Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun. 

Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?

Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu. 

Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan. 

Minä olen tuollainen "ikuinen säästäjä ja sijoittaja". Terveys meni siihen malliin, että jouduin jäämään viisikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle. Minua ei harmita yhtään, että säästössä on rahaa, koska eläke jäi pieneksi. Matkustaakin ehdin ihan riittävästi ennen tuota. Se, mitä minulta puuttuu on järjetön määrä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja meikkejä, kun käytin sen rahan ihan muuhin.

Nautitko elämästä ennen sairautta? Tarkoitan sitä, että olitko sitten kun eläjä vai ehditkö tehdä tarpeeksi? Koska siitähän tässä on käsittääkseni kyse. Näistä ketkä miettivät ja suunnittelevat kaikenlaista, mutta aikovat tehdä sen sitten kun jään eläkkeelle tms.

Parikymppisenä poikaystävän ja kaveriporukan kanssa tehtiin kaikenlaista. Käytiin keikoilla, vietettiin juhannuksia ja tehtiin matkoja jossain mökillä tai teltassa, käytiin baareissa, mitä nyt milloinkin. Sitten ostettiin asunto, tehtiin lapset ja maksettiin asunto mahdollisimman pian pois. Ei me lapsiperheenäkään nökötetty vain kotona. Nelikymppisenä lapset oli sen verran isoja, että sain heistä hyvää matkaseuraa. Ehdittiin tehdä monta matkaa ennen kuin sairastuin. En koe jääneeni mistään paitsi.

Itse muuten säästin lapsillekin opiskelurahoja vaikka olin välillä työtön. Vanhempi lapsista oli ekaluokalla ja nuorempi viisivuotias. Tuntui hyvälle, kun lasten ei tarvinnut lähteä opiskelemaan tyhjätaskuina. Toisen ei edes tarvinnut ottaa euroakaan opintolainaa.

Sinä vaikutat hirveän mustavalkoiselta tyypiltä. Sinulle asiat on joko-tai eikä sekä-että, kuten minulle.

Toistan itseäni:

En tarkoita asiaa noin vaan sitä, että tässä keskustelun haarassa käsittääkseni aiheena oli juuri tuollaiset ihmiset. Ne jotka eivät tee nyt mitään koska pitää säästää sitä tulevaa elämää varten. Sillä kysyin oletko sinä samanlainen vai et?

En, en ole ollut enkä ole nytku tai sitku vaan olen molempia. Olen tehnyt itselleni selväksi, mitkä ovat asiat, joita haluan ja missä aikataulussa niitä haluan tehdä. Olen tehnyt myös selväksi, meneekö minulla rahaa johonkin, josta luopuminen ei minua haittaa. Osa säästöistä ja sijoituksista on tarkoitettu lähitulevaisuuden juttuihin, osa vuosien päästä tuleviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?

Esimerkki:

Käteen tulee 4500

Siitä tonni käyttötilille josta vastike ja muut normaalit laskut

2000 sijoituksiin

1500 kuussa jää leikkimiseen.

 

18 000 vuodessa riittää mulla harrastamiseen ja matkusteluun.

No kyllä tuolla netolla jo sijoittaakin. Ihan joka jamppa ei tuollaista saa. Jää rahaa siihen elämiseenkin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.

Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.

Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.

Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.  

Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '

Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.

Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.

Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.

#65 vastaa: Olen asunut kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. Matkustanut Suomesta Neuvostoliiton läpi Intiaan. Ylittänyt Atlantin lentäen lukemattomia kertoja ja kerran laivalla, Matkustanut Intiasta Suomeen "overland" Iranin kautta. Nyt vanhempana ei tarvitse pelätä vanhainkotia vaan on varaa palkata hoitajat kotiin. Ärsyttävät lentomatkatkin voi tehdä hieman mukavammin ensimmäisessä luokassa. Joko riittää vai jatkanko?

Kysytään vakiokysymys eli mistä sait rahat?

Rahat saatiin palkkatyöstä. Ei ole ollut mitään rahakeijua avustamassa vaikka kuinka luulet saavasi hänen osoitteensa meiltä järkeviltä.  100/kk. miehen palkasta ja 100/kk. omastani heti naimisiin mentyä säästöön.

100 mk /kuukausi? Sekö riitti kattamaan matkailun

Hanki silmälasit jos rahat riittää. Missä kohden mainitsin rahayksikön?Olisi kai tyhmälle pitänyt kirjoittaa xxx/kk. Sitten kai olisi kysynyt mistä noita xxx:iä saa.

Kerroit kulkeneesi Neuvostoliiton läpi. Se on markka-aikaa vai mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

 

T. Mummo 70v

Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.

Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.

Sittenhän sinulla pitää olla reilusti rahaa jemmassa, että pääset ulkomaille hakemaan haluamasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin. 

Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista. 

Itsekin tehnyt ihan duunaritaustalla tätä, tietoa on nykyään valtavasti ja vieläpä ilmaiseksi. Ihmettelen kyllä näin nihkeää ilmapiiriä, omat sijoitukset on nimenomaan kertyneet ihan puhtaasti omalla työnteolla ja ylitöillä eikä millään vanhempien avulla. Arjessa toki elän melko säästeliäästi myös, muttei mitään kituuttelua.

 

Ap

Elät nuoruutesi tekemällä ylitöitä ja elämällä säästeliäästi. Ei kuulosta unelmaelämälle.

No sitähän tässä kysyttiin, että mitä se unelmaelämä sitten on, mistä sijoittamalla jää paitsi? Itsellä tavoitteena tehdä joskus lyhyempää työviikkoa tai jättäytyä aiemmin töistä pois ja teen sen eteen töitä nyt, jotta tulevaisuuteen kertyy isompi potti ja voi nauttia vapaudesta eikä ole rahahuolia. Mistään en ole silti nyt jäänyt paitsi nytkään. Itselle unelmaelämä ei ole kädestä suuhun elämistä tässä hetkessä.

Ap

Hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka odottivat elävänsä sitten kun....

Unelmaelämäni on elää tässä ajassa ja nauttia elämän pienistä ja isoista asioita. Käytän rahaa elämyksiin. Matkustan, käyn syömässä ja juomassa ravintoloissa, istun kahviloissa. Hankin vaatteita sekä kirjallisuutta. Jos näen jotain mitä haluan, niin ostan sen mikäli minulla on siihen varaa. (En siis elä tolkuttomasti kuluttean vaikken mikään pihi olekaan).

En saa itse ylihintaisista ravintoloista ja kahviloista mitään irti, mielestäni aika menee noissa vain hukkaan, osaan tehdä itsekin hyvää ruokaa ja leipoa edullisemmin.

Luen kirjaston kirjaston kirjoja ja käytän äänikirjapalveluita, en koe järkeväksi ostaa kirjoja ja vaatteita jatkuvasti. Matkusteltua tulee ehkä 1-2 krt vuodessa ulkomaille, lisäksi kotimaan mökkeilyä. Mistä siis jään paitsi? 

Ystävistä? Onko sinulla niitä?

Et kai mistään jos nautit noin tapahtumaköyhästä elämästä. Itse en saa rahasta iloa. Tarpeellista se toki on, mutta raha suoraan ei saa minua onnelliseksi. Vasta se mitä sillä saa on se mistä saa nautintoa.

Eli sinä saat nautinnon itse rahasta ja minä siitä mitä sillä saa. 

Minulle se mahdollisti jäädä työstä pois reilusti alle 60-vuotiaana. Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. 

Eri

Onneksesi olit elossa. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kuten kerroin, hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka ajattelivat tekevänsä asioita sitten kun...

Hyvä sinulle jos olet tyytyväinen. Olet silloin elänyt oikein.

Mikä tämä jatkuva hautausmaavertailu on? Ei siellä makoilevat sen enempää muistele niitä syötyjä ravintolaruokia ja ostettuja vaatteita kuin omia sijoituksiaan. Entä jos ostit juuri jotain kallista ja kuolit ennenkuin Posti toimitti sen kotiovelle? Eikö mennyt elämä hukkaan?

Sijoittamalla maksimaalisesti tupakointiin pääsee ainakin hiukan aikaisemmin sinne hautuumaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

 

T. Mummo 70v

Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.

Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.

Sittenhän sinulla pitää olla reilusti rahaa jemmassa, että pääset ulkomaille hakemaan haluamasi.

Minulla on vielä aikaa odottaa lain muutosta. Ellei sitä tule, niin on muitakin keinoja kuin ulkomaille meno. Eikä siihen tarvita rahaa säästöön. Itse asiassa paras tilanne olisi, kun siinä vaiheessa ei olisi rahaa yhtään jäljellä. Kaikki olisi kulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?

Esimerkki:

Käteen tulee 4500

Siitä tonni käyttötilille josta vastike ja muut normaalit laskut

2000 sijoituksiin

1500 kuussa jää leikkimiseen.

 

18 000 vuodessa riittää mulla harrastamiseen ja matkusteluun.

No kyllä tuolla netolla jo sijoittaakin. Ihan joka jamppa ei tuollaista saa. Jää rahaa siihen elämiseenkin! 

Jep kyllähän se niin on että ylimmästä desiilistä käsin katsottuna vaihtoehdot ovat vähän erilaiset kuin alimmasta.

Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

 

T. Mummo 70v

Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.

Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.

Sitten kannattaa aloittaa säästäminen jotta voi toteuttaa eutanasian esim Sveitsissä se maksoi paikallisille jo lähes 20 000 euroa. Ja Suomesta kun matkustaa kuolemaan johonkin maahan joka sallii aktiivisen kuolinavustuksen, niin tulee kuluja lisää. Muistaakseni Sveitsi on muuttanut käytäntöä jokin vuosi sitten.

Itse valitsen mieluummin palliatiivisen hoidon jos parantumaton sairaus. On saatettu läheisiä rajan taakse jo muutama ja nähty tämäkin.

T. Mummo 70v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin. 

Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista. 

Itsekin tehnyt ihan duunaritaustalla tätä, tietoa on nykyään valtavasti ja vieläpä ilmaiseksi. Ihmettelen kyllä näin nihkeää ilmapiiriä, omat sijoitukset on nimenomaan kertyneet ihan puhtaasti omalla työnteolla ja ylitöillä eikä millään vanhempien avulla. Arjessa toki elän melko säästeliäästi myös, muttei mitään kituuttelua.

 

Ap

Elät nuoruutesi tekemällä ylitöitä ja elämällä säästeliäästi. Ei kuulosta unelmaelämälle.

No sitähän tässä kysyttiin, että mitä se unelmaelämä sitten on, mistä sijoittamalla jää paitsi? Itsellä tavoitteena tehdä joskus lyhyempää työviikkoa tai jättäytyä aiemmin töistä pois ja teen sen eteen töitä nyt, jotta tulevaisuuteen kertyy isompi potti ja voi nauttia vapaudesta eikä ole rahahuolia. Mistään en ole silti nyt jäänyt paitsi nytkään. Itselle unelmaelämä ei ole kädestä suuhun elämistä tässä hetkessä.

Ap

Hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka odottivat elävänsä sitten kun....

Unelmaelämäni on elää tässä ajassa ja nauttia elämän pienistä ja isoista asioita. Käytän rahaa elämyksiin. Matkustan, käyn syömässä ja juomassa ravintoloissa, istun kahviloissa. Hankin vaatteita sekä kirjallisuutta. Jos näen jotain mitä haluan, niin ostan sen mikäli minulla on siihen varaa. (En siis elä tolkuttomasti kuluttean vaikken mikään pihi olekaan).

En saa itse ylihintaisista ravintoloista ja kahviloista mitään irti, mielestäni aika menee noissa vain hukkaan, osaan tehdä itsekin hyvää ruokaa ja leipoa edullisemmin.

Luen kirjaston kirjaston kirjoja ja käytän äänikirjapalveluita, en koe järkeväksi ostaa kirjoja ja vaatteita jatkuvasti. Matkusteltua tulee ehkä 1-2 krt vuodessa ulkomaille, lisäksi kotimaan mökkeilyä. Mistä siis jään paitsi? 

Ystävistä? Onko sinulla niitä?

Et kai mistään jos nautit noin tapahtumaköyhästä elämästä. Itse en saa rahasta iloa. Tarpeellista se toki on, mutta raha suoraan ei saa minua onnelliseksi. Vasta se mitä sillä saa on se mistä saa nautintoa.

Eli sinä saat nautinnon itse rahasta ja minä siitä mitä sillä saa. 

Minulle se mahdollisti jäädä työstä pois reilusti alle 60-vuotiaana. Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. 

Eri

Onneksesi olit elossa. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kuten kerroin, hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka ajattelivat tekevänsä asioita sitten kun...

Hyvä sinulle jos olet tyytyväinen. Olet silloin elänyt oikein.

Mikä tämä jatkuva hautausmaavertailu on? Ei siellä makoilevat sen enempää muistele niitä syötyjä ravintolaruokia ja ostettuja vaatteita kuin omia sijoituksiaan. Entä jos ostit juuri jotain kallista ja kuolit ennenkuin Posti toimitti sen kotiovelle? Eikö mennyt elämä hukkaan?

Sijoittamalla maksimaalisesti tupakointiin pääsee ainakin hiukan aikaisemmin sinne hautuumaalle.

Osa ihmisistä unelmoi aloittavansa elämän sitten kun.... Eli käytännössä sitten kun pääsevät eläkkeelle. He unohtavat sen etteivät he ehkä ole fyysisesti enää niin hyvässä kunnossa kuin unelmien toteuttaminen vaatisi. Jos ovat edes elossa.

Toinen ryhmä on vanhukset jotka ovat eläneet syöden kylmää hernekeittoa kylmässä asunnossa, koska pitää olla nuuka. Kuoleman jälkeen paljastuu iso omaisuus. Mihin he säästivät ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.

Missä luki että sijoitetaan ihan kaikki rahat?

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.

Ei kukaan 50v ole jättänyt elämää elämättä! 😀 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

 

T. Mummo 70v

Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.

Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.

Sittenhän sinulla pitää olla reilusti rahaa jemmassa, että pääset ulkomaille hakemaan haluamasi.

Minulla on vielä aikaa odottaa lain muutosta. Ellei sitä tule, niin on muitakin keinoja kuin ulkomaille meno. Eikä siihen tarvita rahaa säästöön. Itse asiassa paras tilanne olisi, kun siinä vaiheessa ei olisi rahaa yhtään jäljellä. Kaikki olisi kulutettu.

Säästä sen verran, mitä luksusmatka tulee maksamaan, maksa lasku, mene ulkomaille toimenpiteeseen ja kuole onnellisena tili tyhjänä. Noin minä tekisin, jos olisin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

 

T. Mummo 70v

Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.

Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.

Sitten kannattaa aloittaa säästäminen jotta voi toteuttaa eutanasian esim Sveitsissä se maksoi paikallisille jo lähes 20 000 euroa. Ja Suomesta kun matkustaa kuolemaan johonkin maahan joka sallii aktiivisen kuolinavustuksen, niin tulee kuluja lisää. Muistaakseni Sveitsi on muuttanut käytäntöä jokin vuosi sitten.

 

Itse valitsen mieluummin palliatiivisen hoidon jos parantumaton sairaus. On saatettu läheisiä rajan taakse jo muutama ja nähty tämäkin.

 

T. Mummo 70v.

Kuten jo vastasin. Toivon, että eutanasia on laillista kun olen vanhus. Jos ei ole, niin sitten hoidetaan asia muuten. Kuten myös totesin, niin tässä vaiheessa olisi parasta kun ei olisi yhtään rahaa jäljellä. Kaikki olisi kulutettu. Silloin tilanne olisi optimaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin. 

Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista. 

Itsekin tehnyt ihan duunaritaustalla tätä, tietoa on nykyään valtavasti ja vieläpä ilmaiseksi. Ihmettelen kyllä näin nihkeää ilmapiiriä, omat sijoitukset on nimenomaan kertyneet ihan puhtaasti omalla työnteolla ja ylitöillä eikä millään vanhempien avulla. Arjessa toki elän melko säästeliäästi myös, muttei mitään kituuttelua.

 

Ap

Elät nuoruutesi tekemällä ylitöitä ja elämällä säästeliäästi. Ei kuulosta unelmaelämälle.

No sitähän tässä kysyttiin, että mitä se unelmaelämä sitten on, mistä sijoittamalla jää paitsi? Itsellä tavoitteena tehdä joskus lyhyempää työviikkoa tai jättäytyä aiemmin töistä pois ja teen sen eteen töitä nyt, jotta tulevaisuuteen kertyy isompi potti ja voi nauttia vapaudesta eikä ole rahahuolia. Mistään en ole silti nyt jäänyt paitsi nytkään. Itselle unelmaelämä ei ole kädestä suuhun elämistä tässä hetkessä.

Ap

Hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka odottivat elävänsä sitten kun....

Unelmaelämäni on elää tässä ajassa ja nauttia elämän pienistä ja isoista asioita. Käytän rahaa elämyksiin. Matkustan, käyn syömässä ja juomassa ravintoloissa, istun kahviloissa. Hankin vaatteita sekä kirjallisuutta. Jos näen jotain mitä haluan, niin ostan sen mikäli minulla on siihen varaa. (En siis elä tolkuttomasti kuluttean vaikken mikään pihi olekaan).

En saa itse ylihintaisista ravintoloista ja kahviloista mitään irti, mielestäni aika menee noissa vain hukkaan, osaan tehdä itsekin hyvää ruokaa ja leipoa edullisemmin.

Luen kirjaston kirjaston kirjoja ja käytän äänikirjapalveluita, en koe järkeväksi ostaa kirjoja ja vaatteita jatkuvasti. Matkusteltua tulee ehkä 1-2 krt vuodessa ulkomaille, lisäksi kotimaan mökkeilyä. Mistä siis jään paitsi? 

Ystävistä? Onko sinulla niitä?

Et kai mistään jos nautit noin tapahtumaköyhästä elämästä. Itse en saa rahasta iloa. Tarpeellista se toki on, mutta raha suoraan ei saa minua onnelliseksi. Vasta se mitä sillä saa on se mistä saa nautintoa.

Eli sinä saat nautinnon itse rahasta ja minä siitä mitä sillä saa. 

Minulle se mahdollisti jäädä työstä pois reilusti alle 60-vuotiaana. Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. 

Eri

Onneksesi olit elossa. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kuten kerroin, hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka ajattelivat tekevänsä asioita sitten kun...

Hyvä sinulle jos olet tyytyväinen. Olet silloin elänyt oikein.

Mikä tämä jatkuva hautausmaavertailu on? Ei siellä makoilevat sen enempää muistele niitä syötyjä ravintolaruokia ja ostettuja vaatteita kuin omia sijoituksiaan. Entä jos ostit juuri jotain kallista ja kuolit ennenkuin Posti toimitti sen kotiovelle? Eikö mennyt elämä hukkaan?

Sijoittamalla maksimaalisesti tupakointiin pääsee ainakin hiukan aikaisemmin sinne hautuumaalle.

Osa ihmisistä unelmoi aloittavansa elämän sitten kun.... Eli käytännössä sitten kun pääsevät eläkkeelle. He unohtavat sen etteivät he ehkä ole fyysisesti enää niin hyvässä kunnossa kuin unelmien toteuttaminen vaatisi. Jos ovat edes elossa.

Toinen ryhmä on vanhukset jotka ovat eläneet syöden kylmää hernekeittoa kylmässä asunnossa, koska pitää olla nuuka. Kuoleman jälkeen paljastuu iso omaisuus. Mihin he säästivät ja miksi?

Sairaalloinen nuukuus on nimensä mukaisesti sairaus. Vähän niin kuin tavaroiden hamstraus. Tässä ei kannata ruveta miettimään sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.

Ei kukaan 50v ole jättänyt elämää elämättä! 😀 

Autistinen vastaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

 

T. Mummo 70v

Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.

Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.

Sitten kannattaa aloittaa säästäminen jotta voi toteuttaa eutanasian esim Sveitsissä se maksoi paikallisille jo lähes 20 000 euroa. Ja Suomesta kun matkustaa kuolemaan johonkin maahan joka sallii aktiivisen kuolinavustuksen, niin tulee kuluja lisää. Muistaakseni Sveitsi on muuttanut käytäntöä jokin vuosi sitten.

 

Itse valitsen mieluummin palliatiivisen hoidon jos parantumaton sairaus. On saatettu läheisiä rajan taakse jo muutama ja nähty tämäkin.

 

T. Mummo 70v.

Kuten jo vastasin. Toivon, että eutanasia on laillista kun olen vanhus. Jos ei ole, niin sitten hoidetaan asia muuten. Kuten myös totesin, niin tässä vaiheessa olisi parasta kun ei olisi yhtään rahaa jäljellä. Kaikki olisi kulutettu. Silloin tilanne olisi optimaalinen.

Jos valittavana on julkisen puolen sairaala Suomessa tai yksityisklinikka Sveitsissä, niin ainakin oma valinta olisi selvä.

Nimenomaan nuorena se kannattaa laittaa pieni pesämuna kasvamaan korolle korkoa. Vaikka 50€/klo, pikku summa, jätät yhden vaatekappaleen ostamatta. Tulee ihan kivuttomasti keski-ikään mennessä rahat uuteen Audiin tai kesämökkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

 

T. Mummo 70v

Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.

Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.

Sitten kannattaa aloittaa säästäminen jotta voi toteuttaa eutanasian esim Sveitsissä se maksoi paikallisille jo lähes 20 000 euroa. Ja Suomesta kun matkustaa kuolemaan johonkin maahan joka sallii aktiivisen kuolinavustuksen, niin tulee kuluja lisää. Muistaakseni Sveitsi on muuttanut käytäntöä jokin vuosi sitten.

 

Itse valitsen mieluummin palliatiivisen hoidon jos parantumaton sairaus. On saatettu läheisiä rajan taakse jo muutama ja nähty tämäkin.

 

T. Mummo 70v.

Kuten jo vastasin. Toivon, että eutanasia on laillista kun olen vanhus. Jos ei ole, niin sitten hoidetaan asia muuten. Kuten myös totesin, niin tässä vaiheessa olisi parasta kun ei olisi yhtään rahaa jäljellä. Kaikki olisi kulutettu. Silloin tilanne olisi optimaalinen.

Jos valittavana on julkisen puolen sairaala Suomessa tai yksityisklinikka Sveitsissä, niin ainakin oma valinta olisi selvä.

Ent äs se kolmas vaihto ehto? Hoidat honman itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.

Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti  elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.

 

T. Mummo 70v

Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.

Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.

Sitten kannattaa aloittaa säästäminen jotta voi toteuttaa eutanasian esim Sveitsissä se maksoi paikallisille jo lähes 20 000 euroa. Ja Suomesta kun matkustaa kuolemaan johonkin maahan joka sallii aktiivisen kuolinavustuksen, niin tulee kuluja lisää. Muistaakseni Sveitsi on muuttanut käytäntöä jokin vuosi sitten.

 

Itse valitsen mieluummin palliatiivisen hoidon jos parantumaton sairaus. On saatettu läheisiä rajan taakse jo muutama ja nähty tämäkin.

 

T. Mummo 70v.

Kuten jo vastasin. Toivon, että eutanasia on laillista kun olen vanhus. Jos ei ole, niin sitten hoidetaan asia muuten. Kuten myös totesin, niin tässä vaiheessa olisi parasta kun ei olisi yhtään rahaa jäljellä. Kaikki olisi kulutettu. Silloin tilanne olisi optimaalinen.

Jos valittavana on julkisen puolen sairaala Suomessa tai yksityisklinikka Sveitsissä, niin ainakin oma valinta olisi selvä.

Ent äs se kolmas vaihto ehto? Hoidat honman itse.

Kuolinapteekki? Minulta ääni tälle.