Kysymys kristityille: miten suhtaudutte esiaviolliseen seksiin?

Vierailija kirjoitti:

Heprealaisille 13:4 "Pitäkää AVIOliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö AVIOvuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja AVIONrikkojat."

Niin tämäkin on vertauskuva. 

Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.

Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä

Vierailija kirjoitti:

Maria oli neitsyt, kun Jeesus syntyi. Joosefin ja Marian välillä ei siis ollut esiaviollista suhdetta.

"Neitsyys" tarkoitti sitä, ettei ollut aiemmin synnyttänyt.

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heprealaisille 13:4 "Pitäkää AVIOliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö AVIOvuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja AVIONrikkojat."

Niin tämäkin on vertauskuva. 

Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.

Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä

ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä (AVIOliitto), että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.

Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät (AVIOliitto) ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Joo tämä minuakin mietityttää. Jos seksiä ei "testailla" lainkaan ennen avioliittoon astumista. Niin eikö se ole aika riskialtista, psykologisesti ja fyysisesti monella tavalla. Mutta samaan aikaan ymmärrän ajatuksen, ettei uskovan ihmisen kuuluisi itse varmistella ihan kaikkea ja pitää elämäänsä täysin omassa hallinnassaan. Siis ymmärrän ajatuksen siitä, että luottaisi Jumalaan tämänkin asian suhteen, että avioliitossa on monia muitakin asioita edessä, joista jokaista ihminen ei voi etukäteen "varmistella".

-Ap täällä vielä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus ei ollut ä p ä r ä, vaan Joosef katsottiin yhteiskunnan taholta Jeesuksen isäksi. Israelissa vihkiminen tapahtui eri tavalla, kuin Suomessa, mutta kyllä Joosef ja Maria olivat ihan virallisesti naimisissa.

Kerrankos tuota nyt sattuu. Neito pamahtaa raskaaksi ja joku hyväsydäminen on valmis tunnustautumaan isäksi. Kävi helposti tuohon aikaan kun ei ollut DNA testejä sun muita.

Onko niin vaikea uskoa, että naaraat pystyvät lisääntymään ilman koiraita? Kaikilla muillakin eläinlajeilla on näin. Miehiä tämä tietysti harmittaa koska tiedon julkitulo heikentää heidän lisääntymismahdollisuuksia entisestään, mutta eipä se ole kenenkään muiden kuin heidän itsensä vika, ettei kukaan heidän kanssaan enää halua lisääntyä.

Mitä nyt taas...

Ei kyllä kovin moni eläinlaji lisäänny ilman koiraita. On joitain hermafrodiittisia, mutta ei kyllä yhtään yksisukupuolista lajia, joka lisääntyy suvullisesti.

Mene takaisin peruskouluun.

nollasieto, t impipoika 42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Joo tämä minuakin mietityttää. Jos seksiä ei "testailla" lainkaan ennen avioliittoon astumista. Niin eikö se ole aika riskialtista, psykologisesti ja fyysisesti monella tavalla. Mutta samaan aikaan ymmärrän ajatuksen, ettei uskovan ihmisen kuuluisi itse varmistella ihan kaikkea ja pitää elämäänsä täysin omassa hallinnassaan. Siis ymmärrän ajatuksen siitä, että luottaisi Jumalaan tämänkin asian suhteen, että avioliitossa on monia muitakin asioita edessä, joista jokaista ihminen ei voi etukäteen "varmistella".

 

-Ap täällä vielä 

Jenkeissä on näitä kuolleita aviovuoteita ja nelikymppisiä neitsyitä, jotka yrittävät epätoivoisesti saada hommaa toimimaan hääyönä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Paradoksaalisesti uskisionservatiiviosavaltioissa on samanaikaisesti myös enemmän teiniraskauksia ja sukupuolitauteja.

En saarnaa ihmisille, miten heidän tulisi toimia, mutta kristinusko on hyvin paljon ihmisen biologiaa vastaan. Ainakin nykyään. Paavalin kirjeiden aikaan Roomassa laillinen naimaikä oli tytöillä 12 ja pojilla 14 vuotta. 

Jos heräävä seksuaalisuus patologisoidaan, voi siitä olettaa koituvan ongelmia. Moneen asiaan toki tottuu. Voihan sitä elää vaikka ilman auringonvaloa tai 2 dl vedensaannilla päivässä.

Ne elimet on käyttöä varten luotu.

T:Kristitty

Vierailija kirjoitti:

Huo raaminen ja rotupetollisuus on normalisoitu kommunistisessa Suomessa. 

Parhaiten muutos alkaa aina omasta itsestä. Tässä tuli jo kolme kehityskohdetta.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Nuo ovat toistensa vastaisia elementtejä. Mies joka on alapäästään hurjastelija on yleensä myös muilta toimiltaan ja vaistoiltaan lähempänä elukkaa kuin ihmistä. Seesteisyys kuuluu ihmisyyteen, viestii korkeammasta kognitiosta ja aivojen kehittyneisyydestä. Sanotaanhan tämä raamatussakin jossakin muodossa, ettei voi palvella saatanaa (alapäätä) ja jumalaa (yläpäätä) samanaikaisesti. 

Jos mies saa tavalla tai toisella siemenen ulos palleistaan niin se riittää. Ei siihen tarvita sen kummempaa perversiota ja hurjastelua. Joskus voi olla näinkin päin, että nainen on alhaisempi kuin mies. Avioliiton EI kuitenkaan tarvitse tarkoittaa mitään seksifestivaalia, se voi olla ihan vaan rauhallista yhdessä oloa ja eloa. 

Miksi tavoittelet kolmatta aviomiestä? Eikö kaksi jo riittänyt, siinäkin on yksi liikaa? :/ Jumala kutsuu tuollaiset ihmiset yleensä lopulta selibaattiin ja yksinoloon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Joo tämä minuakin mietityttää. Jos seksiä ei "testailla" lainkaan ennen avioliittoon astumista. Niin eikö se ole aika riskialtista, psykologisesti ja fyysisesti monella tavalla. Mutta samaan aikaan ymmärrän ajatuksen, ettei uskovan ihmisen kuuluisi itse varmistella ihan kaikkea ja pitää elämäänsä täysin omassa hallinnassaan. Siis ymmärrän ajatuksen siitä, että luottaisi Jumalaan tämänkin asian suhteen, että avioliitossa on monia muitakin asioita edessä, joista jokaista ihminen ei voi etukäteen "varmistella".

 

-Ap täällä vielä 

Kyllä, on todella riskialtista muuttaa 24/7 saman katon alle sellaisen ihmisen kanssa, jota ei tunne kunnolla. Siksi oman seurakunnan sisältä pariutuminen onkin suositeltavaa, silloin on todennäköisempää tuntea henkilö kunnolla etukäteen. 

Avioliitto ei ole myöskään mikään automaattinen passi saada rajaton oikeus toisen kehoon. Se ei poista itsemääräämisoikeutta. Puolison tehtävä on tehdä läheisyydestä mukavaa toiselle osapuolelle, jos tämä kokee siihen jonkin esteen. Avioliitto ei ole yhtä kuin r aiskauspassi.

"Seksi" on myöskin kristinuskon ulkopuolinen meemi - miksi olette edes omaksuneet tällaisen termin ja mielikuvan osaksi todellisuuskäsitystänne, kun sitä ei mainita raamatussa kertaakaan? Kyseessä on tiedeateistien syntinen harrastus, mitä parittelu ei ole. Jumala on luonut parittelun lisääntymistä varten ja se siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus ei ollut ä p ä r ä, vaan Joosef katsottiin yhteiskunnan taholta Jeesuksen isäksi. Israelissa vihkiminen tapahtui eri tavalla, kuin Suomessa, mutta kyllä Joosef ja Maria olivat ihan virallisesti naimisissa.

Kerrankos tuota nyt sattuu. Neito pamahtaa raskaaksi ja joku hyväsydäminen on valmis tunnustautumaan isäksi. Kävi helposti tuohon aikaan kun ei ollut DNA testejä sun muita.

Onko niin vaikea uskoa, että naaraat pystyvät lisääntymään ilman koiraita? Kaikilla muillakin eläinlajeilla on näin. Miehiä tämä tietysti harmittaa koska tiedon julkitulo heikentää heidän lisääntymismahdollisuuksia entisestään, mutta eipä se ole kenenkään muiden kuin heidän itsensä vika, ettei kukaan heidän kanssaan enää halua lisääntyä.

Mitä nyt taas...

Ei kyllä kovin moni eläinlaji lisäänny ilman koiraita. On joitain hermafrodiittisia, mutta ei kyllä yhtään yksisukupuolista lajia, joka lisääntyy suvullisesti.

Mene takaisin peruskouluun.

On useita lajeja jotka lisääntyvät ilman koiraita ja lukemattomia sellaisia, jotka lisääntyvät ilman koiraita silloin, kun kelvollisia koiraita ei ole saatavilla. Ihmiskunnalla alkaa olla tämä tilanne käsillä, sillä miehet ovat mädättäneet itsensä misogynialla, väkivallalla ja muilla rappioarvoilla. Suuri osa naisista ei suostu enää lisääntymään koiraiden kanssa. 

Sitten jos katsoo eläinkunnan lisäksi kasvi- ja eliökuntaa (huom. ihminenkin on suurelta osin muita organismeja kuin nisäkäs), suuri osa näistäkin lisääntyy suvuttomasti. Ei suvullinen lisääntyminen ole mikään itsestäänselvyys tai automaattisesti parempi kuin suvuton, evoluutiota tapahtuu muillakin tavoilla. Miehet eivät tietysti tästä pidä sitten yhtään, mutta on ollut ihan oma valinta mädättää itsensä pornoilla, polygamioilla ja muilla hirveyksillä, tehden itsestä perhekelvottoman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Joo tämä minuakin mietityttää. Jos seksiä ei "testailla" lainkaan ennen avioliittoon astumista. Niin eikö se ole aika riskialtista, psykologisesti ja fyysisesti monella tavalla. Mutta samaan aikaan ymmärrän ajatuksen, ettei uskovan ihmisen kuuluisi itse varmistella ihan kaikkea ja pitää elämäänsä täysin omassa hallinnassaan. Siis ymmärrän ajatuksen siitä, että luottaisi Jumalaan tämänkin asian suhteen, että avioliitossa on monia muitakin asioita edessä, joista jokaista ihminen ei voi etukäteen "varmistella".

 

-Ap täällä vielä 

Kyllä, on todella riskialtista muuttaa 24/7 saman katon alle sellaisen ihmisen kanssa, jota ei tunne kunnolla. Siksi oman seurakunnan sisältä pariutuminen onkin suositeltavaa, silloin on todennäköisempää tuntea henkilö kunnolla etukäteen. 

Avioliitto ei ole myöskään mikään automaattinen passi saada rajaton oikeus toisen kehoon. Se ei poista itsemääräämisoikeutta. Puolison tehtävä on tehdä läheisyydestä mukavaa toiselle osapuolelle, jos tämä kokee siihen jonkin esteen. Avioliitto ei ole yhtä kuin r aiskauspassi.

"Seksi" on myöskin kristinuskon ulkopuolinen meemi - miksi olette edes omaksuneet tällaisen termin ja mielikuvan osaksi todellisuuskäsitystänne, kun sitä ei mainita raamatussa kertaakaan? Kyseessä on tiedeateistien syntinen harrastus, mitä parittelu ei ole. Jumala on luonut parittelun lisääntymistä varten ja se siitä. 

Tämä on vähän samanlainen kysymys kuin mitä jumala kysyi aatamilta: kuka kertoi sinulle, että olet alasti? Mitä kristitty tietää "seksistä" ja mistä on siitä oppinut? Tällaisesta jumalan pettämisestä seuraa paratiisista karkoitus, seksulia voi jahdata sitten ateistisissa piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Ne elimet on käyttöä varten luotu.

T:Kristitty

Niin aivotkin, ja silti ihminen käyttää niistä vain alle 1%. Kannattaisi ehkä keskittyä enemmän siihen, miten saada loput aivoista käyttöön, kuin miten käyttää enemmän sukuelimiä. Sen suhteen harvemmalla tuntuu olevan ongelmia.

Jeesuksen tie oli kieltäytyä sukupuolielämästä ja keskittyä taivaan valtakuntaan. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kristityn on kehotettu elämään hengessä, ei lihassa.

Suomalaiset kristityt ovat häpeäksi kristinuskolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Joo tämä minuakin mietityttää. Jos seksiä ei "testailla" lainkaan ennen avioliittoon astumista. Niin eikö se ole aika riskialtista, psykologisesti ja fyysisesti monella tavalla. Mutta samaan aikaan ymmärrän ajatuksen, ettei uskovan ihmisen kuuluisi itse varmistella ihan kaikkea ja pitää elämäänsä täysin omassa hallinnassaan. Siis ymmärrän ajatuksen siitä, että luottaisi Jumalaan tämänkin asian suhteen, että avioliitossa on monia muitakin asioita edessä, joista jokaista ihminen ei voi etukäteen "varmistella".

 

-Ap täällä vielä 

Jenkeissä on näitä kuolleita aviovuoteita ja nelikymppisiä neitsyitä, jotka yrittävät epätoivoisesti saada hommaa toimimaan hääyönä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Paradoksaalisesti uskisionservatiiviosavaltioissa on samanaikaisesti myös enemmän teiniraskauksia ja sukupuolitauteja.

En saarnaa ihmisille, miten heidän tulisi toimia, mutta kristinusko on hyvin paljon ihmisen biologiaa vastaan. Ainakin nykyään. Paavalin kirjeiden aikaan Roomassa laillinen naimaikä oli tytöillä 12 ja pojilla 14 vuotta. 

Jos heräävä seksuaalisuus patologisoidaan, voi siitä olettaa koituvan ongelmia. Moneen asiaan toki tottuu. Voihan sitä elää vaikka ilman auringonvaloa tai 2 dl vedensaannilla päivässä.

Avioliitossa on monta yötä aikaa harjoitella ja herätellä vaistoja, kukaan ei pakota sikiämään hääyönä. Lasten r aiskailu taas on kaikin tavoin huono idea ja voit mennä vaikka afrikkaan katsomaan millaisen kulttuurin ja yhteiskunnan saa aikaan se, että eletään apinavaistoilla. 

Ylipäätään "kuollut aviovuode" on täysin epäkristillinen konsepti. Missään raamatussa ei sanota, että avioliitto on seksifestivaali tai määritetä, että naisen ja miehen pitäisi jakaa edes samaa vuodetta. Päin vastoin, joillakin juutalaisilla perinteisillä lahkoilla on jopa oppi, että nainen ja mies nukkuvat eri sängyissä, myös vaatimattomissa ja köyhissä oloissa. Tämä suojaa naista jatkuvalta r aiskaamiselta.

Suomalaiset kristityt ovat häpeäksi kristityille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Joo tämä minuakin mietityttää. Jos seksiä ei "testailla" lainkaan ennen avioliittoon astumista. Niin eikö se ole aika riskialtista, psykologisesti ja fyysisesti monella tavalla. Mutta samaan aikaan ymmärrän ajatuksen, ettei uskovan ihmisen kuuluisi itse varmistella ihan kaikkea ja pitää elämäänsä täysin omassa hallinnassaan. Siis ymmärrän ajatuksen siitä, että luottaisi Jumalaan tämänkin asian suhteen, että avioliitossa on monia muitakin asioita edessä, joista jokaista ihminen ei voi etukäteen "varmistella".

 

-Ap täällä vielä 

Jenkeissä on näitä kuolleita aviovuoteita ja nelikymppisiä neitsyitä, jotka yrittävät epätoivoisesti saada hommaa toimimaan hääyönä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Paradoksaalisesti uskisionservatiiviosavaltioissa on samanaikaisesti myös enemmän teiniraskauksia ja sukupuolitauteja.

En saarnaa ihmisille, miten heidän tulisi toimia, mutta kristinusko on hyvin paljon ihmisen biologiaa vastaan. Ainakin nykyään. Paavalin kirjeiden aikaan Roomassa laillinen naimaikä oli tytöillä 12 ja pojilla 14 vuotta. 

Jos heräävä seksuaalisuus patologisoidaan, voi siitä olettaa koituvan ongelmia. Moneen asiaan toki tottuu. Voihan sitä elää vaikka ilman auringonvaloa tai 2 dl vedensaannilla päivässä.

Avioliitossa on monta yötä aikaa harjoitella ja herätellä vaistoja, kukaan ei pakota sikiämään hääyönä. Lasten r aiskailu taas on kaikin tavoin huono idea ja voit mennä vaikka afrikkaan katsomaan millaisen kulttuurin ja yhteiskunnan saa aikaan se, että eletään apinavaistoilla. 

Ylipäätään "kuollut aviovuode" on täysin epäkristillinen konsepti. Missään raamatussa ei sanota, että avioliitto on seksifestivaali tai määritetä, että naisen ja miehen pitäisi jakaa edes samaa vuodetta. Päin vastoin, joillakin juutalaisilla perinteisillä lahkoilla on jopa oppi, että nainen ja mies nukkuvat eri sängyissä, myös vaatimattomissa ja köyhissä oloissa. Tämä suojaa naista jatkuvalta r aiskaamiselta.

Suomalaiset kristityt ovat häpeäksi kristityille.

Raamatussa ei myöskään pakoteta siihen, että avion tulisi tuottaa jälkeläisiä. Avioliiton saa mitätöidä jos se on solmittu valheen alaisuudessa (esim. ei aietta saada lapsia), mutta jos avioparilla on asiasta yhteisymmärrys tai kumpikaan ei halua liittoa mitätöidä niin se siitä.

Avioliitto ei ole määritelmällisesti mikään pano- ja r aiskausliitto vaan yhdeksi lihaksi tuleminen miehen ja naisen välillä. Se voi tai voi olla pitämättä sisällään yhdyntää ja lisääntymistä. Raamattu ei asiaa määrittele. Se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Joo tämä minuakin mietityttää. Jos seksiä ei "testailla" lainkaan ennen avioliittoon astumista. Niin eikö se ole aika riskialtista, psykologisesti ja fyysisesti monella tavalla. Mutta samaan aikaan ymmärrän ajatuksen, ettei uskovan ihmisen kuuluisi itse varmistella ihan kaikkea ja pitää elämäänsä täysin omassa hallinnassaan. Siis ymmärrän ajatuksen siitä, että luottaisi Jumalaan tämänkin asian suhteen, että avioliitossa on monia muitakin asioita edessä, joista jokaista ihminen ei voi etukäteen "varmistella".

 

-Ap täällä vielä 

Jenkeissä on näitä kuolleita aviovuoteita ja nelikymppisiä neitsyitä, jotka yrittävät epätoivoisesti saada hommaa toimimaan hääyönä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Paradoksaalisesti uskisionservatiiviosavaltioissa on samanaikaisesti myös enemmän teiniraskauksia ja sukupuolitauteja.

En saarnaa ihmisille, miten heidän tulisi toimia, mutta kristinusko on hyvin paljon ihmisen biologiaa vastaan. Ainakin nykyään. Paavalin kirjeiden aikaan Roomassa laillinen naimaikä oli tytöillä 12 ja pojilla 14 vuotta. 

Jos heräävä seksuaalisuus patologisoidaan, voi siitä olettaa koituvan ongelmia. Moneen asiaan toki tottuu. Voihan sitä elää vaikka ilman auringonvaloa tai 2 dl vedensaannilla päivässä.

Avioliitossa on monta yötä aikaa harjoitella ja herätellä vaistoja, kukaan ei pakota sikiämään hääyönä. Lasten r aiskailu taas on kaikin tavoin huono idea ja voit mennä vaikka afrikkaan katsomaan millaisen kulttuurin ja yhteiskunnan saa aikaan se, että eletään apinavaistoilla. 

Ylipäätään "kuollut aviovuode" on täysin epäkristillinen konsepti. Missään raamatussa ei sanota, että avioliitto on seksifestivaali tai määritetä, että naisen ja miehen pitäisi jakaa edes samaa vuodetta. Päin vastoin, joillakin juutalaisilla perinteisillä lahkoilla on jopa oppi, että nainen ja mies nukkuvat eri sängyissä, myös vaatimattomissa ja köyhissä oloissa. Tämä suojaa naista jatkuvalta r aiskaamiselta.

Suomalaiset kristityt ovat häpeäksi kristityille.

1.Korinttolaiskirje:

7:1 Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

7:2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

7:3 Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

7:4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

7:5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.

7:6 Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä.

7:7 Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.

7:8 Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;

7:9 mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähinnä mietin sitä yhteensopivuutta. Jos menee naimisiin toisen kanssa ja hääyönä vasta tutustutaan ja huomataan, ettei siitä tule toisen kanssa mitään. Mitäs sitten, ei se tule aina toimimaan edes vuosien päästä. Itselle käynyt näin, että miehellä ei seissyt usean yrityksen jälkeenkään. Ei suostunut hakemaan apua. Joidenkin vuosien päästä, kuulin hänen saanneen lapsen. Erään toisen kanssa minulla oli aivan mieletöntä, upeaa seksiä, mutta emme löytäneet toisiamme henkisesti. 

 

Olen ollut jo vuosia selibaatissa, kunpa vielä joskus löytyisi se oikea jonka kanssa olo rauhallista ja seesteistä. Ja sopisimme yhteen kaikin puolin. 

 

Kiinnostaisi kuulla miten käynyt pareille, jotka menneet avioon ja vasta hääyönä kokeneet sen saman sängyn jakamisen. Itse en siihen lähtisi, vaikka Jumalaan uskon. 

Joo tämä minuakin mietityttää. Jos seksiä ei "testailla" lainkaan ennen avioliittoon astumista. Niin eikö se ole aika riskialtista, psykologisesti ja fyysisesti monella tavalla. Mutta samaan aikaan ymmärrän ajatuksen, ettei uskovan ihmisen kuuluisi itse varmistella ihan kaikkea ja pitää elämäänsä täysin omassa hallinnassaan. Siis ymmärrän ajatuksen siitä, että luottaisi Jumalaan tämänkin asian suhteen, että avioliitossa on monia muitakin asioita edessä, joista jokaista ihminen ei voi etukäteen "varmistella".

 

-Ap täällä vielä 

Jenkeissä on näitä kuolleita aviovuoteita ja nelikymppisiä neitsyitä, jotka yrittävät epätoivoisesti saada hommaa toimimaan hääyönä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Paradoksaalisesti uskisionservatiiviosavaltioissa on samanaikaisesti myös enemmän teiniraskauksia ja sukupuolitauteja.

En saarnaa ihmisille, miten heidän tulisi toimia, mutta kristinusko on hyvin paljon ihmisen biologiaa vastaan. Ainakin nykyään. Paavalin kirjeiden aikaan Roomassa laillinen naimaikä oli tytöillä 12 ja pojilla 14 vuotta. 

Jos heräävä seksuaalisuus patologisoidaan, voi siitä olettaa koituvan ongelmia. Moneen asiaan toki tottuu. Voihan sitä elää vaikka ilman auringonvaloa tai 2 dl vedensaannilla päivässä.

Avioliitossa on monta yötä aikaa harjoitella ja herätellä vaistoja, kukaan ei pakota sikiämään hääyönä. Lasten r aiskailu taas on kaikin tavoin huono idea ja voit mennä vaikka afrikkaan katsomaan millaisen kulttuurin ja yhteiskunnan saa aikaan se, että eletään apinavaistoilla. 

Ylipäätään "kuollut aviovuode" on täysin epäkristillinen konsepti. Missään raamatussa ei sanota, että avioliitto on seksifestivaali tai määritetä, että naisen ja miehen pitäisi jakaa edes samaa vuodetta. Päin vastoin, joillakin juutalaisilla perinteisillä lahkoilla on jopa oppi, että nainen ja mies nukkuvat eri sängyissä, myös vaatimattomissa ja köyhissä oloissa. Tämä suojaa naista jatkuvalta r aiskaamiselta.

Suomalaiset kristityt ovat häpeäksi kristityille.

Raamatussa ei myöskään pakoteta siihen, että avion tulisi tuottaa jälkeläisiä. Avioliiton saa mitätöidä jos se on solmittu valheen alaisuudessa (esim. ei aietta saada lapsia), mutta jos avioparilla on asiasta yhteisymmärrys tai kumpikaan ei halua liittoa mitätöidä niin se siitä.

Avioliitto ei ole määritelmällisesti mikään pano- ja r aiskausliitto vaan yhdeksi lihaksi tuleminen miehen ja naisen välillä. Se voi tai voi olla pitämättä sisällään yhdyntää ja lisääntymistä. Raamattu ei asiaa määrittele. Se siitä.

Mitä tarkoittaa, että avioliitto = "yhdeksi lihaksi tuleminen"?

Pahoittelut, en tajunnut että tuosta lainauksesta tulisi noin pitkä.

Kysymykseni olisi vain tuo: mitä tarkoittaa, että avioliitto = "yhdeksi lihaksi tuleminen"?