Lue keskustelun säännöt.
Enpä ole aikoihin tuntenut itseäni niin mitättömäksi ja
25.04.2026 |
"En keneksikään" kuin tällä viikolla eräässä työpaikkamme tilaisuudessa.
Kyseessä oli pienempiin ryhmiin jaettu tilanne ja omassani meitä oli 5 naista. Oli tarkoitus keskustella annetusta aiheesta ja eräs heistä oli lähes koko ajan äänessä. Minä keskitin katseeni häneen, koska hän puhui, kuten muutkin meistä.
Hän katsoi vuoronperään kaikkia muita päin ja kasvoihin, otti katsekontaktin (kuten tapana ja käytöstapojen mukaista on) paitsi minuun.
Ei yhden yhtä kertaa, ja minä siis katsoin häntä joten olisin huomannut sen. Puhui n.10min ajan, katsellen kaikkia muita päin vuoronperään, minuun ei kertaakaan, ei vahingossakaa, ei edes 1 kertaa.
Voin sanoa, että tulipaha äärimmäisen paska olo ja tunne, ikävät ja traumatisoivat flashbackit menneiltä vuosilta työpaikkakiusaamisista.
Ja myös hänen kansssan minun tulisi tehdä syksystä alkaen töitä.
Kyseessä itseäni vanhempi n.55-60v nainen.
Kommentit (52)
Tuli mieleen että tuijotitko häntä niin että tundi olonsa kiusaantuneeksi? Itse en pidä siitä että joku tuijottaa ja en pysty katsomaan. Ei välttämättä tarkoita mitään. Tunsiko paremmin ne muut kuin sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli heti myös mieleen että jos et katsele yhtään muualle ja ole rennosti läsnä vaan tuijotat niin minulle olisit uhkaava enkä katsoisi
Törkeää leimata toinen kiusaajaksi näin heppoisin perustein. Jotain rajaa nyt omien traumojen projisointiin
Oletko ottanut työyhteisössä aiemman työpaikkakiusaamisen esille? Jos olet, iso virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko ottanut työyhteisössä aiemman työpaikkakiusaamisen esille? Jos olet, iso virhe.
En.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti pelkää sinua tai jotain siihen viittaavaa. Minäkin katson ihmisiä kohti. Mutta olen huomannut, että vain korkeintaan vilkaisen niitä, joita a) jostain syystä pelkään tai b) jotka ovat korkeassa auktoriteettiasemassa, kuten korkeita pomoja.
Tuijotitko koko 10 minuuttia? Ja sitten muodostat kärttyisän mielipiteen ja ikään kuin syytät kiusaamisesta... Voisiko tuollaisella olla jotain tekemistä sen kanssa, että joku ehkä ei tunne oloaan turvalliseksi seurassasi? Anna tilaa enemmän ja rentoudu, suuntaa ajatukset pois itsestäsi.
Pelkää menettävänsä työnsä sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkää menettävänsä työnsä sinulle?
😂😂😂
Voiko olla mahdollista että ei vaan tykkää susta. Big deal, get over it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla ja unohda. On äärimmäisen ahdistavaa, jos joku alkaa ruotia jotain katsomisia tai mikroilmeitä tms. Kohta kukaan ei osaa olla enää rennosti, vaan kaikki ovat kuin jäykät sillit muodollisina laskemassa, montako sanaa kuuluu sanoa missäkin välissä.
Mulla on aivan samanlaista, ymmärrän täysin. Se vain tapahtuu myös ihan lähipiirissäkin, jos vaikka on 3 ihmistä juttelemassa niin pikkuhiljaa katoan seinätapettiin kuin huomaamatta. En tiedä mikä siinä on, olen vain ajatellut että mua ei vaan pystytä katsomaan, syytä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tännehän se kannattaa ekana kertoa. Nyt jos ko. henkilö sattuu lukemaan tätä palstaa niin arveletko arvostuksen nousevan?
Miksi annoit yhden olla äänessä etkä osallistunut?
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla mahdollista että ei vaan tykkää susta. Big deal, get over it.
55-60-vuotiaalla pitää olla enemmän järkeä kuin alkaa syrjiä jotain sen takia että on ennakkoluuloja jotain uutta henkilöä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aivan samanlaista, ymmärrän täysin. Se vain tapahtuu myös ihan lähipiirissäkin, jos vaikka on 3 ihmistä juttelemassa niin pikkuhiljaa katoan seinätapettiin kuin huomaamatta. En tiedä mikä siinä on, olen vain ajatellut että mua ei vaan pystytä katsomaan, syytä en tiedä.
Henkinen päällekäyvyys /dominoivuus tai passiivisuus mahdollisesti. Otat ehkä liikaa tilaa muilta tai sitten jättäydyt liian passiiviseksi.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla ja unohda. On äärimmäisen ahdistavaa, jos joku alkaa ruotia jotain katsomisia tai mikroilmeitä tms. Kohta kukaan ei osaa olla enää rennosti, vaan kaikki ovat kuin jäykät sillit muodollisina laskemassa, montako sanaa kuuluu sanoa missäkin välissä.
Justiinsa joo, niinkuin "anna olla" on aina ratkaisu kun alkaa käydä muille liian vaikeaksi. Mitä sinä ajattelisit jos näin kävisi sinulle joka kerta kun olet jossain ryhmässä? Tai jopa kaksin juttelet jonkun kanssa ja silmät sojottaa vaan muualle, mutta muita ihmisiä katsoo kyllä. Silloin käytös on erilaista omalla kohdalla, ei muiden. Mikä sen selittää? Eivätkä he tiedä mitä koet, eivätkä välttämättä tiedosta aina että tekevät niin, mutta epämukavaa se on.
Mistä se aiempi työpaikkakiusaaminen johtui? Oletko saanut sen käsiteltyä loppuun? Tiedätkö syyn sille ja oliko se tahallista? Älä vastaa tänne, mutta mieti näitä omassa päässä. Joskus voi myös itse tehdä asioita, joita ei itse tajua tekevänsä, kunnes joku huomauttaa siitä ensimmäisen kerran. Täällä mainittiin jo liian intensiivinen tuijottaminen. Tunnistatko tätä piirrettä itsestäsi? Jos tiedät jo vastauksen näihin ja olen täysin väärässä, ja tässä oikeasti on kyse toisen tahallisesta katsekontaktin välttelystä, parhain tapa päästä siitä yli ja estää sen toistuminen on ottaa asia suoraan puheeksi ja kertoa, miten hän katsoi kaikkia muita muttei sinua, ja tämä tietenkin loukkasi sinua. Kyllä hänkin tietää, että hän vältteli katsekontaktia sinuun.
Kuulostaa huonolta työilmapiiriltä. Muut on jo ehdollistettu siihen että istuvat hiljaa ottamassa vastaan mitä se yksi itseään tärkeimpänä pitävä puhuu.
Olisko tähän mitään kommenttia kellään moisesta käytöksestä? Meinaan oksentaa tulevan ajatuksestakin, mutta eipä ole vaihtoehtojakaan.
Ap