Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiltit ja hyväsydämiset ihmiset saa usein paskaa niskaan
23.04.2026 |
Niin, sitä olen pohtinut tässä. Kun on kiltti luonteeltaan, eikä halua pahaa kenellekkään.
Ja kun itse rakastaa täysin pyyteettömästi ja täysillä ja joustaa ja tekee kompromisseja, niin miksi tulee vain usein hyväksikäytetty tunne. Eikö ihmiset osaa arvostaa enää tämmöisiä piirteitä?
Kommentit (112)
Ilkeät paskakasat tietävät, että et lähde kostamaan heille. Siksi eivät ota kohteekseen samanlaisia paskakasoja, mitä itse ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, että tuo osoittaa, kuinka veemäisiä ihmiset itse ovat. On kato pakko repiä se kiltti ja hyväsydäminen ihminen alas "norsunluutornistaan"
Se on mukavaa ajankulua...
...sahata omaa jalkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä nyt millaista paskaa tarkoitat, mutta
jos kiltit ja mukavat eivät osaa pitää rajojaan niin joutuvat kärsimään. Jos itse suostuu kaikkeen niin kohta on hyväksi käytetty.
Kiltit ihmiset, joilla ei ole rajoja, ovat sellaiseksi yleensä kotona nujerrettu. Kestää aika pitkään aikuisena, kunnes vihdoin on kyllin vahva ne rajat asettamaan. Näiden ihmisten hyväksikäyttö on pahemman luokan kusipäisyyttä eikä mikään luonnonlaki.
Totta. Jos on lapsesta asti nujerrettu, oli kiltteys keino selviytyä. Siitäkin tietysti pilkattiin kotona, ja purettiin vihaa niskaan. Näin lapsesta tuli pelokas. Sitten kouluiässä astui kuin villieläinten areenalle. Nuorena naimisiin harkitsematta.
Vasta keski-ikäisenä tajusi alkaa asetella rajoja. Karsia ilkeät ja hyväksikäyttäjät pois, ja huomata jääneensäkin yksin. Hallitseva puolisokin hermostui ja alkoi uhkailla.
Sivusta
Rajat, rajat, rajat.
Kiltteyden ei pitäis tarkoittaa rajattomuutta. Oikeastihan tuo "kiltti" hyväsydäminen ihminen pyrkii sillä kiltteydellään manipuloimaan muita. Koska kiltillä ei ole omat rajat kunnossa, hän yrittää vaikutta muiden käytökseen. Kun minä olen kiltti toisille, miksi muut eivät ole kilttejä minulle. Kiltti ei ole itse vastuussa tunteistaan tai elämästään, vaan elää sitä vääristyneesti muiden ja muilta vaaditun hyväksynnän kautta.
Oikeastihan se kiltti on siellä enkelinaamionsa takana paha ja kiero. Paha, koska hylkää itsensä ja omat tarpeensa sen kiltteyden ja muiden miellyttämisen alle. Se on julmaa hylkäämistä, jota "kiltti" itselleen tekee, ja jatkaa itsensä henkistä ja joskus fyysistäkin pahoinpitelyä rajattomuudellaan, kunnes pystyy sen itselleen myöntämään ja alkaa etsiä niitä rajoja.
Kiltti on myös kiero, koska yrittää täyttää niitä omia tarpeitaan muita manipulomalla. Kiltillä on se käsikirjoitus mielessä, että kun minä toimin näin, niin sinä toimit noin. Mutta ei elämää voi käsikirjoittaa toisen puolesta.
Että kannattaa nyt vaan ottaa se enkelinaamio naamalta ja katsoa silmiin niitä omia tarpeita. Ja sitten miettiä miten niitä voi täyttää itsestään vastuuta ottaen. Se on pitkä tie, eikä helppo, mutta palkinnoksi saa terveet rajat, terveen mielen, terveet ihmissuhteet ja terveen aikuisuuden.
Läheisriippuvuudesta kannattaa lukea tekstejä, niin ymmärtää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee tässä keskustelussa se, että puhutaan kilteydestä, kun oikeasti pitäisi puhua rajoista. Jos ihminen on rajaton hän voi käyttää muita hyväkseen, jos huomaa toisenkin olevan rajaton. Eli ihmiset jotka ovat hyötyjiä sekä rajattomia käyttävät miellyttämishaluista rajatonta hyväkseen. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä kiltteyden kanssa. Menee puurot ja vellit sekaisin.
Oikeasti kiltti ja lämmin ihminen on sitä itselleen ja osaa laittaa rajat. Rajaton ei oikein koskaan voi olla aidosti kiltti, sillä tuo mielyttämisenhalu nähdään manipulaationa. Kilttiä? No ei... Entä uhriutuminen? Ei mielestäni sekään...
Ps. En halua dissata ketään, sillä olen itse ollut tuo "liian kiltti"
Tämä. Suosittelen Raivokätilön tiliä instagramissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ihminen on laumaeläin kuten esim koirat, hyeenat. Lauman vahvat jäsenet "haistavat" heikkoudet ja aloittavat jahdin tätä yksilöä vastaan. Ihminenkin on vain biologian tuote.
Noin yksinkertaista ihmisten käyttäytyminen ei ole, siis että ihmisryhmän toiminta olisi jatkuvaa olemassaolon taistelua ja siihen liittyisi joidenkin ryhmän jäsenten alistaminen.
Mutta paljon pahuutta ihmisissä on. Ilman lakien tuomia rangaistuksia yhteiskunta suistuisi täyteen mielivaltaan.
Itse uskon, että ihmisen monet luonteenpiirteet, kuten hyväntahtoisuus, ovat osittain perinnöllisiä ominaisuuksia. Kiltti ihminen voi parhaiten toisten kilttien kanssa. Kannattaa yrittää löytää elämäänsä ihmisiä, joiden kanssa voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä.
Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.
No tämä. Vasta kun pystyy näkemään kuinka sairasta se oma toiminta on pahmmillaan voinut olla, pystyy alkamaan parantua. Jos on vaan ylikiltin miellyttäjän malli, niin ei edes välttämättä tajua, että siinä on jotain vikaa. Näkee itsensä hyvänä ihmisenä, joss aina miellyttää muita ja taipuu. Mutta ei, se ei ole hyvän ihmisen merkki oikeasti.
Milloin se oma kiltteys sitten on oikeasti sairasta rajattomuutta:
- Kun se johtaa tilanteisiin, joissa sinua käytetään hyväksi.
- Kun tunnet katkeruutta ja vihaa, surua (tai vaan tyytymättömyttä muihin ja yrität kieltää ja peittää nämä tunteet itseltäsi)
Sinulla, ylikiltti, on ne rajat sisälläsi ja löydät ne, kun alat uskaltaa vapautua ne kohtaamaan. Se voi vaatia terapiaa, terveen aikuisen rinnalle, joka kertoo sinulle, että ne rajat saa olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajat, rajat, rajat.
Kiltteyden ei pitäis tarkoittaa rajattomuutta. Oikeastihan tuo "kiltti" hyväsydäminen ihminen pyrkii sillä kiltteydellään manipuloimaan muita. Koska kiltillä ei ole omat rajat kunnossa, hän yrittää vaikutta muiden käytökseen. Kun minä olen kiltti toisille, miksi muut eivät ole kilttejä minulle. Kiltti ei ole itse vastuussa tunteistaan tai elämästään, vaan elää sitä vääristyneesti muiden ja muilta vaaditun hyväksynnän kautta.
Oikeastihan se kiltti on siellä enkelinaamionsa takana paha ja kiero. Paha, koska hylkää itsensä ja omat tarpeensa sen kiltteyden ja muiden miellyttämisen alle. Se on julmaa hylkäämistä, jota "kiltti" itselleen tekee, ja jatkaa itsensä henkistä ja joskus fyysistäkin pahoinpitelyä rajattomuudellaan, kunnes pystyy sen itselleen myöntämään ja alkaa etsiä niitä rajoja.
Kiltti on myös kiero, koska yrittää täyttää niitä omia tarpeitaan muita manipulomalla. Kiltillä on se käsikirjoitus mielessä, että kun minä toimin näin, niin sinä toimit noin. Mutta ei elämää voi käsikirjoittaa toisen puolesta.
Että kannattaa nyt vaan ottaa se enkelinaamio naamalta ja katsoa silmiin niitä omia tarpeita. Ja sitten miettiä miten niitä voi täyttää itsestään vastuuta ottaen. Se on pitkä tie, eikä helppo, mutta palkinnoksi saa terveet rajat, terveen mielen, terveet ihmissuhteet ja terveen aikuisuuden.
Läheisriippuvuudesta kannattaa lukea tekstejä, niin ymmärtää itseään.
Olipa outo teksti. Suurelta osin puuta heinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä.
Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.
olen samaa mieltä mutta onhan ne ihmiset jotka käyttävät hiljaista ja kilttiä hyväksi myös jollain tapaa viallisia. Itse olin esim kiltti ujo tyttönrn 17-vuotiaaina ja muistan kun samassa talossa asuva äitini kaveri, minun naapuri alkoi teettää mulla palveluksia kun en osannut sanoa ei. Hoidin muun muuassa hänen lastaan ja kannoin kotiin hänen joulukuusensa. En minä kehtaiisi noin ketään kohdella nyt kun miettii.
Jep, rajattomuus vetää rajattomuutta puoleensa. Vakka ja kansi sopii yhteen.
Normaalien rajojen ihmiset ei ikinä joudu noihin suhteisiin, koska ei tulisi mieleenkään ryhtyä sellaiseen yksipuoliseen menoon.
Liika kiltteys on itsetuhoisuutta. Sen kiltin täytyy uskaltaa katsoa itseään peiliin ja myöntää se OMA vastuu niihin hajottaviin kuvioihin menemisestä. Niin kauan kuin näkee sen pahuuden vain toisissa ja itsensä kyvyttömänä toimimaan toisin eli muiden armoilla olevana, itsetuhoisuus jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltti voi olla, mutta ensisijaisesti pitää olla kiltti itselleen, ja hyväntekeväisyys alkaa kotoa.
Kiltin tärkein taito on tunnistaa omat rajansa ja tarpeensa. Kiltteys lähtee siitä, että ottaa ne huomioon.
Vastapalveluksen odottaminen kaikesta on suurta itsekkyyttä. Ei elämä ole mitään kaupankäyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska pyyteetön rakkaus on lapsen rakkautta vanhempaansa kohtaan, ja jatkuva joustavuus ja kompromissit psykologinen selviytymiskeino, joka on kehittynyt silloin kun ei ole tullut turvallisesti rakastetuksi lapsena. Nuo eivät ole aikuisten tapoja suhtautua toisiin ihmisiin, siksi aikuisten vastavuoroiset suhteet eivät onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Kai niitä kyrpiä vituttaa, kun joku on hyväsydäminen
Johtuu siitä, että tuntevat itsensä huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä.
Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.
olen samaa mieltä mutta onhan ne ihmiset jotka käyttävät hiljaista ja kilttiä hyväksi myös jollain tapaa viallisia. Itse olin esim kiltti ujo tyttönrn 17-vuotiaaina ja muistan kun samassa talossa asuva äitini kaveri, minun naapuri alkoi teettää mulla palveluksia kun en osannut sanoa ei. Hoidin muun muuassa hänen lastaan ja kannoin kotiin hänen joulukuusensa. En minä kehtaiisi noin ketään kohdella nyt kun miettii.
Jep, rajattomuus vetää rajattomuutta puoleensa. Vakka ja kansi sopii yhteen.
Normaalien rajojen ihmiset ei ikinä joudu noihin suhteisiin, koska ei tulisi mieleenkään ryhtyä sellaiseen yksipuoliseen menoon.
Liika kiltteys on itsetuhoisuutta. Sen kiltin täytyy uskaltaa katsoa itseään peiliin ja myöntää se OMA vastuu niihin hajottaviin kuvioihin menemisestä. Niin kauan kuin näkee sen pahuuden vain toisissa ja itsensä kyvyttömänä toimimaan toisin eli muiden armoilla olevana, itsetuhoisuus jatkuu.
Kiltteys ei ole itsetuhoisuutta, vaan yhteistyökykyisyyttä. Mutta pitää vaan valita tarkoin, kenen kanssa tekee yhteistyötä ja se voi olla vaikeaa. Aivan ihannehan on, kun ryhmä koostuu mukavista ihmisistä, jotka toimivat yhdessä toisiaan auttaen. Mutta kun ryhmässä on aina ne käärmeet sotkemassa toimintaa. Ihmiskäärmeet ovat ne ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vastapalveluksen odottaminen kaikesta on suurta itsekkyyttä. Ei elämä ole mitään kaupankäyntiä.
Kuka odottaa aina vastapalveluksia, luultavasti se k*sipää, joka toimii laskelmoivasti oman etunsa maksimoiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastapalveluksen odottaminen kaikesta on suurta itsekkyyttä. Ei elämä ole mitään kaupankäyntiä.
Kuka odottaa aina vastapalveluksia, luultavasti se k*sipää, joka toimii laskelmoivasti oman etunsa maksimoiden.
Väärin. Oman etunsa maksimoiva ei tee palveluksia toisille lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi johtua myös siitä että tällaiset ihmiset antavat itsestään "liikaa" ja joustavat liian paljon. He ovat sillä tavoin rajattomia. He odottavat vastavuoroisesti toisilta samaa eivätkä he tajua ettei se ole normaalia eivätkä he tule ikinä sitä saamaankaan normaaleilta ihmisiltä.
Itse olen jossakin määrin tällainen ihminen ja nyt vasta vanhempana tajunnut ettei se ole normaalia eikä ihailtavaa, vaan oire siitä että olen jäänyt lapsuudessa paitsi sellaisista asioista joita hyvän lapsuuden omaavat ovat saaneet. Se ei ole normaalia että aina uhrautuu ja laittaa kaikki muut oman itsensä edelle.
Mielestäsi narsismi, oman edun tavoittelu, jatkuva kilpailu sekä yleensäkin veemäinen käytös on "normaalia"? Tiesitkö, että ihminen ei ole luonteeltaan mitään noista? Kaikki tuollainen on varsin harvalukuisen ihmisryhmän luoma ja ylläpitämä. Käytännössä siksi, että itse pysyisivät vallassa ja saisivat aina haluamansa. Mikään noista ei ole normaalia nähnytkään.
Jälleen kerran hukassa on yksi asia - se välimuoto.
Kumpikaan ääripää ei ole tavoiteltava tuossakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti höynäytettävä ja alistettava kerää ympärilleen kaikenlaista hyötyjää. Ei hyeenakaan jätä raatoa syömättä jos paisti on tyrkyllä.
Olet sairas.
Realismi ei ole sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Koska pyyteetön rakkaus on lapsen rakkautta vanhempaansa kohtaan, ja jatkuva joustavuus ja kompromissit psykologinen selviytymiskeino, joka on kehittynyt silloin kun ei ole tullut turvallisesti rakastetuksi lapsena. Nuo eivät ole aikuisten tapoja suhtautua toisiin ihmisiin, siksi aikuisten vastavuoroiset suhteet eivät onnistu.
Pyyteetöntä rakkautta tuntee normaalit vanhemmat lapsiaan kohtaan. Lapsen rakkaus vanhempaansa on luonnollisesti täynnä pyyteitä.
Itse näin 70-lukulaisena ymmärsin jo varmaan eka luokalla, että tässä maailmassa pitää olla vahva, jos meinaa pärjätä. Tämä tehtiin varsin selväksi jo ala-asteella, kun isommat pojat alkoivat testata millaista ainesta uudet pikkupojat ovat. Siinä sitä sitten taisteltiin, välillä otettiin välillä annettiin, mutta onneksi enemmän tätä jälkimmäistä. Heikot sortuivat elon tiellä, eli tulivat kiusatuksi. En nähnyt siinä oikein mitään ongelmaa, koska asia oli täysin päivänselvä kaikille, jotka halusivat nähdä - jos et pysty puolustautumaan, olet muiden armoilla.