Miksi kiltit ja hyväsydämiset ihmiset saa usein paskaa niskaan

Vierailija kirjoitti:

Kiltti ihminen on kiltti kaikille, myös lapsille (muillekin kuin omillensa) ja eläimille. Mitäköhän vastapalveluksia hän näiltä haluaa ja miten heitä/niitä manipuloi päästäkseen tavoitteeseensa? Auttaa tuntemattoman vanhuksen suojatien yli yms, ihanko totta vaatiakseen tältä vastapalveluksen? 

Lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen eikä kerro siitä kenellekään. Kamalan ilkeää, kieroa ja itsekästä manipulointia.

Maailma olisi kyllä paljon parempi paikka jos kaikki olisivat kilttejä versus jos kaikki olisivat ilkeitä, noita "normaaleiksi" kutsuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti höynäytettävä ja alistettava kerää ympärilleen kaikenlaista hyötyjää. Ei hyeenakaan jätä raatoa syömättä jos paisti on tyrkyllä.

Olet sairas.

Realismi ei ole sairautta.

Olet mielisairas.

Ihmisellä pitää olla omat rajat tiedossa ja kyky ylläpitää niitä. Ei myöskään pidä ajatella, että teke muille asioita siksi, että saisi niistä kiitosta tai ylistystä. Saattaa saadakin, mutta jos sitä odottaa, pettyy. Voi joko tehdä asioita siksi, että on sisäinen halu olla hyvä ja tehdä oikein tai sitten voi jättää tekemättä. Jos olettaa kauheasti palautetta, tulee helposti tunne, että kukaan ei arvosta. Ennemmin pitää toimia niin, että tekee hyvää vähän salaa. Silloin itse tekemisestä saa kiitoksen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä pitää olla omat rajat tiedossa ja kyky ylläpitää niitä. Ei myöskään pidä ajatella, että teke muille asioita siksi, että saisi niistä kiitosta tai ylistystä. Saattaa saadakin, mutta jos sitä odottaa, pettyy. Voi joko tehdä asioita siksi, että on sisäinen halu olla hyvä ja tehdä oikein tai sitten voi jättää tekemättä. Jos olettaa kauheasti palautetta, tulee helposti tunne, että kukaan ei arvosta. Ennemmin pitää toimia niin, että tekee hyvää vähän salaa. Silloin itse tekemisestä saa kiitoksen.

Eihän kiltit odota ylistystä ja kiitosta vaan ihan sitä että muut eivät olisi ilkeitä. Esim työpaikoilla usein kiltti ihminen eli sellainen joka ei ole mikään kynnysmatto eikä mielistelijä mutta ystävällinen, ei puhu selän takana muista pahaa, ei juoruile, läyhää, draamaile jne joutuu usein muiden hampaisiin ja juorujen kohteeksi ja mustamaalatuksi. Selittäkää se te jotka pidätte tuota normaalina ja EPÄITSEKKÄÄNÄ toimintana, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Maailma olisi kyllä paljon parempi paikka jos kaikki olisivat kilttejä versus jos kaikki olisivat ilkeitä, noita "normaaleiksi" kutsuttuja.

Alapeukuttajan mielestä maailma olisi parempi jos kaikki olisivat ilkeitä. Jännää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä pitää olla omat rajat tiedossa ja kyky ylläpitää niitä. Ei myöskään pidä ajatella, että teke muille asioita siksi, että saisi niistä kiitosta tai ylistystä. Saattaa saadakin, mutta jos sitä odottaa, pettyy. Voi joko tehdä asioita siksi, että on sisäinen halu olla hyvä ja tehdä oikein tai sitten voi jättää tekemättä. Jos olettaa kauheasti palautetta, tulee helposti tunne, että kukaan ei arvosta. Ennemmin pitää toimia niin, että tekee hyvää vähän salaa. Silloin itse tekemisestä saa kiitoksen.

Eihän kiltit odota ylistystä ja kiitosta vaan ihan sitä että muut eivät olisi ilkeitä. Esim työpaikoilla usein kiltti ihminen eli sellainen joka ei ole mikään kynnysmatto eikä mielistelijä mutta ystävällinen, ei puhu selän takana muista pahaa, ei juoruile, läyhää, draamaile jne joutuu usein muiden hampaisiin ja juorujen kohteeksi ja mustamaalatuksi. Selittäkää se te jotka pidätte tuota normaalina ja EPÄITSEKKÄÄNÄ toimintana, kiitos.

Paha mennä sanomaan tuollaisesta, kun en ole törmännyt tai itse joutunut vastaavan kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä. 

Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.

olen samaa mieltä mutta onhan ne ihmiset jotka käyttävät hiljaista ja kilttiä hyväksi myös jollain tapaa viallisia. Itse olin esim kiltti ujo tyttönrn 17-vuotiaaina ja muistan kun samassa talossa asuva äitini kaveri, minun naapuri alkoi teettää mulla palveluksia kun en osannut sanoa ei. Hoidin muun muuassa hänen lastaan ja kannoin kotiin hänen joulukuusensa.  En minä kehtaiisi noin ketään kohdella nyt kun miettii. 

Narsisteja ja psykopaatteja on maailmassa hurjan paljon enemmän kuin uskallamme ajatellakaan. Suomesta sanotaan että 1% on narsisteja. Oikea prosenttiluku on kaksinumeroinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä. 

Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.

olen samaa mieltä mutta onhan ne ihmiset jotka käyttävät hiljaista ja kilttiä hyväksi myös jollain tapaa viallisia. Itse olin esim kiltti ujo tyttönrn 17-vuotiaaina ja muistan kun samassa talossa asuva äitini kaveri, minun naapuri alkoi teettää mulla palveluksia kun en osannut sanoa ei. Hoidin muun muuassa hänen lastaan ja kannoin kotiin hänen joulukuusensa.  En minä kehtaiisi noin ketään kohdella nyt kun miettii. 

Narsisteja ja psykopaatteja on maailmassa hurjan paljon enemmän kuin uskallamme ajatellakaan. Suomesta sanotaan että 1% on narsisteja. Oikea prosenttiluku on kaksinumeroinen.

En usko että yleensä on kyseessä narsismi. Ihminen on vain laumaeläin jolla on nokkimisjärjestys ja se toteutuu tavalla jossa alempi aina kärsii. Pitäisi olla jämäkkä, vahva, kaikki siivet pörhöllään jotta ympäristö tajuaa ettei sua nokita. Muttei kaikki ole semmoisia ja he jotka eivät ole kärsivät jatkuvasti. 

Aito kiltteys ja hyväsydämisyys saa näkemään punaista, koska oma sädekehä himmenee sellaisen rinnalla. Eihän sellaisen kanssa voi ruveta edes kilpailemaan, koska kukaan ei muutu hetkessä kiltiksi ja hyväsydämiseksi. Ja jos heittäytyisi semmoiseksi pelkässä kilpailumielessä, niin kyllähän se teennäisyys havaittaisiin teeskentelyksi sen aidon rinnalla. Oma huono itsetunto ja omat puutteet siis on se syy, miksi kiltit ja hyväsydämiset saa paskaa niskaansa. Ja koska useimmat tajuavat hyvistä piirteistä kilpailun turhaksi, niin satuttaminen on sitten toinen tie päihittää se aidosti kiltti ja hyväsydäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä. 

Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.

olen samaa mieltä mutta onhan ne ihmiset jotka käyttävät hiljaista ja kilttiä hyväksi myös jollain tapaa viallisia. Itse olin esim kiltti ujo tyttönrn 17-vuotiaaina ja muistan kun samassa talossa asuva äitini kaveri, minun naapuri alkoi teettää mulla palveluksia kun en osannut sanoa ei. Hoidin muun muuassa hänen lastaan ja kannoin kotiin hänen joulukuusensa.  En minä kehtaiisi noin ketään kohdella nyt kun miettii. 

Narsisteja ja psykopaatteja on maailmassa hurjan paljon enemmän kuin uskallamme ajatellakaan. Suomesta sanotaan että 1% on narsisteja. Oikea prosenttiluku on kaksinumeroinen.

Eipäs ole, vaan niiden kyökkipsykologien määrä on kasvanut, jotka jakelevat tavallisille luonnevikaisille ja vittumaisille ihmisille narsismidiagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä pitää olla omat rajat tiedossa ja kyky ylläpitää niitä. Ei myöskään pidä ajatella, että teke muille asioita siksi, että saisi niistä kiitosta tai ylistystä. Saattaa saadakin, mutta jos sitä odottaa, pettyy. Voi joko tehdä asioita siksi, että on sisäinen halu olla hyvä ja tehdä oikein tai sitten voi jättää tekemättä. Jos olettaa kauheasti palautetta, tulee helposti tunne, että kukaan ei arvosta. Ennemmin pitää toimia niin, että tekee hyvää vähän salaa. Silloin itse tekemisestä saa kiitoksen.

Eihän kiltit odota ylistystä ja kiitosta vaan ihan sitä että muut eivät olisi ilkeitä. Esim työpaikoilla usein kiltti ihminen eli sellainen joka ei ole mikään kynnysmatto eikä mielistelijä mutta ystävällinen, ei puhu selän takana muista pahaa, ei juoruile, läyhää, draamaile jne joutuu usein muiden hampaisiin ja juorujen kohteeksi ja mustamaalatuksi. Selittäkää se te jotka pidätte tuota normaalina ja EPÄITSEKKÄÄNÄ toimintana, kiitos.

Paha mennä sanomaan tuollaisesta, kun en ole törmännyt tai itse joutunut vastaavan kohteeksi.

Kenties oletkin ollut itse tekijänä tuollaisissa tilanteissa etkä vain tunnista selostusta koska olethan käyttäytynyt ainoastaan kuten normaalit ihmiset ja lauman mukana toiminut vaistojen mukaisesti ja hyökännyt heikomman kimppuun, silleen epäitsekkäästi, epäkierosti ja mitäs täällä nyt onkaan kiusaamisesta sanottukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma olisi kyllä paljon parempi paikka jos kaikki olisivat kilttejä versus jos kaikki olisivat ilkeitä, noita "normaaleiksi" kutsuttuja.

Alapeukuttajan mielestä maailma olisi parempi jos kaikki olisivat ilkeitä. Jännää.

Jep. Ei ole tainnut ajatella asiaa loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Paskaa tulee niskaan vaikka kuinka yrittäisi olla mukava, kiva, ja hyvä. Nyt on ollut 23 v avioliittoa ja mies paljastui pettäjäksi. Laitoin jäljityslaitteen hänen autoonsa kun enää uskonut "menoihin" ja paljastui että on vieraillut ties kuinka kauan työkaverinsa (naispuolisen) luona. Ainut ilo oli nähdä hänen naamansa kun jäi kiinni. 

Tää on yhtä helvettiä kun yrittää olla vielä järjissään ja toinen syöttää mitä lie sontaa päin naamaa. 

No oliko teillä seksiä usein?

Vierailija kirjoitti:

Maailma olisi kyllä paljon parempi paikka jos kaikki olisivat kilttejä versus jos kaikki olisivat ilkeitä, noita "normaaleiksi" kutsuttuja.

Ei normaali ole ilkeä. En ymmärrä ollenkaan tätä nykyajan ajattelua että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, tässä tilanteessa kiltti tai ilkeä. Kiltti ja ilkeä ovat toistensa vastakohdat ja tietyn ominaisuuden ääripäät. Suurin osa ihmisistä ei ole kilttejä eikä ilkeitä vaan kaikkea siltä väliltä. Tosiasiassa kilttikään ei ole aina kiltti eikä ilkeäkään ole aina ilkeä. Käyttäytyminen riippuu tilanteesta, ympäröivistä ihmisistä ja olosuhteista sekä tunnetilasta. Lisäksi kiltteys tai ilkeys on myös ihmisen oma tulkinta siitä mikä on kilttiä ja mikä ei.

Minusta ei esimerkiksi ole mitään kilttiä siinä että suostuu lähtemään minun kanssa johonkin jos ei oikeasti haluaisi lähteä. Olen niin herkkä että huomaan kyllä heti toisesta ettei hän olisi halunnut tulla ja fiilis on pilalla.

Täysiä kusipäitä on onneksi pieni vähemmistö populaatiosta. Joka on myös välttämättömyys yhteiskunnan toiminnan kannalta. Terveet työhteisöt myös hillitsevät esimerkillään myrkyllistä käytöstä (selän takana puhuminen. vi..lu 'läpän' varjolla, seksuaalinen häirintä, päsmääminen ja muu  kiusaaminen). 

Onneksi näihin on alettu kiinnittämään myös enemmän huomiota yritystasollakin, varsinkin verrattuna oman urani alkuaikoihin 1980 luvulla.

Mulkkuja tähän maailmaan syntyy edelleenkin, mutta näiden toimintatila on kaventunut paljon nykyaikaisissa työkulttuureissa, joissa ei enää siedetä paljoakaan muita häiritsevää käytöstä.

Koska pahat ihmiset ovat kateellisia heille heidän puhtaudestaan ja viattomuudestaan. Sairaimmat yrittävät pilata sen. 

Mutta tuo hyvyys on toisinaan arvokkaampaa kuin mikään muu elämässä. Kestävämpää ja parempaa. Ja lopulta voittaa kaiken. 

Tästä "paskaa niskaan" -ilmaisusta tulee vääjäämättä mieleen eräs varsinkin 2010-luvulla somessa hyvin aktiivisesti vaikuttanut seksuaalirikollinen. 

Hän groomasi teinejä ja kalasteli suosiota lupailemalla vaikkapa maksaa tuntemattomien ihmisten laskuja.

On ihan oikeasti kilttejä ihmisiä, jotka haluavat hyvää ja vilpittömästi tukevat heikommassa asemassa asemassa olevaa ilman toivetta vastapalveluksesta.

Sitten on näitä, joiden mielestä kiltteys on kaupankäyntiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeasti kiltti ja lämmin ihminen on sitä itselleen ja osaa laittaa rajat. Rajaton ei oikein koskaan voi olla aidosti kiltti, sillä tuo mielyttämisenhalu nähdään manipulaationa. Kilttiä? No ei... Entä uhriutuminen? Ei mielestäni sekään... "

Sinä selvästikin ymmärrät mistä tässä on kyse.

Itse sanoisin hieman "reilummin", että ajatusmaailma, jonka mukaan "minä olen hyvä ja muut ovat pahoja" on melko narsistinen tapa ajatella itsestäsi. Olen itsekin tavannut tällaisia ihmisiä ja kerta toisensa jälkeen todennut, että nämä ihmiset eivät tunnista pahuutta itsessään.

Oma ihmiskuvani on se, että kaikissa meissä on valtavasti hyvyyttä ja pahuutta. Toki on niin, että yhtä on toisissa enemmän kuin toisissa, mutta mitään pelkkiä enkeleitä tai paholaisia ei vaan ole olemassa.

Juuri näin. Esimerkkinä läheisen entinen kumppani: ihminen joka kokee ihan aidosti, että hän rakastaa ehdoitta ja tekee kaiken toisen edestä. Mutta kääntöpuoli on se, että tällainen tietää mielestään paremmin mitä se toinen oikeasti tarvitsee kuin hän itse. Kun läheinen pohti suhteen alkuaikoina haluaako jatkaa suhdetta, laittoi tällainen kiltti ihminen omia perheenjäseniään painostamaan häntä pysymään suhteessa. Selityksenä myöhemmin se, että läheiseni oli sekaisin aiemman eronsa vuoksi ja kiltti ihminen oikeasti näki suhteen potentiaalin, kuinka ihana suhde siitä voisi tulla. Kun läheiseni ei halunnut muuttaa yhteen, hankki tämä kiltti ihminen asunnon ja taivutteli läheisen sinne asumaan "viikonloput yhdessä", kun työ vei heitä arkisin eri paikkakunnille. Käytäntö olikin sitten toista, viikonloput venyivät etätöiksi ja sairaslomiksi, palkattomiksi vapaiksi ja työtilaisuuksien etsimiseksi samalta paikkakunnalta. Ja lopulta vauvahankkeeksi. Kun siinäkään läheiseni ei ymmärtänyt omaa parastaan, koitti tämä kiltti ihminen raskautua salaa. Eron jälkeen liian kiltti ihminen on tuntenut että hänen ehdotonta rakkauttaan käytettiin julmasti hyväksi. Saatiin esim kiva asunto (josta läheiseni tosin maksoi koko ajan markkinavuokraa). Hän puhtaasta rakkaudestaan ja kiltteydestään olisi luopunut kaikesta, jopa työstään, jotta läheiseni olisi saanut perheen (jota hän ei tosin halunnut).

Eihän tuo liity kiltteyteen mitenkään. En ihmettele kun tuollaisia tekstejä lukee miksi kilttejä väitetään kieroiksi ja manipuloiviksi kun ei edes ymmärretä mitä kiltteys on..

Pointti onkin se, että tämä ihminen itse kertoo että hän on liian herkkä ja kiltti ja että hän aina toivoo muille hyvää ennen itseään. Ja selvästi uskoo itse siihen täysin. Ihminen on valtavan taitava rationalisoimaan itselleen omaa tekemistään. Esim: tämä ihminen sai kuulla jo suhteen alussa ettei kumppani ole koskaan halunnut lasta, eikä tule haluamaan. Hiljalleen "kiltti" rationalisoi oman lapsitoiveensa kuitenkin niin, että mies ei vaan ymmärrä kuinka ihana isä hän olisi. Kuinka muka niin hyvin lasten kanssa toimeen tuleva, kunnollinen, kiltti mies jolla on niin paljon annettavaa kasvavalle lapselle ei haluaisi perhettä? Ei ei, hän vaan pelkää ja stressaa aivan suotta. Teen hänelle palveluksen kun tulen vahingossa raskaaksi.

Tämä ihminen myös katkeroituu tasaisin väliajoin kun hänen kiltteytensä kutsuukin luokseen vain pelkkää "p** niskaan". Se on juuri toisen kirjoittajan kuvaamaa "kiltteytt'ä". Olen mieliksi, mutta taustalla on koko ajan oletus että kun miellytän niin toinenkin haluaa tehdä minulle mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti ihminen on kiltti kaikille, myös lapsille (muillekin kuin omillensa) ja eläimille. Mitäköhän vastapalveluksia hän näiltä haluaa ja miten heitä/niitä manipuloi päästäkseen tavoitteeseensa? Auttaa tuntemattoman vanhuksen suojatien yli yms, ihanko totta vaatiakseen tältä vastapalveluksen? 

Tavallaan. Kiltti ihminen sitten pahoittaa mielensä kun se vanhus ei tulekaan käsipuoleen vaan tempaisee itsensä tuhahtaen irti. Aito empatia on sitä, että ymmärtää, ettei minun tulkintani toisen ihmisen tarpeista välttämättä osukaan kohdalleen, tai että toisella voi olla huonoja kokemuksia taustalla auttavaisista ihmisistä tai ihan vaan huono päivä. Ei se ole p** niskaan juuri minulle. Sen kääntäminen itseensä ei ole mitään empatiaa tai alruismia vaan nimenomaan sitä itsekeskeisyyttä.