Lue keskustelun säännöt.
Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?
22.04.2026 |
Varsinkin jos nuorempi ihminen sijoittaa niin aina joku tulee sanomaan, että nuoruus menee hukkaan, ei pääse nauttimaan elämästä.
Kertokaa nyt mitä tämä elämästä nauttiminen on, jos kuitenkin ihminen matkustelee, harrastaa, syö maukasta ruokaa jne., eikä siis ole mikään ääripään pihistelijä, vaan elää suht normaalia elämää ja pistää rahaa samalla sivuun. Mistä tällöin jää paitsi?
Kommentit (353)
Johtusko tästä ilmiöstä jossa ei-rikkaat ihmiset hullaantuu sijoittamistrendiin niin että pistävät joka lantin sinne ja köyhäilevät niin että se alkaa näkyä jos terveydessäkin, vain siksi että he uskovat sen päivän tulevan kun he ovat miljonäärejä.
Oikeastaan sijoittaminen on tuottavaa vain niille joilla on varaa pistää suuria summia peliin - eli valmiiksi rikkaat jotka ei tarvitse enempää rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt samaan. Olen säästäväinen ja tykkään elää yksinkertaista elämää. Olen yksineläjä ja viihdyn kotona. En kaipaa matkustelua, viihteilyä ym.
Olen jonkinverran kuullut kyseenalaistamista säästäväisyyttäni kohtaan. Jopa kiukkuisesti on suhtauduttu. Mielestäni tuo on outoa.
Mutta se mikä näitä säästäväistä elämäntapaa kritisoivia yhdistää, on heidän oma heikohko taloudenhallinta. He eivät osaa säästää, heillä ei ole malttia siihen. He juurikin vetoavat hetkessä elämiseen ja kuinka käärinliinoissa ei ole taskuja. Heidän mielestään säästäväinen ihminen ei elä. (Mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankin). Näille on turha selittää kuinka esimerkiksi uutta sänkyä ostaessa ei tarvitse ensimmäisenä tuijottaa hintalappua eikä tarvitse miettiä osamaksueriä. He eivät halua/kykene ymmärtämään säästöjen tuovan turvallisuutta ja joissain asioissa vapautta.
Mistä sun läheiset edes tietävät sinun laittavan kuukausittain rahaa sijoituksiin?
Leuhkitko, vai mstä?
Olet sijoittanut ja säästänyt jo vuosikymmeniä, ei kukaan ole noin sanonut, kun en yleensä rahoilla halua levennellä, ne ovat yhtä arkisia asioita kuin vesi tai ruoka. Harvoin sijoituksista puhun edes puolison kanssa, kun siihen ei mitään tarvetta. Itseasiassa esim. ruuasta puhutaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt samaan. Olen säästäväinen ja tykkään elää yksinkertaista elämää. Olen yksineläjä ja viihdyn kotona. En kaipaa matkustelua, viihteilyä ym.
Olen jonkinverran kuullut kyseenalaistamista säästäväisyyttäni kohtaan. Jopa kiukkuisesti on suhtauduttu. Mielestäni tuo on outoa.
Mutta se mikä näitä säästäväistä elämäntapaa kritisoivia yhdistää, on heidän oma heikohko taloudenhallinta. He eivät osaa säästää, heillä ei ole malttia siihen. He juurikin vetoavat hetkessä elämiseen ja kuinka käärinliinoissa ei ole taskuja. Heidän mielestään säästäväinen ihminen ei elä. (Mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankin). Näille on turha selittää kuinka esimerkiksi uutta sänkyä ostaessa ei tarvitse ensimmäisenä tuijottaa hintalappua eikä tarvitse miettiä osamaksueriä. He eivät halua/kykene ymmärtämään säästöjen tuovan turvallisuutta ja joissain asioissa vapautta.
Mistä ihmiset tietävät sinun sijoituksista ja säästöistä?
Normaalisti kun ei puhuta raha-asioista. Ei ainakaan omassa ystäväpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, jos lapselle on syntymästä lähtien laitettu rahaa poikimaan, niin miksi hän ei voi käyttää aikuisena siitä pientä osaa vaikka matkusteluun. Tai uudempi auto, joka on paljon turvallisempi. Elämä on kuitenkin tärkeämpi kuin raha.
Miten elämä ja raha ovat sinusta vaihtoehtoja keskenään? Minusta ainakin elämä on paljon mukavampaa, kun on rahaa kuin jos sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt samaan. Olen säästäväinen ja tykkään elää yksinkertaista elämää. Olen yksineläjä ja viihdyn kotona. En kaipaa matkustelua, viihteilyä ym.
Olen jonkinverran kuullut kyseenalaistamista säästäväisyyttäni kohtaan. Jopa kiukkuisesti on suhtauduttu. Mielestäni tuo on outoa.
Mutta se mikä näitä säästäväistä elämäntapaa kritisoivia yhdistää, on heidän oma heikohko taloudenhallinta. He eivät osaa säästää, heillä ei ole malttia siihen. He juurikin vetoavat hetkessä elämiseen ja kuinka käärinliinoissa ei ole taskuja. Heidän mielestään säästäväinen ihminen ei elä. (Mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankin). Näille on turha selittää kuinka esimerkiksi uutta sänkyä ostaessa ei tarvitse ensimmäisenä tuijottaa hintalappua eikä tarvitse miettiä osamaksueriä. He eivät halua/kykene ymmärtämään säästöjen tuovan turvallisuutta ja joissain asioissa vapautta.
Mistä ihmiset tietävät sinun sijoituksista ja säästöistä?
Normaalisti kun ei puhuta raha-asioista. Ei ainakaan omassa ystäväpiirissä.
Aika usein toiset rupeavat ehdottamaan rahan törsäämistä, jos epäilevät, että sitä jää säästöön ja sijoituksiin. Vähän sillä lailla kaukaisesti sanovat, että voithan sinä ostaa sen ja tämän, kun onhan sulla rahaa. Siinä sitten miettii, mitä vastaisi, kun itse ei koe yhtään mielekkääksi tuhlata tuhlaamisen vuoksi johonkin, mitä ei halua. Yleensä en sano yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin.
Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista.
Itsekin tehnyt ihan duunaritaustalla tätä, tietoa on nykyään valtavasti ja vieläpä ilmaiseksi. Ihmettelen kyllä näin nihkeää ilmapiiriä, omat sijoitukset on nimenomaan kertyneet ihan puhtaasti omalla työnteolla ja ylitöillä eikä millään vanhempien avulla. Arjessa toki elän melko säästeliäästi myös, muttei mitään kituuttelua.
Ap
Elät nuoruutesi tekemällä ylitöitä ja elämällä säästeliäästi. Ei kuulosta unelmaelämälle.
No sitähän tässä kysyttiin, että mitä se unelmaelämä sitten on, mistä sijoittamalla jää paitsi? Itsellä tavoitteena tehdä joskus lyhyempää työviikkoa tai jättäytyä aiemmin töistä pois ja teen sen eteen töitä nyt, jotta tulevaisuuteen kertyy isompi potti ja voi nauttia vapaudesta eikä ole rahahuolia. Mistään en ole silti nyt jäänyt paitsi nytkään. Itselle unelmaelämä ei ole kädestä suuhun elämistä tässä hetkessä.
Ap
Hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka odottivat elävänsä sitten kun....
Unelmaelämäni on elää tässä ajassa ja nauttia elämän pienistä ja isoista asioita. Käytän rahaa elämyksiin. Matkustan, käyn syömässä ja juomassa ravintoloissa, istun kahviloissa. Hankin vaatteita sekä kirjallisuutta. Jos näen jotain mitä haluan, niin ostan sen mikäli minulla on siihen varaa. (En siis elä tolkuttomasti kuluttean vaikken mikään pihi olekaan).
En saa itse ylihintaisista ravintoloista ja kahviloista mitään irti, mielestäni aika menee noissa vain hukkaan, osaan tehdä itsekin hyvää ruokaa ja leipoa edullisemmin.
Luen kirjaston kirjaston kirjoja ja käytän äänikirjapalveluita, en koe järkeväksi ostaa kirjoja ja vaatteita jatkuvasti. Matkusteltua tulee ehkä 1-2 krt vuodessa ulkomaille, lisäksi kotimaan mökkeilyä. Mistä siis jään paitsi?
Minäkään en enää saa vaatteiden ostelusta mitään iloa irti. Mennyt maku siihen touhuun jo pelkästään kun katsoo mitä muotibisnes tekee maapallolle. Puhumattakaan siitä et mulla on enemmän kuin tarpeeksi vaatteita. Ostan kyllä silloin tällöin, mut harkitsen ostosta pitkään ja pyrin ostamaan mahdollisimman monikäyttöistä ja pitkään mieluisana ja hyvänä kestävää. Kahvilassa tykkään välillä käydä mm lastenk kanssa. Mutta on mulla siihen se pari kymppiä laittaa kerran pari kuussa, sijoittaminen ei kaadu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rahasta olisi ihan hyvä puhua, ainakin vertaisten kesken. Varsinkin sijoittamisesta, koska se auttaa kehittymään ja tukee pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa.
Läheisille ystäville on jollain tasolla hyvä kertoa olennaisista suunnitelmistaan. Kateus iskee helposti, jos näyttää siltä, että esimerkiksi vauraat ja tavallista vähän aikaisemmat eläkepäivät tipahtavat taivaasta toisille, kun toisille taas ei ole luvassa kuin pieni eläke ja sekin myöhään. On ihan eri asia, jos tietää toisen tehneen asian eteen töitä monta kymmentä vuotta, silloin saavutus tuntuu ansaitulta.
Tietysti on olemassa näitä, jotka suhtautuvat kaunaisesti ja kyräillen toisten projekteihin, mutta silloinkin on ehkä vaan hyvä huomata asia ajoissa, jotta ehtii hankkia ympärilleen vähän valoisampia ihmisiä.
Jatkan vielä vähän äskeiseen viestiini. Olen mieheni kanssa elänyt aika säästäväisesti ja omasta mielestäni järkevästi ja nyt pikku hiljaa alkaa tuntua, että varallisuutta on kertynyt. Tässä on vaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana päässyt käymään niin, että tuhlaavaisemmat sukulaiset ja tutut ovat päätelleet olevansa paljon varakkaampia kuin me, ja päätelleet ansaitsevansa hienommat autot ja päheämmät lomamatkat kuin me. Nyt kun meillä alkaa sijoitusvarallisuus jo kasvattaa itse itseään, olemme voineet laittaa isomman osan palkkatuloista elämiseen ja toteuttaa pikku hiljaa unelmiamme. Se herättää ihan rehellisesti närkästystä. Eihän meillä pitäisi olla mahdollisuutta sellaiseen, mihin näillä toisilla ei ole!
Toivottavasti nämä tutut pikku hiljaa tottuvat tähän uuteen normaaliin, koska meillä ei ole mitään aikomusta luopua siitä, vaan päin vastoin tämä on vasta alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille olen opettanut että kun pääsevät palkoille alkavat joka palkasta säästämään/sijoittamaan 10% kyllä siinä elää pystyy ihan hyvin ja myöhemmin prosenttia voi nostaakin jos pystyy.
Niin ja opettanut ettei elä velaksi.
Olisinoa itse ollut yhtä fiksu tai ollut joku joka opettaa.
Tajusin vasta 35v aloittaa säästämään/sijoittamaan. Vähän vaikeampi oli aloitus, mutta nyt 5v jälkeen 48ke salkku.
Ne ihmettelijät on niitä, joilla raha polttaa taskussa ja kaikki menee aina heti. Tai jos jotain jää, niin pitää alkaa heti suunnitella mihin sen tuhlaisi, mitä sillä keksisi tehdä. Ja kun ovat tottuneet tuhlailemaan joka palkasta ison osan, niin eivät ymmärrä että toiset voivat elää ihan mukavaa elämää ja nauttia siitä, vaikka kaikkea rahaa ei käytä pois.
Mulla esim jää kyllä säästöönkin, vaikka on harrastuksia, käydään joskus ulkona syömässä, matkustellaankin kerran vuodessa ulkomaille ja pienempiä viikonloppureissuja Suomen sisällä useampi vuodessa. Tehdään hyvää ruokaa eikä olla millään nälkäkuurilla.
Sen sijaan en esimerkiksi käytä ollenkaan alkoholia enkä tupakkaa, en käy kampaajalla/ripsihuollossa/kynsisalongissa, vaan värjään ja leikkaan hiukseni yleensä itse. (No joskus harvoin saatan käydä otsatukan trimmissä, kun se ei paljon maksa) En harrasta turhaa shoppailua huvin vuoksi, vaan ostan tarpeeseen ja joskus jos oikein alkaa tehdä mieli jotain. Nautin elämästäni ja jää rahaa sijoittaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmettelijät on niitä, joilla raha polttaa taskussa ja kaikki menee aina heti. Tai jos jotain jää, niin pitää alkaa heti suunnitella mihin sen tuhlaisi, mitä sillä keksisi tehdä. Ja kun ovat tottuneet tuhlailemaan joka palkasta ison osan, niin eivät ymmärrä että toiset voivat elää ihan mukavaa elämää ja nauttia siitä, vaikka kaikkea rahaa ei käytä pois.
Mulla esim jää kyllä säästöönkin, vaikka on harrastuksia, käydään joskus ulkona syömässä, matkustellaankin kerran vuodessa ulkomaille ja pienempiä viikonloppureissuja Suomen sisällä useampi vuodessa. Tehdään hyvää ruokaa eikä olla millään nälkäkuurilla.
Sen sijaan en esimerkiksi käytä ollenkaan alkoholia enkä tupakkaa, en käy kampaajalla/ripsihuollossa/kynsisalongissa, vaan värjään ja leikkaan hiukseni yleensä itse. (No joskus harvoin saatan käydä otsatukan trimmissä, kun se ei paljon maksa) En harrasta turhaa shoppailua huvin vuoksi, vaan ostan tarpeeseen ja joskus jos oikein alkaa tehdä mieli jotain. Nautin elämästäni ja jää rahaa sijoittaakin.
Tämähän se, se on vaan valintoja mihin haluaa rahansa käyttää. Tuohon tupakkaan ja alkoonkin jotkut saavat ihan hulluja summia menemään ja tuntuu että mitä pienempituloinen, niin sitä enemmän kuluttaa rahaa juuri niihin...
No ei nyt sentään jokainen. Rajansa kaikella.