Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (895)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohtuutonta, kun pitäisi olla lempeä, armollinen, rakastava ja hoivaava vanhempi omille vanhemmilleen, mutta ei ole itse saanut olla koskaan lapsi. On joutunut opettelemaan, olemaan itse itselleen rakastava ja turvallinen vanhempi.
Täällä nyt lässyttää kaikki normaalin lapsuuden eläneet, joilla ei ole mitään käsitystä mitä toiset on lapsena saaneet sietää.
Juurikin näin. On helppo huutaa, että ”kasva aikuiseksi” kun piti aikuistua 15-vuotiaana.
Onko muuten konkreettisia vinkkjä, miten kasvaa aikuiseksi yli 40-vuotiaana? Katkeruus ja syvä ahdistus paskasta lapsuudesta ei hellitä sormia napsauttamalla. Terapia varmaan auttaisi.
Täytyy olla onnellinen siitä, että omat lapset ovat saaneet melko normaalin lapsuuden, mitä nyt isovanhemmat halunneet jättäytyä taka-alalle. He eivät ole koskaan käyneet minun luona kylässä, koko elämänsä aikana. Ei edes vaikka kyytiä tarjoaisi.
Ei se terapia poista muistoja ja kehityksellistä traumaa hermoverkoista kokonaan.
Kyllä se sellainen ainainen suru/inho/katkeruus jää aivomassaan muistuttamaan kaikesta.
Ihminen ei ole mikään kone, josta voi hiirtä klikkaamalla deletoida tiedostoja ja kirjoittaa niitten päälle lässynläätä.
AP.llä on katkera luonne. Hän halveksii vanhempiaan näiden pienestä elämänpiiristä, mutta ei itse ole sen parempi. todella raskasta ja katkeraa vuodatusta kokoajan.
Ap.n kannattaisi nyt viimeinkin ottaa vastuu omasta elämästä ja omasta onnellisuudesta, eikä velloa menneessä ja ahdistua.
Kiitos varsinkin tuosta viimeisestä lauseesta! Ymmärrän, että juuri tuohon Ap:kin haluaa ja oman hyvinvoinnin vuoksi on päästäväkin. Se voi suurella todennäköisyydellä vaatia muutoksia nykyiseen käytäntöön. Vierailuja on harvennettava, ehkä laitettava kokonaan jäähylle joksikin ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajahan kertoi itse nimenomaan halunneensa kotoa pois kauemmas lukioon vaikka vanhemmat olisi kuntakeskuksen lukiota tai ammattikoulua ehdottaneet. Nyt aikuisena syyttää vanhempiaan että laskettiin.
Eikä syytä. ÄLä vääristele!
Menisittekö sanomaan myös jollekin Karfin perheen eristetyille lapsille, että he on turhasta ahdistuvia kitisijä uhriutujia, jos heillä ilmenisi aikuisena ahdistusta ja paniikkia, kun pitäisi vanhempiaan tavata?
Vai ymmärrättekö heidän tapauksessaan, että eristyksissä vain omien vanhempiensa kanssa koko lapsuutensa eläneenä, saatta mennä kupoli vähän juntturiin?
Noilla Karfin lapsilla on sentään toisensa seuranaan, mutta silti?
Itse eli eristettynä lapsuuteni ja minun puolesta päätettiin, että vanhempien tympeä ja inhottava seura saa riittää minulle. En tarvitse ikäistäni seuraa, enkä mitään muutakaan. Ruoka, jotain vaatteita ja katto pään päälle. Ehkä joskus kerran viikossa myös suihkuun sai mennä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 75v eläkeläismummo. Itse kyllä keskustelen tieteestä ja taiteesta. Käyn näyttelyissä elokuvissa . Ravintoloissa ja kahviloissa drinkillä. Ostoksilla ja matkoilla paljon. Uin ja kävelen. Opiskelen kieliä
Nuohan ovat normaaleja asioita mitä hyvin monet eläkkeellä olevat ihmiset tekevät, mutta on myös eläkeläisiä, jotka tekevät muita asioita, ja ovat silti ajan hermolla. Eläleläinen voi myös olla ja elää tyytyväisenä tekemättä mitään erityisen mainittavia asioita. Sivistynyt ja aikaansa seuraava ihminen osaa kyllä puhua aiheesta kuin aiheesta, eikä tarvitse rajoittaa "tieteeseen ja taiteeseen". Ravintoloissa syöminen, drinkkien juominen, ostoksilla käyminen, matkustaminen jne., ovat asioita joita eläkeläiset tekevät ja osaavat myös vieraita kieliä. Ei se ole yhtään erikoista.
Ap, nyt pakka kuntoon. Muutaman vuoden päästä nykyhallitus odottaa sinun hoitavan vanhoja vanhempiasi. Silloin ei parane saada paniikkikohtauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus sentään, lopettakaa jo tälle trollille vastaileminen. Ettekö te näe miten se keksii koko ajan uusia juttuja tähän tarinaansa, alussa sanoo että vanhemmat eivät tehneet mitään väärää ja nyt ollaankin siinä pisteessä että siellä on väkisin eristetty koko muusta yhteiskunnassa suunnilleen kellarin patteriin sitomalla. 0/5
Mitä jos pohdittaisiin sitä, ketkä tänne voi kirjoittaa tällaisessa porukassa. Olisko yle? Sanomat? Joku opiskelijaporukka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas ahdistaa kaupunki. En voi sietää kaupungin sykettä. Suurta kärsimystä. Tuntemattomia ihmisiä, joille ei voi mitään sanoa. Tungosta ja tuppisuinen Suomen kansa. Ällöttävää kaikki kaupungeissa. Maalla ja pikku paikkakunnilla luontoa, naakat ym eläimet ystäviä, kasveja/kukkia rakastan. Ollaan niin erilaisia me ihmiset. Ole sinä kaupungissa, minä olen maalla. Eiköhän sinun vanhemmat siellä pärjää. Tuo masennus johtuu varmaan siitä, että koet, että pitkään oltava vanhemmilla. Entä jos pistäydytte vain kahvilla ja lähdette takaisin kotiin. Silloin sinun ei käyntiä tarvitse pelätä. Nopeasti jonkun pikku homman autat. Vanhemmat kyllä varmaan itse hommansa tekevät. En itse ainakaan odota, että lapset mun hommani tekevät. Aikuinen haluaa tehdä itse. Tai pidä yhteyttä puhelimella.
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus sentään, lopettakaa jo tälle trollille vastaileminen. Ettekö te näe miten se keksii koko ajan uusia juttuja tähän tarinaansa, alussa sanoo että vanhemmat eivät tehneet mitään väärää ja nyt ollaankin siinä pisteessä että siellä on väkisin eristetty koko muusta yhteiskunnassa suunnilleen kellarin patteriin sitomalla. 0/5
Sinun mielestäsi muut kirjoittajat ovat "se" ja tuon toisen trollin mielestä ap on joukko.
Menkääs itse nyt jonnekin muualle riehumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voit sanoa, että bensa on niin kallista, ettet lähde sinne käymään.
Sitten jos kitisevävät ja vaativat että pitää tulla pitää tulla, niin voit todeta, että ymmärrättehän, että kyllä ne omat lapset ja oma perhe on se kaikkein rakkain ja tärkein, eli olet nyt lasten kanssa. Tai jos sulla ei niitä ole, niin olet niitä yrittämässä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sinua täysin. Omat vanhempani ja ympäristö on täsmälleen samanlaista kuin kuvasit. Kylä tosin ihan vireä nykyään, mutta 90-luvun lama-ajan muistot pilaavat sen. Vanhemmat juttelevat 40 vuotta sitten tapahtuneista asioista kuin eilisestä.
Samat asiat ja ihmiset pyörivät puheissa vuosista ja vuosikymmenistä toiseen. Heillä ei ole ollut muuta kuin aikaansaamattomuus ollut esteenä matkustaa ja nähdä maailmaa. Edes kotipaikkakunnan nähtävyyksiä ei käydä katsomassa.
Minua ahdistaa siellä nimenomaan jonkinlainen latistavuus ja pysähtyneisyyden tunne mikä kotitalossa on. Mikään ei muutu, ei koskaan.
Joskus käyn velvollisuuden tunteesta siellä muutaman yön ja ahdistaa niin paljon, että juon iltaisin salaa pari olutta. Muuten en pysty olemaan. Normaalisti en juurikaan juo.
Sinäpä sen hyvin kuvasit. Tässä on niin monta erillistä tekijää, jotka ahdistusta laukaisevat. En varmaan tiedosta itsekään, kuinka moni asia lapsuudesta laukaisee ahdistusta.
Joudun välillä olemaan yötä, ja tuolloin itsekin saatan juoda tuopillisen. Kotona en juo alkoholia oikeastaan yhtään.
Kai ymmärrät että sinulla on itselläsi mielenterveysongelmia, kun noin ahdistut ja panikoit. Se, että olet jo aikuinen ja ilmeisesti nelikymppinen, vähintään, tarkoittaa vain sitä, että et itse ole osannut käsitellä asioitasi ja korjata ongelmiasi.
Se ei ole paikkakunnan tai vanhempiesi vika. Terve ihminen kyllä selviää tuollaisesta ilman kuvaamaasi ahdistusta.
Paniikkikohtaus ei toki ole normaalia. Aion auttaa itseäni ensisijaisesti välien katkaisulla. En aio olla enää vanhempieni kynnysmattona, kuriirina, kokkina ja yleisenä sylkykuppina vailla mitään kiitosta.
Voit toki katkaista välit, poistua paikalta. En vaan usko, että pääset sillä tavalla eroon omasta pahasta olostasi ja sisällä jäytävästä ahdistuksen tunteesta.
You can run, but you cannot hide.
No, se jää nähtäväksi. Vaikea uskoa, että ahdistus jostain muualta hiipisi kun ei minua tässä maailmassa mikään muu suoraan sanottuna vituta niin paljon.
Just näin. Kyllä se väkivallassa yleensä kohdistuu siihen tekijään ja vastaaviin tilanteisiin. Ei se ole siellä ja täällä. Jos hermosto sanoo, että viimeksi "kun söit tuota ruokaa" "tulit tosi sairaaksi", ei ole mitään syytä jatkaa asiaa. Se ei ole pakenemista vaan viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap tunteita. Minulla äiti 94 vuotta. Köy lenkillä joka päivä naapurin kanssa, hyvä niin. Sitte soitaatminulle ja kertoo lämpötilan ja tuulensuunnan. En tarvitse säätiedoista, löytyyetistä, ei tarvitse sitä joka päivä ilmoittaa. Kun ei tapahdu mitää, ei ole mitään puhuttavaakan.
No ei varmaan tarvitse kärsiä kovin montaa vuotta noista äitisi puheluista. Sitten voitkin äitisi kuoltua miettiä, että olisipa kiva, kun äiti soittaisi.
Voitas kirjoittaa runo ylen trollaavista pikkunaperoista. On heillä ikää 40-65, mutta trollina esiintyvät. Mielikuvitusjuttuja niin kuin lapsilla ikään. Lienevät enimmäkseen miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap tunteita. Minulla äiti 94 vuotta. Köy lenkillä joka päivä naapurin kanssa, hyvä niin. Sitte soitaatminulle ja kertoo lämpötilan ja tuulensuunnan. En tarvitse säätiedoista, löytyyetistä, ei tarvitse sitä joka päivä ilmoittaa. Kun ei tapahdu mitää, ei ole mitään puhuttavaakan.
No ei varmaan tarvitse kärsiä kovin montaa vuotta noista äitisi puheluista. Sitten voitkin äitisi kuoltua miettiä, että olisipa kiva, kun äiti soittaisi.
Minua alkoi itkettää, kun sait minut ajattelemaan, että voi kun äiti ja isä soittaisivat. Ja tädit ja sedät ja mummut ja ukit. Mutta ei taida olla taivaasta puhelinyhteyttä tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap tunteita. Minulla äiti 94 vuotta. Köy lenkillä joka päivä naapurin kanssa, hyvä niin. Sitte soitaatminulle ja kertoo lämpötilan ja tuulensuunnan. En tarvitse säätiedoista, löytyyetistä, ei tarvitse sitä joka päivä ilmoittaa. Kun ei tapahdu mitää, ei ole mitään puhuttavaakan.
No ei varmaan tarvitse kärsiä kovin montaa vuotta noista äitisi puheluista. Sitten voitkin äitisi kuoltua miettiä, että olisipa kiva, kun äiti soittaisi.
Minua alkoi itkettää, kun sait minut ajattelemaan, että voi kun äiti ja isä soittaisivat. Ja tädit ja sedät ja mummut ja ukit. Mutta ei taida olla taivaasta puhelinyhteyttä tänne.
Virtuaalihali <3
Miksi kukaan teistä ylen trolleista ei aloita runoa? Mä en nyt jaksa.
Alue: Aihe vapaa
Niinhän hän tekeekin, kun pistää välit poikki.
Se että ahdistuu ja tuntee negatiivisia tunteita, ei tarkoita että on vastuuton.
Ootpa tyh mä reppana sinäkin.