Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?
22.04.2026 |
Varsinkin jos nuorempi ihminen sijoittaa niin aina joku tulee sanomaan, että nuoruus menee hukkaan, ei pääse nauttimaan elämästä.
Kertokaa nyt mitä tämä elämästä nauttiminen on, jos kuitenkin ihminen matkustelee, harrastaa, syö maukasta ruokaa jne., eikä siis ole mikään ääripään pihistelijä, vaan elää suht normaalia elämää ja pistää rahaa samalla sivuun. Mistä tällöin jää paitsi?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?
Osinkotuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin lapseton sinkku ja olisin tehnyt saman verran töitä kuin nyt perheellisenä niin varmasti olisi onnistunut sijoittaminen ja matkustelu molemmat. Usein rinnastetaan se, että joko rahat menevät alkoholiin, tupakkaan, pelaamiseen tai muuhun turhaan TAI on Kelan tuilla. Suomessa on kuitenkin myös paljon perheellisiä. Itselläni on neljä lasta, joista ensimmäinen syntyi heti valmistuttuani. Kaikki rahat ovat menneet normaalielämään, lapsiin, lemmikkeihin ja lasten harrastuksiin. Olemme toki myös matkustelleet perheenä, mikä on paljon kalliimpaa kuin yksin. Pienet rahastot on lapsille avattu, mutta ei sitä rahaa ole vaan jäänyt yhtään enempää. En ole kateellinen kenenkään rahoista enkä tekisi mitään toisin. Edelleen valitsisin lapset ja eläimet. Kukin valitsee, minkä näkee itselleen tärkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?
Yleensä ihan työssäkäynnistä saatavalla palkalla tämä tapahtuu, osa rahasta menee arjen kuluihin, osa sijoituksiin, osa vaikka matkakassaan. Mikä tässä yhtälössä on vaikeaa hahmottaa?
Entä jos sulla jäisi rahaa pakollisten kulujen jälkeen vaikka 100 euroa kuussa. Kuinka suuren osan siitä sijoittaisit?
Mitä ne pakolliset kulut on? Jotkut laskee mukaan saunakaljat ja tupakatkin. Eihän tuossa voi muuta kuin laittaa kulut paperille ja miettiä, voiko niitä pienentää tai voiko saada jostain lisätuloja.
Satasen ylijäämästä laittaisin rahastoon 10-20 euroa kuukaudessa, säästötilille saman verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin.
Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista.
Itsekin tehnyt ihan duunaritaustalla tätä, tietoa on nykyään valtavasti ja vieläpä ilmaiseksi. Ihmettelen kyllä näin nihkeää ilmapiiriä, omat sijoitukset on nimenomaan kertyneet ihan puhtaasti omalla työnteolla ja ylitöillä eikä millään vanhempien avulla. Arjessa toki elän melko säästeliäästi myös, muttei mitään kituuttelua.
Ap
Elät nuoruutesi tekemällä ylitöitä ja elämällä säästeliäästi. Ei kuulosta unelmaelämälle.
No sitähän tässä kysyttiin, että mitä se unelmaelämä sitten on, mistä sijoittamalla jää paitsi? Itsellä tavoitteena tehdä joskus lyhyempää työviikkoa tai jättäytyä aiemmin töistä pois ja teen sen eteen töitä nyt, jotta tulevaisuuteen kertyy isompi potti ja voi nauttia vapaudesta eikä ole rahahuolia. Mistään en ole silti nyt jäänyt paitsi nytkään. Itselle unelmaelämä ei ole kädestä suuhun elämistä tässä hetkessä.
Ap
Hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka odottivat elävänsä sitten kun....
Unelmaelämäni on elää tässä ajassa ja nauttia elämän pienistä ja isoista asioita. Käytän rahaa elämyksiin. Matkustan, käyn syömässä ja juomassa ravintoloissa, istun kahviloissa. Hankin vaatteita sekä kirjallisuutta. Jos näen jotain mitä haluan, niin ostan sen mikäli minulla on siihen varaa. (En siis elä tolkuttomasti kuluttean vaikken mikään pihi olekaan).
En saa itse ylihintaisista ravintoloista ja kahviloista mitään irti, mielestäni aika menee noissa vain hukkaan, osaan tehdä itsekin hyvää ruokaa ja leipoa edullisemmin.
Luen kirjaston kirjaston kirjoja ja käytän äänikirjapalveluita, en koe järkeväksi ostaa kirjoja ja vaatteita jatkuvasti. Matkusteltua tulee ehkä 1-2 krt vuodessa ulkomaille, lisäksi kotimaan mökkeilyä. Mistä siis jään paitsi?
Ystävistä? Onko sinulla niitä?
Et kai mistään jos nautit noin tapahtumaköyhästä elämästä. Itse en saa rahasta iloa. Tarpeellista se toki on, mutta raha suoraan ei saa minua onnelliseksi. Vasta se mitä sillä saa on se mistä saa nautintoa.
Eli sinä saat nautinnon itse rahasta ja minä siitä mitä sillä saa.
Minulle se mahdollisti jäädä työstä pois reilusti alle 60-vuotiaana. Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen.
Eri
Onneksesi olit elossa. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kuten kerroin, hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka ajattelivat tekevänsä asioita sitten kun...
Hyvä sinulle jos olet tyytyväinen. Olet silloin elänyt oikein.
Mikä tämä jatkuva hautausmaavertailu on? Ei siellä makoilevat sen enempää muistele niitä syötyjä ravintolaruokia ja ostettuja vaatteita kuin omia sijoituksiaan. Entä jos ostit juuri jotain kallista ja kuolit ennenkuin Posti toimitti sen kotiovelle? Eikö mennyt elämä hukkaan?
Sijoittamalla maksimaalisesti tupakointiin pääsee ainakin hiukan aikaisemmin sinne hautuumaalle.
Osa ihmisistä unelmoi aloittavansa elämän sitten kun.... Eli käytännössä sitten kun pääsevät eläkkeelle. He unohtavat sen etteivät he ehkä ole fyysisesti enää niin hyvässä kunnossa kuin unelmien toteuttaminen vaatisi. Jos ovat edes elossa.
Toinen ryhmä on vanhukset jotka ovat eläneet syöden kylmää hernekeittoa kylmässä asunnossa, koska pitää olla nuuka. Kuoleman jälkeen paljastuu iso omaisuus. Mihin he säästivät ja miksi?
No se ei ole ehkä muiden huoli miten kukin on elänyt? Moni "mummo" ja "pappa" on elänyt hirveän pula-ajan ja sota-ajat, kun kaikesta oli pulaa. S3llainen jättää jälkensä eikä välttämättä muuta osaa kuin elää säästellen. Aika ajoin kuulee näistä joiden jälkeen löytyy varastoista miljoona säästettyä jugurttipurkkia kun pelkoa että kurjuus ja pula taas tulee.....
Ei muiden huoli, mutta voi ottaa mallia kuinka voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?
Yleensä ihan työssäkäynnistä saatavalla palkalla tämä tapahtuu, osa rahasta menee arjen kuluihin, osa sijoituksiin, osa vaikka matkakassaan. Mikä tässä yhtälössä on vaikeaa hahmottaa?
Entä jos sulla jäisi rahaa pakollisten kulujen jälkeen vaikka 100 euroa kuussa. Kuinka suuren osan siitä sijoittaisit?
Pyrkisin etsimään halvemman asunnon, läpikävisin ja karsisin kuluja, yrittäisin etsiä toisen osa-aikaisen työn. Olen tehnyt huonopalkkaisia töitä itsekin, eikä koskaan ole noin vähän jäänyt rahaa toistuvasti, kuukaudessa toiseen, joten en osaa täysin samaistua tilanteeseen. Minimisumma sijoituksiin esim. Nordnetissä on 15 euroa, sen alle ei voi oikein sijoittaa, mutta alku sekin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.
Olen pahpillani. Taidat olla aika nuori ja jostain syystä näet asiat negatiivisena. Voimia sinulle kuka oletkin, toivon että nauti elämästä vaikka sijoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi.
T. Mummo 70v
Eri. Ei tarvitse olla negatiivinen vaan siihen riittää realismi. Monessa suvussa on sairauksia jotka enteilevät myös itselle huonoa vanhuutta. Muistisairaudet yms. En itsekään haluaisi elää vanhana samanlaista elämää kuin vaikkapa isovanhempani. Kovissa tuskissa ja/tai ymmärtämättä kuka on. Elossa vaikkei itse sitä tajuakaan.
Kyllä. Valitsen itsekin mieluummin eutanasian.
Sitten kannattaa aloittaa säästäminen jotta voi toteuttaa eutanasian esim Sveitsissä se maksoi paikallisille jo lähes 20 000 euroa. Ja Suomesta kun matkustaa kuolemaan johonkin maahan joka sallii aktiivisen kuolinavustuksen, niin tulee kuluja lisää. Muistaakseni Sveitsi on muuttanut käytäntöä jokin vuosi sitten.
Itse valitsen mieluummin palliatiivisen hoidon jos parantumaton sairaus. On saatettu läheisiä rajan taakse jo muutama ja nähty tämäkin.
T. Mummo 70v.
Kuten jo vastasin. Toivon, että eutanasia on laillista kun olen vanhus. Jos ei ole, niin sitten hoidetaan asia muuten. Kuten myös totesin, niin tässä vaiheessa olisi parasta kun ei olisi yhtään rahaa jäljellä. Kaikki olisi kulutettu. Silloin tilanne olisi optimaalinen.
Jos valittavana on julkisen puolen sairaala Suomessa tai yksityisklinikka Sveitsissä, niin ainakin oma valinta olisi selvä.
Ent äs se kolmas vaihto ehto? Hoidat honman itse.
Siinä on se vaara, että menee pupu pöksyyn tai homma ei onnistu kuten piti. Minusta olisi kiva, jos siinä ei tarvitsisi olla yksin.
Jos menee pupu pöksyyn, niin sitten ei oikeasti halunnut. Pitää koettaa tehdä niin että onnistuu.
En halua sotkea siihen ketään muuta kuin maksetun eutanasialääkärin. Ellei tämä onnistu niin sitten yksin. Tai saman päätöksen tehneen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.
Taidat olla vielä teini, kommentistasi päätellen. Minulla on yhdeksänkymppinen sukulainen joka ajaa autolla, On selvillä päivän politiikasta ja kaikesta ympärillään, jutut paljon järkevämpiä kuin tämän ketjun jorinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?
Yleensä ihan työssäkäynnistä saatavalla palkalla tämä tapahtuu, osa rahasta menee arjen kuluihin, osa sijoituksiin, osa vaikka matkakassaan. Mikä tässä yhtälössä on vaikeaa hahmottaa?
Entä jos sulla jäisi rahaa pakollisten kulujen jälkeen vaikka 100 euroa kuussa. Kuinka suuren osan siitä sijoittaisit?
Pyrkisin etsimään halvemman asunnon, läpikävisin ja karsisin kuluja, yrittäisin etsiä toisen osa-aikaisen työn. Olen tehnyt huonopalkkaisia töitä itsekin, eikä koskaan ole noin vähän jäänyt rahaa toistuvasti, kuukaudessa toiseen, joten en osaa täysin samaistua tilanteeseen. Minimisumma sijoituksiin esim. Nordnetissä on 15 euroa, sen alle ei voi oikein sijoittaa, mutta alku sekin olisi.
Eri. Et osaa samaistua. Siinähän se tuli sijoitusneuvojien helmasynti. Ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin lapseton sinkku ja olisin tehnyt saman verran töitä kuin nyt perheellisenä niin varmasti olisi onnistunut sijoittaminen ja matkustelu molemmat. Usein rinnastetaan se, että joko rahat menevät alkoholiin, tupakkaan, pelaamiseen tai muuhun turhaan TAI on Kelan tuilla. Suomessa on kuitenkin myös paljon perheellisiä. Itselläni on neljä lasta, joista ensimmäinen syntyi heti valmistuttuani. Kaikki rahat ovat menneet normaalielämään, lapsiin, lemmikkeihin ja lasten harrastuksiin. Olemme toki myös matkustelleet perheenä, mikä on paljon kalliimpaa kuin yksin. Pienet rahastot on lapsille avattu, mutta ei sitä rahaa ole vaan jäänyt yhtään enempää. En ole kateellinen kenenkään rahoista enkä tekisi mitään toisin. Edelleen valitsisin lapset ja eläimet. Kukin valitsee, minkä näkee itselleen tärkeäksi.
Tästä unohtui se, että perheessä on myös 2 maksajaa, yh:nakin saa elatusmaksuja, lisäksi neljästä lapsesta yli 400 euroa lapsilisää. Sinkkutaloudessa yksi ihminen pyörittää koko taloutta eikä tuloja muualta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?
Yleensä ihan työssäkäynnistä saatavalla palkalla tämä tapahtuu, osa rahasta menee arjen kuluihin, osa sijoituksiin, osa vaikka matkakassaan. Mikä tässä yhtälössä on vaikeaa hahmottaa?
Entä jos sulla jäisi rahaa pakollisten kulujen jälkeen vaikka 100 euroa kuussa. Kuinka suuren osan siitä sijoittaisit?
Pyrkisin etsimään halvemman asunnon, läpikävisin ja karsisin kuluja, yrittäisin etsiä toisen osa-aikaisen työn. Olen tehnyt huonopalkkaisia töitä itsekin, eikä koskaan ole noin vähän jäänyt rahaa toistuvasti, kuukaudessa toiseen, joten en osaa täysin samaistua tilanteeseen. Minimisumma sijoituksiin esim. Nordnetissä on 15 euroa, sen alle ei voi oikein sijoittaa, mutta alku sekin olisi.
Eri. Et osaa samaistua. Siinähän se tuli sijoitusneuvojien helmasynti. Ikävä kyllä.
Noin lyhyellä kommentilla on hyvin vaikea hahmottaa kokonaisuutta. Mistä nuo pakolliset kulut koostuu, perhekoko, työtuntien määrä, tuet jne.? Ei kukaan toisen tilannetta voi ulkopuolisena tietää.
Jos laittaa 100€/kk kuluttomaan indeksirahastoon missä keskimääräinen 7% vuosituotto niin 20v kuluttua rahaston arvo 52k€. Jos sijoitus aika 40 vuotta niin rahaston arvo 262k€. Miettikää tuollainen potti vain 100€/kk sijoituksella mihin pystyy jokainen työssäkäyvä 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?"
No enpä ole koskaan aikaisemmin tainnut kuulla tätä kyllä sanottavan nimenomaan sijoittamisen yhteydessä.
Monessa muussa yhteydessä kyllä minun kokemukseni mukaan tämä sanonta on paljon yleisemmin käytetty. Vaikkapa jos kaikkea pelkää, tai jos miettii kovin aina mitä muut sanoo ja on mieltä, ei uskalla vaikkapa lähteä toteuttamaan unelmiaan ja toiveitaan ja intohimojaan, tai on kovin ennakkoluuloinen ja pessimistinen, tai ei muista antaa avoa ja panostaa läheisiinä ja omiin ihmisuhteisiin tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en aio enää seitsemänkymppisenä valita kuin eutanasian. Ei tulisi mieleenkään elää vanhuutta - varallisuudesta riippumatta.
Taidat olla vielä teini, kommentistasi päätellen. Minulla on yhdeksänkymppinen sukulainen joka ajaa autolla, On selvillä päivän politiikasta ja kaikesta ympärillään, jutut paljon järkevämpiä kuin tämän ketjun jorinat.
Iso osa tuon ikäisistä ei ole noin hyvässä kunnossa. Eutanasia on joskus hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?
Yleensä ihan työssäkäynnistä saatavalla palkalla tämä tapahtuu, osa rahasta menee arjen kuluihin, osa sijoituksiin, osa vaikka matkakassaan. Mikä tässä yhtälössä on vaikeaa hahmottaa?
Entä jos sulla jäisi rahaa pakollisten kulujen jälkeen vaikka 100 euroa kuussa. Kuinka suuren osan siitä sijoittaisit?
Mitä ne pakolliset kulut on? Jotkut laskee mukaan saunakaljat ja tupakatkin. Eihän tuossa voi muuta kuin laittaa kulut paperille ja miettiä, voiko niitä pienentää tai voiko saada jostain lisätuloja.
Satasen ylijäämästä laittaisin rahastoon 10-20 euroa kuukaudessa, säästötilille saman verran.
Mikä pakkomielle sinulla on tupakasta ja kaljasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.
Suurinosa saavuttaa 50 vuoden iän ja toteaa jossain vaiheessa elämän loppuvan, nuoruus on mennyttä. Miten tämä ihmisen elinkaari on vain sijoittajien ongelma? Hyvässä tilanteessa sijoittajalla on 50-vuotiaana jo niin isot sijoitukset, että voi oikeasti lopettaa työnteon, kyllä tämä on lähes 20 vuotta työelämästä vapaata aikaa, jolloin voi oikeasti tehdä mitä mieli tekee. Ilman varallisuutta tämä ei yleensä nuorempana onnistu, ellei elele Kelan tuilla.
Koska monelle valinta ei ole sijoittaminen ja rahan kuluttaminen(=elämä). Silloin joutuu tekemään valinnan näiden kahden välillä. Haluatko elää mukavaa elämää rahoilla vai vähemmän mukavaa sijoittaen. Moni valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Ei se ole huono valinta. Eikä toinenkaan vaihtoehto ole huono valinta.
Elämä jää elämättä jos ei saa elää sellaista elämää mitä toivoo. Minä itse haluan elää tässä ja nyt. Tietenkin järkeä käyttäen eikä kädestä suuhun eläen.
Järkevällä rahankäytöllä ja riittävällä palkalla voi oikeasti saada molemmat. Mukavaa elämää, mutta silti kuukausittain rahaa jää sijoitettavaksi, joka kuukausi, joka vuosi, joka vuosikymmen, jolloin myös korkoa korolle alkaa toimimaan. Mitä se mukava elämä edes on loppujen lopuksi kenellekin?
Mä komppaan tätä. Elellään kahden lapsen perheessä mukavaa elämää siten, että käytetään rahaa matkustamiseen ja harrastuksiin reilusti, mutta sitten esim. autossa, ravintolakäynneissä, asumisessa pihistetään ns. järkevästi eli selkeästi meidän tulotasoa alemmalla kulutuksella näissä. Näin rahaa jää myös sijoittamiseen kivasti, mutta silti koen että ei jäädä mistään paitsi ja eletään elämää nyt eikä sitku...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.
Suurinosa saavuttaa 50 vuoden iän ja toteaa jossain vaiheessa elämän loppuvan, nuoruus on mennyttä. Miten tämä ihmisen elinkaari on vain sijoittajien ongelma? Hyvässä tilanteessa sijoittajalla on 50-vuotiaana jo niin isot sijoitukset, että voi oikeasti lopettaa työnteon, kyllä tämä on lähes 20 vuotta työelämästä vapaata aikaa, jolloin voi oikeasti tehdä mitä mieli tekee. Ilman varallisuutta tämä ei yleensä nuorempana onnistu, ellei elele Kelan tuilla.
Koska monelle valinta ei ole sijoittaminen ja rahan kuluttaminen(=elämä). Silloin joutuu tekemään valinnan näiden kahden välillä. Haluatko elää mukavaa elämää rahoilla vai vähemmän mukavaa sijoittaen. Moni valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Ei se ole huono valinta. Eikä toinenkaan vaihtoehto ole huono valinta.
Elämä jää elämättä jos ei saa elää sellaista elämää mitä toivoo. Minä itse haluan elää tässä ja nyt. Tietenkin järkeä käyttäen eikä kädestä suuhun eläen.
Järkevällä rahankäytöllä ja riittävällä palkalla voi oikeasti saada molemmat. Mukavaa elämää, mutta silti kuukausittain rahaa jää sijoitettavaksi, joka kuukausi, joka vuosi, joka vuosikymmen, jolloin myös korkoa korolle alkaa toimimaan. Mitä se mukava elämä edes on loppujen lopuksi kenellekin?
Mä komppaan tätä. Elellään kahden lapsen perheessä mukavaa elämää siten, että käytetään rahaa matkustamiseen ja harrastuksiin reilusti, mutta sitten esim. autossa, ravintolakäynneissä, asumisessa pihistetään ns. järkevästi eli selkeästi meidän tulotasoa alemmalla kulutuksella näissä. Näin rahaa jää myös sijoittamiseen kivasti, mutta silti koen että ei jäädä mistään paitsi ja eletään elämää nyt eikä sitku...
Ra haa on sitten käytössä enemmän kuin keskiverto palka nsaajalla yleensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?
Yleensä ihan työssäkäynnistä saatavalla palkalla tämä tapahtuu, osa rahasta menee arjen kuluihin, osa sijoituksiin, osa vaikka matkakassaan. Mikä tässä yhtälössä on vaikeaa hahmottaa?
Entä jos sulla jäisi rahaa pakollisten kulujen jälkeen vaikka 100 euroa kuussa. Kuinka suuren osan siitä sijoittaisit?
Mitä ne pakolliset kulut on? Jotkut laskee mukaan saunakaljat ja tupakatkin. Eihän tuossa voi muuta kuin laittaa kulut paperille ja miettiä, voiko niitä pienentää tai voiko saada jostain lisätuloja.
Satasen ylijäämästä laittaisin rahastoon 10-20 euroa kuukaudessa, säästötilille saman verran.
Mikä pakkomielle sinulla on tupakasta ja kaljasta?
Pakkomielle, kun kerran kysyin? Olisi kiva kuulla, mitä ja miten paljon ne pakolliset kulut on. Ne on eri ihmisillä erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.
Suurinosa saavuttaa 50 vuoden iän ja toteaa jossain vaiheessa elämän loppuvan, nuoruus on mennyttä. Miten tämä ihmisen elinkaari on vain sijoittajien ongelma? Hyvässä tilanteessa sijoittajalla on 50-vuotiaana jo niin isot sijoitukset, että voi oikeasti lopettaa työnteon, kyllä tämä on lähes 20 vuotta työelämästä vapaata aikaa, jolloin voi oikeasti tehdä mitä mieli tekee. Ilman varallisuutta tämä ei yleensä nuorempana onnistu, ellei elele Kelan tuilla.
Koska monelle valinta ei ole sijoittaminen ja rahan kuluttaminen(=elämä). Silloin joutuu tekemään valinnan näiden kahden välillä. Haluatko elää mukavaa elämää rahoilla vai vähemmän mukavaa sijoittaen. Moni valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Ei se ole huono valinta. Eikä toinenkaan vaihtoehto ole huono valinta.
Elämä jää elämättä jos ei saa elää sellaista elämää mitä toivoo. Minä itse haluan elää tässä ja nyt. Tietenkin järkeä käyttäen eikä kädestä suuhun eläen.
Järkevällä rahankäytöllä ja riittävällä palkalla voi oikeasti saada molemmat. Mukavaa elämää, mutta silti kuukausittain rahaa jää sijoitettavaksi, joka kuukausi, joka vuosi, joka vuosikymmen, jolloin myös korkoa korolle alkaa toimimaan. Mitä se mukava elämä edes on loppujen lopuksi kenellekin?
Mä komppaan tätä. Elellään kahden lapsen perheessä mukavaa elämää siten, että käytetään rahaa matkustamiseen ja harrastuksiin reilusti, mutta sitten esim. autossa, ravintolakäynneissä, asumisessa pihistetään ns. järkevästi eli selkeästi meidän tulotasoa alemmalla kulutuksella näissä. Näin rahaa jää myös sijoittamiseen kivasti, mutta silti koen että ei jäädä mistään paitsi ja eletään elämää nyt eikä sitku...
Ra haa on sitten käytössä enemmän kuin keskiverto palka nsaajalla yleensä?
Ei kaikilla tili näytä kuun lopussa nollaa, vaikka on keskiverto palkansaaja. Kun menot on pienemmät kuin tulot, jäädään plussalle. Suomalaisillahan on nyt ennätysmäärät säästöjä, kyllä ne jostain tileille kertyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi sanotaan? No onhan toi ihan selkeä. Sijoitat sijoitat sijoitat ja yllättäen olet 50v. Jäänyt koko elämän elämättä siinä sijoittamisessa, kun ei ole ollut rahaa muuhun. Sitten 50veenä tajutaan että ei niitä rahoja saakkaan hautaan, tajutaan että ei se elämä jatkukkaan ikuisesti. Sijoitusten realisointi tuottaisi niin paljon rahaa, että ei sillä tee mitään. Jos on liikaa rahaa niin on liikaa rahaa. Aika ei riitä sen rahan käyttämiseen. Toki voi jatkaa vaikka sijoittamista, mutta menetettyä nuoruutta ei saa takaisin, myös sijoitusten luonteesta riippuen sijoitukset saattavat olla myös huonoja, eli välttämättä ei ole edes sitä rahaa kulutettavaksi. Pelkkää huolta ja murhetta tuottavia sijoituksia on olemassa.
Ei kukaan 50v ole jättänyt elämää elämättä! 😀
Autistinen vastaus
Tietämättömän kommentti. Minä jäin pois työelämästä paljon ennen eläkeikää. Puolessa vuodessa olin niin kyllästynyt että kirjauduin paikalliseen Community Collegeen. Opettelin uuden taidemuodon tekniikan.
Tarkoitin kommenttia ettei kukaan 50 vuotias ole jättänyt elämää elämättä. Taas joku pilkunviilaaja pätee että onhan hän elänyt kun on ikää 50 vuotta. Hehhehhhehhehh....
Tietämättömän kommentti. Minä jäin pois työelämästä paljon ennen eläkeikää. Puolessa vuodessa olin niin kyllästynyt että kirjauduin paikalliseen Community Collegeen. Opettelin uuden taidemuodon tekniikan.