Äitini ei suostu maksamaan kotihoidosta eikä suostu vanhainkotiin eikä muuttamaan lähemmäs meitä lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.

Kysymys on nimenomaan siitä, ketä uskoa ja ketä ei. JOS siis jotain  sattuu ja aletaan kyselemään, miksi vanhuksesta ei ole huolehdittu. Vanhushan saattaa myöhemmin itse väittää, että "kyllä minä olisin apua halunnut, mutta kun...". Itsemääräämisoikeus on ihan hyvä asia ja vanhuksella on oikeus maata vaikka viikon lörssönit housuissaan, jos haluaa. Mutta se merkintä on tärkeä niin omaisille kuin viranomaisillekin, että jotain on sentään yritetty, mutta vanhus itse kieltäytynyt. 

Eu sillä merkinnällä ole mitään merkitystä enää viikon tai kahden päästä. Tilanne on voinut muuttua moneen kertaan.

Siitä että kotiapua ei ole järjestetty ei kyllä syytettä heitteillejätöstä oli siitä merkintä tai ei.

Heitteille jättö voi tulla kyseeseen jos henkilö selvästi on sairaalahoidon tarpeessa, eikä häntä sairaalahoitoon toimiteta tai soiteta sinne hätäkeskukseen. Sitä tilannetta ei kyllä tässä kohtaa on vaikea aloittajan tilanteessa olevan.

Nyt erehdyt. Läheskään kaikki kotona pärjäämättömät eivät tarvitse sairaalahoitoa. Varsin usein kyse on siitä, että eivät pärjää enää tavallisissa arkisissa toiminnoissaan. Kuten vessassa tai pesulla käynnistä, ruuanlaitosta, kaupassa käynnistä, siivouksesta jne. Ei nuo ongelmat edellytä lääketieteellistä hoitoa sairaalassa. Suomessa kyllä on iso ongelma siinä, että muutakaan akuuttipaikkaa ei tällaisille vanhuksille ole kuin sairaalan päivystys. Ja sitten ne päivystykset ruuhkautuvat, kun mummoja ja pappoja ei saada sieltä siirrettyä minnekään muuallekaan. Mitään sairaanhoitoa ( = tutkimuksia, hoitotoimenpiteitä, uusia lääkityksiä tms) he eivät tarvitse. Joo, vointi voi muuttua nopeastikin, mutta oikeasti on aika tärkeää, että ilmoitus vanhuksen kotona pärjäämättömyydestä menee viranomaisille tietoon ajoissa eikä vasta sitten, kun naapurit ilmoittaa seinän takaa tulevasta kalmon hajusta. Näin kärjistetysti sanottuna. 

Isäni halusi, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Oli sen joskus aikoinaan äidille luvannutkin. Myös minä ja siskoni toivottiin, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Koska isä kieltäytyi kuitenkin kaikesta ulkopuolisesta avusta eikä itsekään pystynyt äidistä huolehtimaan, alkoi koti-päivystys-koti-päivystys -rumba. Lopulta Peijaksessa lääkäri ilmoitti isälle, että äitiä ei enää kotiuteta, jos isä ei edelleenkään suostu ulkopuoliseen apuun. Sitten suostui. Tuokin rumba olisi jäänyt pois, jos isä olisi jo aiemmin suostunut ulkopuoliseen apuun. Ei äitikään mitään sairaalahoitoa tarvinnut, mutta kun isän piti olla känkkäränkkä. Nyt äitini katselee jo pilvenreunalta ja mun siskoni saa taistella känkkäränkän kanssa. 
 

En ole vittänyt että aina se joka ei pärjää kotona tarvitsisi sairaalahoitoa. Ihan turhaan jankkaat siitä. Kotoma pärjäämättömyus ilman että on sairaalahoidon tarvetta ei ole kyllä myöskään peruste heitteille jätölle kuten jossain aikaisemmassa kommentissasi väitit.

Huoli-ilmoitusta ei pidä tehdä jos pelkää että kyse olisi heitteillejätöstä. Silloin soitetaan häkeen.

Huoli-ilmoituksen voi tehdä mutta pitää myös ymmärtää että se välttättä ei johda mihinkään eikä sen avulla vastuuta siirretä kenellekään.

Ehkä teidän hyvinvointialueella näin, mutta ainakin täällä Vantaa-Kerava -hyvinvointialueella ovat olleet varsin tyytyväisiä, että olen ottanut sinne yhteyttä ajoissa enkä vasta sitten, kun nk paska on jo osunut tuulettimeen. 

Huoli-ilmoitus tehdään silloin, kun ollaan huoiissaan jonkun ihmisen pärjäämisestä. Ja lähes poikkeuksetta huoli-ilmoitus ei liity terveydenhuoltoon yhtään mitenkään vaan on sosiaalihuollon asia. Alaikäisten kohdalla tehdään lastensuojeluilmoitus eikä niitä lapsiakaan minnekään sairaalan päivystykseen kärrätä. Ellei ole jokin lääketieteellinen syy (esim suicidaalisuus) kärrätä. 

Tässä olisi kyllä oikeasti ihan laajemmankin yhteiskunnnalisen keskustelun paikka. Tarkoitan ihan poliittisella ja päättäjätasolla.  112 pitäisi olla niitä varten, joilla on oikeasti  hengestä kyse. Ja joku 666 -numero niitä varten, joilla mitään hengenhätää ei ole, mutta pissat kirvelee vaipassa. Ei ole järkevää kuormittaa sasiraaloita asiakkailla,  jotka tarvitsevat soaiaalipuolen palveluita. Pitäisi kehitellä jonkinlainen sosiaalipäivystys, johon voitaisiin ottaa tilapäisesti kotona pärjäämättömiä vanhuksia. Nämä vastuukysymyksetkin olisi hyvä miettiä ihan uusiksi. Kenellä on vastuu ja kenellä ei? Vai onko kenelläkään? 

Oletko oikeasti sitä mieltä että ihmsten pitäisi pystyä miettumään kun esim. äitisi harhailer missä sattuu soittavatko he hätänumeroon vai jonnekin muualle? Numerot on olemassa vanhuspalveluihin joista saa neuvo niissä tilanteissa kun on tarve vain palveluille. 

Yhtään monimutakisemmaksi järjestelmää ei ole tarve muuttaa.

Okei, numero voisi olla sama, mihin soittaa. Mutta puhelun vastaanottajan pitäisi voida ohjata reipas omilla jaloillaan kulkeva muistisairas hattarapää  jonnekin muualle kuin just sairaalan päivystykseen, missä on kaikki sydäninfarktin yms saaneetkin. Vaikka dementiakin on sairaus, niin HOIVAN tarve on eri asia kuin HOIDON tarve. Pitäisi olla eri päivystysyksiköt sairaille, jotka tarvitsevat lääketieteellistä hoitoa, ja eri päivystysyksiköt niille, jotka tarvitsee vain ruokaa ja puhtaan vaipan pari kertaa vuorokaudessa. Tai jonkun katsomaan perään, ettei ihan nakupellenäkään lähde talvipakkaseen. Eli hoivaa eikä hoitoa. Vanhusten määrä kasvaa tässä maassa koko ajan, mutta mitään ei ole tehty sen eteen, että sairaaloiden päivystysten lisäksi meillä olisi sosilaaihuollon vanhuspäivystyksiäkin. Mun äiti oli kolmen kuukauden aikana neljä kertaa Peijaksen sairaalan päivytstyksessä. Ei se siellä mitään sairaanhoitoa tarvinnut, mutta oli siellä vain siksi, että isäkään ei sen kanssa kotona enää pärjännyt. Äidille olisi riittänyt varsin hyvin joku varastohalli, jossa muitakin samanlaisia ja pari järjestyksenvalvojaa vahtimassa, että eivät karkuunaan pääse. Ja tuomassa ruokaa ja juotavaa. Viiden tähden palvelu, jos olisivat auttaneet vielä vessaankin, mutta Peijaksen päivystyksessäkin laittoivat äidille heti vaipat, niin ei tarvinnut käyttää vessassakaan. 

Mikä olisi sun ratkaisusi alati pahenevaan ongelmaan? Siis siihen, että päivystykset täyttyvät tällaisista vanhuksista ja ne oikeasti sairaat joutuvat kivuissaan odottamaan?  Mun ratkaisu on, että vaikka nyt sama puhelinnumero olisikin, niin linjalla  vasemmalle ne, jotka eivät lääketieteellistä hoitoa tarvitse ja linjalla oikealle ne, jotka tarvitsevat. Tällä hetkellä meiltä puuttuu tuo vasen linja ja kaikki ohjataan opikealle linjalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.

Eno ei taida olla enää elossa? Nykyään lääkkeet jakaa lääkeautomaatti eikä hoitaja. Se tulee halvaksi. Kotihoito ei ehdi auttaa peseytymisessä, sitä varten on eri taho.

Jos vanhus ei kykene peseytymään niin sitten ei peseydy.

Ei sovellu enää yksin kotona asumaan, jos ei pysty peseytymään.

Ei kotihoitokaan voi pakottaa ketään menemään tai lähtemään pesulle vaikka varsin monet omaiset niin kuvittelevatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään auta, siellä pärjää itsekseen, sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa, tee huoli ilmoitus jos huolestuttaa 

Mitä hyötyä huoli-ilmoitulsesta on jos toinen ei apua suostu vastaanottamaan?

No onpahan tehty jotain, jos ei apua vastaan niin sitten on turha lapsilleen kiukutella ja huudella apuun, esto tuommoiselle päälle 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.

Eno ei taida olla enää elossa? Nykyään lääkkeet jakaa lääkeautomaatti eikä hoitaja. Se tulee halvaksi. Kotihoito ei ehdi auttaa peseytymisessä, sitä varten on eri taho.

Jos vanhus ei kykene peseytymään niin sitten ei peseydy.

Ei sovellu enää yksin kotona asumaan, jos ei pysty peseytymään.

Ei kotihoitokaan voi pakottaa ketään menemään tai lähtemään pesulle vaikka varsin monet omaiset niin kuvittelevatkin.

Eikä edes hoivakodeissa viedä väkisin pesulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

76-vuotias ei ole vielä kovin vanha ja voi hyvin pärjätä omakotitalossa yksin vielä 10 vuotta. Ymmärrän, ettei halua muuttaa jos kaikki tuttavatkin samalla paikkakunnalla. Alkaisin pikkuhiljaa esittelemään helpompi vaihtoehtoja elämään, esim. valmisruoka kerran tai kaksi viikossa ruoanlaiton sijaan, ostettu apu ikkunanpesuun tms. Näkisi, ettei se niin vaarallista ole jos ei kaikkea tee itse.

Tämä!  Ei ap:n äiti vielä missään hoivakoti-iässä ole.  Eikä ollenkaan kaikille tule muistisairautta, vaikka sitä täällä aina tarjotaan.  Oma äitini oli samanlainen jäärä, tosin osti kyllä siivousapua.

 

Olisin äidin kanssa yhteyksissä voimieni mukaan. Auttaisin joissain asioissa (asioiden järjestely/selvittely, laskut, jos tarvitsee niissä apua, ym.), mutta en auta asioissa, jotka ovat oma valinta (omakotitalon työt) tai joihin on helposti apua saatavissa/ostettavissa. Enkä hyppäisi minkään kaukosäätimen pariston takia, voisin kyllä puhelimessa neuvoa vaihtoa. 

 

Pidä ap omat rajasi. Älä turhaan jankkaa äitisi kanssa, hän on valintansa tehnyt. Jos valittaa asioista, toteat kylmän rauhallisesti, että niihin on kyllä apua paikkakunnalta saatavissa. 

Ei ole olemassa mitään "hoivakoti-ikää" vaan henkilön terveydentila, omat resurssit, toimintakyky ja arjesta suoriutuminen vaikuttavat siihen miten henkilö kotona pystyy asumaan ja pärjäämään ja missä asioissa hän tarvitsee apua, millaista apua ja kenen toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään auta, siellä pärjää itsekseen, sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa, tee huoli ilmoitus jos huolestuttaa 

Mitä hyötyä huoli-ilmoitulsesta on jos toinen ei apua suostu vastaanottamaan?

No onpahan tehty jotain, jos ei apua vastaan niin sitten on turha lapsilleen kiukutella ja huudella apuun, esto tuommoiselle päälle 

Juuri tämä. On mustaa valkoisella siitä, että on edes  yritetty. Vanhus on  kuitenkin itse kieltäytynyt. On ihan eri juttu, jos  apua ei ole edes yritetty hankkia kuin että vanhus itse kieltytyy tarjottavasta avusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se johonkin laitokseen täytyy laittaa, eihän tuosta muuten mitään tule.
T.Päkä

Ei nykyään ole mitään laitoksia.

Sekin että pääsisikö hän edes johonkin yhteisölliseen asumiseen on epätodennnäköistä jos kuitenkin pärjäisi kotonaan palvelujen turvin.

Useikin se kotihoito on oltava ennen kuin edes harkitaan sitä että asumispalvelu tulisi kyseeseen.

Kyllä, ja kotihoitokin ensin maksimiavuilla/-käyntimäärillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on siinä kunnossa ettei osaa hellaa käyttää ja saunaa lämmittää, saati tiedä onko päivä vai yö, niin sitten palkatkaa lapset yhdessä joku hoivaihminen käymään ja arvioimaan äipän kunto. 

 

Ei mitään kenenkään palkkaamista vaan soitto kunnan vanhuspalveluihin. He tekevät palvelutarpeen arvioinnin ja sen, mihin apuun ja tukeen vanhus on oikeutettu. Jos hän ei päästä heitä sisälle, se on hänen asiansa.

Niin, mutta onko kunnilla enää vanhuspalveluita? Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueiden vastuulle uudistuksen myötä. Kuntien alueilla toimii erilaisia vanhuspalveluiden tuottajia, mutta tietääkseni yhteydenpito tapahtuu hva:n kautta. Kysyin kerran vanhuspalveluista ja minun piti soittaa hva:n ikäkeskukseen, ei kunnan palveluun. Kuka tietää nykykäytännöt?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

 

 

Äitini on siis 76 vuotias. Voisin olla avuksi, jos hän vain asuisi lähempänä, mutta ei suostu muuttamaan, on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Talonsa on velaton. Vielä pärjää itsekseen, vaikka on sairauksia, mm reuma, joka on nyt villiintynyt ja on huonoja kausia, mutta vielä selviää itse, mutta entäs tulevaisuudessa? Kunto on kuitenkin mennyt tässä nyt parin viime vuoden aikana alaspäin. Äitini on todella itsepäinen ja aina ollut hieman hankala, mutta tuntuu, että nykyään tuo negatiivinen piirre on oikein korostunut. Mikään ei hälle käy, aina tulee vastaan sanomista. 

Onkohan tässä vain se että haluaisitte määrätä äitinne elämästä ja hän haluaa päättää itse. Meillä yksi sisaruksista piti äitiämme huonokuntoisena ja hommasi hänelle ateriapalvelua ja yksityistä hoitopalvelua ja jopa palveluasumista. Äitihän perui kaikki eikä suostunut allekirjoittamaan vuokrasopimusta eikä edes lähtenyt katsomaan uutta asuntoa. Äiti pärjäsi yksin vielä lähes 10 v jonka jälkeen muutti kotihoidon piiriin. Kyseinen sisko oli vain määräilijä ja tiesi parhaiten miten asiat olisi pitänyt hoitaa, jyräsi äidin mielipiteet ja moitti äitiä itsepäiseksi. Äidin onneksi me muut kuunneltiin. 

Ap älkää turhaan etukäteen painostako äitiänne ja murehtiko tulevaisuudesta, teette vain selväksi ettei turhaa juonittelua ja passauttamista hyväksytä. Vaikka hänellä on reuma tai muitakin sairauksia vaikuttaa että hän haluaa päättää omasta elämästään ja toistaiseksi pystyy siihen.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos maksatte kahdestaan siskon kanssa puoliksi jonkinlaisen avun, eli sen verran, että joku käy paikan päällä katsomassa tilanteen, siivoamassa vähän jne?

Järkyttävää miten moni on tätä kommenttia alapeukuttanut. Kyllä me ollaan itsekkään kusipäinen kansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

 

 

Äitini on siis 76 vuotias. Voisin olla avuksi, jos hän vain asuisi lähempänä, mutta ei suostu muuttamaan, on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Talonsa on velaton. Vielä pärjää itsekseen, vaikka on sairauksia, mm reuma, joka on nyt villiintynyt ja on huonoja kausia, mutta vielä selviää itse, mutta entäs tulevaisuudessa? Kunto on kuitenkin mennyt tässä nyt parin viime vuoden aikana alaspäin. Äitini on todella itsepäinen ja aina ollut hieman hankala, mutta tuntuu, että nykyään tuo negatiivinen piirre on oikein korostunut. Mikään ei hälle käy, aina tulee vastaan sanomista. 

Onkohan tässä vain se että haluaisitte määrätä äitinne elämästä ja hän haluaa päättää itse. Meillä yksi sisaruksista piti äitiämme huonokuntoisena ja hommasi hänelle ateriapalvelua ja yksityistä hoitopalvelua ja jopa palveluasumista. Äitihän perui kaikki eikä suostunut allekirjoittamaan vuokrasopimusta eikä edes lähtenyt katsomaan uutta asuntoa. Äiti pärjäsi yksin vielä lähes 10 v jonka jälkeen muutti kotihoidon piiriin. Kyseinen sisko oli vain määräilijä ja tiesi parhaiten miten asiat olisi pitänyt hoitaa, jyräsi äidin mielipiteet ja moitti äitiä itsepäiseksi. Äidin onneksi me muut kuunneltiin. 

Ap älkää turhaan etukäteen painostako äitiänne ja murehtiko tulevaisuudesta, teette vain selväksi ettei turhaa juonittelua ja passauttamista hyväksytä. Vaikka hänellä on reuma tai muitakin sairauksia vaikuttaa että hän haluaa päättää omasta elämästään ja toistaiseksi pystyy siihen.

Tämä. Vaikuttaa siltä, että ap on enemmän huolissaan äidistään kuin äiti itse omasta pärjäämisestään. Mikä tavallaan on ihan ymmärrettävääkin. Mutta koska äitinsä on edelleen oikeustoimikelpoinen, niin äiti voi järjestää omat asiansa just kuten haluaakin . Ap voi halutessaan muuttaa vaikka maapallon toiselle puolelle.  Ja laittaa kännykässään äitinsä numeron estolistalle. Äiskä voi hätätilanteessa soittaa 112:eenkin. 

Mä tunnistan paremmin kuin hyvin tuon, miten vanhus koittaa manipuloida omia lapsiaan. Syyttää ja syyllistää. Mikään muiden ehdottama ei kuitenkaan vanhukselle kelpaa. Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Minun  äitini  oli  80-vuotias  kun  huomasin, että  muisti alkoi  mennä  ja  pärjääminen  heikkoa.  Häntä  ei  huolittu  hoitolaitokseen,  vaan  lääkäri  kysyi  äidiltäni,  haluaako hän  olla kotona?   Arvaatteko, mitä  vanha ihminen  vastaa  tuollaiseen  kysymykseen.

Sitten eräänä  syysiltana  hän oli  lähtenyt  t-paita  päällään   pimeään  hortoilemaan. Onneksi  oli  pieni  kylä, jossa asui  ja  vastaan tuli  naapuri,  joka tunsi  hänet  ja vei  kotiin.

Vasta tämän  jälkeen pääsi  hoitolaitokseen.  

On todella vaikeaa saada  vanhuksille  asianmukaista  hoitoa.

Samat kokemukset. Äidille asennettiin ovi hälytykset ja turvarannekkeet ja hänellä kävi ruokatoimitukset ja kotiapu/hoitajia nopeasti lisääntyvään tahtiin 5 krt/pv saakka.  Hoivapaikka järjestyi vasta kun äiti oli tarpeeksi monta kertaa karannut yöllä kylälle niin että hälytyspäivystäjät joutuivat hänet hakemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos maksatte kahdestaan siskon kanssa puoliksi jonkinlaisen avun, eli sen verran, että joku käy paikan päällä katsomassa tilanteen, siivoamassa vähän jne?

Järkyttävää miten moni on tätä kommenttia alapeukuttanut. Kyllä me ollaan itsekkään kusipäinen kansa.

Minulla pienituloisena rahat menee ihan omaan elämiseen. Sama on monella muullakin, joten mistään kusipäisyydestä ei ole kyse. Kaiken lisäksi äitini saa enemmän eläkettä mitä minä.

Pakolla viedään hoitoon kun ensi kerran löytyy haahuilemasta ulkona eikä osaa kotiin. Niin kävi kahdelle naispuoliselle muistisairaalle sukulaiselle, jotka eli yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos maksatte kahdestaan siskon kanssa puoliksi jonkinlaisen avun, eli sen verran, että joku käy paikan päällä katsomassa tilanteen, siivoamassa vähän jne?

Järkyttävää miten moni on tätä kommenttia alapeukuttanut. Kyllä me ollaan itsekkään kusipäinen kansa.

Minulla pienituloisena rahat menee ihan omaan elämiseen. Sama on monella muullakin, joten mistään kusipäisyydestä ei ole kyse. Kaiken lisäksi äitini saa enemmän eläkettä mitä minä.

Toisaalta moni myös pystyy ostamaan apua niin miksi ei ostaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos maksatte kahdestaan siskon kanssa puoliksi jonkinlaisen avun, eli sen verran, että joku käy paikan päällä katsomassa tilanteen, siivoamassa vähän jne?

Järkyttävää miten moni on tätä kommenttia alapeukuttanut. Kyllä me ollaan itsekkään kusipäinen kansa.

Minulla pienituloisena rahat menee ihan omaan elämiseen. Sama on monella muullakin, joten mistään kusipäisyydestä ei ole kyse. Kaiken lisäksi äitini saa enemmän eläkettä mitä minä.

Toisaalta moni myös pystyy ostamaan apua niin miksi ei ostaisi?

Kannattaa ensin varmistaa siltä vanhukselta päästääkö hän ketään kotiinsa kyttäämään.

Anna nummon olla omillaan. KaI se jossain vaiheessa huomaa, ettei tuo pelitä!

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata omaa perhettään laiminlyödä ja uhrata jääräpäisen vanhuksen vuoksi. 

Tämä x1000! Itse autoin itkuista äitiäni viimeisen kerran tänään. Nyt joutuu pärjätä dementikkoaviomiehensä ja juoppolapsensa kanssa ihan keskenään.

Ap kirjoitti, ettei äiti suostu vanhainkotiin. Haloo!! Vanhainkoteja ei enää ole, on hoivalaitoksia, jonne päästäkseen pitää olla melkein sänkyhoidettavassa kunnossa. On tietenkin yksityisiä palvelutaloja, appiukko eleli sellaisessa kolme vuotta, hinta kuukaudessa oli n.5000€, mitä lieneekään nyt, koska tuosta on pian 10 vuotta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.

Kysymys on nimenomaan siitä, ketä uskoa ja ketä ei. JOS siis jotain  sattuu ja aletaan kyselemään, miksi vanhuksesta ei ole huolehdittu. Vanhushan saattaa myöhemmin itse väittää, että "kyllä minä olisin apua halunnut, mutta kun...". Itsemääräämisoikeus on ihan hyvä asia ja vanhuksella on oikeus maata vaikka viikon lörssönit housuissaan, jos haluaa. Mutta se merkintä on tärkeä niin omaisille kuin viranomaisillekin, että jotain on sentään yritetty, mutta vanhus itse kieltäytynyt. 

Eu sillä merkinnällä ole mitään merkitystä enää viikon tai kahden päästä. Tilanne on voinut muuttua moneen kertaan.

Siitä että kotiapua ei ole järjestetty ei kyllä syytettä heitteillejätöstä oli siitä merkintä tai ei.

Heitteille jättö voi tulla kyseeseen jos henkilö selvästi on sairaalahoidon tarpeessa, eikä häntä sairaalahoitoon toimiteta tai soiteta sinne hätäkeskukseen. Sitä tilannetta ei kyllä tässä kohtaa on vaikea aloittajan tilanteessa olevan.

Nyt erehdyt. Läheskään kaikki kotona pärjäämättömät eivät tarvitse sairaalahoitoa. Varsin usein kyse on siitä, että eivät pärjää enää tavallisissa arkisissa toiminnoissaan. Kuten vessassa tai pesulla käynnistä, ruuanlaitosta, kaupassa käynnistä, siivouksesta jne. Ei nuo ongelmat edellytä lääketieteellistä hoitoa sairaalassa. Suomessa kyllä on iso ongelma siinä, että muutakaan akuuttipaikkaa ei tällaisille vanhuksille ole kuin sairaalan päivystys. Ja sitten ne päivystykset ruuhkautuvat, kun mummoja ja pappoja ei saada sieltä siirrettyä minnekään muuallekaan. Mitään sairaanhoitoa ( = tutkimuksia, hoitotoimenpiteitä, uusia lääkityksiä tms) he eivät tarvitse. Joo, vointi voi muuttua nopeastikin, mutta oikeasti on aika tärkeää, että ilmoitus vanhuksen kotona pärjäämättömyydestä menee viranomaisille tietoon ajoissa eikä vasta sitten, kun naapurit ilmoittaa seinän takaa tulevasta kalmon hajusta. Näin kärjistetysti sanottuna. 

Isäni halusi, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Oli sen joskus aikoinaan äidille luvannutkin. Myös minä ja siskoni toivottiin, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Koska isä kieltäytyi kuitenkin kaikesta ulkopuolisesta avusta eikä itsekään pystynyt äidistä huolehtimaan, alkoi koti-päivystys-koti-päivystys -rumba. Lopulta Peijaksessa lääkäri ilmoitti isälle, että äitiä ei enää kotiuteta, jos isä ei edelleenkään suostu ulkopuoliseen apuun. Sitten suostui. Tuokin rumba olisi jäänyt pois, jos isä olisi jo aiemmin suostunut ulkopuoliseen apuun. Ei äitikään mitään sairaalahoitoa tarvinnut, mutta kun isän piti olla känkkäränkkä. Nyt äitini katselee jo pilvenreunalta ja mun siskoni saa taistella känkkäränkän kanssa. 
 

En ole vittänyt että aina se joka ei pärjää kotona tarvitsisi sairaalahoitoa. Ihan turhaan jankkaat siitä. Kotoma pärjäämättömyus ilman että on sairaalahoidon tarvetta ei ole kyllä myöskään peruste heitteille jätölle kuten jossain aikaisemmassa kommentissasi väitit.

Huoli-ilmoitusta ei pidä tehdä jos pelkää että kyse olisi heitteillejätöstä. Silloin soitetaan häkeen.

Huoli-ilmoituksen voi tehdä mutta pitää myös ymmärtää että se välttättä ei johda mihinkään eikä sen avulla vastuuta siirretä kenellekään.

Ehkä teidän hyvinvointialueella näin, mutta ainakin täällä Vantaa-Kerava -hyvinvointialueella ovat olleet varsin tyytyväisiä, että olen ottanut sinne yhteyttä ajoissa enkä vasta sitten, kun nk paska on jo osunut tuulettimeen. 

Huoli-ilmoitus tehdään silloin, kun ollaan huoiissaan jonkun ihmisen pärjäämisestä. Ja lähes poikkeuksetta huoli-ilmoitus ei liity terveydenhuoltoon yhtään mitenkään vaan on sosiaalihuollon asia. Alaikäisten kohdalla tehdään lastensuojeluilmoitus eikä niitä lapsiakaan minnekään sairaalan päivystykseen kärrätä. Ellei ole jokin lääketieteellinen syy (esim suicidaalisuus) kärrätä. 

Tässä olisi kyllä oikeasti ihan laajemmankin yhteiskunnnalisen keskustelun paikka. Tarkoitan ihan poliittisella ja päättäjätasolla.  112 pitäisi olla niitä varten, joilla on oikeasti  hengestä kyse. Ja joku 666 -numero niitä varten, joilla mitään hengenhätää ei ole, mutta pissat kirvelee vaipassa. Ei ole järkevää kuormittaa sasiraaloita asiakkailla,  jotka tarvitsevat soaiaalipuolen palveluita. Pitäisi kehitellä jonkinlainen sosiaalipäivystys, johon voitaisiin ottaa tilapäisesti kotona pärjäämättömiä vanhuksia. Nämä vastuukysymyksetkin olisi hyvä miettiä ihan uusiksi. Kenellä on vastuu ja kenellä ei? Vai onko kenelläkään? 

Jokaisella hyvinvointialueella on jo olemassa sosiaalipäivystys jos tilanne vaatii kiireellistä sosiaalityön arviota tai välittömiä, välttämättömiä toimenpiteitä. Sieltä saa myös ohjausta jatkopalveluiden pariin.