Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja on aikamoinen uhriutuja, säälin hänen vanhempiaan, miten heillä onkin noin tunteeton ja itsekeskeinen lapsi.
Säälittävää.
Oma äiti sani minun empatiavaraston loppumaan ennen aikojaan jo sillä, että hän kaatoi omat parisuhdeongelmat minun niskaan jo silloin, kun en vielä ollut edes koulussa. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui aina siihen asti, että nelikymppisenä aloin lyödä luurin korvaan tai poistuin paikalta. Edes pyynnöt lopettaa ei tehonnut. Äidillä oli kuitenkin naispuolisia tuttuja, en tiedä oliko ystäviä, ja sisko, joiden kanssa hän olisi voinut jutella, mutta ei, kun heille piti esittää miten kaikki menee hienosti.
Terveyongelmat on toinen juttu. Niistäkin olen kuullut vuosia miten tänne sattuu ja tuonne vihloo, mutta kun kysyn, pitäisikö varata lääkärille aikaa, alkaa eieiei minnekään lääkärille en mene. Sitten samat keskustelut seuraavana päivänä uudestaan.
Olen aivan samaa mieltä nimimerkin "Samaa mieltä" kanssa. Kaupunkilainen kakara pistäytyy silloin tällöin mököttämässä kahvipöydän äärellä. Kaikki myötätunto hänen vanhemmilleen jotka varmaan ovat mukavia ihmisiä toisin kuin tämä hienohelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka selittää kaikkensa tehneensä... niin mitä ihmettä se "kaikki" edes on. Näissä etäisyyttä lapsuudenkotiinsa pitävissä on usein kyse rajattomista minä minä vanhemmista, jotka ovat ikänsä kävelleet lasten omien toiveiden ja mielipiteiden yli ja jatkavat sitä edelleen. Eikä kyse ole siitä, että jälkiruokaa sai liian vähän tasoiset "ongelmat"...
Kunhan saat omia lapsia, niin ymmärrät mitä se "kaikki" on. Se on sitä että on tehnyt PARHAANSA. Enempään ei kukaan pysty. Enkä usko että on yhtäkään vanhempaa joka ei yrittäisi kaikkensa.
Tää on kai vanhemman ikäpuolen tabuja, mutta tiedätkö aina se PARHAANSA ei riitä alkuunkaan. Kehitysvammaisetkin lapsen saadessaan yleensä tekevät PARHAANSA, mutta kun se ei riitä alkuunkaan. Suurin osa huumeäideistäkin tekee PARHAANSA, mutta silti vauvelit tarvitsevat huumevieroitusta heti synnyttyään. Lähes kaikki masentuneet äidit tekevät PARHAANSA, mutta useinkaan se ei riitä turvalliseen kasvuympäristöön. Useimmat alistetussa parisuhteessa elävät naiset tekevät omasta kokemusmaailmastaan PARHAANSA ja silti vaarantavat lastensa kasvun ja kehityksen.
Jos se PARHAANSA ei täytä hyväksytyn suorituksen kriteereitä, niin se tekee vaan vanhemmasta paitsi heikkotasoisen myös ymmärtämättömän.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän nuoret ja nuoreksi itseään luulevat aikuiset ihmiset ovat itsekkäitä paskoja. Vanhempanne ja minäkin kadumme ettei annettu ympäri korvia silloin kun olitte vielä lapsia, ehkä olisitte silloin kasvaneet aikuisiksi.
Mene äitihullu riehumaan hoitolaitokseen ja anna muiden keskustella asiaa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Niin, varhaiseläkkeillä on aika peilailla ja masennuslomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Näkevät siielunsa!!! Siis se nuorempi sukupolvi. Eihän heillä sielua ole. Täydellisesti rappeutunut sukupolvi. Säälittävät ressukat.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka selittää kaikkensa tehneensä... niin mitä ihmettä se "kaikki" edes on. Näissä etäisyyttä lapsuudenkotiinsa pitävissä on usein kyse rajattomista minä minä vanhemmista, jotka ovat ikänsä kävelleet lasten omien toiveiden ja mielipiteiden yli ja jatkavat sitä edelleen. Eikä kyse ole siitä, että jälkiruokaa sai liian vähän tasoiset "ongelmat"...
Voisitko uhrata aikaasi miettimällä sitä, miten rajaton mahdollisesti itse olet noissa syytöksissäsi?
Oikeesti, vaikutat nyt itse just sellaisesta minäminäkakaralta, jolle olisi kuu pitänyt taivaalta antaa. Oliko vanhemmillasi edes mahdollisuutta tarjota sinulle sitä mitä halusit? Väität, että sinun toiveittesi ja mielipiteittesi yli käveltiin. Mieti tarkemmin, mitä oikein halusit? Mihin vanhempiesi olisi sinun takiasi pitänyt yltää?
Entä oliko ja onko kenties itselläsi osuutta siihen, mitä olet elämältä saanut ja mitä et? Monet ei edes huomaa, mitä heidän eteensä on tehty ja heittävät kaiken romukoppaan. Teini-iässä lapset "tietävät" kaiken paremmin, heillä kun on tuota elämänkokemusta.... Kaikki lapset ei siitä teini-iästään pääse eroon koskaan suhteessa vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka selittää kaikkensa tehneensä... niin mitä ihmettä se "kaikki" edes on. Näissä etäisyyttä lapsuudenkotiinsa pitävissä on usein kyse rajattomista minä minä vanhemmista, jotka ovat ikänsä kävelleet lasten omien toiveiden ja mielipiteiden yli ja jatkavat sitä edelleen. Eikä kyse ole siitä, että jälkiruokaa sai liian vähän tasoiset "ongelmat"...
Kunhan saat omia lapsia, niin ymmärrät mitä se "kaikki" on. Se on sitä että on tehnyt PARHAANSA. Enempään ei kukaan pysty. Enkä usko että on yhtäkään vanhempaa joka ei yrittäisi kaikkensa.
Tää on kai vanhemman ikäpuolen tabuja, mutta tiedätkö aina se PARHAANSA ei riitä alkuunkaan. Kehitysvammaisetkin lapsen saadessaan yleensä tekevät PARHAANSA, mutta kun se ei riitä alkuunkaan. Suurin osa huumeäideistäkin tekee PARHAANSA, mutta silti vauvelit tarvitsevat huumevieroitusta heti synnyttyään. Lähes kaikki masentuneet äidit tekevät PARHAANSA, mutta useinkaan se ei riitä turvalliseen kasvuympäristöön. Useimmat alistetussa parisuhteessa elävät naiset tekevät omasta kokemusmaailmastaan PARHAANSA ja silti vaarantavat lastensa kasvun ja kehityksen.
Jos se PARHAANSA ei täytä hyväksytyn suorituksen kriteereitä, niin se tekee vaan vanhemmasta paitsi heikkotasoisen myös ymmärtämättömän.
Voi mikä luritus. No, siitä huolimatta useimmat vanhemmat tekevät sen parhaansa, riitti se tai ei. Et sinäkään parhaampaasi ikinä ylety. Aina voisit tehdä asioita paremmin.
Vanhemmuus ei edes ole mikään suoritus, mistä pitäisi pisteitä jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Näkevät siielunsa!!! Siis se nuorempi sukupolvi. Eihän heillä sielua ole. Täydellisesti rappeutunut sukupolvi. Säälittävät ressukat.
Sä oot varmaan mun mummo, yhtä negatiivinen ja huvittavaa tuubaa suoltaa suustaan. Kaikki ihmiset ja asiat haukutaan aivan lyttyyn otsa kurtussa :D
Miksi vanhoista ihmisistä tulee niin ilkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja on aikamoinen uhriutuja, säälin hänen vanhempiaan, miten heillä onkin noin tunteeton ja itsekeskeinen lapsi.
Säälittävää.
Oma äiti sani minun empatiavaraston loppumaan ennen aikojaan jo sillä, että hän kaatoi omat parisuhdeongelmat minun niskaan jo silloin, kun en vielä ollut edes koulussa. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui aina siihen asti, että nelikymppisenä aloin lyödä luurin korvaan tai poistuin paikalta. Edes pyynnöt lopettaa ei tehonnut. Äidillä oli kuitenkin naispuolisia tuttuja, en tiedä oliko ystäviä, ja sisko, joiden kanssa hän olisi voinut jutella, mutta ei, kun heille piti esittää miten kaikki menee hienosti.
Terveyongelmat on toinen juttu. Niistäkin olen kuullut vuosia miten tänne sattuu ja tuonne vihloo, mutta kun kysyn, pitäisikö varata lääkärille aikaa, alkaa eieiei minnekään lääkärille en mene. Sitten samat keskustelut seuraavana päivänä uudestaan.
Mitäs erityisen mielenkiintoista sinulla on äidillesi kerrottavana? Jos sulla ei ole mitään, mistä puhua, niin äitisikö tehtävä on pitää jotain keskustelua yllä?
Ihan varmasti itsekin puhut ystäviesi kanssa, jos sulla on terveysongelmia. Ei ne niin kaksisia nuorempienkaan juttelunaiheet ole. Mutta miksi ylipäänsä menet hänen luokseen, jos ette tule keskenänne juttuun? Jos äitisi on siinä kunnossa, että pystyy elämään ilman "päältäkatsojaa" vielä, nin mikä pakko sinne on sun mennäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Kenen ansiota että nuorempi polvi näkee itsensä kokonaisena. Olisiko vanhemmilla osuutta asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Näkevät siielunsa!!! Siis se nuorempi sukupolvi. Eihän heillä sielua ole. Täydellisesti rappeutunut sukupolvi. Säälittävät ressukat.
Sä oot varmaan mun mummo, yhtä negatiivinen ja huvittavaa tuubaa suoltaa suustaan. Kaikki ihmiset ja asiat haukutaan aivan lyttyyn otsa kurtussa :D
Miksi vanhoista ihmisistä tulee niin ilkeitä?
Kuinkahan ilkeitä sitten vanhoina onkaan nämä nykyiset nuoret, jotka huutelee vanhemmille ihmisille ja heittelee heitä kivillä ja tekee kaikenlaista pahaa muutenkin? Aggressiivisella rap-"musiikilla" itsensä kyllästäneet nykynuoret on vanhoina ihan sekopäitä, jos sinne asti elävätkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka selittää kaikkensa tehneensä... niin mitä ihmettä se "kaikki" edes on. Näissä etäisyyttä lapsuudenkotiinsa pitävissä on usein kyse rajattomista minä minä vanhemmista, jotka ovat ikänsä kävelleet lasten omien toiveiden ja mielipiteiden yli ja jatkavat sitä edelleen. Eikä kyse ole siitä, että jälkiruokaa sai liian vähän tasoiset "ongelmat"...
Kunhan saat omia lapsia, niin ymmärrät mitä se "kaikki" on. Se on sitä että on tehnyt PARHAANSA. Enempään ei kukaan pysty. Enkä usko että on yhtäkään vanhempaa joka ei yrittäisi kaikkensa.
Aivan silkkaa paskapuhetta on väite, ettei olisi yhtäkään vanhempaa joka ei yrittäisi kaikkeaan. Lastensuojelu ja huostaanotto ovat olemassa heitä varten, jotka eivät yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Kenen ansiota että nuorempi polvi näkee itsensä kokonaisena. Olisiko vanhemmilla osuutta asiaan?
Niinpä. Ne ovat kasvattaneet ja hoivanneet itse itsensä kehdosta asti, ruokkineet ja vaatettaneet ja maksaneet hoploppinsa ja ulkomaanreissunsa ja harrastuksensa ihan itte, ei vanhemmilla mitään osuutta, ei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja on aikamoinen uhriutuja, säälin hänen vanhempiaan, miten heillä onkin noin tunteeton ja itsekeskeinen lapsi.
Säälittävää.
Oma äiti sani minun empatiavaraston loppumaan ennen aikojaan jo sillä, että hän kaatoi omat parisuhdeongelmat minun niskaan jo silloin, kun en vielä ollut edes koulussa. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui aina siihen asti, että nelikymppisenä aloin lyödä luurin korvaan tai poistuin paikalta. Edes pyynnöt lopettaa ei tehonnut. Äidillä oli kuitenkin naispuolisia tuttuja, en tiedä oliko ystäviä, ja sisko, joiden kanssa hän olisi voinut jutella, mutta ei, kun heille piti esittää miten kaikki menee hienosti.
Terveyongelmat on toinen juttu. Niistäkin olen kuullut vuosia miten tänne sattuu ja tuonne vihloo, mutta kun kysyn, pitäisikö varata lääkärille aikaa, alkaa eieiei minnekään lääkärille en mene. Sitten samat keskustelut seuraavana päivänä uudestaan.
Mitäs erityisen mielenkiintoista sinulla on äidillesi kerrottavana? Jos sulla ei ole mitään, mistä puhua, niin äitisikö tehtävä on pitää jotain keskustelua yllä?
Ihan varmasti itsekin puhut ystäviesi kanssa, jos sulla on terveysongelmia. Ei ne niin kaksisia nuorempienkaan juttelunaiheet ole. Mutta miksi ylipäänsä menet hänen luokseen, jos ette tule keskenänne juttuun? Jos äitisi on siinä kunnossa, että pystyy elämään ilman "päältäkatsojaa" vielä, nin mikä pakko sinne on sun mennäkään?
Tämä voi tulla muorille nyt yllätyksenä, mutta useimmat ihmiset eivät vaivaa ystäviään terveysongelmillaan.
Alkuperäiselle ruikuttajalle: Oletko varma, että vanhempasi ilahtuvat vierailuistasi. Ehkä he ovat yhtä loppu kun vihdoin lähdet osoittamasta mieltäsi. He kutsuvat koska yrittävät pitää yhteyttä, mutta tuskin ilahdutat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Näkevät siielunsa!!! Siis se nuorempi sukupolvi. Eihän heillä sielua ole. Täydellisesti rappeutunut sukupolvi. Säälittävät ressukat.
Sä oot varmaan mun mummo, yhtä negatiivinen ja huvittavaa tuubaa suoltaa suustaan. Kaikki ihmiset ja asiat haukutaan aivan lyttyyn otsa kurtussa :D
Miksi vanhoista ihmisistä tulee niin ilkeitä?
Siksi kun ovat saaneet niin ilkeät lapset ja lapsenlapset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka selittää kaikkensa tehneensä... niin mitä ihmettä se "kaikki" edes on. Näissä etäisyyttä lapsuudenkotiinsa pitävissä on usein kyse rajattomista minä minä vanhemmista, jotka ovat ikänsä kävelleet lasten omien toiveiden ja mielipiteiden yli ja jatkavat sitä edelleen. Eikä kyse ole siitä, että jälkiruokaa sai liian vähän tasoiset "ongelmat"...
Kunhan saat omia lapsia, niin ymmärrät mitä se "kaikki" on. Se on sitä että on tehnyt PARHAANSA. Enempään ei kukaan pysty. Enkä usko että on yhtäkään vanhempaa joka ei yrittäisi kaikkensa.
Aivan silkkaa paskapuhetta on väite, ettei olisi yhtäkään vanhempaa joka ei yrittäisi kaikkeaan. Lastensuojelu ja huostaanotto ovat olemassa heitä varten, jotka eivät yritä.
Aina on ne marginaalit. Niitä oli ennenkin, lapsia myytiin huutokaupoissa ja orjuutettiin raskaissa töissä pienestä asti. Ei kaikki vanhemmat ole ihanteellisia, se on totta. Mutta ei niitä tavallisia vanhempia voi heidän teoistaan syyttää. Ehkä ei nyt oteta aiheeksi näitä rappioalkkiksia ja huumevanhempia ja muita pöhlöpäitä. Siitä voisi tehdä oman ketjun. Harvemmin näitä lapsensa käyvät katsomassakaan saati hoitamassakaan. Tosin kyllä yhden tapauksen tiedän.
Ketjuun on pölähtänyt tällainen kultaisen iän rakastettava vanhus harmajapää, joka käyttää muista ihmisistä nimityksiä penska, kakara, nykyajan lapsukainen. Hän todennäköisesti ihmettelee, mikseivät hänen lapsensa, lapsenlapsensa eikä kukaan muukaan käy häntä katsomassa. Katkera yksinäisestä ja elämättä jääneestä elämästään.
Kakara.........