeiden perusteella on aikoinaan jopa potkittu ulos laumasta ja kielletty toisen usko. Vähintään nuhdeltu vääränlaisista tavoista vaikka samaan aikaan on sanottu, että ei ole mitään sääntöjä eikä vaatimuksia vaan usko riittää. Ihmisten omat "säännöt" on nousseet tärkeämmäksi kuin anteeksiantamuksen sovitus. Näistä on puhuttava suoraan, että enää ei tapahdu samaa harhaa kun ylhäältä katsoen viedään toiselta usko tai todetaan se kelpaamattomaksi ehdonvallan asioiden perustella.
Ketään ei saa potkia ulos laumasta, eikä toisen uskoa voi kieltää. Ihminen voi itse kieltää uskonsa joko sanoillaan tai teoillaan.
Raamatussa kehotetaan rakkaudella neuvomaan uskonystävää, joka näyttää jostain syystä käyttäytyvän juuri aiemmin puhutun "laumasta pois harhailevan lampaan lailla". Ei siis ole kyttäämistä eikä nuhtelemista, jos on huolissaan toisen uskosta. Se on rakkautta. Jos minulta tulisi joku kysymään, että onko sulla kaikki hyvin, kun sua ei ole pitkään aikaan näkynyt seuroissa, niin se lämmittäisi minun mieltä. Ihana, että joku on muistanut minua ja haluaa minun pysyvän tässä laumassa.
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku palauttaa hänet, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."(Jaakob 5:19–20)
Kyse ei siis ole sääntöjen valvomisesta, vaan siitä, että välitetään toisen kuolemattomasta sielusta. Vaikeneminen olisi rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Ja mitä Raamattu pitää syntinä? Ei ainakaan korvakoruja tai telkkarin katsomista. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 15. luvussa, että ihmisen saastuttaa pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
Olet oikeassa, korvakoruja ei pidetä Raamatussa syntinä . Sen sijaan jos ulkonäkö ja koristautuminen nousee liian tärkeään asemaan ihmisellä, niin sitten se vie kauemmas Jumalasta ja on syntiä. Voi olla, että meikäläisten tapakulttuuriin korvakoruttomuus on jäänyt jo muinaisten kirkkoisien (ainakin Klemens) varoituksesta: "Ei ole myöskään oikein lävistää korviaan vastoin luontoa, jotta niihin voisi ripustaa korvarenkaita ja riipuksia. Sillä korvat on tarkoitettu kuulemaan, ei kantamaan painoja."
Mooseksen kirjasta: Jos orja rakasti isäntäänsä eikä halunnut vapaaksi, hänet vietiin oven luokse ja hänen korvansa lävistettiin naskalilla. Tämä oli merkki siitä, että hän oli isäntänsä orja ikuisesti.
Teologinen tulkinta tästä kirkkoisien (kuten Klemens) mukaan oli että korvan lävistäminen oli merkki orjuudesta. Kristitty on taas kutsuttu vapauteen. Miksi siis ottaa vapaaehtoisesti "orjan merkki" korvaansa vain koristautumisen vuoksi?
Telkkarin katsominen ei ole syntiä, jos sieltä katsoo kunnollisia ohjelmia. Sen sijaan nämä ohjelmat, joissa on huoruutta, seksiä, pettämistä, päihteidenkäyttöä jne. eivät varmasti ole hyväksi, vaan vievät nekin kauemmas Jumalasta ja siitä turvallisesta laumasta.
Miksi juuri meikki ja korvakorut ovat sitten merkki siitä että ulkonäkö nousee liian tärkeäksi? 1. Pietarin kirje kehottaa naisia olemaan pitämättä tärkeinä hiuslaitteita, kultakoruja ja hienoja vaatteita, jotta kauneus olisi Jumalasta, katoamatonta ja salassa olevaa. Kuitenkin kaikkien em. käyttöä pidetään lestadiolaisnaiselta ihan normaalina.
En osaa kyllä varmaksi sanoa ja ei se varmaan aina olekaan niin, että juuri meikki ja/tai korvakorut olisivat se "ongelma". Esim. Venäjän uskovaisilla korvikset on varmaan hyvin monilla, kun se on heillä tapana.
Minusta tuossa meikki/korvakoru-keskustelussa on myös se aspekti, että jos on ennen ollut ilman niitä, niin muutos voi olla myös henkilön tapa "ilmoittaa" muille uskovaisille, että "minä en enää kuulu tähän porukkaan. Minä haluan olla erilainen kuin te." Tällainen kokemus ainakin minulla on ollut muutamien henkilöiden kohdalla. Eli he eivät ole oikein muuten rohjenneet asiaa ilmaista kuin tuon ulkonäkömuutoksen avulla.
Olen huomannut saman, että jotkut välittävät viestejä ulkoisilla merkeillä. Mutta entä jos joku suomalainen vilpittömästi uskoo kuten lestadiolaiset opettaa, mutta ottaa silti korvakorut? Vaikka siksi kun niitä ei kielletä erikseen Raamatussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän pyynnön olen esittänyt aiemminkin: jos et ole lestadiolainen, älä esiinny sellaisena. Aiheuttaa vain lisää hämmennystä.
Tätä pyyntöä en ole ennen esittänyt, mutta jos olet lestadiolainen, älä esitä ettet ole! Sotkee vain keskustelua(se on tiestysti tarkoituskin), eli älä esitä muuta kuin olet.
Hyökkäys on paras puolustus, eikö vain? Toisten kommenttien vääristeleminen ei ole hyvää keskustelukulttuuria.
Kerrankin satuin paikalle, kun viestiini on vastattu, vaikka niin harvoin käyn palstalla.
Eihän viestissäni mitään vääristelyä ollut, mutta olen monesti huomannut vanhoillislestadiolaisten tekeytyvän milloin miksikin. Jopa ateistina on esiinnytty.
Eli ei ollut kyse mistään hyökkäyksestä, vaan asian toisen puolen esille tuomisesta.
Vai väitätkö, että vain toinen osapuoli on syyllinen tähän jonain muuna esiintymiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan usein turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta ja osalle ihmisiä on itsestään selvää, että kanssaihmisillä on oikeus turvalliseen tilaan.
Turvallise(mma)n tilan periaatteet ovat joukko toimintatapoja, joiden tavoitteena on luoda ympäristö, jossa jokainen voi osallistua ja tulla kuulluksi ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai vähättelystä.
Keskeisimmät kohdat:
Kunnioitus: Arvostetaan toisen henkilökohtaisia rajoja, itsemäärittelyoikeutta ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivat omista.
Oletuksista luopumin: Ei tehdä ennakko-oletuksia toisen taustasta, motiiveista, sukupuolesta tai vakaumuksesta, vaan kysytään ja kuunnellaan.
Tilan antaminen: Huolehditaan siitä, että keskustelu on tasapainoista ja jokaisella on mahdollisuus osallistua ilman jyräämistä.
Vastuullisuus: Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Virheet myönnetään, pyydetään anteeksi ja niistä opitaan.
Onko minulla vl-naisena oikeutta turvalliseen tilaan?
Käytännössä joka paikassa (paitsi siellä, missä on vain meikäläisiä) altistun kiroilulle, kaksimielisille jutuille, musiikille, joka on minulle epämiellyttävän maallista, humalaisille tai muuten päihtyneille jne. Minulla ei ole mahdollisuutta poistaa noita elementtejä tästä yhteiskunnasta, enkä sitä toki vaadikaan.
Tässä keskustelussa tuntuu kohtuuttomalta, että koen, että minua suorastaan syyllistetään, jos en kuuntele tietynlaista musiikkia, en käy teatterissa tai elokuvissa, en harrasta kilpaurheilua, tanssia, en meikkaa, en värjää hiuksia tmv.
Onko minulla oikeutta turvalliseen tilaan? En tuputa vakaumustani muille, enkä rajoita muiden elämää. Miksi muiden pitäisi sanella se, millaista elämää minä saan elää?
Jos turvallisemman tilan periaatteet tarkoittavat vain niiden suojelemista, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin enemmistö, ne menettävät merkityksensä. Suvaitsevaisuus punnitaan vasta silloin, kun kohdataan ihminen, jonka elämänvalinnat tuntuvat itselle vierailta. Miksi minun vakaumukseni nähdään uhkana tai syynä pilkkaan, jos minä annan muiden elää juuri niin kuin he haluavat?
Hyvä lista. Myös tärkeä on muistaa että ihminen joka haluaa olla vl mutta joka myös meikkaa tai käy elokuvissa on yhtä paljon vl kuin sinä, joka et halua tehdä niin mutta teet jotain muuta mitä tämä toinen ei. Ongelmallista on ollut se että erilaisten tapojen ja tarpeiden perusteella on aikoinaan jopa potkittu ulos laumasta ja kielletty toisen usko. Vähintään nuhdeltu vääränlaisista tavoista vaikka samaan aikaan on sanottu, että ei ole mitään sääntöjä eikä vaatimuksia vaan usko riittää. Ihmisten omat "säännöt" on nousseet tärkeämmäksi kuin anteeksiantamuksen sovitus. Näistä on puhuttava suoraan, että enää ei tapahdu samaa harhaa kun ylhäältä katsoen viedään toiselta usko tai todetaan se kelpaamattomaksi ehdonvallan asioiden perustella.
Ketään ei saa potkia ulos laumasta, eikä toisen uskoa voi kieltää. Ihminen voi itse kieltää uskonsa joko sanoillaan tai teoillaan.
Raamatussa kehotetaan rakkaudella neuvomaan uskonystävää, joka näyttää jostain syystä käyttäytyvän juuri aiemmin puhutun "laumasta pois harhailevan lampaan lailla". Ei siis ole kyttäämistä eikä nuhtelemista, jos on huolissaan toisen uskosta. Se on rakkautta. Jos minulta tulisi joku kysymään, että onko sulla kaikki hyvin, kun sua ei ole pitkään aikaan näkynyt seuroissa, niin se lämmittäisi minun mieltä. Ihana, että joku on muistanut minua ja haluaa minun pysyvän tässä laumassa.
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku palauttaa hänet, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."(Jaakob 5:19–20)
Kyse ei siis ole sääntöjen valvomisesta, vaan siitä, että välitetään toisen kuolemattomasta sielusta. Vaikeneminen olisi rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Ja mitä Raamattu pitää syntinä? Ei ainakaan korvakoruja tai telkkarin katsomista. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 15. luvussa, että ihmisen saastuttaa pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
Olet oikeassa, korvakoruja ei pidetä Raamatussa syntinä . Sen sijaan jos ulkonäkö ja koristautuminen nousee liian tärkeään asemaan ihmisellä, niin sitten se vie kauemmas Jumalasta ja on syntiä. Voi olla, että meikäläisten tapakulttuuriin korvakoruttomuus on jäänyt jo muinaisten kirkkoisien (ainakin Klemens) varoituksesta: "Ei ole myöskään oikein lävistää korviaan vastoin luontoa, jotta niihin voisi ripustaa korvarenkaita ja riipuksia. Sillä korvat on tarkoitettu kuulemaan, ei kantamaan painoja."
Mooseksen kirjasta: Jos orja rakasti isäntäänsä eikä halunnut vapaaksi, hänet vietiin oven luokse ja hänen korvansa lävistettiin naskalilla. Tämä oli merkki siitä, että hän oli isäntänsä orja ikuisesti.
Teologinen tulkinta tästä kirkkoisien (kuten Klemens) mukaan oli että korvan lävistäminen oli merkki orjuudesta. Kristitty on taas kutsuttu vapauteen. Miksi siis ottaa vapaaehtoisesti "orjan merkki" korvaansa vain koristautumisen vuoksi?
Telkkarin katsominen ei ole syntiä, jos sieltä katsoo kunnollisia ohjelmia. Sen sijaan nämä ohjelmat, joissa on huoruutta, seksiä, pettämistä, päihteidenkäyttöä jne. eivät varmasti ole hyväksi, vaan vievät nekin kauemmas Jumalasta ja siitä turvallisesta laumasta.
Miksi juuri meikki ja korvakorut ovat sitten merkki siitä että ulkonäkö nousee liian tärkeäksi? 1. Pietarin kirje kehottaa naisia olemaan pitämättä tärkeinä hiuslaitteita, kultakoruja ja hienoja vaatteita, jotta kauneus olisi Jumalasta, katoamatonta ja salassa olevaa. Kuitenkin kaikkien em. käyttöä pidetään lestadiolaisnaiselta ihan normaalina.
En osaa kyllä varmaksi sanoa ja ei se varmaan aina olekaan niin, että juuri meikki ja/tai korvakorut olisivat se "ongelma". Esim. Venäjän uskovaisilla korvikset on varmaan hyvin monilla, kun se on heillä tapana.
Minusta tuossa meikki/korvakoru-keskustelussa on myös se aspekti, että jos on ennen ollut ilman niitä, niin muutos voi olla myös henkilön tapa "ilmoittaa" muille uskovaisille, että "minä en enää kuulu tähän porukkaan. Minä haluan olla erilainen kuin te." Tällainen kokemus ainakin minulla on ollut muutamien henkilöiden kohdalla. Eli he eivät ole oikein muuten rohjenneet asiaa ilmaista kuin tuon ulkonäkömuutoksen avulla.
Olen huomannut saman, että jotkut välittävät viestejä ulkoisilla merkeillä. Mutta entä jos joku suomalainen vilpittömästi uskoo kuten lestadiolaiset opettaa, mutta ottaa silti korvakorut? Vaikka siksi kun niitä ei kielletä erikseen Raamatussa.
Minusta se olisi ihan ok, tuskin ne korvakorut sitä uskoa vie. Meidänkin ry:llä käy ihan suomalainen vanhempi nainen, jolla on aina korvikset, muuta lämpimästi hän tervehtii "Jumalanterveellä"
Turvallisesta tilasta tuli näin ulkoa katsoen mieleen, että ei varmaan ole välttämättä aina ihan helppoa luoda esim vl seuroihin turvallista tilaa sekä niille (vanhuksille?), joiden uskonkäsityksen mukaan teinin korvakorut ovat merkki uskosta luopumisesta että niille teineille, jotka vilpittömästi pitävät sellaisia asioita vain tapoina, jotka eivät kerro uskosta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän pyynnön olen esittänyt aiemminkin: jos et ole lestadiolainen, älä esiinny sellaisena. Aiheuttaa vain lisää hämmennystä.
Tätä pyyntöä en ole ennen esittänyt, mutta jos olet lestadiolainen, älä esitä ettet ole! Sotkee vain keskustelua(se on tiestysti tarkoituskin), eli älä esitä muuta kuin olet.
Hyökkäys on paras puolustus, eikö vain? Toisten kommenttien vääristeleminen ei ole hyvää keskustelukulttuuria.
Kerrankin satuin paikalle, kun viestiini on vastattu, vaikka niin harvoin käyn palstalla.
Eihän viestissäni mitään vääristelyä ollut, mutta olen monesti huomannut vanhoillislestadiolaisten tekeytyvän milloin miksikin. Jopa ateistina on esiinnytty.
Eli ei ollut kyse mistään hyökkäyksestä, vaan asian toisen puolen esille tuomisesta.
Vai väitätkö, että vain toinen osapuoli on syyllinen tähän jonain muuna esiintymiseen?
Aina tähän ketjuun kirjoittamillani viesteillä on yksi alapeukku heti valmiina.
Jokin peukutusautomastti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok eli vlt voi kuunnella siionin lauluja ja klassista, sekä virsiä. Akustinen kitara ja panhuilu käy kanssa. Jos rytmi menee jalan alle niin siitä on joku sanontakin ettei se ole sopivaa. Tarratoimikunta ohjelmassa oli tekstipätkä että naisten olisi hyvä pukeutumisessa muistaa se että uskonveljienkin pitää päästä taivaaseen ja varmaan tämä koskee ihan tanssiliikkeitäkin. Sitten on myös ok harrastaa liikuntaa joten voi kai tanssiakin kun ottaa nuo huomioon.
Varmasti rajatut mahdollisuudet käytännössä kun tanssipaikoissa on monesti musiikkia ja muuta mutta voihan sitä ainakin kotona tanssia
Miesten taivaaseen pääsy on siis naisten vastuulla?
voiko näin sovinistista ajattelua olla missään?
Voi, tuohon ajatteluun perustuvat islamin pukeutumissäännöt naisille, hijab, niqab, ja burkha.
Kyllä, mutta ovat tuontitavaraa. Luulisi Suomen olevan edistyneempi.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä lista. Myös tärkeä on muistaa että ihminen joka haluaa olla vl mutta joka myös meikkaa tai käy elokuvissa on yhtä paljon vl kuin sinä, joka et halua tehdä niin mutta teet jotain muuta mitä tämä toinen ei. Ongelmallista on ollut se että erilaisten tapojen ja tarpeiden perusteella on aikoinaan jopa potkittu ulos laumasta ja kielletty toisen usko. Vähintään nuhdeltu vääränlaisista tavoista vaikka samaan aikaan on sanottu, että ei ole mitään sääntöjä eikä vaatimuksia vaan usko riittää. Ihmisten omat "säännöt" on nousseet tärkeämmäksi kuin anteeksiantamuksen sovitus. Näistä on puhuttava suoraan, että enää ei tapahdu samaa harhaa kun ylhäältä katsoen viedään toiselta usko tai todetaan se kelpaamattomaksi ehdonvallan asioiden perustella.