Puoliso haluaa muuttaa paikkakunnalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaisintahan tässä on nimenomaan se, että miehellä ei ole minkäänlaista konkreettista suunnitelmaa, joka ottaisi huomioon myös muun perheen tarpeet.

Mitä jos käykin niin, että muutatte jonnekin syrjempään, ja siitä huolimatta mies on edelleen ahdistunut? Jos se ahdistus tuleekin perhe-elämästä, haluaako sittenkin vain vapautta? Mitä jos muuton jälkeen mies haluaakin erota?

Joku jo kommentoikin, että järkevin ratkaisu olisi alkuun se, että mies muuttaisi yksin jonnekin ja katsoisi miltä tuntuu. Toisaalta, jos se jatkuva mökillä olokaan ei vie ahdistusta pois, niin miksi muutto muualle auttaisi? Järkevintä nyt olisi miehen hakea apua ja käydä ammattilaisen tykönä juttelemassa ahdistuksestaan. Tilanne on pitemmän päälle kestämätön ja vaikuttaa myös lapsiin.

Tuossa vain on epäreilua se, että puoliso tuolla tavalla pääsee luistamaan kaikesta perhevastuista ja jättää kaiken ap:n hoidettavaksi. Väärin jo nytkin se, että mies luuhaa kaiken vapaa-aikansa mökillä, hän on käytännössä ulkoistanut itsensä perheestään jo nyt.

Miksi ihmeessä sitten haikailla hänen peräänsä. Pysykööt siellä mökillä.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta kommentoin:

Minulle tulee mieleen, hautoisiko mies eroa ja vetoaisi sen varjolla muuttohaluihin? Hän saisi "kätevästi" nykyisen kämppänne myytyä, eikä myyntiä tarvitsisi järjestellä eron jälkeen. Kamat olisi jo valmiiksi pakattu ja viime tipassa voisikin ilmoittaa, että muuttakaa te perhe sinne Sysmään, niin minä painun Tampereelle.

Omakohtaisesta kokemuksesta puhun. Aviomies alkoi puhua, miten ei haluaisikaan muuttaa paikkakunnalle x, josta olimme jo hankkineet asunnon uusien töidemme vuoksi. Ihmettelin asiaa, sillä muutto oli ollut pitkään tiedossa ja asunto oli käyty yhdessä etsimässä. Tuo miehen epämääräinen ahdistus hämmensi, kun elämässä oli asiat hyvin. Kuukautta ennen muuttoa mies ilmoitti haluavansa erota ja kertoi, miten oli hankkinut selkäni takana asunnon kolmannesta kaupungista. Mies muutti sinne, kun meidän piti muuttaa uudelle paikkakunnalle. Arvata saattaa, että oli shokki itselleni. 

Miksi kolmen ihmisen pitäisi alkaa hyppiä yhden ihmisen epämääräisten tuntemusten perässä? Kuulostaa todella omituiselta, epävakaalta ja tosiaan jopa psykoottiselta tai maaniselta. Pysy aikuisena, älä lähde mukaan mihinkään hullutuksiin. Vaadi, että mies tekee osansa isänä ja ottaa ihan itse vastuun päänsä kuntoon saattamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsastatte sopivan lähellä olevat paikkakunnat ja niiden rauhallisimmat sopukat.

Tarkoitit siis, että mies alkaa kartoittamaan näitä paikkoja ja mietti, että miten lasten hoito- ja koulupaikat menisi jne. 

Käy varmasti näinkin.

Kyllähän luonnonläheinen asuminen on ihan toista kuin ankea suomicity.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, mutta kommentoin:

Minulle tulee mieleen, hautoisiko mies eroa ja vetoaisi sen varjolla muuttohaluihin? Hän saisi "kätevästi" nykyisen kämppänne myytyä, eikä myyntiä tarvitsisi järjestellä eron jälkeen. Kamat olisi jo valmiiksi pakattu ja viime tipassa voisikin ilmoittaa, että muuttakaa te perhe sinne Sysmään, niin minä painun Tampereelle.

Omakohtaisesta kokemuksesta puhun. Aviomies alkoi puhua, miten ei haluaisikaan muuttaa paikkakunnalle x, josta olimme jo hankkineet asunnon uusien töidemme vuoksi. Ihmettelin asiaa, sillä muutto oli ollut pitkään tiedossa ja asunto oli käyty yhdessä etsimässä. Tuo miehen epämääräinen ahdistus hämmensi, kun elämässä oli asiat hyvin. Kuukautta ennen muuttoa mies ilmoitti haluavansa erota ja kertoi, miten oli hankkinut selkäni takana asunnon kolmannesta kaupungista. Mies muutti sinne, kun meidän piti muuttaa uudelle paikkakunnalle. Arvata saattaa, että oli shokki itselleni. 

Tähän liittyen:

On ihan eri asia, jos ihminen alkaa haaveilla esim. maalla asumisesta ja ottaa selvää haaveistaan. Jos tästä olisi ap:n miehen tilanteessa kyse, niin hän selvittelisi, miten sieltä Hyrynsalmen (tai muun kiinnostavan paikkakunnan) perukoilta järjestyisi molemmille töitä, miten lasten koulut, terveysasemat yms. Mutta jos ei ole mitään hajuakaan tuosta haaveesta eikä mitään konkreettisia tekoja tuon asian eteen, niin epäilisin tuota eron suunnittelua.

Yllättävän monet miehet ovat lapamatoja, joita ei kiinnosta hoitaa eroon liittyviä asioita, vaikka itse eron haluaisivat. Ap:n tilanteessa tulee myös mieleen, voisiko todella kyse olla pettämisestä ja/tai avioeron haluamisesta. Osa miehistä heittäytyy ihan kummallisiksi, jos ovat uskottomia tai pohtivat eroa. Lakkavat kantamasta vastuuta perhe-elämästä ja suhtautuvat puolisoon etäisesti. Juu, vaikka kuinka viihtyisi mökillä, niin ei kukaan rakastunut ja puolisoonsa sitoutunut ehdota muuttoa jonnekin peräposiolle muuten vaan.

Meillä meni toisinpäin, mies olisi halunnut töihin Helsinkiin ja ehdotti että muuttaisimme sinne. En suostunut, koska tiedän etten mitenkään pystyisi asumaan siellä, siis henkisesti. Totesin että saa toki muuttaa, minä ja lapset emme tule.

Ei muuttanut.

Olen paljon nähnyt ja kokenut 50v nainen ja en usko hetkeäkään tätä tarinaa tämmöisenään. Ap, pidä pää kylmänä ja katso ihan koko ajan laste  ja oma tulevaisuus ensin.

Tuon miehen itsekkyyden ja ahdistuksen taustalta löytyy jotakin isoa, jota et vielä tiedä. Ehdottomasti ei kannata lähteä yhtään mitään teidän arjessa muuttamaan.

Ei tarvitse olla se yleisin eli eroaja ja pettäjä. Voi olla myös salaa pelannut ihan valtavat velat. Voi olla huumeiden käyttäjä. Voi olla homo. Voi olla itsetuhoinen. Voi olla vaikka aivosairaus. 

Koska tämä yltyvä hulluus voi olla ihan mitä tahansa, älä lähde siihen mukaan. Elät arkeasi lasten kanssa, anna miehen tehdä mitä tekee. Se asia mikä ahdistaa tulee kyllä ilmi. 

Normaali maallemuuton pohdiskelu ja kypsyttely toimii ihan toisenlaisella dynamiikalla kuin pakeneminen ja "en tiiä".

Kaikkea hyvää sinulle jatkoon! Epäilen että miehesi kanssa sinä et omaa hyvää loppuelämääsi ehkä elä. Mutta siitäkin te kyllä selviätte. Älä ole sinisilmäinen, mitä minä olen itse nuorempana ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo puoliso ei myöskään suo ajatustakaan sille, miten sinä jaksat ja mitä sinä tarvitset, ei pohdi lasten kehitystä ja vaiheita. Hän ajattelee nyt vain itseään eikä hänellä ole edes mitään suunnitelmaa! En tiedä, onko tuo suhteessanne normaalia, mutta minulle kertoisi kyllä ettei minulla ole mitään merkitystä hänelle.

Valitettavan normaalia totta puhuen... olen valmis tekemään yhteisen hyvän eteen kaiken, mutta en ilman minkäänlaista suunnitelmaa aio jäädä töistä pois ja napata lapsia kainaloon minnekään korpeen.

Hyviä pointteja tullut, kiitos niistä, ajattelemisen aihetta antaa. Asunto on yhteinen, mutta pystyn tarvittaessa puolison osuuden lunastamaan pois, mutta luultavasti järkevämpää myydä ja ostaa vähän pienempi.

Ap

Ahdistus kuulostaa mt-ongelmalta enemmän kuin paikkakuntaan liittyvältä ongelmalta.

Varsinkinkin ukko on sinkoamassa sinne tai tänne, vailla mitään tarkkaa määränpäätä.

Mt-ongelmat hoidetaan muuten kuin pakenemalla/muuttamalla. Ei se muutto poista mt-vaikeuksia. Uutuuden viehätys korkeintaan hetkellisesti vain häivyttää niitä.

Oletko sinäkään aloittaja ihan täysissä kirjoissa, kun edes suostut miettimään asuinpaikan vaihtoa tällaisessa tapauksessa. Vasten lasten etua!

Yhtä sekaisin molemmat. Vai lapsiparat!

___

PS. Onko ukolla päättynyt äskettäin sivusuhde?

Mies pakenee perhe-elämää.

Mies pakenee aloittajaa.

Ihme säntäilyä. Eikä mitään suunnitelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mies pakenee perhe-elämää.

Mies pakenee aloittajaa.

Ehkä on syytäkin.

Olen ihminen, joka ei osaa/pysty juurtumaan mihinkään paikkakunnalle. Sen vuoksi muuttoja on kertynyt 20 vuodessa itselleni jo 12kpl. Tiedän ja tunnistan hyvin tuon miehesi tunteen. Se on kuin noidankehä, jokin jäytää sisällä ja itsekkään ei oikein tiedosta että mikä. Älä suostu mihinkään miehesi muuttopuuhiin, sinä ja lapset siitä vain kärsii. 

Bipolaarinen mies?

up

Vierailija kirjoitti:

Olennaisintahan tässä on nimenomaan se, että miehellä ei ole minkäänlaista konkreettista suunnitelmaa, joka ottaisi huomioon myös muun perheen tarpeet.

Mitä jos käykin niin, että muutatte jonnekin syrjempään, ja siitä huolimatta mies on edelleen ahdistunut? Jos se ahdistus tuleekin perhe-elämästä, haluaako sittenkin vain vapautta? Mitä jos muuton jälkeen mies haluaakin erota?

Joku jo kommentoikin, että järkevin ratkaisu olisi alkuun se, että mies muuttaisi yksin jonnekin ja katsoisi miltä tuntuu. Toisaalta, jos se jatkuva mökillä olokaan ei vie ahdistusta pois, niin miksi muutto muualle auttaisi? Järkevintä nyt olisi miehen hakea apua ja käydä ammattilaisen tykönä juttelemassa ahdistuksestaan. Tilanne on pitemmän päälle kestämätön ja vaikuttaa myös lapsiin.

Tämä tuli minullekin mieleen. Että ehkä oikeasti haluaa eroon perheestä ja siksi tekee teidän muutosta mahdollisimman vaikeaa.

Ennen kuin perhettä alkaa perustamaan, elämässä pitää kaikki olla kunnossa. Oma menneisyys pitää käsitellä ja pitää satavarmasti viihtyä asuinpaikassaan, ja tietysti myös puolison kanssa. Mun vanhemmilla ei tod ollut näin ja siitä sain kasan mt-ongelmia. Äiti paljasti isän kuoltua, että he eivät koskaan olisi alunperinkään halunneet asettua sille ahdistavalle pikkupaikkakunnalle, mihin he lapsensa väkersivät kiusattaviksi. Kysyin että miksi. Äiti vaan sanoi, että ei sitä ennen vanhaan ajateltu asioita kovinkaan syvällisesti, sitä muutettiin vaan sinne mistä töitä onnistui saamaan ja joka ikinen pariskunta teki lapsia, kun se vaan kuului asiaan.