Te, jotka olette saanet painoa pois niin mitkä ovat olleet kolme tärkeintä oivallusta

Vierailija kirjoitti:

Liikunta, liikunta ja liikunta

Ei vaan ruoka, ruoka, ruoka

Asenne. Poltan rasvaa kuten jumppa ja jättää rasvat pois . Elimistö alkaa käyttää sitä varastorasvaa kun ei saa uutta kokoajan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö terveellistä ja monipuolista ruokaa vähemmän kuin kulutat. Älä syö koko ajan jotain, vaan pidä säännölliset ruoka-ajat. Iltasyöminen lihottaa kaikkein eniten, joten Klo 18.00 jälkeen ei enää ruokaa. Nosta perse ylös sohvalta ja lähde ulos joka päivä vaikka kävelemään muutama kilometri.

 

Tämä on tietenkin pysyvä ratkaisu. Jos palaa takaisin vanhaan elämäntapaan, niin sitten läskit palaavat sen mukana heti takaisin.

Kerrotko sen systeemin, miten se iltasyöminen lihottaa kaikkein eniten?

Eihän yöllä nukkuessa tietenkään tarvitse paljon energiaa. Jos syö illalla reilusti, niin se muuttuu nukkuessa läskiksi, eikä siinä pysty nukkumaankaan kunnolla. Terveellinen, riittävä aamupala on tärkeä. Se antaa puhtia päivään. Kannattaa syödä enemmän aaamupäivällä ja vähentää iltaa kohti. Illalla ei enää tarvitse lisäenergiaa.

Et siis löytänyt mitään järkevää perustelua. Jos syö illalla, niin se ravinto on aamulla käytössä, et välttämättä tarvitse heti aamulla ruokaa.

Perustele miksi se aamupala on tärkeä, aika monelle ei edes maistu ruoka heti aamusta.

Perustele myös miksi aamupäivän syöminen on kannattavaa ja syömisen vähentäminen iltaa kohti.

Nuo asiat ei ole minun mielipiteitä vaan ne noudattaa ihan fysiikan lakeja ja se pitäisi ymmärtää. Ihmiset voi tietenkin väittää, luulla tai uskotella itselleen kaikenlaisia juttuja, mutta maailma ei toimi niin ja lopputulos on sitten sen mukainen. Tuotahan voi helposti itse kokeilla, jos ei usko.

 

Painon pudottaminen ei ole monimutkaista, mutta ongelmana on se kun ei löydy sitä itsekuria eikä tahtoa. Ollaan pari tuntia ilman ruokaa ja heti jo meinaa tulla vähintään paniikkikohtaus. Se on samankaltaista, kuin tupakoinnin tai juomisen lopettaminenkin.

Toi itsekuri ja itseänsä pitämienen erillisenä olentona omasta kehosta on jo niin skitsofreeninen maailmakatsomus että se vaatisi jo päätohtoria ja psykologia sanomaan mistä tuo näkemys tai kultuurinen selitely tulee. Suuri veikkaus on luterilaisuus. Siis en ole psykologiaa lukenut, lukiota enempää mutt  suurin veikkaus on luterilaisuus tässä asiassa. Tulee ihan intuition tasolta tämä. 

Niinkun eihän me voida luottaa myöskään mieleen tai itsekuriin, jos me ei luoteta kehoon? Tajuatko ton teorias skitsofreenisen lähtökohdan. Keho on paha ja laiska ja mieli on kuningas tai sellainen joka käskee ja ohjailee vartaloa kuin jotain autoa ohjataan. Tajuatko tämän mitä nyt selität totena täällä meille?

Kun tiedetään tieteen nimissä että keho on yks kokonaisuus ja mielikin valehtelee, niin miten sä käsket kehoa, joka on peloissaan panikkikohtauksessa tai riippuvainen johonkin kemikaaliin tai pakko-oireinen. Voithan sä skitsofreenisesti sanoa itsellesi että nyt en syö vaikka on nälkä ja lopetan syömisen. 

Lukuisisa mittauksissa on todettu että kun nälkää koetaan tarpeeksi pitkään, nin tulee stressiä ja keho alkaa voimaan pahoin. Mutta nyt sun teoriassa kun sä sanot kuninkaana keholles että olet laiska ja nälkä on hyvä asia, niin luuletko että se keho ymmärtää yhtään sun järkipuheita? 

Me ollaan eläimiä ja moni valehtelee itselleen juuri tuolla järjellä ja itsekurilla kaikkea sontaa mikä ei pidä paikkansa. Ihan kiva teoriana. Tolla teorialla jokainen ihminen lukisi itsensä vähintään maisteriksi ja osaisi lukuisia kieliä, koska se on vain kiinni itsekurista ja siitä miten käsket itseäsi. Todellisuudessa nykyään tiedetään toisin. 

On jopa epäilyksiä siitä että onko meillä omaa tahtoakaan olemassa. Mennään niin diipeille leveleille näissä pohdinnoissa lopulta. Haluan kuitenkin että te jotka uskotte noin, niin saatte uskoa noin. Teillä on uskonnon vapaus sen suhteen. Älkää nyt syyllistäkö kuitenkin muita laiskoiksi tai huonoiksi, kun ette ole he.

Mr Hessu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mr Hessu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr Hessu kirjoitti:

Itse laskin rasvaprosenttini noin 23:sta 16:een.

 

Ensimmäinen neuvo on tämä: kannattaa ottaa aikaa. Painoa pystyy kyllä pudottamaan kuukaudessa paljonkin vaikka syömistä rajusti vähentämällä, mutta silloin lähtee helposti myös lihasta. Siksi oma aikajänteeni oli 4–6 kuukautta.

Paras tapa vähentää viskeraalirasvaa on yllättävän yksinkertainen: kävely. Tavallinen arkikävely riittää hyvin. Itse kävelin työmatkat, ja siitä kertyi noin 8 km päivässä. Sen lisäksi tein voimaharjoittelua 1–2 kertaa viikossa kunnolla koko kropalle.

Syöminen on kuitenkin se isoin asia, käytännössä 80–90 % koko rasvanpudotuksesta. Karkit ja pullat pois, prosessoitu liha minimiin ja kaloritiheät hiilaripainotteiset höttöruoat vähemmälle. Myös sokerijuomat, mehut mukaan lukien, kannattaa jättää pois. Itse pidin hiilihydraatit alkuun melko matalalla, mutta treenatessa niitä kyllä tarvitaan.

Oma kalorivajeeni oli melko maltillinen, ja pidin proteiinit korkealla. Ruokavaliossa tärkeintä oli säännöllisyys eli en päästänyt itseäni liian nälkäiseksi. Kovien treenien päivinä söin enemmän hiilihydraatteja ja palautuspäivinä vähän vähemmän.

Tärkeintä ei ole se, että joka päivä olisi vaikka 1500 kcal miinusta. Olennaisempaa on, että viikkotasolla ollaan miinuksella ja että tekeminen pysyy tasaisena pitkällä aikavälillä. Silloin elämä pysyy myös normaalina, eli voi välillä käydä perheen tai ystävien kanssa syömässä ilman että homma kaatuu siihen.

Jos painoa haluaa pudottaa, ruoka kannattaa suunnitella etukäteen. Annoksiin tarvitaan proteiinia, rasvaa ja kasviksia. En itse ole mikään salaatin suurkuluttaja, joten teen mieluummin smoothieita ja lisään kasviksia tavallisiin arkiruokiin. Käytän paljon riisinkeitintä, koska sinne voi laittaa riisin sekaan helposti esimerkiksi pakastevihanneksia, ja ne valmistuvat samalla. Proteiinin lähteinä käytän paljon kalaa sekä rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita.

Liikunta on hyvä apukeino, mutta ei ensisijainen ratkaisu. Jos lisää kovaa rääkkitreeniä paljon, myös nälkä kasvaa helposti. Siksi kävely on monelle parempi vaihtoehto. Se vie enemmän aikaa, mutta toimii hyvin, ja kaikki arkinen liikkuminen nostaa kulutusta.

Emmä nyt ymmärrä miksi lihasmassaa pitäisi säilyttää? Eihän se ole sama kuin voima. Lihamassa tarkoittaa vaan isompaa laskua ruokakuluihin. Jos lihasmassa lähtee, niin se lähtee luonnollisesti lunnollisista syistä. Ei ole mitään yläpitää lihaskokoa jos laihduttaa. Sehän on luonnotonta tavallaan. Koska voimatasot voi säilyttää ja kasvattaa voimaa vaikka koko pienenisikin. Lihas hidastaa kulkua ja on suurempi kulu kukkarolle. Se tarkoittaa aina puolta leipäpussia enemmän kuin normaalisti. Ihan turhaa syömistä myös.

Sitä paitsi ne lihakset kasvaa entiselleen tosi nopeasti ihan itsestään, jos treenaa. Mitään rääkkitreeniä ei kannata tehdä. Keho menee shokkiin ja palautuminen heikkenee ja yleiskuntokin menee heikommaksi, kun liha luulee että nyt on sota tai joku katastrofi päällä. Sitä ei muuten järjellä saa selitettyä lihalle jos harjoittelee päin helvettiä. Aika pian on yöunet pilalla rambotreeneistä. Järki käteen siihen tekemiseen ja treenaa rauhassa ja huolella. Sellainen riuhtominen ja rääkki vetää elimistön hätätilaan. Suomlaisista aika moni laihtuisi pelkästään kun jättäisi alkoholin käytön pois vuodeksi. 

Voima ja lihasmassa eivät ole sama asia, mutta lihasmassan säilyttäminen laihdutuksessa on silti yleensä järkevää. Muuten painosta voi lähteä turhaan myös rasvatonta kudosta eikä vain rasvaa. Olennaista ei ole pelkkä vaakalukema, vaan kehonkoostumus, vyötärönympärys ja terveys. Tavoitteena on siis yleensä säilyttää lihasta mahdollisimman hyvin ja pudottaa epäterveellistä rasvaa. Myös normaalipainoinen voi olla metabolisesti epäterve, jos sisäelinrasvaa on paljon, ja rasvamaksan voi saada myös niin sanottu laiha-läski ihminen. Siksi ajatus siitä, että lihasmassa ensin “kulutetaan pois” ja rakennetaan myöhemmin takaisin, on aika outo. Järkevämpää on säilyttää sitä koko laihdutuksen ajan normaalilla, nousujohteisella voimaharjoittelulla.

Lihasmassan säilyttäminen on myös olennaisen tärkeää, jos haluaa olla hyvävointinen myös vanhana.

En en en nyt ymmärrä mistä satukirjasta olette ostaneet idean että kehosta katoaa lihakset johonkin mystisesti kun alkaa liikkumaan ja pudottamaan painoa. Varamasti teette ihan päin helvettiä asiat ja kannattaisi sitten ostaa itselleen terveyspalvelu, jos niin käy että lihakset surkastuu kun alkaa laihduttamaan :D 

ihan oikeasti nyt. Vai käytättekö te hormoneja? Se on ihan normaalia että ei terveelle keinolla hankitut lihakset lähtee menee, koska ne ei ole hankittu oikealla rasituksella. Ne lähtee ja ei tule takaisin luomuna. Se on ihan normaalia ja tervettä. Lihasten ei tarvite olla mitkään isot ihmisellä. Ihminen ei ole mikään lihaskasa. Homo sapiens on aika hoikka itseasiassa lihaksistoltaan luonnollisesti. 

Teillä on nyt joku satukirjasta ostettu satu mitä ylläpidätte ja pelottelette toisillenne että nyt katoaa lihakset jos käyn kävelyllä ja laihdutan. Lopettakaa tollanen epätieteellinen hysteria heti paikalla tai mä tuun komentaa teitä siihen. Ihan riittää että syötte tarpeeksi asioita ja ette syö liikaa, niin paino putoaa. Ja keran kahdesa viikossa tekee voimisteluliikkeet niin lihaksisto pysyy ja ei katoa mihinkään. Ihan turha pelko uskoo valheita. Vanhemmilla ihmisill kerta viikossa ylläpitoon ja nuoremmilla riittää kerran kahdessa viikossa niin lhiakset ei katoo mihinkään, jos niillä on pitkä pohja tehtynä. Päinvastoin moni treenaa ihan liikaa kuten kolmesti viikossa voimaa. Ei voimatasot nouse. Järkevämpää on löytää se taso mihinkä saa ne voimat ja ylläpitää niitä. On ihan turha vetää joka viikko samaa kolmea kertaa salilla, jos ne voimat ei enää merkittävästi nouse mihinkään. Sitten voi käydä vaan viikossa tai kerran kahdessa viikossa ylläpitämässä voimatasoa. Ihan turha kuluttaa itseään. Kuluneista nivelistä ei ole hyötyä vanhana. 

Olisin enemmän huolissaaan niistä kuin jostain lihaksista jos todella liikutte. Joten mittasuhteet on ihan oudot teidän kassa keskustellessa kun ette ole asiantuntijoita ja minä olen. 

Kyse ei ole mistään mystisestä lihasten katoamisesta, vaan perusfysiologiasta. Jos kalorivaje on liian suuri, proteiinia tulee liian vähän eikä lihaksille anneta riittävää ylläpitävää kuormitusta, painon mukana voi lähteä myös lihasmassaa eikä vain rasvaa.

 

Kukaan ei väitä, että kävely itsessään söisi lihakset pois. Ongelma syntyy silloin, jos laihdutus tehdään liian rajusti ja kehonkoostumus heikkenee, vaikka paino laskee.

 

Tavoite ei ole olla mikään lihakasa, vaan säilyttää rasvatonta massaa järkevästi samalla kun epäterveellinen rasva vähenee. Siksi lihasmassan säilyttäminen painonpudotuksen aikana on yleensä järkevämpää kuin sen tarpeeton menettäminen.

Ei kannata tehdä ongelmaa laihtumisesta. Laihduttaa ja kasvattaa lihakset takaisin thäts it. Ne kasvaa nopeammin takaisin. Ei ole mitän järkeä alkaa kikkailemaan jos on itsensä ylipainoiseksi saattanut. Ihan turhaa hysteriaa. Kerta viikossa treniä riittää hyvin ylläpitämään lihakset ja oikea ruokavalio kuntoon. Ei tarvi spedeillä.

Ei tarvitse edes painoja nostella. Riittä ihan voimisteluliikkeet ylläpitämään hermotusta ja verenkiertoa alueila.

No tärkein sellainen, jota en kaksikymppisenä tiennyt on, että lihasten määrä vaikuttaa lepoaineenvaihduntaan. Eli (hyvin) pieni määrä punnerruksia ja kyykkyjä per ilta riittää siihen, että paino alkaa kuin huomaamatta tippua, jos se aiemmin pysyi paikallaan etkä muuta ruokailutottumuksiasi.

Enpä keksi muuta. Kaikille teille, joilla paino on nyt hyvin tasainen, mutta liian korkea ja jos yksi helppo muutos pitäisi tehdä, niin tehkää vähän lihaskuntotreeniä. Jokainen suoritettu liike hyödyttää.

Miten joku voi edes kuvitella että normipäivänä arjessa saattaa tulla liikaa liikuntaa? tai edes tarpeeksi,jos meinaa pitää hyvän lihaskunnon?

No,uskoohan moni vieläki säästöliekkiin yms.

1) en syö paljon mitään -> oikeasti syön tsiljardipiljardi kaloria, en vaan haluaa tietää tätä katkeraa totuutta

2) syöminen täyttää paljon muitakin elämän aukkoja kuin nälän -> täytä niitä jollain muulla

3) se ruokaähky ei vaan ole sen arvoista

Vierailija kirjoitti:

No tärkein sellainen, jota en kaksikymppisenä tiennyt on, että lihasten määrä vaikuttaa lepoaineenvaihduntaan. Eli (hyvin) pieni määrä punnerruksia ja kyykkyjä per ilta riittää siihen, että paino alkaa kuin huomaamatta tippua, jos se aiemmin pysyi paikallaan etkä muuta ruokailutottumuksiasi.

 

Enpä keksi muuta. Kaikille teille, joilla paino on nyt hyvin tasainen, mutta liian korkea ja jos yksi helppo muutos pitäisi tehdä, niin tehkää vähän lihaskuntotreeniä. Jokainen suoritettu liike hyödyttää.

Ja idea ei siis ole, että laihtuisit silloin, kun jumppaat. Toki sykkeen nousu vähän auttaa ja on oma lukunsa, mutta hyöty lihaskuntoliikkeistä on se, että sä laihdut jatkossa myös sohvalla ja sängyssä ja ajaessasi autoa, kun sun lihasmassa on kasvanut.

Kai tiedät, että lihasmassan takaisin rakentaminen on selvästi vaikeampaa kuin rasvan kerryttäminen? Siksi ajatus siitä, että lihas ensin menetetään ja sitten vain kasvatetaan takaisin, ei ole kovin järkevä. Käytännössä lihaksen kasvatus vaatii usein plussakaloreita, jolloin myös rasvaa tulee helposti takaisin.

On toiminut ja tarvitsee vain yhden keinon.

Syö vähemmän kuin kuluttaa.

Pitkäkestoinen urheilu eli esim. kestävyysjuoksu on ihan mahtavista mahtavin energiankuluttaja. Aika helposti tulee 1000 kilokalorin juoksulenkki tehtyä. Kun kunto nousuu, pystyy ja jaksaa hapettaa suuren määrän energiaa pois kropasta.

Puolessa vuodessa pudonnut n.10kg. Päivittäinen kävely. Joka päivä 1-2 kävelylenkkiä 5-15km. Plus työpäivän askeleet Näin vähentynyt myös selkäkivut. 3 ateriaa päivässä. Ei välipaloja. Juomina mehu vesi, kahvi ja maito. Jätin viljat lähes kokonaan pois. Ei leipää Ei puuroja yms. Rupesin juomaa punaista maitoa ja käyttämään voita. Ja pyrin syömään itsetehtyä kunnon ruokaa.  Ja välttämään eineksia ja kaupan sokeri mössöjä  Viikottain tulee repsahduksia kyllä mutta paino on pudonnut ihan kivasti. Ja vatsakivut vähentyneet. Tärkein muutos on ollut tuo päivittäinen kävely ja liikunta.  En ole ikinä onnistunut pudottanut painoa nyt olen mennyt tällä kaavalla puolivuotta ja 10kg kevyempi ja vaatteet mahtuu taas paremmin päälle. Varmasti parempaankin pystyisin ja kiristään entisestään mutta elämäntapamuutos on parempi kuin dieetit.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi edes kuvitella että normipäivänä arjessa saattaa tulla liikaa liikuntaa? tai edes tarpeeksi,jos meinaa pitää hyvän lihaskunnon?

 

No,uskoohan moni vieläki säästöliekkiin yms.

ihmiselle tulee liikaa liikuntaa modernina aikana edelleen suhteessa liikaa. Sen voi mitata ihan stressitasoista verenkierrosta. Homosapienssin ideaali päivän liikunta määrissä on kevyttä kävelyä noin 2h päivässä. Loput lepoa. Jos ravinto on kehnoa tai sitä on liian vähän, niin ei liikuta sitäkään vähää. Työpäivät on liian pitkiä edelleen. Tätä tieteellista tosiasiaa ei vain haluta sanoa ääneen. Nykyikana työn määrä on kasvanut entisestään. Ennenkin työtä oli liikaa, mutta neljä tuntia riittää hyvin hyväkuntoiselle metsästäjä keräilijälle päivän liikunnaksi. Siinäkin on 2h liikaa.  Nisäkkään elimistö vaatii tosi paljon lepoa palautumiseen ihan yksinkertaisistakin suorituksista. Sen lisäksi se kuumenee suoritusten aikana paljon. Meillä on vähän liian positiivinen kuva siihen mitä meidän keho ideaalissa tilantessa kestää ja mitä siltä voi vaatia. Siltä nyt ei voi tosiasiassa vaatia kauheasti. Tämä näkyy jo ihan pienilla lapsilla siinä miten niiltä odotetaan kouluissa ja päiväkodissa olemaan paikallaan. Paikallaan puuhailu on ideaalia ihmiselle. Lapset tykkää rakentaa legoja ja tehdä leikkejä paikallaan. Myös liikku sopivan määrän, mutta nyt liioitellaan sitä että pitäisi riehua ihan ylenpalttisesti että hiki tulee. Niin ei sellaista. Hermostoa tutkimalla voidaan saada selvälle että keho ei pidä sellaisesta pidemmän päälle. Opiskelullakin on omat ideaaliset määrät. Yksi tunti esimerkiksi kielenopetusta on hukkaan heitettyä aikaa, kun ihminen kykenee keskittymään ihan vähän vain pakkotuputukseen. Silti edelleen kouluissa istutaan perse penkissä kovalla kurilla ja lyödään päätä pulpetiin. Se osaaminen tapahtuu ihan alle kymmenen minuutin ajan. Sen jälkeen on hukkaan heitettyä verorahaa ja oppimista. 

Eikä liikkuminen ai työnteko ole yhtään erilainen tässä suhteessa. On ihan realistista puhua ja ylläpitää keskustelua 4t työpäivistä. Ei ihminen kauheesti oikeastsi kykene biologisesti tekemään ennen kuin tulee väsymyksen rajat vastaan. Nämä asiat voi mitata ihan läketieteelliisesti. Eriasia on sitten Neuvostoihminen, joka on treenattu työntekoon ja veronmaksuun kuin huippu-urheilija, mutat sanoisin että nykyinen työelämä ilman lakisääteisiä taukoja ja monen ihmisen kuormalla tehty työtaakat, ei palvele sitäkään. Siinä väsyy nopeasti. Ei huippu-urheilussakaan vedetä joka päivä tappiin täydellä teholla, niin miksi työelämässä edelleen tehdään tätä? Ihmiset lihoo ja sairastuu monilla tavoin työelämässä, koska se on huono ja liian pitkä homosapienssille.

Jokainen rehellinen ihminen voi todeta että neljän tunnin työn jälkeen, kun syö lounaan, niin onhan se vain luonnotonta tehdä duunia vielä toiset 4 tai sen 4.5t. Ei se ole luonnollista ihmiselle. Ei missään urheiluvalmennuksessakaan heti syömisen jälkeen lähdetä vetämään samaa settiä, vaan siinä on välissä lepo ja illalla korkeintaan jotkut verryttelyt ja kehon mobiliteetti. Sen takia tosi moni on töiden jälkeen kuin perseeseen ammuttu karhu ja itkee työttömille, kun on niin raskasta ja toiset ne vain leppää. 

Se on juuri sitä että keho yrittää kertoa teille, että älkää nyt ihmeessä tän päätteeksi vielä lähtekö raivoomaan laduille muille ihmisille. Kuinka moni kuuntelee kroppaansa? Mennään vaahto suussa ladulle ja meuhkataan läskeistä ihmisistä. Eikä nähdä että oma maailmankuva on ihan persiillään.

Kolme tärkeintä oivallusta:

1) Laihtuminen/painonpudotus tehdään keittiössä ts. jokainen suupala harkintaan.

2) Nälkä on päivittäinen, toisinaan täysin siedettävä vieras. 

3) Vaakaan vain kerran kalenteriviikossa. Jos seikat 1 ja 2 on hoidossa, paino putoaa vääjäämättä ja painonpudotuksen eteneminen antaa motivaatiota. ”Uhri” ei ole turha. Päivittäinen vaakaan astuminen voi virheellisesti osoittaa, että dieetti ei pure, ollaan säästöliekillä (mikä sekin on), paino ei putoa - tai peräti nousee. Sitä ei psyyke kestä. Vaakaan siis vain kerran viikossa. P.S. Mikään ei kumoa thermodynamiikan lakeja. Ei vaihdevuodet, ei ikä, ei kilpirauhasongelmat. Energiaa ei voi luoda eikä hävittää – vain muuttaa muodosta toiseen.

- 13 kg / 25 vk

Vierailija kirjoitti:

Jokainen rehellinen ihminen voi todeta että neljän tunnin työn jälkeen, kun syö lounaan, niin onhan se vain luonnotonta tehdä duunia vielä toiset 4 tai sen 4.5t. Ei se ole luonnollista ihmiselle. Ei missään urheiluvalmennuksessakaan heti syömisen jälkeen lähdetä vetämään samaa settiä, vaan siinä on välissä lepo ja illalla korkeintaan jotkut verryttelyt ja kehon mobiliteetti. Sen takia tosi moni on töiden jälkeen kuin perseeseen ammuttu karhu ja itkee työttömille, kun on niin raskasta ja toiset ne vain leppää. 

Se on juuri sitä että keho yrittää kertoa teille, että älkää nyt ihmeessä tän päätteeksi vielä lähtekö raivoomaan laduille muille ihmisille. Kuinka moni kuuntelee kroppaansa? Mennään vaahto suussa ladulle ja meuhkataan läskeistä ihmisistä. Eikä nähdä että oma maailmankuva on ihan persiillään.

Kaikki työ ei ole verrannollista. Ojaa kaivetaan fysiikalla ja yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään päällä. Toista voi tehdä vaikka 10h päivässä, kun taas toista on todellakin hyvä tehdä 2h aamupäivällä ja 2h iltapäivällä.

Ei mitään kolmea yksittäistä asiaa vaan....

Sun täytyy muuttaa sun koko ajattelutapaa melkein kaiken suhteen mitä teet. Ei voi ajattella painonpudotusta projektina mikä vedetään nopeasti läpi tai edes pitkänä maratonina mikä juostaan.  Yleensä kun painoa kertyy niin se kertyy elintavoista mitkä johtaa siihen että ruoka määrä ei ole tasapainossa kulutuksen kanssa. EI ne tulot vaan ne menot, eli tässä tapauksessa on helpompaa korjata se mitä syöt kuin se mitä kulutat. Mutta koska terveellisiin elämäntapoihin kuuluu myös liikunta niin se on aivan yhtä tärkeää painonpudotuksessa. Tämä johtuu siitä että ihmiskroppa toimii paljon paremmin kun sitä käytetään aktiivisesti. Sitä pitää haastaa eli pitää hengästyä ja olla väsynyt välillä. 

Vierailija kirjoitti:

1. Sitä tarvitsee määrällisesti yllättävän vähän ruokaa täyttämään päivittäisen kaloritarpeen ja ettei mene ylikaloreille. 

2. Edelliseen liittyen annoskoko on tärkeä. Annoskoko mitä tarvitsee on pieni

3. Koska voi syödä vain vähän, se mitä syö kannattaa olla ravintoainetiheää ja sisältää paljon suojaravinteita. Eli silloin ei jää juurikaan tilaa syödä sokeria, vehnäjauhoja yms. vaan syömiset kannattaa pääasiassa valita terveellisyyden mukaisesti. Silloin ei tule niin paljon mielitekojakaan. 

Joo mutta voi olla myös toisinpäin, että on elänyt liian niukasti kauan ja yllättyy että pitäisi syödä yli puolet enemmän mitä on syönyt. Kolminkertaisesti jopa ja siksi on kokoajan tosi väsynyt olo. Työssä käydessä ihmettelee lopulta, että kun rahat ei riitä siihen päivän kulutukseen mitenkään.  Isoille ihmisille ja miehille kuuluisi kuukaudessa ison ihmisen lisä palkkaan. tuntuva lisä olisi noin 600e puhtaana käteen palkan päälle, että on varaa elää terveellisesti ja syödä hyvin. Helppo se teidän pikkusten on sirkuttaa että pähkinä ja pari riittää päiväksi.

1. Ei laihtumista laihtumisen vuoksi, vaan hyvän olon ja terveyden saavuttamiseksi. Laihtuminen on sivutuote terveyden tavoittelussa, hyvä olo ja omassa itsessään viihtyminen on paras palkinto.

2. EI KIIRETTÄ! Terveellisenä pidetty puoli kiloa viikossa voi tuntua hirveän hitaalta tahdilta, jos painoa olisi pudotettava paljon, mutta mieti pitemmällä tähtäimellä. Ensi vuonna tähän aikaan se tarkoittaa jo -26 kiloa, mikä näkyy ja tuntuu. Jos on muuten hankala motivoitua, niin ajattele ihon kannalta - hitaampi tahti antaa iholle aikaa kutistua, etkä näytä tyhjentyneeltä ilmapallolta urakan päätteeksi. Hitaasti laihtuminen on myös miellyttävämpää, ei sekoita kaikkia rutiineja, sallii pienet ajoittaiset poikkeamat vaikkapa juhlien vuoksi, ja tuo pysyvämmät tulokset kuin pikalaihdutus jollain kitudieetillä.

3. Mahdollisimman puhdas ja vähän prosessoitu ruoka antaa tarpeelliset ravintoaineet ja pitää kylläisempänä kuin sama kalorimäärä jotain makeaa ja rasvaista höttöä. Jos pidät vaikkapa hampurilaisista ja leivoksista, anna itsellesi lupa nauttia niitä silloin tällöin - mikä ei tarkoita "aina kun mieli tekee", vaan esim. kerran viikossa tai kuukaudessa. Kun tiedät, ettei mikään ole tiukasti kiellettyä, se ei kiusaa mieltäsi niin paljon. Ja jonkin ajan kuluttua huomaat, ettet enää oikeastaan niin kaipaakaan näitä entisiä herkkujasi. Tämä kaikki perustuu siihen, että elimistösi on ollut sairas, ja nyt on alkanut korjautua siihen tilaan, missä sen piti kaiken aikaa ollakin.

Älä laihduta toisten vuoksi - ei lääkärin, ei puolison, ei tuntemattomien kadunkulkijoiden, ei peilin, ei-yhtään-minkään-muun kuin itsesi vuoksi - jotta itse voisit paremmin. 

Laihtuminen ei ole eikä sen pidä olla kärsimystä ja kieltäymystä. Koska kukapa sellaiseen ryhtyisi, jollei ole masokisti. Ota rauhallisesti, tee järkevä elämänmuutos, pyri hyvään oloon.

Laihtuminen on palkitsevaa! Huomaat, että entiset epäterveelliset tavat eivät enää kiehdo. Löydät uusia harrastuksia, uusia makuja. Erilaiset pienet ja isommatkin vaivat, joihin olit jo tottunut, alkavat hävitä. Kokonaisvaltainen, yhä kasvava hyvä olo on palkinto ja voittaa mennen tullen ylenmääräisen sohvalla löhöilyn ja ylimääräisen ruuan mussutuksen. Voit edelleen toisinaan löhöillä ja mussuttaa, mutta nyt riittää vähempi mussutus, ja passiivinen löhöily on muuttunut pelkästä tavan vuoksi löhöilystä joksikin muuksi - fyysisestä aktiivisuudesta väsyneen kehon ansaituksi, palauttavaksi levoksi.