Autismi muotidiagnoosi?

Vierailija kirjoitti:

Autismi ei ole, mutta ADHD on. Autismidiagnoosista ei saa sellaista etua elämään, mikä olisi aiheetonta, diagnoosi on lisäksi stigma ja aiheuttaa syrjintää.

ADHD-diagnoosista ei tule merkittävää haittaa elämään eikä se estä elämässä menestymistä. Diagnoosin myötä ei tarvitse mitään tukia tai etuja, mutta niitä enenevissä määrin myönnetään veronmaksajien selkänahasta. Niin isolla osalla lapsista on ADHD-diagnoosi, että kyseessä voi katsoa olevan jo aivan normaali nykykasvatuskulttuurin ilmiö.

Ja höpönlöpö. Osoitat täydellistä tietämättömyyttä.  Ottaa todella päähän tuollaiset tietäjäosaajat. Pistä kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja sano kiitos, etten itse ole, eikä lapsellani ole ADHD:ta. Kiitos! Kiitos! Kiiitos! Lopeta sitten tuo sonnan jauhaminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismi meni jo muodista, nyt kaikista leivotaan ADHD-tyyppejä.

Varmaan siksi meni kun jossain älähdettiin.

Aivan hullua tuo muotisairaus sekoilu. Oliskohan seuraava muotisairaus sitten vasemman jalan katkaisu, tai oikean silmän sokaisu?

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä on siitä, että AP:lle yritetään väkisin pukea autistin viittaa, jos hän ei koe mitään sellaista ongelmaksi omassa arjessaan?

Hänethän vietiin tutkimuksiin vain, koska hänellä oli vaikeuksia tietyissä kouluaineissa.

Olisiko autismidiagnoosin myötä tullut vapautuksia ja helpotuksia näissä aineissa? Vai?

Kun koulussa, tai vanhemmilla, tai kehitystä muuten seuraavilla on herännyt huoli tai epäily, on syytä mennä tutkimuksiin. Ei niitä autismi- tai muitakaan viittoja kukaan todellakaan väkisin pue kenenkään päälle. Pikemminkin joutuu taistelemaan, että pääsee tutkimuksiin ja saa apua. 
 On ymmärrettävää, että sellaisen viitan päälleen saaminen ei ole mukavaa ja sitä on vaikea hyväksyä, jos itse ei ymmärrä, eikä koe olevansa millään lailla erilainen. Tutkimuksissahan se selviää. On, tai ei ole. Ja sen tiedon kanssa on mentävä eteenpäin. Apuja on olemassa ja niitä kannattaa ottaa vastaan jos niitä saa.

Meillä toi diagnoosi on lapsen kanssa puhuttu niin, että diagnoosi tai diagnoosittomuus ei muuta lasta miksikään, hän on ihan se sama oma yksilönsä riippumatta siitä, millaisin sanoin häntä kuvaillaan. Diagnoosit ovat ympärillä olevaa yhteisöä varten, esim. opettajien on selvästi helpompi suhtautua autistiin kuin huonosti käyttäytyvään lapseen, vaikka siis lapsi on ihan sama.

Ai niin, tänne pitää muistaa selittää, että sitä huonoa käytöstä ei siis tietenkään hyväksytä eikä autismi ole mikään vapaudu vaatimuksista -kortti. Mutta kun tuon lapsen aivot nyt vaan ymmärtää esim. sosiaaliset tilanteet eri lailla kuin muut, niin ei sitä ihan parissa päivässä saa "koulittua tavoille" ja tiukka vaatiminen pahentaa tilannetta entisestään. Kuntoutus on pitkä tie, mutta tavoitteena toki on asiallisesti käyttäytyvä lapsi, ja sen eteen tehdään töitä kotona, koulussa ja kuntoutuksessa ihan joka päivä.