Arka aihe: syömishäiriö aikuisiässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi ketju, mutta olkoon!

Olen huomannut, että syömishäiriön synnyttämät ajatukset ja toimintamallit vaikuttavat suoraan työelämääni. Kieltäydyin hiljattain parista ensi syksyn kirjamessuesiintymisestä ihan vain siksi, että häpeän itseäni niin paljon. Lisäksi olen sitä mieltä, etten ansaitse minkäänlaisia onnistumisia urallani, koska en ole laiha ja riittävän kurinalainen. Sabotoin työmenestystäni jatkuvasti ja alisuoriudun. Koska työni on aina ollut ainoa oljenkorteni, lienee selvää, ettei minulla ole minkäänlaista elämänhalua jäljellä.

P. S. Näin juhannuksena todettakoon myös, että olen vuosia sitten lakannut viettämästä juhlapyhiä. En ole kenenkään seuran arvoinen.

Ai mitenkä niin vanha ketju? Tämä on aloitettu ihan hiljattain.

Minusta tuo on itsesääliä, en ole kenenkään seuran arvoinen yms.

 

Koeta ajatella, että olet ihan tavallinen, samanlainen kun muutkin, et parempi etkä huonompi.

Aika ilkeä oot.. Itse olisin voinut äskeisen kanssa viettää juhannusta, hyvinkin, harmi, että aattelet noin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi ketju, mutta olkoon!

Olen huomannut, että syömishäiriön synnyttämät ajatukset ja toimintamallit vaikuttavat suoraan työelämääni. Kieltäydyin hiljattain parista ensi syksyn kirjamessuesiintymisestä ihan vain siksi, että häpeän itseäni niin paljon. Lisäksi olen sitä mieltä, etten ansaitse minkäänlaisia onnistumisia urallani, koska en ole laiha ja riittävän kurinalainen. Sabotoin työmenestystäni jatkuvasti ja alisuoriudun. Koska työni on aina ollut ainoa oljenkorteni, lienee selvää, ettei minulla ole minkäänlaista elämänhalua jäljellä.

P. S. Näin juhannuksena todettakoon myös, että olen vuosia sitten lakannut viettämästä juhlapyhiä. En ole kenenkään seuran arvoinen.

Ai mitenkä niin vanha ketju? Tämä on aloitettu ihan hiljattain.

Minusta tuo on itsesääliä, en ole kenenkään seuran arvoinen yms.

 

Koeta ajatella, että olet ihan tavallinen, samanlainen kun muutkin, et parempi etkä huonompi.

Aika ilkeä oot.. Itse olisin voinut äskeisen kanssa viettää juhannusta, hyvinkin, harmi, että aattelet noin

Ai ajattelen mitenkä? Onko syömishäiriöiset sitten muka parempia kuin muut? Tuntuu, että ne ainakin pitää itseään parempina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi ketju, mutta olkoon!

Olen huomannut, että syömishäiriön synnyttämät ajatukset ja toimintamallit vaikuttavat suoraan työelämääni. Kieltäydyin hiljattain parista ensi syksyn kirjamessuesiintymisestä ihan vain siksi, että häpeän itseäni niin paljon. Lisäksi olen sitä mieltä, etten ansaitse minkäänlaisia onnistumisia urallani, koska en ole laiha ja riittävän kurinalainen. Sabotoin työmenestystäni jatkuvasti ja alisuoriudun. Koska työni on aina ollut ainoa oljenkorteni, lienee selvää, ettei minulla ole minkäänlaista elämänhalua jäljellä.

P. S. Näin juhannuksena todettakoon myös, että olen vuosia sitten lakannut viettämästä juhlapyhiä. En ole kenenkään seuran arvoinen.

Ai mitenkä niin vanha ketju? Tämä on aloitettu ihan hiljattain.

Minusta tuo on itsesääliä, en ole kenenkään seuran arvoinen yms.

 

Koeta ajatella, että olet ihan tavallinen, samanlainen kun muutkin, et parempi etkä huonompi.

Aika ilkeä oot.. Itse olisin voinut äskeisen kanssa viettää juhannusta, hyvinkin, harmi, että aattelet noin

Ai ajattelen mitenkä? Onko syömishäiriöiset sitten muka parempia kuin muut? Tuntuu, että ne ainakin pitää itseään parempina.

Sellaisenko vaikutelman olet ketjun perusteella saanut? Olemme siis lukeneet kommentteja hyvin eri tavoin. Useimmat syömishäiriöiset vihaavat ja häpeävät itseään - minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi ketju, mutta olkoon!

Olen huomannut, että syömishäiriön synnyttämät ajatukset ja toimintamallit vaikuttavat suoraan työelämääni. Kieltäydyin hiljattain parista ensi syksyn kirjamessuesiintymisestä ihan vain siksi, että häpeän itseäni niin paljon. Lisäksi olen sitä mieltä, etten ansaitse minkäänlaisia onnistumisia urallani, koska en ole laiha ja riittävän kurinalainen. Sabotoin työmenestystäni jatkuvasti ja alisuoriudun. Koska työni on aina ollut ainoa oljenkorteni, lienee selvää, ettei minulla ole minkäänlaista elämänhalua jäljellä.

P. S. Näin juhannuksena todettakoon myös, että olen vuosia sitten lakannut viettämästä juhlapyhiä. En ole kenenkään seuran arvoinen.

Ai mitenkä niin vanha ketju? Tämä on aloitettu ihan hiljattain.

Minusta tuo on itsesääliä, en ole kenenkään seuran arvoinen yms.

 

Koeta ajatella, että olet ihan tavallinen, samanlainen kun muutkin, et parempi etkä huonompi.

Aika ilkeä oot.. Itse olisin voinut äskeisen kanssa viettää juhannusta, hyvinkin, harmi, että aattelet noin

Ai ajattelen mitenkä? Onko syömishäiriöiset sitten muka parempia kuin muut? Tuntuu, että ne ainakin pitää itseään parempina.

Sellaisenko vaikutelman olet ketjun perusteella saanut? Olemme siis lukeneet kommentteja hyvin eri tavoin. Useimmat syömishäiriöiset vihaavat ja häpeävät itseään - minäkin.

En häpeä itseäni, mutta olen tällaisella vinoutuneella tavalla itsetuhoinen. Onko tämä sitten sitä parempaa ihmisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut pääsee irti ja paranee ja jotkut jäävät syömishäiriöön jopa vuosikymmeniksi jumiin?

Syömishäiriötä pitäisi katsoa addiktiona, eikä pitäisi keskittyä siihen mitä se sh-oireilu on (ellei ole kyse terveyttä uhkaavasta laihuudesta jolloin tarvitaan sairaalahoitoa.) Tunnesäätelyn opettelu, traumojen hoitaminen, suuri motivaatio lopettaa addiktiivinen käytös, mm. kaikkia noita tarvittiin ja nyt olen ollut "kuivilla" anoreksiasta ja bulimiasta 9 vuotta. Lisäksi, jos en olisi päättänyt lopettaa mielialalääkkeitä en olisi lähtenyt toipumaan yhtään mistään. Mun pään ne turruttivat niin ettei mistään saanut iloa, onnistumisen kokemuksia, mikään ei kiinnostanut, mutta silti ahdisti.

Miettinyt myös, voiko sh-oireilussa olla osittain kyse myös pakko-oireisesta/ OCD käytöksestä?