Olen 30v. Molemmat vanhemmat alkoholisteja, joista toinen teki itsarin. Olen jäänyt elämässä pahasti jälkeen.
En voi syyttää vain vanhempiani tietenkään. Toinen teki hitaan itsemurhan ja toinenkin varmaan menehtyy päihteisiin, en ole tekemisissä. Itse olemme vastuussa lopulta elämästämme. Käyn osa-aikaisesti töissä, muuten olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Ihmissuhteita ei elämässäni ole, sillä ne kuormittavat valtavan paljon. En vain kykene läheiseen suhteeseen ihmisten kanssa, sillä en koe, että olisin oikeanlainen/riittävä. Tunnen oloni yksinäisemmäksi ihmisten kanssa kuin yksin. Terapian olen käynyt. Olen jäänyt tilaan missä tuntuu ettei ole suuntaa. En tahdo perhettä, ihmissuhteisiin en ole ilmeisesti ainakaan toistaiseksi ollut kykeneväinen, en tahdo itse käyttää päihteitä eikä uran luominenkaan oikein onnistu, sillä olen taipuvainen masentumaan valitettavasti ja se voi mennä todella pahaksi.
Minä en tiedä mitä elämälläni teen, ei tietenkään kukaan muukaan. Olen jäänyt paitsi jotenkin tästä elämästä, tuntuu, että jäin ns. kyydistä, jonnekin aukiolle vain ihmettelemään. Henkisistä asioista saan jonkin verran lohtua ja sen verran toivoa, että jaksan elää mutta enpä tiedä sitten mihin se riittää. Tai onko tässä elämässä mitään tarkoitusta loppuen lopuksi.
Kommentit (30)
Ota inseli toisesta vanhemmastasi mallia😉😘
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa. Suomeen pitäisi saada laki vanhemmuudesta. Jos hommaa ei pysty hoitamaan tai ennen kaikkea ei halua, raastupaan vain. Riskoshan tuo on.
Niin, olisihan se hienoa, jos kaikille lapsille, voisi taata turvallisen lapsuuden. Omassa tapauksessani äitini on ollut ikävä kyllä se traumatisoivin ihminen. Hänellä vakavia persoonallisuus ja mielenterveyshäiriöitä. Välillä psykoosiin sairastunut. Joi raskaana ollessaan, yksi sisaruksistani syntyi poikkeavana, siinä mielessä ettei koskaan pystynyt itsenäistymään. Jäi lapsen tasolle ja psyyke myös sairastunut vakavasti. Pahinta tässä oli kuitenkin se, että äitini toimi sisaren hoitajana pitkään. Osasi manipuloida pitkään kaikkia, minuakin, sillä enhän minäkään ymmärtänyt paremmasta elämästä kun olen ollut selvitymistilassa ja monenlaisessa kriisissä koko elämäni ajan. Kapasiteettini ei kyennyt huolehtimaan siskostani. Selvisi lopulta millaisia rikoksia äitini on tehnyt sisarelleni ja taustalla on vakavaa hyväksikäyttöä myös. Siis asioita, joita ei enää monen järki kestäisi. Minä tein rikosilmoitukset ja sosiaalityöntekijöiden kanssa kauan olin yhteydessä. Siskoni pääsi pois äidin luota. Sen olisi pitänyt tapahtua ajat sitten. Harmi, etten vain ymmärtänyt tilanteen vakavuutta aiemmin. Oli vain omassa elämässä liikaa kaikkea etten kyennyt näkemään tosiasioita selkeästi ja minullakin oli riippuvuusongelmia. Onneksi asiat nyt toisin kuitenkin ja nyt rakennan uutta elämää. Sisareni myös nyt onneksi turvassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isä oli väkivaltainen alkoholisti joka kuoli juomiseen. Minua kiusattiin myös koulussa paljon. Olen saanut opiskeltua mutta mitään töitä en löydä, en osaa olla sosiaalinen ja minulla on hirveän huono itsetunto.
Jatkan vielä, että koen ihan samalla lailla kuin aloittaja. Tunnen, että jäin jostain kyydistä myös pois ja olen jonkilainen hukkapala... Ei ole yhtään ystävää, rasitun ihmisistä jotenkin ihan kauheasti, kommunikointi on vaikeaa. Itselläkin itsemurha todella usein mielessä.
Kyytiin voi hypätä jollain tasolla aina, mutta hyppää vain niihin asioihin, mitä pidät tärkeinä. Olet hyvä ihminen sellaisena kuin olet ja sinulla saa olla sinun näköinen elämä. Mistä sinä haaveilet tai haaveilit lapsena? Mikä sinulla on hyvin? Mikä ei toimi?
Onhan tällä taustalla vaikeaa oikeasti välillä, vaikka kaikilla on, mutta meidän traumatisoituneiden taustat vaikutta moneen. Hermosto on ylivirittynyt tai alavireinen helposti. Kaikki on uutta ja itsetuntokin poljettu. Mutta me ollaan maailmankaikkeudessa aivan yhtä tärkeitä kuin kaikki muutkin. Me selvitään vielä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja rauhaa tulevaisuuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa. Suomeen pitäisi saada laki vanhemmuudesta. Jos hommaa ei pysty hoitamaan tai ennen kaikkea ei halua, raastupaan vain. Riskoshan tuo on.
Niin, olisihan se hienoa, jos kaikille lapsille, voisi taata turvallisen lapsuuden. Omassa tapauksessani äitini on ollut ikävä kyllä se traumatisoivin ihminen. Hänellä vakavia persoonallisuus ja mielenterveyshäiriöitä. Välillä psykoosiin sairastunut. Joi raskaana ollessaan, yksi sisaruksistani syntyi poikkeavana, siinä mielessä ettei koskaan pystynyt itsenäistymään. Jäi lapsen tasolle ja psyyke myös sairastunut vakavasti. Pahinta tässä oli kuitenkin se, että äitini toimi sisaren hoitajana pitkään. Osasi manipuloida pitkään kaikkia, minuakin, sillä enhän minäkään ymmärtänyt paremmasta elämästä kun olen ollut selvitymistilassa ja monenlaisessa kriisissä koko elämäni ajan. Kapasiteettini ei kyennyt huolehtimaan siskostani. Selvisi lopulta millaisia rikoksia äitini on tehnyt sisarelleni ja taustalla on vakavaa hyväksikäyttöä myös. Siis asioita, joita ei enää monen järki kestäisi. Minä tein rikosilmoitukset ja sosiaalityöntekijöiden kanssa kauan olin yhteydessä. Siskoni pääsi pois äidin luota. Sen olisi pitänyt tapahtua ajat sitten. Harmi, etten vain ymmärtänyt tilanteen vakavuutta aiemmin. Oli vain omassa elämässä liikaa kaikkea etten kyennyt näkemään tosiasioita selkeästi ja minullakin oli riippuvuusongelmia. Onneksi asiat nyt toisin kuitenkin ja nyt rakennan uutta elämää. Sisareni myös nyt onneksi turvassa. Ap
Olet vahva ihminen. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa. Suomeen pitäisi saada laki vanhemmuudesta. Jos hommaa ei pysty hoitamaan tai ennen kaikkea ei halua, raastupaan vain. Riskoshan tuo on.
Niin, olisihan se hienoa, jos kaikille lapsille, voisi taata turvallisen lapsuuden. Omassa tapauksessani äitini on ollut ikävä kyllä se traumatisoivin ihminen. Hänellä vakavia persoonallisuus ja mielenterveyshäiriöitä. Välillä psykoosiin sairastunut. Joi raskaana ollessaan, yksi sisaruksistani syntyi poikkeavana, siinä mielessä ettei koskaan pystynyt itsenäistymään. Jäi lapsen tasolle ja psyyke myös sairastunut vakavasti. Pahinta tässä oli kuitenkin se, että äitini toimi sisaren hoitajana pitkään. Osasi manipuloida pitkään kaikkia, minuakin, sillä enhän minäkään ymmärtänyt paremmasta elämästä kun olen ollut selvitymistilassa ja monenlaisessa kriisissä koko elämäni ajan. Kapasiteettini ei kyennyt huolehtimaan siskostani. Selvisi lopulta millaisia rikoksia äitini on tehnyt sisarelleni ja taustalla on vakavaa hyväksikäyttöä myös. Siis asioita, joita ei enää monen järki kestäisi. Minä tein rikosilmoitukset ja sosiaalityöntekijöiden kanssa kauan olin yhteydessä. Siskoni pääsi pois äidin luota. Sen olisi pitänyt tapahtua ajat sitten. Harmi, etten vain ymmärtänyt tilanteen vakavuutta aiemmin. Oli vain omassa elämässä liikaa kaikkea etten kyennyt näkemään tosiasioita selkeästi ja minullakin oli riippuvuusongelmia. Onneksi asiat nyt toisin kuitenkin ja nyt rakennan uutta elämää. Sisareni myös nyt onneksi turvassa. Ap
Olet vahva ihminen. <3
Niin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tausta. Äiti teki itsekin ja isä juo, vaikka ikää on jo 78.v. Lapsuuteni oli aivan kaamea, johtuen äitini väkivaltaisuudesta. Minäkin olin tuonne 30.v asti aivan sekaisin ja kuvittelin, ettei minusta mitään tule, mutta jostain päätin, että etsin haaveeni. Opiskelin kätilöksi, ja sitten vielä muuta päälle. Olen nyt 42.v ja minulla on raha-asiat hyvin, vaikka vielä 30.v oli luottotiedot menneet. Nyt omistan omakotitalon ja sijoitusasunnon. Minulla on mies ja koira ja olen ammatillisesti ottamassa sellaisia askelia, että tilanteeni rahallisesti paranee paljon. En koskaan uskonut, että minulle voi käydä näin.
Aloittaisin sinuna satamasta kuin minä. Lähde miettimään mistä unelmoita lapsena, silloin kun sinua ei kukaan estänyt. Voiko niitä unelmia vajastaa nykypäivään? Tärkeää on myös se, että ymmärtää, että elämässä voi käydä hyvin, se vain vaatii töitä. Tärkeää on myös se, että ymmärtää sen, että välillä traumat voivat ottaa valtaa, mutta niiden ei saa antaa määrittää itseään. Meillä kaikilla on mielen kanssa haasteita, älä siis häpeile oireitasi, sillä sinulla on syysi. Joka tapauksessa Stemppiä ja muista haaveilla, se on avain kaikkeen. Olet vielä nuori ja sinulla on aikaa. Minäkin onnistuin. :)
Eli pitää löytää varakas mies joka hoitaa raha-asiat kuntoon ja on vielä talokin. Sitte varaa haaveilla ja opiskella eikä menneet luottotiedotkaan haittaa.
Kirjoita ap kirja elämästäsi. Saisit merkityksellisyyden tunnetta jakaessasi kokemuksiasi samankaltaisessa tilanteessa olleille.
Alkoholi on Suomen vaarallisin ja haitallisin huume.
Tuo myrkky tuhoaa lukemattomia oerheitä ja lapsia - kaikesta muusta haitasta puhumattakaan.
Heroiinin piikittäminenkin olisi parempi vaihtoehto. Silloin vain nukahdetaan rauhassa.
Sinulla on todella hyvä ilmaisutaito, tekstisi on kypsää ja kertoo paljon kyvyistäsi. Sinulla on ilman muuta paikkasi yhteiskunnassa ja työelämässä. Tsemppiä sinulle ja iloa elämääsi! Kyllä sitä vielä tulee.
Kyllä se siitä.
Jotkut ihmiset alkavat kukoistamaan vasta 40 vuotiaina.
Ehkä he ovat juuri niitä,jotka ovat saaneet omat mörkönsä vihdoinkin kuriin,joista ovat rimpuilleet irti lapsuudestaan asti.
Kuten alkoholistivanhempien jättämistä arvista tms ,jotka ovat satuttaneet pienen lapsen mieltä ja henkeä.
Ei se ole ihme,että se vaatii aikaa toipua ja rakentaa itsensä tasapainoon traumoistaan.
Minulla itselläni oli uskonnosta(Jehovan todistajat) johtuvia traumoja lapsuudestani,joka aiheutti vanhempieni välille riitaa ja kitkaa.Vain toinen kuului ko yhteisöön.