Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arka aihe: syömishäiriö aikuisiässä
22.04.2026 |
Suoraan asiaan: oireilen yhä reilusti keski-ikäisenäkin, aika pahastikin. Elämäntilanteen vaikea stressi laukaisee tämän, ja tilanne alkaa olla aika kriittinen, ainakin ajatuksen tasolla. Löytyykö muita jakamaan fiiliksiä?
Kommentit (485)
Vierailija kirjoitti:
Palstalta näköjään katosi toinen, aivan asiallinen keskusteluketju aiheesta. Olisikohan missään päin internetiä paikkaa, jossa näistä jutuista voisi keskustella ja vaihtaa ajatuksia? En käytä lainkaan sosiaalista mediaa enkä koskaan ole kertonut syömishäiriöstäni kenellekään läheiselle (joita onkin hyvin vähän). Joskus olisi mukavaa jakaa kokemuksia ilman pelkoa siitä, että ketju poistuu täysin yllättäen ja varsin sattumanvaraisin perustein.
Katsopa Syömishäiriöliiton sivut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla syömishäiriö kulkee rinta rinnan emetofobian kanssa. Emetofobia alkoi jo ala-asteella, syömishäiriö tuli mukaan nuorena aikuisena. Moni muu kokisi pelon rajoittavana, mutta minä saan huojennusta siitä, että keksin lisää päteviä syitä rajoittaa syömistä. Ravintolassa olen käynyt viimeksi vuonna 2019; haluan ehdottomasti valmistaa itse sen, mitä suuhuni laitan. Toisen ihmisen käsittelemän ruoan syöminen tuottaisi kauhua. Sosiaalisesti tämä toki on hankalaa, koska ketään en haluaisi toiminnallani loukata. Emetofobiaa on vaikea selittää muille.
Koen kylläisyyden tunteen ikävänä ja hermostuttavana, ja usein se estää minua nukkumasta (ruoansulatus toimii todella hitaasti). Pelkään oman kehoni toimintaa enkä voi siihen luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla syömishäiriö alkoi trauman seurauksena. Vuoden 2022 lopulla mieheni kuoli äkillisesti kotonamme eräänä joululoman aamuna 😔
Siitä alkoi alamäkeni, joka jatkuu vaikeana edelleen reilun kolmen vuoden jälkeenkin. Kyseessä tahaton reaktio, ei siis liity mitenkään ulkonäköön tai siihen, että olisi pitänyt laihduttaa. Syömishäiriön takana voi olla monia syitä.
Raskasta on sairastaa ja kipuilla vatsan alueelta kovin paljon 💔
Olethan hakenut ja saanut apua trauman käsittelyyn? Voimia!
Eräässä anoreksiawebinarissa esiteltiin klinikan hoitoprotokolla. Siihen kuului erittäin korkea target weight, bmi 21. Potilaat kuulemma vastustavat ja tuntevat ahdistusta siitä. Ylläri. En ymmärrä miksi tavoite pitää noin korkealle asettaa kun normaalipaino alkaa jo 18,5:stä.
Vierailija kirjoitti:
Eräässä anoreksiawebinarissa esiteltiin klinikan hoitoprotokolla. Siihen kuului erittäin korkea target weight, bmi 21. Potilaat kuulemma vastustavat ja tuntevat ahdistusta siitä. Ylläri. En ymmärrä miksi tavoite pitää noin korkealle asettaa kun normaalipaino alkaa jo 18,5:stä.
Paino on kohdallaan silloin kun tulee kuukautiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Webinaarienkatselija täällä taas. Tutkimuksissa on todettu että niillä anoreksiasta toipuneilla jotka ovat lihoneet eniten ja nopeimmin on parempi ennuste kuin niillä jotka ovat jääneet alhaiseen painoon pitkäksi aikaa. Mietityttää kyllä että ovatko ne toipuneiksi katsotut anorektikot jotka ovat lihoneet normaalipainoon tai jopa ylipainoon kuitenkaan parantuneet psykiatrisesti, oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Webinaarienkatselija täällä taas. Tutkimuksissa on todettu että niillä anoreksiasta toipuneilla jotka ovat lihoneet eniten ja nopeimmin on parempi ennuste kuin niillä jotka ovat jääneet alhaiseen painoon pitkäksi aikaa. Mietityttää kyllä että ovatko ne toipuneiksi katsotut anorektikot jotka ovat lihoneet normaalipainoon tai jopa ylipainoon kuitenkaan parantuneet psykiatrisesti, oikeasti.
En usko, että läheskään kaikki ovat. Mulla paino nousi nopeasti, mut henkinen vointi on susihuono. En vain enää näytä siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Webinaarienkatselija täällä taas. Tutkimuksissa on todettu että niillä anoreksiasta toipuneilla jotka ovat lihoneet eniten ja nopeimmin on parempi ennuste kuin niillä jotka ovat jääneet alhaiseen painoon pitkäksi aikaa. Mietityttää kyllä että ovatko ne toipuneiksi katsotut anorektikot jotka ovat lihoneet normaalipainoon tai jopa ylipainoon kuitenkaan parantuneet psykiatrisesti, oikeasti.
Minä en ylipäätään usko, että nykytietämyksellä ja -hoidolla syömishäiriöistä ylipäätään parannutaan tai toivutaan. Aina ne siellä taustalla kummittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä anoreksiawebinarissa esiteltiin klinikan hoitoprotokolla. Siihen kuului erittäin korkea target weight, bmi 21. Potilaat kuulemma vastustavat ja tuntevat ahdistusta siitä. Ylläri. En ymmärrä miksi tavoite pitää noin korkealle asettaa kun normaalipaino alkaa jo 18,5:stä.
Paino on kohdallaan silloin kun tulee kuukautiset.
Kuukautiset voivat osalla toimia hyvin alhaisessa painossa. Se ei liene täysin varma merkki että ravitsemus on riittävällä tasolla. Ajattelisin että toi 18,5 on hyvä alaraja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä anoreksiawebinarissa esiteltiin klinikan hoitoprotokolla. Siihen kuului erittäin korkea target weight, bmi 21. Potilaat kuulemma vastustavat ja tuntevat ahdistusta siitä. Ylläri. En ymmärrä miksi tavoite pitää noin korkealle asettaa kun normaalipaino alkaa jo 18,5:stä.
Paino on kohdallaan silloin kun tulee kuukautiset.
Kuukautiset voivat osalla toimia hyvin alhaisessa painossa. Se ei liene täysin varma merkki että ravitsemus on riittävällä tasolla. Ajattelisin että toi 18,5 on hyvä alaraja.
On se joo vähän ennustamatonta tuon hormonihuvipuiston kanssa. Minulla jäivät pois hyvin pian laihtumisen alettua ja palasivat vasta, kun olin jo melkein ylipainon puolella. Naurettavaa. Vieläkin tuntuu, ettei kuukautisista oikein ota selvää.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä sanoisi tätä kenellekään ääneen, mutta täällä voin tunnustaa. Olin hoikka/normaalipainoinen lapsi, mutta lihoin 11-vuotiaana ukkini kuoltua. Olin n. 158 cm/60 kg, mitä pidettiin tuohon aikaan 2000-luvun taitteessa lihavana. Teininä laihdutin ja olin luokkaa 163 cm/58 kg. Nykyisin painoa on +15 kiloa tuohon verrattuna.
En koskaan saanut teininä kokea sellaista teinimäistä vartaloa. Haaveilen, että saisin nyt lähemmäs nelikymppisenä olla mitoiltani luokkaa 163 cm/50 kg. En tosin tiedä, voiko tämän ikäinen edes saada tuollaista teinimäistä kroppaa, vaikka laihduttaisi.
Ei ole syömishäiriöistä tai lähtökohtaisesti vaarallista yrittää laihduttaa mittoihin 163/50 nelikymppisenä tai missä tahansa iässä. Tuo on vielä normaalipaino. Vain jos kyseisen painon saavuttaminen on sinulle niin vaikeaa että alat tajuta ettet pysty sitä ylläpitämään ilman suuria ponnistuksia ja epäterveellisiä keinoja, se on juuri sinulle liian alhainen paino. "Teinimäinen kroppa" tosin on huono tavoite nelikymppiselle. Hoikka kroppa on hyvä tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä anoreksiawebinarissa esiteltiin klinikan hoitoprotokolla. Siihen kuului erittäin korkea target weight, bmi 21. Potilaat kuulemma vastustavat ja tuntevat ahdistusta siitä. Ylläri. En ymmärrä miksi tavoite pitää noin korkealle asettaa kun normaalipaino alkaa jo 18,5:stä.
Paino on kohdallaan silloin kun tulee kuukautiset.
Kuukautiset voivat osalla toimia hyvin alhaisessa painossa. Se ei liene täysin varma merkki että ravitsemus on riittävällä tasolla. Ajattelisin että toi 18,5 on hyvä alaraja.
Riittäisikö lapsen synnytys riittäväksi merkiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä anoreksiawebinarissa esiteltiin klinikan hoitoprotokolla. Siihen kuului erittäin korkea target weight, bmi 21. Potilaat kuulemma vastustavat ja tuntevat ahdistusta siitä. Ylläri. En ymmärrä miksi tavoite pitää noin korkealle asettaa kun normaalipaino alkaa jo 18,5:stä.
Paino on kohdallaan silloin kun tulee kuukautiset.
Kuukautiset voivat osalla toimia hyvin alhaisessa painossa. Se ei liene täysin varma merkki että ravitsemus on riittävällä tasolla. Ajattelisin että toi 18,5 on hyvä alaraja.
Riittäisikö lapsen synnytys riittäväksi merkiksi?
Se olisi jo aika hyvä, mutta kyllä joskus naiset joilla on huono ravitsemustaso synnyttävät lapsia. Silloin tyypillisesti lapsellakin on syntyessään huono ravitsemustaso. Ravitsemustaso on riittävä kun lääkärin tutkimuksissa ja labratutkimuksissa tulokset ovat kohdillaan. Katselemissani webinaareissa on lueteltu tutkimuksia, esim. vitamiinit, elektrolyytit, leposyke yms. Joillakuilla näin tapahtuu alhaisemmassa painoindeksissä kuin toisilla. Tämä on ihan varmasti hyvin yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on muitakin. Näin aikuisena asiaa joutuu vain peittelemään enemmän, koska se on "teinien sairaus". Oikeasti meitä on aika paljonkin. En oikeastaan edes tiedä naisia, joilla olisi oikeasti normaali suhde ruokaan, kun koko ajan pitäisi laihduttaa. Toisilla on vaikeampi suhde kuin toisilla.
Juu, ei tarvitse laihduttaa. Elä omaa elämääsi, älä seuraa somea, älä katsele muita naisia, älä vertaa itseäsi muihin naisiin, älä lue naisten lehtiä yms. Syö, elä ja nauti. Tämä on ainoa elämämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä sanoisi tätä kenellekään ääneen, mutta täällä voin tunnustaa. Olin hoikka/normaalipainoinen lapsi, mutta lihoin 11-vuotiaana ukkini kuoltua. Olin n. 158 cm/60 kg, mitä pidettiin tuohon aikaan 2000-luvun taitteessa lihavana. Teininä laihdutin ja olin luokkaa 163 cm/58 kg. Nykyisin painoa on +15 kiloa tuohon verrattuna.
En koskaan saanut teininä kokea sellaista teinimäistä vartaloa. Haaveilen, että saisin nyt lähemmäs nelikymppisenä olla mitoiltani luokkaa 163 cm/50 kg. En tosin tiedä, voiko tämän ikäinen edes saada tuollaista teinimäistä kroppaa, vaikka laihduttaisi.
Ei ole syömishäiriöistä tai lähtökohtaisesti vaarallista yrittää laihduttaa mittoihin 163/50 nelikymppisenä tai missä tahansa iässä. Tuo on vielä normaalipaino. Vain jos kyseisen painon saavuttaminen on sinulle niin vaikeaa että alat tajuta ettet pysty sitä ylläpitämään ilman suuria ponnistuksia ja epäterveellisiä keinoja, se on juuri sinulle liian alhainen paino. "Teinimäinen kroppa" tosin on huono tavoite nelikymppiselle. Hoikka kroppa on hyvä tavoite.
Tuo on useimmille aikuisille naisille aivan liian matala paino! Noin 56-66 kg on sopiva paino useimmille 163 cm pituisille nelikymppisille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä sanoisi tätä kenellekään ääneen, mutta täällä voin tunnustaa. Olin hoikka/normaalipainoinen lapsi, mutta lihoin 11-vuotiaana ukkini kuoltua. Olin n. 158 cm/60 kg, mitä pidettiin tuohon aikaan 2000-luvun taitteessa lihavana. Teininä laihdutin ja olin luokkaa 163 cm/58 kg. Nykyisin painoa on +15 kiloa tuohon verrattuna.
En koskaan saanut teininä kokea sellaista teinimäistä vartaloa. Haaveilen, että saisin nyt lähemmäs nelikymppisenä olla mitoiltani luokkaa 163 cm/50 kg. En tosin tiedä, voiko tämän ikäinen edes saada tuollaista teinimäistä kroppaa, vaikka laihduttaisi.
Ei ole syömishäiriöistä tai lähtökohtaisesti vaarallista yrittää laihduttaa mittoihin 163/50 nelikymppisenä tai missä tahansa iässä. Tuo on vielä normaalipaino. Vain jos kyseisen painon saavuttaminen on sinulle niin vaikeaa että alat tajuta ettet pysty sitä ylläpitämään ilman suuria ponnistuksia ja epäterveellisiä keinoja, se on juuri sinulle liian alhainen paino. "Teinimäinen kroppa" tosin on huono tavoite nelikymppiselle. Hoikka kroppa on hyvä tavoite.
Tuo on useimmille aikuisille naisille aivan liian matala paino! Noin 56-66 kg on sopiva paino useimmille 163 cm pituisille nelikymppisille naisille.
Ei voi olla useimmille, ihan tilastollisesti, mutta joillekin todella voi olla liian alhainen. Ihan normaali paino on, mutta jos sitä ei pysty vaivattomasti (normaalilla syömisellä) pitämään, se on itselle liian alhainen.
Anoreksia oli yhtä helvettiä. En soisi sitä kenellekään. Tuulikin tarttui minuun ja heitteli sinne tänne. Hampaat uhkasivat tippua suusta, kun ei ollut kropassa vitamiineja ja kivennäisaineita. Iho alkoi ryppyyntyä jo parikymppisenä. Painoindeksi oli 17. Vaatekoko oli 32, tai XXS. Ei noihin mittoihin enää ikinä. Se oli kamalaa aikaa. Tyhmä kuuntelin toisten uikutusta siitä, että pitää olla laiha ja hoikka. Ei pidä olla!
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia oli yhtä helvettiä. En soisi sitä kenellekään. Tuulikin tarttui minuun ja heitteli sinne tänne. Hampaat uhkasivat tippua suusta, kun ei ollut kropassa vitamiineja ja kivennäisaineita. Iho alkoi ryppyyntyä jo parikymppisenä. Painoindeksi oli 17. Vaatekoko oli 32, tai XXS. Ei noihin mittoihin enää ikinä. Se oli kamalaa aikaa. Tyhmä kuuntelin toisten uikutusta siitä, että pitää olla laiha ja hoikka. Ei pidä olla!
Itse olen terve noilla mitoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä sanoisi tätä kenellekään ääneen, mutta täällä voin tunnustaa. Olin hoikka/normaalipainoinen lapsi, mutta lihoin 11-vuotiaana ukkini kuoltua. Olin n. 158 cm/60 kg, mitä pidettiin tuohon aikaan 2000-luvun taitteessa lihavana. Teininä laihdutin ja olin luokkaa 163 cm/58 kg. Nykyisin painoa on +15 kiloa tuohon verrattuna.
En koskaan saanut teininä kokea sellaista teinimäistä vartaloa. Haaveilen, että saisin nyt lähemmäs nelikymppisenä olla mitoiltani luokkaa 163 cm/50 kg. En tosin tiedä, voiko tämän ikäinen edes saada tuollaista teinimäistä kroppaa, vaikka laihduttaisi.
Ei ole syömishäiriöistä tai lähtökohtaisesti vaarallista yrittää laihduttaa mittoihin 163/50 nelikymppisenä tai missä tahansa iässä. Tuo on vielä normaalipaino. Vain jos kyseisen painon saavuttaminen on sinulle niin vaikeaa että alat tajuta ettet pysty sitä ylläpitämään ilman suuria ponnistuksia ja epäterveellisiä keinoja, se on juuri sinulle liian alhainen paino. "Teinimäinen kroppa" tosin on huono tavoite nelikymppiselle. Hoikka kroppa on hyvä tavoite.
Tuo on useimmille aikuisille naisille aivan liian matala paino! Noin 56-66 kg on sopiva paino useimmille 163 cm pituisille nelikymppisille naisille.
Ei voi olla useimmille, ihan tilastollisesti, mutta joillekin todella voi olla liian alhainen. Ihan normaali paino on, mutta jos sitä ei pysty vaivattomasti (normaalilla syömisellä) pitämään, se on itselle liian alhainen.
Jos suomalaisten nelikymppisten naisten keskimääräinen bmi olisi jotain 26 paikkeilla, kuten se lienee, ei voi tilastollisesti pitää paikkansa, että useimmille 163 cm pituiselle tuon ikäiselle naisille tuo 56-66 kg olisi liian korkea. Tai että 50-56 kg olisi useimmille sopiva paino. Nelikymppisillä pitäisi olla kertynyt lihasta elämän varrella. Se painaa. 50kg/163 cm ei voi olla kovin lihaksikas.
Alue: Aihe vapaa
Minulla syömishäiriö alkoi trauman seurauksena. Vuoden 2022 lopulla mieheni kuoli äkillisesti kotonamme eräänä joululoman aamuna 😔
Siitä alkoi alamäkeni, joka jatkuu vaikeana edelleen reilun kolmen vuoden jälkeenkin. Kyseessä tahaton reaktio, ei siis liity mitenkään ulkonäköön tai siihen, että olisi pitänyt laihduttaa. Syömishäiriön takana voi olla monia syitä.
Raskasta on sairastaa ja kipuilla vatsan alueelta kovin paljon 💔