Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin, mistä AP puhuu. Olen sukuni ensimmäinen ylioppilas, ensimmäinen korkakoulututkinnon ja siistiin sisätyöhön päätynyt. Teen itse töitä asioiden parissa, joiden arvo ylittää vanhempieni koko elämän ansiot. Juttelen töissä ja vapaalla kavereideni niin kulttuurista, politiikasta, urheilusta kuin matkustelustakin. Vanhemmat taas jankkaavat samoja asioita koko ajan. Niin oli lapsuudessanikin. Heidän keskustelujensa huipentuma on Salattujen elämien juonenkäänteet. Omat lapsenikaan eivät halua enää käydä heillä kylssä ja en voi moittia. Kyllä joululomalla on mukavampaa lasketella Alpeilla kuin istua vanhassa, peruskorjaamattomassa talossa ja hiihtää ympyrää lähipellolla.
Oletko varma ettet ole vaihdokas tai adoptoitu?
Nykyään kun voi teettää geenitestejä, joista selviää oikeat sukulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän 70-vuotiaat ovat syntyneet vuonna 1956
Mistä nää 70-vuotaat on keksitty? Puhe oli siitä, että 70-luvulta asti asuttu samassa talossa, jolloin loogisinta olisi että vanhemmat ovat 80-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Oletko lukenut koko ketjun?
Ap:llä on tietysti täysi oikeus olla tapaamatta vanhempiaan, mutta mikään ehdotus jonka hän täällä varsinkin aluksi sai tilanteen parantamiseksi ei kelvannut, vaan hän palaa toistuvasti uhritarinaansa ja haukkumaan vanhempiaan.
Täällähän on kuultu vain ap:n näkemys tilanteesta, vanhemmat voivat olla toista mieltä.
Ap saattaisi kaivata ulkopuolista ammattiapua traumansa käsittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin sivusta ajateltuna, lähihoitajaksi siellä amiksessa jos ei takapajulan lukio miellyttänyt ja sitten AMK sairaanhoitajaksi. Olisi voinut asua kotona.
Siihen aikaan oli sairaanhoito-oppilaitokset, jossa opiskeltiin hoitoalaa. Niitä ei todellakaan ollut jokaisessa pikkupitäjässä, ei ole nykyisinkään. Hoitoala ei muutenkaan ole jokaiselle sopiva tai toive.
Kyll tyttären kaveri, 45, kävi lähihoitajaksi amiksessa ja sitten AMK sairaanhoitajaksi.
Sinä puhut hyvin vanhoista ajoista, aloittajahan ei ka niin vanha. Ammattikorkeat tuli 90-luvun alussa.
Entäpä jos hän on lääkäri tai hammaslääkäri? Mikä ihmeen oletus tämä on, että maalaistaustalla ei voi muuksi tulla kuin hoitajaksi? Tarvitseeko sairaanhoitajaksi pyrkivän opiskella lukiossa matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa?
Millä kivikaudella te elätte tietojenne kanssa. Kävin 60-luvulla keskikoulun ja valmistuin ylioppilaaksi pohjoisessa . Meistä tuli maistereita,lääkäreitä. Juristeja . Ekonomeja ect. Ei se ollut este , että meidän perheessä oli 10 lasta ja vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Tässä teille hiukan siis yleis-sivistystä mummolta 81v.
Opiskeluun ei ollut silloin esteitä eikä ole nykypäivänäkään.
Ainut este on laiskuus tai sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Oletko lukenut koko ketjun?
Ap:llä on tietysti täysi oikeus olla tapaamatta vanhempiaan, mutta mikään ehdotus jonka hän täällä varsinkin aluksi sai tilanteen parantamiseksi ei kelvannut, vaan hän palaa toistuvasti uhritarinaansa ja haukkumaan vanhempiaan.
Täällähän on kuultu vain ap:n näkemys tilanteesta, vanhemmat voivat olla toista mieltä.
Ap saattaisi kaivata ulkopuolista ammattiapua traumansa käsittelyyn.
Suurimman osan kyllä, enkä näe mitään uhriutumista vaan pohdintaa sille, mistä syistä paniikkikohtaus ja paha olo on tullut. Hän on korostanut, ettei näitä tuntemuksia ole tullut missään muussa kontekstissä vaan ainoastaan vanhempiinsa ja kotikylään liittyen. Eikö siis ole aika loogista, että ongelma liittyy huonoista väleistä vanhempiin ja kotikylään? Vanhemmat eivät ehkä ole tehneet tietoisesti mitään pahaa, mutta kylä ja vanhemmat laukaisevat pahan olon. Tämä ei ole uhriutumista! Ei kai hänen elämä huonoa ole, mutta menneisyys on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta jauhaa tunteistaan, niistä ei puhuttu. Kaikki aika meni arjen pyörittämiseen. Nykyään on niitä, jotka on palkattu sitä varten, että heille käydään valittamassa. Minä ja minun tunteet... Silti vaan valittaminen jatkuu myös keski-ikäisillä, nyt siitä, kun vanhemmat vaan elää eikä edes kuole, että pääsisi niitä näkemästä ja kuuntelemasta niiden iänikuisia juttuja.
Olisitte edes vaan tunteettomia, mutta kun te olette vielä pahantahtoisia. Tai siis kai teidän pitäisi tajuta, mitä te teette.
Kunnioitukseni jokaiselle sukupolvien ketjun katkaisijalle! Myös vanhus voi tehdä sen ihan koska tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Oletko lukenut koko ketjun?
Ap:llä on tietysti täysi oikeus olla tapaamatta vanhempiaan, mutta mikään ehdotus jonka hän täällä varsinkin aluksi sai tilanteen parantamiseksi ei kelvannut, vaan hän palaa toistuvasti uhritarinaansa ja haukkumaan vanhempiaan.
Täällähän on kuultu vain ap:n näkemys tilanteesta, vanhemmat voivat olla toista mieltä.
Ap saattaisi kaivata ulkopuolista ammattiapua traumansa käsittelyyn.
Mietitkö yhtään, mitä kirjoitat. Luonnollisesti ap:lla on oma näkökanta, vaikka hän onkin yrittänyt yliymmärtää äitiä.
Ei ihmissuhde mene niin, että toinen kantaa siitä 95 ja toinen 5 ja sitten syyllistää, kun toista ei enää nappaa.
YouTube on täynnä sinun ja ap:n vanhempien kaltaisten vuodatuksia kiittömättömistä lapsista, jotka ovat ottaneet oman elämänsä haltuunsa.
Jos autosi hajoaa, eikä sinulla ole rahaa korjata sitä, ei ole mitään väliä, mikä kaikki siellä autossa on vialla.
Ap:n vanhempien näkökulma saa olla ihan mikä tahansa. Heidän näkemyksellään on merkitystä neuvotellessa, mutta ei puolustuspuheena. Ja moni jumiutuu puolustukseen neuvottelun sijaan.
Minun pitää ainakin vetää vähän happea ennen ja jälkeen vanhemmillani käynnin. Onneksi voin annostella käyntejä 1,5 tunnin tapaamisiin.
Vanhempani osaavat tehdä kaikesta ongelman ja kaikki kohtelevat heitä väärin ja pankkivirkailijakin merkkasi rahastojen myynnit viimeksi väärin (olivat tehneet ihan oikein). Sitten kiukuttelevat, kun ystävät ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Eikä ole mitään alkavaa muistisairautta, vaan ovat aina olleet omasta mielestään aina oikeassa ja eivät tee virheitä. Ihan hirveä show, että sai veroilmoituksenkin tehtyä... Ovat jumiutuneet omiin virheellisiin ajatuksenkulkuihin asioista ja todella raskasta keskustella aina uudestaan sanoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta jauhaa tunteistaan, niistä ei puhuttu. Kaikki aika meni arjen pyörittämiseen. Nykyään on niitä, jotka on palkattu sitä varten, että heille käydään valittamassa. Minä ja minun tunteet... Silti vaan valittaminen jatkuu myös keski-ikäisillä, nyt siitä, kun vanhemmat vaan elää eikä edes kuole, että pääsisi niitä näkemästä ja kuuntelemasta niiden iänikuisia juttuja.
Olisitte edes vaan tunteettomia, mutta kun te olette vielä pahantahtoisia. Tai siis kai teidän pitäisi tajuta, mitä te teette.
Kunnioitukseni jokaiselle sukupolvien ketjun katkaisijalle! Myös vanhus voi tehdä sen ihan koska tahansa.
Sanopa muuta. Tää ketju on ainakin osoittanut sen, että tietty ikäpolvi taitaa olla todella ikävä ja inhottava. Jos joku tarvitsisi terapiaa niin nämä tunnekylmät eläkeläiset, joille elämän sisältö on ollut työ ja pärjääminen. Elämästä ei saa nauttia, se on hyvää kun vain pysyy elossa, ja jos muuta kaipaa niin on liian hieno ja pöyhkeä. Jos ahdistaa, niin oma vika ja mitäs on niin heikko. Kammottavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Kuinka moni laskee peruskoulunsa lopettaneen toiselle paikkakunnalle lukioon ja asumaan jos olisi mahdollisuus kotoa käsin käydä lukio edullisemmin? Estelemättä jos lapsella vielä huono olo jne.
Tietysti paljon nuoria menee erikoislukioihin kauas kotoa ja ammattikouluihin.
Vanhaan aikaan lapset lähti 11 v koulukaupunkeihin kun oppikouluja oli harvemmassa. Niihin aikoihin kun taas osa aloitti itsensä elättämisen 15-vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuakin tutumpaa. Joka viikko meilläkin käydään sama keskustelu; mitä kissa on tehnyt, mitä mumma on syönyt, missä käynyt, kuka kuollut jne. Samat asiat toistuu. Varovainen saa olla mitä hänelle kertoo, kun tahtoo ymmärtää kaiken väärin ja kertoo eteenpäin valheita. Typerät uskoo vanhaa höperöä. Kuuluu vanhuuteen ja sitä joutuu sietämään. Ei välttämättä rakkaudesta lajiin mutta antaakseen hyvää esimerkkiä omille lapsilleen, että vanhoista ihmisistä kuuluu huolehtia loppuun asti.
Ymmärsin kuitenkin, että ap:n vanhemmilla ei ole vielä muistisairautta, kuten sinun mummallasi taitaa olla?
Tokihan muistisairaan kanssa keskustelut ovat toistamista, mitä se ap:n vanhempien kanssa kuvauksesta päätellen ei ole.
Minusta ap osoittaa vanhempiaan kohtaan toiveita asioiden puhumisesta ja puhumista "oikeista" asioista eikä naakoista.
Aivan, on jotenkin outoa, että ap vaatii vanhempiaan nostamaan keskustelun tasoa. Jos ap viettää elämäänsä kultivoituneiden keskustelujen ympäröimänä, niin miten voi olla niin vaikeaa viettää muutama päivä seurassa, jossa jutut eivät täytä kaikkia omia kriteerejä. Elämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita ja niihin sopeutumista. Jos olisin ap, olisin esim. kiinnostunut vanhempien lapsuudesta, suvun historiasta, tekisin varmaan jopa muistiinpanoja. Laittaisin ruokaa yhdessä, luettaisiin lehtiä tai nettiä. Jne. Apn vanhemmilla on pitkä elämä takana kaikkine tapahtumineen. Olisin kiinnostunut niistä.
Ei ap:ta kiinnosta, kun helpompi on uhriutua. Vanhemmat ovat kohdelleet minua huonosti => en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei puhettakaan, että selvittäisi miksi. Helpompi vaan ajatella että vanhemmat ovat kauheita ihmisiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.
Millä tavalla tässä on uhriuduttu? Ei tosiasioiden myöntäminen ääneen ole uhriutumista. Myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä.
Oletko lukenut koko ketjun?
Ap:llä on tietysti täysi oikeus olla tapaamatta vanhempiaan, mutta mikään ehdotus jonka hän täällä varsinkin aluksi sai tilanteen parantamiseksi ei kelvannut, vaan hän palaa toistuvasti uhritarinaansa ja haukkumaan vanhempiaan.
Täällähän on kuultu vain ap:n näkemys tilanteesta, vanhemmat voivat olla toista mieltä.
Ap saattaisi kaivata ulkopuolista ammattiapua traumansa käsittelyyn.
On kiva ajatus, että olisi joku ratkaisu, joka muuttaisi haitallisesti käyttäytyvät vanhemmat normaaleiksi ihmisiksi. Harmi, ettei sellaista ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan neglect aiheuttaa suoraa väkivaltaa pahemmat vauriot hermostoon/ trauman.
Ap:n jutuista syntyy mielikuva neglectissä sekä parentifioidusta lapsesta (vaaditaan aikuisen käytöstä, vaikka vanhemman käytös voi olla lapsellisempaa.
Kärsin neglectin aiheuttamasta traumasta, joka on ahdistusta tai masennusta pahempi ja niin hyvin piilossa, ettei se näy muille, eikä itselleköän, kunnes tapahtuu jokin käänne ja joutuu tajuamaan, että se versio, joka on ihmisten kanssa, ei ole kokonainen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin, mistä AP puhuu. Olen sukuni ensimmäinen ylioppilas, ensimmäinen korkakoulututkinnon ja siistiin sisätyöhön päätynyt. Teen itse töitä asioiden parissa, joiden arvo ylittää vanhempieni koko elämän ansiot. Juttelen töissä ja vapaalla kavereideni niin kulttuurista, politiikasta, urheilusta kuin matkustelustakin. Vanhemmat taas jankkaavat samoja asioita koko ajan. Niin oli lapsuudessanikin. Heidän keskustelujensa huipentuma on Salattujen elämien juonenkäänteet. Omat lapsenikaan eivät halua enää käydä heillä kylssä ja en voi moittia. Kyllä joululomalla on mukavampaa lasketella Alpeilla kuin istua vanhassa, peruskorjaamattomassa talossa ja hiihtää ympyrää lähipellolla.
Kieli poskessa varmaan tuon kirjoitit, mutta onhan niinkin, että vanhempien asenne isovanhempiin siirtyy helposti lapsille.
Jos naureskellen puhutte Salattujen elämien käänteistä, niin samalla tietysti siirrätte väheksynnän isovanhempien elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Kuinka moni laskee peruskoulunsa lopettaneen toiselle paikkakunnalle lukioon ja asumaan jos olisi mahdollisuus kotoa käsin käydä lukio edullisemmin? Estelemättä jos lapsella vielä huono olo jne.
Tietysti paljon nuoria menee erikoislukioihin kauas kotoa ja ammattikouluihin.
Vanhaan aikaan lapset lähti 11 v koulukaupunkeihin kun oppikouluja oli harvemmassa. Niihin aikoihin kun taas osa aloitti itsensä elättämisen 15-vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Kotoa käsin ei voi tienata rahoja lukiokirjoihin, joita ei edelleenkään suostuttu ostamaan!! Olisiko ne kirjat pitänyt varastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta jauhaa tunteistaan, niistä ei puhuttu. Kaikki aika meni arjen pyörittämiseen. Nykyään on niitä, jotka on palkattu sitä varten, että heille käydään valittamassa. Minä ja minun tunteet... Silti vaan valittaminen jatkuu myös keski-ikäisillä, nyt siitä, kun vanhemmat vaan elää eikä edes kuole, että pääsisi niitä näkemästä ja kuuntelemasta niiden iänikuisia juttuja.
Olisitte edes vaan tunteettomia, mutta kun te olette vielä pahantahtoisia. Tai siis kai teidän pitäisi tajuta, mitä te teette.
Kunnioitukseni jokaiselle sukupolvien ketjun katkaisijalle! Myös vanhus voi tehdä sen ihan koska tahansa.
Sanopa muuta. Tää ketju on ainakin osoittanut sen, että tietty ikäpolvi taitaa olla todella ikävä ja inhottava. Jos joku tarvitsisi terapiaa niin nämä tunnekylmät eläkeläiset, joille elämän sisältö on ollut työ ja pärjääminen. Elämästä ei saa nauttia, se on hyvää kun vain pysyy elossa, ja jos muuta kaipaa niin on liian hieno ja pöyhkeä. Jos ahdistaa, niin oma vika ja mitäs on niin heikko. Kammottavia ihmisiä.
Niin. Kommentti kommentilta toistuu vanhojen vanhempien moittiminen ja pilkkaaminen. Väärin asuvat, eivät oo maistereita, maalaiset hyh. Mitään hyvää et sinäkään keksi ikäihmisistä. Kammottava mielenmaisema elää vihassa ikääntyneitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja: eivät vanhempani ole minulle mitään pahaa tehneet. Lukekaa nyt hyvänen aina aloitus.
Niin.. ehkä tässä on tarkoitettu sitä, ettei ainakaan väkivaltaa ja haukkumista ole ollut, mutta myöhemmin toteaa että lukion käynnin estely on ollut tylyä ja väärin. Onko yksittäiseen lauseeseen takertuminen oleellista?
Kuinka moni laskee peruskoulunsa lopettaneen toiselle paikkakunnalle lukioon ja asumaan jos olisi mahdollisuus kotoa käsin käydä lukio edullisemmin? Estelemättä jos lapsella vielä huono olo jne.
Tietysti paljon nuoria menee erikoislukioihin kauas kotoa ja ammattikouluihin.
Vanhaan aikaan lapset lähti 11 v koulukaupunkeihin kun oppikouluja oli harvemmassa. Niihin aikoihin kun taas osa aloitti itsensä elättämisen 15-vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Kotoa käsin ei voi tienata rahoja lukiokirjoihin, joita ei edelleenkään suostuttu ostamaan!! Olisiko ne kirjat pitänyt varastaa?
Me emme tiedä kuin tämän itsesäälisen kirjoituksen jossa kirjat muka ostettiin mainostenjaolla.
Oletko varma ettet ole vaihdokas tai adoptoitu?