Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?
22.04.2026 |
Varsinkin jos nuorempi ihminen sijoittaa niin aina joku tulee sanomaan, että nuoruus menee hukkaan, ei pääse nauttimaan elämästä.
Kertokaa nyt mitä tämä elämästä nauttiminen on, jos kuitenkin ihminen matkustelee, harrastaa, syö maukasta ruokaa jne., eikä siis ole mikään ääripään pihistelijä, vaan elää suht normaalia elämää ja pistää rahaa samalla sivuun. Mistä tällöin jää paitsi?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.
Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.
Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.
Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.
Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '
Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.
Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.
Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.
Miksei vanhempana voi käydä enää keikoilla, kahviloissa jne.? Kyllä nyt normaalikuntoiset työikäiset ja eläkeläiset jaksaa vielä kotoa poistua ja on aktiivisia. Monissa musiikkitapahtumissa on nimenomaan keski-ikäisiäkin eikä monella nuorella opiskelijalla ole esim. varaa nykyfestareiden lippuihin.
Älä ajattele niin kirjamellisesti. Et sinä voi tehdä kaikkea sitä vanhana mitä nuorena. Kuinka minä tämän sinulle voisin vääntää rautalangasta...
Ei se asian ydin ollut kahvila vaan se, että käy jossain. Kaverit hankitaan pääsääntöisesti nuorena. Harva saa uusia kavereita vanhempana. Ei kotona kyhjöttäjä saa niin paljon kavereita kuin menossa oleva.
Seuraa nuorisoa kun näet heitä. Katso mitä he tekevät. Ei se ole ollenkaan sama kuin mitä vanhat tekevät. Esimerkkinä ja vain esimerkkinä. Älä ota taas kirjaimellisesti.
Rock tai pop konsertti. Montako vanhaa näet eturivissä hyppimässä musiikin tahtiin ja huutamassa ilosta? Joku tapahtuma. Montako vanhaa näet juoksentelemassa ympäriinsä ja hassuttelemassa toistensa kanssa? Et näe heitä, koska se ei vain enää ole luonnollista. Nuorena se on ja kuuluu siihen ikään.
Voi hyvä ihme, ei kaikki nuoretkaan ole samasta muotista, vaan yksilöitä. Edes kaikki nuoret ei nauti mistään valtavasta kaverilaumasta ja jatkuvasta menosta vaan viihtyy esimerkiksi seurustelukumppanin kanssa tai yhden hyvän ystävän. Nämä asiat ei edes liity mitenkään sijoittamiseen tai rahaan, vaan enemmän luonteenpiirteisiin.
Suuri osa nuorista tarvitse kavereita. Rahaa kannattaa käyttää jotta voi mennä ja kulkea muiden mukana.
Meinaatko että se seurusteleva pari istua nököttää kotona ja kituuttaa? Eivätköhän hekin käy jossain ja matkustele yms. tekevät sitä mitä nuoret tekevät.
Elämiseen tarvitaan yleensä rahaa. En ole kuullut kenenkään harmittelevan sitä, että kävi nuorena ulkomailla tai keikoilla tms. eikä sijoittanutkaan niitä rahoja.
Hä. Minä join parikymppisenä joka viikonloppu ja hilluin ties missä, silti kolmekymppisenä oli jo rahaa kymmeniä tuhansia säästössä. Ei se ole jokotai.
Mistä rahat tulivat?
Kävin töissä.
Pitää olla mieletön palkka että tulee sitä rahaa. Itse olen käynyt 20 vuotta töissä. En koskaan osta mitään. Maksan vain lainan ja laskut. Jää 4€
Sitten ei laskut ja palkka kohtaa. Joko karsit laskuja tai hankit paremmat tulot, jos nykytilanne ei miellytä.
Niinkö nii tä töitä saadaan. Hankit iha tuosta vain. Ihme ettet kirjoittanut MENE TÖIHIN!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun.
Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?
Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu.
Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan.
Ajatukset voi muuttua vuosien varrella, entä jos haluaakin luoda varallisuutta omalle jälkikasvulleen? Mikä tässä on väärin tehty?
Jos tykkää että elämäntehtävä on kerätä mammonaa pershedelmälleen, niin mikäs siinä. Itse en tajua tuota logiikkaa, noin pääsääntöisesti tuolla tehdään karhunpalvelus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vaan hävinnyt rahaa sijoittamalla, tappio arviolta 20.0000 euroa, ei olisi pitänyt koskaan alkaa sijoittaa. Tuskin rahojani takaisin saan. :(
Mihin firmoihin?
Aina niihin, mitä suositellaan ja trendaa.
Olen pahoillani.
Kiitos empatiasta. Asia masentaa minua lähes päivittäin. Ja kadun sitä päiväö, kun aloin isommin sijouttaa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vaan hävinnyt rahaa sijoittamalla, tappio arviolta 20.0000 euroa, ei olisi pitänyt koskaan alkaa sijoittaa. Tuskin rahojani takaisin saan. :(
Saanko arvata: unohdit sijoittamisen tärkeimmän säännön - hajauta.
Älä mene lankaan , tuo kaveri ei ole koskaan sijoittanut. 😀 Ja jos on, on harvinaisen tyhmä. Kukaan ei sijoita tuollaisia määriä ja menetä niitä. Tai no ehkä joku jolla ei mitään ymmärrystä rahasta ja silti sitä on jostain saanut.
Minkähän verran se Jari Tervo sijoitti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin.
Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista.
Itsekin tehnyt ihan duunaritaustalla tätä, tietoa on nykyään valtavasti ja vieläpä ilmaiseksi. Ihmettelen kyllä näin nihkeää ilmapiiriä, omat sijoitukset on nimenomaan kertyneet ihan puhtaasti omalla työnteolla ja ylitöillä eikä millään vanhempien avulla. Arjessa toki elän melko säästeliäästi myös, muttei mitään kituuttelua.
Ap
Elät nuoruutesi tekemällä ylitöitä ja elämällä säästeliäästi. Ei kuulosta unelmaelämälle.
No sitähän tässä kysyttiin, että mitä se unelmaelämä sitten on, mistä sijoittamalla jää paitsi? Itsellä tavoitteena tehdä joskus lyhyempää työviikkoa tai jättäytyä aiemmin töistä pois ja teen sen eteen töitä nyt, jotta tulevaisuuteen kertyy isompi potti ja voi nauttia vapaudesta eikä ole rahahuolia. Mistään en ole silti nyt jäänyt paitsi nytkään. Itselle unelmaelämä ei ole kädestä suuhun elämistä tässä hetkessä.
Ap
Hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka odottivat elävänsä sitten kun....
Unelmaelämäni on elää tässä ajassa ja nauttia elämän pienistä ja isoista asioita. Käytän rahaa elämyksiin. Matkustan, käyn syömässä ja juomassa ravintoloissa, istun kahviloissa. Hankin vaatteita sekä kirjallisuutta. Jos näen jotain mitä haluan, niin ostan sen mikäli minulla on siihen varaa. (En siis elä tolkuttomasti kuluttean vaikken mikään pihi olekaan).
En saa itse ylihintaisista ravintoloista ja kahviloista mitään irti, mielestäni aika menee noissa vain hukkaan, osaan tehdä itsekin hyvää ruokaa ja leipoa edullisemmin.
Luen kirjaston kirjaston kirjoja ja käytän äänikirjapalveluita, en koe järkeväksi ostaa kirjoja ja vaatteita jatkuvasti. Matkusteltua tulee ehkä 1-2 krt vuodessa ulkomaille, lisäksi kotimaan mökkeilyä. Mistä siis jään paitsi?
Ystävistä? Onko sinulla niitä?
Et kai mistään jos nautit noin tapahtumaköyhästä elämästä. Itse en saa rahasta iloa. Tarpeellista se toki on, mutta raha suoraan ei saa minua onnelliseksi. Vasta se mitä sillä saa on se mistä saa nautintoa.
Eli sinä saat nautinnon itse rahasta ja minä siitä mitä sillä saa.
En lukenut koko ketjua, mutta minusta taas ihminen, jonka pitää esimerkiksi matkustaa jatkuvasti tai täyttää komeroa ostamalla jatkuvasti vaatteita, on sisältä jotenkin tyhjä. Onko lukeminen suurempi nautinto, jos kirjasta maksaa? Mitä ystävät liittyy tuohon? Meillä ystäviä nähdään usein kotona tai mökillä. Siis omalla mökillä. Vietetään yhdessä aikaa, kokataan ja jutellaan. Harrastetaan kokkausta. En minäkään saa mitään irti siitä, että istun ylihintaisessa kahvilassa keskustassa.
Mutta saan esimerkiksi siitä irti, että säästöillä pystyin ostamaan mökin. Säästöillä pystyn remontoimaan kotia kivaksi ilman kallista lainarahaa. Rahaa menee kotiin, mökkiin, lasten harrastuksiin, jonkin verran matkailuun. Kaapissa on ihan tarpeeksi vaatteita enkä todellakaan saa kiksejä siitä, että ostaisin lisää. Ja silti rahaa jää säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähän pääomaa, sijoittaminen on hyvin pitkäjänteistä ja tavikselle se tarkoittaa isoa osaa tuloista siirrettäväksi kasvamaan vuosien tai vuosikymmenien päähän. Mitä iloa miljoonistakin on eläkkeellä kun nuoruus meni köyhänä olemiseen?
Tuolla mentaliteetilla myös keski-ikä menee sniiduillessa - ja etenkin sitä työtä hulluna painaessa. Sitten tuleekin syöpä ja kuolema kuusikymppisenä. Vaan ei siinä; meneehän se elämä noinkin, eihän elämällä todellisuudessa on merkitystä.
Tai sitten jättää ne kahvilan kuivat pullat ja kitkerät litkut syömättä ja juomatta ja saa vaikka 50-100 e/kk säästöön. Ei kenenkään elämän mielekkyys voi noista olla kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.
Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.
Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.
Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.
Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '
Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.
Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.
Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.
#65 vastaa: Olen asunut kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. Matkustanut Suomesta Neuvostoliiton läpi Intiaan. Ylittänyt Atlantin lentäen lukemattomia kertoja ja kerran laivalla, Matkustanut Intiasta Suomeen "overland" Iranin kautta. Nyt vanhempana ei tarvitse pelätä vanhainkotia vaan on varaa palkata hoitajat kotiin. Ärsyttävät lentomatkatkin voi tehdä hieman mukavammin ensimmäisessä luokassa. Joko riittää vai jatkanko?
Kysytään vakiokysymys eli mistä sait rahat?
Rahat saatiin palkkatyöstä. Ei ole ollut mitään rahakeijua avustamassa vaikka kuinka luulet saavasi hänen osoitteensa meiltä järkeviltä. 100/kk. miehen palkasta ja 100/kk. omastani heti naimisiin mentyä säästöön.
100 mk /kuukausi? Sekö riitti kattamaan matkailun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni treidaaja häviää rahansa, lähinnä insituutiot käärii rahat. Tästä ei vaan puhuta mediassa, kun pankit haluaa tuulipukukansan rahat.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähän pääomaa, sijoittaminen on hyvin pitkäjänteistä ja tavikselle se tarkoittaa isoa osaa tuloista siirrettäväksi kasvamaan vuosien tai vuosikymmenien päähän. Mitä iloa miljoonistakin on eläkkeellä kun nuoruus meni köyhänä olemiseen?
Tuolla mentaliteetilla myös keski-ikä menee sniiduillessa - ja etenkin sitä työtä hulluna painaessa. Sitten tuleekin syöpä ja kuolema kuusikymppisenä. Vaan ei siinä; meneehän se elämä noinkin, eihän elämällä todellisuudessa on merkitystä.
Tai sitten jättää ne kahvilan kuivat pullat ja kitkerät litkut syömättä ja juomatta ja saa vaikka 50-100 e/kk säästöön. Ei kenenkään elämän mielekkyys voi noista olla kiinni.
Oletko kovinkin kitkerä kun et nauti elämästäsi? Kannattaisi käydä kahviloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vaan hävinnyt rahaa sijoittamalla, tappio arviolta 20.0000 euroa, ei olisi pitänyt koskaan alkaa sijoittaa. Tuskin rahojani takaisin saan. :(
Saanko arvata: unohdit sijoittamisen tärkeimmän säännön - hajauta.
Älä mene lankaan , tuo kaveri ei ole koskaan sijoittanut. 😀 Ja jos on, on harvinaisen tyhmä. Kukaan ei sijoita tuollaisia määriä ja menetä niitä. Tai no ehkä joku jolla ei mitään ymmärrystä rahasta ja silti sitä on jostain saanut.
Minkähän verran se Jari Tervo sijoitti?
Ihan omasta palkasta säästin ja aloin sijoittaa. Olen tappiolla ainkin -70%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.
Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....
Ei elämä jää elämättä sillä että tuumaa, "Aloitanpa suunnistuksen" sen sijaan että aloittaa jonkun kalliin harrastuksen.
Kaikkea ei ole pakko saada, ja paljon on hyvää mitä saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi.
Sijoittamisessa tärkeintä on aloittaminen. Ihan jo vaikka sen takia että oppii mistä on kyse, ja voi sitten opettaa omia lapsiaan sijoittajiksi.
Kun sitä rahaa ei ole.. Koeta ymmärtää. Kaikki rahat menevät peruselämiseen.
Miksi sitten innostut dissaamaan niitä jotka sijoittavat?
Minä aloitin 30 eurolla/kk hyvin köyhänä opiskelijana. Siitä kertyi kiva säästö eikä tavoite ollut koskaan rikastua vaan saada vähän puskuria. Nyt sijoitan jo enemmän kun saanut luotua työuraa.
En usko. Hyvin köyhällä opiskelijalla on 30 eurolle monta aivan välttämätöntä kulutuskohdetta.
Ei tarvitse uskoa. Minä sijoitin koska uskoin ilmiöön nimeltä korkoa korolle. Opiskelin ja tein lomillani ja viikonloppuisin töitä vkahvilassa. Olin köyhä koska asuinkulut korkeat pääkaupungissa ja opiskelijaelämä oli köyhäilyä, kirppuksiltå ostin vaatteet ja alennusruokia vain kaupasta. Ja silti laitoin säästöön pienen pesämunan. Olen muutenkin säästeliäästi, nykyään säästän jo paljon enemmän. Mutta isoja summia en sijoittelu vieläkään. Korkoa korolle on jo moninkertaistanut indeksirahastosäästöni.
Ja lisään vielä, nautin elämästä. En törsäile vieläkään. Mutta olen kulttuurin suurkuluttaja ja harrastan musiikkia ja liikuntaa. Olen introvertti ja viihdyn yksin hyvän kirja parissa. Tai läheisteni seurassa mitä ikinä tehdäänkin. Niin, en kårsi millään muotoa vaan nautin todellakin säästäväisen vauraan naisen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.
Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.
Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.
Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.
Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '
Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.
Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.
Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.
Miksei vanhempana voi käydä enää keikoilla, kahviloissa jne.? Kyllä nyt normaalikuntoiset työikäiset ja eläkeläiset jaksaa vielä kotoa poistua ja on aktiivisia. Monissa musiikkitapahtumissa on nimenomaan keski-ikäisiäkin eikä monella nuorella opiskelijalla ole esim. varaa nykyfestareiden lippuihin.
Älä ajattele niin kirjamellisesti. Et sinä voi tehdä kaikkea sitä vanhana mitä nuorena. Kuinka minä tämän sinulle voisin vääntää rautalangasta...
Ei se asian ydin ollut kahvila vaan se, että käy jossain. Kaverit hankitaan pääsääntöisesti nuorena. Harva saa uusia kavereita vanhempana. Ei kotona kyhjöttäjä saa niin paljon kavereita kuin menossa oleva.
Seuraa nuorisoa kun näet heitä. Katso mitä he tekevät. Ei se ole ollenkaan sama kuin mitä vanhat tekevät. Esimerkkinä ja vain esimerkkinä. Älä ota taas kirjaimellisesti.
Rock tai pop konsertti. Montako vanhaa näet eturivissä hyppimässä musiikin tahtiin ja huutamassa ilosta? Joku tapahtuma. Montako vanhaa näet juoksentelemassa ympäriinsä ja hassuttelemassa toistensa kanssa? Et näe heitä, koska se ei vain enää ole luonnollista. Nuorena se on ja kuuluu siihen ikään.
Voi hyvä ihme, ei kaikki nuoretkaan ole samasta muotista, vaan yksilöitä. Edes kaikki nuoret ei nauti mistään valtavasta kaverilaumasta ja jatkuvasta menosta vaan viihtyy esimerkiksi seurustelukumppanin kanssa tai yhden hyvän ystävän. Nämä asiat ei edes liity mitenkään sijoittamiseen tai rahaan, vaan enemmän luonteenpiirteisiin.
Suuri osa nuorista tarvitse kavereita. Rahaa kannattaa käyttää jotta voi mennä ja kulkea muiden mukana.
Meinaatko että se seurusteleva pari istua nököttää kotona ja kituuttaa? Eivätköhän hekin käy jossain ja matkustele yms. tekevät sitä mitä nuoret tekevät.
Elämiseen tarvitaan yleensä rahaa. En ole kuullut kenenkään harmittelevan sitä, että kävi nuorena ulkomailla tai keikoilla tms. eikä sijoittanutkaan niitä rahoja.
Hä. Minä join parikymppisenä joka viikonloppu ja hilluin ties missä, silti kolmekymppisenä oli jo rahaa kymmeniä tuhansia säästössä. Ei se ole jokotai.
Mistä rahat tulivat?
Kävin töissä.
Pitää olla mieletön palkka että tulee sitä rahaa. Itse olen käynyt 20 vuotta töissä. En koskaan osta mitään. Maksan vain lainan ja laskut. Jää 4€
Sitten ei laskut ja palkka kohtaa. Joko karsit laskuja tai hankit paremmat tulot, jos nykytilanne ei miellytä.
Niinkö nii tä töitä saadaan. Hankit iha tuosta vain. Ihme ettet kirjoittanut MENE TÖIHIN!!!!!
Minkä tälle muut keskusteluun kirjoittelevat voi? Ei kaikilla ole niin tiukkaa ja rahaa jää joka kuukausi tai toisinaan yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.
Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....
Ei elämä jää elämättä sillä että tuumaa, "Aloitanpa suunnistuksen" sen sijaan että aloittaa jonkun kalliin harrastuksen.
Kaikkea ei ole pakko saada, ja paljon on hyvää mitä saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi.
Sijoittamisessa tärkeintä on aloittaminen. Ihan jo vaikka sen takia että oppii mistä on kyse, ja voi sitten opettaa omia lapsiaan sijoittajiksi.
Kun sitä rahaa ei ole.. Koeta ymmärtää. Kaikki rahat menevät peruselämiseen.
Miksi sitten innostut dissaamaan niitä jotka sijoittavat?
Minä aloitin 30 eurolla/kk hyvin köyhänä opiskelijana. Siitä kertyi kiva säästö eikä tavoite ollut koskaan rikastua vaan saada vähän puskuria. Nyt sijoitan jo enemmän kun saanut luotua työuraa.
En usko. Hyvin köyhällä opiskelijalla on 30 eurolle monta aivan välttämätöntä kulutuskohdetta.
Ei tarvitse uskoa. Minä sijoitin koska uskoin ilmiöön nimeltä korkoa korolle. Opiskelin ja tein lomillani ja viikonloppuisin töitä vkahvilassa. Olin köyhä koska asuinkulut korkeat pääkaupungissa ja opiskelijaelämä oli köyhäilyä, kirppuksiltå ostin vaatteet ja alennusruokia vain kaupasta. Ja silti laitoin säästöön pienen pesämunan. Olen muutenkin säästeliäästi, nykyään säästän jo paljon enemmän. Mutta isoja summia en sijoittelu vieläkään. Korkoa korolle on jo moninkertaistanut indeksirahastosäästöni.
Ja lisään vielä, nautin elämästä. En törsäile vieläkään. Mutta olen kulttuurin suurkuluttaja ja harrastan musiikkia ja liikuntaa. Olen introvertti ja viihdyn yksin hyvän kirja parissa. Tai läheisteni seurassa mitä ikinä tehdäänkin. Niin, en kårsi millään muotoa vaan nautin todellakin säästäväisen vauraan naisen elämästä.
Mutta kun pitää juoda kaliaa kaveriporukassa arkena ja istua 5 h päivässä kahvilassa että nautit elämästä! Kadut sitten hautausmaalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun.
Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?
Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu.
Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan.
Minä olen tuollainen "ikuinen säästäjä ja sijoittaja". Terveys meni siihen malliin, että jouduin jäämään viisikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle. Minua ei harmita yhtään, että säästössä on rahaa, koska eläke jäi pieneksi. Matkustaakin ehdin ihan riittävästi ennen tuota. Se, mitä minulta puuttuu on järjetön määrä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja meikkejä, kun käytin sen rahan ihan muuhin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähän pääomaa, sijoittaminen on hyvin pitkäjänteistä ja tavikselle se tarkoittaa isoa osaa tuloista siirrettäväksi kasvamaan vuosien tai vuosikymmenien päähän. Mitä iloa miljoonistakin on eläkkeellä kun nuoruus meni köyhänä olemiseen?
Tuolla mentaliteetilla myös keski-ikä menee sniiduillessa - ja etenkin sitä työtä hulluna painaessa. Sitten tuleekin syöpä ja kuolema kuusikymppisenä. Vaan ei siinä; meneehän se elämä noinkin, eihän elämällä todellisuudessa on merkitystä.
Tai sitten jättää ne kahvilan kuivat pullat ja kitkerät litkut syömättä ja juomatta ja saa vaikka 50-100 e/kk säästöön. Ei kenenkään elämän mielekkyys voi noista olla kiinni.
Minulla oikeastaan on. Tosin saan kyllä sinne säästöönkin, mutta vaikeasti sairastavana ihmisenä mulle on tärkeää päästä hetkellisesti parempina päivinä kahville/syömään ulos. Katselemaan ihmisiä ja tuulettumaan kipujen keskeltä. Nyt kun kirjoitan tätä tässä auki, en oikeastaan tajua mihin ja miksi edes säästän; tämä tauti etenee ja tähän minä lopun. Varmaan opetettu tapa, mutta mitään nautintoa/iloa minä en säästämisestä saa.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni treidaaja häviää rahansa, lähinnä insituutiot käärii rahat. Tästä ei vaan puhuta mediassa, kun pankit haluaa tuulipukukansan rahat.....
Miksi ihmeessä sekoitat treidauksen tähän ketjuun? Täysin oma riskipitoinen alalajinsa, tuskin edes kovin yleistä Suomessa. Suurinosa sijoittaa osakkeisiin ja indeksirahastoihin pitkäksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.
Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.
Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.
Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.
Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '
Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.
Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.
Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.
#65 vastaa: Olen asunut kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. Matkustanut Suomesta Neuvostoliiton läpi Intiaan. Ylittänyt Atlantin lentäen lukemattomia kertoja ja kerran laivalla, Matkustanut Intiasta Suomeen "overland" Iranin kautta. Nyt vanhempana ei tarvitse pelätä vanhainkotia vaan on varaa palkata hoitajat kotiin. Ärsyttävät lentomatkatkin voi tehdä hieman mukavammin ensimmäisessä luokassa. Joko riittää vai jatkanko?
Kysytään vakiokysymys eli mistä sait rahat?
Jos iskee muistisairaus, kuka palkkaa sen hoitajan, kun itse ei ymmärrä sitä enää tehdä?
Kun on säästämisen lisäksi muukin elämänhallinta mallillaan niin on hankkinut niin kattavat vakuutukset että saa parhaan mahdollisen hoidon ennenkuin ymmärrys menee kokonaan. Ja voihan olla niinkin että kotona asuu joku muukin kuin minä ja osakesalkkuni. Capisce?
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähän pääomaa, sijoittaminen on hyvin pitkäjänteistä ja tavikselle se tarkoittaa isoa osaa tuloista siirrettäväksi kasvamaan vuosien tai vuosikymmenien päähän. Mitä iloa miljoonistakin on eläkkeellä kun nuoruus meni köyhänä olemiseen?
Hyvin paljon iloa. Vauraus antaa erilaisia valinnanmahdollisuuksia. Olen myös auttanut jälkikasvuani monin tavoin ja me sijoittajanaiset teemme runsaasti hyväntekeväisyyttä.
T mummo 70v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun.
Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?
Normaalin elämän ohessa on normaalista palkasta saatu hyvät säästöt aikaan, niin mikä on se päivä kun ihminen kääntää kelkkansa ja alkaa elämään säästöillään? Jääkö eläkepäiviä viettämään ennen aikojaan? Todennäköisesti ei, koska vielä ehtii säästää lisää. Eläkepäivät häämöttää siellä jossakin kymmenen vuoden päässä, mutta joko sitä uskaltaisi. Ei uskalla, koska yhteiskunnat kriisissä, hyvä kun on työpaikka ja säännölliset tulot. Ihminen ajattelee, että on onnellisessa asemassa kun on työ. Elämä jatkuu.
Veikkaan, että nämä ikuiset säästäjät ja sijoittajat eivät ikipäivänä jää ennen aikaisesti eläkkeelle jos sen suinkin voivat välttää. Tietämäni tyypit hinkuttavat nuukina töissä seitsemänkymppisiksi, ja siinäkin on ohessa ahneuksissa perustettu rinnalle yritystä ja sivutoiminimeä - että saa säästettyä lisää. Joskus - oikein huonona päivänäni - toivon heille vaikeaa sairautta, ihan vain opettamaan.
Minä olen tuollainen "ikuinen säästäjä ja sijoittaja". Terveys meni siihen malliin, että jouduin jäämään viisikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle. Minua ei harmita yhtään, että säästössä on rahaa, koska eläke jäi pieneksi. Matkustaakin ehdin ihan riittävästi ennen tuota. Se, mitä minulta puuttuu on järjetön määrä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja meikkejä, kun käytin sen rahan ihan muuhin.
Nautitko elämästä ennen sairautta? Tarkoitan sitä, että olitko sitten kun eläjä vai ehditkö tehdä tarpeeksi? Koska siitähän tässä on käsittääkseni kyse. Näistä ketkä miettivät ja suunnittelevat kaikenlaista, mutta aikovat tehdä sen sitten kun jään eläkkeelle tms.
Rahat saatiin palkkatyöstä. Ei ole ollut mitään rahakeijua avustamassa vaikka kuinka luulet saavasi hänen osoitteensa meiltä järkeviltä. 100/kk. miehen palkasta ja 100/kk. omastani heti naimisiin mentyä säästöön.