Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiltit ja hyväsydämiset ihmiset saa usein paskaa niskaan
23.04.2026 |
Niin, sitä olen pohtinut tässä. Kun on kiltti luonteeltaan, eikä halua pahaa kenellekkään.
Ja kun itse rakastaa täysin pyyteettömästi ja täysillä ja joustaa ja tekee kompromisseja, niin miksi tulee vain usein hyväksikäytetty tunne. Eikö ihmiset osaa arvostaa enää tämmöisiä piirteitä?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
"Oikeasti kiltti ja lämmin ihminen on sitä itselleen ja osaa laittaa rajat. Rajaton ei oikein koskaan voi olla aidosti kiltti, sillä tuo mielyttämisenhalu nähdään manipulaationa. Kilttiä? No ei... Entä uhriutuminen? Ei mielestäni sekään... "
Sinä selvästikin ymmärrät mistä tässä on kyse.
Itse sanoisin hieman "reilummin", että ajatusmaailma, jonka mukaan "minä olen hyvä ja muut ovat pahoja" on melko narsistinen tapa ajatella itsestäsi. Olen itsekin tavannut tällaisia ihmisiä ja kerta toisensa jälkeen todennut, että nämä ihmiset eivät tunnista pahuutta itsessään.
Oma ihmiskuvani on se, että kaikissa meissä on valtavasti hyvyyttä ja pahuutta. Toki on niin, että yhtä on toisissa enemmän kuin toisissa, mutta mitään pelkkiä enkeleitä tai paholaisia ei vaan ole olemassa.
Eihän kukaan ole niin väittänytkään, että kiltti ja hyväsydäminen ihminen olisi joku "enkeli".
Itse ainakin tiedostan hyvin omat vikani ja puutteeni ja pyrin niitä korjaamaan/muuttamaan.
En koskaan esitä olevani "täydellinen".
Narsistisuus liitettynä kiltteyteeni on ihan puppua.
Pahuutta minussa ei ole, huonoja puolia kyllä löytyy tietenkin, kuten meistä kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän minun sisarustani vaivaa. Hän kuvaa itseään juuri noin, liian kiltti ja hyväksikäytettävä. Toisin kuin me nuorempi ja vanhempi sisko, hän asuu vanhempiemme lähellä. On aina asunut. Hän on yksineläjä ja elänyt vanhempien arjessa mukana koko aikuiselämänsä. Varakkaat vanhemmat ovat auttaneet häntä taloudellisesti, hoitaneet hänen lemmikkejään, auttaneet remonteissa ja pihahommissa ja hän on toki pitänyt seuraa vanhemmille heidän jäätyä työelämästä pois. Äiti on laittanut joulut ja syntymäpäivät ja sisarus on tullut aina valmiiseen pöytään. Nyt kun vanhemmilla jaksaminen ehtyy, ovat he olleet apua vailla, esim joskus viedä joku matto pesulaan tai käyttää kauempana lääkärissä. Nyt sisarus on keksinyt, että me kaksi sälytetään hänelle vastuu vanhemmista ja hän vaan suostuu hyväksikäytettäväksi kun on liian kiltti. Ilmeisesti hän on kiltteyttään tämän yli kaksi vuosikymmentä viettänyt tiiviisti vanhempien seurassa ja nyt tuli mitta täyteen. Meidän pitäisi hänen mukaansa vuorotellen ottaa töistä vapaata jos vanhemmilla on tarve vaikkapa nostella kesärenkaat autonperään rengasliikettä varten ja matkustaa heidän kotipaikkakunnalleen avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän minun sisarustani vaivaa. Hän kuvaa itseään juuri noin, liian kiltti ja hyväksikäytettävä. Toisin kuin me nuorempi ja vanhempi sisko, hän asuu vanhempiemme lähellä. On aina asunut. Hän on yksineläjä ja elänyt vanhempien arjessa mukana koko aikuiselämänsä. Varakkaat vanhemmat ovat auttaneet häntä taloudellisesti, hoitaneet hänen lemmikkejään, auttaneet remonteissa ja pihahommissa ja hän on toki pitänyt seuraa vanhemmille heidän jäätyä työelämästä pois. Äiti on laittanut joulut ja syntymäpäivät ja sisarus on tullut aina valmiiseen pöytään. Nyt kun vanhemmilla jaksaminen ehtyy, ovat he olleet apua vailla, esim joskus viedä joku matto pesulaan tai käyttää kauempana lääkärissä. Nyt sisarus on keksinyt, että me kaksi sälytetään hänelle vastuu vanhemmista ja hän vaan suostuu hyväksikäytettäväksi kun on liian kiltti. Ilmeisesti hän on kiltteyttään tämän yli kaksi vuosikymmentä viettänyt tiiviisti vanhempien seurassa ja nyt tuli mitta täyteen. Meidän pitäisi hänen mukaansa vuorotellen ottaa töistä vapaata jos vanhemmilla on tarve vaikkapa nostella kesärenkaat autonperään rengasliikettä varten ja matkustaa heidän kotipaikkakunnalleen avuksi.
No ei tuo minusta kyllä kuulosta hyvälle todellakaan. Hän on saanut koko elämänsä apua vanhemmiltaan ja nyt minun mielestä ainakin on vastavuoroisuuden aika eli hänen vuoro auttaa teidän vanhempia. Hänen käytöksensä vaikuttaa nyt itsekkäältä, ei hyväsydämiseltä. En tiedä miksi hän omasta mielestään on nyt hyväksikäytettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vastapalveluksen odottaminen kaikesta on suurta itsekkyyttä. Ei elämä ole mitään kaupankäyntiä.
Kaupankäyntiähän siitä nimenomaan yritetään tehdä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastapalveluksen odottaminen kaikesta on suurta itsekkyyttä. Ei elämä ole mitään kaupankäyntiä.
Kuka odottaa aina vastapalveluksia, luultavasti se k*sipää, joka toimii laskelmoivasti oman etunsa maksimoiden.
Väärin. Oman etunsa maksimoiva ei tee palveluksia toisille lainkaan.
Totta kai tekee. Vaatii vaan maksua kaikesta. Huomaa, ettö se "palvelus" voi olla vaikka se, että ei hakkaa tänään mustelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä.
Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.
Mielestäsi narsismi, oman edun tavoittelu, jatkuva kilpailu sekä yleensäkin veemäinen käytös on "normaalia"? Tiesitkö, että ihminen ei ole luonteeltaan mitään noista? Kaikki tuollainen on varsin harvalukuisen ihmisryhmän luoma ja ylläpitämä. Käytännössä siksi, että itse pysyisivät vallassa ja saisivat aina haluamansa. Mikään noista ei ole normaalia nähnytkään.
Jälleen kerran hukassa on yksi asia - se välimuoto.
Kumpikaan ääripää ei ole tavoiteltava tuossakaan.
Kaikki on sinulle aina mustavalkoista
Olen ollut lapsesta saakka kiltti ja hyväsydäminen ja yrittänyt aina kohdella muita, kuten toivoisin itse tulevani kohdelluksi. Olen myös aika herkkä, joten monesti tämä näkyy siten, että etenkin tuntemattomien ihmisten kanssa toimin aika varovaisesti ja erityisen kohteliaasti/ystävällisesti. Olen lapsesta työelämään saakka saanut kuulla olevani "liian kohtelias". Esimerkiksi lapsena minulle oli itsestään selvää, että kieltävä vastaus on "ei kiitos" eikä vain "ei". Tämä oli ala-asteikäisille liikaa ja sain kuulla kiusaamista asiasta pitkään. Aikuisena opiskelin sairaanhoitajaksi ja ensimmäisessä harjoittelussa ohjaaja alkoi tiukata että mihin oikein pyrin kun olen olevinaan niin ystävällinen hoitolaitoksen vanhuksille. Olin mielestäni käyttäytynyt ihan normaalisti.
Luulen, että inhottavat ihmiset eivät vain pysty kohdata ystävällisyyttä muissa, jos se on puoli jonka jostain syystä on itsessään painanut alas. Oletan, että ihmiset ovat lähtöjään ystävällisiä ja hyviä toisiaan kohtaan, mutta monet ovat joutuneet tämän puolen itsestään työtämään johonkin syvälle kaikenlaisten traumojen ja muiden seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä.
Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.
"Normaaleilta" ihmisiltä, heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä.
Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.
Olipa hyytävää luettavaa. Olen just tälläinen, eikä pienenä kyllä yhtään rakastettu.
Jeesus uhrasi itsensä, narsistit eivät koskaan anna itsestään yhtään mitään, negatiiviset ja puutteelliset, ja sitten he luulevat sen olevan "normaalia" ja "oikein", kun se on vain heikkoutta ja epävarmuutta sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta utelu ja selvitä asia, odotamme tutkimustesi valmistumista malttamattomina jo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä.
Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.
"Normaaleilta" ihmisiltä, heh.
Niin. Annan esimerkin. Olin jotenkin saanut päähäni että olen liian vähän antanut aikaani ystävilleni. Joten pitkän aikaa suostuin joka ehdotukseen. Järjestelin kalenteriani ja menojani, enkä saanut peruttua tapaamista vaikka olisi pitänyt jäädä töihin tai olin vähän kipeänä. Sitten tulin paikalle ja vilkuilin kelloani tai tuskailin mielessäni, että pitää kone kaivaa esille vielä illalla kun pääsen kotiin. Olin mukana kaikessa mutta aina vähän silleen half-ass. Kunnes huomasin, että ystävä sanoo reippaasti, että nyt en jaksa lähteä, eikä siitä kukaan suutu. Sitten kun lähtee niin on oikeasti mukana.
Sama jossain äidin kodintavaran tyhejnnyspuuskassa: sisko osaa sanoa 'ei kiitos'. Minä otan romut vastaan ja pyörittelen niitä sitten nurkissani joutavina.
Olen vissiin se kiltti? Vai vain vilpillinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa sanoa, mistä johtuu ap. Itse veikkaan ihan pelkkää kateutta. Miksi mm. kolukiusatuksi joutuu niin äärettömän söpöjä jopa kauniita tyttöjä tai poikia, kyllä siinäkin ihan vankkana ajatuksena tulee mieleen kateus.
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys ei ole heikkous, sitä tarvitaan tässä maailmassa. Kusipäillä ja ilkeillä ihmisillä tuskin oikeasti on kovin hyvä olla itsensä kanssa. Harmi vaan, että usein myrkyttävät ilkeydellä itsensä sekä muut.
Onnellisuus (muissa ihmisissä) näkyy ja se on tuhottava. Surullista mutta niin se tuntuu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajat, rajat, rajat.
Kiltteyden ei pitäis tarkoittaa rajattomuutta. Oikeastihan tuo "kiltti" hyväsydäminen ihminen pyrkii sillä kiltteydellään manipuloimaan muita. Koska kiltillä ei ole omat rajat kunnossa, hän yrittää vaikutta muiden käytökseen. Kun minä olen kiltti toisille, miksi muut eivät ole kilttejä minulle. Kiltti ei ole itse vastuussa tunteistaan tai elämästään, vaan elää sitä vääristyneesti muiden ja muilta vaaditun hyväksynnän kautta.
Oikeastihan se kiltti on siellä enkelinaamionsa takana paha ja kiero. Paha, koska hylkää itsensä ja omat tarpeensa sen kiltteyden ja muiden miellyttämisen alle. Se on julmaa hylkäämistä, jota "kiltti" itselleen tekee, ja jatkaa itsensä henkistä ja joskus fyysistäkin pahoinpitelyä rajattomuudellaan, kunnes pystyy sen itselleen myöntämään ja alkaa etsiä niitä rajoja.
Kiltti on myös kiero, koska yrittää täyttää niitä omia tarpeitaan muita manipulomalla. Kiltillä on se käsikirjoitus mielessä, että kun minä toimin näin, niin sinä toimit noin. Mutta ei elämää voi käsikirjoittaa toisen puolesta.
Että kannattaa nyt vaan ottaa se enkelinaamio naamalta ja katsoa silmiin niitä omia tarpeita. Ja sitten miettiä miten niitä voi täyttää itsestään vastuuta ottaen. Se on pitkä tie, eikä helppo, mutta palkinnoksi saa terveet rajat, terveen mielen, terveet ihmissuhteet ja terveen aikuisuuden.
Läheisriippuvuudesta kannattaa lukea tekstejä, niin ymmärtää itseään.
Höpö höpö, nyt vedit mutkia suoriksi ja yksinkertaistit asioita. Joidenkin kohdalla väittämäsi pitää paikkansa mutta on todella rajua väittää että rajattomat kiltit ovat pahoja ja kieroja, moni oikeasti kiltti kuvittelee että muutkin ovat, ilman mitään yritystä manipuloida ja miellyttää koska heistä kiltteys on moraalisesti oikein - niin kuin onkin! Todella paksua kääntää asia niin että ilkiöt ovatkin rehellisiä manipuloimattomia ihmisiä ja kiltit kieroja hyväksikäyttäjiä koska sitähän tuo selittämäsi käytös on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä.
Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.
olen samaa mieltä mutta onhan ne ihmiset jotka käyttävät hiljaista ja kilttiä hyväksi myös jollain tapaa viallisia. Itse olin esim kiltti ujo tyttönrn 17-vuotiaaina ja muistan kun samassa talossa asuva äitini kaveri, minun naapuri alkoi teettää mulla palveluksia kun en osannut sanoa ei. Hoidin muun muuassa hänen lastaan ja kannoin kotiin hänen joulukuusensa. En minä kehtaiisi noin ketään kohdella nyt kun miettii.
Jep, rajattomuus vetää rajattomuutta puoleensa. Vakka ja kansi sopii yhteen.
Normaalien rajojen ihmiset ei ikinä joudu noihin suhteisiin, koska ei tulisi mieleenkään ryhtyä sellaiseen yksipuoliseen menoon.
Liika kiltteys on itsetuhoisuutta. Sen kiltin täytyy uskaltaa katsoa itseään peiliin ja myöntää se OMA vastuu niihin hajottaviin kuvioihin menemisestä. Niin kauan kuin näkee sen pahuuden vain toisissa ja itsensä kyvyttömänä toimimaan toisin eli muiden armoilla olevana, itsetuhoisuus jatkuu.
Eli: näissä hyväksikäyttäjissä ja palveluksia vaativissa ei ole mitään vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vastapalveluksen odottaminen kaikesta on suurta itsekkyyttä. Ei elämä ole mitään kaupankäyntiä.
On siis epäitsekästä olla aina se vaativa osapuoli ilman aikomustakaan koskaan tehdä hyvää muille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeasti kiltti ja lämmin ihminen on sitä itselleen ja osaa laittaa rajat. Rajaton ei oikein koskaan voi olla aidosti kiltti, sillä tuo mielyttämisenhalu nähdään manipulaationa. Kilttiä? No ei... Entä uhriutuminen? Ei mielestäni sekään... "
Sinä selvästikin ymmärrät mistä tässä on kyse.
Itse sanoisin hieman "reilummin", että ajatusmaailma, jonka mukaan "minä olen hyvä ja muut ovat pahoja" on melko narsistinen tapa ajatella itsestäsi. Olen itsekin tavannut tällaisia ihmisiä ja kerta toisensa jälkeen todennut, että nämä ihmiset eivät tunnista pahuutta itsessään.
Oma ihmiskuvani on se, että kaikissa meissä on valtavasti hyvyyttä ja pahuutta. Toki on niin, että yhtä on toisissa enemmän kuin toisissa, mutta mitään pelkkiä enkeleitä tai paholaisia ei vaan ole olemassa.
Juuri näin. Esimerkkinä läheisen entinen kumppani: ihminen joka kokee ihan aidosti, että hän rakastaa ehdoitta ja tekee kaiken toisen edestä. Mutta kääntöpuoli on se, että tällainen tietää mielestään paremmin mitä se toinen oikeasti tarvitsee kuin hän itse. Kun läheinen pohti suhteen alkuaikoina haluaako jatkaa suhdetta, laittoi tällainen kiltti ihminen omia perheenjäseniään painostamaan häntä pysymään suhteessa. Selityksenä myöhemmin se, että läheiseni oli sekaisin aiemman eronsa vuoksi ja kiltti ihminen oikeasti näki suhteen potentiaalin, kuinka ihana suhde siitä voisi tulla. Kun läheiseni ei halunnut muuttaa yhteen, hankki tämä kiltti ihminen asunnon ja taivutteli läheisen sinne asumaan "viikonloput yhdessä", kun työ vei heitä arkisin eri paikkakunnille. Käytäntö olikin sitten toista, viikonloput venyivät etätöiksi ja sairaslomiksi, palkattomiksi vapaiksi ja työtilaisuuksien etsimiseksi samalta paikkakunnalta. Ja lopulta vauvahankkeeksi. Kun siinäkään läheiseni ei ymmärtänyt omaa parastaan, koitti tämä kiltti ihminen raskautua salaa. Eron jälkeen liian kiltti ihminen on tuntenut että hänen ehdotonta rakkauttaan käytettiin julmasti hyväksi. Saatiin esim kiva asunto (josta läheiseni tosin maksoi koko ajan markkinavuokraa). Hän puhtaasta rakkaudestaan ja kiltteydestään olisi luopunut kaikesta, jopa työstään, jotta läheiseni olisi saanut perheen (jota hän ei tosin halunnut).
Eihän tuo liity kiltteyteen mitenkään. En ihmettele kun tuollaisia tekstejä lukee miksi kilttejä väitetään kieroiksi ja manipuloiviksi kun ei edes ymmärretä mitä kiltteys on..
Kiusaajat täällä kilvan selittelevät miksi ilkeys on normaalia ja kiltit pahoja. Säälittävää.
Kiltti ihminen on kiltti kaikille, myös lapsille (muillekin kuin omillensa) ja eläimille. Mitäköhän vastapalveluksia hän näiltä haluaa ja miten heitä/niitä manipuloi päästäkseen tavoitteeseensa? Auttaa tuntemattoman vanhuksen suojatien yli yms, ihanko totta vaatiakseen tältä vastapalveluksen?
Juuri näin. Esimerkkinä läheisen entinen kumppani: ihminen joka kokee ihan aidosti, että hän rakastaa ehdoitta ja tekee kaiken toisen edestä. Mutta kääntöpuoli on se, että tällainen tietää mielestään paremmin mitä se toinen oikeasti tarvitsee kuin hän itse. Kun läheinen pohti suhteen alkuaikoina haluaako jatkaa suhdetta, laittoi tällainen kiltti ihminen omia perheenjäseniään painostamaan häntä pysymään suhteessa. Selityksenä myöhemmin se, että läheiseni oli sekaisin aiemman eronsa vuoksi ja kiltti ihminen oikeasti näki suhteen potentiaalin, kuinka ihana suhde siitä voisi tulla. Kun läheiseni ei halunnut muuttaa yhteen, hankki tämä kiltti ihminen asunnon ja taivutteli läheisen sinne asumaan "viikonloput yhdessä", kun työ vei heitä arkisin eri paikkakunnille. Käytäntö olikin sitten toista, viikonloput venyivät etätöiksi ja sairaslomiksi, palkattomiksi vapaiksi ja työtilaisuuksien etsimiseksi samalta paikkakunnalta. Ja lopulta vauvahankkeeksi. Kun siinäkään läheiseni ei ymmärtänyt omaa parastaan, koitti tämä kiltti ihminen raskautua salaa. Eron jälkeen liian kiltti ihminen on tuntenut että hänen ehdotonta rakkauttaan käytettiin julmasti hyväksi. Saatiin esim kiva asunto (josta läheiseni tosin maksoi koko ajan markkinavuokraa). Hän puhtaasta rakkaudestaan ja kiltteydestään olisi luopunut kaikesta, jopa työstään, jotta läheiseni olisi saanut perheen (jota hän ei tosin halunnut).