Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei suostu maksamaan kotihoidosta eikä suostu vanhainkotiin eikä muuttamaan lähemmäs meitä lapsiaan.
21.04.2026 |
Silti meidän pitäisi hänet huoltaa ja hänt auttaa. Asuu omakotitalossa yksin eikä suostu myymään eikä muuttamaan toiselle paikkakunnalle. On laittanut totaalisesti liinat kiinni kaiken suhteen eikä suostu tulemaan yhtään vastaan. Kun puhun siitä, kun hänen vointinsa huononee eikä pärjää enää itsekseen niin sitten ei ole vaihtoehtoja kuin paikka vanhainkodista, jos ei huoli ulkopuolisia kotiinsa eikä suostu muuttamaan paikkakunnalta hän aloittaa rähjäämisen mitem häntä ei mihinkään laitokseen suljeta.
Mitä tässä nyt pitäisis siis tehdä? Asun itse perheeni kanssa 3 tunnin ajomatkan päässä hänestä ja meillä on tosiaan oma elämämme täällä, oma koti, työt ja lapsen koulu, emme tosiaan ole muuttamassa pois. Siskoni asuu vielä kauempana eikä hänellä muutto tule kysymykseenkään miehen työn takia.
Mikä tässä siis auttaa? Antaa olla, lopettaa vääntäminen ja paha sanoa näin, mutta mitä muita vaihtoehtoja on kuin jättää hänet sitten oman onnensa nojaan? Alan olemaan loppu tähän touhuun.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.
Eno ei taida olla enää elossa? Nykyään lääkkeet jakaa lääkeautomaatti eikä hoitaja. Se tulee halvaksi. Kotihoito ei ehdi auttaa peseytymisessä, sitä varten on eri taho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.
Hoivasopimuksessa oli siis sovittu lääkkeiden jako ja siitä maksettiin. Jos on tarve muulle, niin siitä sovitaan ja laskutetaan uuden palvelun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos maksatte kahdestaan siskon kanssa puoliksi jonkinlaisen avun, eli sen verran, että joku käy paikan päällä katsomassa tilanteen, siivoamassa vähän jne?
Vit*t!
Olen pahoillani. Tiedän tuskasi. Meillä oli sama tilanne viime vuonna. Äiti huonossa kunnossa yksin asujana kodissaan. Olimme sisarusteni kanssa hoitaneet häntä kotona 24/7 kaksi vuotta. Olimme aivan loppu jokainen. Ei suostunut ottamaan kotihoitoa eikä palvelutaloon. Hirveä riitely. Lopulta saimme hänet palvelutaloon kun oli myös muistisairautta. Hän ei tykännyt olla palvelutalossa. Laittoi myös liinat kiinni, ei suostunut hirveästi syömään eikä tekemään muutakaan. Sairaudet pahenivat ja 1kk hän äkillisesti menehtyi. Mitä hittoa olisimme voineet muuta tehdä? Yritimme auttaa, viedä hänet hyvään asumispaikkaan. Suru on ollut suuri ja vaikea. Ymmärrän että hän oli sairas fyysisesti ja henkisesti (muistisairaus). Mutta tuossa tilanteessa voi tehdä vain parhaansa ja yrittää auttaa vastuuta kantavana aikuisena. Lopputulosta emme voi määrätä. Voimia teille Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.
Eno ei taida olla enää elossa? Nykyään lääkkeet jakaa lääkeautomaatti eikä hoitaja. Se tulee halvaksi. Kotihoito ei ehdi auttaa peseytymisessä, sitä varten on eri taho.
Jos vanhus ei kykene peseytymään niin sitten ei peseydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.
Nämä itsestään määrääjäät määräävät myös mieluusti muiden ajankäytöstä, kohtuuttomuus on heille tuntematon käsite. Ei haluaa ketään kotihoitajaa ja sitten soitellaan päivittäin saatan kuolla pian puheluita. Lopulta on 2...3 päivää kotona kaatuneena, sen jälkeen 6 kk sairaalassa ja lopulta hoitokodissa. Kunto ja ymmärrys romahti siihen kaatumiseen.
Voi kyllä! Mummo oli samanlainen jäärä, apua ei tarvittu, suuttui jos kysyi. Jos kotihoito, siivous tai joku yritti tulla käymään, niin mummo ei päästänyt sisään, "mun kotiini ei vieraat ihmiset tule!".
Joka käänteessä sen piti korostaa, miten hyvin pärjää, silti soitteli mun äidille IHAN koko ajan kun ei löydä jotain tai kaukosäätimestä on patterit loppu tai maito maistuu oudolle ja yritti syyllistää, että toisten pitäisi juosta siellä auttamassa kun hän kuitenkin kohta kuolee. Välillä ollaan niin surkeaa ja vaivaista ja sitten taas uhotaan kuin kyllä tässä pärjätään ilman mitään apuja.
Sitten lopulta kun alkoi kaatuilemaan pääsi vihdoin sairaalaan, siellä ei kauan sinnitellyt. Hyvä vaan, olisi varmaan haukkunu kaikki hoitajat sairaalassa ollessaan. Oli kyllä sellainen arvostelija, vastarannan kiiski ja mäkättäjä, että suututti kaikki.
Vierailija kirjoitti:
No ei hän pääsisi kuin yksityiseen n. 7000 euroa kuussa. Ei edes talon myymisellä montaa vuotra siellä asuttaisi.
Jos ei pääse kuin yksityiseen, täytyy varallisuutta olla todella paljon. Puhut palturia ilmeisesti koko jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän haluaa kuolla saappat jalassa kotonaan. Kunnioita toivetta.
Ei teidän tarvitse tehdä asialle mitään. Te olette ehdottaneet muuttoa joko lähemmäs teitä tai laitokseen ja hän on sanonut, että haluaa olla kotona. Viesteistänne ei käy ilmi, että hän olisi ylipäätään ketään pyytänyt muuttamaan hänen paikkakunnalleen?
Se on ihan ymmärrettävää, että ihminen, joka on pyörittänyt omaa elämäänsä sen 60 vuotta, kasvattanut perheen, luonut uran, ostanut kodin yms ei ihan suorilta taivu ajatukseen, että nyt tulisi stoppi itsenäiselle elämälle ja omasta kodista pitäisi muuttaa johonkin laitokseen muiden hoidettavaksi. Erityisesti kun mielikuvat laitoksista eivät ole erityisen positiivisia mediassa.
Ymmärrän täysin niitä vanhuksia, jotka mieluiten sinnittelevät omassa kodissaan ja elämässään ja lähtevät saappaat jalassa, kun toinen vaihtoehto on alistua iälleen ja sairauksilleen, mennä hoitokotiin, laitostua ja kestää se, ettei ole oikein enää mitään itsenäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joo, kunnalle huoli-ilmoitus, sieltä käyvät kartoittamassa tilannetta.
Jos ei suostu, se on voi voi.
Sulla ja systerillä oma elämä!
Olisiko alkava dementia? Useat muuttuvat vainoharhaisiksi pikkuhiljaa. Ei varmaan suostu lääkäriinkään. Edunvalvoja?
Vaikeaa on, olen kokenut samankaltaista itsepäisen iäkkään sukulaisen kohdalla. Mitään apua ei kelpuuteta mutta vaaditaan sitä silti kunhan maksaa ei tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hän pääsisi kuin yksityiseen n. 7000 euroa kuussa. Ei edes talon myymisellä montaa vuotra siellä asuttaisi.
Jos ei pääse kuin yksityiseen, täytyy varallisuutta olla todella paljon. Puhut palturia ilmeisesti koko jutusta.
Hoitotarpeen vuoksi pääsee hva:n hoitoon. Ei terve 76 vuotias.
Pitää olla tosi huonossa kunnossa julkisen hinnoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.
Nämä itsestään määrääjäät määräävät myös mieluusti muiden ajankäytöstä, kohtuuttomuus on heille tuntematon käsite. Ei haluaa ketään kotihoitajaa ja sitten soitellaan päivittäin saatan kuolla pian puheluita. Lopulta on 2...3 päivää kotona kaatuneena, sen jälkeen 6 kk sairaalassa ja lopulta hoitokodissa. Kunto ja ymmärrys romahti siihen kaatumiseen.
Voi kyllä! Mummo oli samanlainen jäärä, apua ei tarvittu, suuttui jos kysyi. Jos kotihoito, siivous tai joku yritti tulla käymään, niin mummo ei päästänyt sisään, "mun kotiini ei vieraat ihmiset tule!".
Joka käänteessä sen piti korostaa, miten hyvin pärjää, silti soitteli mun äidille IHAN koko ajan kun ei löydä jotain tai kaukosäätimestä on patterit loppu tai maito maistuu oudolle ja yritti syyllistää, että toisten pitäisi juosta siellä auttamassa kun hän kuitenkin kohta kuolee. Välillä ollaan niin surkeaa ja vaivaista ja sitten taas uhotaan kuin kyllä tässä pärjätään ilman mitään apuja.
Sitten lopulta kun alkoi kaatuilemaan pääsi vihdoin sairaalaan, siellä ei kauan sinnitellyt. Hyvä vaan, olisi varmaan haukkunu kaikki hoitajat sairaalassa ollessaan. Oli kyllä sellainen arvostelija, vastarannan kiiski ja mäkättäjä, että suututti kaikki.
No nythän teillä on ilonpäivät kun mummo kuoli pois.
76-vuotias ei ole vielä kovin vanha ja voi hyvin pärjätä omakotitalossa yksin vielä 10 vuotta. Ymmärrän, ettei halua muuttaa jos kaikki tuttavatkin samalla paikkakunnalla. Alkaisin pikkuhiljaa esittelemään helpompi vaihtoehtoja elämään, esim. valmisruoka kerran tai kaksi viikossa ruoanlaiton sijaan, ostettu apu ikkunanpesuun tms. Näkisi, ettei se niin vaarallista ole jos ei kaikkea tee itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hän pääsisi kuin yksityiseen n. 7000 euroa kuussa. Ei edes talon myymisellä montaa vuotra siellä asuttaisi.
Jos ei pääse kuin yksityiseen, täytyy varallisuutta olla todella paljon. Puhut palturia ilmeisesti koko jutusta.
Itse asiassa isäni oli yksityisellä siksi, että HVA:lla ollut omia tiloja ja joutui ostamaan yksityiseltä palveluntarjoajalta paikan hänelle.
76v ei ole vielä vanha, isoäiti on 96v ja ihan äsken kertoi, että oli kävellyt Kalasatamasta ensin Korkeasaareen, sieltä uutta Kruunuvuorensiltaa Kruunuvuorenrantaan, käynyt K-kaupassa kahvilla ja kävellyt takaisin Kalasatamaan.
Vierailija kirjoitti:
76-vuotias ei ole vielä kovin vanha ja voi hyvin pärjätä omakotitalossa yksin vielä 10 vuotta. Ymmärrän, ettei halua muuttaa jos kaikki tuttavatkin samalla paikkakunnalla. Alkaisin pikkuhiljaa esittelemään helpompi vaihtoehtoja elämään, esim. valmisruoka kerran tai kaksi viikossa ruoanlaiton sijaan, ostettu apu ikkunanpesuun tms. Näkisi, ettei se niin vaarallista ole jos ei kaikkea tee itse.
Tämä! Ei ap:n äiti vielä missään hoivakoti-iässä ole. Eikä ollenkaan kaikille tule muistisairautta, vaikka sitä täällä aina tarjotaan. Oma äitini oli samanlainen jäärä, tosin osti kyllä siivousapua.
Olisin äidin kanssa yhteyksissä voimieni mukaan. Auttaisin joissain asioissa (asioiden järjestely/selvittely, laskut, jos tarvitsee niissä apua, ym.), mutta en auta asioissa, jotka ovat oma valinta (omakotitalon työt) tai joihin on helposti apua saatavissa/ostettavissa. Enkä hyppäisi minkään kaukosäätimen pariston takia, voisin kyllä puhelimessa neuvoa vaihtoa.
Pidä ap omat rajasi. Älä turhaan jankkaa äitisi kanssa, hän on valintansa tehnyt. Jos valittaa asioista, toteat kylmän rauhallisesti, että niihin on kyllä apua paikkakunnalta saatavissa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.
Kysymys on nimenomaan siitä, ketä uskoa ja ketä ei. JOS siis jotain sattuu ja aletaan kyselemään, miksi vanhuksesta ei ole huolehdittu. Vanhushan saattaa myöhemmin itse väittää, että "kyllä minä olisin apua halunnut, mutta kun...". Itsemääräämisoikeus on ihan hyvä asia ja vanhuksella on oikeus maata vaikka viikon lörssönit housuissaan, jos haluaa. Mutta se merkintä on tärkeä niin omaisille kuin viranomaisillekin, että jotain on sentään yritetty, mutta vanhus itse kieltäytynyt.
Eu sillä merkinnällä ole mitään merkitystä enää viikon tai kahden päästä. Tilanne on voinut muuttua moneen kertaan.
Siitä että kotiapua ei ole järjestetty ei kyllä syytettä heitteillejätöstä oli siitä merkintä tai ei.
Heitteille jättö voi tulla kyseeseen jos henkilö selvästi on sairaalahoidon tarpeessa, eikä häntä sairaalahoitoon toimiteta tai soiteta sinne hätäkeskukseen. Sitä tilannetta ei kyllä tässä kohtaa on vaikea aloittajan tilanteessa olevan.
Nyt erehdyt. Läheskään kaikki kotona pärjäämättömät eivät tarvitse sairaalahoitoa. Varsin usein kyse on siitä, että eivät pärjää enää tavallisissa arkisissa toiminnoissaan. Kuten vessassa tai pesulla käynnistä, ruuanlaitosta, kaupassa käynnistä, siivouksesta jne. Ei nuo ongelmat edellytä lääketieteellistä hoitoa sairaalassa. Suomessa kyllä on iso ongelma siinä, että muutakaan akuuttipaikkaa ei tällaisille vanhuksille ole kuin sairaalan päivystys. Ja sitten ne päivystykset ruuhkautuvat, kun mummoja ja pappoja ei saada sieltä siirrettyä minnekään muuallekaan. Mitään sairaanhoitoa ( = tutkimuksia, hoitotoimenpiteitä, uusia lääkityksiä tms) he eivät tarvitse. Joo, vointi voi muuttua nopeastikin, mutta oikeasti on aika tärkeää, että ilmoitus vanhuksen kotona pärjäämättömyydestä menee viranomaisille tietoon ajoissa eikä vasta sitten, kun naapurit ilmoittaa seinän takaa tulevasta kalmon hajusta. Näin kärjistetysti sanottuna.
Isäni halusi, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Oli sen joskus aikoinaan äidille luvannutkin. Myös minä ja siskoni toivottiin, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Koska isä kieltäytyi kuitenkin kaikesta ulkopuolisesta avusta eikä itsekään pystynyt äidistä huolehtimaan, alkoi koti-päivystys-koti-päivystys -rumba. Lopulta Peijaksessa lääkäri ilmoitti isälle, että äitiä ei enää kotiuteta, jos isä ei edelleenkään suostu ulkopuoliseen apuun. Sitten suostui. Tuokin rumba olisi jäänyt pois, jos isä olisi jo aiemmin suostunut ulkopuoliseen apuun. Ei äitikään mitään sairaalahoitoa tarvinnut, mutta kun isän piti olla känkkäränkkä. Nyt äitini katselee jo pilvenreunalta ja mun siskoni saa taistella känkkäränkän kanssa.
Se on voi voi. Valitkoon vaihtoehdoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hän pääsisi kuin yksityiseen n. 7000 euroa kuussa. Ei edes talon myymisellä montaa vuotra siellä asuttaisi.
Jos ei pääse kuin yksityiseen, täytyy varallisuutta olla todella paljon. Puhut palturia ilmeisesti koko jutusta.
Hoitotarpeen vuoksi pääsee hva:n hoitoon. Ei terve 76 vuotias.
Pitää olla tosi huonossa kunnossa julkisen hinnoilla.
Ja ap:n kuvauksen perusteella ei täyttäisi edes kotihoidon kriteerejä, eli ei saisi edes kotihoitoa. Ne kriteerit on nykyään aikamoiset. Tulevaisuuden miettiminen ei auta mitään. Ei edes päivää pidemmälle. Alueellisia eroja kyllä on edelleen paljon. Olen tehnyt huoli-ilmoitusten perusteella kartoituksia, ja kamalaa hommaa on. Näkee jatkuvasti näitä "rajatapauksia" joista jää huoli itsellekin, mutta sitten joku ylempi taho lukee vaan koneelta tiedot, kohtaamatta sitä ihmistä, ja tekee kielteisen päätöksen. Menee muutama kuukausi, sairaalareissua ja muuta, ja sama prosessi alkaa alusta samojen vanhusten kanssa.
Niin itsemääräämisoikeus on myös sillä jolle soitetaan. Ei mikään pakota vastaamaan äidin puheluun. Sinä päätät vastaatko vai et. Samoin kuin äiti päättää vastaako hän viranomaisen yhteydenottoon vai ei.