Lue keskustelun säännöt.
Enpä ole aikoihin tuntenut itseäni niin mitättömäksi ja
25.04.2026 |
"En keneksikään" kuin tällä viikolla eräässä työpaikkamme tilaisuudessa.
Kyseessä oli pienempiin ryhmiin jaettu tilanne ja omassani meitä oli 5 naista. Oli tarkoitus keskustella annetusta aiheesta ja eräs heistä oli lähes koko ajan äänessä. Minä keskitin katseeni häneen, koska hän puhui, kuten muutkin meistä.
Hän katsoi vuoronperään kaikkia muita päin ja kasvoihin, otti katsekontaktin (kuten tapana ja käytöstapojen mukaista on) paitsi minuun.
Ei yhden yhtä kertaa, ja minä siis katsoin häntä joten olisin huomannut sen. Puhui n.10min ajan, katsellen kaikkia muita päin vuoronperään, minuun ei kertaakaan, ei vahingossakaa, ei edes 1 kertaa.
Voin sanoa, että tulipaha äärimmäisen paska olo ja tunne, ikävät ja traumatisoivat flashbackit menneiltä vuosilta työpaikkakiusaamisista.
Ja myös hänen kansssan minun tulisi tehdä syksystä alkaen töitä.
Kyseessä itseäni vanhempi n.55-60v nainen.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hele, jos alkaisi jokaisen mulkaisun ja tokaisun töissä ylianalysoimaan, eihän täällä kukaan voisi työskennellä missään.
Miksi ajattelet, että puhuja ajattelee sinusta niin kuin sinä ajattelet?
Kyse ei ole ylianalysoinnista jos on toistuva kaava. Et selvästi ole itse kokenut vastaavaa, kun et nyt ymmärrä mistä kyse.
Onko Ap yrittänyt rikkoa tätä kaavaa? Esimerkiksi ottamalla puheenvuoron tällaisissa puhetilanteissa tai kommentoimalla esillä ollutta asiaa, sanomalla mielipiteen. Vai istua nököttääkö vain tuijottamassa vilkaisuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
Ahaa, eli minulle näyttäytyisi siltä, että tämä työkaveri on tehnyt ns. olettamuksen sinusta, tuntematta sinua yhtään. Kokee uhkana? Mikä voi johtua kateudesta, tai muistutat häntä jostain mikä häntä itseään vaivaa itsessään, eikä halua kohdata sitä jne. Syitä voi olla mitä vaan, jokainen meistä tekee ensivaikutelman perusteella johtopäätöksiä, mutta useimmat eivät kuitenkaan määritä sillä ihmistä. Onko teillä ikäeroa kuinka? Ja muiden työntekijöiden kanssa? Joskus myös vanhemmat naiset voivat suhtautua nasevasti nuorempiin, varsinkin jos on uusi työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
Joillakin on vain semmoinen ulosanti, että joskus ärähtelevät ja tokaisevat. Kuulostaa epäkohteliaalta ja eivät varmaan itse tajua sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita olla ystävällinen ja mukava, oma itsesi hänellekin, vaikka tekisi mitä. Kun hän huomaa kuinka mukava olet johdonmukaisesti, se saattaa laskea tämän ilkeilijän suojamuuria. Jos ei, niin tämän puhujan persoonassa saattaa olla muita vääristymiä ja siihen ei auta yhtikäs mitään. Jokatapauksessa muista että neutraali tai positiivinen käytös ja asenne töissä luo enemmän harmoniaa ja siihen voi kukin itse panostaa, vaikka tuo tilanteesi ei hyvältä varmasti tunnukaan.
Ootko ap kaunis? Voi mennä huono itsetuntoisella tunteisiin ja aiheuttaa niskojen nakkelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi mahdollisuus on kohdata hänet kahdestaan ja kysyä suoraan onko hänellä jotain sinua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Onko hänellä jotain kismaa sun kanssa? Siis onko jotain joskus tapahtunut, että kantaa kaunaa? Vaikka se olisi ollut tahatontakin. Mä kerran tein jotain vahingossa kollegalle, pikkujuttu, mutta hän oli sen jälkeen erittäin passiivisaggressiivinen ja ovela niin, että näytti sen kun muut ei huomannut. Pelottava tyyppi.
Ei yhtikäs mitään, ei olla oltu tekemisissä ennen tuota "ärähdys"-kertaa ja tätä tuoreinta.
Ap
Joillakin on vain semmoinen ulosanti, että joskus ärähtelevät ja tokaisevat. Kuulostaa epäkohteliaalta ja eivät varmaan itse tajua sitä.
Tottakai tajuavat, eivät vain välitä, koska päänsä niin syvällä anaalisss+heille on mahdollistettu se useimmiten naisvaltaisissa työpaikoissa. Jotenkin en usko, että harrastavat samaa perheensä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset vaatteet sinulla oli, ap? Minulle tulee migreeni tietynlaisista kuvioista. Esim vaakaraidat isolla kontrastilla tai pieni piperryskuvio. Silloin en voi katsoa sellaista ihmistä päin. Tutummille olen sanonut että älä välitä kun en katso päin, paidastasi vaan tulee migreeni, mutta vieraammat ei välttis ymmärtäisi.
Olen joutunut luopumaan omistakin jostain vaatteista kun migreeni paheni. Ja juu, on estolääkitys. Ja ei, en tiedä miksei pystyraidat tee mitään, vaan vaakaraidat.
Toinen on ihmisen asema suhteessa valoon. Ikkuna tai lamppu selän takana enkä voi sitä ihmistä katsoa.
Yleisesti ottaen mitä muiden käytökseen tulee ihmisillä on siihen yleensä joku syy eikä se enimmäkseen ole henkilökohtainen. Elämä on helpompaa kun ymmärtää että 99% maailman asioista ei liity minun henkilööni millään tavalla -edes silloin kun minua tunnutaan kohtelevan jollain tavalla.
Vallankin tuollaisen vieraamman kanssa on aivan selvää ettei käytös minuun liity. Miten voisi kun ei tunneta?
P.S. minuakin on kiusattu sekä koulussa että töissä. Siitä pääsee kyllä yli ja yllä kuvailemani asenne auttaa jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Millaiset vaatteet sinulla oli, ap? Minulle tulee migreeni tietynlaisista kuvioista. Esim vaakaraidat isolla kontrastilla tai pieni piperryskuvio. Silloin en voi katsoa sellaista ihmistä päin. Tutummille olen sanonut että älä välitä kun en katso päin, paidastasi vaan tulee migreeni, mutta vieraammat ei välttis ymmärtäisi.
Olen joutunut luopumaan omistakin jostain vaatteista kun migreeni paheni. Ja juu, on estolääkitys. Ja ei, en tiedä miksei pystyraidat tee mitään, vaan vaakaraidat.
Toinen on ihmisen asema suhteessa valoon. Ikkuna tai lamppu selän takana enkä voi sitä ihmistä katsoa.
Yleisesti ottaen mitä muiden käytökseen tulee ihmisillä on siihen yleensä joku syy eikä se enimmäkseen ole henkilökohtainen. Elämä on helpompaa kun ymmärtää että 99% maailman asioista ei liity minun henkilööni millään tavalla -edes silloin kun minua tunnutaan kohtelevan jollain tavalla.
Vallankin tuollaisen vieraamman kanssa on aivan selvää ettei käytös minuun liity. Miten voisi kun ei tunneta?
P.S. minuakin on kiusattu sekä koulussa että töissä. Siitä pääsee kyllä yli ja yllä kuvailemani asenne auttaa jatkossa.
Vaatteissani oli peråti 2 väriä, toinen alaosassa ja toinen yläosassa eivätkä olleet kirkkaita eikä kuvioita tms.
Ja valaistus oli ihan sama kuin muillakin joihin hän otti koko tuon ajan katse/kasvokontaktin.
Minä en aio "vain päästä yli" tällaisesta enää, sen aika oli ja meni. Ts seur kerralla avaan suuni enkä niele kuraa, en jaksa enää sellaista, psyykkinen roska-astiani in äärimmilleen täynnä sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen koulu-ja työpaikkakiusattu, mutta huomaan että sorrun itsekin ajattelemattomuuttani/kiireisyyttäni/väsymystäni ap:n kokemaan huomiottajättämiseen.
Mahdollisia syitä:
-jos pöydän ääressä on ihmisiä jotka ovat tiiviimmin hetkessä ja keskustelussa läsnä, tulee seurattua heitä enemmän. He ns. valtaavat äänitilan.
Vs.hiljaisemmat jäävät sivuun. En yksinkertaisesti vaan huomaa heitä.
-Eli joidenka kanssa keskustelu on aloitettu, niin herkästi heiltä odottaa palautettakin. Usein 2-3 alkaa vetää sitä junaa.
-puhuja saattaa olla vähän adhd tai tunne päällä, se kaventaa huomiokykyä. Rauhallisuus auttaa huomioimaan useampia.
-jos tunnen joitakin henkilöitä entuudestaan paremmin, keskustelen heidän kanssaan. Tiedän, liian turvallisuushakuista, mutta se on sellaista "lämmön ja tuttuuden hakua", mutta se ei tarkoita että siinä ketä en huomaa, olisi jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset vaatteet sinulla oli, ap? Minulle tulee migreeni tietynlaisista kuvioista. Esim vaakaraidat isolla kontrastilla tai pieni piperryskuvio. Silloin en voi katsoa sellaista ihmistä päin. Tutummille olen sanonut että älä välitä kun en katso päin, paidastasi vaan tulee migreeni, mutta vieraammat ei välttis ymmärtäisi.
Olen joutunut luopumaan omistakin jostain vaatteista kun migreeni paheni. Ja juu, on estolääkitys. Ja ei, en tiedä miksei pystyraidat tee mitään, vaan vaakaraidat.
Toinen on ihmisen asema suhteessa valoon. Ikkuna tai lamppu selän takana enkä voi sitä ihmistä katsoa.
Yleisesti ottaen mitä muiden käytökseen tulee ihmisillä on siihen yleensä joku syy eikä se enimmäkseen ole henkilökohtainen. Elämä on helpompaa kun ymmärtää että 99% maailman asioista ei liity minun henkilööni millään tavalla -edes silloin kun minua tunnutaan kohtelevan jollain tavalla.
Vallankin tuollaisen vieraamman kanssa on aivan selvää ettei käytös minuun liity. Miten voisi kun ei tunneta?
P.S. minuakin on kiusattu sekä koulussa että töissä. Siitä pääsee kyllä yli ja yllä kuvailemani asenne auttaa jatkossa.
Vaatteissani oli peråti 2 väriä, toinen alaosassa ja toinen yläosassa eivätkä olleet kirkkaita eikä kuvioita tms.
Ja valaistus oli ihan sama kuin muillakin joihin hän otti koko tuon ajan katse/kasvokontaktin.
Minä en aio "vain päästä yli" tällaisesta enää, sen aika oli ja meni. Ts seur kerralla avaan suuni enkä niele kuraa, en jaksa enää sellaista, psyykkinen roska-astiani in äärimmilleen täynnä sitä.
Ap
Nyt vedät ja tulkitset liian kovalla intensiteetillä. Ei sosiaaliset tilanteet ja ryhmätyöt ole joitain "suolataanpa tuo nyhverö".
Mä oon kuunnellut usein tilanteita, milloin ihmetellään jonkun työpaikalla olevan ujon käytöstä. Usein se räiskyvä ja dominoiva ihminen ihan aidosti ihmettelee että mistä se (tapettiin sulautuva) Tiina nyt suuttui. Ei voimakkaammat persoonat kerkiä kyttäämään jokaista, he ovat sitä omaa juttuaan täynnä.
Ujo saa olla, mutta pitää olla tarkkana ettei anna ujouden takia itsestään kylmäkiskoista kuvaa, kun ei tullut huomatuksi. Eikä kannata hikeentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkea kannata ottaa kiusaamisena.
Olen ollut tiimeissä ja ryhmätöissä välillä unohdettuna, sitten taas oikein kivasti mukana ja huomioituna.
Ei jokaista ihmistä aina huomata.
Vierailija kirjoitti:
Olisko tähän mitään kommenttia kellään moisesta käytöksestä? Meinaan oksentaa tulevan ajatuksestakin, mutta eipä ole vaihtoehtojakaan.
Ap
Helvetin lumihiutale. Sinunlaisia ei pitäis olla työelämässä. Yksikään mies ei mieti tuollaista tai pahoista mieltään asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset vaatteet sinulla oli, ap? Minulle tulee migreeni tietynlaisista kuvioista. Esim vaakaraidat isolla kontrastilla tai pieni piperryskuvio. Silloin en voi katsoa sellaista ihmistä päin. Tutummille olen sanonut että älä välitä kun en katso päin, paidastasi vaan tulee migreeni, mutta vieraammat ei välttis ymmärtäisi.
Olen joutunut luopumaan omistakin jostain vaatteista kun migreeni paheni. Ja juu, on estolääkitys. Ja ei, en tiedä miksei pystyraidat tee mitään, vaan vaakaraidat.
Toinen on ihmisen asema suhteessa valoon. Ikkuna tai lamppu selän takana enkä voi sitä ihmistä katsoa.
Yleisesti ottaen mitä muiden käytökseen tulee ihmisillä on siihen yleensä joku syy eikä se enimmäkseen ole henkilökohtainen. Elämä on helpompaa kun ymmärtää että 99% maailman asioista ei liity minun henkilööni millään tavalla -edes silloin kun minua tunnutaan kohtelevan jollain tavalla.
Vallankin tuollaisen vieraamman kanssa on aivan selvää ettei käytös minuun liity. Miten voisi kun ei tunneta?
P.S. minuakin on kiusattu sekä koulussa että töissä. Siitä pääsee kyllä yli ja yllä kuvailemani asenne auttaa jatkossa.
Vaatteissani oli peråti 2 väriä, toinen alaosassa ja toinen yläosassa eivätkä olleet kirkkaita eikä kuvioita tms.
Ja valaistus oli ihan sama kuin muillakin joihin hän otti koko tuon ajan katse/kasvokontaktin.
Minä en aio "vain päästä yli" tällaisesta enää, sen aika oli ja meni. Ts seur kerralla avaan suuni enkä niele kuraa, en jaksa enää sellaista, psyykkinen roska-astiani in äärimmilleen täynnä sitä.
Ap
Mitä jos antaisit vielä mahdollisuuden? Jos mikään ei muutu ja tämän käytös pysyy samanlaisena, mikä on oikeasti jo kiusaamista, niin sitten nostat kissan pöydälle? Sillai rauhallisesti tietysti, ettei turhaan provosoi, se ei auta. Voi kysyä että "onko sulla jotain mua kohtaan?", "onko sulla kaikki hyvin?" jne.
Aika v-ttumaista ap:ltakin odottaa muilta täydellistä huomiokykyä. Eijei, ei sellaista tule kellekään koko ajan.
Joskus olet parrasvaloissa ja joskus et.
Ihmiset on varsinkin keväällä tajuttoman väsyneitä, ei silloin jaksa keskittyä jokaiseen 150-prosenttisen hallitusti, vaan roiskitaan ryhmäkeskusteluun mitä jaksetaan ja pystytään. Mitä suusta pystyy nyt päästämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkea kannata ottaa kiusaamisena.
Olen ollut tiimeissä ja ryhmätöissä välillä unohdettuna, sitten taas oikein kivasti mukana ja huomioituna.
Ei jokaista ihmistä aina huomata.
No tuo on nyt on selvää. Mutta jos tässä nyt ihan tarkoituksella yksi jätetään niinkuin ulkopuolelle tahallaan, ei kiinnitetä huomiota ja ärähdetään suotta, niin silloin on syytä ihmetellä että mikä tätä puhujaa vaivaa. Ei ole kivaa mennä töihin, jos siellä on joka päivä odottamassa tuonkaltaista käytöstä, se jo riittää myrkyttämään ilmapiirin.
Ala keskeyttämään häntä jatkuvasti ihan vain ärsyttääksesi.