Lue keskustelun säännöt.
Enpä ole aikoihin tuntenut itseäni niin mitättömäksi ja
25.04.2026 |
"En keneksikään" kuin tällä viikolla eräässä työpaikkamme tilaisuudessa.
Kyseessä oli pienempiin ryhmiin jaettu tilanne ja omassani meitä oli 5 naista. Oli tarkoitus keskustella annetusta aiheesta ja eräs heistä oli lähes koko ajan äänessä. Minä keskitin katseeni häneen, koska hän puhui, kuten muutkin meistä.
Hän katsoi vuoronperään kaikkia muita päin ja kasvoihin, otti katsekontaktin (kuten tapana ja käytöstapojen mukaista on) paitsi minuun.
Ei yhden yhtä kertaa, ja minä siis katsoin häntä joten olisin huomannut sen. Puhui n.10min ajan, katsellen kaikkia muita päin vuoronperään, minuun ei kertaakaan, ei vahingossakaa, ei edes 1 kertaa.
Voin sanoa, että tulipaha äärimmäisen paska olo ja tunne, ikävät ja traumatisoivat flashbackit menneiltä vuosilta työpaikkakiusaamisista.
Ja myös hänen kansssan minun tulisi tehdä syksystä alkaen töitä.
Kyseessä itseäni vanhempi n.55-60v nainen.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Tämäkin. Ei kaikkia hiljaisia haittaa olla hiljaisia, viihtyvät siinä erittäin hyvin ja keskittyvät mieluummin työhön. Joskus tuntuu että näitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä harmittaa kun joukossa on se yksi, jota eivät osaa lukea. Sekös on helppo maalitaulukin.
No jos hiljaiset ova tyytyväisiä hiljaisuutensa, niin miksi ap urputtaa?
Mikä ihmeen velvollisuus puheliailla on kantaa koko ajan hiljaisia ja jutella heille päin, kun he eivät tee samoin?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Hiljasemmat antaa muillekin tilaa puhua, miksi puheliaat ei anna hiljaisemmille enemmän tilaa puhua?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Montako sekuntia pitää joka lauseen jälkeen odottaa? Kun se Sirpa ei kuitenkaan sano mitään.
Oiskin hauska testi jos työpaikan puheliaat olis vaikka kuukauden yhtä hiljaa kuin hiljaiset. "No niin, nyt sitten palaverissa puheenvuoro Sirpalle ja hiljaiselle Jaanalle. Vetäkää homma kotiin. "
Varmaan olisi ensin introvertin unelma. Rauhallinen työpaikka.
Mutta kohta alkaisivat Sirpat ja Jaanat syyttää ex-puheliaita osallistumattomuudesta ja mykkäkoulusta. "Sekin oli vaan hiljaa, mikähän sillä on, onko se loukkaantunut?"
No, sellaisia te hiljaiset olette aina.
Huomaa ettet sinä ainakaan ole ollut koskaan hiljaa....siis hiljainen.
Loppuiko argumentit? Olen siis se, joka on ollut nuorena hyvin introvertti ja työpaikkakiusattu.
Huomasin sitten että loukkaannuin monta kertaa ihan turhaan, tulkitsin tilanteita liian negatiivisesti ja että maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Ei työpaikoilla keritä jokaista kulmakarvan nostoa tai hiljaista hissukkaa miettimään, vaan tehdään töitä väsyneenä ja kiireessä.
Kovin vähän sulla on ymmärrystä kaltaisille sitten.
Ad hominem....
Ap ylireagoi ihan selvästi. Tuollaisia tiimijuttuja on miljoonia joissa ei jokaista katsota silmiin, vaan puhutaan milloin kellekin.
Ja vaikka olisikin sillä tantalla jotain henkilökohtaista ärtymystä ap:ta kohtaan, niin kun itse on aktiivinen, niin saa sellaiset puolelleen. Ei asioita kannata odottaa käsi ojossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0/5 keksi parempi provo luuseri.
Työpaikkakiusaaja tunnistettu
Kovin vähän sulla on ymmärrystä kaltaisille sitten.