Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2596)
Siinä se "vanhuuden turva" sitten oli :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä vikaa linnuissa on? Tai naapureissa. Tajuan että et viihdy ja ei hyviä muistoja kaikesta. Voiko tehdä omia asioita siellä? Tai tutkia paikkoja paikkakunnalla. Vai onko täysin kuollutta. Omat rajat? Hotelliin? Mikä sitten vanhempia piristää?
Ei kai vika ole naakoissa eikä naapureissa... Vaan ettei yhteistä keskusteltavaa löydy. Monessa perheessä ongelma kommunikoinnissa, ei osata keskustella. Omilla vanhemmilla myös tämä taito ollut aina hukassa. Joskus miettinyt että kerron työpaikkaruokalassakin enemmän omasta elämästäni kun vanhemmille koskaan. Koska se joko aiheuttaa riitaa tai sitten teeskennellään ettei kuulla ja vaihdetaan puheenaihetta
Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä.
Ainoina huveista alzin etenemisen odottelu, karman koston toivominen kaikille muille, perinnönjaolla kastamisesta fantasiointi ja netissä tapahtuva kompasteleva trollailu.
Sättii keski-ikäisiä eikä ymmärrä lukemaansa. Kunnes väsyy ja tirauttaa itkun, sopertelee miten kauheaa on olla vanha, maalla ja alempaa sosiaaliluokkaa. Mutta onneksi keski-ikäisetkin ovat kohta vanhoja, saavat nahoissaan tuntea sen itsekin!!!
Vaihtaisin vanhempasi heti omaan äitiini, jos se olisi mahdollista. Voin luvata, että psykopaatti narsistin kanssa saisit luvan kanssa mennä terapiaan. Sinulla on liian hyvin asiat.
Thaimaassa on slummeja joissa ei ole mitään mukavuuksia, ja niissäkin suomeen muuttaneet sukulaiset saattaa vierailla. Auttavat parhaansa mukaan. Mitäs jos tekin kysyisitte missä voitte olla avuksi. Tekisitte vaikka yhdessä ruokaa ja veisitte iäkkäät vanhemmst kerrankin autolla kauppaan niin että saisivat painavat ostoksetkin tehtyä. Voisitte muistella suvun historiaa. Ne rupeaa kiinnostamaan sitten kun aika heistä jättää. Tiedätkö esim. isovanhempien vanhempien nimet, ja minne haudattu. Voi kertoa kuulumisia vaikkei osata kysyäkään. Ja Jopen sketsiin viitaten vanhempi väki kertoo omat kuulumisensa maalla tyyliin: "Tossa on jäniksiä ollut tossa pihalla aamusta asti, mä oon seurannu...".
Itse asennoidun vanhempien luo mentäessä siihen, että voin antaa heille sen ajan kun siellä olen ja mennä heidän ehdoillaan. Olisi mulla parempaakin tekemistä, mutta kyseessä on kuitenkin verrattain lyhyt aika. Välillä käyn itsekseni kävelyllä katselemassa lapsuuden maisemia, että saan omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse odotan perintöä mutta muistan lähettääkin äitienpäivämä kukkakaupan eli netin kautta ruusun. Isälle pistän tupakkaa joskus. En käy. Mutta pidän mäin välit.
Mielestäni tämä kirjoittaja on niitä "nykyajan " jälkeläisiä jotka valittavat kaikista ja kaikista. Kaiken pitäisi olla niin ruusuista ja ihanaa ja sitten masennutaan ja syytetään olosuhteita ja vanhempia kun ihan kaikki ei menekään niin kuin on kuvitellut. En oikein usko että iäkkäät vanhemmatkaan nauttivat hänen käynneistään joten tunne lienee sama molemminpuolin.
Suomi on täynnä katoavista ja köyhistä syrjäkylistä olevia ihmisiä ja monet ovat ottaneet oman elämänsä haltuun ja nousseet sieltä ihan hyvään elämään .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pelkäät että päätyisit vielä samaan tilaan itse? Yritä luoda uskoa, että se on sinun osaltasi oikeasti nyt ohi ja voit elää erilaista elämää. Ota käynnit muistutuksena siitä, että jes selvisin täältä! Luota siihen, että et sinne enää päädy, vaan voit käynnin jälkeen palata omaan elämääsi. Taputa itseä olallesi ja ajattele, täältä minä lähdin, mutta mahtavaa mihin päädyin ja NYT olen täällä vain käymässä. Voit tuntea myötätuntoa ja surua vanhempiesi puolesta, mutt he ovat elämänsä itse valinneet ja kaikesta huolimatta antoivat tämän elämän lahjan sinulle.
Saat itse toki valita, mitä teet ja olla menemättä, jos et pysty. Yllä yksi näkökulma. Jos vanhemasti haukkuvat sinua tai elämääsi tai ovat joskus olleet sinua kohtaan millään tavalla väkivaltaisia, rajojen veto on erityisen tärkeää, mutta jos liittyy enemmän siihen omaan traumaan masennuksesta ja kurjuudesta, mitä koit, siitä voi ehkä päästä aidosti ylikin ja löytää käynneistä jotain positiivista? Esim. se voi olla aina herätys pysähtyä pohtimaan, miten hyvin olet tosiaan pärjännyt ja löytänyt oman tiesi kaikesta huolimatta.
Meidän vanhemmat asuu pääkaupunkiseudulla ja ovat 78v ja kävivät naapurien kanssa vappuaattona drinkillä. Sitten vietimme heidän kanssa iltaa me lapsetv35...45v ja naapureita oli mukana. Äiti on lähdössä matkalle Islantiin ja isä hoitaa kissaa. Seuraavat elämää. Kävivät Nelimarkan näyttelyssä. Puhuvat kyllä politiikkaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
78v! Tuossa iässä pitäisi lukea Raamattua
Ostimme vanhan kuivan maan mummon mökin. Syrjästä, hiljalleen on korjailtu. Joskus tulee pihaan auto jossa vanha ihminen tai kaksi ja nuorempia.
Esittelevät ja kysyvät saavatko hetken katsella, on lapsuutensa koti. Eivät hauko paniikissa. Heiltä on saatu tietoakin, tuossa oli ennen kaivo. (Se on ennen meitä jo täytetty ja tehty uusi porakaivo) . Tuossa oli puimalato, riihi jne. Onpa tuo metsätie naapuriin hävinnyt, tuosta se lähti ja sitä kautta mentiin kouluun. Usein ovat myös käyneet katsomassa vanhaa kouluaan joka kai joku kylätalo vai onko jonkun pitoyrittäjän juhlatila nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Ymmärrät varmaan, että lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan, ja siksi hänen tarpeensa muuttuvat nopeasti. Vauva ja pieni taapero ei tarvitse muuta kuin vanhempansa ja hellyyttä ja hoivaa. Vähän isompi tarvitsee enemmän virikkeitä ja leikki-ikäinen sosiaalisia suhteita omanikäisten kanssa ja useimmille on myös hyväksi totuttelu ryhmässä olemiseen, ettei koulu tule niin shokkina. Eihän ne vaihtoehdot ole, että synnytyslaitokselta hoitoon tai kotona esikouluun saakka. Luulisi, että useimmille vanhemmillekin joku välimuoto tuosta olisi mukavin.
Olen pikkukaupungista aikoinaan lähtenyt maailmalle. Opiskelin, sain arvostetun ammatin, jota isäni kutsui lottovoitoksi. Lähtökohtani olivat niukat, silti paljon hyviä muistoja.
Lähden tulevalla viikolla kotiseudulleni täältä merten takaa. Minulla on maapaikka jota hoidan ja varjelen, kunnioittaen isoisäni ja isäni muistoa. Käyn tervehtimässä 94 vuotiasta äitiäni vanhainkodissa äitienpäivänä. Äiti, joka on ollut jo viisi vuotta vihanneksena, liikkumattomana ja sokeana. Isä haudassa 20 vuotta.
Ankeaa?
Ei ollenkaan. Nautin siitä että pikkukaupungissa ja maaseudulla aika on pysähtynyt. Mikään ei ole muuttunut. Nautin seurata kevätlinujen puuhaa, rakastan käen kukuntaa. Mieheni paras kaveri on tikka mökkimme vanhoissa männyissä, sama tikka, jonka kerran pelasti ladostamme, kun oli jäänyt sinne vangiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea mikä harmittaa kun pitäisi vanhempia tavata. Menkää reissaamaan jos rahaa on. Kai jaksat olla edes muutaman päivän. Aina voi kääntää puheenaihetta toisaalle.
Vierailija kirjoitti:
Thaimaassa on slummeja joissa ei ole mitään mukavuuksia, ja niissäkin suomeen muuttaneet sukulaiset saattaa vierailla. Auttavat parhaansa mukaan. Mitäs jos tekin kysyisitte missä voitte olla avuksi. Tekisitte vaikka yhdessä ruokaa ja veisitte iäkkäät vanhemmst kerrankin autolla kauppaan niin että saisivat painavat ostoksetkin tehtyä. Voisitte muistella suvun historiaa. Ne rupeaa kiinnostamaan sitten kun aika heistä jättää. Tiedätkö esim. isovanhempien vanhempien nimet, ja minne haudattu. Voi kertoa kuulumisia vaikkei osata kysyäkään. Ja Jopen sketsiin viitaten vanhempi väki kertoo omat kuulumisensa maalla tyyliin: "Tossa on jäniksiä ollut tossa pihalla aamusta asti, mä oon seurannu...".
Kiva kuunnella minkä raivarin viisikymppisistä jotka on olevinaan saa tällä kertaa, kun kerron että olen kyllä tehnyt oman sukututkimukseni ja siinä on tuhansia lähimpiä sukulaisia. Itse aina maksan vuosimaksun sivustolle, olen tehnyt geenitestin jne. Vanhempaa polvea ei kyllä kiinnosta kakkaakaan eivätkä ole halunneet sivustolle ilmaiseksi kirjautua oman sukupuunsa nähdäkseen. Ovat kyllä ilmaisseet että minun pitäisi lähettää se heille jotenkin hienosti paperilla (en kyllä tiedä miten tuhansien ihmisten sukupuu menee A4:Ile). Ei heitä kiinnostaisi sittenkään siihen perehtyä, mutta se olisi statusesine jota voisi hieroa vierailijoiden naamaan 🤣 Vähän niin kuin Chippendale-hopeat. 🤣 Ei näitä meillä kiinnosta kuin naakat ja jänikset, ja nekin on vaan heidän pihalta varastamassa. Enon vaimo kuulemma tapaa hukuttaa oravia ämpäriin. Suorastaan tuovat auringonvalon aina mukanaan. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhemmat asuu pääkaupunkiseudulla ja ovat 78v ja kävivät naapurien kanssa vappuaattona drinkillä. Sitten vietimme heidän kanssa iltaa me lapsetv35...45v ja naapureita oli mukana. Äiti on lähdössä matkalle Islantiin ja isä hoitaa kissaa. Seuraavat elämää. Kävivät Nelimarkan näyttelyssä. Puhuvat kyllä politiikkaa liikaa.
Monella on kyllä vanhemmuuskateus tällaisista normaaleista vanhemmista. 😁 Juuri noin ihmisen pitää elää (politiikka menköön henkilökohtaisena erikoisuutena 😆). Se hajonta tuonikäisissä on niin valtavaa, mikä on tietysti ymmärrettävää. Mutta te ette tiedäkään, kuinka syvästi ja vimmalla nämä boomerit, joiden päivät menee alzin etenemistä odotellessa ja sairauksia muille toivoessa, vihaavat ja raivoten halveksivat näitä pilateksessa, kahviloissa ja matkoilla käyviä ikätovereitaan.
Sama juttu, olen tehnyt sukututkimusta itse ja tunnetuilta sukututkimussivustoilta huomannut, että sukuni on viimeisen päälle jo selvitetty. Äitini minulle kertomat asiat ovat pääosin huuhaata.
Äitiäni ei näytä kiinnostavan hittojakaan.
Ilmeisesti, kun siellä ei olekaan niitä merkkihenkilöitä, joille on aina kertonut olevansa sukua.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, olen tehnyt sukututkimusta itse ja tunnetuilta sukututkimussivustoilta huomannut, että sukuni on viimeisen päälle jo selvitetty. Äitini minulle kertomat asiat ovat pääosin huuhaata.
Äitiäni ei näytä kiinnostavan hittojakaan.
Ilmeisesti, kun siellä ei olekaan niitä merkkihenkilöitä, joille on aina kertonut olevansa sukua.
Tärkeintä on se narratiivi, ja se on irtaantunut todellisuudesta jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thaimaassa on slummeja joissa ei ole mitään mukavuuksia, ja niissäkin suomeen muuttaneet sukulaiset saattaa vierailla. Auttavat parhaansa mukaan. Mitäs jos tekin kysyisitte missä voitte olla avuksi. Tekisitte vaikka yhdessä ruokaa ja veisitte iäkkäät vanhemmst kerrankin autolla kauppaan niin että saisivat painavat ostoksetkin tehtyä. Voisitte muistella suvun historiaa. Ne rupeaa kiinnostamaan sitten kun aika heistä jättää. Tiedätkö esim. isovanhempien vanhempien nimet, ja minne haudattu. Voi kertoa kuulumisia vaikkei osata kysyäkään. Ja Jopen sketsiin viitaten vanhempi väki kertoo omat kuulumisensa maalla tyyliin: "Tossa on jäniksiä ollut tossa pihalla aamusta asti, mä oon seurannu...".
Kiva kuunnella minkä raivarin viisikymppisistä jotka on olevinaan saa tällä kertaa, kun kerron että olen kyllä tehnyt oman sukututkimukseni ja siinä on tuhansia lähimpiä sukulaisia. Itse aina maksan vuosimaksun sivustolle, olen tehnyt geenitestin jne. Vanhempaa polvea ei kyllä kiinnosta kakkaakaan eivätkä ole halunneet sivustolle ilmaiseksi kirjautua oman sukupuunsa nähdäkseen. Ovat kyllä ilmaisseet että minun pitäisi lähettää se heille jotenkin hienosti paperilla (en kyllä tiedä miten tuhansien ihmisten sukupuu menee A4:Ile). Ei heitä kiinnostaisi sittenkään siihen perehtyä, mutta se olisi statusesine jota voisi hieroa vierailijoiden naamaan 🤣 Vähän niin kuin Chippendale-hopeat. 🤣 Ei näitä meillä kiinnosta kuin naakat ja jänikset, ja nekin on vaan heidän pihalta varastamassa. Enon vaimo kuulemma tapaa hukuttaa oravia ämpäriin. Suorastaan tuovat auringonvalon aina mukanaan. 🤣
Mummuboomeri neuvoo. Muistitikulle ja jokainen vie itse kopiointiliikkeeseen muistitikun präntättäväksi paperille..
Tuo olisi kyllä melkomoista tuo vanhuksiin kohdistunut halveksunta jos sen ottaisi tosissaan. Vitsiähän se on kai tai kirjoittaja ei vakavastiotettava itsekään.
Netti kuitenkin on monelle aika uusi asia. Julkisia fb-sivuja olen ihmetellyt joidenkin kohdalla. Sivulla voi olla jotain politiikka tms ja sitten yksityiselämä viimeistä piirtoa. Yksikin ehti pariin vuoteen olla kahdessa avoliitossa, naimisissa, saanut lapsen ja eronnut ja joka riita ja vaihe tarkkaan selvitetty. Tunnustan seuranneeni. Sitten hän jäi politiikasta pois ja otti julkisen jaon pois. Mikä oli todella asiallista ja järkevää. Vain kavereille.