Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vähän pääomaa, sijoittaminen on hyvin pitkäjänteistä ja tavikselle se tarkoittaa isoa osaa tuloista siirrettäväksi kasvamaan vuosien tai vuosikymmenien päähän. Mitä iloa miljoonistakin on eläkkeellä kun nuoruus meni köyhänä olemiseen?

Hyvin paljon iloa. Vauraus antaa erilaisia valinnanmahdollisuuksia. Olen myös auttanut jälkikasvuani monin tavoin ja me sijoittajanaiset teemme runsaasti hyväntekeväisyyttä. 

T mummo 70v

Eli et käytä r ahaa itseesi? No, mikäs siinä jos tykkää.

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.

Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....

Ei elämä jää elämättä sillä että tuumaa, "Aloitanpa suunnistuksen" sen sijaan että aloittaa jonkun kalliin harrastuksen.

Kaikkea ei ole pakko saada, ja paljon on hyvää mitä saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi.

Sijoittamisessa tärkeintä on aloittaminen. Ihan jo vaikka sen takia että oppii mistä on kyse, ja voi sitten opettaa omia lapsiaan sijoittajiksi.

Kun sitä rahaa ei ole.. Koeta ymmärtää. Kaikki rahat menevät peruselämiseen.

Miksi sitten innostut dissaamaan niitä jotka sijoittavat?

 

Minä aloitin 30 eurolla/kk hyvin köyhänä opiskelijana. Siitä kertyi kiva säästö eikä tavoite ollut koskaan rikastua vaan saada vähän puskuria. Nyt sijoitan jo enemmän kun saanut luotua työuraa.

En usko. Hyvin köyhällä opiskelijalla on 30 eurolle monta aivan välttämätöntä kulutuskohdetta. 

Ei tarvitse uskoa. Minä sijoitin koska uskoin ilmiöön nimeltä korkoa korolle. Opiskelin ja tein lomillani ja viikonloppuisin töitä vkahvilassa. Olin köyhä koska asuinkulut korkeat pääkaupungissa ja opiskelijaelämä oli köyhäilyä, kirppuksiltå ostin vaatteet ja alennusruokia vain kaupasta. Ja silti laitoin säästöön pienen pesämunan. Olen muutenkin säästeliäästi, nykyään säästän jo paljon enemmän. Mutta isoja summia en sijoittelu vieläkään. Korkoa korolle on jo moninkertaistanut indeksirahastosäästöni.

Elitkö ollenkaan n s. nuoruutta? Kävit töissä ja kitu utit?

Sinulla on nyt selkeästi joku pakkomielle siitä että jokainen sijoittaja istuu kotona yksin ja laskee pennejään :D ikävä pilata mielikuvasi, mutta olemme eläneet ja tehneet ja nauttineet ja ohessa sijoittaneet.

Ei ole sellaista mielikuvaa vaan vastaaja kertoo itse niin. Vai mitä tämä on sinun mielestäsi?

 

 Opiskelin ja tein lomillani ja viikonloppuisin töitä vkahvilassa. Olin köyhä koska asuinkulut korkeat pääkaupungissa ja opiskelijaelämä oli köyhäilyä, kirppuksiltå ostin vaatteet ja alennusruokia vain kaupasta.

Onhan hän voinut käydä kavereiden kanssa ilmaiskeikoilla hillumassa ja piknikillä puistossa sekä välillä tehnyt kavereiden kanssa pizzaa ja pelannut lautapelejä. Vai kuulostaako sinusta mahdottomalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun. 

Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?

Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu. 

Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan. 

Minä olen tuollainen "ikuinen säästäjä ja sijoittaja". Terveys meni siihen malliin, että jouduin jäämään viisikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle. Minua ei harmita yhtään, että säästössä on rahaa, koska eläke jäi pieneksi. Matkustaakin ehdin ihan riittävästi ennen tuota. Se, mitä minulta puuttuu on järjetön määrä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja meikkejä, kun käytin sen rahan ihan muuhin.

Nautitko elämästä ennen sairautta? Tarkoitan sitä, että olitko sitten kun eläjä vai ehditkö tehdä tarpeeksi? Koska siitähän tässä on käsittääkseni kyse. Näistä ketkä miettivät ja suunnittelevat kaikenlaista, mutta aikovat tehdä sen sitten kun jään eläkkeelle tms.

Mikset hahmota, ettei se koko aikuisikä oikeasti ole kotona verhot kiinni pimeässä jotain papupataa syödessä ja sijoituksia laskiessa? Sijoittaminen on vain kaiken muun elämisen ohessa tapahtuvaa, vähän kuin kahvin juonti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.

Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.

Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.

Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.  

Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '

Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.

Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.

Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.

#65 vastaa: Olen asunut kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. Matkustanut Suomesta Neuvostoliiton läpi Intiaan. Ylittänyt Atlantin lentäen lukemattomia kertoja ja kerran laivalla, Matkustanut Intiasta Suomeen "overland" Iranin kautta. Nyt vanhempana ei tarvitse pelätä vanhainkotia vaan on varaa palkata hoitajat kotiin. Ärsyttävät lentomatkatkin voi tehdä hieman mukavammin ensimmäisessä luokassa. Joko riittää vai jatkanko?

Kysytään vakiokysymys eli mistä sait rahat?

Jos iskee muistisairaus, kuka palkkaa sen hoitajan, kun itse ei ymmärrä sitä enää tehdä? 

Se on yksi ja sama. Jos muistisairaus on tuossa pisteessä, niin ei sillä ole oikeasti väliä. Toivottavasti eutanasia on laillista siinä vaiheessa, kun itselleni käy noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vaan hävinnyt rahaa sijoittamalla, tappio arviolta 20.0000 euroa, ei olisi pitänyt koskaan alkaa sijoittaa. Tuskin rahojani takaisin saan. :(

Saanko arvata: unohdit sijoittamisen tärkeimmän säännön - hajauta.

Päinvastoin! Olen hajauttanut: kuten kryptoista, mineraaleihin, AI-sektori, öljy-yhtiöt, ja maantieteellisesti, puolustusteollisuus, sekä ajallisesti. :(

Eli sijoitit korkeariskisiin muotijuttuihin sen sijaan, että olisit suosinut tylsiä indeksirahastoja ja pitkään toimineita vakavaraisia firmoja. Joo, lottoamalla voi saada joskus isoja voittoja, mutta paljon suuremmalla todennäköisyydellä siinä jää tappiolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun. 

Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?

Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu. 

Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan. 

Minä olen tuollainen "ikuinen säästäjä ja sijoittaja". Terveys meni siihen malliin, että jouduin jäämään viisikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle. Minua ei harmita yhtään, että säästössä on rahaa, koska eläke jäi pieneksi. Matkustaakin ehdin ihan riittävästi ennen tuota. Se, mitä minulta puuttuu on järjetön määrä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja meikkejä, kun käytin sen rahan ihan muuhin.

Nautitko elämästä ennen sairautta? Tarkoitan sitä, että olitko sitten kun eläjä vai ehditkö tehdä tarpeeksi? Koska siitähän tässä on käsittääkseni kyse. Näistä ketkä miettivät ja suunnittelevat kaikenlaista, mutta aikovat tehdä sen sitten kun jään eläkkeelle tms.

Mikset hahmota, ettei se koko aikuisikä oikeasti ole kotona verhot kiinni pimeässä jotain papupataa syödessä ja sijoituksia laskiessa? Sijoittaminen on vain kaiken muun elämisen ohessa tapahtuvaa, vähän kuin kahvin juonti. 

Ymmärsit väärin. En tarkoittanut asiaa noin vaan sitä, että tässä keskustelun haarassa käsittääkseni aiheena oli juuri tuollaiset ihmiset. Ne jotka eivät tee nyt mitään koska pitää säästää sitä tulevaa elämää varten. Sillä kysyin oletko sinä samanlainen vai et?

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Kukin tavallaan. Minun äitini matkusteli ahkerasti 70-vuotiaana, esimerkiksi USAssa. Viimeisen ulkomaanmatkansa hän teki 84-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.

Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....

Ei elämä jää elämättä sillä että tuumaa, "Aloitanpa suunnistuksen" sen sijaan että aloittaa jonkun kalliin harrastuksen.

Kaikkea ei ole pakko saada, ja paljon on hyvää mitä saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi.

Sijoittamisessa tärkeintä on aloittaminen. Ihan jo vaikka sen takia että oppii mistä on kyse, ja voi sitten opettaa omia lapsiaan sijoittajiksi.

Kun sitä rahaa ei ole.. Koeta ymmärtää. Kaikki rahat menevät peruselämiseen.

Miksi sitten innostut dissaamaan niitä jotka sijoittavat?

 

Minä aloitin 30 eurolla/kk hyvin köyhänä opiskelijana. Siitä kertyi kiva säästö eikä tavoite ollut koskaan rikastua vaan saada vähän puskuria. Nyt sijoitan jo enemmän kun saanut luotua työuraa.

En usko. Hyvin köyhällä opiskelijalla on 30 eurolle monta aivan välttämätöntä kulutuskohdetta. 

Ei tarvitse uskoa. Minä sijoitin koska uskoin ilmiöön nimeltä korkoa korolle. Opiskelin ja tein lomillani ja viikonloppuisin töitä vkahvilassa. Olin köyhä koska asuinkulut korkeat pääkaupungissa ja opiskelijaelämä oli köyhäilyä, kirppuksiltå ostin vaatteet ja alennusruokia vain kaupasta. Ja silti laitoin säästöön pienen pesämunan. Olen muutenkin säästeliäästi, nykyään säästän jo paljon enemmän. Mutta isoja summia en sijoittelu vieläkään. Korkoa korolle on jo moninkertaistanut indeksirahastosäästöni.

Elitkö ollenkaan n s. nuoruutta? Kävit töissä ja kitu utit?

Sinulla on nyt selkeästi joku pakkomielle siitä että jokainen sijoittaja istuu kotona yksin ja laskee pennejään :D ikävä pilata mielikuvasi, mutta olemme eläneet ja tehneet ja nauttineet ja ohessa sijoittaneet.

Ei ole sellaista mielikuvaa vaan vastaaja kertoo itse niin. Vai mitä tämä on sinun mielestäsi?

 

 Opiskelin ja tein lomillani ja viikonloppuisin töitä vkahvilassa. Olin köyhä koska asuinkulut korkeat pääkaupungissa ja opiskelijaelämä oli köyhäilyä, kirppuksiltå ostin vaatteet ja alennusruokia vain kaupasta.

Onhan hän voinut käydä kavereiden kanssa ilmaiskeikoilla hillumassa ja piknikillä puistossa sekä välillä tehnyt kavereiden kanssa pizzaa ja pelannut lautapelejä. Vai kuulostaako sinusta mahdottomalta?

Koko viesti on kirjoitettu sävyllä joka antaa ymmärtää elämän olleen vain raatamista. Joten kyllä, kuulostaa tässä tapauksessa lähes mahdottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun. 

Mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.

Minä nautin elämästä joka ikinen päivä. Pienistä arkisista asioista. Koiran kanssa lenkkeilystä, luonnosta, pyöräilystä, retkistä läheisten kanssa, puutarhasta jne. Sijoittaminen ja elämä eivät ole vastakohtia.

 

T Mummo 70v

Nyt mummo ei ihan käsittänyt. Ei säästäminen ja sijoittaminen estä pienistä arkisista asioista nauttimista, ei mistään näistä asioista mistä mummo nauttii. Pointtihan taitaa olla siinä, että osaa nauttia pienistä asioista, vaikka voisi nauttia isommistakin. 

Tottakai voi. On kaunis asunto Helsingissä, on ihana mökki Tammisaaressa. Kyllä, nautin.

 

T. Sama pian 70v mummo joka itse on omat rahansa ansainnut ja opetellut sijoittamaan. Ja on jo matka varattu Caprille Italiaan, syntymäpäivälahjaksi itelleni. Lapsenlapsi lähtee mukaan.

On asunto kotimaassa ja ulkomailla ja pienistä asioista nautitaan, ja aika suuri osa tuloista menee säästöön. On opittu sijoittamaan tuottavasti kymmenien vuosien aikana. Eivät ne pankkisäästötkään pahaa tee.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.

Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.

Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.

Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.  

Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '

Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.

Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.

Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.

#65 vastaa: Olen asunut kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. Matkustanut Suomesta Neuvostoliiton läpi Intiaan. Ylittänyt Atlantin lentäen lukemattomia kertoja ja kerran laivalla, Matkustanut Intiasta Suomeen "overland" Iranin kautta. Nyt vanhempana ei tarvitse pelätä vanhainkotia vaan on varaa palkata hoitajat kotiin. Ärsyttävät lentomatkatkin voi tehdä hieman mukavammin ensimmäisessä luokassa. Joko riittää vai jatkanko?

Kysytään vakiokysymys eli mistä sait rahat?

Jos iskee muistisairaus, kuka palkkaa sen hoitajan, kun itse ei ymmärrä sitä enää tehdä? 

Vastaa kysymykseen. Mistä sait rahat kaikkeen tuohon matkusteluun nuorena?

Kaikki ketjuun vastanneet ovat käyneet töissä, tehneet töitä, saaneet palkkaa. Odotat ensimmäistä ”isi maksoi” kommenttia jotta voit yleistää sen koskemaan kaikkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Kukin tavallaan. Minun äitini matkusteli ahkerasti 70-vuotiaana, esimerkiksi USAssa. Viimeisen ulkomaanmatkansa hän teki 84-vuotiaana. 

Eri. Minun äitini makasi 70 vuotiaana tietämättä kuka on tai missä on. Isä oli 67 vuotiaana kipulääkkeiden varassa kulkeva kivulias mies.

Vanhainkodissa näin runsaasti vanhuksia joiden elämänlaatu oli lähinnä kitumista.

Eutanasia olisi joskus hyvä vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.

Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.

Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.

Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.  

Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '

Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.

Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.

Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.

#65 vastaa: Olen asunut kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. Matkustanut Suomesta Neuvostoliiton läpi Intiaan. Ylittänyt Atlantin lentäen lukemattomia kertoja ja kerran laivalla, Matkustanut Intiasta Suomeen "overland" Iranin kautta. Nyt vanhempana ei tarvitse pelätä vanhainkotia vaan on varaa palkata hoitajat kotiin. Ärsyttävät lentomatkatkin voi tehdä hieman mukavammin ensimmäisessä luokassa. Joko riittää vai jatkanko?

Kysytään vakiokysymys eli mistä sait rahat?

Jos iskee muistisairaus, kuka palkkaa sen hoitajan, kun itse ei ymmärrä sitä enää tehdä? 

Vastaa kysymykseen. Mistä sait rahat kaikkeen tuohon matkusteluun nuorena?

Kaikki ketjuun vastanneet ovat käyneet töissä, tehneet töitä, saaneet palkkaa. Odotat ensimmäistä ”isi maksoi” kommenttia jotta voit yleistää sen koskemaan kaikkia?

Oletko sinä kaikki? Jokainen on yksilö ja siksi haluan kuulla jokaisen oman tarinan. Ihan sama onko se tullut isiltä vai omalla työllä. Ei sillä ole väliä. Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan se mistä rahat ovat tulleet. Mikä siinä kiukuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vähän pääomaa, sijoittaminen on hyvin pitkäjänteistä ja tavikselle se tarkoittaa isoa osaa tuloista siirrettäväksi kasvamaan vuosien tai vuosikymmenien päähän. Mitä iloa miljoonistakin on eläkkeellä kun nuoruus meni köyhänä olemiseen?

Hyvin paljon iloa. Vauraus antaa erilaisia valinnanmahdollisuuksia. Olen myös auttanut jälkikasvuani monin tavoin ja me sijoittajanaiset teemme runsaasti hyväntekeväisyyttä. 

T mummo 70v

Eli et käytä r ahaa itseesi? No, mikäs siinä jos tykkää.

Justhan kerroin että on varattu matka Caprille. 😀 

T. Mummo 70v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun. 

Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?

Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu. 

Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan. 

Minä olen tuollainen "ikuinen säästäjä ja sijoittaja". Terveys meni siihen malliin, että jouduin jäämään viisikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle. Minua ei harmita yhtään, että säästössä on rahaa, koska eläke jäi pieneksi. Matkustaakin ehdin ihan riittävästi ennen tuota. Se, mitä minulta puuttuu on järjetön määrä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja meikkejä, kun käytin sen rahan ihan muuhin.

Nautitko elämästä ennen sairautta? Tarkoitan sitä, että olitko sitten kun eläjä vai ehditkö tehdä tarpeeksi? Koska siitähän tässä on käsittääkseni kyse. Näistä ketkä miettivät ja suunnittelevat kaikenlaista, mutta aikovat tehdä sen sitten kun jään eläkkeelle tms.

Parikymppisenä poikaystävän ja kaveriporukan kanssa tehtiin kaikenlaista. Käytiin keikoilla, vietettiin juhannuksia ja tehtiin matkoja jossain mökillä tai teltassa, käytiin baareissa, mitä nyt milloinkin. Sitten ostettiin asunto, tehtiin lapset ja maksettiin asunto mahdollisimman pian pois. Ei me lapsiperheenäkään nökötetty vain kotona. Nelikymppisenä lapset oli sen verran isoja, että sain heistä hyvää matkaseuraa. Ehdittiin tehdä monta matkaa ennen kuin sairastuin. En koe jääneeni mistään paitsi.

Itse muuten säästin lapsillekin opiskelurahoja vaikka olin välillä työtön. Vanhempi lapsista oli ekaluokalla ja nuorempi viisivuotias. Tuntui hyvälle, kun lasten ei tarvinnut lähteä opiskelemaan tyhjätaskuina. Toisen ei edes tarvinnut ottaa euroakaan opintolainaa.

Sinä vaikutat hirveän mustavalkoiselta tyypiltä. Sinulle asiat on joko-tai eikä sekä-että, kuten minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun. 

Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?

Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu. 

Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan. 

Minä olen tuollainen "ikuinen säästäjä ja sijoittaja". Terveys meni siihen malliin, että jouduin jäämään viisikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle. Minua ei harmita yhtään, että säästössä on rahaa, koska eläke jäi pieneksi. Matkustaakin ehdin ihan riittävästi ennen tuota. Se, mitä minulta puuttuu on järjetön määrä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja meikkejä, kun käytin sen rahan ihan muuhin.

Nautitko elämästä ennen sairautta? Tarkoitan sitä, että olitko sitten kun eläjä vai ehditkö tehdä tarpeeksi? Koska siitähän tässä on käsittääkseni kyse. Näistä ketkä miettivät ja suunnittelevat kaikenlaista, mutta aikovat tehdä sen sitten kun jään eläkkeelle tms.

Parikymppisenä poikaystävän ja kaveriporukan kanssa tehtiin kaikenlaista. Käytiin keikoilla, vietettiin juhannuksia ja tehtiin matkoja jossain mökillä tai teltassa, käytiin baareissa, mitä nyt milloinkin. Sitten ostettiin asunto, tehtiin lapset ja maksettiin asunto mahdollisimman pian pois. Ei me lapsiperheenäkään nökötetty vain kotona. Nelikymppisenä lapset oli sen verran isoja, että sain heistä hyvää matkaseuraa. Ehdittiin tehdä monta matkaa ennen kuin sairastuin. En koe jääneeni mistään paitsi.

Itse muuten säästin lapsillekin opiskelurahoja vaikka olin välillä työtön. Vanhempi lapsista oli ekaluokalla ja nuorempi viisivuotias. Tuntui hyvälle, kun lasten ei tarvinnut lähteä opiskelemaan tyhjätaskuina. Toisen ei edes tarvinnut ottaa euroakaan opintolainaa.

Sinä vaikutat hirveän mustavalkoiselta tyypiltä. Sinulle asiat on joko-tai eikä sekä-että, kuten minulle.

Toistan itseäni:

En tarkoita asiaa noin vaan sitä, että tässä keskustelun haarassa käsittääkseni aiheena oli juuri tuollaiset ihmiset. Ne jotka eivät tee nyt mitään koska pitää säästää sitä tulevaa elämää varten. Sillä kysyin oletko sinä samanlainen vai et?

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

T. Mummo 70v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.

Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.

Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.

Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.  

Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '

Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.

Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.

Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.

#65 vastaa: Olen asunut kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. Matkustanut Suomesta Neuvostoliiton läpi Intiaan. Ylittänyt Atlantin lentäen lukemattomia kertoja ja kerran laivalla, Matkustanut Intiasta Suomeen "overland" Iranin kautta. Nyt vanhempana ei tarvitse pelätä vanhainkotia vaan on varaa palkata hoitajat kotiin. Ärsyttävät lentomatkatkin voi tehdä hieman mukavammin ensimmäisessä luokassa. Joko riittää vai jatkanko?

Kysytään vakiokysymys eli mistä sait rahat?

Rahat saatiin palkkatyöstä. Ei ole ollut mitään rahakeijua avustamassa vaikka kuinka luulet saavasi hänen osoitteensa meiltä järkeviltä.  100/kk. miehen palkasta ja 100/kk. omastani heti naimisiin mentyä säästöön.

100 mk /kuukausi? Sekö riitti kattamaan matkailun

Hanki silmälasit jos rahat riittää. Missä kohden mainitsin rahayksikön?Olisi kai tyhmälle pitänyt kirjoittaa xxx/kk. Sitten kai olisi kysynyt mistä noita xxx:iä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

 

T. Mummo 70v

Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.

Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun. 

Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?

Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu. 

Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan. 

Itse sairastuin parantumattomasti eläkeiässä, enkä mahda sille mitään. Ei ole enää sitten kun, eikä nyt kun, on vain ennen kun. On uusi päivä ja uusi ilta kunnes ei enää ole.