Lue keskustelun säännöt.
Enpä ole aikoihin tuntenut itseäni niin mitättömäksi ja
25.04.2026 |
"En keneksikään" kuin tällä viikolla eräässä työpaikkamme tilaisuudessa.
Kyseessä oli pienempiin ryhmiin jaettu tilanne ja omassani meitä oli 5 naista. Oli tarkoitus keskustella annetusta aiheesta ja eräs heistä oli lähes koko ajan äänessä. Minä keskitin katseeni häneen, koska hän puhui, kuten muutkin meistä.
Hän katsoi vuoronperään kaikkia muita päin ja kasvoihin, otti katsekontaktin (kuten tapana ja käytöstapojen mukaista on) paitsi minuun.
Ei yhden yhtä kertaa, ja minä siis katsoin häntä joten olisin huomannut sen. Puhui n.10min ajan, katsellen kaikkia muita päin vuoronperään, minuun ei kertaakaan, ei vahingossakaa, ei edes 1 kertaa.
Voin sanoa, että tulipaha äärimmäisen paska olo ja tunne, ikävät ja traumatisoivat flashbackit menneiltä vuosilta työpaikkakiusaamisista.
Ja myös hänen kansssan minun tulisi tehdä syksystä alkaen töitä.
Kyseessä itseäni vanhempi n.55-60v nainen.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
No ehkä se täti tunsi muut paremmin? Usein tutuimmat puhuu toisilleen eniten.
Sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa positiivisesti huomioon porukan uusin ja toivottaa tervetulleeksi joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törkeää leimata toinen kiusaajaksi näin heppoisin perustein. Jotain rajaa nyt omien traumojen projisointiin
Eihän aloittaja häntä kiusaajaksi leimannut, vaan joku kommentoija sen mainitsi. Tarkkuutta syytöksiin!
Vierailija kirjoitti:
Tännehän se kannattaa ekana kertoa. Nyt jos ko. henkilö sattuu lukemaan tätä palstaa niin arveletko arvostuksen nousevan?
Miksi annoit yhden olla äänessä etkä osallistunut?
No eihän siinä tuon aloituksen mukaan osallistunut kukaan muukaan paitsi se yksi, joka oli äänessä. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sä voit kotona ja lähimpiesi kanssa olla millainen valikoiva tuppisuu tahansa. Olen itse introvertti ja tiedän mistä puhun.
Mutta kun olet töissä, niin työpanoksen lisäksi on ihan kiva, jos juttelet muille jotain, etkä oleta että muut tekevät sen sun puolestasi. Joo ehkei ole pakollista, riippuu työpaikasta ja kaikissa ei tarvitse kahvihuoneeseen edes kömpiä, senkun tekee työnsä.
Mutta jos olet itse hiljaa ja sälytät muille viihdyttämisvastuun, niin älä ihmettele jos sut unohdetaan. Jos et anna itsestäsi ja persoonastasi mitään muille, niin se on vaan voi voi.
Toki voit jatkaa möksähtelyä muille koko loppuelämäsi, ei se mua haittaa.
T:eräs joka on pakottanut itsensä puhumaan ja nykyisin on jopa mukavaakin rupatella
Avasit asiaasi nyt hieman, mutta lähtökohtaisesti ensimmäinen kommenttisi oli tökerö, niinkuin ei olisi ihmisissä myös sitä puolta, ettei kaikki voi olla niinkuin sinä ja miten sinä haluaisit. On hiljaisia, jotka pääsee siitä yli. On hiljaisia, jotka ei koe tarvetta päästä siitä yli, eikä heitä haittaa ollenkaan olla vain tarkkailijoita. On hiljaisia, jotka eivät osaa tulla esiin (varsinkin kun ei saa edes suunvuoroa, eivät itse ole aggressiivisesti esillä). Mutta sinä haukuit vain laiskoiksi ja täytyykö nyt kaikkien muiden tehdä senkin työ.... kuvastaa siis minulle sitä, ettet ymmärrä ujojen ja hiljaisten kokonaisuutta vaan pelkästään omista lähtökohdistasi.
Juu, introvertteja ja ujojakin tarvitaan. Kaikki sosiaalisen verkon kiemurat ei edes näy jossain palaverissa, eli ujo työntekijä saattaa olla hyvinkin arvostettu työyhteisössä, vaikka olisi palavereissa hiljaisempi.
Mutta älköön myöskään ujot iniskö, jos ei heitä huomata. Eli ap:n dilemma.
Mitä enemmän annat itsestäsi, sen verran saat takaisinkin.
Työelämä on tarpeeksi kiireistä ja stressaavaa, että jos vihdoin pääsee rankan aamupäivän jälkeen kahvipöytään/palaveriin hengähtämään kollegojen kanssa, niin vieläkö pitäisi retuuttaa perässään jotain hiljaista ja tutustuttava "tutkimattomaan ja tuntemattomaan salaisuuksien ja hiljaisen ja mystisen hymyn Minnaan"? Ei, vaan jokaisen ujon on otettava itse itsestään vastuu sosiaalisissa tilanteissa.
Eli hypätkää ujot rohkeasti muiden kyytiin, liikkuvaan junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
No ehkä se täti tunsi muut paremmin? Usein tutuimmat puhuu toisilleen eniten.
Sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa positiivisesti huomioon porukan uusin ja toivottaa tervetulleeksi joukkoon.
Niin pitäisi, mutta kun se ei perinteisesti kuulu meidän suomalaisten tapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sä voit kotona ja lähimpiesi kanssa olla millainen valikoiva tuppisuu tahansa. Olen itse introvertti ja tiedän mistä puhun.
Mutta kun olet töissä, niin työpanoksen lisäksi on ihan kiva, jos juttelet muille jotain, etkä oleta että muut tekevät sen sun puolestasi. Joo ehkei ole pakollista, riippuu työpaikasta ja kaikissa ei tarvitse kahvihuoneeseen edes kömpiä, senkun tekee työnsä.
Mutta jos olet itse hiljaa ja sälytät muille viihdyttämisvastuun, niin älä ihmettele jos sut unohdetaan. Jos et anna itsestäsi ja persoonastasi mitään muille, niin se on vaan voi voi.
Toki voit jatkaa möksähtelyä muille koko loppuelämäsi, ei se mua haittaa.
T:eräs joka on pakottanut itsensä puhumaan ja nykyisin on jopa mukavaakin rupatella
Avasit asiaasi nyt hieman, mutta lähtökohtaisesti ensimmäinen kommenttisi oli tökerö, niinkuin ei olisi ihmisissä myös sitä puolta, ettei kaikki voi olla niinkuin sinä ja miten sinä haluaisit. On hiljaisia, jotka pääsee siitä yli. On hiljaisia, jotka ei koe tarvetta päästä siitä yli, eikä heitä haittaa ollenkaan olla vain tarkkailijoita. On hiljaisia, jotka eivät osaa tulla esiin (varsinkin kun ei saa edes suunvuoroa, eivät itse ole aggressiivisesti esillä). Mutta sinä haukuit vain laiskoiksi ja täytyykö nyt kaikkien muiden tehdä senkin työ.... kuvastaa siis minulle sitä, ettet ymmärrä ujojen ja hiljaisten kokonaisuutta vaan pelkästään omista lähtökohdistasi.
Juu, introvertteja ja ujojakin tarvitaan. Kaikki sosiaalisen verkon kiemurat ei edes näy jossain palaverissa, eli ujo työntekijä saattaa olla hyvinkin arvostettu työyhteisössä, vaikka olisi palavereissa hiljaisempi.
Mutta älköön myöskään ujot iniskö, jos ei heitä huomata. Eli ap:n dilemma.
Mitä enemmän annat itsestäsi, sen verran saat takaisinkin.
Työelämä on tarpeeksi kiireistä ja stressaavaa, että jos vihdoin pääsee rankan aamupäivän jälkeen kahvipöytään/palaveriin hengähtämään kollegojen kanssa, niin vieläkö pitäisi retuuttaa perässään jotain hiljaista ja tutustuttava "tutkimattomaan ja tuntemattomaan salaisuuksien ja hiljaisen ja mystisen hymyn Minnaan"? Ei, vaan jokaisen ujon on otettava itse itsestään vastuu sosiaalisissa tilanteissa.
Eli hypätkää ujot rohkeasti muiden kyytiin, liikkuvaan junaan.
Inhoan näitä kehotuksia. Pikkulapsesta asti olen saanut kuulla toiselta vanhemmistani näitä kehotuksia: "Pitää olla reipas! Mene rohkeasti mukaan! Älä ole tuppisuu!"
Luonnettaan on vaikea muuttaa. Kokeilkaa vaikka.
N60+
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sä voit kotona ja lähimpiesi kanssa olla millainen valikoiva tuppisuu tahansa. Olen itse introvertti ja tiedän mistä puhun.
Mutta kun olet töissä, niin työpanoksen lisäksi on ihan kiva, jos juttelet muille jotain, etkä oleta että muut tekevät sen sun puolestasi. Joo ehkei ole pakollista, riippuu työpaikasta ja kaikissa ei tarvitse kahvihuoneeseen edes kömpiä, senkun tekee työnsä.
Mutta jos olet itse hiljaa ja sälytät muille viihdyttämisvastuun, niin älä ihmettele jos sut unohdetaan. Jos et anna itsestäsi ja persoonastasi mitään muille, niin se on vaan voi voi.
Toki voit jatkaa möksähtelyä muille koko loppuelämäsi, ei se mua haittaa.
T:eräs joka on pakottanut itsensä puhumaan ja nykyisin on jopa mukavaakin rupatella
Avasit asiaasi nyt hieman, mutta lähtökohtaisesti ensimmäinen kommenttisi oli tökerö, niinkuin ei olisi ihmisissä myös sitä puolta, ettei kaikki voi olla niinkuin sinä ja miten sinä haluaisit. On hiljaisia, jotka pääsee siitä yli. On hiljaisia, jotka ei koe tarvetta päästä siitä yli, eikä heitä haittaa ollenkaan olla vain tarkkailijoita. On hiljaisia, jotka eivät osaa tulla esiin (varsinkin kun ei saa edes suunvuoroa, eivät itse ole aggressiivisesti esillä). Mutta sinä haukuit vain laiskoiksi ja täytyykö nyt kaikkien muiden tehdä senkin työ.... kuvastaa siis minulle sitä, ettet ymmärrä ujojen ja hiljaisten kokonaisuutta vaan pelkästään omista lähtökohdistasi.
Juu, introvertteja ja ujojakin tarvitaan. Kaikki sosiaalisen verkon kiemurat ei edes näy jossain palaverissa, eli ujo työntekijä saattaa olla hyvinkin arvostettu työyhteisössä, vaikka olisi palavereissa hiljaisempi.
Mutta älköön myöskään ujot iniskö, jos ei heitä huomata. Eli ap:n dilemma.
Mitä enemmän annat itsestäsi, sen verran saat takaisinkin.
Työelämä on tarpeeksi kiireistä ja stressaavaa, että jos vihdoin pääsee rankan aamupäivän jälkeen kahvipöytään/palaveriin hengähtämään kollegojen kanssa, niin vieläkö pitäisi retuuttaa perässään jotain hiljaista ja tutustuttava "tutkimattomaan ja tuntemattomaan salaisuuksien ja hiljaisen ja mystisen hymyn Minnaan"? Ei, vaan jokaisen ujon on otettava itse itsestään vastuu sosiaalisissa tilanteissa.
Eli hypätkää ujot rohkeasti muiden kyytiin, liikkuvaan junaan.
Ööö, luitko aloitusta. Lueppa uudelleen.
Mä annan useinkin palavereissa tiettyjen ihmisten puhua.
-Jos on vanhoja konkareita paikalla, niin he usein osaavat sanoa paremmin. Joo, voin mäkin muuttaa kulttuuria töissä, mutta vasta monen kuukauden talossaolon jälkeen. Mun tehtäväni on ensin opetella työpaikan kulttuuri ja sitten vasta miettiä, sopisiko uudistukset tähän paikkaan.
-jos äänessä on alan asiantuntijat tai asian kanssa just painiskelleet ihmiset. Silloin muut ovat kunnioittaen hiljaa.
Läheskään aina ei ole mun aika tulla esiin, enkä siitä loukkaannu. Joskus on muiden vuoro. Mun vuoro tulee jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sä voit kotona ja lähimpiesi kanssa olla millainen valikoiva tuppisuu tahansa. Olen itse introvertti ja tiedän mistä puhun.
Mutta kun olet töissä, niin työpanoksen lisäksi on ihan kiva, jos juttelet muille jotain, etkä oleta että muut tekevät sen sun puolestasi. Joo ehkei ole pakollista, riippuu työpaikasta ja kaikissa ei tarvitse kahvihuoneeseen edes kömpiä, senkun tekee työnsä.
Mutta jos olet itse hiljaa ja sälytät muille viihdyttämisvastuun, niin älä ihmettele jos sut unohdetaan. Jos et anna itsestäsi ja persoonastasi mitään muille, niin se on vaan voi voi.
Toki voit jatkaa möksähtelyä muille koko loppuelämäsi, ei se mua haittaa.
T:eräs joka on pakottanut itsensä puhumaan ja nykyisin on jopa mukavaakin rupatella
Avasit asiaasi nyt hieman, mutta lähtökohtaisesti ensimmäinen kommenttisi oli tökerö, niinkuin ei olisi ihmisissä myös sitä puolta, ettei kaikki voi olla niinkuin sinä ja miten sinä haluaisit. On hiljaisia, jotka pääsee siitä yli. On hiljaisia, jotka ei koe tarvetta päästä siitä yli, eikä heitä haittaa ollenkaan olla vain tarkkailijoita. On hiljaisia, jotka eivät osaa tulla esiin (varsinkin kun ei saa edes suunvuoroa, eivät itse ole aggressiivisesti esillä). Mutta sinä haukuit vain laiskoiksi ja täytyykö nyt kaikkien muiden tehdä senkin työ.... kuvastaa siis minulle sitä, ettet ymmärrä ujojen ja hiljaisten kokonaisuutta vaan pelkästään omista lähtökohdistasi.
Juu, introvertteja ja ujojakin tarvitaan. Kaikki sosiaalisen verkon kiemurat ei edes näy jossain palaverissa, eli ujo työntekijä saattaa olla hyvinkin arvostettu työyhteisössä, vaikka olisi palavereissa hiljaisempi.
Mutta älköön myöskään ujot iniskö, jos ei heitä huomata. Eli ap:n dilemma.
Mitä enemmän annat itsestäsi, sen verran saat takaisinkin.
Työelämä on tarpeeksi kiireistä ja stressaavaa, että jos vihdoin pääsee rankan aamupäivän jälkeen kahvipöytään/palaveriin hengähtämään kollegojen kanssa, niin vieläkö pitäisi retuuttaa perässään jotain hiljaista ja tutustuttava "tutkimattomaan ja tuntemattomaan salaisuuksien ja hiljaisen ja mystisen hymyn Minnaan"? Ei, vaan jokaisen ujon on otettava itse itsestään vastuu sosiaalisissa tilanteissa.
Eli hypätkää ujot rohkeasti muiden kyytiin, liikkuvaan junaan.
Ööö, luitko aloitusta. Lueppa uudelleen.
Niin, vastasin siihen täysin.
Ap:n pitää hypätä vaan liikkuvaan junaan. Saada suunsa auki, vaikka se vaikuttaisi keskustelun keskeyttämiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Tämäkin. Ei kaikkia hiljaisia haittaa olla hiljaisia, viihtyvät siinä erittäin hyvin ja keskittyvät mieluummin työhön. Joskus tuntuu että näitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä harmittaa kun joukossa on se yksi, jota eivät osaa lukea. Sekös on helppo maalitaulukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Aivan, niin onkin.
Mutta miksi ap sitten valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Ja se Sirpa voi ihmetellä hiljaa itsekseen, että miten ihmessä minun viikonloppuni työkavereille kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sä voit kotona ja lähimpiesi kanssa olla millainen valikoiva tuppisuu tahansa. Olen itse introvertti ja tiedän mistä puhun.
Mutta kun olet töissä, niin työpanoksen lisäksi on ihan kiva, jos juttelet muille jotain, etkä oleta että muut tekevät sen sun puolestasi. Joo ehkei ole pakollista, riippuu työpaikasta ja kaikissa ei tarvitse kahvihuoneeseen edes kömpiä, senkun tekee työnsä.
Mutta jos olet itse hiljaa ja sälytät muille viihdyttämisvastuun, niin älä ihmettele jos sut unohdetaan. Jos et anna itsestäsi ja persoonastasi mitään muille, niin se on vaan voi voi.
Toki voit jatkaa möksähtelyä muille koko loppuelämäsi, ei se mua haittaa.
T:eräs joka on pakottanut itsensä puhumaan ja nykyisin on jopa mukavaakin rupatella
Avasit asiaasi nyt hieman, mutta lähtökohtaisesti ensimmäinen kommenttisi oli tökerö, niinkuin ei olisi ihmisissä myös sitä puolta, ettei kaikki voi olla niinkuin sinä ja miten sinä haluaisit. On hiljaisia, jotka pääsee siitä yli. On hiljaisia, jotka ei koe tarvetta päästä siitä yli, eikä heitä haittaa ollenkaan olla vain tarkkailijoita. On hiljaisia, jotka eivät osaa tulla esiin (varsinkin kun ei saa edes suunvuoroa, eivät itse ole aggressiivisesti esillä). Mutta sinä haukuit vain laiskoiksi ja täytyykö nyt kaikkien muiden tehdä senkin työ.... kuvastaa siis minulle sitä, ettet ymmärrä ujojen ja hiljaisten kokonaisuutta vaan pelkästään omista lähtökohdistasi.
Juu, introvertteja ja ujojakin tarvitaan. Kaikki sosiaalisen verkon kiemurat ei edes näy jossain palaverissa, eli ujo työntekijä saattaa olla hyvinkin arvostettu työyhteisössä, vaikka olisi palavereissa hiljaisempi.
Mutta älköön myöskään ujot iniskö, jos ei heitä huomata. Eli ap:n dilemma.
Mitä enemmän annat itsestäsi, sen verran saat takaisinkin.
Työelämä on tarpeeksi kiireistä ja stressaavaa, että jos vihdoin pääsee rankan aamupäivän jälkeen kahvipöytään/palaveriin hengähtämään kollegojen kanssa, niin vieläkö pitäisi retuuttaa perässään jotain hiljaista ja tutustuttava "tutkimattomaan ja tuntemattomaan salaisuuksien ja hiljaisen ja mystisen hymyn Minnaan"? Ei, vaan jokaisen ujon on otettava itse itsestään vastuu sosiaalisissa tilanteissa.
Eli hypätkää ujot rohkeasti muiden kyytiin, liikkuvaan junaan.
Ööö, luitko aloitusta. Lueppa uudelleen.
Niin, vastasin siihen täysin.
Ap:n pitää hypätä vaan liikkuvaan junaan. Saada suunsa auki, vaikka se vaikuttaisi keskustelun keskeyttämiseltä.
Niin että mielestäsi siis puhujan puheen aikana hänen olisi pitänyt sanoa että mikset katso muhun mutta muihin kyllä? Vai mitä meinaat. Ei hän ainakaan ole väittänyt että olisi ujo tai hiljainen, siitä ei edes ole kysymys vaan siitä, että joku tuntuu tahallaan jättää huomioimatta hänet, mutta katsoo muita kyllä silmiin samalla kun puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Tämäkin. Ei kaikkia hiljaisia haittaa olla hiljaisia, viihtyvät siinä erittäin hyvin ja keskittyvät mieluummin työhön. Joskus tuntuu että näitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä harmittaa kun joukossa on se yksi, jota eivät osaa lukea. Sekös on helppo maalitaulukin.
No jos hiljaiset ova tyytyväisiä hiljaisuutensa, niin miksi ap urputtaa?
Mikä ihmeen velvollisuus puheliailla on kantaa koko ajan hiljaisia ja jutella heille päin, kun he eivät tee samoin?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Tämäkin. Ei kaikkia hiljaisia haittaa olla hiljaisia, viihtyvät siinä erittäin hyvin ja keskittyvät mieluummin työhön. Joskus tuntuu että näitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä harmittaa kun joukossa on se yksi, jota eivät osaa lukea. Sekös on helppo maalitaulukin.
No jos hiljaiset ova tyytyväisiä hiljaisuutensa, niin miksi ap urputtaa?
Mikä ihmeen velvollisuus puheliailla on kantaa koko ajan hiljaisia ja jutella heille päin, kun he eivät tee samoin?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Nyt tää lähtee ihan väärille raiteille. Tässä ketjussa nyt puhutaan asian vierestä myös ujoista ja hiljaisista, ei ole aloituksen kanssa tekemistä sinällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sä voit kotona ja lähimpiesi kanssa olla millainen valikoiva tuppisuu tahansa. Olen itse introvertti ja tiedän mistä puhun.
Mutta kun olet töissä, niin työpanoksen lisäksi on ihan kiva, jos juttelet muille jotain, etkä oleta että muut tekevät sen sun puolestasi. Joo ehkei ole pakollista, riippuu työpaikasta ja kaikissa ei tarvitse kahvihuoneeseen edes kömpiä, senkun tekee työnsä.
Mutta jos olet itse hiljaa ja sälytät muille viihdyttämisvastuun, niin älä ihmettele jos sut unohdetaan. Jos et anna itsestäsi ja persoonastasi mitään muille, niin se on vaan voi voi.
Toki voit jatkaa möksähtelyä muille koko loppuelämäsi, ei se mua haittaa.
T:eräs joka on pakottanut itsensä puhumaan ja nykyisin on jopa mukavaakin rupatella
Avasit asiaasi nyt hieman, mutta lähtökohtaisesti ensimmäinen kommenttisi oli tökerö, niinkuin ei olisi ihmisissä myös sitä puolta, ettei kaikki voi olla niinkuin sinä ja miten sinä haluaisit. On hiljaisia, jotka pääsee siitä yli. On hiljaisia, jotka ei koe tarvetta päästä siitä yli, eikä heitä haittaa ollenkaan olla vain tarkkailijoita. On hiljaisia, jotka eivät osaa tulla esiin (varsinkin kun ei saa edes suunvuoroa, eivät itse ole aggressiivisesti esillä). Mutta sinä haukuit vain laiskoiksi ja täytyykö nyt kaikkien muiden tehdä senkin työ.... kuvastaa siis minulle sitä, ettet ymmärrä ujojen ja hiljaisten kokonaisuutta vaan pelkästään omista lähtökohdistasi.
Juu, introvertteja ja ujojakin tarvitaan. Kaikki sosiaalisen verkon kiemurat ei edes näy jossain palaverissa, eli ujo työntekijä saattaa olla hyvinkin arvostettu työyhteisössä, vaikka olisi palavereissa hiljaisempi.
Mutta älköön myöskään ujot iniskö, jos ei heitä huomata. Eli ap:n dilemma.
Mitä enemmän annat itsestäsi, sen verran saat takaisinkin.
Työelämä on tarpeeksi kiireistä ja stressaavaa, että jos vihdoin pääsee rankan aamupäivän jälkeen kahvipöytään/palaveriin hengähtämään kollegojen kanssa, niin vieläkö pitäisi retuuttaa perässään jotain hiljaista ja tutustuttava "tutkimattomaan ja tuntemattomaan salaisuuksien ja hiljaisen ja mystisen hymyn Minnaan"? Ei, vaan jokaisen ujon on otettava itse itsestään vastuu sosiaalisissa tilanteissa.
Eli hypätkää ujot rohkeasti muiden kyytiin, liikkuvaan junaan.
Ööö, luitko aloitusta. Lueppa uudelleen.
Niin, vastasin siihen täysin.
Ap:n pitää hypätä vaan liikkuvaan junaan. Saada suunsa auki, vaikka se vaikuttaisi keskustelun keskeyttämiseltä.
Niin että mielestäsi siis puhujan puheen aikana hänen olisi pitänyt sanoa että mikset katso muhun mutta muihin kyllä? Vai mitä meinaat. Ei hän ainakaan ole väittänyt että olisi ujo tai hiljainen, siitä ei edes ole kysymys vaan siitä, että joku tuntuu tahallaan jättää huomioimatta hänet, mutta katsoo muita kyllä silmiin samalla kun puhuu.
Mistä ap tietää että oliko tahallista?
Mut on monessa keskustelussa ensin unohdettu, mutta sitten kun olen jotain kivaan sävyyn kommentoinu, niin mulle on ystävällisesti mutistu tai vastattu takaisin.
on sinulla ainakin hyvä itsetunto, kun oma epämiellyttävyytesi on puhujan vika eikä sinun oma vikasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Aivan, niin onkin.
Mutta miksi ap sitten valittaa?
Valittaa mistä? Lue aloitus.
Avasit asiaasi nyt hieman, mutta lähtökohtaisesti ensimmäinen kommenttisi oli tökerö, niinkuin ei olisi ihmisissä myös sitä puolta, ettei kaikki voi olla niinkuin sinä ja miten sinä haluaisit. On hiljaisia, jotka pääsee siitä yli. On hiljaisia, jotka ei koe tarvetta päästä siitä yli, eikä heitä haittaa ollenkaan olla vain tarkkailijoita. On hiljaisia, jotka eivät osaa tulla esiin (varsinkin kun ei saa edes suunvuoroa, eivät itse ole aggressiivisesti esillä). Mutta sinä haukuit vain laiskoiksi ja täytyykö nyt kaikkien muiden tehdä senkin työ.... kuvastaa siis minulle sitä, ettet ymmärrä ujojen ja hiljaisten kokonaisuutta vaan pelkästään omista lähtökohdistasi.