Lue keskustelun säännöt.
Puoliso haluaa muuttaa paikkakunnalta
16.04.2026 |
Puoliso haluaisi muuttaa pois nykyiseltä paikkakunnalta, mutta itse en ole siihen valmis ainakaan näin suppeilla tiedoilla mitä puolisosta olen saanut puserrettua irti.
Ymmärrän tavallaan puolisoni muuttohalut, koska hän kokee, ettei voi jäädä tänne ja että olo on liian ahdistava. Hän ei myöskään pidä etäsuhdetta realistisena vaihtoehtona, vaan toivoo, että lähtisimme kaikki mukaan, vaikka ei tiedä minne. "Kunhan jonnekin", vaan toistelee. Ei osaa sanoa mitään tiettyä paikkakuntaa tai aluetta, mutta pienempään ja syrjempään haluaa. Ahdistus on kuitenkin ihan päivittäinen, ja siihen auttaa vain muutto. Hän viettää tällä hetkellä kaiken vapaa-ajan mökillämme noin 100km päässä kotoa ja siellä olo on saanut ymmärtämään, että ei nauti enää täällä asumisesta.
Minulle se sinänsä olisi ok, mutta ei ole järkeä lapsiperheenä muuttaa tunnin ajomatkan päähän kuolevan kylän palveluista. Meillä on 3- ja 7-vuotiaat lapset, joilla on täällä hyvä arki: toimivat päiväkoti- ja koulukuviot, ystävät ja tukiverkot. Lapset ovat kyllä sopeutuvaisia, mutta silti pelkään miten he pärjäisivät uusissa ympyröissä. Myös minun pitäisi jättää työni ja aloittaa alusta, kun taas puolisollani on laajat verkostot ja paremmat mahdollisuudet työllistyä missä vain, joten hänelle itselleen muuttohan olisi helppo tapa aloittaa "uusi elämä", jota niin kaipaa.
Kumman tällaisessa tilanteessa pitäisi joustaa, vai pitäisikö yrittää löytää jokin kolmas ratkaisu? Onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Hän näkee myös eron vaihtoehtona, mutta vasta kuulema viimeisenä.
Kommentit (83)
Kun Suomen velkasaneeraus etenee konkurssiin, sivuvaikutuksena mukavien sosiaalipalveluiden ympärille kerääntyy väestöä, jolla ei ole lapsiperheille mitään annettavaa.
Nykykaupungit ovat jo valmiiksi pedagogisia aavikoita, joissa kasvaa väestöä, "jolla ei ole lapsiperheille mitään annettavaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tutkani kertoo myös että tuossa on jotain sellaista mitä mies ei nyt vaan saa kakaistua ulos. Ehkei ole vielä myöntänyt itselleenkään.
Vaikuttaa siltä että hän tosiaan on ulkoistanut jo nyt itsensä perheestään ja se nimenomaan (perhe-elämä, vastuu jne.) on itse asiassa se ahdistuksen juurisyy. Voihan olla että on jo hautomassa eroakin, ainakin takaraivossaan.
Niin tai näin, ap:n ei kannata missään nimessä lähteä nyt mukaan tuohon epämääräiseen sekoiluun ja viedä vielä lapsiakin sinne johonkin kokeilemaan elämää jonka onnistumisesta ei ole minkäänlaisia takeita kun ei ole edes kunnon suunnitelmaa.
Tuo miehen haikailu pois nykyisestä kuulostaa enemmän tosiaan miehen omalta mielen tai muulta sen tyyppiseltä ongelmaltaan, pakenemiselta. Ei ap:n todellakaan kannata lähteä rikkomaan itseään, omaa elämänrakennettaan ja vielä viedä lapsiakin siinä mukana.
Aivan eri asia olisi ja koko keskustelu olisi aivan eri sävyistä ja näköistä, jos kyse olisi oikeasti siitä että mahdollinen muutto olisi koko perheen juttu. Se olisi täynnä iloista innostusta ja ratkaisukeskeistä pohdintaa kun mietittäisiin yhdessä kuinka molempien työt hoituisi, miten lasten koulut ja kaverit, punnittaisiin palvelut ja sen sellaista... INNOSTUNEENA yhteisestä projektista ja myös realismi innossa mukana. Se olisi täysin eri lähtötilanne muutokselle.
Tämä.