Lue keskustelun säännöt.
Enpä ole aikoihin tuntenut itseäni niin mitättömäksi ja
25.04.2026 |
"En keneksikään" kuin tällä viikolla eräässä työpaikkamme tilaisuudessa.
Kyseessä oli pienempiin ryhmiin jaettu tilanne ja omassani meitä oli 5 naista. Oli tarkoitus keskustella annetusta aiheesta ja eräs heistä oli lähes koko ajan äänessä. Minä keskitin katseeni häneen, koska hän puhui, kuten muutkin meistä.
Hän katsoi vuoronperään kaikkia muita päin ja kasvoihin, otti katsekontaktin (kuten tapana ja käytöstapojen mukaista on) paitsi minuun.
Ei yhden yhtä kertaa, ja minä siis katsoin häntä joten olisin huomannut sen. Puhui n.10min ajan, katsellen kaikkia muita päin vuoronperään, minuun ei kertaakaan, ei vahingossakaa, ei edes 1 kertaa.
Voin sanoa, että tulipaha äärimmäisen paska olo ja tunne, ikävät ja traumatisoivat flashbackit menneiltä vuosilta työpaikkakiusaamisista.
Ja myös hänen kansssan minun tulisi tehdä syksystä alkaen töitä.
Kyseessä itseäni vanhempi n.55-60v nainen.
Kommentit (81)
Sun tunne-elämä on pakkasen puolella, ap, ja tulkitset tilanteita sen mukaan. Odotat liikoja.
Moni voi olla ihan tyytyväinen kun saa ryhmätyössä tai ryhmäkeskustelussa olla osallistumatta ja vähän siivellä.
Jos huomaat jatkuvasti jääväsi sivuun, niin ala puhua, olla itse aktiivinen, äläkä odota muilta ihmisiltä että he palvelevat sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä ihmisiä on joka porukassa. Paras vain koota itsensä ja muistaa omanarvontuntonsa, koska aina näitä vastaan tulee jossain, jotka eivät noteeraa. Vasta, jos suunnilleen koko porukka on samanlaista, vaihtaisin porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
No ehkä se täti tunsi muut paremmin? Usein tutuimmat puhuu toisilleen eniten.
No, sinä oletkin pelkkä surkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
No ehkä se täti tunsi muut paremmin? Usein tutuimmat puhuu toisilleen eniten.
Ei sitä normaalisti ärähdetä toiselle, varsinkaan jos on täysin uusi tyyppi. Tälle naiselle ei siis ollut mitään merkitystä minkä kuvan itsestään antaa, ajattelee itseään vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
No ehkä se täti tunsi muut paremmin? Usein tutuimmat puhuu toisilleen eniten.
Ei sitä normaalisti ärähdetä toiselle, varsinkaan jos on täysin uusi tyyppi. Tälle naiselle ei siis ollut mitään merkitystä minkä kuvan itsestään antaa, ajattelee itseään vain.
Ääähhh...no se on vanhemman kansan tapa puhua. En tiedä onko hyvä tapa, mutta totean vain. Ei vanhemmat tarkoita sillä pahaa vaan ovat tottuneet siihen, että asiat voi esittää suorasukaisesti.
Tarvitseeko joka asiasta vetää hernettä, varsinkaan uusien ihmisten kohdalla.
Ap voi alkaa jututtaa sitä ihmistä, höpötellä mukavia, kyllä se siitä sulaa ja pehmiää. Se saattaa karun kuoren alla olla oikein mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
No ehkä se täti tunsi muut paremmin? Usein tutuimmat puhuu toisilleen eniten.
Ei sitä normaalisti ärähdetä toiselle, varsinkaan jos on täysin uusi tyyppi. Tälle naiselle ei siis ollut mitään merkitystä minkä kuvan itsestään antaa, ajattelee itseään vain.
Ääähhh...no se on vanhemman kansan tapa puhua. En tiedä onko hyvä tapa, mutta totean vain. Ei vanhemmat tarkoita sillä pahaa vaan ovat tottuneet siihen, että asiat voi esittää suorasukaisesti.
Tarvitseeko joka asiasta vetää hernettä, varsinkaan uusien ihmisten kohdalla.
Ap voi alkaa jututtaa sitä ihmistä, höpötellä mukavia, kyllä se siitä sulaa ja pehmiää. Se saattaa karun kuoren alla olla oikein mukava.
Tuo on osittain totta, vanhemmilla keski-ikäisillä hormonitkin voi sekoittaa päätä ja ärähdetään suotta. Mutta silloin luulisi, että joko pyydetään anteeksi tai vähintään korjataa käytös. Tässä tämä käytös jatkui tarkoituksellisena niin että piti aloittajaa kuin ilmaa vain, muita kyllä huomioi.
Antaisin itsekin mahdollisuuden vielä, varsinkin kun on näin alussa, moni asia voi vielä muuttua. Mutta rajansa silti kaikella, eikä kaikkea tarvitse sietää jos toinenkaan ei panosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitättömyys on osa ihmisyyttä. Se on osa joka meidän pitää hyväksyä. Me emme ole mitään tämän maailman rinnalla. Olemme vain turhan päiväisiä loisia joita muu maailma joutuu sietämään, mutta onneksi vain lyhyen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitättömyys on osa ihmisyyttä. Se on osa joka meidän pitää hyväksyä. Me emme ole mitään tämän maailman rinnalla. Olemme vain turhan päiväisiä loisia joita muu maailma joutuu sietämään, mutta onneksi vain lyhyen aikaa.
Ajattelen että olemme mitättömyys ja kaikkeus samassa paketissa, kaikki olemme yhtä. Tämä ajatus herättää sieltä egon jatkuvasta kuiskuttelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisessa tilanteessa saattaa puhuja olla niin syvällä mietteissään siinä omassa aiheessaan, ettei kiinnitä huomiota siihen keneen katsoo. Jos kyseessä oli esihenkilösi, jolla saattoi olla paineita omasta puheestaan ja viestistään. Toinen ääripää on se, että hänellä on jostain syystä antipatia sinua kohtaan ja hän katseellaan halusi osoittaa että ole ilmaa. Mutta kumpi tilanne kyseessä? Jos hän on aiemmin ollut sinulle mukava ja normaali, niin silloin varmaan tuo ensimmäinen.
Mietin juuri tätä aihetta, kun meillä kävi tänään kaksi mulle aiemmin tuntematonta henkilöä ja heidän kanssaan piti olohuoneessa istua ja jutella tunnin verran. Kun omaa puhettani pidin, pidin myös huolta siitä, että katson vuorotellen heihin molempiin. Olen nainen ja he olivat naisia.
Vierailija kirjoitti:
Olisko tähän mitään kommenttia kellään moisesta käytöksestä? Meinaan oksentaa tulevan ajatuksestakin, mutta eipä ole vaihtoehtojakaan.
Ap
Mää olin kanssa työpaikan palaveerissa ja selkeesti osoitin että mulla oilisi ollut mieliepide mutta en hennonut keskeyttää tätä tiimiesimiestä. Yritin aikani enkä saanut puuheenvuoroa ja sitte vaan luovutin ja tuijotin ikkunasta ulos ja palaverin päätteeksi luottamusmies pyöritti kättänsä mun naaman edessä. Todella nöyryyttävää. Mutta eipä se Tampereen Stockmanni enää kauaa pysy pystyssä;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sä voit kotona ja lähimpiesi kanssa olla millainen valikoiva tuppisuu tahansa. Olen itse introvertti ja tiedän mistä puhun.
Mutta kun olet töissä, niin työpanoksen lisäksi on ihan kiva, jos juttelet muille jotain, etkä oleta että muut tekevät sen sun puolestasi. Joo ehkei ole pakollista, riippuu työpaikasta ja kaikissa ei tarvitse kahvihuoneeseen edes kömpiä, senkun tekee työnsä.
Mutta jos olet itse hiljaa ja sälytät muille viihdyttämisvastuun, niin älä ihmettele jos sut unohdetaan. Jos et anna itsestäsi ja persoonastasi mitään muille, niin se on vaan voi voi.
Toki voit jatkaa möksähtelyä muille koko loppuelämäsi, ei se mua haittaa.
T:eräs joka on pakottanut itsensä puhumaan ja nykyisin on jopa mukavaakin rupatella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko tähän mitään kommenttia kellään moisesta käytöksestä? Meinaan oksentaa tulevan ajatuksestakin, mutta eipä ole vaihtoehtojakaan.
Ap
Mää olin kanssa työpaikan palaveerissa ja selkeesti osoitin että mulla oilisi ollut mieliepide mutta en hennonut keskeyttää tätä tiimiesimiestä. Yritin aikani enkä saanut puuheenvuoroa ja sitte vaan luovutin ja tuijotin ikkunasta ulos ja palaverin päätteeksi luottamusmies pyöritti kättänsä mun naaman edessä. Todella nöyryyttävää. Mutta eipä se Tampereen Stockmanni enää kauaa pysy pystyssä;)
Tuijottelit ikkunasta? Voi elämä. Tää on jo koomista.
Joka palaverissa on se millisekunti jossa pystyy tuikkaamaan edes pari lausetta väliin. Se voi vaikuttaa töykeydeltä, mutta ihan samalla tavalla muutkin joutuvat olemaan hyvällä tavalla itsekkäitä. Eikä edes olla missään Italiassa tai Espanjassa jossa puhutaan selkeästi päälle.
Olet liian kohtelias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko tähän mitään kommenttia kellään moisesta käytöksestä? Meinaan oksentaa tulevan ajatuksestakin, mutta eipä ole vaihtoehtojakaan.
Ap
Mää olin kanssa työpaikan palaveerissa ja selkeesti osoitin että mulla oilisi ollut mieliepide mutta en hennonut keskeyttää tätä tiimiesimiestä. Yritin aikani enkä saanut puuheenvuoroa ja sitte vaan luovutin ja tuijotin ikkunasta ulos ja palaverin päätteeksi luottamusmies pyöritti kättänsä mun naaman edessä. Todella nöyryyttävää. Mutta eipä se Tampereen Stockmanni enää kauaa pysy pystyssä;)
Jos mä olisin katellut ulos palaverissa niin ottaisin pomolta jopa iloisena tai hauskana eleenä, jos hän huitoisi kättään mun naaman edessä.
Mistä sulle palkka maksettiin? Halusitko olla täysvaltainen tiimin jäsen?
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa saattaa puhuja olla niin syvällä mietteissään siinä omassa aiheessaan, ettei kiinnitä huomiota siihen keneen katsoo. Jos kyseessä oli esihenkilösi, jolla saattoi olla paineita omasta puheestaan ja viestistään. Toinen ääripää on se, että hänellä on jostain syystä antipatia sinua kohtaan ja hän katseellaan halusi osoittaa että ole ilmaa. Mutta kumpi tilanne kyseessä? Jos hän on aiemmin ollut sinulle mukava ja normaali, niin silloin varmaan tuo ensimmäinen.
Mietin juuri tätä aihetta, kun meillä kävi tänään kaksi mulle aiemmin tuntematonta henkilöä ja heidän kanssaan piti olohuoneessa istua ja jutella tunnin verran. Kun omaa puhettani pidin, pidin myös huolta siitä, että katson vuorotellen heihin molempiin. Olen nainen ja he olivat naisia.
Ihan hyvä esimerkki sulla tuo jälkimmäinen kappaleesi, mutta ap oli useamman ihmisen tiimissä ja töissä, jossa on tavoitteet ja paineet eli puhujan huomio saattaa sinkoilla miljoonaan eri suuntaan.
Kuka tahansa pystyy keskustelemaan rauhallisesti ja muita huomioiden 2 ihmisen kanssa kotisohvalla.
Jos ongelmaa ei ole, se luodaan.
t. naiset