Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2136)
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun on pölähtänyt tällainen kultaisen iän rakastettava vanhus harmajapää, joka käyttää muista ihmisistä nimityksiä penska, kakara, nykyajan lapsukainen. Hän todennäköisesti ihmettelee, mikseivät hänen lapsensa, lapsenlapsensa eikä kukaan muukaan käy häntä katsomassa. Katkera yksinäisestä ja elämättä jääneestä elämästään.
Hiukseni ovat tummanruskeat. Puhun vain lapsukaisista. Ei tullut mieleesi että nautin, kun saan viimeinkin hiukan aikaa myös itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
First world problems. Komppaan muita ja sanon että vie ne vanhemmatkin isoon kaupunkiin kylään niin sitten heillä riittää juttua seuraavaksi 5 vuodeksi.
taaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaas ylläpidetään samaa- jos noin kyrsii painut v----tuun niiden lyota. sano , nyt ei käy. mitä sä enää haluut joka pv samaaaaaaa. sä et oo normaaaali- jos ei natsaa- voi sanoa- ei käy-- näemmä joku kuitenkin kalvaaaaa persiinjuurta- välit voi panna poikki, voi ilmaista syyt ja ettöä käyn jatkossa vain kerran vuodessa tai en käy sitäkään.
tai soittotreffit kerran kk xx pv zz kellonaika. käytte läpi asiat- onko edes niitä-
voit lopettaa suhteen. mutta obs----- luovu nyt juridisella asiakirjalla velvollisuuksista sekä oikeuksista. nyt- tai voit tehdä vanhuksien kuolutua-
eli et hautaa- et ooooooooooo kuolinpesöän osakas- et saa perintöä, ei mitääääääään perunkir. hautaus tms kuolinpaikkavelvollisuuksia.
mene elämään omaa elämää- jos noin kärsit- kaikki kärsii- inhian sunlaisia teeskentelijöitä-pakkopulla -jeeeee kiva nähdä.
k
svata selkäranka- mene vaan pois. osaa irtisanoutua. noloa- täällä roikkuu ja valittaa.
sulle ei näemmä sovi vanhuuselämän katselmus- ja muista pikku piru--- sä et sittt kuormita ketäään ainakaan lähiseutua sun geriatrisilla ongelmilla räkäposkella- et ooo joooo yhtääään rasittava miltään osin- et tarvii hoitoa, hellyyttä, hoivaa, muistelmia joista vanhukset ammentaa voimaa.
heikin aikoinaan: sun synnytys kivut siitä, hamaantulot, lastensairaudet. yöruokinta, uhmaikä. murrkupaskaa. muu huoli miten tuosta tulee normi kansalainen.
ennemmin itse jos noin- pysy kaukana et sit kärky perintööööö.... mutta ei teeskentelijöitä- voi äiti kultaaaaa- ja oikeesti miettii kuolis vit- hoooooo ji pois tarviiiin fyrkkaaaaaaaaaa. ihanaa äiti- v....tu vieläkä se hengittäää, voisko edesauttaaaa ettei hengitä-
ap jätä heidät juridisesti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo lapsena ollut siellä masentunut, joten olisiko aika ottaa asiaa puheeksi vanhempiesi kanssa, mistä tunne johtunut. Muista, että olemme vanhempiemme lapsia ja yleensä muistutamme loppupeleissä heitä ja heiltä saamaamme opit niin hyvässä kuin pahassa kulkevat mukana.
Säälistä ja jo valmiiksi vihamielisestä menemisestä kylään on luovuttava ja sinun ihan itsekin asiaa käytävä läpi. Jos minulle tulisi lapset vihamielisellä asenteella, niin kehottaisin kyllä poistumaan samantien. Myös he saattavat jopa pelätä sinua, joten jännittävät valmiiksi, eikä tiedetä mistä sinun kanssa voi edes puhua.
En usko ollenkaan, että Ap menee vanhempien luokse vihamielisellä asenteella.
Hän keräsi itsensä automatkalla henkisesti kasaan ja meni esittämään kunnollisen tyttären roolin kuten ennenkin.
Näin minäkin tein.
Kunnes sai paniikkikohtauksen.
Ihmisen keho viestii, kun oma sietoraja ylittyy jatkuvasti. Ei ne panikkikohtaukset pienestä synny.
Jos on taipumusta paniikkikohtauksiin niin ne aktivoituvat miltei missä vaan hänen omista näkökohdistaan lähtevistä tilanteissa. Monet kokevat jo kaupassakäynnin tai vastaavan niin vaikeaksi, että paniikkikohtaus aktivoituu.
Joku ihminen ei saa ikinä paniikkikohtausta, vaikka ihmisen elämässä vaikeita asioita on taatusti jokaisella. Toset sitten saava paniikkikohtauksia tosiaan sellaisissakin tilanteissa, missä ei joillakin tulisi mieleenkään panikoitua. Tuo, että aloittaja saa paniikkikohtauksen mennessään vanhemmilleen kertoo siitä, että ilmeisesti hänellä on taipumusta saada paniikkikohtauksia muissakin arjen tilanteissa. Vanhemmilleen meno on vaikeaa, mutta jotkut selviävät tästä itselleen yhtä vaikeasta, ellei vaikeammasta joillain omilla selviytymiskeinoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Näkevät siielunsa!!! Siis se nuorempi sukupolvi. Eihän heillä sielua ole. Täydellisesti rappeutunut sukupolvi. Säälittävät ressukat.
Sä oot varmaan mun mummo, yhtä negatiivinen ja huvittavaa tuubaa suoltaa suustaan. Kaikki ihmiset ja asiat haukutaan aivan lyttyyn otsa kurtussa :D
Miksi vanhoista ihmisistä tulee niin ilkeitä?
Ei ole ilkeyttä jos ei anna alkaa pitää itseään kynnysmattona. Paljon on puhutte täällä rajoista, oliskohan nyt jo aika alkaa näiden vanhempien vetää rajoja miten paljon heille saa ilkeillä ja pitää turhina roskina ja kiusallisia haittatekijöinä. Sääli niitä vanhempia, jotka eivä siihen ikänsä ja vointinsa vuoksi kykene.
Niin se vaan on, tykkäätte tai ette, että ilman vanhempianne ei heidän lapsillakaan olisi sitä nyt niin tärkeää ja hienompaa omaa elämää. Niin tärkeää ja hienoa, etteivät omat vanhemmat enää mahdu kuvioon. Koko kuviota ei edes olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja on aikamoinen uhriutuja, säälin hänen vanhempiaan, miten heillä onkin noin tunteeton ja itsekeskeinen lapsi.
Säälittävää.
Oma äiti sani minun empatiavaraston loppumaan ennen aikojaan jo sillä, että hän kaatoi omat parisuhdeongelmat minun niskaan jo silloin, kun en vielä ollut edes koulussa. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui aina siihen asti, että nelikymppisenä aloin lyödä luurin korvaan tai poistuin paikalta. Edes pyynnöt lopettaa ei tehonnut. Äidillä oli kuitenkin naispuolisia tuttuja, en tiedä oliko ystäviä, ja sisko, joiden kanssa hän olisi voinut jutella, mutta ei, kun heille piti esittää miten kaikki menee hienosti.
Terveyongelmat on toinen juttu. Niistäkin olen kuullut vuosia miten tänne sattuu ja tuonne vihloo, mutta kun kysyn, pitäisikö varata lääkärille aikaa, alkaa eieiei minnekään lääkärille en mene. Sitten samat keskustelut seuraavana päivänä uudestaan.
Mitäs erityisen mielenkiintoista sinulla on äidillesi kerrottavana? Jos sulla ei ole mitään, mistä puhua, niin äitisikö tehtävä on pitää jotain keskustelua yllä?
Ihan varmasti itsekin puhut ystäviesi kanssa, jos sulla on terveysongelmia. Ei ne niin kaksisia nuorempienkaan juttelunaiheet ole. Mutta miksi ylipäänsä menet hänen luokseen, jos ette tule keskenänne juttuun? Jos äitisi on siinä kunnossa, että pystyy elämään ilman "päältäkatsojaa" vielä, nin mikä pakko sinne on sun mennäkään?
Ei minulla olekaan. Vien hänelle ruokaostokset kerran viikossa ja kerron milloin niiden päiväykset on. Harmi, kun äidin kanssa ei voi puhua juuri mistään, mutta se ei ole minun vika.
Kyllä minä puhun parin ystävän kanssa terveysasioista ja he minulle, jos jotain on. En kuitenkaan ruikuta samoista asioista ilman mitään aikomusta tehdä niille mitään. Omille lapsille sanon, jos jotain on ilmennyt ja minulla on hoitosuunnitelma. Näitä on onneksi harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Nuorempi polvi sentään näkee itsensä peilistä kokonaisena, niin fyysisesti kuin sielunsakin. Toisin kuin joku muu.
Näkevät siielunsa!!! Siis se nuorempi sukupolvi. Eihän heillä sielua ole. Täydellisesti rappeutunut sukupolvi. Säälittävät ressukat.
Sä oot varmaan mun mummo, yhtä negatiivinen ja huvittavaa tuubaa suoltaa suustaan. Kaikki ihmiset ja asiat haukutaan aivan lyttyyn otsa kurtussa :D
Miksi vanhoista ihmisistä tulee niin ilkeitä?
Kuinkahan ilkeitä sitten vanhoina onkaan nämä nykyiset nuoret, jotka huutelee vanhemmille ihmisille ja heittelee heitä kivillä ja tekee kaikenlaista pahaa muutenkin? Aggressiivisella rap-"musiikilla" itsensä kyllästäneet nykynuoret on vanhoina ihan sekopäitä, jos sinne asti elävätkään.
Niinpä. Itsellä ei tullut mieleenkään kiroilla saati huuta vit...ua julkisesti tai vanhemmilleen. Oikein kivoja vanhuksia tulee näistä nykyään vit..tua hokevista mummoista ja papoista: voi vit...u, tulit meitä vanhuksia kattomaan, mitä vit....a täällä teet, pysy vit...u kotona."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja on aikamoinen uhriutuja, säälin hänen vanhempiaan, miten heillä onkin noin tunteeton ja itsekeskeinen lapsi.
Säälittävää.
Oma äiti sani minun empatiavaraston loppumaan ennen aikojaan jo sillä, että hän kaatoi omat parisuhdeongelmat minun niskaan jo silloin, kun en vielä ollut edes koulussa. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui aina siihen asti, että nelikymppisenä aloin lyödä luurin korvaan tai poistuin paikalta. Edes pyynnöt lopettaa ei tehonnut. Äidillä oli kuitenkin naispuolisia tuttuja, en tiedä oliko ystäviä, ja sisko, joiden kanssa hän olisi voinut jutella, mutta ei, kun heille piti esittää miten kaikki menee hienosti.
Terveyongelmat on toinen juttu. Niistäkin olen kuullut vuosia miten tänne sattuu ja tuonne vihloo, mutta kun kysyn, pitäisikö varata lääkärille aikaa, alkaa eieiei minnekään lääkärille en mene. Sitten samat keskustelut seuraavana päivänä uudestaan.
Mitäs erityisen mielenkiintoista sinulla on äidillesi kerrottavana? Jos sulla ei ole mitään, mistä puhua, niin äitisikö tehtävä on pitää jotain keskustelua yllä?
Ihan varmasti itsekin puhut ystäviesi kanssa, jos sulla on terveysongelmia. Ei ne niin kaksisia nuorempienkaan juttelunaiheet ole. Mutta miksi ylipäänsä menet hänen luokseen, jos ette tule keskenänne juttuun? Jos äitisi on siinä kunnossa, että pystyy elämään ilman "päältäkatsojaa" vielä, nin mikä pakko sinne on sun mennäkään?
Ei minulla olekaan. Vien hänelle ruokaostokset kerran viikossa ja kerron milloin niiden päiväykset on. Harmi, kun äidin kanssa ei voi puhua juuri mistään, mutta se ei ole minun vika.
Kyllä minä puhun parin ystävän kanssa terveysasioista ja he minulle, jos jotain on. En kuitenkaan ruikuta samoista asioista ilman mitään aikomusta tehdä niille mitään. Omille lapsille sanon, jos jotain on ilmennyt ja minulla on hoitosuunnitelma. Näitä on onneksi harvoin.
Äitisi ei enää selviä arjesta ilman apua ja sinä vielä odotat häneltä äitiyttä.
Eikö järjestyisi joku muu keino hoitaa äitisi kauppa -asiat ettei sinun tarvitsisi? Yleensä viimeiseen asti vanhuksilla on halu käydä itse kaupassa ja asioillaan? Ikävä ettei niitä taksiseteleitä kai enää paljon myönnetä, monessa paikassa on tilalle tullut palvelubussi.
Olen lukenut tätä viestiketjua ja ihmettelen: Eikö kellään ole kivoja vanhempia? Me kaikki vanhentuessamme jäämme ajasta jälkeen kun ympärillä ei paljoa tapahdu. Vanhenemisen vaihtoehto on kuitenkin aika ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilta voisi kysyä menneistä ajoista, omien vanhempien vanhemmista ja kaikesta siitä mitä he lapsuudestaan muistavat. Kysellä? Kyllä ne vanhemmat kertoilee..ja itsellesi kertyy tietoa menneistä tapahtumista. Tiesin isäni elämästä niin vähän ja hän kuoli alle 60kymppisenä. Kun olisin innostunut kyselemään, niin kaikki siellä suvussa kuolleet, joten siinä se sitten oli.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä viestiketjua ja ihmettelen: Eikö kellään ole kivoja vanhempia? Me kaikki vanhentuessamme jäämme ajasta jälkeen kun ympärillä ei paljoa tapahdu. Vanhenemisen vaihtoehto on kuitenkin aika ikävä.
On, minäkin tunnen monta kivaa vanhempaa. He olivat kivoja nuorempana ja ovat kivoja vielä vanhoinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja on aikamoinen uhriutuja, säälin hänen vanhempiaan, miten heillä onkin noin tunteeton ja itsekeskeinen lapsi.
Säälittävää.
Oma äiti sani minun empatiavaraston loppumaan ennen aikojaan jo sillä, että hän kaatoi omat parisuhdeongelmat minun niskaan jo silloin, kun en vielä ollut edes koulussa. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui aina siihen asti, että nelikymppisenä aloin lyödä luurin korvaan tai poistuin paikalta. Edes pyynnöt lopettaa ei tehonnut. Äidillä oli kuitenkin naispuolisia tuttuja, en tiedä oliko ystäviä, ja sisko, joiden kanssa hän olisi voinut jutella, mutta ei, kun heille piti esittää miten kaikki menee hienosti.
Terveyongelmat on toinen juttu. Niistäkin olen kuullut vuosia miten tänne sattuu ja tuonne vihloo, mutta kun kysyn, pitäisikö varata lääkärille aikaa, alkaa eieiei minnekään lääkärille en mene. Sitten samat keskustelut seuraavana päivänä uudestaan.
Mitäs erityisen mielenkiintoista sinulla on äidillesi kerrottavana? Jos sulla ei ole mitään, mistä puhua, niin äitisikö tehtävä on pitää jotain keskustelua yllä?
Ihan varmasti itsekin puhut ystäviesi kanssa, jos sulla on terveysongelmia. Ei ne niin kaksisia nuorempienkaan juttelunaiheet ole. Mutta miksi ylipäänsä menet hänen luokseen, jos ette tule keskenänne juttuun? Jos äitisi on siinä kunnossa, että pystyy elämään ilman "päältäkatsojaa" vielä, nin mikä pakko sinne on sun mennäkään?
Ei minulla olekaan. Vien hänelle ruokaostokset kerran viikossa ja kerron milloin niiden päiväykset on. Harmi, kun äidin kanssa ei voi puhua juuri mistään, mutta se ei ole minun vika.
Kyllä minä puhun parin ystävän kanssa terveysasioista ja he minulle, jos jotain on. En kuitenkaan ruikuta samoista asioista ilman mitään aikomusta tehdä niille mitään. Omille lapsille sanon, jos jotain on ilmennyt ja minulla on hoitosuunnitelma. Näitä on onneksi harvoin.
Äitisi ei enää selviä arjesta ilman apua ja sinä vielä odotat häneltä äitiyttä.
Eikö järjestyisi joku muu keino hoitaa äitisi kauppa -asiat ettei sinun tarvitsisi? Yleensä viimeiseen asti vanhuksilla on halu käydä itse kaupassa ja asioillaan? Ikävä ettei niitä taksiseteleitä kai enää paljon myönnetä, monessa paikassa on tilalle tullut palvelubussi.
En ole odottanut äidiltä mitään äitiyttä vuosikymmeniin vaan aikuinen-aikuinen-suhdetta. Harmillisesti äiti ei ole koskaan osannut ajatella minua aikuisena, jolla on oma elämä ja joka osaa tehdä päätöksiä ilman jatkuvaa neuvomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja on aikamoinen uhriutuja, säälin hänen vanhempiaan, miten heillä onkin noin tunteeton ja itsekeskeinen lapsi.
Säälittävää.
Oma äiti sani minun empatiavaraston loppumaan ennen aikojaan jo sillä, että hän kaatoi omat parisuhdeongelmat minun niskaan jo silloin, kun en vielä ollut edes koulussa. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui aina siihen asti, että nelikymppisenä aloin lyödä luurin korvaan tai poistuin paikalta. Edes pyynnöt lopettaa ei tehonnut. Äidillä oli kuitenkin naispuolisia tuttuja, en tiedä oliko ystäviä, ja sisko, joiden kanssa hän olisi voinut jutella, mutta ei, kun heille piti esittää miten kaikki menee hienosti.
Terveyongelmat on toinen juttu. Niistäkin olen kuullut vuosia miten tänne sattuu ja tuonne vihloo, mutta kun kysyn, pitäisikö varata lääkärille aikaa, alkaa eieiei minnekään lääkärille en mene. Sitten samat keskustelut seuraavana päivänä uudestaan.
Mitäs erityisen mielenkiintoista sinulla on äidillesi kerrottavana? Jos sulla ei ole mitään, mistä puhua, niin äitisikö tehtävä on pitää jotain keskustelua yllä?
Ihan varmasti itsekin puhut ystäviesi kanssa, jos sulla on terveysongelmia. Ei ne niin kaksisia nuorempienkaan juttelunaiheet ole. Mutta miksi ylipäänsä menet hänen luokseen, jos ette tule keskenänne juttuun? Jos äitisi on siinä kunnossa, että pystyy elämään ilman "päältäkatsojaa" vielä, nin mikä pakko sinne on sun mennäkään?
Ei minulla olekaan. Vien hänelle ruokaostokset kerran viikossa ja kerron milloin niiden päiväykset on. Harmi, kun äidin kanssa ei voi puhua juuri mistään, mutta se ei ole minun vika.
Kyllä minä puhun parin ystävän kanssa terveysasioista ja he minulle, jos jotain on. En kuitenkaan ruikuta samoista asioista ilman mitään aikomusta tehdä niille mitään. Omille lapsille sanon, jos jotain on ilmennyt ja minulla on hoitosuunnitelma. Näitä on onneksi harvoin.
Äitisi ei enää selviä arjesta ilman apua ja sinä vielä odotat häneltä äitiyttä.
Eikö järjestyisi joku muu keino hoitaa äitisi kauppa -asiat ettei sinun tarvitsisi? Yleensä viimeiseen asti vanhuksilla on halu käydä itse kaupassa ja asioillaan? Ikävä ettei niitä taksiseteleitä kai enää paljon myönnetä, monessa paikassa on tilalle tullut palvelubussi.
En ole odottanut äidiltä mitään äitiyttä vuosikymmeniin vaan aikuinen-aikuinen-suhdetta. Harmillisesti äiti ei ole koskaan osannut ajatella minua aikuisena, jolla on oma elämä ja joka osaa tehdä päätöksiä ilman jatkuvaa neuvomista.
Todella, jos on oikeesti aikuinen ei enää jaksa harmistua sairaan ikäihmisen puheista. Ei kai terveille käydä kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
taaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaas ylläpidetään samaa- jos noin kyrsii painut v----tuun niiden lyota. sano , nyt ei käy. mitä sä enää haluut joka pv samaaaaaaa. sä et oo normaaaali- jos ei natsaa- voi sanoa- ei käy-- näemmä joku kuitenkin kalvaaaaa persiinjuurta- välit voi panna poikki, voi ilmaista syyt ja ettöä käyn jatkossa vain kerran vuodessa tai en käy sitäkään.
tai soittotreffit kerran kk xx pv zz kellonaika. käytte läpi asiat- onko edes niitä-
voit lopettaa suhteen. mutta obs----- luovu nyt juridisella asiakirjalla velvollisuuksista sekä oikeuksista. nyt- tai voit tehdä vanhuksien kuolutua-
eli et hautaa- et ooooooooooo kuolinpesöän osakas- et saa perintöä, ei mitääääääään perunkir. hautaus tms kuolinpaikkavelvollisuuksia.
mene elämään omaa elämää- jos noin kärsit- kaikki kärsii- inhian sunlaisia teeskentelijöitä-pakkopulla -jeeeee kiva nähdä.
k
svata selkäranka- mene vaan pois. osaa irtisanoutua. noloa- täällä roikkuu ja valittaa.
sulle ei näemmä sovi vanhuuselämän katselmus- ja muista pikku piru--- sä et sittt kuormita ketäään ainakaan lähiseutua sun geriatrisilla ongelmilla räkäposkella- et ooo joooo yhtääään rasittava miltään osin- et tarvii hoitoa, hellyyttä, hoivaa, muistelmia joista vanhukset ammentaa voimaa.
heikin aikoinaan: sun synnytys kivut siitä, hamaantulot, lastensairaudet. yöruokinta, uhmaikä. murrkupaskaa. muu huoli miten tuosta tulee normi kansalainen.
ennemmin itse jos noin- pysy kaukana et sit kärky perintööööö.... mutta ei teeskentelijöitä- voi äiti kultaaaaa- ja oikeesti miettii kuolis vit- hoooooo ji pois tarviiiin fyrkkaaaaaaaaaa. ihanaa äiti- v....tu vieläkä se hengittäää, voisko edesauttaaaa ettei hengitä-
ap jätä heidät juridisesti..
Kännissä vai skitsofreenikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja on aikamoinen uhriutuja, säälin hänen vanhempiaan, miten heillä onkin noin tunteeton ja itsekeskeinen lapsi.
Säälittävää.
Oma äiti sani minun empatiavaraston loppumaan ennen aikojaan jo sillä, että hän kaatoi omat parisuhdeongelmat minun niskaan jo silloin, kun en vielä ollut edes koulussa. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui aina siihen asti, että nelikymppisenä aloin lyödä luurin korvaan tai poistuin paikalta. Edes pyynnöt lopettaa ei tehonnut. Äidillä oli kuitenkin naispuolisia tuttuja, en tiedä oliko ystäviä, ja sisko, joiden kanssa hän olisi voinut jutella, mutta ei, kun heille piti esittää miten kaikki menee hienosti.
Terveyongelmat on toinen juttu. Niistäkin olen kuullut vuosia miten tänne sattuu ja tuonne vihloo, mutta kun kysyn, pitäisikö varata lääkärille aikaa, alkaa eieiei minnekään lääkärille en mene. Sitten samat keskustelut seuraavana päivänä uudestaan.
Mitäs erityisen mielenkiintoista sinulla on äidillesi kerrottavana? Jos sulla ei ole mitään, mistä puhua, niin äitisikö tehtävä on pitää jotain keskustelua yllä?
Ihan varmasti itsekin puhut ystäviesi kanssa, jos sulla on terveysongelmia. Ei ne niin kaksisia nuorempienkaan juttelunaiheet ole. Mutta miksi ylipäänsä menet hänen luokseen, jos ette tule keskenänne juttuun? Jos äitisi on siinä kunnossa, että pystyy elämään ilman "päältäkatsojaa" vielä, nin mikä pakko sinne on sun mennäkään?
Ei minulla olekaan. Vien hänelle ruokaostokset kerran viikossa ja kerron milloin niiden päiväykset on. Harmi, kun äidin kanssa ei voi puhua juuri mistään, mutta se ei ole minun vika.
Kyllä minä puhun parin ystävän kanssa terveysasioista ja he minulle, jos jotain on. En kuitenkaan ruikuta samoista asioista ilman mitään aikomusta tehdä niille mitään. Omille lapsille sanon, jos jotain on ilmennyt ja minulla on hoitosuunnitelma. Näitä on onneksi harvoin.
Äitisi ei enää selviä arjesta ilman apua ja sinä vielä odotat häneltä äitiyttä.
Eikö järjestyisi joku muu keino hoitaa äitisi kauppa -asiat ettei sinun tarvitsisi? Yleensä viimeiseen asti vanhuksilla on halu käydä itse kaupassa ja asioillaan? Ikävä ettei niitä taksiseteleitä kai enää paljon myönnetä, monessa paikassa on tilalle tullut palvelubussi.
En ole odottanut äidiltä mitään äitiyttä vuosikymmeniin vaan aikuinen-aikuinen-suhdetta. Harmillisesti äiti ei ole koskaan osannut ajatella minua aikuisena, jolla on oma elämä ja joka osaa tehdä päätöksiä ilman jatkuvaa neuvomista.
Näitten tähän ketjuun kirjoittajien jotka tuovat esiin oikeuttaan saada olla vanhenevan vanhempansa lapsi niin kuin itse nämä roolit näkevät, näittenkö kanssa toimisi suhde aikuinen-aikuinen.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä me parhaitten ystävieni kanssa jaamme nämäkin asiat. On pakkokin, kun on asioita jotka näkyy päällekin päin. Mutta on meillä enemmän tietysti muita asioita, joista puhumme. Ihan tavallisista arjen sattumuksista. Miksei niistä voisi puhua äitinsäkin kanssa? Kyllä minä ainakin puhun.