Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lie johtuu, mutta suurten ikäluokkien edustajilla toistuu usein sama kykenemättömyys kuunnella omien lasten ja lastenlasten asioita. Omassa perheessä ja myös ystäväpiirissä tämän huomaa todella räikeänä. Se todellakin on ne naakat ja naapurien asiat, mitä vatvotaan, eikä pysähdytä hetkeksikään kuuntelemaan tai olla kiinnostuneita muiden asioista. Jos jonkun sanan saa väliin, vastaus on korkeintaan "jaa" ja sitten jatkuu kertomus naakoista ja minulle tuntemattomien kylän ihmisten elämästä. 
Olen surullinen ja kateellinen perheille, joissa aidosti keskustellaan. Jos omassa elämässä ei tapahtuisikaan mitään, niin onhan aina kulttuuri ja yhteiskunta, josta riittää ammennettavaa, ja ihan jo se, että osoittaisi kiinnostusta lasten kuulumisiin ja keskustelisi lapsen asioista. 

Kaikki ei sano edes sitä jaata. Ehkä vain jatkavat omaa puhettaan ja jaastakin kuulee ja näkee, etteivät ole yhtään jaksaneet kuunnella, kun omat ajatukset kiinnostaa enemmän. Miksi siitä sukupolvesta tuli pääosin niin itsekästä? Sota-aika ja sen jälkeinen aika vaikuttivat jotenkin.

Aika monet ihmiset nyt on tuollaisia, ei se ikää katso.

 

Sisareni tyttärellä oli tapana kerran vuodessa käydä sukuloimassa täällä maalla..Mukana oli muistitikku täynnä kuvia lapsistaan ( koulun juhlat, harrastukset, synttärit jne. kuvina) ja sit istutti sisareni katsomaan niitä kuvia tuntitilkulla.

 

Et aika vaativaisia jotkut on siinä, että miten paljon heidän elämästään pitää olla kiinnostunut.

Kyllä minua ainakin kiinnostaisi nimenomaan kuvista nähdä, mitä itselleni tärkeät sukulaiset tai ystävät tekevät. Mitä järkeä on ihmissuhteessa, jossa ei olla kiinnostuttu toisista puolin ja toisin? Kohtuus toki kaikessa.

Niin mikä tuossa oli pointti? Mummoa ei missään nimessä kiinnosta lastenlasten elämä? Että kehtaakin tytär tuollaisia näyttää.

Tytär odottaa kaiken pyörivän hänen ja hänen lastensa ympärillä sillä ainoalla vierailulla, jonka vuoden aikana tekee.

Hei mummo, huomasitko että kirjoitit tuon saman kommentin jo kertaalleen hetki sitten tuohon ylemmäksi. Nyt skarppina,

Paljosta jäävät vaille, kun ei haluta käydä iäkkäiden vanhempien luona.

Paljon heiltä saa elämän viisauksia ja sukuusi kuuluvaa historiaa ennen kuin hän  vie hautaan 

sukuusi kuuluvaa historiaa ja paljon asioita, jotka ovat olleet vain hänen tiedoissaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tämä ketju on paisunut.

 

Soitin eilen puhelun äidille, ja kerroin etten ole nyt tulossa enää hetkeen koska tarvitsen aikaa itselleni ja perheelleni. Kerroin rehellisesti, etten ole voinut hyvin vieraillessa. Eipä hän osannut paljon asiaan vastata, mutta kysyi kuitenkin että kuka sitten tulee auttamaan erilaisissa askareissa, että tulisiko vaikka vanhin poikani sinne sitten. Ehdotin, että soittaa itse lapsenlapselleen, kerta se olisi ensimmäinenkin.

Ainakin olo on helpottunut kun kissa on nostettu pöydälle. Ehkä äiti ei oikeasti vieläkään sisäistänyt asiaa, että tilanne on mikä on. Heti ensimmäinen huoli kuitenkin oli, kuka nyt tulee heitä passaamaan.

 

Täällä on muutamia kommentteja ollut kaiken kohinan keskellä, joissa on jotain rakentavaa sisältöäkin, ja osasta on ollut apua. Kyllä, hermot ovat olleet todella kireällä. Vaikka vanhempieni käytös olisikin ymmärrettävää omassa ikäluokassaan, se tosiasia ei muutu etten vain jaska. Eivät hekään minustakaan oikeasti ole huolehtinut sen vertaa mitä minä heistä.

 

AP

Hyvä ap. Pidä tämä! Käy kesällä kerran, seuraavan kerran isänpäivänä ja max jouluna. Älä kuuntele puhelimessa valituksia kauan,, katkaise puhelu,nytvon pakko mennä jne jne. Sinulla on oma elämä.

Etsi netistä hänelle puhelinnumeroita mistä saa kotiin apuja ,siivous, ikkunan pesu , pihatyöt. Lähetä kirjeenä ,ettei voi sanoa ,että ei niitä kaikkia muista!!

Äiti osaa kyllä etsiä puhelunnumerot itsekin jos hän osaa soittaa tyttärelle. Kaiken ei tarvi olla valmiiksi selvitettynä hänen puolestaan.

Ei välttämättä osaa. Tai halua. Jotkut vanhat ihmiset kasvattavat itselleen asenteen, jonka mukaan heitä pitää palvella, he ovat jo arvokkaan panoksensa yhteiskunnalle antaneet. Leiviskänsä kantaneet. Tehköön nyt muut, ja toisaalta ei näitä nyky-yhteiskunnan kommervenkkejä pysty mielessä pitämään eikä tiedä mistä etsiä tietoa. Hoitakoon tyttäret minua koska minäkin heitä hoidin pieninä ja tarvitsevina.

Vierailija kirjoitti:

Ap on itsekeskeinen idiootti. Minä minä minä.

Monet vanhukset ovat itsekeskeisiä idiootteja. Minä minä minä. Minun sairaudet ja vaivat, sukulaisten ja kylänmiesten juorut. Naakat.

Vierailija kirjoitti:

Paljosta jäävät vaille, kun ei haluta käydä iäkkäiden vanhempien luona.

Paljon heiltä saa elämän viisauksia ja sukuusi kuuluvaa historiaa ennen kuin hän  vie hautaan 

sukuusi kuuluvaa historiaa ja paljon asioita, jotka ovat olleet vain hänen tiedoissaan..

Olisi kiva kuulla noista elämän viisauksista. Omat vanhemmat lähinnä lateli sananlaskuja kuten "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto" tai "jos teet sitä, tätä tai tota, niin lennät pihalle kuin leppäkeihäs". Ainoa oikea viisaus jonka vanhemmilta kuulin, oli se, että ikinä ei saa taata kenenkään lainaa, mutta sen jo tiesinkin.

Äidiltä kuulin isän lapsuuden ja nuoruuden olleen kurjaa ja köyhää. Äidin lapsuus ja nuoruus oli myös köyhää, mutta hän sepitti sen kuulostamaan Pieni talo preerialla -sarjalta. Silloin tällöin häneltä lipsahti tosiasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset tahtoo asua kotona mutta olettavat että nuoremmat alkavat mahdollistaa sen esimerkiksi tehdä lumityöt ja nurmikon leikkuut, odotettiin jopa sitä että käydään lämmittämässä taloa puilla ! Vuosikaudet on kuskattu jo kauppaan viikottain.

Nyt kitistään kun rivitalossa ei olekaan omaa hehtaarin pihaa ja juurikin naapurien asiat " tiedetään " ja tylsää on sillä se sisäinen elämä alkaa olla vähissä , mikään ei kiinnosta.

Nuorten pitäisi käydä vaikka mitään yhteistä ei ole ollut koskaan, vanhemmuus ja isovanhemmuus on ollut olematonta. Tässä kohtaa tulee oikeasti mieleen käydä vielä harvemmin. 

Vanhuksilla ei voi olla nuoria vaan tietyssä iässä olevia vanhenevia ihmisiä omine vaivoineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinustakin tulee vanha

Entä sitten?

Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?

Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tämä ketju on paisunut.

 

Soitin eilen puhelun äidille, ja kerroin etten ole nyt tulossa enää hetkeen koska tarvitsen aikaa itselleni ja perheelleni. Kerroin rehellisesti, etten ole voinut hyvin vieraillessa. Eipä hän osannut paljon asiaan vastata, mutta kysyi kuitenkin että kuka sitten tulee auttamaan erilaisissa askareissa, että tulisiko vaikka vanhin poikani sinne sitten. Ehdotin, että soittaa itse lapsenlapselleen, kerta se olisi ensimmäinenkin.

Ainakin olo on helpottunut kun kissa on nostettu pöydälle. Ehkä äiti ei oikeasti vieläkään sisäistänyt asiaa, että tilanne on mikä on. Heti ensimmäinen huoli kuitenkin oli, kuka nyt tulee heitä passaamaan.

 

Täällä on muutamia kommentteja ollut kaiken kohinan keskellä, joissa on jotain rakentavaa sisältöäkin, ja osasta on ollut apua. Kyllä, hermot ovat olleet todella kireällä. Vaikka vanhempieni käytös olisikin ymmärrettävää omassa ikäluokassaan, se tosiasia ei muutu etten vain jaska. Eivät hekään minustakaan oikeasti ole huolehtinut sen vertaa mitä minä heistä.

 

AP

Hyvä ap. Pidä tämä! Käy kesällä kerran, seuraavan kerran isänpäivänä ja max jouluna. Älä kuuntele puhelimessa valituksia kauan,, katkaise puhelu,nytvon pakko mennä jne jne. Sinulla on oma elämä.

Etsi netistä hänelle puhelinnumeroita mistä saa kotiin apuja ,siivous, ikkunan pesu , pihatyöt. Lähetä kirjeenä ,ettei voi sanoa ,että ei niitä kaikkia muista!!

Äiti osaa kyllä etsiä puhelunnumerot itsekin jos hän osaa soittaa tyttärelle. Kaiken ei tarvi olla valmiiksi selvitettynä hänen puolestaan.

Ei välttämättä osaa. Tai halua. Jotkut vanhat ihmiset kasvattavat itselleen asenteen, jonka mukaan heitä pitää palvella, he ovat jo arvokkaan panoksensa yhteiskunnalle antaneet. Leiviskänsä kantaneet. Tehköön nyt muut, ja toisaalta ei näitä nyky-yhteiskunnan kommervenkkejä pysty mielessä pitämään eikä tiedä mistä etsiä tietoa. Hoitakoon tyttäret minua koska minäkin heitä hoidin pieninä ja tarvitsevina.

Puhelinnnumerot on netin takana nykyisin jos ei hallitse sitä. Enemmän pitäisi olla jaossa vaikka apteekeissa , kirjastossa, alueen listaa palveluista ja puhelinnumeroista. Vanhuksille paikkakunnan  paperilehti on myös tärkeä tietolähde.

Olen vanhus, ymmärrän heidän vaikeutensa joille ei tämä aika vaikeampaa.   P.s. en vaivaa lapsiani mihinkään, he ovat sairaampiakin kuin minä. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on itsekeskeinen idiootti. Minä minä minä.

Monet vanhukset ovat itsekeskeisiä idiootteja. Minä minä minä. Minun sairaudet ja vaivat, sukulaisten ja kylänmiesten juorut. Naakat.

Itsekeskeisyys ei suinkaan vaivaa ihmistä joka ei yhtään jaksa muita ihmisiä kuin itseään. Joka jaksaa nalkuttaa vanhuksista loputtomiin. Jopa kaupassa tuntemattomista vanhuksista.

No nyt tulee äitienpäivä. Kaikki menee sen ainoan kerran vuodessa sinne hoitolaitokseen parhaat päällä motkottamaan hoitajille. Ettekö saa tuota muoria jo hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinustakin tulee vanha

Entä sitten?

Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?

Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.

Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinustakin tulee vanha

Entä sitten?

Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?

Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.

Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.

Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinustakin tulee vanha

Entä sitten?

Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?

Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.

Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.

Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.

Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi. 

Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.

Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinustakin tulee vanha

Entä sitten?

Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?

Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.

Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.

Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.

Miksi puhut yleistäen  sukupolvista jos tarkoitat omia vanhempiasi? Sinulla on kaikki oikeudet vihata heitä vaikket vuodedta vuoteen hakisi oikeutusta vihallesi vauvapalstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaa käsitellä asia terapiassa eikä täällä. 

Ehdottomasti näin. Täällä on vaan vanhukset vänkkäämässä miten ihanaa oli maalla kasvaa. Kenelläkään muulla ei mitenkään voi olla eri kokemusta. Nämä samat empatiakyvyttömät idiootit kommetoivat vaikka perheväkivaltaan että "ei meillä vaan ollut, oli niin ihanaa vaan". Nyt he sekoittavat apn kokemuksen että se olisi suoraa kritiikkiä heidän omaan lapsuuttaan kohtaan tai heidän vanhempiaan tässä arvostellaan. Toinen kertoo omasta elämästään ja nämä luulee että hän krititoi heidän.

Tuskin ap:n ongelmat on kasvupaikasta kiinni.  Ihan yhtä vaikeata ap:n olisi mennä sinne vanhempien kaksioon johonkin kaupunkiin ja vaikka ap olisi kasvanut kaupungissa, tuskin hänellä olisi tuon paremmat välit vanhempiinsa. 

Ap ja vanhempansa ovat selvästi vieraantuneet toisistaan ja heidän elämänsä kulkevat ihan eri latuja. Ei mitään yhteistä. 

Sellaisten ihmisten voi olla puolin ja toisin tukalaa viettää aikaa toistensa seurassa. Molemmat osapuolet huokaisee helpotuksesta, kun vierailu on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinustakin tulee vanha

Entä sitten?

Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?

Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.

Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.

Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.

Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi. 

Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.

Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.

Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinustakin tulee vanha

Entä sitten?

Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?

Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.

Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.

Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.

Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi. 

Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.

Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.

Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.

Nyt puhutaan viiskymppisistä aikuisista. Ei nykynuorisosta. Jolla silläkin jo omat ajatuksensa vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset tahtoo asua kotona mutta olettavat että nuoremmat alkavat mahdollistaa sen esimerkiksi tehdä lumityöt ja nurmikon leikkuut, odotettiin jopa sitä että käydään lämmittämässä taloa puilla ! Vuosikaudet on kuskattu jo kauppaan viikottain.

Nyt kitistään kun rivitalossa ei olekaan omaa hehtaarin pihaa ja juurikin naapurien asiat " tiedetään " ja tylsää on sillä se sisäinen elämä alkaa olla vähissä , mikään ei kiinnosta.

Nuorten pitäisi käydä vaikka mitään yhteistä ei ole ollut koskaan, vanhemmuus ja isovanhemmuus on ollut olematonta. Tässä kohtaa tulee oikeasti mieleen käydä vielä harvemmin. 

Taas joku vinkuu omista vanhemmistaan täällä, mikset sano tuota heille itselleen?

Ja mitä hyötyä siitä sanomisesta on? Riidan saa aikaiseksi! Sanoin joskus, että olen kyllästynyt selittämään asioita hänelle. Siihen tuumasi "Älä niin paa". Sillä kertaa ei tullut pahempaa riitaa.

Eka viesti ketjuun

Vierailija kirjoitti:

Vanhempasi joutuivat sietämään sinua  siitä  lähtien  kun synnyit.  Lapsuuden,  teini-iän  ja  nyt sinun  kaunasi.

Lapsia ei ole pakko tehdä. AP ei ole pyytänyt syntyä. Vähän niin kuin vanhempien *VELVOLLISUUS* "SIETÄÄ" kakaroitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinustakin tulee vanha

Entä sitten?

Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?

Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.

Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.

Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.

Miksi puhut yleistäen  sukupolvista jos tarkoitat omia vanhempiasi? Sinulla on kaikki oikeudet vihata heitä vaikket vuodedta vuoteen hakisi oikeutusta vihallesi vauvapalstalta.

Tarkoitan nimenomaan yleistäen, en pelkästään omista vanhemmistani. Minun omat vanhempani olivat rakastavia ja kunnioittavia, siksi oli helppo heitä rakastaa ja kunnioittaa. Yksilökysymys, ei sukupolvikysymys. Missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa ja että lapset olisivat vanhemmilleen mitään velkaa. 

Mitä ihmettä kuvittelet minun "vuodedta" toiseen hakevan vauvapalstalta? Muovaat tuntemattomasta palstakirjoittajastasi mielikuvituksessasi irvikuvamaisen olkiukon, jonka kanssa kuvittelet keskustelevasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinustakin tulee vanha

Entä sitten?

Onko mukava ajatus, että lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä nyt omista vanhemmistasi?

Ylisukupolvisen myrkyllisyyden ketjun voi myös katkaista. Itse olen omille lapsilleni koettanut opettaa, etteivät he ole minulle mitään velkaa. Että äidinrakkaus ja huolenpito on pyyteetöntä ja vastikkeetonta, vailla mitään odotuksia mistään tulevasta.

Voisiko myös opettaa lapsille edellisten sukupolvien arvoa eikä lähteä siitä että minä olen ensimmäinen hyvä ihminen maailmassa.

Joillakin sitä arvoa on, joillakin ei, mummo-hyvä. Yksilökysymys, ei lainkaan sukupolvikysymys.. Rakkaus ja kunnioitus synnyttää rakkautta ja kunnioitusta. Vaikeat ihmiset ovat vaikeita lapsina, vaikeita aikuisina ja vaikeita vanhoina. Jos ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi, mukaanlukien lapsesi ja lapsenlapsesi, ensimmäinen asia on katsoa peiliin.

Aika itsekeskeinen ajatus. Vasta me, viiskymppiset, olemme ensimmäinen virjeetön sulupolvi. 

Ihmettelen ikäluokan itsekkyyttä ja omahyväisyyttä. Omiin sukulaisiin ei tietysti tarvitse pitää mitään yhteyttä mutta tuota jatkuvaa jankutusta yleistäen.

Viiskymppisellä pitäisi olla jo sen verran yhteiskunnallista tietämystä että tajuaisi miten paljon maailma ja elintaso on muuttunut 80 - 100 -vuotiaiden aikana. Jos ei sitä tajua ole ei sitä tietenkään voi enää oppiakaan.

Niin, jo Egyptin faaraoiden hautakammioiden seinille oli kirjoitettu tekstejä nykynuorison tapainturmeluksesta. Toista se oli ennen! Ennen oli kaikki paremmin! Tämä nykynuoriso, miten itsekästä ja omahyväistä porukkaa he ovatkaan, kaikki tyynni.

"egyptin hautakammioiden seinille..." No ei todellakaan ollut, antiikin Roomasta puhut? Vähän on puurot ja vellit sekaisin tuhannelta vuodelta XD