Äitini ei suostu maksamaan kotihoidosta eikä suostu vanhainkotiin eikä muuttamaan lähemmäs meitä lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

 

 

Äitini on siis 76 vuotias. Voisin olla avuksi, jos hän vain asuisi lähempänä, mutta ei suostu muuttamaan, on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Talonsa on velaton. Vielä pärjää itsekseen, vaikka on sairauksia, mm reuma, joka on nyt villiintynyt ja on huonoja kausia, mutta vielä selviää itse, mutta entäs tulevaisuudessa? Kunto on kuitenkin mennyt tässä nyt parin viime vuoden aikana alaspäin. Äitini on todella itsepäinen ja aina ollut hieman hankala, mutta tuntuu, että nykyään tuo negatiivinen piirre on oikein korostunut. Mikään ei hälle käy, aina tulee vastaan sanomista. 

Kuullostaa vähän, että elät huoliesi kanssa jo tulevaisuudessa. Sanot itse äitisi vielä pärjäävän. Anna hänen nauttia siitä, kun vielä voi. Omat nyt jo kuolleet vanhempani jarruttelivat myös kaikkea ulkopuolista apua, kunnes peräjälkeen päätyivät sairaalaan ja lopulta palvelu- ja hoivakotiin. Vanhuksellakin on itsemääräämisoikeus. Useimmat haluavat säilyttää itsenäisyytensä mahdollisimman kauan. Podet suotta syyllisyyttä. Yhteyttä voi pitää soittamalla tai videopuheluillakin, jos äitisi oppii käyttämään. Kun avuntarve konkretisoituu ja äiti sitä pyytää, silloin voit käynnistää palvelutarpeen arvion kunnasta ja olla itsekin paikalla neuvotteluissa, jos äitisi suostuu.

Vierailija kirjoitti:

vaiha puhelinumeros ja anna toisen kuolla pois vittuilemasta

Mistä teitä järkihöyliä sitten riittääkin?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.

Kysymys on nimenomaan siitä, ketä uskoa ja ketä ei. JOS siis jotain  sattuu ja aletaan kyselemään, miksi vanhuksesta ei ole huolehdittu. Vanhushan saattaa myöhemmin itse väittää, että "kyllä minä olisin apua halunnut, mutta kun...". Itsemääräämisoikeus on ihan hyvä asia ja vanhuksella on oikeus maata vaikka viikon lörssönit housuissaan, jos haluaa. Mutta se merkintä on tärkeä niin omaisille kuin viranomaisillekin, että jotain on sentään yritetty, mutta vanhus itse kieltäytynyt. 

Eu sillä merkinnällä ole mitään merkitystä enää viikon tai kahden päästä. Tilanne on voinut muuttua moneen kertaan.

Siitä että kotiapua ei ole järjestetty ei kyllä syytettä heitteillejätöstä oli siitä merkintä tai ei.

Heitteille jättö voi tulla kyseeseen jos henkilö selvästi on sairaalahoidon tarpeessa, eikä häntä sairaalahoitoon toimiteta tai soiteta sinne hätäkeskukseen. Sitä tilannetta ei kyllä tässä kohtaa on vaikea aloittajan tilanteessa olevan.

Nyt erehdyt. Läheskään kaikki kotona pärjäämättömät eivät tarvitse sairaalahoitoa. Varsin usein kyse on siitä, että eivät pärjää enää tavallisissa arkisissa toiminnoissaan. Kuten vessassa tai pesulla käynnistä, ruuanlaitosta, kaupassa käynnistä, siivouksesta jne. Ei nuo ongelmat edellytä lääketieteellistä hoitoa sairaalassa. Suomessa kyllä on iso ongelma siinä, että muutakaan akuuttipaikkaa ei tällaisille vanhuksille ole kuin sairaalan päivystys. Ja sitten ne päivystykset ruuhkautuvat, kun mummoja ja pappoja ei saada sieltä siirrettyä minnekään muuallekaan. Mitään sairaanhoitoa ( = tutkimuksia, hoitotoimenpiteitä, uusia lääkityksiä tms) he eivät tarvitse. Joo, vointi voi muuttua nopeastikin, mutta oikeasti on aika tärkeää, että ilmoitus vanhuksen kotona pärjäämättömyydestä menee viranomaisille tietoon ajoissa eikä vasta sitten, kun naapurit ilmoittaa seinän takaa tulevasta kalmon hajusta. Näin kärjistetysti sanottuna. 

Isäni halusi, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Oli sen joskus aikoinaan äidille luvannutkin. Myös minä ja siskoni toivottiin, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Koska isä kieltäytyi kuitenkin kaikesta ulkopuolisesta avusta eikä itsekään pystynyt äidistä huolehtimaan, alkoi koti-päivystys-koti-päivystys -rumba. Lopulta Peijaksessa lääkäri ilmoitti isälle, että äitiä ei enää kotiuteta, jos isä ei edelleenkään suostu ulkopuoliseen apuun. Sitten suostui. Tuokin rumba olisi jäänyt pois, jos isä olisi jo aiemmin suostunut ulkopuoliseen apuun. Ei äitikään mitään sairaalahoitoa tarvinnut, mutta kun isän piti olla känkkäränkkä. Nyt äitini katselee jo pilvenreunalta ja mun siskoni saa taistella känkkäränkän kanssa. 
 

En ole vittänyt että aina se joka ei pärjää kotona tarvitsisi sairaalahoitoa. Ihan turhaan jankkaat siitä. Kotoma pärjäämättömyus ilman että on sairaalahoidon tarvetta ei ole kyllä myöskään peruste heitteille jätölle kuten jossain aikaisemmassa kommentissasi väitit.

Huoli-ilmoitusta ei pidä tehdä jos pelkää että kyse olisi heitteillejätöstä. Silloin soitetaan häkeen.

Huoli-ilmoituksen voi tehdä mutta pitää myös ymmärtää että se välttättä ei johda mihinkään eikä sen avulla vastuuta siirretä kenellekään.

Ehkä teidän hyvinvointialueella näin, mutta ainakin täällä Vantaa-Kerava -hyvinvointialueella ovat olleet varsin tyytyväisiä, että olen ottanut sinne yhteyttä ajoissa enkä vasta sitten, kun nk paska on jo osunut tuulettimeen. 

Huoli-ilmoitus tehdään silloin, kun ollaan huoiissaan jonkun ihmisen pärjäämisestä. Ja lähes poikkeuksetta huoli-ilmoitus ei liity terveydenhuoltoon yhtään mitenkään vaan on sosiaalihuollon asia. Alaikäisten kohdalla tehdään lastensuojeluilmoitus eikä niitä lapsiakaan minnekään sairaalan päivystykseen kärrätä. Ellei ole jokin lääketieteellinen syy (esim suicidaalisuus) kärrätä. 

Tässä olisi kyllä oikeasti ihan laajemmankin yhteiskunnnalisen keskustelun paikka. Tarkoitan ihan poliittisella ja päättäjätasolla.  112 pitäisi olla niitä varten, joilla on oikeasti  hengestä kyse. Ja joku 666 -numero niitä varten, joilla mitään hengenhätää ei ole, mutta pissat kirvelee vaipassa. Ei ole järkevää kuormittaa sasiraaloita asiakkailla,  jotka tarvitsevat soaiaalipuolen palveluita. Pitäisi kehitellä jonkinlainen sosiaalipäivystys, johon voitaisiin ottaa tilapäisesti kotona pärjäämättömiä vanhuksia. Nämä vastuukysymyksetkin olisi hyvä miettiä ihan uusiksi. Kenellä on vastuu ja kenellä ei? Vai onko kenelläkään? 

Jokaisella hyvinvointialueella on jo olemassa sosiaalipäivystys jos tilanne vaatii kiireellistä sosiaalityön arviota tai välittömiä, välttämättömiä toimenpiteitä. Sieltä saa myös ohjausta jatkopalveluiden pariin.

Sen lisäksi numerot esim. asiakasohjaukseen josta neuvoja voi kysyä kun tarve ei ole päivystysluonteinen vaan voi odottaa virka-aikaa.

Monella ikäihmisellä on yltiöoptimistinen käsitys omasta pärjäämisestä. Tietenkin  se on monelle paha paikka, jos joutuu luopumaan itsenäisyydestä ja omasta kodista.

Teette sen minkä voitte. Soittelette ja pidätte silmällä sen verran kun välimatkan puitteissa on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

 

 

Äitini on siis 76 vuotias. Voisin olla avuksi, jos hän vain asuisi lähempänä, mutta ei suostu muuttamaan, on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Talonsa on velaton. Vielä pärjää itsekseen, vaikka on sairauksia, mm reuma, joka on nyt villiintynyt ja on huonoja kausia, mutta vielä selviää itse, mutta entäs tulevaisuudessa? Kunto on kuitenkin mennyt tässä nyt parin viime vuoden aikana alaspäin. Äitini on todella itsepäinen ja aina ollut hieman hankala, mutta tuntuu, että nykyään tuo negatiivinen piirre on oikein korostunut. Mikään ei hälle käy, aina tulee vastaan sanomista. 

Päivä kerrallaan. Tulevaisuutta on turha murehtia. Äidin tulevaisuuden suunnitelmat ovat hänen oma asiansa ja hän on selkeästi päättänyt asua kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun  äitini  oli  80-vuotias  kun  huomasin, että  muisti alkoi  mennä  ja  pärjääminen  heikkoa.  Häntä  ei  huolittu  hoitolaitokseen,  vaan  lääkäri  kysyi  äidiltäni,  haluaako hän  olla kotona?   Arvaatteko, mitä  vanha ihminen  vastaa  tuollaiseen  kysymykseen.

Sitten eräänä  syysiltana  hän oli  lähtenyt  t-paita  päällään   pimeään  hortoilemaan. Onneksi  oli  pieni  kylä, jossa asui  ja  vastaan tuli  naapuri,  joka tunsi  hänet  ja vei  kotiin.

Vasta tämän  jälkeen pääsi  hoitolaitokseen.  

On todella vaikeaa saada  vanhuksille  asianmukaista  hoitoa.

Samat kokemukset. Äidille asennettiin ovi hälytykset ja turvarannekkeet ja hänellä kävi ruokatoimitukset ja kotiapu/hoitajia nopeasti lisääntyvään tahtiin 5 krt/pv saakka.  Hoivapaikka järjestyi vasta kun äiti oli tarpeeksi monta kertaa karannut yöllä kylälle niin että hälytyspäivystäjät joutuivat hänet hakemaan. 

En ole koskaan kuullut mistään erillisistä hälytyspäivystyksistä, kotihoidon asiakkailla hälytys menee turvapalvelun keskukseen joka ilmoittaa sen kotihoidolle joka sitten hoitaa nämä turva-, ovi- ja palohälytykset kaikkien muiden aikataulutettujen työlistalla olevien asiakakäyntien ja töiden ohessa. Osalla nämä hälytykset saattavat mennä keskuksesta ensimmäisenä omaisille, kotihoito sitten seuraavana auttajana. Toki jos hälytys arvioidaan erittäin kiireelliseksi (esim. vakava sairauskohtaus tai tulipalo) niin keskus hälyttää paikalle suoraan ensihoidon tai pelastuslaitoksen.

Meillä oli sama,kitkutteli kotona kieltäytyen kaikesta hoidosta kunnes kaatui ja sai aivotärähdyksen. Ei palautunut enää ennalleen eikä palaa enää kotiin. Ei viihdy hoitopaikassa vaan on lähdössä joka päivä kotiin. Hankala hoidettava. Mutta itseäni helpottaa tieto että on turvassa ainakin eikä yksin kotona.

Hän pärjää niin kauan kuin pärjää. Mieli voi muuttua kun annetaan pärjätä. Suunnittelette siskon kanssa kalenteriin milloin pääsette avuksi, esim kerran-kaksi kuussa. Nämä ajankohdat voi äidille ilmoittaa tyyliin "seuraavan kerran pääsen toukokuun 5. päivä JOS ei tule mitään yllättävää." Jos on vailla apua jatkuvasti niin on töitä tai lapsen menoja, ehkä jopa omia menoja.

Nykyään ei kovin herkästi edes saa vanhukselle apua kotiin. Ensin tarvitaan palvelutarpeen arvio.

Tuettuun asumiseen pääsee yleensä vasta kun on jo huonossa kunnossa eikä pysty lainkaan huolehtimaan itsestään.

Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua. 

Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.

Äidilleni tulee nyt palveluntarpeen arviointi lääkärikäyntinsä jälkeen.

Ikinä ei olisi moiseen suostunut, jos me lapset olisimme moista ehdottaneet. Hänen mielestään lasten kuuluu hoitaa kaikki ja siinä ei riitä mikään.

Omien sanojensa mukaan, lääkäri oli kysynyt, että onko hänellä lapsia. Äitini oli vastannut, että neljä lasta on, mutta ei ne käy minun luona koskaan. Kerran viikossa vaan pääseen käymään kaupassa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.

Nämä itsestään määrääjäät määräävät myös mieluusti muiden ajankäytöstä, kohtuuttomuus on heille tuntematon käsite. Ei haluaa ketään kotihoitajaa ja sitten soitellaan päivittäin saatan kuolla pian puheluita. Lopulta on 2...3 päivää kotona kaatuneena, sen jälkeen 6 kk sairaalassa ja lopulta hoitokodissa. Kunto ja ymmärrys romahti siihen kaatumiseen.

Voi kyllä! Mummo oli samanlainen jäärä, apua ei tarvittu, suuttui jos kysyi. Jos kotihoito, siivous tai joku yritti tulla käymään, niin mummo ei päästänyt sisään, "mun kotiini ei vieraat ihmiset tule!". 

Joka käänteessä sen piti korostaa, miten hyvin pärjää, silti soitteli mun äidille IHAN koko ajan kun ei löydä jotain tai kaukosäätimestä on patterit loppu tai maito maistuu oudolle ja yritti syyllistää, että toisten pitäisi juosta siellä auttamassa kun hän kuitenkin kohta kuolee. Välillä ollaan niin surkeaa ja vaivaista ja sitten taas uhotaan kuin kyllä tässä pärjätään ilman mitään apuja. 

Sitten lopulta kun alkoi kaatuilemaan pääsi vihdoin sairaalaan, siellä ei kauan sinnitellyt. Hyvä vaan, olisi varmaan haukkunu kaikki hoitajat sairaalassa ollessaan. Oli kyllä sellainen arvostelija, vastarannan kiiski ja mäkättäjä, että suututti kaikki.

No nythän teillä on ilonpäivät  kun mummo kuoli pois.

Niin onkin. Tais osta ja uppoa. Miksi niin monet boomeri-mummot ovat tuollaisia ettei niistä pudä edes omat lapset? Kiukkuisia, vihaisia, katkeria ja ahneita JÄÄRIÄ. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua. 

Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.

Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua. 

Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.

Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut. 

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

 

 

Äitini on siis 76 vuotias. Voisin olla avuksi, jos hän vain asuisi lähempänä, mutta ei suostu muuttamaan, on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Talonsa on velaton. Vielä pärjää itsekseen, vaikka on sairauksia, mm reuma, joka on nyt villiintynyt ja on huonoja kausia, mutta vielä selviää itse, mutta entäs tulevaisuudessa? Kunto on kuitenkin mennyt tässä nyt parin viime vuoden aikana alaspäin. Äitini on todella itsepäinen ja aina ollut hieman hankala, mutta tuntuu, että nykyään tuo negatiivinen piirre on oikein korostunut. Mikään ei hälle käy, aina tulee vastaan sanomista. 

Tiedän yhden mummon joka reuman kanssa eli lähemmäs 100 vuotiaaksi puulämmitteisessä talossa, vesi sentään tuli sisään. Ei siis reuma ole syy mihinkään laitokseen, sitä on työssäkäyvilläkin. Toisekseen jos äitisi ei sinne vieraita ihmisiä halua niin ei halua, mutta pärjää sitten itsekseen. Jokainen voi miettiä omalle kohdalle että joku tulisi teidän kotiin puuhaamaan täysin vieras ihminen, eli tarvitse olla dementoitunut ettei halua 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua. 

Ei sairaalaan joutuminen ole mikään syy "asettaa" ketään edunvalvontaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua. 

Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.

Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut. 

Juuri näin. Usein kun vanhus pääsee edunvalvontaan, hänet todetaan myös kykenemättömäksi hoitaa omia asioitaan (rajattu oikeustoimikelpoisuus), hän ei enää päätä asioistaan. Toki joskus vanhusta ei todeta kykenemättömäksi muuhun kuin taloudenhoitoon, mutta on kyllä todella harvinaista. Jos pärjää muutoin, pärjää myös taloudellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Äidilleni tulee nyt palveluntarpeen arviointi lääkärikäyntinsä jälkeen.

Ikinä ei olisi moiseen suostunut, jos me lapset olisimme moista ehdottaneet. Hänen mielestään lasten kuuluu hoitaa kaikki ja siinä ei riitä mikään.

Omien sanojensa mukaan, lääkäri oli kysynyt, että onko hänellä lapsia. Äitini oli vastannut, että neljä lasta on, mutta ei ne käy minun luona koskaan. Kerran viikossa vaan pääseen käymään kaupassa. :D

Meillä isoisän kohdalla arvioitiin kotihoidon käyntien tarvetta. Kysyivät häneltä kuinka usein poikansa käy hänen luonaan. Ukki vastasi, että kolme kertaa. Kolme kertaa viikossa siis, tarkensi haastattelija. Ei, vaan kolme kertaa päivässä totesi ukki. Ja niinhän siellä käytiinkin, ei vaan haastattelija meinannut uskoa.

Ikänsä? Paljonko on nyt?