Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?

Vierailija kirjoitti:

Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.

Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....

Eli vain kokoomuslaisilla on rahaa? Tuommosia ulostuloja kun päästelee niin ei ihme, jos on köyhä, ei voi olla kauhean fiksu ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on esimerkiksi valittava sijoitatko 50 euroa/kk vai käytätkö sen oikeasti terveelliseen ruokaan? Ei luulisi olevan kauhean vaikea yhtälö. Varsinkin kun osa-aikatyö on kasvussa ja palkkoja poljetaan maan rakoon. Monet joutuvat elämään heikoilla ansioilla.

 

Jotta sijoittamisessa on mitään järkeä pitää pystyä sijoittamaan huomattavia summia per kuukausi. Ja silloin ei puhuta muutamista kympeistä.

Säästämisessä ja sijoittamisessa on aina järkeä jotta löytyy ns. puskuri sen pahan päivän varalle. Tämän ovat ruotsalaiset ymmärtäneet jo kauan sitten ja henkilökohtainen varallisuus ruotsalaisilla on huomattavan paljon suurempi kuin törsäilevillä suomalaisilla. Kansantaloudelle on terveellistä että ihmisillä itsellään on vaurautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin. 

Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista. 

Kuinka paljon sijoitit? Mistä sait rahat? Mistä säästit tai toisin sanoen mitä jätit ostamatta sekä tekemättä?

Olen eri vastaaja. Sain korvauksia potilasvahingosta. Eihän se 6000 euroa suuri summa ollut, mutta en halunnut tuhlata sitä tai käyttää arjen kuluihin. Se oli ylimääräistä rahaa ja laitoin sen pankin rahastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.

Suurinosa saavuttaa 50 vuoden iän ja toteaa jossain vaiheessa elämän loppuvan, nuoruus on mennyttä. Miten tämä ihmisen elinkaari on vain sijoittajien ongelma?  Hyvässä tilanteessa sijoittajalla on 50-vuotiaana jo niin isot sijoitukset, että voi oikeasti lopettaa työnteon, kyllä tämä on lähes 20 vuotta työelämästä vapaata aikaa, jolloin voi oikeasti tehdä mitä mieli tekee. Ilman varallisuutta tämä ei yleensä nuorempana onnistu, ellei elele Kelan tuilla.

Koska monelle valinta ei ole sijoittaminen ja rahan kuluttaminen(=elämä). Silloin joutuu tekemään valinnan näiden kahden välillä. Haluatko elää mukavaa elämää rahoilla vai vähemmän mukavaa sijoittaen. Moni valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Ei se ole huono valinta. Eikä toinenkaan vaihtoehto ole huono valinta. 

Elämä jää elämättä jos ei saa elää sellaista elämää mitä toivoo. Minä itse haluan elää tässä ja nyt. Tietenkin järkeä käyttäen eikä kädestä suuhun eläen.

Järkevällä rahankäytöllä ja riittävällä palkalla voi oikeasti saada molemmat. Mukavaa elämää, mutta silti kuukausittain rahaa jää sijoitettavaksi, joka kuukausi, joka vuosi, joka vuosikymmen, jolloin myös korkoa korolle alkaa toimimaan. Mitä se mukava elämä edes on loppujen lopuksi kenellekin?

Mä komppaan tätä. Elellään kahden lapsen perheessä mukavaa elämää siten, että käytetään rahaa matkustamiseen ja harrastuksiin reilusti, mutta sitten esim. autossa, ravintolakäynneissä, asumisessa pihistetään ns. järkevästi eli selkeästi meidän tulotasoa alemmalla kulutuksella näissä. Näin rahaa jää myös sijoittamiseen kivasti, mutta silti koen että ei jäädä mistään paitsi ja eletään elämää nyt eikä sitku...

Ra haa on sitten käytössä  enemmän kuin keskiverto palka nsaajalla yleensä?

Ei kaikilla tili näytä kuun lopussa nollaa, vaikka on keskiverto palkansaaja. Kun menot on pienemmät kuin tulot, jäädään plussalle. Suomalaisillahan on nyt ennätysmäärät säästöjä, kyllä ne jostain tileille kertyy.

Mites ne ruokajonot tai lapsiperheiden köyhyys? Hekö makuuttavat vain rahojaan tileillä?

Lapsiperheköyhyyttä on toki kantasuomalaisissakin perheissä, mutta lukua vääristää muuhunmaattajat. Jos heidät ottaisi tilastosta pois, ei lapsiperheköyhyys olisi niin hälyttävällä tasolla.//eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.

Suurinosa saavuttaa 50 vuoden iän ja toteaa jossain vaiheessa elämän loppuvan, nuoruus on mennyttä. Miten tämä ihmisen elinkaari on vain sijoittajien ongelma?  Hyvässä tilanteessa sijoittajalla on 50-vuotiaana jo niin isot sijoitukset, että voi oikeasti lopettaa työnteon, kyllä tämä on lähes 20 vuotta työelämästä vapaata aikaa, jolloin voi oikeasti tehdä mitä mieli tekee. Ilman varallisuutta tämä ei yleensä nuorempana onnistu, ellei elele Kelan tuilla.

Koska monelle valinta ei ole sijoittaminen ja rahan kuluttaminen(=elämä). Silloin joutuu tekemään valinnan näiden kahden välillä. Haluatko elää mukavaa elämää rahoilla vai vähemmän mukavaa sijoittaen. Moni valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Ei se ole huono valinta. Eikä toinenkaan vaihtoehto ole huono valinta. 

Elämä jää elämättä jos ei saa elää sellaista elämää mitä toivoo. Minä itse haluan elää tässä ja nyt. Tietenkin järkeä käyttäen eikä kädestä suuhun eläen.

Järkevällä rahankäytöllä ja riittävällä palkalla voi oikeasti saada molemmat. Mukavaa elämää, mutta silti kuukausittain rahaa jää sijoitettavaksi, joka kuukausi, joka vuosi, joka vuosikymmen, jolloin myös korkoa korolle alkaa toimimaan. Mitä se mukava elämä edes on loppujen lopuksi kenellekin?

Mä komppaan tätä. Elellään kahden lapsen perheessä mukavaa elämää siten, että käytetään rahaa matkustamiseen ja harrastuksiin reilusti, mutta sitten esim. autossa, ravintolakäynneissä, asumisessa pihistetään ns. järkevästi eli selkeästi meidän tulotasoa alemmalla kulutuksella näissä. Näin rahaa jää myös sijoittamiseen kivasti, mutta silti koen että ei jäädä mistään paitsi ja eletään elämää nyt eikä sitku...

Ra haa on sitten käytössä  enemmän kuin keskiverto palka nsaajalla yleensä?

Ei kaikilla tili näytä kuun lopussa nollaa, vaikka on keskiverto palkansaaja. Kun menot on pienemmät kuin tulot, jäädään plussalle. Suomalaisillahan on nyt ennätysmäärät säästöjä, kyllä ne jostain tileille kertyy.

Tää on totta. Ja sekin että me ihmiset olemme erilasia. Tunnen useita ihmisiä joilla raha polttaa käsissä ja on pakko ostaa sitä sun tätä ja minun silmissäni suurin osa on tarpeetonta. On ystäviä joilla on roinaa ja härpäkettä koti täynnä, ja kaikki aina velaksi. Itse en ole ostanut velaksi kuin auton ja asunnon. En osta jos ei ole varallisuutta maksaa saman tien esim kodinkonetta. Mutta toisaalta, näin se markkinatalous toimii, toiset törsää ja siitä hyötyvät toiset. Meidän pitääkin kuluttaa! Minä kulutan ja minä myös säästän. Mutta miten sen teen on minun mittapuuni mukaan järkevää. En ostele kiinakrääsää, ostan kirpputorilta ihania vaatteita edullisesti, teen hyvää ruokaa itse perheelleni, valitsen matkakohteet siten että ei ole ökyilyä ts. mieluiten kotimaan kohteita maaseudulla jne. Lapsilleni olen opettanut miten säästetään viikkorahoista ja kun on säästöjä riittävästi voi tehdä sen hankinnan mistä on haaveillut. 

Ongelma on se että tänä päivänä moni haluaa asioita tyyliin "mulle ja heti". Sen näkee työssänikin sosiaalialalla, ihmiset eivät osaa odottaa ja nähdä vaivaa asioiden eteen. Kaiken pitäisi tapahtua saman tien muuten menee "elämä pieleen". 

Mitä tulee sijoittamiseen, puhun enemmänkin säästämisestä omalla kohdallani. Ylimääräisiä varoja laitan vain rahastoihin puskuriksi, en osta lainkaan osakkeita. Rahastojen arvo on noussut säästämieni vuosien aikana jo lähes 200%. Se raha minkä laitan rahastoon ei ole pois arjen elämästä, en oikeastaan edes huomaa että raha menee sinne koska se on automatisoitu suoraan palkastani. Miehelläni on enemmän sijoituksia ja hän jaksaa perehtyä aiheeseen toisella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Sain tänään erään yhtiön osingot tilille(4 kk välein maksetaan). Omistukseen yhtiöstä on tuplaantunut vuosien varrella. En enää sijoita koska olen eläkeläinen. Mutta "raha tekee työtä puolestani" kun sijoitukseni tuottavat atvonnousuina sekö osingonmaksuina. Tämä on pitkäjänteisen sijoittamisen/säästämisen tulos. Nämä ovat pieniä lisiä eläkkeeseen. 

Niin minäkin. Yhtiö joka maksoi osingot on Cisco. Että olen onnellinen kun opin ostelemaan osakkeita! Saan osinkotuloja joka kuukausi pienen palkkani lisäksi. Eivät ne suuret tulot vaan ne pienet menot. 

Sijoitukset tulee sen jälkeen kun pakolliset menot ja mieliteot on rahoitettu. 

Osalla meistä mieliteot vaan ovat kovin kalliita, osa ei kaipaa materiaa tai "matkustelua". 

On paljon niukasti eläviä ihmisiä, joilla rahaa kertyy säästöön ja päätyvät lopulta perillisille tai valtiolle.

Tuohan vain todistaa sen, että osa on oikeasti tyytyväinen vähempään mitä heillä on, miksi ostaa sitä, mitä ei tarvitse, luontokin kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.

Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....

Eli vain kokoomuslaisilla on rahaa? Tuommosia ulostuloja kun päästelee niin ei ihme, jos on köyhä, ei voi olla kauhean fiksu ihminen.

Vajavainen ymmärrys ja leimaaminen, aika ongelmallisia tyylejä joillain.

Itse olen demari ja sijoitussasalkkuni on pian 200 K pitkäaikaisen säästämisen ansiosta. 

Silloin vasta nautinkin kun sijoitan. Ruuat ja herkut. Tekemiset ilmaisia. Lomaillaan myöhemmin kun lemmikkejä ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Sijoitukset tulee sen jälkeen kun pakolliset menot ja mieliteot on rahoitettu. 

 

Osalla meistä mieliteot vaan ovat kovin kalliita, osa ei kaipaa materiaa tai "matkustelua". 

Minä laitan heti tilipäivänä rahat sijoituksiin ja sitten elän sillä loppusummalla, mikä tilille jää. Pakolliset menot on etusijalla mielitekoihin nähden. Olen myös säästänyt säästötilille puskuria, josta voin ottaa, jos tulee jotain välttämätöntä tai joku mielihalu on liian suuri vastustettavaksi. Jos jättäisin säästöjen miettimisen kuun loppuun, ei siellä useinkaan paljoa olisi.

Oikeaa elämää on vain tupakointi, kännääminen, tatuoinnit, ylipaino jne ja niistä johtuva "köyhyys".

Vierailija kirjoitti:

Oikeaa elämää on vain tupakointi, kännääminen, tatuoinnit, ylipaino jne ja niistä johtuva "köyhyys".

...ja ihmisellä, joka haluaa olla köyhä, pitää olla oikeus saada olla köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku päivä ne lapset muuttaa pois kotoa. Silloin luulisi jävän rahaa säästöön, kun kulut pienenee reilusti.

Ei välttämättä. Sitten alkaa vanhempien elämä. Matkustellaan jne. Toisaalta taas monihan tukee vielä lapsiaan vaikka nämä muuttaisivat pois. 

Laske huviksesi miten paljon vähemmän rahaa menee elämiseen kuukausittain, kun lapsi muuttaa pois. Se on satoja euroja. Ei sitä kaikkea tarvitse laittaa matkusteluun ja muuhun, osan voi laittaa säästöön. Onpahan mistä ottaa, jos tulee joku leikkausta vaativa vaiva ja jonot julkiselle on pitkät.

Sehän riippuu tilanteesta. Meillä muutti eri paikkakunnalle opiskelemaan niin kyllä se nimenomaan vie enemmän rahaa. 

Miten niin vie enemmän rahaa? Niin muutti meilläkin, mutta muutto ja hankinnat saatiin hoidettua niitä varten säästetyillä rahoilla. 

Ihan sillä tavalla vie, että ei riitä tuet vuokraan, sähköön ja kotivakuutukseen. Alaikäinen niin vaikea saada töitäkään. Lisäksi laitetaan ruokarahaa ja maksetaan edelleen puhelinlasku ja vakuutukset. Hassu kysymys. 

Ihan samat menot nuorella on vaikka olisi muuttanut samalla paikkakunnalla, missä vanhemmat asuu. 

Minä rupesin miettimään tuota, kun lapset oli vielä ihan pieniä. Siinä oli 15 vuotta aikaa saada säästöjä kasaan. Löysin riskittömän säästökohteen, josta maksettiin vuosittain 4,5 %:n korko. Aika monta tonnia sieltä sitten irtosi lapselle mukaan.

Olin tuossa vaiheessa työtön, pienipalkkaisesta työstä ansiosidonnaisella, mutta silti pidin tuota niin tärkeänä vaikka rahoille olisi ollut muutakin käyttöä. Jos olisin ajatellut, että makselen sitten, kun tilanne on ajankohtainen, olisi lapset jääneet ilman rahoja, kun oma terveys ja työ meni.

Vierailija kirjoitti:

Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?

Millä rahalla sinä harrastat tai matkailet, kun työpaikka lähtee alta?

Kuinka paljon sijoitit? Mistä sait rahat? Mistä säästit tai toisin sanoen mitä jätit ostamatta sekä tekemättä?

Olen eri vastaaja. Sain korvauksia potilasvahingosta. Eihän se 6000 euroa suuri summa ollut, mutta en halunnut tuhlata sitä tai käyttää arjen kuluihin. Se oli ylimääräistä rahaa ja laitoin sen pankin rahastoon.

Taikasana "ylimääräistä rahaa"

Sehän se.

Elämä eletään korvien välissä ei mistään ulkoisesta ja pinnallisesta toiminnasta.

Jotkut saattavat sanoa:Hanki elämä! mutta eivät tiedä että kyseisen henkilön pään sisällä eletään elämää ja sen ei tarvitse näkyä pinnallisena toimintana ulospäin, miettikää vaikkapa Albert Einsteinia,päällisinpuolin on varmastikin näyttänyt että kaveri vain istuu ja ei tee mitään elämällään.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon sijoitit? Mistä sait rahat? Mistä säästit tai toisin sanoen mitä jätit ostamatta sekä tekemättä?

Olen eri vastaaja. Sain korvauksia potilasvahingosta. Eihän se 6000 euroa suuri summa ollut, mutta en halunnut tuhlata sitä tai käyttää arjen kuluihin. Se oli ylimääräistä rahaa ja laitoin sen pankin rahastoon.

 

Taikasana "ylimääräistä rahaa"

Sehän se.

Jos ikinä yhtenäkään kuukautena ei työssäkäyvälle jää ylimääräistä rahaa, niin silloin pitää se oma kulutus purkaa eurontarkkoihin osiin. On ihme, jos sieltä ei löydy sellaista, josta voisi luopua. 

Elin kivasti kädestä suuhun viisikymppiseksi, ihan matkustelua, harrastuksia yms. Lasten muutettu pois, myin asuntoni ja nyt sijoittelen pienestä tk eläkkeestäni rahastoihin. Ja nautin elämästä niillä asuntorahoilla. 

Kukin tyylillään ja tuloista riippuen. Täällä ei osalla ole mitään tajua, että se raha ei vaan aina riitä yhtään mihinkään säästöihin. 

Kaiken rahan säästämisen ja kaiken rahan tuhlaamisen väliin mahtuu aika monta rahankäyttötapaa. Kumpikaan ääripää ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen asia. Terveellä pohjalla oleva sijoittaminen on juurin sen itselle "ylimääräisen" rahan laittamista sijoituksiin ilman, että muu elämä siitä "kärsii".  Koskaan ei kannata elää "sit kun oon eläkkeellä elämää tai sit kun oon viiskymppinen". Sitä elämää kun ei välttämättä tule. Tärkeät asiat kannattaa tehdä silloin kun ne ovat mahdollisia. Nuorena on olevinaan kuolematon, mutta keski-iässä alkaa tajuta elämän rajallisuuden, kun oman ikäisiä tuttavia sairastuu jatkuvasti syöpiin tai menee suorilta jaloilta sydänkohtaukseen tai aivoverenvuotoon.