Alemman keskiluokan perheissä on normaalia ettei jälkikasvua auteta mitenkään.

Se alempi keskiluokka kuluttaa ihan valtavasti varojaan arjen erilaisiin luottoihin valaessaan hiekkakakkua betoniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppii nuoret, että mitään ei saa ilmaiseksi ja laiskottelemalla.

Omat lapset korkeakoulut etuja ja vakituiset työt kaikilla.  

Fiksuja rahankäytössä myös.

 

Miten sinä sitten pärjäät, kun ei ole iskä ja äiskä makselemassa ja perinnöt tuhlattu merkkivaatteisiin ja muuhun humpuukiin?

Kyllä se opiskeluajalla kotoa saatu taloudellinen tuki on äärimmäisen tärkeää. Helpottaa elämää kummasti. Eipä autettu minua. Johtui kouluttamattomien vanhempien kokemattomuudesta opiskeluja ja opiskelijaelämää kohtaan. 
Ei ollut kehumista asunnoissa eikä rahatilanteessa. No, nykyään olen paljon paremmassa asemassa kuin he. Kiitos pitkän opiskelun. 

T. Eri 

Mua ”rakastettiin” opiskeluaikoina ruualla, vanhoilla suvulta saaduilla huonekaluilla, yms ei rahalla. Sain mukaani myös vaatteeni. Ja suojan sain solusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppii nuoret, että mitään ei saa ilmaiseksi ja laiskottelemalla.

Omat lapset korkeakoulut etuja ja vakituiset työt kaikilla.  

Fiksuja rahankäytössä myös.

 

Miten sinä sitten pärjäät, kun ei ole iskä ja äiskä makselemassa ja perinnöt tuhlattu merkkivaatteisiin ja muuhun humpuukiin?

Mitäs jos nuoret auttaisivatkin vanhempiaan taloudellisesti. Antaisivat palkastaan osan vanhemmilleen?

Jos siihen on tarvetta niin tietenkin apu kulkee niinkin päin. Lapset voivat esim. ostaa vanhemmilleen kerrostaloasunnon kaupungista kun omakotitalossa asuminen käy liian hankalaksi mikäli vanhemmilla ei itsellään ole varaa.

Kun äitini ei jaksanut enää asua rintamiestaloa, minä muutin siihen ja äitini minun yksiöön. Nyt se yksiö on vuokralla. Minusta se on ihan kyllin hyvä omaisuus näin alemmalle keskiluokalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppii nuoret, että mitään ei saa ilmaiseksi ja laiskottelemalla.

Omat lapset korkeakoulut etuja ja vakituiset työt kaikilla.  

Fiksuja rahankäytössä myös.

 

Miten sinä sitten pärjäät, kun ei ole iskä ja äiskä makselemassa ja perinnöt tuhlattu merkkivaatteisiin ja muuhun humpuukiin?

Mitäs jos nuoret auttaisivatkin vanhempiaan taloudellisesti. Antaisivat palkastaan osan vanhemmilleen?

Jos siihen on tarvetta niin tietenkin apu kulkee niinkin päin. Lapset voivat esim. ostaa vanhemmilleen kerrostaloasunnon kaupungista kun omakotitalossa asuminen käy liian hankalaksi mikäli vanhemmilla ei itsellään ole varaa.

Kun äitini ei jaksanut enää asua rintamiestaloa, minä muutin siihen ja äitini minun yksiöön. Nyt se yksiö on vuokralla. Minusta se on ihan kyllin hyvä omaisuus näin alemmalle keskiluokalle.

Kyllä, ja erinomainen esimerkki perheen sisäisestä huolenpidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppii nuoret, että mitään ei saa ilmaiseksi ja laiskottelemalla.

Omat lapset korkeakoulut etuja ja vakituiset työt kaikilla.  

Fiksuja rahankäytössä myös.

 

Miten sinä sitten pärjäät, kun ei ole iskä ja äiskä makselemassa ja perinnöt tuhlattu merkkivaatteisiin ja muuhun humpuukiin?

Mitäs jos nuoret auttaisivatkin vanhempiaan taloudellisesti. Antaisivat palkastaan osan vanhemmilleen?

Jos siihen on tarvetta niin tietenkin apu kulkee niinkin päin. Lapset voivat esim. ostaa vanhemmilleen kerrostaloasunnon kaupungista kun omakotitalossa asuminen käy liian hankalaksi mikäli vanhemmilla ei itsellään ole varaa.

Kun äitini ei jaksanut enää asua rintamiestaloa, minä muutin siihen ja äitini minun yksiöön. Nyt se yksiö on vuokralla. Minusta se on ihan kyllin hyvä omaisuus näin alemmalle keskiluokalle.

Juuri näin sen kuuluisikin toimia. Tiedän myös perheen joka on vaihtanut asuntoa vanhempiensa kanssa. 

Ei tähän mitään herlinejä tarvita 

Vierailija kirjoitti:

Kateus vie kalatkin vedestä. Maailmassa on köyhien lisäksi aina myös rikkaita. Tärkeintä kuitenkin on, mitä teet omalla elämälläsi. Suomessa ja monessa muussa maassa myös, on kuitenkin mahdollista kouluttautua ja työllistyä ilman rahallista tukea vanhemmilta. Tällä saavuttaa yleensä sen keskiluokan, mikä riittää jo ihan mukavaan elämään.

Tämä on totta, mutta Suomessa ei kovin helposti työllisty vaikka onkin ns. mahdollisuus kouluttautua niin ei se takaa vielä mitään hyvää elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppii nuoret, että mitään ei saa ilmaiseksi ja laiskottelemalla.

Omat lapset korkeakoulut etuja ja vakituiset työt kaikilla.  

Fiksuja rahankäytössä myös.

 

Miten sinä sitten pärjäät, kun ei ole iskä ja äiskä makselemassa ja perinnöt tuhlattu merkkivaatteisiin ja muuhun humpuukiin?

Kyllä se opiskeluajalla kotoa saatu taloudellinen tuki on äärimmäisen tärkeää. Helpottaa elämää kummasti. Eipä autettu minua. Johtui kouluttamattomien vanhempien kokemattomuudesta opiskeluja ja opiskelijaelämää kohtaan. 
Ei ollut kehumista asunnoissa eikä rahatilanteessa. No, nykyään olen paljon paremmassa asemassa kuin he. Kiitos pitkän opiskelun. 

T. Eri 

Mua ”rakastettiin” opiskeluaikoina ruualla, vanhoilla suvulta saaduilla huonekaluilla, yms ei rahalla. Sain mukaani myös vaatteeni. Ja suojan sain solusta. 

Kun en saanut sitä asuntoa kuten joku erittäin, erittäin ja erittäin harva, en saanut mitään. 

Vaikka vanhemmillani on aina ollut kivasti rahaa, meitä lapsia ei ole autettu melkein lainkaan, koska "jokaisen on pärjättävä omillaan". En ole koskaan ymmärtänyt tätä typerää asennetta. Jos minulla on rahaa antaa, ja lapset ovat kunnollisia eivätkä törsää sitä typeriin asioihin, autan kyllä heitä, jotta pääsevät elämässä nopeammin eteenpäin eikä heidän tarvitse lykätä vaikka opintojaan vuosikaudet hanttihommia tehden. Sitä paitsi, sukupolvinen varallisuus juuri säilyy ja kasvaa paremmin siirrettäessä sitä hyvissä ajoin eteenpäin seuraavalle polvelle. Mutta jotenkin vanhemmat elävät jonkinlaisessa puutteen mielentilassa, vaikka puutetta heillä ei tosiaankaan ole. Kai tämä on tyypillistä "nousukkaille", jotka eivät ole tottuneita varallisuuteen ja omaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vanhemmillani on aina ollut kivasti rahaa, meitä lapsia ei ole autettu melkein lainkaan, koska "jokaisen on pärjättävä omillaan". En ole koskaan ymmärtänyt tätä typerää asennetta. Jos minulla on rahaa antaa, ja lapset ovat kunnollisia eivätkä törsää sitä typeriin asioihin, autan kyllä heitä, jotta pääsevät elämässä nopeammin eteenpäin eikä heidän tarvitse lykätä vaikka opintojaan vuosikaudet hanttihommia tehden. Sitä paitsi, sukupolvinen varallisuus juuri säilyy ja kasvaa paremmin siirrettäessä sitä hyvissä ajoin eteenpäin seuraavalle polvelle. Mutta jotenkin vanhemmat elävät jonkinlaisessa puutteen mielentilassa, vaikka puutetta heillä ei tosiaankaan ole. Kai tämä on tyypillistä "nousukkaille", jotka eivät ole tottuneita varallisuuteen ja omaisuuteen. 

Lisään tosin, etteivät vanhempani ole alempaa keskiluokkaa, vaan varmaan enemmän ylempää sellaista. Joka tapauksessa mainitsemani käytös tuntuu olevan aika tavallista keskiluokalle ylipäätään, eli kaikille ei varsinaisesti rikkaille. 

Tätä olen koettanut sanoa, vauraus näkyy perhesuhteissa. Varakkaat auttaa perhettään, ovat kiinnostuneet omaisistaan ja tukevat heitä. Lapset ovat se tärkein asia elämässä, koska muuta ei jää jälkeen meistä. Heille halutaan se paras, jatkuvuutta haetaan ja. tehdään asiat niinnettä lasten elämä olisi turvattua. Oma napa ei ole se tärkein eikä omat vaihtuvat halut. Siinä elämämkalluille opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaiselle jota tuettu kymmenillä tai sadoilla tonneilla nuorena voi tulla yllätyksenä että tässä maassa on varmaan miljoona perhettä jossa vaan kehotetaan suksimaan víttuun jos oma lapsi kysyy 300 euroa lainaan äkilliseen hätään.

 

Ongelma ei ainoastaan ole rahan puute vaan tuo vanhempien asenne.

Se kaikkein isoin ongelma on noiden vanhempien asenne, joka tuntuu olevan valitettavan yleinen tässä maassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppii nuoret, että mitään ei saa ilmaiseksi ja laiskottelemalla.

Omat lapset korkeakoulut etuja ja vakituiset työt kaikilla.  

Fiksuja rahankäytössä myös.

 

Miten sinä sitten pärjäät, kun ei ole iskä ja äiskä makselemassa ja perinnöt tuhlattu merkkivaatteisiin ja muuhun humpuukiin?

Kyllä se opiskeluajalla kotoa saatu taloudellinen tuki on äärimmäisen tärkeää. Helpottaa elämää kummasti. Eipä autettu minua. Johtui kouluttamattomien vanhempien kokemattomuudesta opiskeluja ja opiskelijaelämää kohtaan. 
Ei ollut kehumista asunnoissa eikä rahatilanteessa. No, nykyään olen paljon paremmassa asemassa kuin he. Kiitos pitkän opiskelun. 

T. Eri 

Mua ”rakastettiin” opiskeluaikoina ruualla, vanhoilla suvulta saaduilla huonekaluilla, yms ei rahalla. Sain mukaani myös vaatteeni. Ja suojan sain solusta. 

Kun en saanut sitä asuntoa kuten joku erittäin, erittäin ja erittäin harva, en saanut mitään. 

Kiitos vanhemmat kun pilasitte elämäni synnyttämällä minut väärään sukuun ja nyt voin katsoa teitä nenänvarttani pitkin kun pärjäsin paremmin kuin te käymällä ne koulut jotka joku minulle mahdollisti käymällä töissä, myös ne omat pienipalkkaiset vanhempani, joiden kaikki epäonnistumiset listaan nostaakseni omaa egoani. 

Autetaan, mikä voidaan. Mitään asuntoja ei toki ostella. Se apu voi olla muutama satanen silloin tällöin, joku kalliimpi ostos jne.. Apu voi olla myös henkistä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et keksi mitään syytä miksi Herlinit ostaisi lapselle asunnon ja alempi keskiluokka ei?

Eihän se ostaja siinä mitään häviä jos lapsi tai lapsenlapsi saa asumistukea. Asunto on vakuutena ja vuokran kuittaa Kela. Suvun varallisuus siis nousee käytännössä ilmaiseksi jos ei ole älyllisesti kehítysvammainen.

Teoriassa totta, mutta käytännössä ihmiselle jolla ei jo entuudestaan ole varallisuutta tai käsirahaa ei tulla koskaan tarjoamaan sijoitusasuntoon lainaa millään ehdoilla missään päin Suomea.

 

Kyseessä on aika valtava maksumuuri jonka ylittäminen ei ole kiinni ahkeruudesta tai säästäväisyydestä jos esim 1600€ palkka menee kokonaisuudessaan perheen menoihin.

Jos koko perheen tulot yhteensä ovat 1 600 € / kk, niin perhe ei kuulu alimpaan keskiluokkaan vaan on pienituloinen.

Katso aloitus ja huomaa, että tämä keskustelu ei koskenut pienituloisia. On selvää, että olemattomilla tuloilla ei saa lainaa, joten turha siitä olisi jankata.

Voisiko sille olla joku syy, ettei noilla tuloilla saa lainaa jonka kuukausilyhennys on tonnin kuussa?

Meillä isovanhemmat ostivat poikaansa varten pienen yksiön Helsingistä 60-luvulla. Isäni asui siinä opintojen ajan, sen jälkeen asunto oli pitkään vuokrattuna. Myöhemmin minä ja minun jälkeen siskoni olemme asuneet samassa asunnossa opintojen aikana, nyt se on taas vuokrattuna. Nähtäväksi jää, haluaako vielä seuraavakin sukupolvi opiskella Helsingissä. Joka tapauksessa, hyvää pitkäjänteistä ajattelua.

Eihän vanhempien omistamaan asuntoon saa enää asumistukea. Jos vanhemmat ostaa asunnon he maksaa itse lainan, korot, vastikkeet, korjausvelat, sähköt, vedet jne, Lapsi ei saa mitään tukea valtiolta. Jos lapsi menee vieraalle, hän saa normaalit tuet valtiolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaiselle jota tuettu kymmenillä tai sadoilla tonneilla nuorena voi tulla yllätyksenä että tässä maassa on varmaan miljoona perhettä jossa vaan kehotetaan suksimaan víttuun jos oma lapsi kysyy 300 euroa lainaan äkilliseen hätään.

 

Ongelma ei ainoastaan ole rahan puute vaan tuo vanhempien asenne.

Se kaikkein isoin ongelma on noiden vanhempien asenne, joka tuntuu olevan valitettavan yleinen tässä maassa

Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa. Seuraava askel on tämä, astu sietämättömien vanhempiesi saappaisiin. Mieti, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta? Välttelin tätä vuosia, ellen vuosikymmeniä. Sitten kokeilin. Yhtäkkiä raivon tilalla oli ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla vanhempamme ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. (News flash: se oli köykäinen eväspussi se.)

Kyllä minä ja armaani olemme käyneet töissä kymmeniä vuosia ja vaatimaton, mutta ihan kelpaava asunto on nyt oma, kun eläkeikä lähestyy.

Aika lailla oli välillä tiukkaakin taloudelliesti, mutta silloin piti maksaa itse opintolainansa esim amiksessakin  ynnä muut menot.

Ei ollut mitään ökypalkkoja duunarilla. 

Sillä joutuu elämään, mitä maailma tai tai omat puuaht eteen tuovat. Ja ina voi lähteä vaikka kultaa huuhtomaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihän vanhempien omistamaan asuntoon saa enää asumistukea. Jos vanhemmat ostaa asunnon he maksaa itse lainan, korot, vastikkeet, korjausvelat, sähköt, vedet jne, Lapsi ei saa mitään tukea valtiolta. Jos lapsi menee vieraalle, hän saa normaalit tuet valtiolta.

Saa, jos vuokra on samaa tasoa kuin vieraalla. 

Kyse ei ole siitä, etteikö vanhemmilla olisi halua auttaa. Perheelle ei kuitenkaan ole kertynyt omaisuutta eikä sellaista varallisuutta, että he voisivat auttaa muuten kuin antamalla satasen pari kertaa vuodessa. Vanhemmat ovat saattaneet onnistua hankkimaan omistusasunnon, mutta meökein kaikki tulot ovat menneet lainojen ja korkojen maksuun. Kun asunnon maksaminen kestää käytännössä vanhempien koko työuran, he eivät pääse kartuttamaan varallisuuttaan sen jälkeenkään kun asunto on maksettu, koska ovat joko eläkeiässä tai joutuneet työttömiksi tai työkyvyttömäksi. Mitään ei jää jaettavaksi.