Arka aihe: syömishäiriö aikuisiässä

Areenassa on dokumentti Maria ja demoni, joka kertoo keski-ikäisen naisen anoreksiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömishäiriö myöhemmällä iällä ei ole mitenkään harvinainen. Kannattaa hakea mahdollisimman pian apua. Vanhentuva elimistö ei tahdo kestää nälkiintymistä niin hyvin kuin esim. nuoren

Tämähän se on. Minulla tosiaan ns näkyy tämä tasan ajatusten tasolla, mutta ne ajatukset ovat todella vinoutuneita. Huomaan lopen uupuneena ja stressaantuneena miettiväni, että saatana katoan tällä konstin (syömättömyydellä) kokonaan. Minulta ei voi silloin haluta/vaatia/odottaa mitään, koska olemattomalta ei voi niin tehdä. En jaksa olla olemassa psyykkisesti enkä fyysisesti. Mitään ulkonäöllistä tähän ei toden totta liity, tämä oirehdinta on ihan syvällä minussa rakenteissa pelastautumismekanismina elämää vastaan.

Niin ja lisäksi vanhempi syömishäiriöinen menee ihan kamalan näköiseksikin, niin tuskin se tosiaan mitään ulkonäköön liittyvää onkaan. Mitä se syömättömyys auttaa, ei sitä kuitenkaan olemattomiin katoa?

Myös teinit ja parikymppiset voivat näyttää kamalilta syömishäiriön kanssa. Ei se ikää katso. Turha kiillottaa kuvaa prinsessasairaudesta. 

Todellakin, siinä on prinsessan ulkonäkö kaukana. Nehän näyttää ihan kummitukselta.

Ja haisee ihan oksennukselle. Hampaatkin menee ja hiukset tippuu. Ei tee mieli suudella.