Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei suostu maksamaan kotihoidosta eikä suostu vanhainkotiin eikä muuttamaan lähemmäs meitä lapsiaan.
21.04.2026 |
Silti meidän pitäisi hänet huoltaa ja hänt auttaa. Asuu omakotitalossa yksin eikä suostu myymään eikä muuttamaan toiselle paikkakunnalle. On laittanut totaalisesti liinat kiinni kaiken suhteen eikä suostu tulemaan yhtään vastaan. Kun puhun siitä, kun hänen vointinsa huononee eikä pärjää enää itsekseen niin sitten ei ole vaihtoehtoja kuin paikka vanhainkodista, jos ei huoli ulkopuolisia kotiinsa eikä suostu muuttamaan paikkakunnalta hän aloittaa rähjäämisen mitem häntä ei mihinkään laitokseen suljeta.
Mitä tässä nyt pitäisis siis tehdä? Asun itse perheeni kanssa 3 tunnin ajomatkan päässä hänestä ja meillä on tosiaan oma elämämme täällä, oma koti, työt ja lapsen koulu, emme tosiaan ole muuttamassa pois. Siskoni asuu vielä kauempana eikä hänellä muutto tule kysymykseenkään miehen työn takia.
Mikä tässä siis auttaa? Antaa olla, lopettaa vääntäminen ja paha sanoa näin, mutta mitä muita vaihtoehtoja on kuin jättää hänet sitten oman onnensa nojaan? Alan olemaan loppu tähän touhuun.
Kommentit (120)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään auta, siellä pärjää itsekseen, sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa, tee huoli ilmoitus jos huolestuttaa
Mitä hyötyä huoli-ilmoitulsesta on jos toinen ei apua suostu vastaanottamaan?
Se hyöty, että hyvinvointialue on tietoinen tällaisen vanhuksen olemassaolosta. Vanhuksella on tottakai oikeus kieltäytyä avusta, mutta ainakin omaiset ovat hoitaneet velvollisuutensa eli eivät ole jättäneet heitteillekään.
Ei omaiset ole vastuussa heitteille jätöstä jos vanhemmat on selvästi ilmaisseet että eivät vastaanota esim. kotihoitoa.
Ihmisillä on joku outo käsitys että huoli-ilmoitus tarkoittaa että joku muu ottisi vastuun. Ei ota. Ihan vanhus itse on vastuussa itsestää ja siitä pärjääkö ilman apua vai ei.
Huoli ilmoitus on hyvä aloitus, niin me teimme kun huomasimme äitimme höperöityvän monista asioista, kaatumisen takia sai geriatrian osastolla diagnoosin, dementia ja kotipalvelun avun , ruokapalvelun tilasimme, vein maidot, leivät ym hänelle. alle 2v on jo palvelukodissa tyytyväisenä.
Kieltäytyikö äitisi niistä kuten aloittaja kertoo. Kotipalvelut (tai palvelutarpeen arvion) saa tilattua ilman huoli-ilmoitusta. Huoli-ilmoitus ei johda sen sijaan mihinkään jos asiakas kieltäytyy jo siitä palvlutarpeen arvioinnista. Joo papereihin jää merkintä että huoli-ilmoitus on tehty päivämäärällä se ja se, asiakkalta kysyttiin palvelujen tarpeesta päivänä y tai että häntä ei tavoitettu.
Huoli-ilmoitus johtaakin just siihen merkintään. Ei palveluntarpeen arviontikaan johda muuta kuin merkintään, jos vanhus kieltäytyy kaikesta avusta. Se merkintä on silti olemassa. Mun äidistä ensimmäisen ilmoituksen viranomaisille teki poliisi. Isä ei ollut huomannut, että äiti oli varhain aamulla häippässyt jonnekin. Ohikulkijat olivat tuolla kadun varressa huomanneet yöpaita päällä kulkevan vanhuksen ja soittaneet 112:een. Vaikka äiti siitä saatiinkiin vietyä suoraan kotiinsa (eikä päivystyksen kautta), se ilmoitus oli tehty ja siten hyvinvointialueella tiedossa. Olisivat tehneet tuon palvelutarpeen arvion, mutta isä sanoi, että pärjäävät ihan hyvin. Meni aikansa ennenkuin sain isän puhuttua ympäri siihen arvioon. Silloinkin isä sanoi, että pärjäävät ihan hyvin. Olin puhunut sen ohjaajan kanssa edellisenä päivän puhelimessa ja kertonut, että ei ne pärjää, mutta voi varautua siihen, että isä kieltää mitään ongelmia olevan. Ihan kuten isä sitten tekikin. Siinä vaiheessa, kun äitiä sitten roudattiin edestakaisin kodin ja päivystyksen väliä, oli hoitavallekin taholle - siis siellä sairaalassa - hyvä tietää, että tätä on jatkunut jo pitkään eikä ole mikään uusi juttu. Ketään ei voi pakottaa ottamaan apua vastaan, mikä luonnollisesti ihan hyvä asia onkin. Mutta jos on vain vanhuksen sana omaisen sanaa vastaan, niin ketä pitäisi uskoa?
Vierailija kirjoitti:
Raha. Käykö rivitalo? Luhtitalo? Vai ok-talossa. Erikseen siivous kotiin vai siivoaako itse. Erikseen ruoka ja apteekki ym. Joku muuttaa lähemmäs häntä väliaikaisesti, käy siellä tai asuntoauto? Sukulainen avuksi? Etänä laskut vai itse. Puhelimella yhteys? Älkää pakottako laitokseen, ei ole niin vanha.
Et taida ihan täysillä käydä, kun et ymmärtänyt aloituksesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos maksatte kahdestaan siskon kanssa puoliksi jonkinlaisen avun, eli sen verran, että joku käy paikan päällä katsomassa tilanteen, siivoamassa vähän jne?
Ei tuollainen jäärä päästä ketään kotiinsa, jos itse on sitä mieltä, että ei mitään apua tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Äitini on siis 76 vuotias. Voisin olla avuksi, jos hän vain asuisi lähempänä, mutta ei suostu muuttamaan, on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Talonsa on velaton. Vielä pärjää itsekseen, vaikka on sairauksia, mm reuma, joka on nyt villiintynyt ja on huonoja kausia, mutta vielä selviää itse, mutta entäs tulevaisuudessa? Kunto on kuitenkin mennyt tässä nyt parin viime vuoden aikana alaspäin. Äitini on todella itsepäinen ja aina ollut hieman hankala, mutta tuntuu, että nykyään tuo negatiivinen piirre on oikein korostunut. Mikään ei hälle käy, aina tulee vastaan sanomista.
Hän on tiensä valinnut ja teidän täytyy selkeästi oma kantanne tuoda julki hänelle niin, että hän ymmärtää valintojensa seuraukset, jollette vielä ole näin tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.
Vierailija kirjoitti:
Tee huoli-ilmoitus.
76-vuotiaasta yksin pärjäävästä eläkeläisistä? Ei taida olla ajankohtaista. Vaikea sitä on hirveästi etukäteen varautua. Jos on rahaa niin ostakaa läheltä kotianne sijoitusasunto johon äiti voi joskus muuttaa, jospa tottuisi ideaan vuosien varrella. Toisaalta eihän sitä tiedä missä ap perheineen asuu sitten joskus kun äiti tarvitsee enemmän apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti on terve päästään, hän kyllä tajuaa aikanaan ettei enää jaksa yksin talossaan. Silloin on pakko antaa periksi ja muuttaa tai hyväksyä kotiin apua. Jos taas on muistisairautta niin silloin on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.
Kysymys on nimenomaan siitä, ketä uskoa ja ketä ei. JOS siis jotain sattuu ja aletaan kyselemään, miksi vanhuksesta ei ole huolehdittu. Vanhushan saattaa myöhemmin itse väittää, että "kyllä minä olisin apua halunnut, mutta kun...". Itsemääräämisoikeus on ihan hyvä asia ja vanhuksella on oikeus maata vaikka viikon lörssönit housuissaan, jos haluaa. Mutta se merkintä on tärkeä niin omaisille kuin viranomaisillekin, että jotain on sentään yritetty, mutta vanhus itse kieltäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.
Nämä itsestään määrääjäät määräävät myös mieluusti muiden ajankäytöstä, kohtuuttomuus on heille tuntematon käsite. Ei haluaa ketään kotihoitajaa ja sitten soitellaan päivittäin saatan kuolla pian puheluita. Lopulta on 2...3 päivää kotona kaatuneena, sen jälkeen 6 kk sairaalassa ja lopulta hoitokodissa. Kunto ja ymmärrys romahti siihen kaatumiseen.
Jos äitisi pääsisi vanhainkotiin niin omistusasunnon kulut huomioidaan puoli vuotta, sen jälkeen koko eläke menee hoitokodille. Eli omistusasunnon kulut pitää maksaa tilillä olevilla säästöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti on terve päästään, hän kyllä tajuaa aikanaan ettei enää jaksa yksin talossaan. Silloin on pakko antaa periksi ja muuttaa tai hyväksyä kotiin apua. Jos taas on muistisairautta niin silloin on eri asia.
Vanhukset taantuvat uhmaikäisiksi kouluttelijoiksi.
Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi pääsisi vanhainkotiin niin omistusasunnon kulut huomioidaan puoli vuotta, sen jälkeen koko eläke menee hoitokodille. Eli omistusasunnon kulut pitää maksaa tilillä olevilla säästöillä.
Ei mene koko eläke vaan 85% ja silloinkin pitää jäädä määritelty summa kuukausirahaa omaan käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.
Puhut paskaa. Kotihoitoa saa sen verran kuin tarpeelliseksi nähdään. Jos pesuja tarvitaan, se on palvelu, joka siihen erikseen liitetään tarvittaessa. Ei se ole mikään "voitko auttaa" -juttu.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.
Kysymys on nimenomaan siitä, ketä uskoa ja ketä ei. JOS siis jotain sattuu ja aletaan kyselemään, miksi vanhuksesta ei ole huolehdittu. Vanhushan saattaa myöhemmin itse väittää, että "kyllä minä olisin apua halunnut, mutta kun...". Itsemääräämisoikeus on ihan hyvä asia ja vanhuksella on oikeus maata vaikka viikon lörssönit housuissaan, jos haluaa. Mutta se merkintä on tärkeä niin omaisille kuin viranomaisillekin, että jotain on sentään yritetty, mutta vanhus itse kieltäytynyt.
Eu sillä merkinnällä ole mitään merkitystä enää viikon tai kahden päästä. Tilanne on voinut muuttua moneen kertaan.
Siitä että kotiapua ei ole järjestetty ei kyllä syytettä heitteillejätöstä oli siitä merkintä tai ei.
Heitteille jättö voi tulla kyseeseen jos henkilö selvästi on sairaalahoidon tarpeessa, eikä häntä sairaalahoitoon toimiteta tai soiteta sinne hätäkeskukseen. Sitä tilannetta ei kyllä tässä kohtaa on vaikea aloittajan tilanteessa olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti on terve päästään, hän kyllä tajuaa aikanaan ettei enää jaksa yksin talossaan. Silloin on pakko antaa periksi ja muuttaa tai hyväksyä kotiin apua. Jos taas on muistisairautta niin silloin on eri asia.
Vanhukset taantuvat uhmaikäisiksi kouluttelijoiksi.
*kiukuttelijoiksi
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.
Kysymys on nimenomaan siitä, ketä uskoa ja ketä ei. JOS siis jotain sattuu ja aletaan kyselemään, miksi vanhuksesta ei ole huolehdittu. Vanhushan saattaa myöhemmin itse väittää, että "kyllä minä olisin apua halunnut, mutta kun...". Itsemääräämisoikeus on ihan hyvä asia ja vanhuksella on oikeus maata vaikka viikon lörssönit housuissaan, jos haluaa. Mutta se merkintä on tärkeä niin omaisille kuin viranomaisillekin, että jotain on sentään yritetty, mutta vanhus itse kieltäytynyt.
Olet ihan oikeassa. On hyvin tärkeää, että löytyy merkintä onko palvelutarpeen arviointi tehty. Oma äitikin itkee ja tyrskii miten tarvitsee apua, mutta juuri mikään ei kelpaa vaan vastaus on ei. Siivousfirma käy kerran kuukaudessa, mutta sen haluaisi lopettaa, kun siivoojat eivät ole hyviä. Kotihoito käy kerran päivässä, sama juttu. Lääkeautomaatti on, mutta sen aikoo lopettaa. Suihkussa ei käy edes viikottain, koska se pelottaa, mutta kylvetysapua ei huoli. Jos hän nyt joutuisi sairaalaan, niin ihan varmasti väittäisi lääkärille miten hänet on jätetty pärjäämään yksin.
Niin ovat heidän lapsensakin, jotka päivästä toiseen haukkuvat vanhempiaan, kun ovat vielä elossa eivätkä ymmärrä kuolla pois.
Miksi helvetissä? Älytön ehdotus.