Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Minun pitäisi tehdä talveksi jonkinlainen "vaatesuunnitelma". Itse asiassa tälle on vähän hassu syy: pyykkikoneeni temppuilee, joten yritän vältellä kovin paksuja vaatteita ja suuria pyykkimääriä, joiden linkouksesta se ei oikein tykkää.

Ehkä voisin käyttää tätä tekosyynä järjestellä itselleni kapselivaatekaapin, mitä olenkin jo vuosikausia pyöritellyt mielessäni, tarttumatta kuitenkaan koskaan toimeen.

Itsellä oli sama ongelma pesukoneen kanssa. Tiedät ettei koneen vaihto välttämättä ole mahdollista, mutta itseltäni poistui 90 % ahdistuksesta pyykkikoneen vaihtamisen jälkeen. En oikeasti edes tajunnut ennen koneen vaihtoa miten paljon stressiä vanha kone aiheutti ja miten helppoa nyt on kun kaikki peitot ja muutkin saa pestyä täysin ilman ongelmia. Lapseperheessä toimiva kone on kyllä ehdoton.

Itsekin pitkään haaveilin kapselivaatekaapista. Valmiissa malleissa ongelma on se, että ne on oikeasti todella tylsiä. On beigeä, kauluspaitaa ja trenssitakkia, eli vaatteita joita itse en oikeastaan ikinä käytä. Oma pukeutumiseni vaihtelee myös todella rennosta, melkein teatraaliseen eli siinä on erilaisia kausia. Olen myös huomannut, että moni vaate, josta olen ollut epävarma on stailaamalla nousut yllätyäen suosikkivaatteeksi.

Kerro, jos löydät jonkun hyvän konseptin kapselivaatekaapin osalta. Suomessa jo pelkkä sää tekee sen, että takkia tarvitsee jos minkälaista, jos ei halua käyttää sateenvarjoa tai kerrospukeutua tuulitakin kanssa, kun pakkaset paukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Mahtava elokuu, noin 20 myytyä tavaraa, ellei enemmänkin. Innostaa laittamaan lisää ilmoituksia. Ihana kun joillakin muilla on vielä käyttöä niille. Tuntuu että jokaisen myynnin jälkeen oma olo kevenee, kämppä alkaa näyttää suuremmalta ja suuremmalta. Vähemmän murehdittavaa, nukun paremmin, mieli on positiivisempi. Vielä riittää kaaosta mutta pienin askelin kohti päämäärää.

Outoa että samaan aikaan mietin joskus mitähän ostaja tekee ostamillaan tavaroilla. Onko samanlainen hamstraaja? Ostaako ahdistukseen ja tylsyyteen kuten minä aikoinaan? Yrittääkö tuunata ja tienata muutaman euron kuten minä? Katuuko ostostaan, kuten minä? Painiiko saman itsekurin puutteen kanssa kuin minä?

Minä olen tyytyväinen jos vaatteen tai tavaran seuraava omistaja saisi iloa ostoksestaan. Tavaran omistamiseen liittyy aina myös (ihannetapauksessa) vastuukin. Sen vuoksi olen alkanut pitää vastuuttomana sitä, että seisotan kaapeissani ja autotallissani tavaraa, mikä ei ole ollut pitkään aikaan käytössä ja jota tuskin tulen lähitulevaisuudessa edes käyttämään.

Loukkasin jalkani pahasti kesällä ja sen kuntoutus ei ole edennyt kuten oppikirjoissa. Autotallissa ovat kaksi vuotta vanhat luistimeni. Aion toimittaa ne läheiselle peruskoululle, jonka tiedän kärsivän kroonisesta luistinpulasta. Olen toimittanut sinne aiemmin jääkiekkoa harrastaneiden lasteni terotettuja luistimia ja ne on otettu ilolla vastaan. Edes suhtkoht uusien luistimien materiaali ei säily ikuisesti hyvänä eli parempi laittaa ne kiertoon ja palata takasin luistinasiaan sitten kun jalka on kunnossa. Tämänhetkisessä elämässä se jalan kuntoutus on ykkösjuttu. 

Juuri itsensä teloneena sen huomaa, kuinka tärkeä asia on esteetön koti ja se että saa tavarat esiin vaikka sitten yhdellä jalalla seisten. Kun ei ole tottunut liikkumaan keppien avulla niin sitten tarvii kyllä tilaa ympärilleen. Samoin on fiksua laittaa ainakin pari helposti puettavaa vaatekertaa helposti saataville. Niitä on pahempi juttu alkaa kaivaa perimmäisestä nurkasta siinä vaiheessa kun sattuu muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun pitäisi tehdä talveksi jonkinlainen "vaatesuunnitelma". Itse asiassa tälle on vähän hassu syy: pyykkikoneeni temppuilee, joten yritän vältellä kovin paksuja vaatteita ja suuria pyykkimääriä, joiden linkouksesta se ei oikein tykkää.

Ehkä voisin käyttää tätä tekosyynä järjestellä itselleni kapselivaatekaapin, mitä olenkin jo vuosikausia pyöritellyt mielessäni, tarttumatta kuitenkaan koskaan toimeen.

Itsellä oli sama ongelma pesukoneen kanssa. Tiedät ettei koneen vaihto välttämättä ole mahdollista, mutta itseltäni poistui 90 % ahdistuksesta pyykkikoneen vaihtamisen jälkeen. En oikeasti edes tajunnut ennen koneen vaihtoa miten paljon stressiä vanha kone aiheutti ja miten helppoa nyt on kun kaikki peitot ja muutkin saa pestyä täysin ilman ongelmia. Lapseperheessä toimiva kone on kyllä ehdoton.

Itsekin pitkään haaveilin kapselivaatekaapista. Valmiissa malleissa ongelma on se, että ne on oikeasti todella tylsiä. On beigeä, kauluspaitaa ja trenssitakkia, eli vaatteita joita itse en oikeastaan ikinä käytä. Oma pukeutumiseni vaihtelee myös todella rennosta, melkein teatraaliseen eli siinä on erilaisia kausia. Olen myös huomannut, että moni vaate, josta olen ollut epävarma on stailaamalla nousut yllätyäen suosikkivaatteeksi.

Kerro, jos löydät jonkun hyvän konseptin kapselivaatekaapin osalta. Suomessa jo pelkkä sää tekee sen, että takkia tarvitsee jos minkälaista, jos ei halua käyttää sateenvarjoa tai kerrospukeutua tuulitakin kanssa, kun pakkaset paukkuu.

En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta minulla on nykyään kapselivaatekaappi. Se syntyi oikeastaan puolivahingossa: karsin pois kaikki sellaiset vaatteet joita en tykännyt käyttää, ja jäljelle jäi vain pieni määrä vaatteita, jotka sopivat yhteen. Kesä- ja talvivaatteet minulla on toki erikseen, paitsi farkut ja t-paidat ovat käytössä ympäri vuoden.

Kun nyt itse olen tätä kapselia pyöritellyt pari vuotta, siihen harkiten jotain toisinaan lisäten (kun vaatteet kuluvat), niin pari ajatusta aiheesta:

- Ns. valmiit kapselivaatekaapit ovat minusta enimmäkseen idioottimaisia. Toki jos niiden tyyli miellyttää, niin niistä voi ottaa inspiraatiota, mutta muuten unohtaisin ne saman tien.

- Värit ja kuosit ja tyylit voivat olla mitä vaan, kunhan valtaosa vaatteista on yhdistettävissä keskenään. Mikä "on yhdisteltävissä" on tietysti jokaiselle eri asia. Minulla on esim. punaiset farkut, ja ne sopivat omasta mielestäni lähes kaikkien yläosieni kanssa (joku vähemmän värikkäästi pukeutuva voisi toki olla tästä eri mieltä :-)). Mutta jos tykkää vaihdella värejä ja kuoseja ja tyylejä, ja ne eivät omasta mielestä sovi toistensa kanssa yhteen, niin kapselivaatekaappi voi olla vaikea toteuttaa.

- Vaatteiden lukumäärät suhteessa toisiinsa voivat olla mitä vaan, koska tämäkin riippuu omista mieltymyksistä ja elämäntyylistä. Itse ulkoilen paljon säällä kuin säällä, kuljen mm. töihin pyörällä, ja omistankin enemmän takkeja kuin paitoja. (Tykkään käyttää aika samantyylisiä ja neutraaleja paitoja, jotka sopivat kaiken kanssa. Irrottelen sitten alaosilla ja takeilla, ja takeissa tosiaan myös sääjuttu.)

- Helpoin tapa rakentaa kapselivaatekaappi on katsoa mitä vaatteita tykkää käyttää eniten, ja rakentaa "kapseli" niiden ympärille. 

Minusta kapselivaarekaapin ydinajatus siis on: jos haluaa omistaa vähän vaatteita, niiden on hyvä olla keskenään yhdisteltävissä, jotta pienestäkin määrästä saa erilaisia asuja. Ja that's it. Ei beigeä eikä trenssiä, jollei itse niin halua. (Mikä on "vähän" on myös henkilökohtaista, jokainen päättäköön itse.)

Ja tietenkään ihan kaikki ei käy kaiken kanssa. En laittaisi yhteen urheilutakkia ja juhlakenkiä. Ylipäätään juhlavaatteet ovat minusta poikkeus. Samoin jos työ tai joku harrastus vaatii hyvin erityylisiä vaatteita, ne voivat olla erikseen. Mutta jos 80% arjestaan saa pyöritettyä helpolla mix&match-vaatevalikoimalla, niin kyllähän se elämää helpottaa.

Jos taas tykkää vaihdella tyylejä arjessaan laidasta laitaan (missä ei ole mitään vikaa), niin kapselivaatekaapit kannattaa minusta unohtaa.

Kapselivaatekaappiehdotukset ovat tehty yleensä toimistotyötä kaupungissa tekevälle. Monesti jopa perheettömälle nuorehkolle sinkulle. Kukaan ei kiellä rakentamasta oman tyylistään kapselia eli jos on t-paitojen ja collegeiden ystävä niin korvaa niillä ne valkoiset, vaaleansiniset ja beiget paitapuserot. Samalla tyylillä alaosat. Jos mustat nahkahousut ovat enemmän omaa itseä kuin kynähame niin tietenkin sellaisella on paikkansa kapselissa, johon pitää valita omassa elämässään käytetyksi tulevia vaatteita.

Sitten tulee eteen se juhlavaateongelma. Kannattaa miettiä, kuinka usein tarvii niitä. Voi olla hyvä varata jonkinlainen vaatekerta hautajaisia varten. Hautajaisetiketti sallii mustan ja valkean lisäksi myös tummansinisen ja -harmaan. Pikkumustan nimellä kulkeva pelkistetty mekko voi olla myös tummansininen tai -harmaa. Sen ilme muuttuu asustamalla. Koska se on klassisen mallinen, se ei huuda mitään vuosilukua. 

Enemmän juhlissa ja tilaisuuksissa käyvä voi tehdä kuten diplomaatit ja heidän rouvansa eli miettiä juhlavan yläosan ja alaosan tai jopa kaksi siihen yläosaan sopivaa alaosaa. Voi olla vaikka pelkistetyn mallinen juhlavammasta materiaalista tehty jakku ja yhdistää siihen polvipituinen tai pitkä hame ja sen lisäksi ovat vielä housut. Diplomaattikunta teettää toki ompelijalla tuollaiset setit. Ilmettä eri tilaisuuksiin voi muuttaa sitten jakun alla olevalla paidalla tai topilla, koruilla ja muilla asusteilla. Avainsana on siinä, että sen värin pitää olla mielellään neutraali ja kestää aikaa. 

Minä en edes muista juhlien jälkeen, mitä ihmisillä oli päällään. Oma äitini oli sellainen, että mankui kun joka juhliin ei ollut varaa hankkia uutta mekkoa tai vähintään paitapuseroa. 

Vierailija kirjoitti:

Kapselivaatekaappiehdotukset ovat tehty yleensä toimistotyötä kaupungissa tekevälle. Monesti jopa perheettömälle nuorehkolle sinkulle. Kukaan ei kiellä rakentamasta oman tyylistään kapselia eli jos on t-paitojen ja collegeiden ystävä niin korvaa niillä ne valkoiset, vaaleansiniset ja beiget paitapuserot. Samalla tyylillä alaosat. Jos mustat nahkahousut ovat enemmän omaa itseä kuin kynähame niin tietenkin sellaisella on paikkansa kapselissa, johon pitää valita omassa elämässään käytetyksi tulevia vaatteita.

Sitten tulee eteen se juhlavaateongelma. Kannattaa miettiä, kuinka usein tarvii niitä. Voi olla hyvä varata jonkinlainen vaatekerta hautajaisia varten. Hautajaisetiketti sallii mustan ja valkean lisäksi myös tummansinisen ja -harmaan. Pikkumustan nimellä kulkeva pelkistetty mekko voi olla myös tummansininen tai -harmaa. Sen ilme muuttuu asustamalla. Koska se on klassisen mallinen, se ei huuda mitään vuosilukua. 

Enemmän juhlissa ja tilaisuuksissa käyvä voi tehdä kuten diplomaatit ja heidän rouvansa eli miettiä juhlavan yläosan ja alaosan tai jopa kaksi siihen yläosaan sopivaa alaosaa. Voi olla vaikka pelkistetyn mallinen juhlavammasta materiaalista tehty jakku ja yhdistää siihen polvipituinen tai pitkä hame ja sen lisäksi ovat vielä housut. Diplomaattikunta teettää toki ompelijalla tuollaiset setit. Ilmettä eri tilaisuuksiin voi muuttaa sitten jakun alla olevalla paidalla tai topilla, koruilla ja muilla asusteilla. Avainsana on siinä, että sen värin pitää olla mielellään neutraali ja kestää aikaa. 

Itse olen toimistotöissä ja nuo kapselivaatekaappipohjat tuntuu olevan oikeasti suunnattu todella pienelle marginaalille, joka toimii esim. asiantuntijatehtävissä.

Suomessa on toimistotöissäkin todella rento pukeutumiskulttuuri, vaikka en itsekään missään huppareissa töihin mene, mutta en kyllä jakussakaan.

Kapselivaatekaappi voi olla monen näköinen. Itse pidän simppeleistä, mukavista neulepaidoista sekä simppeleistä, mukavista hameista ja housuista, joten kapselini koostuu niistä. Lisäksi on pari juhla-asua sekä kesämekkoa. Kaikki mahtuu yhteen kapeaan kaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon viime päivinä lukenut läpi lapsuuden ja nuoruuden kirjoja, jotka on ollut tosi rakkaita ja tärkeitä mulle aikoinaan. Ja vieläkin tulee hyvä mieli kun näitä luen ja mielessäni oon hypännyt takaisin huolettomaan lapsuuteeni. Mutta mitä teen seuraavaksi näille? En usko, että ihan heti luen uudestaan, vaikka lapsena saatoi  lukea uudestaan ja uudestaan. Toisaalta mahtuisi samalle paikalle takaisin hyllyyn ja niitä katsomalla tulisi hyviä muistoja. Ja toisaalta voisin laittaa pois. Miten te tekisitte?

Tietenkin säästäisin!

Minä en luovu Rauha S. Virtasen Selja-sarjasta, Gulla-sarjasta, Annoista, Runotytöistä, Pikku naisista ym Alcotin tyttökirjoista enkä Pieni talo preerialla -sarjasta.

Eivät nuo uudelleen luettuina enää samanlaisia ihastuksen väristyksiä aiheuta kuin nuorena, mutta ovat kuitenkin niin tärkeä osa lapsuuttani, että hyllyyn saavat jäädä.

Aah, noiden kirjojen pelkkä muisteleminen aiheuttaa ihania väristyksiä. Yhdellä tyttärelläni saattaa olla vielä joitain noita minun kirjoja säästettynä hyllyssään, kun olivat hänellekin rakkaita ja lapsenlapsenikin ne on jo lukenut. 

Gulla-sarjaa tilasin ja kannoin kirjaston varastosta tytöilleni aikanaan luettavaksi 2000-luvulla. Itsekin luin ne 1970 luvulla kirjastosta kuten Selja-sarjankin. Ja moneen kertaan. Ei ollut niitä 20 vuotta sitten enää normaalisti kirjaston hyllystä lainattavissa, kun tytöilleni niitä etsin. Samoin kuin Ajax ja Villiori kirjojakaan ei. Mutta eri tilauksesta onneksi vielä löytyivät. 

Kiitos kirjastolle! 

Viime viikolla aloitin poisto per päivä haasteen ja sain poistot täyteen eli 7kpl. Nyt aloitin uuden viikon poistot ja 3kpl on jo kasassa. 

Mietin tänään, että miten paljon aikaa jäisi muuhun, kun aika ei kuluisi tavaroiden raivaamiseen, myyntiin, kierrätykseen, järjestelyyn, ostamiseen, korjaamiseen, siivoamiseen ja muuhun ylläpitoon.

Lapsiperheessä se, että vaatteita on sen verran, että pyykätä tarvitsee ehkä kerran viikossa on itselle mukavuustekijä, mutta jossain välissä se raja tavaroiden määrässä ylittyy.  Sama kaiken muun tavaran kanssa. Jossain välissä minulla oli yli 20 orkideaa ja välillä kyllä kävi työstä niiden hoitaminen.

Jotenkin aivot on ohjelmoitu etsimään jatkuvasti uutta ja kokemuksia ja ostaminen on helpoin tapa saavuttaa se uutuudenviehätys. Nykyään yritän miettiä ennen ostamista jo sitä työmäärää, jonka se tavara lisää elämääni.

Olen aiemmin kärsinyt ostosvimmasta silloin kun meni huonosti (lohduksi) ja silloin kun olin euforisissa tunnelmissa esim jonkun hyvin menneen asian takia (palkinnoksi). Kymmenen vuotta sitten tuli muutos, kun piti tyhjentää sukulaisten kuolinpesiä. Siinä konkretisoitui se, että tavarat ovat riesa! Aikoinaan muodikkaat statusjutut ovat tänä päivänä kirppisten inhokkeja. Liian pienet kahvikupit, minkkiturkit, valtavat CD/DVD kokoelmat, raskaat isot huonekalut, kellastuneet kirjat, tietokirjasarjat yms yms. Älkää väittäkö vastaan!  Vaikka joku jossain ostaa näitä ja tykkää yhä näistä, suurelle enemmistölle nämä ovat rojua, johon ei pitkällä tikulla edes halua koskea, saati maksaa niistä. Kuolinpesien siivoususurakan jälkeen oma ostelu loppui!  En enää tuhlaa rahaa tavaraan,  jota ilmankin pärjään. Ostan tarpeeseen ja silloin hyvälaatuista, jotta voin käyttää ja katsella niitä pitkään. Vaikka nimenä "ruotsalainen kuolinsiivous" on aika morbidi, se auttaa hyväksymään sen ettei täältä kukaan lähde tavarat mukanaan. Karsiminen on ystävällinen teko jälkeenjääville omaisille, voihan niitä kamoja jättää halukkaille jo eläessään. Tyrkyttämättä! Ei on ei, jos muut eivät niitä halua. Kannattaa kysyä eikä kipata tavaraa muiden riesaksi. Toki jos on huonokuntoinen eikä itse jaksa karsia, tilanne on toinen. 

Etenkin Vintedin kaltaiset osto- ja myyntialustat on suunniteltu herättämään näitä ostohaluja.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen käynyt katsomassa miten omat myynnit sujuu ja siinä samassa tulee ostettua joku parin euron paita lapselle tai kirja itselle. Paidat nyt menee käyttöön, mutta vuositasolla summa voi kasvaa suureksikin ja tarvitseeko lapsi sen kymmenen T-paitaa on myös asia erikseen.

Itse kun kaikki kaupat on hiukan etäämmällä, niin tulee melkein kaikki tilattua netistä ja monta kertaa tulee tilattua enemmän, että saisi tilauksen ilman postikuluja.

Te ketkä onnistutte pitämään aukottomasti kiinni niistä ostoslistoista, niin miten se onnistuu?

Houkutusten välttäminen on itselle ollut sopiva tapa vähentää ostosimpulsseja. Postilaatikossa on "ei mainoksia"-lappu, netissä käytän Brave selainta, joka blokkaa mainokset.  Käyn harvoin keskustassa tai ostiskeskuksissa, joten niistäkään ei tule paljoa ostosimpulsseja. Ostan kyllä vaatteita esim kevääksi tai syksyksi, mutta pyrin tarveharkintaan. Katson aluksi kirppiksiltä, mutta ostan uutenakin. Käytän huomattavast aikaa mieluisan väri  ja mallin etsimiseen. Saatan laittaa tuotteen ostoskoriin, mutta mietin sitäkin  seuraavaan päivään, joskus kauemminkin. Impulsiivisen luonteeni takia tämä on ollut hyvä taktiikka, koska usein mieli on muuttunut odotellessa.   En käytä Vintediniä, joten siitä ei oo vinkkejä. Ehkä tuo odottelu tai huonojen hankintojen muistelu?

Vierailija kirjoitti:

Mietin tänään, että miten paljon aikaa jäisi muuhun, kun aika ei kuluisi tavaroiden raivaamiseen, myyntiin, kierrätykseen, järjestelyyn, ostamiseen, korjaamiseen, siivoamiseen ja muuhun ylläpitoon.

Lapsiperheessä se, että vaatteita on sen verran, että pyykätä tarvitsee ehkä kerran viikossa on itselle mukavuustekijä, mutta jossain välissä se raja tavaroiden määrässä ylittyy.  Sama kaiken muun tavaran kanssa. Jossain välissä minulla oli yli 20 orkideaa ja välillä kyllä kävi työstä niiden hoitaminen.

Jotenkin aivot on ohjelmoitu etsimään jatkuvasti uutta ja kokemuksia ja ostaminen on helpoin tapa saavuttaa se uutuudenviehätys. Nykyään yritän miettiä ennen ostamista jo sitä työmäärää, jonka se tavara lisää elämääni.

Se ostamisen ilo on loppujen lopuksi lyhyt. Se on korkeimmillaan 7 sekuntia ennen tuotteen maksamista ja sen jälkeen tuotteen arvostus alkaa laskea jyrkästi. Omistamisesta sitten voi pohtia sitä, kuinka paljon se ostettu juttu sitoo aikaa ja energiaa sekä vie tilaa kotoa. Kuinka paljon on valmis maksamaan niiden juttujen säilyttämisestä? 

Satasen neuleelle tulee vuosien aikana hintaa jos sen joutuu pesemään erikseen, huolehtimaan tasokuivauksesta ja sitten se ryökäle vie vielä tilaa vaatekaapissa. Sille pitää hankkia seetripuukiekkoja, etteivät koit ota ja syö sitä ja monesti se vaatii vielä oman erikoispesuaineensakin. Hintaa tulee siten satasen kivalle neuleelle paljon kun laskee nuo kaikki yhteen ja lisää vielä jonkinlaisen tuntipalkan, mikä koostuu neuleen huoltamiseen käytetystä ajasta. 

Kävin läpi kaulaliinojani tänään ajatuksen kanssa. Mietin joka ikisen kanssa, että onko kaulaliina minulle niin mieluisa että olen valmis jokaiseen noista vaiheista. Kaulaliina on sellainen tuote, joita pidetään yleensä vain yksi kerrallaan kaulassa. 

Villaneuletta ei pestä usein. Jos alat laskea erikoispesuaineen ja satunnaisen pesukerran hintaa vuodessa niin ei siinä euroista melkein edes puhuta. Ei tasokuivaus mitään maksa ja enemmän tilaa vievät usein esimerkiksi hupparit. Mielelläni otan ihanan satasen neuleen jota huollan vuodesta toiseen kun jotain muovineuletta joka on muutaman pesun jälkeen sen näköinen että roskis on oikea osoite. Villan ominaisuuksia ei voita mikään!

Vierailija kirjoitti:

Etenkin Vintedin kaltaiset osto- ja myyntialustat on suunniteltu herättämään näitä ostohaluja.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen käynyt katsomassa miten omat myynnit sujuu ja siinä samassa tulee ostettua joku parin euron paita lapselle tai kirja itselle. Paidat nyt menee käyttöön, mutta vuositasolla summa voi kasvaa suureksikin ja tarvitseeko lapsi sen kymmenen T-paitaa on myös asia erikseen.

Itse kun kaikki kaupat on hiukan etäämmällä, niin tulee melkein kaikki tilattua netistä ja monta kertaa tulee tilattua enemmän, että saisi tilauksen ilman postikuluja.

Te ketkä onnistutte pitämään aukottomasti kiinni niistä ostoslistoista, niin miten se onnistuu?

Minä olen myynyt nyt 7 kk Vintedissä ja kertaakaan en ole sieltä ostanut mitään. Takkeja olen katsellut mutta vielä ei ole sattunut kohdalle sopivaa hintaa. Sitten järkeilen että pärjään entisilläkin ihan hyvin vielä vuosia. Näiden itselleen turhien tavaroiden puljaamisessa väsyy niin hyvin että todellakin harkitsee mitä uutta ostaa tai ostaako ylipäätään yhtään mitään.

Minäkin asun pienessä kylässä ja joudun ostamaan verkkokaupoista lähes kaiken muun paitsi ruokaa. Olen nyt opetellut sijoittamista ja kyllä minulle suurempaa tyydytystä tuo katsoa rahastojen arvonnousu kuin tavarat kaapeissa. Ruokakauppaan teen ostoslistan sovelluksella ja hyvin harvoin ostan muuta kuin listalla on. Ainoastaan todella hyvät tarjoukset ostan jos olen varma että käytettyä tulee tai mahtuu pakastimeen. Verkkokaupoista en osta yleensä maksuttoman toimituksen rajan yli. Ainoastaan silloin kun raja on tosi lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tänään, että miten paljon aikaa jäisi muuhun, kun aika ei kuluisi tavaroiden raivaamiseen, myyntiin, kierrätykseen, järjestelyyn, ostamiseen, korjaamiseen, siivoamiseen ja muuhun ylläpitoon.

Lapsiperheessä se, että vaatteita on sen verran, että pyykätä tarvitsee ehkä kerran viikossa on itselle mukavuustekijä, mutta jossain välissä se raja tavaroiden määrässä ylittyy.  Sama kaiken muun tavaran kanssa. Jossain välissä minulla oli yli 20 orkideaa ja välillä kyllä kävi työstä niiden hoitaminen.

Jotenkin aivot on ohjelmoitu etsimään jatkuvasti uutta ja kokemuksia ja ostaminen on helpoin tapa saavuttaa se uutuudenviehätys. Nykyään yritän miettiä ennen ostamista jo sitä työmäärää, jonka se tavara lisää elämääni.

Se ostamisen ilo on loppujen lopuksi lyhyt. Se on korkeimmillaan 7 sekuntia ennen tuotteen maksamista ja sen jälkeen tuotteen arvostus alkaa laskea jyrkästi. Omistamisesta sitten voi pohtia sitä, kuinka paljon se ostettu juttu sitoo aikaa ja energiaa sekä vie tilaa kotoa. Kuinka paljon on valmis maksamaan niiden juttujen säilyttämisestä? 

Satasen neuleelle tulee vuosien aikana hintaa jos sen joutuu pesemään erikseen, huolehtimaan tasokuivauksesta ja sitten se ryökäle vie vielä tilaa vaatekaapissa. Sille pitää hankkia seetripuukiekkoja, etteivät koit ota ja syö sitä ja monesti se vaatii vielä oman erikoispesuaineensakin. Hintaa tulee siten satasen kivalle neuleelle paljon kun laskee nuo kaikki yhteen ja lisää vielä jonkinlaisen tuntipalkan, mikä koostuu neuleen huoltamiseen käytetystä ajasta. 

Kävin läpi kaulaliinojani tänään ajatuksen kanssa. Mietin joka ikisen kanssa, että onko kaulaliina minulle niin mieluisa että olen valmis jokaiseen noista vaiheista. Kaulaliina on sellainen tuote, joita pidetään yleensä vain yksi kerrallaan kaulassa. 

Kaulaliinasta tuli mieleen oma liinani jonka ostin yli 10 vuotta sitten eurolla kirppikseltä. Pesen ja pidän, eikä näytä käytetyltä vieläkään. En tiedä materiaalia enkä valmistajaa mutta kyllä on loistava ostos ollut. Harmaa värinä sopii ihan kaiken väristen takkien kanssa. En taida luopua siitä koskaan. Pitäisi muut (2 kpl) myydä pois, heräteostos oli toinen, toinen lahja ja käyttämättä jääneet. 

Mä oon tässä viimeisen viikon aikana ahkeroinut ja vienyt lajiteltuna jäteasemalle ison kuorman ser-jätettä sekä 10 pussia tekstiilijätettä. Tänään olisi tarkoitus lajitella lahjoitukseen kaikennäköistä kodin tavaraa. Normaalisti yrittäisin ensin myydä niitä, mut just nyt kaipaan vauhtia karsimiseen ja yritän edes neljä isoa laatikollista saada lahjoituksia eteenpäin. Josko sit ne paremmin myyvät ja arvokkaammat helmet löytyisi tavaroiden joukosta.

Nyt on ollut taas hiljaista myyntirintamalla. Tänään tein yhden myynti-ilmoituksen lisää. Keskityn nyt siivoukseen, koska myyntien kautta poistoja ei tule. 

Olen päivittänyt kodin sisustusta muutamalla kirppislöydöllä ja tykkään älyttömästi. Rakastan kerroksellisuutta kodin sisustuksessa ja joku nostalgian kaipuu on nostanut viime aikoina päätään. Keittiön sisustuksessa on häirinnyt muutama asia, mutta kirppislöydöillä sain korjattua ne. Nyt keittiö on tosi kodikas ja omaan silmään täydellinen. Kaikki kaupasta uutena ostettava roina tuntuu muoviselta ja sieluttomalta. Kirppariaarteita rakastan, mutta niissäkin kohtuus ja harkinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittujen palojen lyhenneltyjen kirjojen kirjat ovat saaneet uutta suosiota heidän parissaan, jotka ovat menettäneet kykynsä keskittyä lukemiseen ja haluavat oppia keskittymisen taidon uudestaan. Ne ovat tarpeeksi lyhyitä ja etenevät tarpeeksi nopeasti, jotta ajatus ei lähde harhailemaan. 

Mihin tämä väite perustuu? Kuitenkin lukuisat divarit ja muut kirjoja vastaanottavat tahot nimenomaisesti mainitsevat, että Kirjavalioita eivät ota edes ilmaiseksi.

Kirjaston vaihtohyllyssä ne ainakin vaihtavat omistajaa.

Ei vaihda, kirjaston henkilökunta kantaa ne sieltä heti roskiin tilaa viemästä. Noiden kirjavalioiden ainoa oikea paikka on roskis.

Onko noin? Ollaanko kirjastoissa niin snobeja, ettei keskittymisongelmista kärsivien lukuhaluja kunnioiteta? Tai suomea opiskelevien, jotka haluaisivat lukea mutta tavalliset kirjat ovat liian pitkiä. Ei mikään ihme sitten, että tänne tulleiden aikuisten on vaikea oppia suomea. 

On olemassa selkokielisiksi tarkoitettuja kirjoja sekä jo muutenkin lyhyitä romaaneja ja novellikokoelmia. Selkokielisyydestä on kieltä opiskelevalle enemmän iloa kuin "tavallisen" romaanin pilaamisesta lyhentämällä.

Selkokielelle kyllä muokataan ihan tavallisia kirjoja, jolloin niitä lyhennetään myös. 

Minusta on harmi, ettei ihmiset enää lue helppolukuista kioskikirjallisuutta ja kirjavalioita. Ne ovat osaltaan parantaneet lukutaitoa, joka nyt on kokemassa romahdusta. 

Mikä tahansa lukeminen on hyödyllistä. 

1. Selkokirjallisuus ei viittaa teoksen pituuteen, eikä teoksesta tule selkokielistä lyhentämisellä.

2. Vaikea uskoa, että lukutaidon heikentyminen selittyisi kioskikirjallisuuden tai Kirjavalioiden lukemisen vähentymisellä. Jos tarkkoja olla, kepeä romantiikka- ja romantasiakirjallisuus on todella suosittua. Tämän tietää jokainen, joka edes hieman seuraa kirjallisuusalaa. Kirjavaliot taasen ovat kummallinen konsepti, ja niiden katoaminen tuskin on pois keneltäkään muulta kuin kustantajalta. Kenenkään ei siis tarvitse yrittää keksiä Kirjavalioille muuta kierrätyskohdetta kuin energiajäte kansakunnan lukutaidon pelastamiseksi.

t. ihminen, joka lukee ja kirjoittaa työssään ja vapaa-ajalla