Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?
Varsinkin jos nuorempi ihminen sijoittaa niin aina joku tulee sanomaan, että nuoruus menee hukkaan, ei pääse nauttimaan elämästä.
Kertokaa nyt mitä tämä elämästä nauttiminen on, jos kuitenkin ihminen matkustelee, harrastaa, syö maukasta ruokaa jne., eikä siis ole mikään ääripään pihistelijä, vaan elää suht normaalia elämää ja pistää rahaa samalla sivuun. Mistä tällöin jää paitsi?
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun.
Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?
Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu.
Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun.
Mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.
Minä nautin elämästä joka ikinen päivä. Pienistä arkisista asioista. Koiran kanssa lenkkeilystä, luonnosta, pyöräilystä, retkistä läheisten kanssa, puutarhasta jne. Sijoittaminen ja elämä eivät ole vastakohtia.
T Mummo 70v
Nyt mummo ei ihan käsittänyt. Ei säästäminen ja sijoittaminen estä pienistä arkisista asioista nauttimista, ei mistään näistä asioista mistä mummo nauttii. Pointtihan taitaa olla siinä, että osaa nauttia pienistä asioista, vaikka voisi nauttia isommistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.
Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.
Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.
Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.
Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '
Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.
Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.
Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.
#65 vastaa: Olen asunut kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. Matkustanut Suomesta Neuvostoliiton läpi Intiaan. Ylittänyt Atlantin lentäen lukemattomia kertoja ja kerran laivalla, Matkustanut Intiasta Suomeen "overland" Iranin kautta. Nyt vanhempana ei tarvitse pelätä vanhainkotia vaan on varaa palkata hoitajat kotiin. Ärsyttävät lentomatkatkin voi tehdä hieman mukavammin ensimmäisessä luokassa. Joko riittää vai jatkanko?
Kysytään vakiokysymys eli mistä sait rahat?
Jos iskee muistisairaus, kuka palkkaa sen hoitajan, kun itse ei ymmärrä sitä enää tehdä?
Vastaa kysymykseen. Mistä sait rahat kaikkeen tuohon matkusteluun nuorena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vaan hävinnyt rahaa sijoittamalla, tappio arviolta 20.0000 euroa, ei olisi pitänyt koskaan alkaa sijoittaa. Tuskin rahojani takaisin saan. :(
Saanko arvata: unohdit sijoittamisen tärkeimmän säännön - hajauta.
Älä mene lankaan , tuo kaveri ei ole koskaan sijoittanut. 😀 Ja jos on, on harvinaisen tyhmä. Kukaan ei sijoita tuollaisia määriä ja menetä niitä. Tai no ehkä joku jolla ei mitään ymmärrystä rahasta ja silti sitä on jostain saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun.
Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?
Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu.
Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan.
Niin kat.eellinen olet? Hyi että.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vaan hävinnyt rahaa sijoittamalla, tappio arviolta 20.0000 euroa, ei olisi pitänyt koskaan alkaa sijoittaa. Tuskin rahojani takaisin saan. :(
Saanko arvata: unohdit sijoittamisen tärkeimmän säännön - hajauta.
Päinvastoin! Olen hajauttanut: kuten kryptoista, mineraaleihin, AI-sektori, öljy-yhtiöt, ja maantieteellisesti, puolustusteollisuus, sekä ajallisesti. :(
Jos on vähän pääomaa, sijoittaminen on hyvin pitkäjänteistä ja tavikselle se tarkoittaa isoa osaa tuloista siirrettäväksi kasvamaan vuosien tai vuosikymmenien päähän. Mitä iloa miljoonistakin on eläkkeellä kun nuoruus meni köyhänä olemiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.
Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....
Ei elämä jää elämättä sillä että tuumaa, "Aloitanpa suunnistuksen" sen sijaan että aloittaa jonkun kalliin harrastuksen.
Kaikkea ei ole pakko saada, ja paljon on hyvää mitä saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi.
Sijoittamisessa tärkeintä on aloittaminen. Ihan jo vaikka sen takia että oppii mistä on kyse, ja voi sitten opettaa omia lapsiaan sijoittajiksi.
Kun sitä rahaa ei ole.. Koeta ymmärtää. Kaikki rahat menevät peruselämiseen.
Miksi sitten innostut dissaamaan niitä jotka sijoittavat?
Minä aloitin 30 eurolla/kk hyvin köyhänä opiskelijana. Siitä kertyi kiva säästö eikä tavoite ollut koskaan rikastua vaan saada vähän puskuria. Nyt sijoitan jo enemmän kun saanut luotua työuraa.
En usko. Hyvin köyhällä opiskelijalla on 30 eurolle monta aivan välttämätöntä kulutuskohdetta.
Ei tarvitse uskoa. Minä sijoitin koska uskoin ilmiöön nimeltä korkoa korolle. Opiskelin ja tein lomillani ja viikonloppuisin töitä vkahvilassa. Olin köyhä koska asuinkulut korkeat pääkaupungissa ja opiskelijaelämä oli köyhäilyä, kirppuksiltå ostin vaatteet ja alennusruokia vain kaupasta. Ja silti laitoin säästöön pienen pesämunan. Olen muutenkin säästeliäästi, nykyään säästän jo paljon enemmän. Mutta isoja summia en sijoittelu vieläkään. Korkoa korolle on jo moninkertaistanut indeksirahastosäästöni.
Elitkö ollenkaan n s. nuoruutta? Kävit töissä ja kitu utit?
Sinulla on nyt selkeästi joku pakkomielle siitä että jokainen sijoittaja istuu kotona yksin ja laskee pennejään :D ikävä pilata mielikuvasi, mutta olemme eläneet ja tehneet ja nauttineet ja ohessa sijoittaneet.
Ei ole sellaista mielikuvaa vaan vastaaja kertoo itse niin. Vai mitä tämä on sinun mielestäsi?
Opiskelin ja tein lomillani ja viikonloppuisin töitä vkahvilassa. Olin köyhä koska asuinkulut korkeat pääkaupungissa ja opiskelijaelämä oli köyhäilyä, kirppuksiltå ostin vaatteet ja alennusruokia vain kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.
Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.
Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.
Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.
Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '
Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.
Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.
Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.
Miksei vanhempana voi käydä enää keikoilla, kahviloissa jne.? Kyllä nyt normaalikuntoiset työikäiset ja eläkeläiset jaksaa vielä kotoa poistua ja on aktiivisia. Monissa musiikkitapahtumissa on nimenomaan keski-ikäisiäkin eikä monella nuorella opiskelijalla ole esim. varaa nykyfestareiden lippuihin.
Älä ajattele niin kirjamellisesti. Et sinä voi tehdä kaikkea sitä vanhana mitä nuorena. Kuinka minä tämän sinulle voisin vääntää rautalangasta...
Ei se asian ydin ollut kahvila vaan se, että käy jossain. Kaverit hankitaan pääsääntöisesti nuorena. Harva saa uusia kavereita vanhempana. Ei kotona kyhjöttäjä saa niin paljon kavereita kuin menossa oleva.
Seuraa nuorisoa kun näet heitä. Katso mitä he tekevät. Ei se ole ollenkaan sama kuin mitä vanhat tekevät. Esimerkkinä ja vain esimerkkinä. Älä ota taas kirjaimellisesti.
Rock tai pop konsertti. Montako vanhaa näet eturivissä hyppimässä musiikin tahtiin ja huutamassa ilosta? Joku tapahtuma. Montako vanhaa näet juoksentelemassa ympäriinsä ja hassuttelemassa toistensa kanssa? Et näe heitä, koska se ei vain enää ole luonnollista. Nuorena se on ja kuuluu siihen ikään.
Voi hyvä ihme, ei kaikki nuoretkaan ole samasta muotista, vaan yksilöitä. Edes kaikki nuoret ei nauti mistään valtavasta kaverilaumasta ja jatkuvasta menosta vaan viihtyy esimerkiksi seurustelukumppanin kanssa tai yhden hyvän ystävän. Nämä asiat ei edes liity mitenkään sijoittamiseen tai rahaan, vaan enemmän luonteenpiirteisiin.
Suuri osa nuorista tarvitse kavereita. Rahaa kannattaa käyttää jotta voi mennä ja kulkea muiden mukana.
Meinaatko että se seurusteleva pari istua nököttää kotona ja kituuttaa? Eivätköhän hekin käy jossain ja matkustele yms. tekevät sitä mitä nuoret tekevät.
Elämiseen tarvitaan yleensä rahaa. En ole kuullut kenenkään harmittelevan sitä, että kävi nuorena ulkomailla tai keikoilla tms. eikä sijoittanutkaan niitä rahoja.
Hä. Minä join parikymppisenä joka viikonloppu ja hilluin ties missä, silti kolmekymppisenä oli jo rahaa kymmeniä tuhansia säästössä. Ei se ole jokotai.
Mistä rahat tulivat?
Kävin töissä.
Pitää olla mieletön palkka että tulee sitä rahaa. Itse olen käynyt 20 vuotta töissä. En koskaan osta mitään. Maksan vain lainan ja laskut. Jää 4€
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun.
Mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.
Minä nautin elämästä joka ikinen päivä. Pienistä arkisista asioista. Koiran kanssa lenkkeilystä, luonnosta, pyöräilystä, retkistä läheisten kanssa, puutarhasta jne. Sijoittaminen ja elämä eivät ole vastakohtia.
T Mummo 70v
Nyt mummo ei ihan käsittänyt. Ei säästäminen ja sijoittaminen estä pienistä arkisista asioista nauttimista, ei mistään näistä asioista mistä mummo nauttii. Pointtihan taitaa olla siinä, että osaa nauttia pienistä asioista, vaikka voisi nauttia isommistakin.
Tottakai voi. On kaunis asunto Helsingissä, on ihana mökki Tammisaaressa. Kyllä, nautin.
T. Sama pian 70v mummo joka itse on omat rahansa ansainnut ja opetellut sijoittamaan. Ja on jo matka varattu Caprille Italiaan, syntymäpäivälahjaksi itelleni. Lapsenlapsi lähtee mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun.
Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?
Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu.
Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan.
Ajatukset voi muuttua vuosien varrella, entä jos haluaakin luoda varallisuutta omalle jälkikasvulleen? Mikä tässä on väärin tehty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vaan hävinnyt rahaa sijoittamalla, tappio arviolta 20.0000 euroa, ei olisi pitänyt koskaan alkaa sijoittaa. Tuskin rahojani takaisin saan. :(
Mihin firmoihin?
Aina niihin, mitä suositellaan ja trendaa.
Olen pahoillani.
Kannattaa ihan oikeasti säästää niille lapsille jo syntymästä alkaen, alkuun vaikka vain 20 e/kk niin eivät ole ihan tyhjän päällä kotoa lähtiessään. Sijoittamisessa kaikkein tärkein asia on pitkä aikaväli. Tämän jotkut suvut (erityisesti suomenruotsalaiset) ovat ymmärtäneet kun taas joissain suvuissa jokainen sukupolvi joutuu aloittamaan tyhjältä pöydältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vaan hävinnyt rahaa sijoittamalla, tappio arviolta 20.0000 euroa, ei olisi pitänyt koskaan alkaa sijoittaa. Tuskin rahojani takaisin saan. :(
Älä valehtele. Tai sitten puhut totta muttanplet harvinaisen tyhmä. Desimaalikin pielessä. Juu en suosittele sinulle sijoittamista.
Täysin totta. Olen korkeakoulutettu ja menestynyt muuten, mutta sijoituksissa hävinnyt ainakin 20k
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.
Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.
Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.
Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.
Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '
Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.
Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.
Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.
Miksei vanhempana voi käydä enää keikoilla, kahviloissa jne.? Kyllä nyt normaalikuntoiset työikäiset ja eläkeläiset jaksaa vielä kotoa poistua ja on aktiivisia. Monissa musiikkitapahtumissa on nimenomaan keski-ikäisiäkin eikä monella nuorella opiskelijalla ole esim. varaa nykyfestareiden lippuihin.
Älä ajattele niin kirjamellisesti. Et sinä voi tehdä kaikkea sitä vanhana mitä nuorena. Kuinka minä tämän sinulle voisin vääntää rautalangasta...
Ei se asian ydin ollut kahvila vaan se, että käy jossain. Kaverit hankitaan pääsääntöisesti nuorena. Harva saa uusia kavereita vanhempana. Ei kotona kyhjöttäjä saa niin paljon kavereita kuin menossa oleva.
Seuraa nuorisoa kun näet heitä. Katso mitä he tekevät. Ei se ole ollenkaan sama kuin mitä vanhat tekevät. Esimerkkinä ja vain esimerkkinä. Älä ota taas kirjaimellisesti.
Rock tai pop konsertti. Montako vanhaa näet eturivissä hyppimässä musiikin tahtiin ja huutamassa ilosta? Joku tapahtuma. Montako vanhaa näet juoksentelemassa ympäriinsä ja hassuttelemassa toistensa kanssa? Et näe heitä, koska se ei vain enää ole luonnollista. Nuorena se on ja kuuluu siihen ikään.
Voi hyvä ihme, ei kaikki nuoretkaan ole samasta muotista, vaan yksilöitä. Edes kaikki nuoret ei nauti mistään valtavasta kaverilaumasta ja jatkuvasta menosta vaan viihtyy esimerkiksi seurustelukumppanin kanssa tai yhden hyvän ystävän. Nämä asiat ei edes liity mitenkään sijoittamiseen tai rahaan, vaan enemmän luonteenpiirteisiin.
Suuri osa nuorista tarvitse kavereita. Rahaa kannattaa käyttää jotta voi mennä ja kulkea muiden mukana.
Meinaatko että se seurusteleva pari istua nököttää kotona ja kituuttaa? Eivätköhän hekin käy jossain ja matkustele yms. tekevät sitä mitä nuoret tekevät.
Elämiseen tarvitaan yleensä rahaa. En ole kuullut kenenkään harmittelevan sitä, että kävi nuorena ulkomailla tai keikoilla tms. eikä sijoittanutkaan niitä rahoja.
Hä. Minä join parikymppisenä joka viikonloppu ja hilluin ties missä, silti kolmekymppisenä oli jo rahaa kymmeniä tuhansia säästössä. Ei se ole jokotai.
Mistä rahat tulivat?
Kävin töissä.
Pitää olla mieletön palkka että tulee sitä rahaa. Itse olen käynyt 20 vuotta töissä. En koskaan osta mitään. Maksan vain lainan ja laskut. Jää 4€
Sitten ei laskut ja palkka kohtaa. Joko karsit laskuja tai hankit paremmat tulot, jos nykytilanne ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähän pääomaa, sijoittaminen on hyvin pitkäjänteistä ja tavikselle se tarkoittaa isoa osaa tuloista siirrettäväksi kasvamaan vuosien tai vuosikymmenien päähän. Mitä iloa miljoonistakin on eläkkeellä kun nuoruus meni köyhänä olemiseen?
Tuolla mentaliteetilla myös keski-ikä menee sniiduillessa - ja etenkin sitä työtä hulluna painaessa. Sitten tuleekin syöpä ja kuolema kuusikymppisenä. Vaan ei siinä; meneehän se elämä noinkin, eihän elämällä todellisuudessa on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähän pääomaa, sijoittaminen on hyvin pitkäjänteistä ja tavikselle se tarkoittaa isoa osaa tuloista siirrettäväksi kasvamaan vuosien tai vuosikymmenien päähän. Mitä iloa miljoonistakin on eläkkeellä kun nuoruus meni köyhänä olemiseen?
Älä kuvittele että me eläkeläiset olisimme jotenkin haudan partaalla!
T Mummo 70v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.
Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....
Niinno, sanotaanko vaikka näin, että normaali keskituloinen työssäkäyvä voi sijoittaa helposti muutaman kympin tai jopa muutaman satasen kuussa, ilman että se on ns. mistään pois.
Helpoin hetki aloittaa on silloin, kun pääsee ensimmäiseen työpaikkaan. Tämä siksi, että menot eivät ole vielä ehtineet kasvaa tulojen tasolle.
Ps. Kun on noita paikallisia pultsareita seurannut, niin sillä tupakin määrällä olisi jo melko hyvä sijoitussalkku kasassa, vaikka tulot ei taida ihan priimaa ollakaan.
Tuskinpa vain muutamaa satasta. Tavallinen duunari kun ei isoilla palkoilla juhli ja lisäksi usein pitää elä ttää lapset ja maksaa asunto laina yms.
Eli me ollaan siis samaa mieltä siitä, että muutama kymppi onnistuu. Muutama kymppi, vaikkapa 40e/kk, tuottaa hyvin todennäköisesti eläkeikään mennessä n. 100 000 euron salkun.
Eihän se tietenkään mikään lottovoitto ole, mutta tyhjää parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.
Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....
Niinno, sanotaanko vaikka näin, että normaali keskituloinen työssäkäyvä voi sijoittaa helposti muutaman kympin tai jopa muutaman satasen kuussa, ilman että se on ns. mistään pois.
Helpoin hetki aloittaa on silloin, kun pääsee ensimmäiseen työpaikkaan. Tämä siksi, että menot eivät ole vielä ehtineet kasvaa tulojen tasolle.
Ps. Kun on noita paikallisia pultsareita seurannut, niin sillä tupakin määrällä olisi jo melko hyvä sijoitussalkku kasassa, vaikka tulot ei taida ihan priimaa ollakaan.
Kuule, ne pultsarit olisivat voineet ostaa vaikka kunnon ruokaa niillä tupakkarahoilla ennemmin kuin laittaa niitä sijoitukseen....
Varmaan heitä ei kiinnosta kunnon ruoka? Syöhän jotkut jatkuvasti eineksiä ja makkaraa ja se riittää heille. Pultsareilla ei ole edes paikka, missä niitä terveellisiä aterioita valmistaisi.
Luuletko että heitä kiinnostaa sijoittaminen sen vertaa? Kysehän oli siitä, että tupakkaan menneet rahat olisi tullut sijoittaa, niin he olisivat nyt miljonäärejä.
Ei varmasti, en itsekään miettisi sijoittamista, jos olisin pultsariasteella.
On myös totta, että ihan näin sivusta seuraamalla tuo "NYTKU" elämäkään ei ole hääviä. Sen sijaan, että oman työn hedelmät tuottaisivat korkoa korolle, maksellaan lainojen korkoja.
Tässä sitkuttamisessa on sellainen mukava puoli, että elintaso kasvaa (hitaanlaisesti, mutta kuitenkin) jatkuvasti. Ei siis niin, että kun saa työpaikan, otetaan lainat tappiin, hommataan pelit ja pensselit ja maksellaan niitä hikihatussa ja katsellaan niiden rapistumista.
En minä sitä tietenkään tuomitse, mutta itselleni sopii paremmin pitkäjänteinen työ oman elintason eteen. Ja mielenrauhaa tuo se, että vaikka tänään tulisi potkut, ei tarvi useampaan kuukauteen miettiä, mistä saa rahat lainojen lyhennyksiin tai ruokaan - toisin kuin jotkutu nytkuttajat, jotka saattaa miettiä sitä jopa kuukausittain. Minä siis koen tämän sitkuttamisen sopivan itselleni paremmin kuin nytkuttamisen. Kyllä minä silti vähän matkailen ja harrastan itselleni mielekkäitä asioita, keskituloisenkin rahat riittää yllättävän moneen, kun välttää ihan turhia rahareikiä.