Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vl vastata:

Olen kirkolla töissä sen verran pienellä paikkakunnalla, jossa tunnen ihmiset hyvin. Tiedän siis, ketkä kirkossa käyvät ja ketkä ovat vanhoillislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset käyvät mielellään omissa seuroissaan, mutta ev. lut. kirkon ehtoolliselle tulemista ei pidetä tärkeänä. Useampikin vanhoillislestadiolainen on sanonut, että seuroissa käyminen on tärkeää, mutta ehtoollista ei kaivata. Moni sanoo, että saattaa käydä ehtoollisella kerran vuodessa - Suviseuroissa. Täysi-ikäistyneen pojan kanssa jutellessani poika totesi, ettei ole käynyt ev. lut. kirkossa ja ehtoollisella kolmeen vuoteen. Edellinen kerta oli pakollinen rippikoulukäynti kotiseurakunnassa.

Tätä on ollut hämmentävä seurata, sillä ei-vanhoillislestadiolaiset, aktiiviset kirkossa kävijät sanovat, miten tärkeä säännöllinen ehtoollisella käyminen heille on hengellisen elämän kannalta. Mietin, eivätkö vanhoillislestadiolaiset samalla tavalla kaipaa ehtoollista, syntien anteeksiantamuksen ateriaa? Vai vietetäänkö ehtoollista sunnuntaisin seurojen yhteydessä?

Ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa. Syntien anteeksi saamiseen sitä ei kuitenkaan tarvita, vaan synnit saa uskoa anteeksi toisen uskovaisen saarnaamasta evankeliumista. Tuota evankeliumia ainakin meidän perheessä tarvitaan ihan joka päivä.

Vl

Olen tuo aiempi: jos ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa, miksi vanhoillislestadiolaiset eivät käy ehtoollisella useammin? 

Olen eri kuin jolle vastasit, mutta: jotenkin ahdistavaa tämä tarkkailu. Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy ehtoollisella? 

Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy seuroissa/värjää hiuksia/ meikkaa/harrastaa kilpaurheilua...?

Minä en ainakaan laske. EI tuollaiset asiat voisi juuri vähempää kiinnostaa. Jotkin muut ehkä, jos joku toimii oikeasti jotenkin syntisesti esimerkiksi. Pettää puolisoaan tms.

Mutta ei, en tutki ja laske kuka on seuroissa ja milloinkin ja että onkohan tuolla värjätty tukka. Ahdistavaa olisi elää vahtien toisia noin.

-vl

Vierailija kirjoitti:

Eikä sekään ole mitenkään pinnallista itsessään vaan raakaa työtä. Mutta tarkoittaen muuta siihen kuuluvaa. Syömishäiriöt yleisiä jne.

Senkö takia muka ette käy balettia katsomassa, koska syömishäiriöt...? Kyllä teillä selityksiä riittää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vl vastata:

Olen kirkolla töissä sen verran pienellä paikkakunnalla, jossa tunnen ihmiset hyvin. Tiedän siis, ketkä kirkossa käyvät ja ketkä ovat vanhoillislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset käyvät mielellään omissa seuroissaan, mutta ev. lut. kirkon ehtoolliselle tulemista ei pidetä tärkeänä. Useampikin vanhoillislestadiolainen on sanonut, että seuroissa käyminen on tärkeää, mutta ehtoollista ei kaivata. Moni sanoo, että saattaa käydä ehtoollisella kerran vuodessa - Suviseuroissa. Täysi-ikäistyneen pojan kanssa jutellessani poika totesi, ettei ole käynyt ev. lut. kirkossa ja ehtoollisella kolmeen vuoteen. Edellinen kerta oli pakollinen rippikoulukäynti kotiseurakunnassa.

Tätä on ollut hämmentävä seurata, sillä ei-vanhoillislestadiolaiset, aktiiviset kirkossa kävijät sanovat, miten tärkeä säännöllinen ehtoollisella käyminen heille on hengellisen elämän kannalta. Mietin, eivätkö vanhoillislestadiolaiset samalla tavalla kaipaa ehtoollista, syntien anteeksiantamuksen ateriaa? Vai vietetäänkö ehtoollista sunnuntaisin seurojen yhteydessä?

Ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa. Syntien anteeksi saamiseen sitä ei kuitenkaan tarvita, vaan synnit saa uskoa anteeksi toisen uskovaisen saarnaamasta evankeliumista. Tuota evankeliumia ainakin meidän perheessä tarvitaan ihan joka päivä.

Vl

Olen tuo aiempi: jos ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa, miksi vanhoillislestadiolaiset eivät käy ehtoollisella useammin? 

Olen eri kuin jolle vastasit, mutta: jotenkin ahdistavaa tämä tarkkailu. Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy ehtoollisella? 

Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy seuroissa/värjää hiuksia/ meikkaa/harrastaa kilpaurheilua...?

Minä en ainakaan laske. EI tuollaiset asiat voisi juuri vähempää kiinnostaa. Jotkin muut ehkä, jos joku toimii oikeasti jotenkin syntisesti esimerkiksi. Pettää puolisoaan tms.

Mutta ei, en tutki ja laske kuka on seuroissa ja milloinkin ja että onkohan tuolla värjätty tukka. Ahdistavaa olisi elää vahtien toisia noin.

-vl

Taidat olla poikkeusyksilö.

Ei hän ole poikkeusyksilö, vaan ilmeisesti nainen, joka ei ole kotiseurakunnassaan missään vastuuasemassa.  Menikö oikein`?

Niillä, jotka ovat niitä "vanhimpia" tai muuten vastuullisessa asemassa, on ihan toinen meininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vl-oppi julistaa, jos et usko ja suostu ajattelemaan samalla tavalla kuin me, et usko oikein. Tässä yhteisö on korottanut itsensä asemaan, johon sillä ei ole oikeutta itseään korottaa. Jumala päättää näistä asioita, ei vl-liike. Mafian toiminnasta ei tee oikeaa se, että se julistaa toimintansa olevan oikeaa. Ihan vaan vertailuna. 

Kai sitä vapaassa maassa sinullakin on oikeus perustaa liike, joka uskoo miten uskoo.

Aika narsistinen homma, että yhteisö korottaa itsensä tuohon asemaan. Vilpitön usko omaan erityisasemaan ei tee siitä totuutta. Sen sijaan se tuottaa lukuisia haittailmiöitä, kuten hengellisen väkivallan.  Mulla ei ole mitään tarvetta perustaa omaa uskonnollista ryhmää ja yrittää hallita miten muut ajattelee. Jos on olemassa oikeudenmukainen ja rakastava Jumala, niin Hän kyllä näkee jokaisen ihmisen, joka etsii totuutta ja pitää huolen siitä, ettei yksikään joudu hukkaan. Ihan henkilökohtaisesti, "yksi on välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä, Jeesus Kristus".

Juu, mutta on vaarallista alkaa väittää, että jollakulla ei olisi oikeutta uskoa niin kuin uskoo. Tuollainen asenne on jo laissa turvatun uskonnonvapauden vastainen.

Ei ole lainvastaista. Jos uskot, että sulla on oikeus uskontosi varjolla vangita 4 naista kellariin niin kyllä siinä jo menee ihmisen perusoikeudet uskonnonvapauden edelle. Saa uskoa miten lystää ja muut saa sanoa, ettei hyvältä kuulosta. 

Tanssista vielä puheen ollen, eikö teitä keskustelijoita yhtään ihmetyttäisi, jos esimerkiksi joku vl harrastaisi vaikkapa twerkkausta? Mietin vain, eikö minkäänlaisen tanssin kohdalla ymmärretä sitä, että se ei ehkä ole paras harrastus uskonelämän kannalta?

Vierailija kirjoitti:

Tanssista vielä puheen ollen, eikö teitä keskustelijoita yhtään ihmetyttäisi, jos esimerkiksi joku vl harrastaisi vaikkapa twerkkausta? Mietin vain, eikö minkäänlaisen tanssin kohdalla ymmärretä sitä, että se ei ehkä ole paras harrastus uskonelämän kannalta?

Minä ihmettelen twerkkausta kenen  tahansa tekemänä😄

Vierailija kirjoitti:

Tanssista vielä puheen ollen, eikö teitä keskustelijoita yhtään ihmetyttäisi, jos esimerkiksi joku vl harrastaisi vaikkapa twerkkausta? Mietin vain, eikö minkäänlaisen tanssin kohdalla ymmärretä sitä, että se ei ehkä ole paras harrastus uskonelämän kannalta?

Tottakai! Ymmärrän toki.  Siinäpä se. Sanan " tanssi" alle mahtuu monenmoista. Samoin sanan " teatteri"  alle. Tai sanan " konsertti" alle.  Tai sanan " elokuva" alle. Tai minkä vaan alle.   Siksi kaikki kategoriset suhtautumiset asioihin ovat henkistä laiskuutta ja typerää yleistämistä. On se asia sitten  muotoiltu tyyliin " meillä ei ole tapana",  " meitä ei kiinnosta" tai ihan suoraan " ei ole sallittua tai suotavaa".  Lopputuloshan on aivan sama,  oman elämän kaventaminen negatiivisten seurausten pelossa. Ja muuten.  Ymmärrän, että aikuisesta on noloa myöntää ja sanoa kuin lapsi että " minä en saa kun minulle on sanottu, että..."  ja sen takia asia pitää vääntää muotoon " happamia sanoi kettu" eli " ei kiinnosta, en ois halunnukaan". Ja vielä hassumpaahan tämä on, kun yleensä tämä ihminen ei ole eläessään käynyt elokuvissa tai teatterissa tms eli ei voi sanoa oikeastaan, että kiinnostaako vai ei. 

 Kaikeessa on hyvää ja huonoa, uskoa rakentavaa tai sitten ei. Pitäisi mennä itse ja kokea ja nähdä. Ei kenenkään usko vaarannu esityksestä, josta voi vain todeta, että tuosta en pitänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tanssista vielä puheen ollen, eikö teitä keskustelijoita yhtään ihmetyttäisi, jos esimerkiksi joku vl harrastaisi vaikkapa twerkkausta? Mietin vain, eikö minkäänlaisen tanssin kohdalla ymmärretä sitä, että se ei ehkä ole paras harrastus uskonelämän kannalta?

Minä ihmettelen twerkkausta kenen  tahansa tekemänä😄

No, täytyy myöntää, että minä itsekin 😅 (ed. viestin kirjoittaja)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vl vastata:

Olen kirkolla töissä sen verran pienellä paikkakunnalla, jossa tunnen ihmiset hyvin. Tiedän siis, ketkä kirkossa käyvät ja ketkä ovat vanhoillislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset käyvät mielellään omissa seuroissaan, mutta ev. lut. kirkon ehtoolliselle tulemista ei pidetä tärkeänä. Useampikin vanhoillislestadiolainen on sanonut, että seuroissa käyminen on tärkeää, mutta ehtoollista ei kaivata. Moni sanoo, että saattaa käydä ehtoollisella kerran vuodessa - Suviseuroissa. Täysi-ikäistyneen pojan kanssa jutellessani poika totesi, ettei ole käynyt ev. lut. kirkossa ja ehtoollisella kolmeen vuoteen. Edellinen kerta oli pakollinen rippikoulukäynti kotiseurakunnassa.

Tätä on ollut hämmentävä seurata, sillä ei-vanhoillislestadiolaiset, aktiiviset kirkossa kävijät sanovat, miten tärkeä säännöllinen ehtoollisella käyminen heille on hengellisen elämän kannalta. Mietin, eivätkö vanhoillislestadiolaiset samalla tavalla kaipaa ehtoollista, syntien anteeksiantamuksen ateriaa? Vai vietetäänkö ehtoollista sunnuntaisin seurojen yhteydessä?

Ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa. Syntien anteeksi saamiseen sitä ei kuitenkaan tarvita, vaan synnit saa uskoa anteeksi toisen uskovaisen saarnaamasta evankeliumista. Tuota evankeliumia ainakin meidän perheessä tarvitaan ihan joka päivä.

Vl

Olen tuo aiempi: jos ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa, miksi vanhoillislestadiolaiset eivät käy ehtoollisella useammin? 

Olen eri kuin jolle vastasit, mutta: jotenkin ahdistavaa tämä tarkkailu. Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy ehtoollisella? 

Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy seuroissa/värjää hiuksia/ meikkaa/harrastaa kilpaurheilua...?

Minä en ainakaan laske. EI tuollaiset asiat voisi juuri vähempää kiinnostaa. Jotkin muut ehkä, jos joku toimii oikeasti jotenkin syntisesti esimerkiksi. Pettää puolisoaan tms.

Mutta ei, en tutki ja laske kuka on seuroissa ja milloinkin ja että onkohan tuolla värjätty tukka. Ahdistavaa olisi elää vahtien toisia noin.

-vl

En tutki minäkään. En ajattele omaavani yliluonnollista kykyä nähdä kenenkään sydämeen onko siellä rauha ja kristillinen rakkaus, synnit anteeksi ja sovinto Jumalan kanssa. Ulkonäkö ja harrasteet ei kerro siitä mitä yksilön sydämessä on. Tiedän kyllä ihmisiä joita kiinnostaa toisten ulkonäkö eikä samalla huomaa yhtään omia pikkumaisuuksia. Ei sellaisiakaan jotka suorastaan kielletään raamatussa epäkristillisenä toimintana, kuten pahantahtoisuus, juoruilu, syrjivä käytös, ahneus, saituus, ylpeys jne. Katse voi olla toisen hiuksissa, kynsissä tai korvalehdissä vaikka niistä ei raamatussa edes puhuta osana kristityn kilvoitusta. 

Minulle tapakulttuuri on tapoja jotka on ihmisillä erilaisia. Niiden ei tarvikkaan olla samanlaisia. Henki tekee uskon eläväksi, ei ulkokullaiset teot ja tekemättä jättämiset. Se saa aikaan rakkauden ja suvaitsevaisuuden. Esimerkiksi erilaisia ihmisiä ja tapoja kohtaan. Vikova mieli ja toisten tarkkailu ei tunnu kristityn rakkaudelta. 

toinen-vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tanssista vielä puheen ollen, eikö teitä keskustelijoita yhtään ihmetyttäisi, jos esimerkiksi joku vl harrastaisi vaikkapa twerkkausta? Mietin vain, eikö minkäänlaisen tanssin kohdalla ymmärretä sitä, että se ei ehkä ole paras harrastus uskonelämän kannalta?

Tottakai! Ymmärrän toki.  Siinäpä se. Sanan " tanssi" alle mahtuu monenmoista. Samoin sanan " teatteri"  alle. Tai sanan " konsertti" alle.  Tai sanan " elokuva" alle. Tai minkä vaan alle.   Siksi kaikki kategoriset suhtautumiset asioihin ovat henkistä laiskuutta ja typerää yleistämistä. On se asia sitten  muotoiltu tyyliin " meillä ei ole tapana",  " meitä ei kiinnosta" tai ihan suoraan " ei ole sallittua tai suotavaa".  Lopputuloshan on aivan sama,  oman elämän kaventaminen negatiivisten seurausten pelossa. Ja muuten.  Ymmärrän, että aikuisesta on noloa myöntää ja sanoa kuin lapsi että " minä en saa kun minulle on sanottu, että..."  ja sen takia asia pitää vääntää muotoon " happamia sanoi kettu" eli " ei kiinnosta, en ois halunnukaan". Ja vielä hassumpaahan tämä on, kun yleensä tämä ihminen ei ole eläessään käynyt elokuvissa tai teatterissa tms eli ei voi sanoa oikeastaan, että kiinnostaako vai ei. 

 

 Kaikeessa on hyvää ja huonoa, uskoa rakentavaa tai sitten ei. Pitäisi mennä itse ja kokea ja nähdä. Ei kenenkään usko vaarannu esityksestä, josta voi vain todeta, että tuosta en pitänyt. 

Myös sanan me käyttäminen kollektiivina on vaarallista. Miten voi sanoa kaikkien suulla "me emme halua" kun vl:t on keskenään yhtä erilaisia persoonia kuin ihmiset muutenkin. Kuka päättää, mitä halutaan ja mitä ei. Eikö se ole vaarallista psyykelle oppia kysymään muilta omista tunteita, kuten mitä haluan ja mikä minua kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vl vastata:

Olen kirkolla töissä sen verran pienellä paikkakunnalla, jossa tunnen ihmiset hyvin. Tiedän siis, ketkä kirkossa käyvät ja ketkä ovat vanhoillislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset käyvät mielellään omissa seuroissaan, mutta ev. lut. kirkon ehtoolliselle tulemista ei pidetä tärkeänä. Useampikin vanhoillislestadiolainen on sanonut, että seuroissa käyminen on tärkeää, mutta ehtoollista ei kaivata. Moni sanoo, että saattaa käydä ehtoollisella kerran vuodessa - Suviseuroissa. Täysi-ikäistyneen pojan kanssa jutellessani poika totesi, ettei ole käynyt ev. lut. kirkossa ja ehtoollisella kolmeen vuoteen. Edellinen kerta oli pakollinen rippikoulukäynti kotiseurakunnassa.

Tätä on ollut hämmentävä seurata, sillä ei-vanhoillislestadiolaiset, aktiiviset kirkossa kävijät sanovat, miten tärkeä säännöllinen ehtoollisella käyminen heille on hengellisen elämän kannalta. Mietin, eivätkö vanhoillislestadiolaiset samalla tavalla kaipaa ehtoollista, syntien anteeksiantamuksen ateriaa? Vai vietetäänkö ehtoollista sunnuntaisin seurojen yhteydessä?

Ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa. Syntien anteeksi saamiseen sitä ei kuitenkaan tarvita, vaan synnit saa uskoa anteeksi toisen uskovaisen saarnaamasta evankeliumista. Tuota evankeliumia ainakin meidän perheessä tarvitaan ihan joka päivä.

Vl

Olen tuo aiempi: jos ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa, miksi vanhoillislestadiolaiset eivät käy ehtoollisella useammin? 

Olen eri kuin jolle vastasit, mutta: jotenkin ahdistavaa tämä tarkkailu. Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy ehtoollisella? 

Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy seuroissa/värjää hiuksia/ meikkaa/harrastaa kilpaurheilua...?

Minä en ainakaan laske. EI tuollaiset asiat voisi juuri vähempää kiinnostaa. Jotkin muut ehkä, jos joku toimii oikeasti jotenkin syntisesti esimerkiksi. Pettää puolisoaan tms.

Mutta ei, en tutki ja laske kuka on seuroissa ja milloinkin ja että onkohan tuolla värjätty tukka. Ahdistavaa olisi elää vahtien toisia noin.

-vl

Taidat olla poikkeusyksilö.

Ei hän ole poikkeusyksilö, vaan ilmeisesti nainen, joka ei ole kotiseurakunnassaan missään vastuuasemassa.  Menikö oikein`?

 

Niillä, jotka ovat niitä "vanhimpia" tai muuten vastuullisessa asemassa, on ihan toinen meininki.

Setäni on seurakuntavanhin (ei puhuja) eikä hän ole koskaan kytännyt minua. Sama pappani (puhuja) kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhlaajapoikavertauksesta, siis Raamatusta: Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. 

 

Raamatussa on monta muutakin kohtaa, jossa tanssitaan. Tai soitetaan vaikka symbaalein, joka on rytmisoitin. Niitä ei varmaan seuroissa lueta...

Älähän nyt, Afrikassa seuroissa varmaan tanssitaankin, kun se kuuluu kulttuuriin siellä. 
Ja kyllä noista kohdista saarnataan. 

Mutta silti sanotaan, että tanssi on syntiä!

Ei sanota. Tanssi kuuluu tapakulttuurin puolelle, eikä se itsessään ole syntiä. Voin tanssia aviomieheni kanssa niin paljon kuin haluan!

Mutta et muiden, ymmärsinkö oikein? 

Et vaikka veljesi kanssa? Isäsi? Siskon miehen? Muun sukulaisen? Hyvän ystävän?  Naapurin papan? Kaikkeenko liittyy jotain epäilyttävää? ( hyi teitä)

Tanssia on paljon muutakin kuin paritanssi, johon kai viittaa hän, joka voi tanssia miehensä kanssa.  Tanhut, muut kansantanssit, rivitanssit, poloneesi jne. eli porukalla tanssiminen. Taidetanssi kuten baletti, moderni tanssi. Ylistystanssi. Mutta lestadiolaispiireissä myös nämä on suljettu ihmisten elämästä pois. 

Joo, varmasti löytyy myös ei-synnillisiä tansseja! Mutta kun tanssi ei koskaan ole kuulunut meidän tapakulttuuriin, niin ensinnäkään en osaa tanssia ja toisekseen en osaa sitä kyllä kaivatakaan. Meillä on muunlaista ajanvietettä :)

Ymmärtänet, että ei ole kyse siitä, mikä sinua kiinnostaa. Vaan siitä, mikä kaikki on yhteisössä kiellettyä. 

Tanssi on näitä ehdonvallan asioita ja tapakulttuuria, ei itsessään synti.

Kyllä sitä syntinä pidetään.

Kysypä siltä, joka sitä pitää syntinä, miten hän sen perustelee. Ehkä ei ole ajatellut asiaa kunnolla. Minä sanon vl:na, että tanssi itsessään ei ole syntiä. Tosin siihen voi liittyä läheisesti asioita, jotka vievät kauemmas Jumalasta (lihan himoja, päihteitä tmv)

Jos sitä ei pidettäisi syntinä, vl-lapset voisi harrastaa tanssia tai vaikka balettia. Ei harrasta. Yhteisössä ollaan vasta herätty tarkastelemaan mikä on tapakulttuuria ja mikä syntiä. Muutokset tapahtuu hitaasti, varsinkin asenteissa,

Eihän edes kilpaurheilu ole ollut sallittua.

On se ollut sallittua, mutta siitä on varoitettu, sillä kokemus on näyttänyt, että se on vienyt helposti  uskon.

Miten tuo konkreettisesti tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vl vastata:

Olen kirkolla töissä sen verran pienellä paikkakunnalla, jossa tunnen ihmiset hyvin. Tiedän siis, ketkä kirkossa käyvät ja ketkä ovat vanhoillislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset käyvät mielellään omissa seuroissaan, mutta ev. lut. kirkon ehtoolliselle tulemista ei pidetä tärkeänä. Useampikin vanhoillislestadiolainen on sanonut, että seuroissa käyminen on tärkeää, mutta ehtoollista ei kaivata. Moni sanoo, että saattaa käydä ehtoollisella kerran vuodessa - Suviseuroissa. Täysi-ikäistyneen pojan kanssa jutellessani poika totesi, ettei ole käynyt ev. lut. kirkossa ja ehtoollisella kolmeen vuoteen. Edellinen kerta oli pakollinen rippikoulukäynti kotiseurakunnassa.

Tätä on ollut hämmentävä seurata, sillä ei-vanhoillislestadiolaiset, aktiiviset kirkossa kävijät sanovat, miten tärkeä säännöllinen ehtoollisella käyminen heille on hengellisen elämän kannalta. Mietin, eivätkö vanhoillislestadiolaiset samalla tavalla kaipaa ehtoollista, syntien anteeksiantamuksen ateriaa? Vai vietetäänkö ehtoollista sunnuntaisin seurojen yhteydessä?

Ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa. Syntien anteeksi saamiseen sitä ei kuitenkaan tarvita, vaan synnit saa uskoa anteeksi toisen uskovaisen saarnaamasta evankeliumista. Tuota evankeliumia ainakin meidän perheessä tarvitaan ihan joka päivä.

Vl

Olen tuo aiempi: jos ehtoollinen on tärkeä ja vahvistaa aina uskoa, miksi vanhoillislestadiolaiset eivät käy ehtoollisella useammin? 

Olen eri kuin jolle vastasit, mutta: jotenkin ahdistavaa tämä tarkkailu. Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy ehtoollisella? 

Laskeeko joku oikeasti, kuka ja milloin käy seuroissa/värjää hiuksia/ meikkaa/harrastaa kilpaurheilua...?

Minä en ainakaan laske. EI tuollaiset asiat voisi juuri vähempää kiinnostaa. Jotkin muut ehkä, jos joku toimii oikeasti jotenkin syntisesti esimerkiksi. Pettää puolisoaan tms.

Mutta ei, en tutki ja laske kuka on seuroissa ja milloinkin ja että onkohan tuolla värjätty tukka. Ahdistavaa olisi elää vahtien toisia noin.

-vl

Taidat olla poikkeusyksilö.

Ei hän ole poikkeusyksilö, vaan ilmeisesti nainen, joka ei ole kotiseurakunnassaan missään vastuuasemassa.  Menikö oikein`?

 

Niillä, jotka ovat niitä "vanhimpia" tai muuten vastuullisessa asemassa, on ihan toinen meininki.

Setäni on seurakuntavanhin (ei puhuja) eikä hän ole koskaan kytännyt minua. Sama pappani (puhuja) kanssa.

Noh, hienoa, mutta sun kokemus on ( vain) sun kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhlaajapoikavertauksesta, siis Raamatusta: Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. 

 

Raamatussa on monta muutakin kohtaa, jossa tanssitaan. Tai soitetaan vaikka symbaalein, joka on rytmisoitin. Niitä ei varmaan seuroissa lueta...

Älähän nyt, Afrikassa seuroissa varmaan tanssitaankin, kun se kuuluu kulttuuriin siellä. 
Ja kyllä noista kohdista saarnataan. 

Mutta silti sanotaan, että tanssi on syntiä!

Ei sanota. Tanssi kuuluu tapakulttuurin puolelle, eikä se itsessään ole syntiä. Voin tanssia aviomieheni kanssa niin paljon kuin haluan!

Mutta et muiden, ymmärsinkö oikein? 

Et vaikka veljesi kanssa? Isäsi? Siskon miehen? Muun sukulaisen? Hyvän ystävän?  Naapurin papan? Kaikkeenko liittyy jotain epäilyttävää? ( hyi teitä)

Tanssia on paljon muutakin kuin paritanssi, johon kai viittaa hän, joka voi tanssia miehensä kanssa.  Tanhut, muut kansantanssit, rivitanssit, poloneesi jne. eli porukalla tanssiminen. Taidetanssi kuten baletti, moderni tanssi. Ylistystanssi. Mutta lestadiolaispiireissä myös nämä on suljettu ihmisten elämästä pois. 

Joo, varmasti löytyy myös ei-synnillisiä tansseja! Mutta kun tanssi ei koskaan ole kuulunut meidän tapakulttuuriin, niin ensinnäkään en osaa tanssia ja toisekseen en osaa sitä kyllä kaivatakaan. Meillä on muunlaista ajanvietettä :)

Ymmärtänet, että ei ole kyse siitä, mikä sinua kiinnostaa. Vaan siitä, mikä kaikki on yhteisössä kiellettyä. 

Tanssi on näitä ehdonvallan asioita ja tapakulttuuria, ei itsessään synti.

Kyllä sitä syntinä pidetään.

Kysypä siltä, joka sitä pitää syntinä, miten hän sen perustelee. Ehkä ei ole ajatellut asiaa kunnolla. Minä sanon vl:na, että tanssi itsessään ei ole syntiä. Tosin siihen voi liittyä läheisesti asioita, jotka vievät kauemmas Jumalasta (lihan himoja, päihteitä tmv)

Jos sitä ei pidettäisi syntinä, vl-lapset voisi harrastaa tanssia tai vaikka balettia. Ei harrasta. Yhteisössä ollaan vasta herätty tarkastelemaan mikä on tapakulttuuria ja mikä syntiä. Muutokset tapahtuu hitaasti, varsinkin asenteissa,

Eihän edes kilpaurheilu ole ollut sallittua.

On se ollut sallittua, mutta siitä on varoitettu, sillä kokemus on näyttänyt, että se on vienyt helposti  uskon.

Miten tuo konkreettisesti tapahtuu?

Hyvä kysymys. Noinhan se juuri tapahtuu. "Varo vain, ( vl)uskosi vaarantuu. Ja jos se vaarantuu, joudut pois Jumalan valtakunnasta ja  kadotukseen." Tuohan se sisältö on. Juu, ei kielletä ei...

Vierailija kirjoitti:

Tanssista vielä puheen ollen, eikö teitä keskustelijoita yhtään ihmetyttäisi, jos esimerkiksi joku vl harrastaisi vaikkapa twerkkausta? Mietin vain, eikö minkäänlaisen tanssin kohdalla ymmärretä sitä, että se ei ehkä ole paras harrastus uskonelämän kannalta?

Sivusta huikkaan, että pitääkö nyt oikeasti ihan kaiken olla "uskoa rakentavaa" tai hyväksi "uskonelämän kannalta"? Eikö nyt voi joskus olla ihan vain iloista ja hauskaa ilman minkäänlaista  uskonnollista pohjavirettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tanssista vielä puheen ollen, eikö teitä keskustelijoita yhtään ihmetyttäisi, jos esimerkiksi joku vl harrastaisi vaikkapa twerkkausta? Mietin vain, eikö minkäänlaisen tanssin kohdalla ymmärretä sitä, että se ei ehkä ole paras harrastus uskonelämän kannalta?

Sivusta huikkaan, että pitääkö nyt oikeasti ihan kaiken olla "uskoa rakentavaa" tai hyväksi "uskonelämän kannalta"? Eikö nyt voi joskus olla ihan vain iloista ja hauskaa ilman minkäänlaista  uskonnollista pohjavirettä?

Minä jatkan vielä, kun mieleeni tuli. Eikö ole ristiriitaista, että toisaalta vanhoillislestadiolainen usko on hyvin, miten sen sanoisi, voimakasta ja vahvaa. Ainoa ero näyttää olevan siinä, ajatellaanko, että  se on  ihan ainoa pelastuksen tarjoava usko kaikkien muiden ollessa väärässä ja harhaoppisia vai ajatellaanko, että muista en tiedä, mutta että ainakin tällä tavalla uskomassa pelastuu. Erittäin vahvaa ja todella väkevää luottamusta oman uskomistavan ja ajattelutavan oikeellisuuteen siis joka tapauksessa. 

Mutta sitten toisaalta asia muuttuu ihan toiseksi, kun puhutaan mistään ei-uskonelämään kuuluvasta, "maallisesta" asiasta. Silloin ilmeisesti mikä tahansa parin tunnin kokemus katsomossa vaikka katsomassa balettia tai teatteria tai elokuvaa tai kilpaurheilua ja mitänäitänyton saman tien "vaarantaa uskon" ja sellaista pitää sen tähden varoa. Ikään kuin usko olisikin herkkä ja hauras kuin saippuakupla, joka menee rikki ihan vain puhaltamalla, 

En ymmärrä tätä ristiriitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tanssista vielä puheen ollen, eikö teitä keskustelijoita yhtään ihmetyttäisi, jos esimerkiksi joku vl harrastaisi vaikkapa twerkkausta? Mietin vain, eikö minkäänlaisen tanssin kohdalla ymmärretä sitä, että se ei ehkä ole paras harrastus uskonelämän kannalta?

Sivusta huikkaan, että pitääkö nyt oikeasti ihan kaiken olla "uskoa rakentavaa" tai hyväksi "uskonelämän kannalta"? Eikö nyt voi joskus olla ihan vain iloista ja hauskaa ilman minkäänlaista  uskonnollista pohjavirettä?

Ei tarvitse olla, mutta en ainakaan itse ottaisi turhia riskejäkään. En ymmärrä itse, jos joku voi nähdä vaikka jonkin twerkkauksen olevan ok kristitylle ihmiselle

Minulle tuli tuossa aiemmin vilahtaneesta pinnallisuudesta ajatus, että eikö esim yrittäjänä työskentely (aika moni vl on yrittäjä) ole vähintään yhtä "pinnallista" kuin vaikkapa tanssijana/ammattilaisurheilijana työskentely? 

Yrityksen tehtävähän on tuottaa voittoa, jolloin ollaan todella vaarassa harhautua esim ahneuden syntiin. (Siis jos nyt lähdetään tälle linjalle, että ammatteja listataan "pinnallisiksi" tai "ei-pinnallisiksi"). 

Ikävä kyllä minulla on mielikuva, että varsinkin moni vanhemman polven vl ajattelee juuri noin, että jos ihmisellä on joku "maailmallinen" harrastus tai suuri mielenkiinnon kohde, niin hän on pinnallinen/ei pane "tarpeeksi" painoa uskolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tanssista vielä puheen ollen, eikö teitä keskustelijoita yhtään ihmetyttäisi, jos esimerkiksi joku vl harrastaisi vaikkapa twerkkausta? Mietin vain, eikö minkäänlaisen tanssin kohdalla ymmärretä sitä, että se ei ehkä ole paras harrastus uskonelämän kannalta?

Sivusta huikkaan, että pitääkö nyt oikeasti ihan kaiken olla "uskoa rakentavaa" tai hyväksi "uskonelämän kannalta"? Eikö nyt voi joskus olla ihan vain iloista ja hauskaa ilman minkäänlaista  uskonnollista pohjavirettä?

Ei tarvitse olla, mutta en ainakaan itse ottaisi turhia riskejäkään. En ymmärrä itse, jos joku voi nähdä vaikka jonkin twerkkauksen olevan ok kristitylle ihmiselle

Voitko selittää tarkemmin, että mitä pahaa ja ei-kristillistä  siinä twerkkauksessa on ja ennen kaikkea: kenen kannalta?  Twerkkaajanko? Vai mahdollisen katsojan? Selitä. Useimmitenhan sitä harrastetaan jossain jumppa-tai liikuntasalissa niin kuin  muutakin jumppaa tai tanssia, tyttöjen kesken, naisellinen laji.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tuossa aiemmin vilahtaneesta pinnallisuudesta ajatus, että eikö esim yrittäjänä työskentely (aika moni vl on yrittäjä) ole vähintään yhtä "pinnallista" kuin vaikkapa tanssijana/ammattilaisurheilijana työskentely? 

 

Yrityksen tehtävähän on tuottaa voittoa, jolloin ollaan todella vaarassa harhautua esim ahneuden syntiin. (Siis jos nyt lähdetään tälle linjalle, että ammatteja listataan "pinnallisiksi" tai "ei-pinnallisiksi"). 

 

Ikävä kyllä minulla on mielikuva, että varsinkin moni vanhemman polven vl ajattelee juuri noin, että jos ihmisellä on joku "maailmallinen" harrastus tai suuri mielenkiinnon kohde, niin hän on pinnallinen/ei pane "tarpeeksi" painoa uskolle.

Jos joku on paljon kerännyt maallista mammonaa ja tiilitalon pihassa on mersu poikineen, niin minusta hän on pinnallisempi ihminen kuin se,  joka harrastaa kulttuuria ja sivistää itseään ja sitä kautta pyrkii maailmaa monipuolisesti ymmärtämään.