Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tavarapaljous osa 2
Jatketaanko täällä ylimääräisistä tavaroista luopumista?
Kommentit (595)
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on niin paljon tavaraa, että isolla osalla ei ole jälleenmyyntiarvoa tai se on hyvin pieni.
Omistamisessa käy juuri niin, että raha menee sillä hetkellä, kun tuotteen ostaa. Joistain tavaroista ja tuotteista sen saa takaisin, isommasta osasta ei.
Tavarasta on tullut luokkakysymys. Rikkaat voivat luopua kaikesta, koska voivat milloin vain ostaa uudet tilalle. Köyhemmät pitävät kiinni kaikesta.
Totta. Ei ole näin asuntovelallisen varaa antaa ilmaiseksi esimerkiksi pöytä sirkkeliä jiiri sahaa ja muita tarpeettomia tavaroita vaan kyllä niistä pitää saada riittävästi rahaa. Rikkaan voisin antaa kaikki pois ja ostaa sitten jos tarvitsen. Sama koskee montaa muutakin asiaa josta saa yhtään enemmän rahaa kuin pennejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutto on hyvä varsinkin kun on pakko. Lähti puolet tarpeettomista kamoista ja puolet mitkä olis halunnu säästää.
Ja sitten muuton jälkeen hait poisheitettyjen tilalle taas uudet vastaavat, vai kuinka? Jos noin kävi, kokonaisuutta ajatellen sinähän lisäsit turhan tavaran määrää, et suinkaan vähentänyt sitä! Tämä on juuri se seikka, mikä eniten häiritsee kaikissa näissä äkkiä kaikki jätteisiin (="kierrätykseen") ajatuksissa.
Lukiko siinä näin? Miksi keksit päästäsi asioita joita ei missään lue? Mulle tuli kuva että joutui tilanpuutteen vuoksi luopumaan niistäkin joista ei olisi halunnut luopua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari tapaa kun kierrän kirpputoreilla. Yksi on se että jos kasasta ottamani vaate on rikki ja likainen niin en katso pöydän muuta tarjontaa vaan siirryn seuraavaan. Toinen, jos käteen ottamani tuote on ylikallis niin en katso pöydän muitakaan tuotteita sillä oletan ettei muitakaan tuotteita ole osattu hinnoitella oikein.
Myyntiin lahjoitan vain vaatteita jotka ovat puhtaita ja ehjiä. Jos joku on rikki niin se on roska, enkä todellakaan käytä sen korjaamiseen pesemiseen silittämiseen yhtään aikaa enkä rahaa. Asia olisi eri jos saisin siitä vaatteesta pesulakulun ja korjauspalvelun hinnan, mutta että ilmaiseksi antaisin ja näkisin noin julmetun vaivan? Ehei.
Toimin samoin.
Kerran ostin housut yhdestä pöydästä, missä muissa vaatteissa oli tahroja, ratkenneita saumoja, reikiä, mutta housuissa en huomannut mitään vikaa. Kotona sitten paljastui, että taskut ovat kuluneet puhki. Harmitti paljon, koska samalla hinnalla olisi saanut ehjät toisesta pöydästä. Sama kaava toistuu ja tuosta viisastuneena en kuluta aikaa mikäli ei myydä priimaa ellei hinta tosiaankin ole 0,20-0,50 e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sillä tavalla, että tavaran ostaja ja sen raivaaja ovat eri henkilöt.
Yksi vanhemmista antaa kyllä silleen ihan järkeviä lahjoja, esim. merkkituotteiden pyyhkeitä ja lakanoita, eikä mitään tarpeetonta krääsää. Mutta kun meillä ei ole mitään tarvetta lisälakanoille tai pyyhkeille.
Emme myöskään tarvitse mitään kuluvaa tavaraa, kuten serviettejä, kynttilöitä, sillä emme käytä tällaisia.
Oma lukunsa on puoliso, joka rakastaa yhden asian tavaroita ja hilavitkuttimia. Myös sellaisia, joista jo ostaessaan on melko varma, että tää ei oikeastaan toimi tähän käyttötarkoitukseen, mutta kokeilla pittää!
Vaikka lahjat olisi laadukkaita ja järkeviä, ne voi silti olla turhia . Meillä on jokaiselle 2 petivaatesettiä ja 2 pyyhettä. Lisäksi vieraspyyhkeet.
Tämän vuoksi yritän viedä katoavia lahjoja, kuten syötävää ja juotavaa. Joskus lahjakortteja elämyksiin tai ravintolaan.Hui, asun yksin ja mulla on 11 pussilakanasettiä. Kaikista tykkään enkä aio niistä luopua mutta en todellakaan osta enää lisää ! Enemmänkin oli mutta lapset kotoa muuttaessaan ottivat onneksi mukaansa.
Pyyhkeitä mulla 10. En luovu niistäkään. Kaikki aikanaan huolellisesti valittuja ja ovat edelleen priimaa.
Katoavia lahjoja suosin minäkin. Nuorille annan aina rahaa. Aikuiset saavat kukkia, alkoholia ja syötävää.
Vähän ostelu houkuttaa näin kesällä kun on aikaa ja alennusmyynnit. Oikeasti en mitään tarvitse joten tuhlaan sitten vaikka kotimaisiin marjoihin tai kesäkahviloihin tms.
En edes tiedä, montako pussilakanasettiä tai muuta käyttötekstiiliä omistan. Mutta tuntuisi aika hankalalta elää niin, että käytössä olisi yksi ja toinen pesun jälkeen kuivumassa. Liinavaatteita (lakanoita, pussilakanoita, tyynyliinoja) ostan, kun hyvää tuotetta on kohtuuhinnalla myynnissä. Käyttöön ne uudet saattavat tulla vasta sitten, kun joku aiemmista on kulunut puhki ja siis se aiempi siirtynyt tekstiilikierrätykseen esim. kotioloasun paikkalapuksi tai muuksi rievuksi.
Meilläkin oli 2 settiä liinavaatteita. Sitten molemmat hajosivat samoihin aikoihin. Oli pakko nopeasti ostaa uudet. Nykyään on aina hyvät setit valmiina. Alesta ostan niin että kahden käyttöliinavaatteen lisäksi on aina uusi odottamassa.
Kesäloma alkaa ja nyt aion tarttua toimeen ja järjestää tavaroita - ennen kaikkea karsia. Pieni koti on täynnä kaikkea tarpeellista ja kivaa, mutta tavaraa on vain liikaa. Olen harkitseva ostaja, mutta erittäin huono heittämään pois mitään, mistä kenties voisi vielä jotakin tehdä tai joku joskus ehkä tarvita johonkin. En ole ikinä käyttänyt mitään pikamuotia enkä säilö roskaa enkä roinaa, mutta kyllä sitä sekalaista omaisuutta silti vuosikymmenten saatossa on kertynyt niin paljon, että kaapit ovat täynnä ja minnekään ei tunnu sopivan mitään.
Lisäksi tuntuu vaikealta heittää pois sellaista, josta joskus on maksanut paljonkin ja tavara käyttökelpoinen ja ehjä, hyvää merkkiä, vaikka ei olekaan enää trendikäs tai nykyaikainen.
Harkitsin ihan vakavasti uuden, isomman asunnon hankkimista, mutta päätin että mahdun kyllä tähänkin ihan hyvin. Täytyy vain tehdä tilaa.
Astioita ja kodintavaraa sain annettua eteenpäin kotoa muuttaville sukulaislapsille, jotka ottivat mielellään vastaan. Vaatteita karsin viime vuonna aika paljonkin. Mutta nyt olisi sen kaikenlaisen laatikoita täyttävän vuoro. Ja kenkien, käsilaukkujen, kirjojen ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teille käynyt raivatessa niin, että jostain tavarasta luopuminen kaduttaa myohemmin?
Minulle on joskus. Mietin miten sen voi välttää jo siinä karsisssa. Usein ne mitkä harmittaa, on tavarat/vaatteet joihin liittää tunteita jostakin ihmisestä tai tapahtuneesta. Jokunen hieno huonekalu jolle ei ole ollut tilaa. Suurin osa unohtuu sillä hetkellä kun lähtee ulos ovesta.Auttaisiko niiden tavaroiden valokuvaaminen?
Ei välttämättä. Kuvatkin voivat tuhoutua esim. puhelimen tai tietokoneen joutuessa varastetuksi tai mennessä rikki. Joidenkin asioiden kohdalla kuva riittäisi, joidenkin mielestäni ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teille käynyt raivatessa niin, että jostain tavarasta luopuminen kaduttaa myohemmin?
Minulle on joskus. Mietin miten sen voi välttää jo siinä karsisssa. Usein ne mitkä harmittaa, on tavarat/vaatteet joihin liittää tunteita jostakin ihmisestä tai tapahtuneesta. Jokunen hieno huonekalu jolle ei ole ollut tilaa. Suurin osa unohtuu sillä hetkellä kun lähtee ulos ovesta.Auttaisiko niiden tavaroiden valokuvaaminen?
Ei välttämättä. Kuvatkin voivat tuhoutua esim. puhelimen tai tietokoneen joutuessa varastetuksi tai mennessä rikki. Joidenkin asioiden kohdalla kuva riittäisi, joidenkin mielestäni ei.
Tuo nyt kuulosti vähän tuomiopäivän maalailulta. Ilmeisesti kaikki pitää säilyttää, vaikka tulipalokin voi lopulta tavarat viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesäloma alkaa ja nyt aion tarttua toimeen ja järjestää tavaroita - ennen kaikkea karsia. Pieni koti on täynnä kaikkea tarpeellista ja kivaa, mutta tavaraa on vain liikaa. Olen harkitseva ostaja, mutta erittäin huono heittämään pois mitään, mistä kenties voisi vielä jotakin tehdä tai joku joskus ehkä tarvita johonkin. En ole ikinä käyttänyt mitään pikamuotia enkä säilö roskaa enkä roinaa, mutta kyllä sitä sekalaista omaisuutta silti vuosikymmenten saatossa on kertynyt niin paljon, että kaapit ovat täynnä ja minnekään ei tunnu sopivan mitään.
Lisäksi tuntuu vaikealta heittää pois sellaista, josta joskus on maksanut paljonkin ja tavara käyttökelpoinen ja ehjä, hyvää merkkiä, vaikka ei olekaan enää trendikäs tai nykyaikainen.
Harkitsin ihan vakavasti uuden, isomman asunnon hankkimista, mutta päätin että mahdun kyllä tähänkin ihan hyvin. Täytyy vain tehdä tilaa.
Astioita ja kodintavaraa sain annettua eteenpäin kotoa muuttaville sukulaislapsille, jotka ottivat mielellään vastaan. Vaatteita karsin viime vuonna aika paljonkin. Mutta nyt olisi sen kaikenlaisen laatikoita täyttävän vuoro. Ja kenkien, käsilaukkujen, kirjojen ym.
Mulla oli tämä sama, että oli liian vaikea heittää kalliita merkkituotteita pois. Tuntui että rahat menee hukkaan. Kävin katsomassa niiden arvoa torissa ja vintedissä ja myönsin itselleni että ovat käytännössä lähes arvottomia. Max 15% ostohinnasta jos esim marimekkoa. Laitoin kaikki eteenpäin. Jotkut oli todella olleet yli 10 vuotta kaapissa käyttämättä. Rahoja ei saa takaisin kaapissa jemmaamalla.
Nyt tiedostan mitä tahansa ostaessa, että rahat meni jo ostohetkellä. Ei enää harhoja, että tavaralla, kirjoilla ja vaatteilla olisi arvoa. Tavaraa on maailmassa kaikilla jo niin älyttömän paljon. Se saa ostoshalut minimiin. Ostan vähän ja hyvää laatua, mielellään kotimaista, mutta en maksa merkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesäloma alkaa ja nyt aion tarttua toimeen ja järjestää tavaroita - ennen kaikkea karsia. Pieni koti on täynnä kaikkea tarpeellista ja kivaa, mutta tavaraa on vain liikaa. Olen harkitseva ostaja, mutta erittäin huono heittämään pois mitään, mistä kenties voisi vielä jotakin tehdä tai joku joskus ehkä tarvita johonkin. En ole ikinä käyttänyt mitään pikamuotia enkä säilö roskaa enkä roinaa, mutta kyllä sitä sekalaista omaisuutta silti vuosikymmenten saatossa on kertynyt niin paljon, että kaapit ovat täynnä ja minnekään ei tunnu sopivan mitään.
Lisäksi tuntuu vaikealta heittää pois sellaista, josta joskus on maksanut paljonkin ja tavara käyttökelpoinen ja ehjä, hyvää merkkiä, vaikka ei olekaan enää trendikäs tai nykyaikainen.
Harkitsin ihan vakavasti uuden, isomman asunnon hankkimista, mutta päätin että mahdun kyllä tähänkin ihan hyvin. Täytyy vain tehdä tilaa.
Astioita ja kodintavaraa sain annettua eteenpäin kotoa muuttaville sukulaislapsille, jotka ottivat mielellään vastaan. Vaatteita karsin viime vuonna aika paljonkin. Mutta nyt olisi sen kaikenlaisen laatikoita täyttävän vuoro. Ja kenkien, käsilaukkujen, kirjojen ym.
Mulla oli tämä sama, että oli liian vaikea heittää kalliita merkkituotteita pois. Tuntui että rahat menee hukkaan. Kävin katsomassa niiden arvoa torissa ja vintedissä ja myönsin itselleni että ovat käytännössä lähes arvottomia. Max 15% ostohinnasta jos esim marimekkoa. Laitoin kaikki eteenpäin. Jotkut oli todella olleet yli 10 vuotta kaapissa käyttämättä. Rahoja ei saa takaisin kaapissa jemmaamalla.
Nyt tiedostan mitä tahansa ostaessa, että rahat meni jo ostohetkellä. Ei enää harhoja, että tavaralla, kirjoilla ja vaatteilla olisi arvoa. Tavaraa on maailmassa kaikilla jo niin älyttömän paljon. Se saa ostoshalut minimiin. Ostan vähän ja hyvää laatua, mielellään kotimaista, mutta en maksa merkistä.
No tämä juuri, että jälleenmyyntiarvo on nykyään minimissä myös arvokkailla asioilla. Siksi en itsekään juuri kuluta. Toisaalta koen, että sillä hankitulla tavaralla on suhteessa suurin arvo itselle käyttöarvona. Ei tee mieli hävittää ihan summamutikassa senkään takia.
Ja samaan aikaan sitä miettii, minkä verran niistä kirjoista todellisuudessa enää loppuelämänsä aikana ehtii lukea tai langoista neuloa, ja missä määrin tarvitsee kaikkea muutakaan. Ei se ole niin helppoa kuin moni täälläkin välillä huutelee. Lisäksi monissa esineissä on muistoarvoa, ja minullekin on keräytynyt monen edesmenneen sukulaisen tavaroita, jotka ovat olleet heille rakkaita ja itselleni mieleisiä, esimerkiksi sellaisia, joita muistan lapsuudestani asti ihailleeni.
Mutta kun ei ole sitä "kartanoa", jonne levittäytyä kaiken omaisuuden kanssa, niin pakko olisi jotakin saada karsituksikin. Mieluiten joko lahjoittaisin tai myisin sellaiselle, joka oikeasti arvostaa, mutta vähissä ovat nykyään sellaiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan taas lisäilty myytävää Vintediin. Hiljaista on, mutta ainakin yksi vaate meni nopeasti kaupaksi. Minulle tämä on helpoin tapa luopua tavaroista.
Keskimäärin myyn yhden tuotteen viikossa ja myytäviä on nyt noin 40kpl. Jossain kohtaa pitää ainakin osa lahjoittaa pois.
Tänään olen siivonnut. Nyt on koti taas perussiisti. Ostohaluja ei ole eikä alet kiinnosta. Ruokaa ja juomaa tullut vain ostettua.
Olipa kiva törmätä tähän ketjuun. Edelliseen olen kirjoitellut muutama vuosi sitten. En ole nyt ollut kovin aktiivinen tavaroiden suhteen (esim. vauvaleluja on vielä kaapissa, kun en ole saanut aikaiseksi käydä niitä läpi, vaikka nuorin on jo 5-vuotias). Ehkä saan täältä inspiraatiota luopua turhista.
Meillä on paljon myös tosi epämääräistä tavaraa, jota ei voi edes myydä tai lahjoittaa. Esimerkiksi sain lahjaksi palasaippua (hyvä lahja!), mutta siellä samassa paketissa oli myös sellainen pieni muovinen harsomainen huonolaatuinen pussukka. Ilmeisesti säilytykseen tarkoitettu, mutta en tee sillä mitään. Jos otan palasaippuan mukaan, pakkaan sen metallirasiaan. Sitten aloin miettiä, että no ehkä tähän voisi säilöä jotain muuta. Tuntui pahalta heittää pussukka suoraan roskiin, mutta sinne se meni. Hurjaa, että tuon kylkiäisen valmistusta varten on ensin porattu öljyä ja sitten valmistettu se jossain Aasian tehtaassa ties missä työoloissa ja lennättetty ympäri maailmaa, jotta voin heittää sen suoraan roskiin. Ihan hullua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myönnettävä, että mulla on vielä yksi laatikollinen nuoruusajan tavaroita vanhempien luona. Asun kaukana, enkä ole halunnut tuoda tavaroita lentokoneella. Mutta nyt kun mietin sitä, niin onhan sekin aika hölmöä. Jos ne kerran on niin tärkeitä, niin kai sitä voisi parikymppiä maksaa, että toisi ne omaan kotiin. Tulemme Suomeen kesällä, joten pitää käydä tavarat läpi ja päättää, mitä niille teen. Kuvistöistä otan valokuvat. Osan valokuvista voisi skannata ja säästää vain tärkeimmät. Päiväkirjat varmaan tuon kotiin, vaikka en halua niitä lukea, mutta ehkä muutan myöhemmin mieleni.
Vierailija kirjoitti:
On myönnettävä, että mulla on vielä yksi laatikollinen nuoruusajan tavaroita vanhempien luona. Asun kaukana, enkä ole halunnut tuoda tavaroita lentokoneella. Mutta nyt kun mietin sitä, niin onhan sekin aika hölmöä. Jos ne kerran on niin tärkeitä, niin kai sitä voisi parikymppiä maksaa, että toisi ne omaan kotiin. Tulemme Suomeen kesällä, joten pitää käydä tavarat läpi ja päättää, mitä niille teen. Kuvistöistä otan valokuvat. Osan valokuvista voisi skannata ja säästää vain tärkeimmät. Päiväkirjat varmaan tuon kotiin, vaikka en halua niitä lukea, mutta ehkä muutan myöhemmin mieleni.
Hienoa sinulta. Käyhän tuumasta toimeen!💪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illalla kuului ritsch kun olin kömpinyt sänkyyn. Vanha pussilakana huokaili ja antoi periksi 😁. Ei nekään kestä ikuisesti. Saan osan räteiksi ja loppu roskiin. Pussilakanoita on niin paljon että kaappi pursuaa joten hyvä, että tulee tilaa.
Saakohan maakellarin (lue: homeen?) hajua pois merinovillasta... Köyhänä opiskelijana ajattelin kun oli jäänyt puseroita pieneksi, että ostan tilalle edullisesti yhden tilalle tori.fistä, niin siinä olikin tänne tullessa tietty kellarin haju. Se ei lähtenyt ekalla pesukerralla pois :(
Vierailija kirjoitti:
Saakohan maakellarin (lue: homeen?) hajua pois merinovillasta... Köyhänä opiskelijana ajattelin kun oli jäänyt puseroita pieneksi, että ostan tilalle edullisesti yhden tilalle tori.fistä, niin siinä olikin tänne tullessa tietty kellarin haju. Se ei lähtenyt ekalla pesukerralla pois :(
Riippuu kovasti tilanteesta. Kokeile kuitenkin tuulettaa kunnolla jossakin ulkona, vaikka useamman päivän jos löytyy hyvä paikka, johon voit jättää olemaan. Pakastaminen voi myös viedä hajuja.
Saan näköjään myytyä esineen viikossa Torissa. Tahti on minulle hyvä koska turhaa tavaraa ei ole enää kovinkaan paljon (toki aina keksin uutta karsittavaa). Mieluiten lahjoitan läheisille mutta harvoin siinä onnistuu. Siis ei ihminen ja tavara kohtaa. Ja vaikea sanoa ovatko oikeasti mielissään vai ottavatko vastaan vain kohteliaisuuttaan.
Mulla myös sellainen sääntö että jos saan 2 myytyä niin yhden lahjoitan hyväntekeväisyyskirpparille. Tavoitteena saada kaikki turha ( eli se mitä joskus myyn tai lahjoitan ) mahtumaan yhteen pieneen kaappiin.
Kuitenkin tuo lahjoittaminen hieman kirpaisee. Varsinkin jos laitan pois vaatteen jota en ole koskaan käyttänyt. Sellaisia valitettavasti löytyy vielä.( lihonut olen )
Sukulainen muutti yhteen puolison kanssa ja kahden talouden tavaroiden yhdistäminen saman katon alle vaati heiltä karsimista. Sitkeästi kieltäydyin pitkään ottamasta tavaraa heiltä vastaan, vaan ohjasin viemään kierrätyskeskukseen. Lopulta taivuin ottamaan meille "muutaman" tavaran ja lopulta havahduin siihen, että olen hakenut kolme pakettiautokuormaa tavaraa meille. Siis en käsitä miten siinä niin kävi 😅 mielestäni otettiin vastaan vähän ja harkiten. Iski kunnon tavara-ahdistus kun nyt yritän etsiä paikkoja näille uusille tavaroille ja vanhojakin pitäisi karsia. Liian herkästi käy tämä, että tavaraa tulee ovesta sisään mutta ei ulos. Yhden vastaanotetun kassin sisältö harmittaa eirtyisesti ja useasta syystä. Sen sisältö haisee niin pahalle, että kaikki meni roskiin. Mietin, miksi ne piti meille antaa "hyvää hyvyyttään", miksi niitä ei voinut itse heittää omaan roskikseen. Ja miksi tämä paha mieli hukkaan heitetyistä luonnon raaka-aineista ulkoistettiin mulle eikä hän itse potenut huonoa mieltä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teille käynyt raivatessa niin, että jostain tavarasta luopuminen kaduttaa myohemmin?
Minulle on joskus. Mietin miten sen voi välttää jo siinä karsisssa. Usein ne mitkä harmittaa, on tavarat/vaatteet joihin liittää tunteita jostakin ihmisestä tai tapahtuneesta. Jokunen hieno huonekalu jolle ei ole ollut tilaa. Suurin osa unohtuu sillä hetkellä kun lähtee ulos ovesta.Auttaisiko niiden tavaroiden valokuvaaminen?
Ei välttämättä. Kuvatkin voivat tuhoutua esim. puhelimen tai tietokoneen joutuessa varastetuksi tai mennessä rikki. Joidenkin asioiden kohdalla kuva riittäisi, joidenkin mielestäni ei.
Varmuuskopiot pilvipalveluun, ehdottomasti! Muutenkin tiedostoista.
Aina.
Alue: Aihe vapaa
Kellarissa on mm ylimääräisiä petivaatteita, kauluspaitoja, joulukoristeita, kalastusvälineitä, 1 laatikko on täynnä teepaitoja, alushousuja, sukkia jne, jotka odottavat käyttöönottoa.
Mulla on käytössä tosi kaunis, perintönä saatu liinavaatekaappi ja se on lähes täynnä.
Laitoin ne huonoimmat kellariin ja oon aatellut käyn kerran vuodessa hakemassa sieltä poisheitettyjen tilalle. Ei ole tullut niitä loppuunkulumisia. Kaikki pussilakanatkin ovat yli 10 v vanhoja. Pesen pussilakanan aamulla ja illalla takas sänkyyn. Nykyinen on ollut aktiivikäytössä yli 2 v.
Mukavaa tämä, ettei tarvi juuri ostaa mitään.